Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 90/? - jatkoa 9.1.2021

[tirsu]

80.

Parhaansa mukaan Annelise yrittää valaa rohkeutta ja toivoa Rosmertaan. Hän vakuuttaa, että aurorit saisivat murhaajan kohta kiinni eikä huolenaihetta olisi enää. Tietysti taikamaailmassa tulisi aina olemaan jästinvastaisia, mikä voisi mahdollisesti olla ongelma. Mutta hyvin mahdollista olisi, ettei mitään tapahtuisi ja että he saisivat elää onnellisesti. Jos heistä vain tulisi jotain, kummankin niin halutessa.

Rosmerta rauhoittuu, kuuntelee vakavana. Epäilys näkyy vielä tämän silmissä, mutta Annelise näkee myös, ettei käly pidä rakastumista Emrysiin enää kamalana asiana. Hiljalleen toivo vahvistuu tämän silmissä ja usko onneen ja tulevaisuuteen tuntuu mahdolliselta saavuttaa.

Pitkän keskustelen jälkeen Rosmerta halaa Annelisea ja kiittää. Annelise hymyilee pienesti ja nousee ylös. Hänellä on vielä tehtävää. Hänen pitää ilmoittaa aviomiehelleen, että tämä voisi palata lapsien kanssa kotiin.

Koska muuta vaihtoehtoa ei enää ollut, Annelise miettii miten kertoisi Rosmertasta ja Emrysistä Jacobille, niin ettei tämä nostaisi ääntä ja ymmärtäisi miten vakava asia Rosmertalle oli. Hänen on saatava Jacob hyväksymään kaksikon välinen suhde.

(sanoja 150)

[tirsu]

81.

Rosmerta tietää, että Jacob tietää. Annelise oli ilmoittanut kertovansa asiasta tälle. Jacob ei kuitenkaan ole sanonut asiasta yhtään mitään Rosmertalle. Rosmerta ei osaa sanoa onko se hyvä vai ei. Toisaalta hän odottaa, haluaa, veljen sanovan jotain, mutta toisaalta taas ei. Hän ei halua kuulla veljensä negatiivista mielipidettä, hän ei halua kuulla kehotusta lopettaa suhde heti. Ei varsinkaan, kun Annelise sai hänet eilen näkemään asiassa järkeä.

Pelko toki asuu hänen sisällään yhä. Mitä jos Emrykselle sattuisi jotain? Hän ei kestäisi sitä. Hän ei kestäisi elämää ilman Emrysiä. Hän haluaa viettää loppuelämänsä tämän kanssa – toivottavasti Emryskin haluaisi samaa hänen kanssaan.

Sitä ennen hänen on tehtävä pari asiaa. Kuten kertoa Emrykselle olevansa noita. Se ei tulisi olemaan helppoa, ei millään tavalla.

Ennen kertomista – joka on suunniteltava hyvin – edessä on Emrysin tutun juhlat. Niihin on valmistauduttava. Romana on lupautunut auttamaan häntä. He ovat suunnitelleet menevänsä jästien kauppoihin shoppailemaan uusia vaatteita, asusteita sekä upeita kenkiä.

(sanoja 150)

[tirsu]

82.

>> Sinun on ostettava se, se on täydellinen niihin juhliin >>, Romana on päättäväinen.
>> Eikö se ole sinusta liian paljastava? >> Rosmerta epäilee.
>> Ei yhtään. Se on täysin upea >>, Romana vakuuttaa. >> Se saa sen sinun miekkosesi polvet heikoksi ja sydämen läpättämään. Hän ei pysty pitämään näppejään irti sinusta. >>

Rosmerta nauraa vaikka hän toivookin Romanan olevan oikeassa. Hän haluaa vallata Emryksen mielen, sydämen. Hän haluaa viimeinkin kokea ensisuudelman Emryksen kanssa. Hän on odottanut sitä niin kauan. Jospa viimein olisi sen aika.

>> Hyvä on, jos olet varma >>, Rosmerta sanoo laittaen mekon ostoskoriin.
>> Todellakin olen, luota minuun >>, Romana virnuilee itsevarmana. >> Minä olen asiantuntija.>>
>> Miestenkö? >>
>> Sekä muodin. >>

(sanoja 100)

[tirsu]

83.

Rosmerta vilkaisee itseään peilistä nähdäkseen hiuksensa. Annelisen tekemä puolikas updo-nuttura näyttää edelleen olevan ojennuksessa. Se on hyvä.

Napattuaan käsilaukkunsa mukaan Rosmerta sammuttaa huoneestaan valot ja kipittää rappuset alas. Hänen tekisi mieli hyppiä ne alas, mutta hän ei halunnut ottaa riskiä nilkkojen taittamisesta uusissa hienoissa korkokengissään (mustat avokkaat).

Saatuaan takin yllensä Rosmerta kipaisee olohuoneen ovelle. Huoneessa on ainoastaan Jacob. Annelise on kylvettämässä lapsia.

>> Minä menen nyt >>, Rosmerta huikkaa.
Jacob nostaa katseensa lukemasta kirjastaan. >> Ah. Aivan. Pidä hauskaa.>>

Rosmerta nostaa kulmaansa. Tuntuu oudolta, ettei veli sano muuta. Ei kysele Emryksestä. Ei sano tästä yhtään mitään, positiivista tai negatiivista. Hyvin outoa eikä yhtään veljen tapaista. Rosmerta haluaa kovasti, että veli sanoisi jotain. Edes yhden pienen sanan, mitä tahansa vain. Se ei voinut olla liikaa pyydetty, eihän?

>> Pidän kyllä. Tulen myöhään, ei tarvitse olla huolissaan! >>
>>Ainahan minä olen sinusta huolissani >>, Jacob sanoo. >> Olet siskoni. Mutta luotan siihen, että pääset turvallisesti kotiin. >>

Sanat saavat Rosmertan sanattomaksi. Lempeä hymy kuitenkin nousee hänen kasvoilleen. Veljen huolenpito tuntuu mukavalta, lämpimältä.

>> Lupaan olla luottamuksesi arvoinen. >>
>> Mmm. Menepä nyt ja nauti juhlista>>, Jacob heilauttaa kättänsä.

Rosmerta vilkuttaa veljelleen takaisin ja lähettää lentopusun. Eteisessä hän huudahtaa vielä heipat kaikille. Luultavasti Jacob on ainoa, joka sen kuulee, mutta ajatushan se on tärkein.

(sanoja 200)

[tirsu]

84.

Vastoin Rosmertan kuvitelmia Emryksen ystävä pitää juhlansa kotonaan. Talo on hulppea ulkoa ja on sitä varmasti sisältäkin. Heidät ottaa vastaan lyhyenpuoleinen ilopilleri, joka suukottaa molempia poskia tervehdykseksi. Miten hienostunutta se onkaan.

>> Miten mukavaa, että pääsitte tulemaan. Emrys, käyt liian harvoin >>, nainen valittaa.
>> Töissä pitää kiirettä >>, Emrys hymyilee.
>> Seuralaisesikin on varmasti yksi syy kiireillesi >>, nainen sanoo katsoen merkitsevästi Rosmertaa. >> Ann White.>>
>> Rosmerta Brewer-Belcher >>, Rosmerta tarttuu ojennettuun käteen.
>> Miten erikoinen nimi… Kelttiläisen jumalattaren mukaan, kenties? >>
>> Tuota, niin kai >>, Rosmerta jättää kohottamatta olkiaan.
>> Viekää takit tuonne ja suunnatkaa sitten oleskeluhuoneeseen, jossa muut ovat. Saatte juotavaa >>, Ann sanoo ennen kuin siirtyy tervehtimään uusia vieraita.

(sanoja 100)

[tirsu]

85.

Emrys näyttää hyvältä tummanpunaisessa kauluspaidassa ja puvuntakissa. Hiukset on kammattu sivuun pöyheästi. Rosmerta toivoo näyttävänsä Emryksestä yhtä hyvältä kuin tämä näyttää hänestä.

Emrys auttaa Rosmertaa takin riisumisessa, mikä saa Rosmertan sydämen innostumaan. Ele tuntuu niin intiimiltä.

Hänen lämpimän takkinsa alta paljastuu musta mekko, jonka helma yltyy hieman polvien yläpuolelle. Mekossa on avara kaula-aukko, joka ei kuitenkaan vedä vertoja mekon avoimelle selälle: se paljastaa hänen selkänsä melkein ihan alaselkään asti (yläselkä peittyy suurimmaksi osaksi hiusten alle, toistaiseksi). Läpinäkyvät puhvihihat ovat samaa organzakangasta, jota on helmassa reisienpuolesta välistä suunnilleen polviin asti.

Rosmertaa oli huolestuttanut, että asu olisi liian tumma jouluisiin juhliin. Sen vuoksi hän oli viime hetkellä lisännyt vyötärölleen hopeisen ketjuvyön. Parempi sekin, kai.

Tyytyväisyys hyökyy Rosmertan päälle, kun hän kuulee Emryksen henkäyksen. Hän kääntyy hitaasti pieni hymy huulillaan.

>> Siisus. Tai siis… Vau >>, Emrys takeltelee. >> Rosmerta, sinä näytät upealta. >>
>> Kiitos. Niin sinäkin näytät upealta. >>
Emrys väläyttää puolikkaan hymyn ja tarjoaa kättänsä. >> Menkäämme. >>

(sanoja 150)

[tirsu]

86.

Rosmerta on nauttinut yhdet lasilliset kuohuvaa että margaritaa, pysyen niiden jälkeen alkoholittomissa juomissa. Hän ei halua juoda itseään humalaan, hän ei ole koskaan pitänyt siitä tunteesta.

Tarjolla on laaja valikoima erilaisia sormipurtavia suolaisista makeisiin. Savulohikääröt nousevat Rosmertan suosikiksi. Ne ovat herkullisia.

Ann on oikein mukava. He ovat keskustelleet muutamista yleisistä aiheista, joista Rosmertakin onneksi tietää jotain. Ei hän sentään täydellisessä jästipimennossa ole.

Emryksen ystävät, Honey ja Samuel, ovat myös mahtavia. Erityisesti Honeyn kanssa Rosmerta tulee toimeen loistavasti. Heillä synkkaa todella hyvin, he ovat samalla aaltopituudella.

Joka puolella taloa on mistelinoksia ripustettuna. Hienovaraisista yrityksistä huolimatta Rosmerta ei ole saanut heitä niiden alle. Jollain tavalla he ovat aina välttäneet niiden alle päätymisen. Pari kertaa se oli lähellä onnistua, mutta joku muu ehti misteleiden alle ensin muiskuttelemaan.

Hiljalleen Rosmertan mieleen tulee ajatus, että Emrys välttelee sekä väistelee misteleitä tarkoituksella. Ehkä tämä ei halua suudellakaan häntä. Sillä miksi muuten he eivät ole vielä suudelleet?
 
(sanoja 150)

[tirsu]

87.

Rosmerta nyökyttelee päätänsä kuunnellessaan Led Zeppeliniä kehuvaa Honeyta. Naisesta on ihmeellistä, ettei Rosmerta ole kuullut bändistä. Hän ei joutunut keksimään tekosyitä, miksei ollut kyseisestä bändistä kuullut, sillä Honey oli alkanut innokkaasti selittämään bändistä ja sen musiikista. Se kaikki kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta, mutta ei todellakaan sellaiselta musiikilta, jota Rosmerta itse kuuntelisi.

Hänen makuunsa jästien musiikista ovat enemmän Louis Armstrong (joka ikävä kyllä kuoli kesällä), Bee Gees sekä edesmennyt Janis Joplin. Uusi nouseva tähti Elton Johnkin vaikuttaa lupaavalta. Tästä hän voisi sopivassa välissä koettaa kysyä Honeylta mielipidettä.

Heidän luoksensa saapuu tanakka mies, joka on Honeyn tuttuja. Mies ei vaivaudu esittelemään itseään Rosmertalle. Hyvä kun edes huomaa hänen läsnäoloaan.

Keskustelu siirtyy siinä samassa Zeppelinistä kaksi päivää sitten Pohjois-Irlannissa tapahtuneeseen pommi-iskuun. Siitä oli ollut pieni juttu Päivän Profeetassakin. McGurkin baarissa oli räjähtänyt ja kuolleita oli ollut viisitoista, loukkaantuneita seitsemäntoista. Aurorit olivat epäilleet, että teon taustalla olisi ollut sarjamurhaaja. Mikään ei kuitenkaan sopinut pääkallomurhien kuvaan, baarin yläpuolella ei edes ollut näkynyt leiskuvaa pääkalloa ja käärmettä.

Aihe ahdistaa Rosmertaa, joten hän poistuu paikalta nyökkäyksen ja pahoittelevan hymyn kera. Honey vilkuttaa hänelle pienesti, jota mies ei huomaa.

Rosmerta katselee ympärilleen etsien Emrystä. Tämä ei kuitenkaan ole olohuoneessa.

Puikkelehtien vieraiden joukossa Rosmerta suuntaa keittiöön, josta löytää Emryksen puhumassa Samuelin kanssa. Hän menee kaksikon luo toivoen, että näillä on positiivisemmat jutut meneillään.

>> Hei >>, Emrys sanoo.
>> Hei. Mistä te juttelette? >> Rosmerta kysyy.
>> Perhe on pahin-sarjasta. Emrys ei ole kuulemma katsonut sitä koskaan, joten yritän tässä suostutella häntä edes vilkaisemaan sitä >>, Samuel vastaa.
Paljon parempi aihe. >> Minäkään en ole nähnyt sitä. >>

(sanoja 250)

[tirsu]

88.

Ann halaa heitä molempia hyvästeiksi. >> Toivottavasti me tapaamme vielä. >>

Sen sanottuaan juhlien emäntä luo merkitsevän katseen Emrykseen. Tämä vain hymyilee ja kiittää juhlista.

>> Minäkin kiitän. Juhlat olivat ihanat >>, Rosmerta sanoo.
>> Kiitos teille, kun tulitte. Rosmerta, minä todella odotan, että tapaamme toistekin >>, Ann sanoo vilpittömästi.
>> Niin minäkin odotan. >>

Ulkona on alkanut sataa hiljalleen lunta. Lumi ei vielä peitä maata kunnolla, sitä on ainoastaan ohut kerros. Lapset olisivat aamulla herätessään innoissaan kivasta yllätyksestä.

>> Oliko sinulla hauskaa oikeasti >>? Emrys kysyy tarttuessaan Rosmertaa kädestä.
>> Oli kyllä. Oli mukava tavata ystäviäsi, erityisesti Honey. Hän oli aivan ihastuttava >>, Rosmerta sanoo.
>> Hän on kyllä melkoinen persoona – olemme tunteneet toisemme lapsista asti: minä, Honey ja Ann >>, Emrys selittää.
>> Niinkö? >> 
Emrys nyökkää. >> Kyllä, he veivät minua kuin pässiä narussa. >>
>> Voi, kerro ihmeessä lisää! >> Rosmerta nauraa.
>> Ehkä joskus toiste >>, Emrys lupaa.
>> Minä muistutan sinua tuosta sitten, voit olla varma. >>
Emrys hymyilee ja puristaa pienesti Rosmertan kättä. >>Se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. >>

(sanoja 150)

[tirsu]

89.

Emrys pysähtyy työmiesten mökille vievän tiehaaran luona. >> Oletko varma, ettet halua minun saattavan sinua kotiin? >>
Rosmerta pudistaa päätänsä. >> Kyllä minä pärjään. >>

Oikeasti hän olisi kyllä halunnut. Hän olisi halunnut riemuissaan kiljua myöntävästi. Mutta hän ei voinut. Annelisen taikojen vaikutukset eivät yltäneet sinne asti.

>> Jos olet kerran varma >>, Emrys kuulostaa pettyneeltä.
>> Olen minä. Näemme taas huomenna, eikö? >>Rosmertan varmistaa.
>> Kyllä meidän ainakin pitäisi nähdä. >>
>> Hyvä. >> Rosmerta ei haluaisi päästää irti Emryksen kädestä. >> Hyvää yötä. >>
Emrys hymyilee leveästi ja sipaisee hänen poskeaan hellästi. >> Hyvää yötä, karibu. >>

Seuraavassa hetkessä Rosmertan sydän on hypätä hänen rinnastaan ulos. Emrys kumartuu liittämään heidän huulensa yhteen.

 Oih!

(sanoja 100)

[tirsu]

90.

Rosmerta makaa valveilla suuri hymy kasvoilleen liimaantuneena. Suudelma oli ollut yllätys, hän ei ollut osannut odottaa sitä. Hän oli luopunut sen odottamisesta misteleiden jälkeen.

Suudelma oli ollut ihana ja pitkä. Rosmertasta se olisi voinut kestää pidempäänkin, eikä hän olisi sanonut ”ei” kielipelillekään. Mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten, joka toivottavasti tapahtuisi nopeammin kuin heidän ensisuudelmansa. Vaikka, olihan se ollut odottamisen arvoista.

Suudelman jälkeen he olivat tuijottaneet toisiaan tovin hymyt kasvoillaan. Kylmyys oli lopulta saanut heidät erkanemaan ja suuntamaan lämpöön omille tahoilleen, ikävä kyllä.

Rosmertan olo on mitä mainioin. Hän haluaisi kertoa jollekin suudelmasta, mutta Annelise nukkuu. Olisi kiltisti odotettava aamuun.

(sanoja 100)