Kirjoittaja Aihe: Oma paikka (Matami Rosmerta, slice of life, fluffy, K-11, raapalesarja) 33/? - jatkoa 16.4.-18!  (Luettu 5290 kertaa)

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 082
  • A Chapter Can Be a Book
Vs: Oma paikka
« Vastaus #40 : 12.02.2018 21:34:18 »
31.

Uskomatonta.

Uskomatonta, että hän meni todella sanomaan sen. Ääneen. Emrysille.

Emrys oli näyttänyt hieman pöllähtäneeltä. Rosmerta ei ollut antanut tälle edes mahdollisuutta vastata: hän oli loikkinut heti karkuun. Todella aikuismaista käytöstä.

Ja nyt hän ei ollut pariin päivään uskaltautunut käymään työmaalla. Hän oli laittanut Jacobin puolestaan tarkistamaan, miten siellä sujuu. Vielä aikuismaisempaa käytöstä.

Hän oli kuvitellut, ettei hänen tarvitsisi stressata asiaa enää enempää, mutta kuinka väärässä hän olikaan ollut. Nyt hän stressasi sitä entistä enemmän.

Hänen mielessään pyörii koko ajan se, mitä Emrys mahtaa ajatella hänestä nyt. Hän vain laukoi sellaista ja ryntäsi pelkurimaisesti karkuun. Tuskin pitää häntä minään loistosaaliina.

(sanoja 100)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

>> Yes, I'll just step inside this police box and arrest myself. >> The 10th Doctor

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 082
  • A Chapter Can Be a Book
Vs: Oma paikka
« Vastaus #41 : 31.03.2018 14:45:58 »
32.

Shaima tuijottaa häntä mietteliäänä.

Pubissa on hiljaista. Lounas on ohitse. Seisovapöytä on tyhjennetty ruuista, pöydät pyyhitty.

Pitkähiuksinen ja –partainen mies on ainoa asiakas. Tämä on valloittanut yhden nurkkapöydistä. Mies lukee kirjaa kahvia hörppien (ilman maitoa, kolme pientä pussia sokeria). Välillä tämä laskee kirjan käsistään kirjoittaakseen jotain kiihkeästi paperille, kunnes tarttuu toiseen kirjaan.

Errol väittää miehen olevan opiskelija. Sillä kuka muukaan lukisi ja kirjoittaisi mitään sellainen hullunkiilto silmissään.

Louisa, uusi tarjoilija, väittää vastaan. Mies saattoi hyvinkin tehdä jotain töihinsä liittyvää tutkimusta.

Errol ja Louisa olivat siirtyneet keittiönpuolelle jatkamaan kinasteluaan, sillä heillä oli ollut vaikea pitää ääniään kurissa. Eikä kukaan heistä halunnut asiakkaan saavan tietää olevansa kinastelun pääosassa.

>> He voisivat vain kysyä häneltä >>, Rosmerta tuumaa rikkoen hiljaisuuden, joka tiskin taakse oli syntynyt.
>> Se olisi helpointa, muttei hauskinta >>, Shaima myöntää kohentaen huiviaan. >> Onko sinulla kaikki hyvin, Rosie? Näytät hyvin väsyneeltä, olet näyttänyt monen päivän ajan. >>

Rosmerta pitää naamansa peruslukemilla vaikka hänen tekisi mieli irvistää. Ei ole mikään ihmekään, että hän on väsyneen näköinen. Hän on nukkunut monta yötä putkeen huonosti. Rakennusmaa stressaa häntä vaikka siellä alettiin pikku hiljaa saada jälleen aikataulusta kiinni. Mutta hän ei voinut itselleen mitään, hän pelkäsi uusia vastoinkäymisiä. Minkä hän toivoo johtuvan vain siitä, että hän on niin väsynyt.

Se on kai silti normaalia. Olisi varmaan kummallista, jos hän ei stressaisi lainkaan rakennuksen edistymisen vuoksi. Se on kuitenkin iso projekti. Ja hänen koko loppuelämänsä on siinä kiinni. Tietysti sitä siis stressaa.

Sitten on tietenkin vielä Emrys. Siitä oli puolitoista viikkoa, kun hän tunnusti tunteensa. Hän oli käynyt pari kertaa työmaalla, mutta hän oli vältellyt miestä (melko onnistuneesti). Hän oli siis edelleen pelkuri.

Mutta ei hän voinut mitenkään kertoa Shaimalle ongelmistaan. Kukaan hänen työpaikallaan ei tiennyt hänen projektistaan, koska... no, taikamaailma.

Rosmerta ei ehdi vastata mitään, kun Shaima viheltää pienesti. Tämä tuijottaa hänen selkänsä taakse.

>> Ah, Rosmerta >>, Emrys kuuluu sanovan. 

(sanoja 300)

>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

>> Yes, I'll just step inside this police box and arrest myself. >> The 10th Doctor

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Gernumbli

  • ***
  • Viestejä: 201
  • Sisimmässään pieni kiusankappale
Voi Rosmertaa, toivottavasti stressin aiheet vähenevät... Huh mihin kohtaan jätit! Ei mulla muuta, pidän niin paljon tästä arkisesta jännitysnäytelmästä :-)
"Gnome saliva is enormously beneficial! Luna, my love, if you should feel any burgeoning talent today — perhaps an urge to sing opera or to declaim in Mermish — do not repress it! You have have been gifted by the Gernumblies!"
-Xenophilius Lovegood, Harry Potter and Deathly Hallows

tirsu

  • Clara-stan
  • ***
  • Viestejä: 1 082
  • A Chapter Can Be a Book
Vs: Oma paikka
« Vastaus #43 : 16.04.2018 11:03:40 »
Gernumbli, kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että pidät tästä. Remontoiminen voi olla hermoja kiristävää, mutta eiköhän Rosmertan stressi hellitä pian, ainakin joksikin aikaan.


33.

Voi paska. Paskan paska.

He seisovat pukuhuoneessa. Se on ainoa paikka, jossa he voisivat puhua rauhassa.

Rosmertan tekee mieli tuijottaa jalkojansa, mutta niin pelkuri hän ei sentään ole. Hän kohtaa rohkeasti Emrysin silmät, jotka ovat viirulla.

Rosmerta nielaisee. Hänen pitäisi varmaan sanoa jotain, mutta hän ei oikein tiedä mitä. Ehkäpä pahoittelu olisi paikoillaan.

Pahoitella äkillistä tunnustustaan, pakenemistaan ja välttelemistään, pahoitella sitä, ettei hän osannut käyttäytyä kuin aikuinen. Niin, se olisi parasta. Ehkä he sen jälkeen voisivat jättää koko asian taakseen ja olla kuten ennen.

Kerättyään lisää rohkeutta Rosmerta uskaltautuu viimein avaamaan suunsa. Emryskin aukaisee oman suunsa saman aikaan sanoakseen jotain.

(sanoja 100)
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

>> Yes, I'll just step inside this police box and arrest myself. >> The 10th Doctor

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 2 908
  • Hyvän tuulen kotisatama
Kommentoinpa pitkästä aikaa tähänkin jälleen. Luvut ovat sen verran lyhyitä, että on mukava lukea, kun niitä on useampi valmiina. :)

Minusta oli ihana, miten perhe oli Rosmertan tukena ja kuinka Jacob auttoi mielellään vaikeassa tilanteessa. Stressi sitten lopulta sai Rosmertan tunnustamaan ihastuksensa Emrysille, vaikka se jälkikäteen nolostuttikin. :)

Kylläpä jäi taas jännään kohtaan, mitähän se Emrys nyt sanookaan! :D Vai ehtiikö Rosmerta ensin? (Toivon että ei, ettei päästä suustaan mitä sattuu... ;) )
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~