Kirjoittaja Aihe: Puhdistautumisesta ja likaantumisesta, K-11  (Luettu 1827 kertaa)

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
Puhdistautumisesta ja likaantumisesta, K-11
« : 30.10.2016 16:10:07 »
K-11
Originaali
Varoitukset: insesti

Osallistuu Insipiraatio paketissa -haasteeseen.

Käytetyt inspiraationmuruset:

Evelyn Evelyn: lalulu, sanat

kuva, kuvasarja

Puhdistautuminen ei riitä, ihmisen on myös liattava itsensä.
- Jarkko Laine: Kolmas mustakantinen vihko

-

Puhdistautumisesta ja likaantumisesta


”Mitä me puettaisiin tänään?”
Evelyn valitsi itselleen punaiset lappuhaalarit ja minulle keltaisen mekon.

-

”Mitä me syötäisiin tänään?”
Minä valitsin tölkkitonnikalaa ja paahtoleipää.

-

”Mitä me tehtäisiin tänään?”
Mentiin vain piiloon, vaikka tiesimme, että jos ne haluavat, meidät nähdään.

-

”Minne me mentäisiin?”
Minne vaan, kunhan se on poissa. Ja niin me tehtiinkin. Halpoihin motelleihin, tupakansavu pinttynyt seiniin, nukuttiin samassa sängyssä, Evelyn, kahdeksannentoista syntymäpäivämme vietimme McDonaldsilla vieraassa kaupungissa, loisteputkien valo ei näyttänyt hyvältä hiuksissamme.

-

”Mitä me puettaisiin tänään?”
Meillä on vain kolme vaatekertaa, käytetään niitä vuorotellen. Ja joskus meidät varmaan saadaan kiinni.

-

”Pitäisikö minun mennä naimisiin sen kanssa?”
Mitä? Evelyn pakkaa auton keskellä yötä, heittelee kassit takapenkille eikä jätä tilaa hyvästeille – jos tahdon mukaan, on vain mentävä.

-

”Mitä me näillä tehdään?”
Puetaan kasvoille naamarit kun ryöstetään kioski, saamme lähinnä tupakkaa ja tuoremehua. Haluaisin oman vuoteen. Naamareissa olemme identtiset, jos ei katso liian tarkkaan.

-

”Evelyn, Evelyn, voinko mennä jo?”

(En voi.) Vaikka sanoja on niin paljon ja tekoja, vuode tulee kapeammaksi yö yöltä, hänen leveä lantionsa painautuu minua vasten, en ehkä saa henkeä.

-

”Voitaisiinko me hankkia lapsi?”
Voimme aina yrittää. Joka yö.

-

Meistä piti tulla isoina vaikka mitä, astronautteja ja kirjailijoita, ei karkureita ja varkaita. Tahtoisin pyssyn, joskus ajattelen sitä öisin kun katson Evelynin unta.

-

”Minä menen nyt.”
Evelyn kaivaa kukrin matkasäkistään ja uhkaa tappaa itsensä jos lähden. En lähde. Ostan konepistoolin ja kukkia.

-

Yhdessä motellissa yhtenä aamuyönä katselen ohiajavien autojen lyhtyjen valossa nukkuvaa Evelyniä. Nousen hiljaa ja menen kylpyhuoneeseen, odotan hänen heräävän.

Hän herää.

Otan konepistoolini ja ammun häntä päähän. Sitten haen kukat, kiinnitän niitä seinille veritahrojen päälle, ja menen nukkumaan.