Kirjoittaja Aihe: Kipuun turtunut (K-11) Angst  (Luettu 1626 kertaa)

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Kipuun turtunut (K-11) Angst
« : 11.11.2016 23:31:22 »
Nimi: Kipuun turtunut
Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angst, tajunnanvirta
A/N: 10 minuutin sanasodan tulos.





Kahviläikkiä haalenneita näppäimillä, mukin reunuksella ja suupielessä. Ikikipu rinnassa tai sielussa, sillä ken minä olen erottamaan henkisen, fyysisen ja psyykkisen toisistaan? En mitään. Kuppi tyhjä posliininen palasina lattialla, niin kuin minäkin olin joskus, olen ehkä, ja ehkä huomenna jos. Sormia syhyy ja jalkoja levottomia kutkuttaa, mutta mieli mustasta syvään sineen muuttunut pohtii pohtiiko ollenkaan. Mitä tämä on, onko sitä edes? Ja jos ei, niin onko minua? Kynnet repaleiset ja terävät uppoavat helposti ihon läpi jos vain uskaltaa, eikä kipuun turtunut pelkää enää mitään. Haluan tuntea tuntevani, tuntea jotakin muuta kuin tämän ahdistavan tunteen jossakin keuhkojen, rintalastan ja itsepäisesti verta yhä pumppaavan elimen keskellä. Mutta en tunne, tunne tuntevani, ja siksipä nyt tiedänkin vaikka en tiedä mitään.

En halua enää elää ikuisesti, en tiedä josko edes ollenkaan. Anna minulle miljoonan sijaan edes yksi syy elää ja hengittää, sillä en jaksa muistaa enkä muista jaksaa miksi hengitän. Anna minulle miljoonan sijaan edes yksi, en minä muuta pyydä.

Katso kun kauniiksi kiteiksi jäätynyt vesi maahan leijailee. Uniikkeja, ne jotkut viisaat sanovat, mutta luomilla niistä jokainen on vain likaista nestettä sekoittuen lämpimään suolaveteen.

Ihminen on ihminen niin pienen hetken vain. Ei edes silmänräpäyksellinen universumin ikuisessa aivastuksessa, minkä pölystä jokainen syntyy, kiertää ja kaatuu.

Juostaan pois tuikkiviin tähtiin, minä kuiskaan peilille, eikä se milloinkaan vastaa.

Anna edes yksi syy minä huudan uudestaan ja uudestaan, mutta peilikuvan punasurusilmät tuijottavat takaisin hiljaisina.

Edes yksi syy.


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin