Nimi: Päiväunilla
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Hahmot: Luna & Hermione
Vastuuvapaus: En omista Potter-hahmoja enkä tienaa tällä touhulla siis mitään.
A/N: Omistettu Saappaattomalle, jolla on kaiketi vähän huono päivä tänään. Ajattelin yllättää omituisella Luna-fluffylla, ja tällainen hyvin hämärä idea syntyi, kun pyysin #mustepullossa inspis-sanoja ja sain seuraavaa:
22:22:47 <@nominal> suklaanougat, jouluvalot, ööööhh lampaantalja
22:22:50 <@Ransu> Bluji ahdas, kierrellä, alaston, tuoli
22:22:51 <@Odo> Bluji kuuma, ilma, pallo, nalle, sininen, talo
Suurin osa sanoista mahtui mukaan, kiitokset inspiraatiosta. Toivottavasti siis tällä paranee edes jonkun päivä!
Luna katseli suu auki ihmetyksestä paksuja, ihanan pehmeitä lampaantaljanivaskoja ja komeita vaaleasta puusta tehtyjä sohvapöytiä kierrellessään leveillä käytävillä, jotka olivat muodostuneet kuin itsestään tavarakaaoksen keskelle. Miten joku oli pystynytkään luomaan niin kauniita – ja hassua kyllä, kovin tavallisia – esineitä? Pian olohuoneiden rypäs muuttui makuuhuoneiksi, ja tyttö hyppelehti lakanaparatiisissa ihastellen kaikkea mahdollista pöyheistä peitoista syvään metallikehikolliseen söpöjä nalleja. Luna poimi massiivisen karhukasan päältä yhden pehmonallen, jolla oli pieni sininen unihattu ja sametinpehmeä yöpaita, jossa oli aidan yli hyppäävän pullean lampaan kuva.
Nöpönenäinen nalle kädessään Luna siirtyi häkin takana olevalle metalliselle katossängylle, jossa oli jonkinlaista lempeänvihreää viidakkoa kuvaava peitto ja järjettömän korkea kasa monenvärisiä tyynyjä. Luna nosti kätensä suulleen ja haukotteli oikein makeasti. Silmät eivät oikein pysyneet auki, ja tyttö kierähtikin leikikkäästi vällyjen väliin jätettyään ballerinatossunsa sängyn laidalle. Peitot tuntuivat niin mukavan lämpimältä Lunan ohuen, lähes pitsisen kesämekon päällä, ja ympärillä olevan ihmistungoksen pulppuava äänimaailma tuntui katoavan ja kaikkoavan johonkin kuulumattomiin. Niinpä Luna upposi hetkessä – nopeammin kuin jästiä ehti sanoa – sikeille päiväunille.
Unessa Luna juoksenteli puuvillalaitumilla käsi jättimäisen pehmonallen käpälässä. Nallen lempeät nappisilmät katsoivat Lunaa, jolla oli päällään leveähelmainen roosanvärinen röyhelömekko. Tyttö teki pari piruettia nallen kepeän käpälän alla ja näki jossain kaukaisuudessa, ilmeisesti suklaanougat'sta tai vastaavasta kovin makeasta aineksesta muodostuneiden vuorten takana värikkäiden kuumailmapallojen poksahtelevan ilmaan kuin saippuakuplien taikasauvan kärjestä. Luna ehti tanssahdella kukkakedoksi muuttuneen pellon keskellä nallen kanssa hyvän aikaa, iloisena elämän kauneudesta ja odottamattomista yllätyksistä, kunnes tunsi yhtäkkiä terävän koputuksen olkapäällään.
Kun Luna käännähti katsomaan koputtajaa, hän havahtui unestaan kaihoisan läpinäkyvän silkin piilottamasta sängystä. Tyttö hieraisi silmiään ja haukotteli samalla tavalla kuin aiemmin. Sitten Hermione kiskoi hänet ylös sängystä ja katsoi äkäisenä hentoa tyttöä, jonka ilme oli kovin anteeksipyytävä.
"Luna kulta, kun lupasin ottaa sinut mukaan Ikeaan, en todellakaan odottanut, että löytäisin sinut nukkumasta esittelytilan parisängystä!" Hermionen äänessä kuului harmistus, mutta todellisuudessa eihän Lunalle voinut olla vihainen.
"Hermione, olen pahoillani… minä vain katselin ja sitten näin nämä yltiösöpöt nallet ja tämän aivan ihanan sängyn", Luna höpötti haaveilevasti ja yritti muistella untaan jättinallesta. Hermionen kasvoille nousi huvittunut hymy, eikä tilanteen outoudelle voinut olla nauramatta. Luna oli todellinen luonnonlapsi. Hermione pystyi oikeastaan syyttämään vain itseään siitä, että Luna oli lähtenyt vaeltelemaan ympäriinsä Ikean sekamelskassa sillä välin, kun hän itse oli metsästänyt valaisinta alakerran jättivarastolta. Hermione laski litteähkön pahvilaatikon käsistään ja otti Lunaa käsistä kiinni.
"Anteeksi, Luna. Mennään kotiin – voimme kuitenkin miettiä makuuhuonehankintoja vaikka illalla yhdessä", Hermione totesi hymyillen leveästi, ja Luna näki tytön silmissä ystävällistä lämpöä, yhteensopivuuden yritystä. Ennen kuin kaksikko siirtyi kassan suuntaan, Luna peitteli vielä uuden nalleystävänsä viidakkopeitteen syövereihin ja hymyili uneliaana asetelmalleen. Tyynykasan keskelle unikarhu sitten jäi katselemaan tyttöjen kovin samanlaisesti kapeita selkiä, kun he kävelivät pois lamppupaketti mukanaan.