Kirjoittaja Aihe: Luoksesi palaan (S, 156/156 raapaletta, shamanismi, Elvar/Aala)  (Luettu 35421 kertaa)

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aww, toi viimesen raapaleen loppu oli niin suloinen. On niin kivaa lukee näistä kahdesta vihdoin jotain söpöä <3 kauan sitä odotettiinkin! Mitenköhän toi Elvarin ja äidin keskustelu olis jatkunu ilman keskeytystä? Tietääköhän se äiti Aalan ja Elvarin suhteesta? Hmm, uusia odotellessa jälleen :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, kivaa kun heitit kommenttia! Taitaa äiti jotain tietää, ehkei vain ole ajan tasalla ;> Hieman lisää söpöä sinulle <3

A/N: Pahoittelut julkaisutauosta, on pitänyt kiirettä. Olen näköjään ottanut tavaksi julkaista näitä kahden erissä kolmen sijaan - nyt taitaa tapahtua enemmän, kun jokatoiseen on hyvä lopettaa!

130.
100 sanaa

Elvar jää yöksi koska rajoja ei enää ole, he ovat rikkoneet liian monta. Oikeastaan hän vain nukahtaa katsellessaan hyräilevää Aalaa, ja herätessään myöhemmin yöllä löytää tämän käpertyneenä selkä hänen rintaansa vasten. Elvar hymyilee typerästi, silittää hiuksia ja toivoo näkevänsä toisen uniset kasvot.

Juuri kun hän on nukahtamaisillaan uudelleen, Aala liikahtaa varovasti. Elvar kuulee tämän kääntyvän ympäri, tuntee sormien sipaisevan suortuvat kasvoiltaan, pyyhkivän korvanviertä leukaluulle. Aala painaa huulensa hänen otsalleen, Elvar pakottautuu hengittämään tasaisesti.

Kun hän havahtuu aamulla, Aala on juomassa vettä.

”Minun pitänee jäädä tänne päiväksi”, hän sanoo aamunkarhealla äänellä.

”En raaskinut herättää.”

Elvar hymähtää, nousee kiskoitellen istumaan. Aala hymyilee.

131.
100 sanaa

Päivä kääntyy illaksi verkalleen. Jossain vaiheessa Aala keittää herkullista muhennosta jossa on paljon yrttejä ja sieniä, eilen haudutettu juoma on kuulemma Elvarin isälle. Sen pitäisi lievittää kipua ja estää sisäinen tulehdus.

”Minun pitäisi varmaan lähteä.”

Aala kaivertaa hetken nostamatta katsettaan, laskee vasta valmiin työn käsistään ja katsoo Elvaria kummin ilmein. Ehkä hän ajattelee samoin kuin Elvar – mökki on tyhjä ilman toista, ei tunnu enää kodilta. Milloin siinä kävi niin? Niin paljon tapahtui hitaasti, vaivihkaa, ja kuitenkin kaikki rysähti kerralla niskaan.

Elvarin kädet ovat Aalan niskassa ja selällä, Aalan sormet hänen hiuksissaan. Hellivä suudelma keskeytyy, kun he kuulevat ulkoa lähestyvät juoksuaskeleet.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Ääh, aina sä osaat lopettaa sellaiseen kohtaan että sitä jää odottamaan seuraavaa! Ja ärsyttävästi söpö kohta keskeytyi, mutta ei makeaa mahan täydeltä ;3 toivottavasti jatkoa tulee pian että saadaan tietää, mitä asiaa juoksijalla on!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, heh heh, se on yksi parhaita puoliani. Söpö jää ikävä kyllä tauolle, sillä drama on palannut tuoden veljensä angstin mukanaan ;>

A/N: Lupasin Lunalotalle laittaa näitä tänään viisi. Saamansa pitää.

132.
100 sanaa

Elvarin sydän hakkaa haljetakseen. He hypähtivät kiireesti irti toisistaan, mutta Elvar ei näe missään paikkaa, jonne piiloutua. Viime hetkellä hän pujahtaa sisäänpäin avautuvan oven taakse, ei uskalla kunnolla hengittääkään. Aala kasaa itsensä nopeasti, vie ilmeettömän naamion kasvoilleen.

”Puolisoni -, hän -, hän tarvitsee apua”, hengästynyt ääni huohottaa.

Elvarin sydän jättää lyönnin väliin, kylmyys laskeutuu vatsanpohjaan. Ei voi olla, miksi? Miksi taas Joret? Serkun ääni kuulostaa huolestuneelta.

Aala kerää tavarat nopeasti ja katoaa nuorukaisen kanssa yöhön. Elvar odottaa jännittyneenä tovin jos toisenkin, ennen kuin uskaltaa pujahtaa ulos, juosta ripeästi mökkiinsä ja sytyttää tulen.

Elvar muistaa yhä katkerat sanat: Sanohan, milloin meidän suvussa menisi?

133.
100 sanaa

Elvarin kädet tärisevät edelleen. Sitä on vaikea ymmärtää, ei hän yleensä ole tällainen. Sydän juoksee yhä kuin hengenhädässä, rinta tuntuu ahtaalta ja ajatukset hajoavat kuin varpusparvi puunlatvasta.

Hän toivoo kaiken olevan vain hätiköintiä, väärä hälytys ja kaikki on hyvin. Aala suoriutuu hyvin ja ihmiset lakkaavat kuiskimasta. Mutta Elvar on saanut ikävän muistutuksen siitä, että he eivät ole maailmassa kahdestaan vaikka tahtoisivat niin uskoa. Siitä, että pienet hetket kytkeytyvät suureksi kokonaisuudeksi, liian suureksi heille.

Pahinta on, että hän tietää Aalan ajattelevan samoin. He kulkevat petollisia polkuja, pimeässä ja haparoiden. Joskus jompikumpi astuu vielä harhaan, ja vetää toisenkin mukanaan kaulaa myöten suohon.

134.
100 sanaa

Jossain vaiheessa yötä Joret tulee hänen luokseen. Tälläkin on tärisevät kädet ja toivoton ilme, Elvar ei sano mitään kun avaa oven. Hän kauhaisee heille molemmille kuumaa juotavaa, Elvar on tehnyt sitä reilusti rauhoittuakseen.
 
”Keskenmeno”, Joret urahtaa, ”Eilven menetti lapsen.”

Elvarin kurkku tuntuu kuroutuvan umpeen, Joret hautaa kasvot käsiinsä.

”Se on liian pieni edes polttoseremoniaan. Eilven vain itkee ja itkee, enkä minä jaksanut enempää”, Joret nostaa katseensa Elvariin, ”Olenko minä huono mies?”

Elvar ojentaa kuksan ja puristaa serkkunsa olkapäätä. Toisen kipuun on vaikea löytää sanoja, kun sääli tuntuu tungettelevalta ja turhalta.

”Sinun pitää kertoa hänelle, että rakastat yhä.”

Joret nyökkää synkästi.

135.
100 sanaa

Aala on välttelevä. Hän kertoo Elvarille vieneensä juoman itse tämän isälle. Elvar on vain helpottunut, hän ei halua törmätä äitiinsä nyt. Lähes jokainen kylässä tietää Eilven epäonnesta, eivätkä puheet siitä lienny. Elvar muistaa puolittain kuullut kuiskaukset (on ollut paljon sattumuksia viimeaikoina – lumimyrsky iski yllättäen – huomasitteko, ettei uusia lapsia ole tullut vähään aikaan) jotka kalvavat hiljaa kaikkien luottamusta.

Elvar on vain hiljaa, ja lähtee tavallista aikaisemmin. Toisen läheisyys ruokkii molempien syyllisyyttä, ja vaikka yksin ollessa sisällä tuntuu ontolta, se on ehkä helpompaa kestää.

Ulkona sataa lisää lunta, aina vain lisää vaikkei enempää kaivattaisi. Pian eläinten on lähes mahdotonta löytää syötävää. Elvaria paleltaa.

136.
100 sanaa

Viimeinen pisara kyläläisille on Munen kuolema. Mies oli yksi kylänvanhimmista, ja vaikka normaalisti elämänsä ehtoolla poisnukkunut ei herättäisi suurempaa huomiota, nyt se saa väen liikkelle. Kylänvanhimmat muodostavat Neuvoston, johon kuuluu neljä iäkkäintä sekä shamaani, jonka puoleen käännytään ja jota kuunnellaan tarvittaessa.

Elvar kuulee väkijoukon kulkevan talonsa ohi, aavistelee pahaa ja liittyy peränpitäjiin.

”Shamaani!”

Aala astuu ylväästi ulos ovesta, puhuu rauhallisella äänellä: ”Mikä saa teidät noin sankoin joukoin luokseni?”

”On ollut outoja sattumuksia. Nyt Neuvoston jäsen on kuollut. Tahdomme, että heti huomenna seremonian jälkeen kysyt hengiltä syytä epäsuosioon.”

”Hyvä on.”

Aalan sanat ovat vakaat, katse pyyhkii tyynenä joukon ylitse, koskettamatta ketään.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aww, kiitos että julkaisit näitä näin monta nyt, Luna/Ginnya sinulle on tulossa ;3
Voi tuota draamaa, draamaa ja draamaa.. Juuri kun olin päässyt nousemaan sinne ihaniin vaaleanpunaisiin pilvilinnoihin.. No mutta, ei voi mitään. Pitää draamallekin antaa välillä sijaa :3 mutta voi Eilve parka, lapsen menetys on varmasti raskasta.. Toivottavasti Joret pysyy hänen rinnallaan ja tosiaan muistaa sanoa rakastavansa häntä silti.
Uiui, jotenkin aavistelen että Aalan reissu henkien luokse ei suju ongelmitta. En tiedä miksi, mutta sä osaat draamailun, niin voin veikata että jotain on kuitenkin vielä tulossa. :o Kiitos silti näistä <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, olen selvästi kehittynyt dramailussa tämän sarjan myötä ;>

A/N: Huh huh. Laitoin tälle nyt pisteen otsikkoon (!!!!) kuka olisi uskonut (ja vielä noin tyhmä luku, hyh). Aion tosissani päättää tämän pian, suurin osa on jo kirjoitettua. Lähtölaskenta käynnistyy...

137.
100 sanaa

Elvar jää kotiin illaksi. Hän ei ole varma tahtooko Aala olla rauhassa, mutta päättää antaa shamaanille tilaa. Ehkä tämä tulee Elvarin luo, jos tarvitsee läheisyyttä.

Mutta kuten Elvar arvasi, Aala on opetellut pärjäämään yksin. He näkevät toisensa vasta seuraavana päivänä. Shamaanilla on seremonia-asu yllään, sileä otsa ja tasainen suu. Väsynyt hän on, ja Elvar miettii syyllisenä olisiko hänen pitänyt tehdä toisin.

Kun vainaja poltettu, tuleen lisätään uusia puita, oksia ja yrttikimppuja. Aala laulaa, rummuttaa ja tiirailee savua, kyläläiset yhtyvät tasaiseen jollotukseen. Aalan paljaat jalat takovat maata, tulen läheisyys saa ihon punottamaan ja hien helmeilemään otsalla  – ja sitten hän tuupertuu maahan.

138.
100 sanaa

Kaikki vaikenevat. Elvarin sydän jysähtää kuin kivi ja putoaa sitten vatsan pohjalle. Kaikki tuntuu epätodelliselta, hän ei enää haista savua tai tunne maata jalkojensa alla. Askeleet joustavat liikaa, kun hän kompuroi hätäisesti Aalan luo, kokeilee kaulalta heikkoa pulssia. Joku huutaa, ääni vääristyy ja vaimenee.

Hänen henkensä on poissa.

Aala on elossa. Helpotus huuhtelee hänen ylitseen, mutta samalla iskee epäilys ja uusi pelko. Shamaani ei suunnitellut henkimatkaa, vai suunnitteliko? Miksi Elvar ei ollut hänen luonaan?

Taas joku tarttuu häntä olkapäästä, huutaa ja ravistelee, mutta Elvar ei kuule tai näe tämän kasvoja. Kaikki on valkoista tuhrua, sitten mustaa ja hän putoaa taas.

139.
150 sanaa

Elvar havahtuu jälleen virrasta. Hän ei kellu, mutta jalat eivät kosketa pohjaa. Tällä kertaa pimeydessä lentelee valoja, kirkkaita ja värikkäitä. Ne välähtevät, vaihtavat muotoaan ja kiertelevät veden yllä. Elvar lähtee juoksemaan, kauhoo käsillään nopeuttaakseen raskasta liikkumista.

Aalan kasvot ovat pinnan yllä, ympärillä häilyy heikko sininen hohde. Elvar tarttuu naista olkapäästä havahduttaen tämän. Yksi hengistä, sillä niitä valojen täytyy olla, syöksyy heitä kohti, Aala hätkähtää ja tarttuu käsillään päähänsä.

”Sinun ei kuulu olla täällä, minunkaan ei pitänyt…” hän kuiskaa.

Henget liikahtelevat levottomasti, kirkuvat kuin lintuparvi. Aala tähyilee ylöspäin näyttäen hätääntyneeltä. Elvar tuntee kylmät väreet selkäpiissään, yrittää tavoittaa shamaanin katseen.

”Ei hätää…”

”Onhan! Sinun pitää lähteä, mutta he ylhäällä tietävät. Kyläläiset tietävät.”

”Ei väliä, minä en jäätä sinua”, Elvar sanoo päättäväisesti.

Aala hymyilee murheellisesti, suutelee ja painaa sitten Elvarin pinnan alle. Siellä on taasen pimeää ja mahdotonta hengittää. Kädet vetävät hänet vielä takaisin, mutta tällä kertaa vastassa ei ole Aalan sinisiä silmiä.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
MIIITÄÄÄ ;___; Surullista että raapalesarja päättyy, sun pitää kehitellä tilalle joku uusi, jatko-osa jossa kerrotaan Aalan ja Elvarin suhteen etenemisestä, sen mutkista ja tulevista lapsista!!!
Mutta ääh, varsinkin tuo 139 sai minut hämmennyksiin. Mitäköhän nyt tapahtuu? Odottelempa taas :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, kiitos kommentista (taas <3) ja anteeksi että olet joutunut odottamaan pidempään kuin luulin. Katsotaanhan miten tämä sarja päättyy ;>

A/N: Huh huh :'D

140.
100 sanaa

Elvarilta kestää hetki totutella tulen loimun kirkkauteen ja lämpöön, ihmisten hälinään sekä kovan maan kylmyyteen. Savu kirvelee silmiä ja saa kurkun kuroutumaan umpeen, niin se on.

”Hän on hereillä!”

”Miksi sitten shamaani on yhä tajuton?”

Elvar könyää tutisten kontilleen ja kääntää Aalan varovasti itseensä päin. Tämän kasvot ovat ilmeettömät, hengitys kulkee yhä. Vahva koura riuhtaisee hänet olkapäästä pystypään asentoon, Elvarin näkökentän laidoilla mustenee ja päätä vihloo.

”Sinulla onkin selittämistä!” mies huutaa, kumartuen sitten sihisemään hänen korvaansa: ”Ei sitten riittänyt että tuhosit minun, siskoni ja koko perheeni elämän, sinun piti vielä ajaa koko kylä perikatoon!”

Elvar voihkaisee, Jùvenin kaivaessa kynnet soliskuoppaan.

141.
100 sanaa

Kun pää selviää lisää, Elvar alkaa nähdä asioita. Äidin, joka ei tiedä miten päin olisi ja haluaisi selvästikin kaivautua maan alle. Joretin, jonka suu on tiukkana viivana, itkevän Idunnan. Monia epäuskoisia, vihaisia ja tyrmistyneitä ilmeitä.

”Rauhoittukaa, kaikki. Neuvoston tulee kokoontua pohtimaan tilannetta ja tuomioita”, harmaatukkainen mies huutaa, huitoen ilmaan kerätäkseen kaikkien huomion.

”Mitä suotta, tuomitaan vain heti! Syykin on meille ilmoitettu”, Jùven sylkäisee mulkoillen.

Hälinä on vaimentunut mutinaksi, jotkut nyökkäilevät, mutta enimmistö kannattaa kokousta.

”Ikävä kyllä osapuolet pitää vangita käsittelyn ajaksi.”

Elvar havahtuu ja riistäytyy irti. Käheä ääni halkoo kylmyyttä terävyydellään, kun hän asettuu shamaanin suojaksi.

Kukaan ei koske Aalaan.”

142.
100 sanaa

Jähmettyneessä hiljaisuudessa Elvar tuntee itsensä voimakkaammaksi. Hän tyrkkää Jùvenin kauemmas ja nostaa Aalan velton kehon rintaansa vasten. Polvet tuntuvat yhä pehmeiltä ja kädet tärisevät, ihmiset katsovat häntä kuin tiellä vaanivaa sutta.

”Älä tee mitään typerää, Elvar.”

Puhuja on Leneia, Neuvoston jäsen hänkin.

”Olen perhetuttu, tiedän ettet ole niin harkitsematon kuin näyttää”, nainen sanoo rauhoitellen. Elvar karaisee kurkkuaan.

”Ei, en ole. Olen shamaanin uskottu, ja aion viedä hänet nyt toipumaan. En suostu tuomittavaksi ennen kuin hän on tajuissaan.”

Elvar lähtee kävelemään kohti shamaanimökkiä. Joku yrittää lähteä perään, mutta tämä viitataan jäämään. Elvar tuntee katseet niskassaan, kun hän astuu sisään salvaten oven.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Mitä, ei kai ne luule että Elvar tappoi Aalan, vai miks ihmeessä hänet pitäis tuomita :o Mutta toivottavasti Aala toipuu! (ja tiedät mun mielipiteet moniin asioihin meidän skypekeskusteluista :D)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, kyläläiset eivät ole kovin suvaitsevaisia... Asiat kyllä (toivottavasti) selkenevät loppua kohti. Kiitos kommentista!

A/N: Pieni pala ahdistusta, olkaatten niin hyvät.

143.
100 sanaa

Yö on rauhallinen, tuuli ulvoo katonrajan rakosesta ja tuo kylmää sisään. Elvar pitää tulen kuumana ja tarkkailee huolissaan sen vieressä makaavaa naista. Aala hengittää liiankin hiljaa, on liian hyvin paikoillaan. Ei säpsähtele eikä vapise, vaan tuntuu olevan tavallistakin kauempana. Poissa. Elvar ottaa vasemman käden omiinsa, se tuntuu liian viileältä oltuaan loitompana tulesta.

Viileältä kuin kuolleen.

”Älä mene.”

Shamaani ei värähdäkään, Elvar hieroo sormia lämmittääkseen. Hän mietti henkiä eikä uskalla edes rukoilla.

”Tulisit takaisin. Tulisit minun luokseni, Aala.”

Aala ei reagoi, ja Elvarin tekisi mieli vain käpertyä pieneksi palloksi ja haihtua ilmaan, pois musertavan painon alta.

”Sinä heräät vielä”, hän kuiskaa.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
144.
100 sanaa

Aamu on sininen, eikä Aala vieläkään ole palannut.

Elvar on väsynyt muttei tahdo nukkua, silmiä kirvelee. Hänen olisi pitänyt osata odottaa koputusta, mutta se hätkähdyttää silti. Leneia on yksin, mutta Elvar ei päästä häntäkään sisään.

”Elvar, teidän on tultava, aloitamme kokouksen”, Leneia sanoo vakavana.

”Mahdotonta. Aala ei ole täällä.”

”Hän lähti?” nainen kurtistaa kulmiaan.

”Ei, hän ei ole palannut”, Elvar kuiskaa, eikä nieleksikään kuin vähän.

”Vieläkään?” Leneia henkäisee.

Vanhuksen ilme on säälivä ja Elvar saattaa arvata, ettei se johdu ajamattomasta parrasta ja väsyneestä katseesta. Leneia odottaa hiljaa, kuin kuulostellen viimeisen sydämenlyönnin kaikua.

”Minä tiedän että hän herää”, Elvar sulkee oven.

145.
100 sanaa

Illan tullessa hänenkin uskonsa alkaa loppua. Aala näyttää niin pieneltä, kuihtuneelta. Iho on kalpea kuten hiuksetkin, ja tämä kaipaisi ehdottomasti kunnon ateriaa. Niin kai kaipasi Elvarkin, mutta hänellä ei ole ruokahalua. Hän huomaa tarkkailleensa jo pitkään, liikahtaako shamaanin rintakehä enää uuteen hengenvetoon, ihan kuin hän olisi hyväksynyt kuoleman.

Elvar nousee ylös hakemaan puun, lisää sen hiilien päälle ja menee Aalan luo. Hän ei uskalla liikuttaa toista, mutta pujottaa heidän sormensa ristikkäin ja painaa huulet korvalle.

”Aala, tule takaisin, Aala. En kestä ilman sinua, tule minun luokseni.”

Kaipa se on säälittävää. Elvar alkaa melkein itsekin hävetä, kunnes sormet nytkähtävät hänen kädessään.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voin niin tuntea Elvarin ahdistuksen. Voi Aala, heräisit nyt. Mitäköhän toi ihan loppu merkitsee! Toivottavasti sitä, että Aala heräisi! #luttiksenlyhyetkommentit
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, hienoa että tunnelma välittyy (vaikka pelkään sen olevan yltiöpäisen melodramaattista kikkailua). Nythän se selviää!

A/N: Enää kymmenen osaa jäljellä! o/ *rumpujen pärinää*

146.
100 sanaa

Rinnassa paisuu jotain suurta, veri kuohuu villisti kuin joki kevättulvien aikaan. Elvar on niin toiveikas ettei ole kestää sitä, hän pelkää vielä tippuvansa korkealta.

”Aala! Aala, kuuletko minua, palaa takaisin”, Elvarin ääni sortuu, kun hän tajuaa ettei shamaani enää hengitä.

”Ei! Sinä et tee tätä minulle, tämän kerran sinä et sulje ovea minulta!”

Henki ei kulje ja ajatukset sumenevat, järjetön nauru pulppuaa hänen sisältään.

”Minä seuraa sinua ja hukuttaudun jokeen! Sen minä teen, jos et sinä -”

Aala haukkoo henkeään ja pongahtaa istumaan liian nopeasti, Elvar ottaa kiinni kun hän vajoaa takaisin makuulle. Aalan silmät salamoivat.

”Et mene minnekään!”
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Iih, hirvittää. Voiko joku sanoa, ettei tarvitse jännittää julkaistessaan näitä lopun enteitä?

147.
150 sanaa

Menee iäisyys, ehkä kaksi, ja he vain rutistavat toisiaan. Aala itkee ja tukistaa Elvarin hiuksia, ja Elvar vakuuttaa sydämelleen että kaikki on hyvin, kaikki on taas hyvin, Aala on tässä eikä tarvitse hakata niin lujaa.

”Sinä tulit takaisin. Minä luulin –”

”Shhh.”

Sitten he katsovat toisiaan silmiin, Aala hymyilee pyyhkien Elvarin poskea.

”Minä kerron sinulle kaiken, mutta vain koska sinä olet sinä.”

Elvar nyökkää, laskee kätensä shamaanin kaulalle ja nauttii elämän sykkeestä sormiensa alla.

”Ne veivät minut kauas, tarjosivat kuolemaa vaihtoehdoksi. Sanoivat että se olisi helpoin, eikä minulta vaadittaisi muuta”, Aala sulki silmänsä hetkesi.

”Sitten minun piti valita halusinko olla enää shamaani, vai sinun kanssasi”, Aala avasi silmänsä, suupieli nytkähti ylöspäin, ”minä valitsin sinut. Mutta kaikella on hintansa.”

Oveen hakataan voimakkaasti, ulkoa kuuluu huutoa. Aala näyttää pahoittelevalta ja menee avaamaan oven Elvarin vastustelusta huolimatta. Viisi miestä on heidän edessään, kaikki yhtä yllättyneen näköisinä.

”Olen tullut takaisin, ja valmis vastaamaan teoistani.”

148.
100 sanaa

Ulkona kaikki tuntuu jotenkin korostuvan. Aalan heikko kalpeus, kompuroivat askeleet – mutta myös päättäväisyys. Elvarin rintaa jäytää paha aavistus, joku on tarttunut hänen käsivarteensa, mutta nuorukainen tuskin edes huomaa sitä.
 
Älä tee mitään typerää, hän huomaa ajattelevansa ja melkein naurahtaa. Ehkä Elvar on toisaankin ihan liian väsynyt, tai ehkä tämä kaikki onkin vain yhtä suurta painajaisunta. Tuntuu vain liian helpolta vaihtoehdolta, että hän heräisi pian nenä Aalan niskahiuksissa, porontaljan lämmöstä.

Pimeän keskellä on uhkaavia soihtuja, kaksi niistä kummallakin puolella ovea josta heidät johdatetaan hämärään ja savuiseen huoneeseen. Kyläläisiä tungeksii aukosta heidän jäljessään, ja se kaikki on aivan liian lopullisen tuntuista.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Minne ne nyt oikein menee :o Mutta ihanaa että Aala kuitenkin heräsi, toivottavasti elossa pysyy loppuun saakka!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, toivottavasti asiat selkenevät nyt lukijoillekin ;>

149.
100 sanaa

”Tunnustatko suhteesi tähän nuoreen mieheen, Elvar Peljènpoikaan?”

Neuvoton kuulustelua johtaa sama harmaaparta, jonka nimen Elvar on unohtanut. He ovat seisseet aloillaan jo kauan, mutta tämä on ensimmäinen kysymys, jolla tuntuu oikeasti olevan merkitystä. Elvar tulee ajatelleeksi, ettei ole koskaan pitänyt isänsä nimestä.

”Hän on toiminut uskottunani.”

”Tiesitkö, että shamaanin sydämen pitää olla täysin uskollinen ainoastaan hengille, tai se vaikuttaa heikentävästi hänen kykyihinsä toimia tehtävässään?” mies sanoi nojautuen ankarasti lähemmäs.

”Tiesin”, Aala sanoo vakaasti.

”Myönnät siis tehneesi rikkomuksen täydessä ymmärryksessä?”

”Myönnän”, Aala nielaisee.

”Hetkinen –” Elvar yrittää huudahtaa, mutta hänet vaiennetaan äkisti.

”Sinunkin vuorosi tulee ajallaan, poikaseni. Turha hoppuilla”, mies virnistää.

150.
100 sanaa

He nauttivat siitä. Eihän sitä joka päivä pääse todistamaan mehukasta tuomiota koko kylää järkyttävästä tapauksesta. Elvaria oksettaa.

”Oletteko olleet yhdessä kuten mies ja nainen?” kuulustelija kysyy innostustaan peitellen.

Aala värähtää. ”Emme.”

”Oletteko suudelleet?”

”Tuo ei –”

”Kieltäydytkö vastaamasta?”

Aala tuijottaa eteensä huulet yhteen puristettuina, Elvarin rystyset vapisevat valkeina.

”Olemme. Tahtoisin tuoda ilmi, että rikkomuksestani johtuen olen päättänyt luopua shamaanin tehtävistä. Lisäksi henget vievät maksuksi ääneni heti kun teen sen.”

Yleisö kohahtaa ja alkaa supina, joka Neuvosto pian taannuttaa.

”Se riittää siis heille. Vastineeksi kylän kärsimyksistä sinut karkotetaan – mutta sinä!” mies käänsi katseensa Elvariin.

”Ikävä kyllä Neuvosto on määrännyt rangaistukseksi teloituksen.”
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 928
 :o apua, jo on päässyt asioita tapahtumaan!
Odotan innolla (ja pelolla) mitä vielä on tuloillaan, halp.
Aikamoinen pommi tuo teloitus.
~Violet

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Violetu, ihanaa että jätit kommenttia! Nyt tapahtuu paljon ja nopeasti, itseänikin kauhistaa \o/

A/N: Draama iski jälleen. Iikk.

151.
150 sanaa

”Mitä?”

Kaikkien katseet kääntyvät takaisin kohti Aalaa. Elvar tuntuu tarkkailevan tilannetta jostain kaukaa, kuin aistit olisivat jo hiipuneet väistämättömän tiellä.

”Se ei käy, Elvar ei ole tehnyt mitään väärää!”

”Hän on toimillaan aiheuttanut kärsimystä kylän väelle”, harmaaparta selittää kuin lapselle.

”Ei! Antakaa hänen lähteä minun mukaani, niin ette enää ikinä näe kumpaakaan!”

Puhuja peruuttaa muiden jäsenten luo. Uusi on näköjään jo nimitetty kuolleen Munen tilalle, heitä on kaikkiaan neljä. Elvar näkee kyyneleet Aalan silmäkulmissa, ja tuntee olevansa taas läsnä. Hän ei halua kuolla vielä, ei nyt. Mies palaa soihdun luo.

”Jos joku kyläläisistä suostuu takaamaan hänet, tuomio voidaan lieventää kahdeksi karkotukseksi.”

”Eihän tuossa ole mitään järkeä!” Elvar kiistää.

”Olisit tyytyväinen ettei maksuksi vaadita kuolemaa!” vanhus kivahti.

Hiljainen ihmismassa lepää heidän takanaan. Samapa tuo, Elvar tuumii, kuolen kuitenkin, sillä kukapa tahtoisi tulla karkotetuksi synnyinkodistaan. Ja kukapa toisiaan? Kaikki rakkaat, perhe, ovat täällä.

”Jos kukaan ei suostu ehtoon…”

”Minä! Minä takaan hänet.”
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Jätinpä viimeksi taas narttumaiseen kohtaan :D Näistä on vaikeampi päästää irti, kuin luulisi.

152.
100 sanaa

Tapahtumat etenevät liian nopeasti ja epätodellisesti. Elvar kuvitteli hetken kuulleensa…

”Minä kiellän sen!” Jùven karjahtaa.

Idunna astuu eteenpäin niskojaan nakellen. Elvarin on pakko myöntää ettei tämä koskaan ole näyttänyt kauniimmalta kuin nyt, päättäväisyyden puna poskillaan ja silmät loistaen.

”Tuskin. Sinulla ei ole sananvaltaa tässä asiassa sen enempää kuin isällä tai äidilläkään.”

Idunna astuu alavireisesti hymyillen hänen eteensä, ote Elvarin käsivarsista selkänsä takana tiukentuu.

”Aika mahtipontista, vai mitä? Minä pidän sinusta yhä, Elvar, mutta se ei ole ainoa syy. Tämä on ehkä ainoa tilaisuuteni päästä täältä pois”, Idunna kuiskaa surullisesti.

”Et voi ikinä palata, hyvä jos lapsesikaan”, Elvar vastaa.

”Tiedän.”

”Kiitos.”

153.
100 sanaa

He saavat aikaa aamuun. Jokainen saatetaan kotiin pakkaamaan tavaransa, Elvarin ovelle jää kaksi vahtia. Se voisi olla huvittavaa, ellei hän olisi niin väsynyt ja sekaisin. Ensimmäiseksi nuorukainen sytyttää pari kuusihalkoa, käpertyy taljoille niiden viereen ja nukahtaa.

Hänen herätessään on yhä yö, vahdit valittelevat kylmyyttä oven ulkopuolella. Elvar kerää muonavaransa, vähäiset vaatteet ja taljat, joiden väliin kääritään pari kippoa ja polttopuuta. Pienessä tuvassa ei ole juuri mukaan ottamista. Elvar ajattelee ohimennen, asettuuko kukaan sinne asumaan. Tuskin, se on pieni ja nyt myös tahrattu menneisyydeltään. Hymy nykii suupieliä.

Elvar toivoo Aalan nukkuvan, vastoin aavistuksiaan. Matalan loitsunnan sointi värisee rintakehässä, kaipuun tahtiin.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

ainze

  • ***
  • Viestejä: 51
Tapahtuipa viime luvuissa paljon ja nopeasti o: Ja yhyyy odotin koko ajan että kyläläiset joskus hyväksyisivät Aalan ja Elvarin suhteen ja tulisi onnellinen loppu. Karkoitus ja henkien tuomio yllättivät, vaikka suhteen vääryyttä on käsitelty paljon, mutta silti toivoin sitä että kaikki selviäsi ja sujuisi hyvin.

Jännittävä nähdä miten heidän (ja Idunnan) elämä alkaa sujua kylästä lähdön jälkeen tai mitä nyt oikein tapahtuu. Ja miten tämä nyt voi tälläisessä tilanteessa olla niin lopussa.