Kirjoittaja Aihe: Luoksesi palaan (S, 145/156 raapaletta, shamanismi, Elvar/Aala)  (Luettu 8744 kertaa)

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, toivottavasti et ole pidätellyt henkeä tähän asti ;> Tässä tulee, enemmän tai vähemmän järisyttävä jatko.

A/N: Hmm, teki oikeastaan mieleni julkaista ensimmäinen erillään kahdesta seuraavasta, mutta olkoon.

79.
100 sanaa

Elvar muistaa, kun Idunna oli vielä pieni tyttö, häntä muutaman vuoden nuorempi. Tämä piti silloinkin kahta palmikkoa, keräili kukkia, juoksi ja nauroi. Eipä tämä paljoa vaikuttanut muuttuneen.

Kuitenkin kaikki oli erilaista kuin nyt. Idunna kallistaa päätään, hymy karehtii tämän huulilla.

”Mistä kertoisit, jos kuunneltaisiin?”

Elvar räpyttää silmiään, mutta ajatukset katkeavat kun Idunna koskettaa pehmeästi hänen poskeaan, kaulaansa, huuliaan. Hän nostaa omat kätensä Idunnan olkapäille ja työntää tämän kauemmas.

”Ei”, Elvar kuiskaa.

”Ei kukaan näe, tai vie minut pois…” Idunna anelee.

”Ei, Idunna. Minä en tee sitä kanssasi. Anteeksi.”

Elvar kääntää selkänsä tytön kyyneleille ja lähtee pois. Vakaasti, vaikka pulssi karkailee.

80.
100 sanaa

Seuraavana päivänä Elvar menee tapaamaan äitiään. Hän tietää, ettei asia parane odottelemalla ja seuraavaksi hänen on saatava äitinsäkin tajuamaan se. Isä ehkä tajuaa jo, mutta ei tietenkään tee mitään.

Talon luona ei ole ketään. Joelta kuitenkin kuuluu veden loisketta ja rupattelua, joten hän suuntaa sinne. Elvar huomaa äitinsä melkein heti, hiukset on vedetty huivilla kiinni ja hihat kääritty kyynärpäihin. Ilmassa tuoksuu suopursu, joka häätää loisia vaatteista.

”Meidän pitää puhua”, Elvar sanoo saaden äitinsä hätkähtämään.

”Älä säikyttele noin!”

”Haluatko keskustella syrjäisemmässä paikassa?”

Äiti katsoo vaivaantuneena ympärilleen, naisiin jotka pinnistelevät näyttääkseen mahdollisimman keskittyneiltä työhönsä. Ilena huljuttelee poikiensa paitoja aivan lähettyvillä. Äiti nyökkää.

81.
100 sanaa

Alajuoksulla on rauhallisempaa, naisten äänet kantautuvat enää heikosti veden kannattamina. Elvar seuraa katseellaan likarantuja, jotka hajoavat virtaan. Ehkä nämäkin tapahtumat ovat sellaisia, epämiellyttäviä mutta katoavia, unohtuvia.

”Sinun pitää kertoa heille, että he voivat antaa tyttärensä jollekulle toiselle”, Elvar menee suoraan asiaan.

”Miksi minun?” äiti kysyy väsyneesti.

”Et voi olla vakavissasi. Sinä järjestit tämän kaiken”, Elvar puuskahtaa.

”Parhaaksesi”, äiti kuiskaa.

”Ei. Tee se tänään, Idunna tietää jo.”

Äidin silmät leviävät, suu vääntyy järkytyksestä. Hän pudistelee hitaasti päätään.

”Mihin liemeen sinä oletkaan minut järjestänyt.”

Elvar ei saa estettyä epäuskoista nauruntyrskähdystä. Hän? Äiti näyttää loukkaantuneelta, kun Elvar lähtee puhumatta kotiinsa. Jossain kukkuu käki.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Noniin, suoraa toimintaa! Saatiin vihdoin Idunna pois kuvioista - tai no, jos ei suinkaan pois kuvioista, niin ainakin tajuamaan että Elvar on varattu Aalalle. :3 Nyt sitten taas odottamaan, miten tämä jatkuu. Draamaa haistan, ehkä.
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis ehkäpä, ehkäpä ;>

82.
100 sanaa

Tapahtumattomuus tuntuu jälleen rauhoittavalta. Ilena katsoo häntä aina nähdessään pettymyksen ja suuttumuksen sekaisin ilmein, mutta siihen se jääkin. Yrviniä Elvar ei ole nähnyt, eikä ihan vielä haluakaan. Jùven taas on liian keskittynyt omaan suruunsa kostaakseen siskonsa puolesta. Siitä seikasta Elvar tuntee syyllistä helpotusta.

Jotain iloistakin on tapahtumassa, sillä Joret on tavannut tulevan puolisonsa. Hän on nuori tyttö Joretin isän kotikylästä, ja saapuu kesän lopussa yhteenliittämisen seremoniaa varten. Siihen ei ole enää kauan, ei edes kuunkiertoa. Toivottavasti heistä tulee onnellisia.

Elvar hengittää syvään raikasta ilmaa. Sataa viimeinkin. Hän ojentaa kätensä katon alta, antaen kylmien pisaroiden hakata kämmentään. Hymy pyrkii esiin kyselemättä.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Aww, tää oli tällanen söpö ja kiva, kun Elvar on tyytyväinen kun sai Idunnalle sanottua suoraan, ettei hän ole Elvarin kiinnostuksen kohde. Tuo vesipisarajuttu tuossa lopussa, nyt tekee mieli itsekin mennä sateeseen ja antaa pisaroiden pudota kämmenille!
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta kiva että tykkäät vähemmän dramaisestakin meiningistä <3


83.
100 sanaa

Aala ei enää pakene häntä. Jos Elvar nousee aamuyöllä rinnettä ylös, ovi ei koskaan ole säpissä. Aala on joko tuntureilla etsimässä kasveja tai paikalla, muttei unessa. Elvar alkaa tosissaan miettiä, nukkuuko tämä ollenkaan. Silmien alla on kevyet varjot.

Toisinaan Elvar pääsee mukaan, kun Aala lähtee. Housunlahkeet tummuvat kasteesta, Aalan paljaissa jaloissa on roskia.

”Tunnen näin paremmin yhteyden maahan ja luontoon”, shamaani selittää.

He eivät koskaan mene liian kauas, kotiin pitää palata ennen aamua. Pidemmille retkille Aala katoaa useammaksi päiväksi, Elvarin jäädessä kylään yksin. Yksinäiseltä hänestä nimittäin tuntuu, vaikka Joret käykin kertomassa kuulumisiaan. Ehkä tarkkaillakseen häntä. Kesä alkaa kääntyä kohti loppuaan.

84.
100 sanaa

Mitään merkittävää ei oikeastaan tapahdu, ennen kuin tyttö saapuu. Elvar seisoo takarivissä, koko kylän kokoontuessa aukiolle. Tytöllä on pitkät, tummanruskeat hiukset, lyhyt nenä ja pyöreät kasvot. Huulet ovat puristuneet tiivisti yhteen, hermostuneessa hymyssä.
 
Aala näyttää vakavalta siisteissä vaatteissaan, rumpu lantiolle ripustettuna. Amuletit helähtelevät toisiaan vasten sauvan varressa riippuen. Otsassa komeilee hiilellä piirretty juova. Juuri hän toivottaa tytön -Eilven- virallisesti tervetulleeksi kylään.
 
Eilven vanhemmat astuvat tyttärensä rinnalle, laskien kätensä tämän olkapäille. Joretin vanhemmat kiittävät heitä, Ruvstel nojaten raskaasti miehensä käsivarteen. Hän yskii edelleen hieman.

Tämä on uusi alku, toivon pilkahdus. Elvar on huomaavinaan punan syvenemisen tytön poskilla, Joretin silmäillessä tätä hymyillen.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Hieman lisää näistä kahdesta, ennen kuin palaamme Jorettiin ja tämän nuorikkoon.

85.
100 sanaa

”Sinun olisi pitänyt valita hänet.”

Aalan sanat yllättävät Elvarin. Shamaani ei katso häneen, vaan ripustelee oksia ja pienempien kasvien kimppuja roikkumaan synkästä katosta. Kanervaa ja katajaa, puolukanvarpuja. Ne tuoksuvat tuntureille ja sateelle.

”Älä nyt sinäkin aloita.”

”Jos kuuntelisit minua paremmin”, Aala vastaa. Elvar ei ole varma, tärisevätkö hänen kätensä siksi, että ne ovat olleet liian kauan ylhäällä.

”Myöhäistä”, hän sanoo.

Aala pudistaa päätään ja pyyhkii kädet helmaansa. Hiljaisuus jatkuu liian pitkään, lopulta Elvar hiipii pois. Silmänurkastaan hän näkee, kuinka Aala kurkistaa hänen peräänsä ovenraosta. Ehkä tämäkin tietää sen, minkä Elvar jättää sanomatta; että hän valitsi Aalan. Ja niin on hyvä.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Awww tää oli ihana! <3 Ensisuudelmaa joudumme varmaan odottamaan vielä aika kauan sun tahdistasi päätellen, mutta silti <3 <3 <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 506
Oi, nämä viimeisimmät raapaleet! Elvarin ja Aalan välit selkeytyvät hitaasti, hitaasti, joten jo se, että että Elvar edes ajatuksissaan myöntää valinneensa Aalan (ja että tämä itsekin tiedostanee sen jollain tavalla) tuntuu isolta askeleelta. Luin tämän raapalesarjan läpi nyt kokonaan muistin virkistämiseksi, ja voi että miten hyvin saatkaan tällaisen verkkaan tahdin ja vähäisen sanamäärän toimimaan. Tunnelma on käsinkosketeltavan talvinen, kaunis ja karu, ja samaan aikaan täynnä hienovaraista, maanläheistä taikuutta. Kuvailet miljöötä ja yksityiskohtia ja hahmojen kanssakäymistä hirmu kauniisti.

Hienosti hahmoistakin paljastuu uusia puolia vähän kerrallaan - Elvar tuntuu kasvaneen tietyllä tapaa paljon sitten ensimmäisten raapaleiden, hän on paljon jämäkämpi sen suhteen, mitä elämältään haluaa. Aalan herkkä haavoittuvaisuus oli myös aiemmissa raapaleissa sellaista, minkä kuvauksesta erityisesti pidin. Salamyhkäisestä shamaaninroolistaan huolimatta hän on hahmona tosi aito, kuten Elvarkin.

Pidän siis edelleen todella paljon! Kiitos, seuraavia raapaleita odotellessa. :)
sentimentaalista löpinää.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, ensisuudelmaa saadaan odottaa, mutta lähentymistä tapahtuu! <3

Okakettu, ihanaa että olet lukenut taas (ja vieläpä kaikki, huih). Mahtavaa, että tykkäät kuvailusta ja verkkaisuudesta ja hahmoista jajaja... Hienoa, että henkilöiden kehitys on ollut huoattavissa, ja että he ovat aitoja. Kommenttisi ilahdutti tosi paljon, kiitos <3

A/N: Seuraava tuntuu rakenteeltaan ja muotoilultaan hieman jännältä, mutta en jää vatvomaan tämän enempää.

86.
100 sanaa

Ilma värähtelee jännityksestä. Maassa on kukkasin rajattu polku, pöydillä riittävästi ruokaa jokaiselle. Aala seisoo seremonia-asussaan porontaljan takana, Elvar koettaa rohkaista tätä katseellaan.

Joretin päähän on sidottu miehisyyttä ilmaisevat sarvet, Eilven avonaisten hiusten päällä lepää kukkaseppele. Sormet kietoutuvat yhteen, tulevan parin iho on melkein samaa sävyä. Aalan kalpea käsi näyttää hauraalta niitä vasten, kun tämä laulaa loitsuja henkien suostutteluksi. Elvar hengittää samaan tahtiin.

Eilven kaulassa roikkuu hedelmällisyyden amuletti, jonka tämä sai edellisenä iltana valmistautumisriitissä. Sormet pyyhkäisevät olemattomia suortuvia kasvoilta. Joret näyttää vanhemmalta ja vahvemmalta, kykenevältä suojelemaan uutta perhettään, jonka tämä on perustamassa.

Ehkä he kaksi oppivat myös rakastamaan, toisiinsa kiinni kasvaen.

87.
100 sanaa

Nuoripari muuttaa asumaan vanhaan, Joretin kunnostamaan mökkiin. Elvar näkee Idunnan poskilla kiiltelevät kyyneljuovat, joita tämä pyyhki sormiensa syrjään. Hän kääntää katseena pois, yrittäen välttää syyllisyyden tunnetta. Tämä on parasta kaikille.

Aala koettaa poistua paikalta huomiota herättämättä, mutta pari naista estää hänen aikeensa valittamalla vaivoistaan, jotka shamaanin pitäisi parantaa. Eräs äiti pyytää painajaiset häätävää juomasekoitusta lapselleen, Aalan yrittäessä vielä sopia naisten kanssa.

”Milloin äiti paranee?”

Heleä lapsenääni saa kaikki jähmettymään. Aala kyykistyy Marin tasolle, silmät myötätuntoa tulvillaan. Elvar ei ole tosin varma, huomaako sitä kukaan muu, sillä kasvot olivat tavanmaisen vakavat. Aala nostaa kätensä silittämään kertaalleen pojan pieniä kasvoja.

”Pian, toivottavasti.”
« Viimeksi muokattu: 10.08.2017 19:42:32 kirjoittanut Isfet »
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
88.
100 sanaa

Elvar kyykistelee mustikkamättäällä. Marjojen ja sienten poiminta on perinteisesti naisten työtä, mutta hänen pitää huolehtia itse itsestään, jos haluaa syödä talvella muutakin, kuin savustettua tai kuivattua lihaa.

Sormenpäät ovat muuttuneet jo sinisen sekä violetin kirjaviksi. Puolukat ovat vielä raakoja, eikä sieniäkään ole juuri näkynyt. Tai ainakaan hän ei ole löytänyt, joillakin kylän naisilla on jo pienet varastot kuivattuja tatteja, jotka on kerätty salaisilta kantapaikoilta.

Jatkuva kyyristely särkee selkää ja povia, joten Elvar kellahtaa hetkeksi selälleen. Aurinko paistaa, mutta taivaanrannassa erottuu tummempia pilviä. Hän sulkee silmänsä nauttiakseen lämmöstä ihollaan, tuntee varpujen kaihertavan käsivarsia. Tuulenvire hyväilee kasvoja heinikon kahinan tuudittaessa hänet uneen.

89.
100 sanaa

Illalla alkaa ukkostaa. Elvar katsoo tummien pilvien vyöryä, valkean valon välähdyksiä. Kumea jyrähdys tuntuu tärisyttävän koko tannerta, ja täyttää hänet pelonsekaisella kunnioituksella. Kaikki täysjärkiset vetävät ikkunaluukut säppiin ja käpertyvät odottamaan myrskyn loppumista, aamua.

Elvar seisoo kotinsa edessä ja katselee taivasta. Ovenkolahdus kiinnittää hänen huomionsa – Aala astuu ulos. Shamaanilla on päällään vain kevyt mekko, jonka helma jää polvien yläpuolelle. Elvar ei voi liikahtaakaan sijoiltaan.

Aala lähtee juoksemaan, juoksee niin kauan kunnes on kaukana kukkulan laella. Sateen alkaessa Aala levittää kätensä kohti korkeuksia. Vesi on viileää ja ryöppyää voimalla, peittäen tanssahtelevan shamaaniin näkyvistä.

Vaatteet tarrautuvat kiinni Elvarin ihoon, jyrinä kuuluu taas lähempää.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Hyi, itse en tykkää ukkosesta (mutta tätä rapsusarjaa rakastan), mutta voin niin kuvitella Aalan tanssahtelemassa ukkosessa. :3 Ja LP täyttää muuten 22.9 vuoden, eli ei siihen mee enää ku reilu kuukausi niin on tasan vuosi siitä ku alotit tän rapsusarjan! :3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, hui! Olet oikeassa, itse en ole edes ajatellut. Ja pian tulee satanenkin täyteen, oi voi.

A/N: Seuraava on aika sisältöpainoitteinen, mutta sitten eletään taas hetkessä :>

90.
100 sanaa

Porojen erottelu tehdään juuri ennen rykimäaikaa. Suurin osa teuraaksi joutuvista on saman kevään vasoja, jotka ovat saaneet kasvaa tunturikasveja syöden. Myöhemmin Elvarilla on vain hetkittäisiä muistikuvia: pöly ja mölinä, huudot ja lentelevät suopungit. Tanner tallautuu sorkkien alla.

Kylän miehet raahaavat ja kantavat rungoilla ruhot käsiteltäväksi. Naiset alkavat välittömästi puhdistaa nahkoja ja sisäelimiä, vahvempien miesten leikatessa lihaa. Elvar on mukana rakentamassa kuivatustelineitä notkeista oksista. Lisäksi hän hakkaa ja kantaa puita isoihin nuotioihin paistamista ja savustusta varten.

Lihaksia polttelee, seuraavana päivänä hartioita varmasti kivistää. Mutta raskas työ suo myös syvän unen, unen, jota Elvar kaipaa. Yön aikana vesitynnyriin kertyy ohut kerros riitettä.

91.
100 sanaa

Aala tanssii hiilloksen hehkussa. Tuliset kipinät näyttävät pyörteilevän hänen ympärillään, savu on yrteillä hajustettua. Punainen valo luo varjoja kasvoille ja vartalolle, iholla kiiltelee kalvo hikeä. Hiuksien päällä lepää huppu, johon on kiinnitetty naalin valkeaa korvaa. Elvar tietää Aalan löytäneen eläimen kuolleena, hän ei voisi surmata sisaruksiaan.

Rumpu pauhaa, sauvan amuletit kilisevät.

Koko esitys on ylistystä hengille, pian nautitaan teurastetuista eläimistä ja tämän vuoden marjoista rakennettu juhla-ateria. Saadusta hyvästä pitää kiittää. Elvar näkee shamaanin horjahduksen, vaikka tämä jatkaakin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Miksi hän ei voi mennä tukemaan Aalaa tanssin päätyttyä? Miksi se olisi kaikkien näiden ihmisten mielestä niin kamalaa?

92.
100 sanaa

Kostea maa painuu jalkojen alla. Maan muheva tuoksu leijuu ilmassa, Elvar tietää paikan olevan juuri otollista maastoa sienille. Hänen kasvonsa ovat täynnä pieniä oksien naarmuja ja hyttysen pistoja joissa kirvelee hiki, kengät kastuivat aikaa sitten heteikössä.

Elvarin tekisi mieli raastaa hirvikärpästen kansoittamia hiuksiaan. Koko puuha on todella turhauttavaa, mutta eihän sille mitään voinut. Hänhän ei edes halunnut vaimoa tekemään tätä puolestaan, toisin kuin Joret, joka katsoi hymyillen Eilven perään. He vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä, mikä heille annettiin.

Kun pienet torvet lopulta erottuvat kasvillisuudesta, Elvar huokaisee helpotuksesta. Tuoksu on raikas, eikä kokonaisen päivän tarpomisella ole enää väliä. Pienten onnistumisten voimalla jaksaa eteenpäin.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Mitä olenkaan itselleni jankuttanut koko sarjan ajan? "Isfet, ei sitten turhaa dramaattista mässäilyä Elvarin kanssa. Tämä toimii kyllä ilmankin."
Niinpä niin.


93.
100 sanaa

Myöhemmin illalla Elvar kiroaa taas. Hämärän laskeutuessa pilvet rynnistävät yli taivaan, ja langettavat alas jäätävän sateen. Elvar juoksee aukealta takaisin metsän harvaan suojaan ja ryömii lopulta kaatuneen rungon alle, kahden kiven väliin. Havut pistelevät, mutta suojaavat edes vähän.

Sadepisarat kimpoilevat maasta, hajoavat pieniksi pirstaleiksi puolukoiden lehdille. Elvar tärisee hienoisesti, ja miettii mitä on tehnyt ansaitakseen tämän kaiken. Lähtenyt liian kauas, ehkä. Pitkään oli selvää, että hän ei palaisi samana päivänä. Tai sitten tämä oli rangaistus kiintymyksestä Aalaan, joka oikeastaan kuului hengille.

Niin tai näin, Elvarilla on kylmä sateen jälkeenkin. Kaikki on liian märkää tulen tekoon, pilvet väistyvät laskevan lämpötilan tieltä.

94.
100 sanaa

Jäsenet tuntuvat kankeilta, sormet tuskin suostuvat liikkumaan. Elvar on kävellyt ja juossut, hyppinyt ja huitonut pysyäkseen lämpimänä, mutta väsymys estää häntä enää jatkamasta. Kosteasta tantereesta nousee hyytävää sumua.

Elvar ajattelee kuolemaa.

Sillä jos kylmyys ei tapa häntä yöllä, niin viimeistään siitä seuraava kuume. Niin on käynyt usein, Mar pelastui vain täpärästi ja Aalan ansiosta. Mutta jos Elvar kuolee, kuka huolehtii Aalasta? Ajatus häiritsee häntä hetken, mutta ehkä on parempi jos Elvar ei enää häiritse shamaania. Vaatteet ovat kangistuneet, onko jo pakkasta? Silmiä ei enää saisi auki, vaikka haluaisikin.

Hetken hän on kuulevinaan hiljaista siipien havinaa. Putoamisen tunne, eikä sitten mitään.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Huijui minkä teet! Voin vaan raapaleesta toiseen ihailla sun kuvailutaitoasi ja sitä miten osaat nitoa nää raapaleet niin sujuvasti yhdeksi tarinaksi, ja oot luonut Elvarista ja Aalasta tosi mielenkiintoiset persoonat. Innolla odotan taas jatkoa ja toivottavasti Elvarille ei käy huonosti! Ja toisaalta eihän sille voi käydäkään huonosti, koska eihän Aala sitten voisi alkaa seurustella sen kanssa :3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, kiitos kehuista (sekä luottamuksesta mun armollisuutta ja fluffyisuutta kohtaan) Tässä on pieni makupalanen.

A/N: Ja näin, lisää (yli)dramaattista tekstiä.

95.
150 sanaa

Hän kelluu. Silloinhan hänen pitäisi olla vedessä, mutta Elvarista ei tunnu siltä. Hänellä ei ole enää kylmä, muttei lämminkään. Kaikki tuntuu tasaiselta, myös häntä ympäröivä pimeys. Vähitellen hän huomaa liikkuvansa, lipuvansa hitaasti virran mukana.

Määränpäällä ei ole väliä. Virta tuntuu huuhtovan ajatukset pois. Hän vain on. Miellyttävää.

Elvar

Jokin häiritsee häntä. Onko tuo hänen nimensä? Samalla pimeyden keskeltä ilmestyy kajastus sinistä valoa, jatkuvasti kirkastuen ja lähestyen, kunnes hohde särkee silmiä. Se ottaa hitaasti muotoa.

Elvar, sinun pitää nousta

Eihän Elvar voi nousta, jäsenet ovat liian raskaat liikkuakseen piiruakaan.

Sinun täytyy nousta

Äänessä on huolestunut sointi, sininen hahmo saavuttaa hänet vihdoin. Se on naali, silmissään hätää. Elvar tuntee naskalihampaiden pureutuvan korvaansa ja hätkähtää. Virtaus lakkaa kannattelemasta häntä, vetää uppeluksiin jossa ei voi hengittää. Elvar taistelee tiensä pintaan, se on niin kaukana, hyvin kaukana, mutta valo odottaa häntä…

Keuhkot vetävät sisäänsä pakkasen puremaa ilmaa ja savua. Aalan siniset silmät loistavat hänen yläpuolellaan.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Oi, Aala ja sen siniset silmät <3 ja Aala-Naali! Ihanasti taas kuvailit, ja toivottavasti Elvar tuosta tokenee - ja ehkä tää tilanne syventi näiden kahden välejä, hmmm...
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, ehkäpä, ehkäpä ;>

A/N: Vielä hieman lisää tälle päivälle

96.
100 sanaa

Tulipiirin ulkopuolella kasveissa on kuuraa, taivaanrantaan hiipii vaaleanpunaista. Elvar hytisee nuotion äärellä, Aalan juottaessa hänelle polttavan kuumaa yrttijuomaa.

”Kuolinko minä?” Elvar kuiskaa.

”Kuolit. Vähän.”

”Mistä sinä tiesit tulla tänne? Miksi sinä tulit?”

Aala on hetken hiljaa, ainoastaan ottaa lisää rohtoaan Elvarin kuppiin.

”Minun piti kysyä apua hengiltä. Sitten pystyin lentämään tänne.”

”Mutta miksi?”

”Siksi etten halunnut sinun kuolevan!” Aala kivahti. Tämän sormet puristavat kuksaa tiukasti, Elvar päättelee ettei ole sopiva hetki lisäkysymyksille. Sitä paitsi hänen kurkkuunsa koskee, ja puhuminen on hieman työlästä.

Rauhoituttuaan Aala asettaa kätensä tukemaan Elvaria niskasta ja nostaa juoman hänen huulilleen. Elvar ei jaksa edes vastustella. Nukuttaa.

97.
100 sanaa

Kun Elvar herää, on jo lähes keskipäivä. Nuotiot heidän ympärillään ovat enää heikkoja hiilloksia, jotka Aala on jotenkuten saanut pysymään hengissä märillä tarpeilla. Tämän otsa on rypyssä, sormet sirottelevat lehtiä kuumaan veteen.

”Huomenta”, Elvar vinkaisee. Kurkkua raastaa ja päätä särkee, palelee.

”Älä puhu”, Aala käskee ojentaen hänelle kuksan.

Shamaani antaa hänen levätä vielä hetken, mutta sitten heidän täytyy lähteä liikkeelle. Ymmärtäähän sen, sillä kostea ja kylmä metsä ei ole paras paikka hoitaa sairasta. He liikkuvat hyvin hitaasti, sillä Elvar ei jaksa kulkea pitkiä matkoja. Yhden päivän reipas kävely vie heiltä kolme.

”Kaikki järjestyy”, Aala vakuuttaa, eikä Elvar voi kuin uskoa.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Violetu

  • Paritusholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 789
  • Du er ikke alene.
Toivekommenttien kampanjasta iltaa.

Rakastuin hahmojen nimiin nyt ihan ensimmäisenä. Elvar, miten ihana nimi.
Tykkään siitä, miten heti, tosi nopeasti käy selväksi mikä tilanne vallitsee, miten kyläläiset suhtautuvat Aalaan, ja Elvarin voimakkaat tunteet, jotka jotenkin tuntuvat tosi syvästi aivan pienellä, koruttomallakin kerronnalla.

Shamanismi, wicca yms. (myös alkukantainen elämä) kiinnostavat/viehättävät allekirjoittanutta suuresti, aiheen käsittelyyn sopii tosi kauniisti kieli jota käytät, jotenkin yksinkertainen, joka on silti täynnä pieniä, kauniita lauseita. Esim.
Lainaus
Oli tuulinen päivä, kylmä viima punoi takkuja Aalan avonaisiin hiuksiin.

Jotenkin sattumalta kuuntelin lukiessa Attack on Titan -musiikkia, Tokyo Ghoulia, Parasyte OP ym, toimivat tämän kanssa ihan hullun hyvin. Sopivan dramaattista/koskettavaa ehkä?

Aalan ja Elvarin suhde on ihanan epämääräinen alussa, ja silti se jotenkin hohkaa jotain suurta ja eeppistä.

11. raapale vähän ehkä hidastuu(?) tai siitä oli vaan vaikeampi saada kiinni tai jotain. Miksi Elvar kävelee pois, jos kerran on ikävöinyt? Varsinkin kun tähän mennessä hän ei ole tuntunut välittävän mitä muut hänestä ajattelevat. Tai ehkä tunteiden suuruuden, vaaran, tajuaminen vaikutti *miettivä hymiö*
Tai ehkä juuri loukkaantuminen välttelemisestä, mutta Elvar kuitenkin unohtaa sen heti seuraavassa rapsussa.
Ehkä pitäisi antaa tarinan vain viedä, eikä pysähtyä analysoimaan kesken kaiken *pohtii*

Minua viehättää suunnattomasti se hiljaisuus, mikä Elvarin ja Aalan välillä vallitsee.
26. Uuuu, potentiaalinen kilpakosiskelija Elvarille. Hyvin toimi koko kuvio hienovaraisesta alusta hienovaraiseen loppuun, ehjä ja kokonainen "sivujuoni."

Tästä tulee jotenkin tosi joulukalenterimainen fiilis, paljon pieniä palasia peräkkäin, ja jotenkin vaan sellainen talvisen sininen fiilis (rakastan joulukalentereita).
Uijui, slow burn on ihanaa, ja tämä on todellakin superhidasta. Mutta kylän elämää on jotenkin tosi rauhallista seurata, en nyt saa sitä oikeaa sanaa päähän... eteeristä jollain lailla? Haistan savun ja neulaset, tunnen märän lumen, elän näiden hahmojen kanssa, ja epäilemättä lukemisen loputtua jään kaipaamaan takaisin tähän maailmaan.

Osissa 61 ja 62 vähän putosin, kun en hahmottanut missä Elvar ja hänen serkkunsa oikein majailevat? (sama hämmennys taisi jatkua useamman raapaleen ajan) Asuuko serkun perhe edelleen Eivarin kämpässä, vai muuttivatko nämä jo takaisin omaan kotiinsa? Hiukan myös hämmensi kun rapsun alussa serkku oli unessa ja sitten yhtäkkiä se olikin hereillä ja puhui, mietin jo, että kuka kolmas henkilö tässä nyt juttelee, piti palata tarkistamaan.

67. Uuuuuuu. Ihanaa nähdä Elvarin tujumpaakin puolta, ostan pojan reaktion sataprosenttisesti. Hiljaisen, vain pinnan alla kuohuvan elämän jälkeen tällainen purkaus on tavattoman tyydyttävää luettavaa. Kiinnostavaa oli myös serkun huomautus siitä, miten Shamaanin olisi tarkoitus kantaa taakkansa yksin, antoi taas lisää tarttumapintaa.

Asadlfkjhlhgöakhjdgk. Hitto, miksi Elvarin vahvuus tuntui tulevan niin puun takaa (mutta ehdottomasti hyvällä tavalla). Ihan alussa hän vaikutti jotenkin niin ujolta ja sen jälkeen hän on pysytellyt lähinnä hiljaa, antanut asioiden tapahtua, koska ei ole jaksanut sekaantua, ei ole halunnut vaikeuksia. Hiljainen vahvuus.

89. Ai että, tällaista puhdasta dramaattisuutta ja kuvia jotka menevät silmien edessä kuin elokuva. Ukkonen<3 Itse asiassa koko sarjan nimi noudattaa samaa puhdasta, eeppistä... henkeä?

Ja ei, ylidramaattista ei todellakaan ole tässä liikaa, se uppoaa allekirjoittaneeseen tosi lujaa juuri, kun sitä on sopivasti hiljaisten osien lomassa. Ei sillä, voi hiljainenkin olla dramaattista.

Summa summarum: Juoni/tunnelma/jokin imaisi heti ensirapsusta asti mukaansa ja kaikki rapsut tuli vedettyä aika lailla yhteen putkeen. Miellyttävä, tasapainoisesti rakentuva todellisuuspakomatka.
Toivon, että ylläolevasta kommentista ilmenee niin tekstin vahvuuksia kuin muutama heikkouskin ja ylipäätään niitä asioita, mitä kommentilta toivoit  ;)

Ja viimeisin rapsuhan jätti totta kai miettimään kuumeisesti, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja ylipäätään, miten näiden kahden tarina tästä jatkuu, ja miten se ehkä mahdollisesti joskus päättyy :o
Enköhän jää tätä seurailemaan...

~Violetu
"Good things do happen, Dean."

Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 671
  • kuppi teetä kaipaukseen
Violetu, kommentoit (ja luit) hurjan nopeasti, kiitos! Nostit esiin moniakin kohtia joita toivoin, ja sait minut myös palailemaan aiempiin raapaleisiin (ei hyvänen aika kun siitä on kauan!) tuo 61 ja 62 oli tosiaan vähän hämäävä, olisi pitänyt tuoda paremmin esille että Joretin kotona ollaan. En osaa aina katsoa ulkopuolelta, kun omassa päässä kaikki on selvää :'> Ihanaa, että tunnelma ja kuvailu imaisi mukaansa :3 Heh, tämä on hidasta, mutta ihan pian alkaa tapahtua enemmän! Joskus tämäkin päättyy...

A/N: Parantelua.

98.
100 sanaa

Sumua. Hänen päänsä on täynnä paksua, kylmää sumua, joka valuu painavana muualle kehoon. Elvarin pään ympärillä tuntuu kiristyvän paksu vanne, ei voi ajatella ja uni on katkonaista, sekavaa.

On yhä epäselvää, miten Aala sai hänet raahatuksi mökkiinsä. Elvarilla on makuusija lähellä tulta, jonka toisella puolella Aala keittelee hänelle juotavaa. Välillä viileät sormet käyvät vaihtamassa käärettä hänen otsallaan, Elvar yrittää hymyillä kivun läpi. Aala ei hymyile.

Kaikki tietävät hänen olevan täällä, kovin moni tuskin jaksaa välittää. Hänen äitinsä kävi syyttämässä Aalaa huumauksesta ja ryöstöstä, eikä uskonut ennen kuin totesi poikansa olevan oikeasti kipeä.

Elvar tahtoisi jäädä siihen ikiajoiksi, Aalan katseen huomaan.

99.
100 sanaa

Elvar alkaa parantua, ehkä nopeammin kuin toivoikaan. Hän tietää, ettei pian voi enää millään tekosyyllä viipyä Aalan luona, vaan hänen pitää palata omaan mökkiinsä. Ajatus tuntuu kovin kolkolta.

Aalasta ei näe, mitä hän ajattelee. Joskus Elvar saa häneltä hymyn, joskus ei. Mitä terveempi Elvar on, sitä vähemmän Aala puhuu sointuvalla äänellään.

Kun kurkku kestää lihaliemien sijaan kiinteääkin ruokaa ja liikkuminen helpottuu, on pakko lähteä. Aala ei käske häntä, Elvar kyllä tietää sen itsekin.

”Muista juoda sekoitustani. Kanerva, kataja ja keräämäni jäkälä tekevät hyvää toipilaallekin”, Aala sanoo. Hän puree huultaan, nytkähtää hieman, puristaa kätensä nyrkkiin ja nyökkää.

Elvar sulkee oven jäljessään.
I'm walking down the line
that divides me somewhere in my mind

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 719
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Uiuii ihanaa :3 Harmi että Elvar joutui lähtemään (mutta onneksi parantui!), koska olisi ollut kiva tietää mitä Aala ajattelee. Olisipa Aala sanonut tai osoittanut jotenkin ettei Elvarin tarvitse lähteä. Todellakin slowburnia, mutta jos kerta piankin tapahtuu jotain niin odotan sitä sitten innolla ja mielenkiinnolla! ;)
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3