Kirjoittaja Aihe: Luoksesi palaan (S, 92/x raapaletta, shamanismi, Elvar/Aala)  (Luettu 6797 kertaa)

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 681
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
LLuttis ja minuutin naurut, selekee. :D Mutta et voi jättää tätä tällaseen kohtaan! Sä jos kuka osaat raapaleiden lopettamisen niin että mä jään pidättämään henkeäni (toivottavasti en sentään siihen asti että jatkat). Lisää nyt ja heti!
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, toivottavasti et ole pidätellyt henkeä tähän asti ;> Tässä tulee, enemmän tai vähemmän järisyttävä jatko.

A/N: Hmm, teki oikeastaan mieleni julkaista ensimmäinen erillään kahdesta seuraavasta, mutta olkoon.

79.
100 sanaa

Elvar muistaa, kun Idunna oli vielä pieni tyttö, häntä muutaman vuoden nuorempi. Tämä piti silloinkin kahta palmikkoa, keräili kukkia, juoksi ja nauroi. Eipä tämä paljoa vaikuttanut muuttuneen.

Kuitenkin kaikki oli erilaista kuin nyt. Idunna kallistaa päätään, hymy karehtii tämän huulilla.

”Mistä kertoisit, jos kuunneltaisiin?”

Elvar räpyttää silmiään, mutta ajatukset katkeavat kun Idunna koskettaa pehmeästi hänen poskeaan, kaulaansa, huuliaan. Hän nostaa omat kätensä Idunnan olkapäille ja työntää tämän kauemmas.

”Ei”, Elvar kuiskaa.

”Ei kukaan näe, tai vie minut pois…” Idunna anelee.

”Ei, Idunna. Minä en tee sitä kanssasi. Anteeksi.”

Elvar kääntää selkänsä tytön kyyneleille ja lähtee pois. Vakaasti, vaikka pulssi karkailee.

80.
100 sanaa

Seuraavana päivänä Elvar menee tapaamaan äitiään. Hän tietää, ettei asia parane odottelemalla ja seuraavaksi hänen on saatava äitinsäkin tajuamaan se. Isä ehkä tajuaa jo, mutta ei tietenkään tee mitään.

Talon luona ei ole ketään. Joelta kuitenkin kuuluu veden loisketta ja rupattelua, joten hän suuntaa sinne. Elvar huomaa äitinsä melkein heti, hiukset on vedetty huivilla kiinni ja hihat kääritty kyynärpäihin. Ilmassa tuoksuu suopursu, joka häätää loisia vaatteista.

”Meidän pitää puhua”, Elvar sanoo saaden äitinsä hätkähtämään.

”Älä säikyttele noin!”

”Haluatko keskustella syrjäisemmässä paikassa?”

Äiti katsoo vaivaantuneena ympärilleen, naisiin jotka pinnistelevät näyttääkseen mahdollisimman keskittyneiltä työhönsä. Ilena huljuttelee poikiensa paitoja aivan lähettyvillä. Äiti nyökkää.

81.
100 sanaa

Alajuoksulla on rauhallisempaa, naisten äänet kantautuvat enää heikosti veden kannattamina. Elvar seuraa katseellaan likarantuja, jotka hajoavat virtaan. Ehkä nämäkin tapahtumat ovat sellaisia, epämiellyttäviä mutta katoavia, unohtuvia.

”Sinun pitää kertoa heille, että he voivat antaa tyttärensä jollekulle toiselle”, Elvar menee suoraan asiaan.

”Miksi minun?” äiti kysyy väsyneesti.

”Et voi olla vakavissasi. Sinä järjestit tämän kaiken”, Elvar puuskahtaa.

”Parhaaksesi”, äiti kuiskaa.

”Ei. Tee se tänään, Idunna tietää jo.”

Äidin silmät leviävät, suu vääntyy järkytyksestä. Hän pudistelee hitaasti päätään.

”Mihin liemeen sinä oletkaan minut järjestänyt.”

Elvar ei saa estettyä epäuskoista nauruntyrskähdystä. Hän? Äiti näyttää loukkaantuneelta, kun Elvar lähtee puhumatta kotiinsa. Jossain kukkuu käki.
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 681
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Noniin, suoraa toimintaa! Saatiin vihdoin Idunna pois kuvioista - tai no, jos ei suinkaan pois kuvioista, niin ainakin tajuamaan että Elvar on varattu Aalalle. :3 Nyt sitten taas odottamaan, miten tämä jatkuu. Draamaa haistan, ehkä.
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis ehkäpä, ehkäpä ;>

82.
100 sanaa

Tapahtumattomuus tuntuu jälleen rauhoittavalta. Ilena katsoo häntä aina nähdessään pettymyksen ja suuttumuksen sekaisin ilmein, mutta siihen se jääkin. Yrviniä Elvar ei ole nähnyt, eikä ihan vielä haluakaan. Jùven taas on liian keskittynyt omaan suruunsa kostaakseen siskonsa puolesta. Siitä seikasta Elvar tuntee syyllistä helpotusta.

Jotain iloistakin on tapahtumassa, sillä Joret on tavannut tulevan puolisonsa. Hän on nuori tyttö Joretin isän kotikylästä, ja saapuu kesän lopussa yhteenliittämisen seremoniaa varten. Siihen ei ole enää kauan, ei edes kuunkiertoa. Toivottavasti heistä tulee onnellisia.

Elvar hengittää syvään raikasta ilmaa. Sataa viimeinkin. Hän ojentaa kätensä katon alta, antaen kylmien pisaroiden hakata kämmentään. Hymy pyrkii esiin kyselemättä.
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 681
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Aww, tää oli tällanen söpö ja kiva, kun Elvar on tyytyväinen kun sai Idunnalle sanottua suoraan, ettei hän ole Elvarin kiinnostuksen kohde. Tuo vesipisarajuttu tuossa lopussa, nyt tekee mieli itsekin mennä sateeseen ja antaa pisaroiden pudota kämmenille!
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta kiva että tykkäät vähemmän dramaisestakin meiningistä <3


83.
100 sanaa

Aala ei enää pakene häntä. Jos Elvar nousee aamuyöllä rinnettä ylös, ovi ei koskaan ole säpissä. Aala on joko tuntureilla etsimässä kasveja tai paikalla, muttei unessa. Elvar alkaa tosissaan miettiä, nukkuuko tämä ollenkaan. Silmien alla on kevyet varjot.

Toisinaan Elvar pääsee mukaan, kun Aala lähtee. Housunlahkeet tummuvat kasteesta, Aalan paljaissa jaloissa on roskia.

”Tunnen näin paremmin yhteyden maahan ja luontoon”, shamaani selittää.

He eivät koskaan mene liian kauas, kotiin pitää palata ennen aamua. Pidemmille retkille Aala katoaa useammaksi päiväksi, Elvarin jäädessä kylään yksin. Yksinäiseltä hänestä nimittäin tuntuu, vaikka Joret käykin kertomassa kuulumisiaan. Ehkä tarkkaillakseen häntä. Kesä alkaa kääntyä kohti loppuaan.

84.
100 sanaa

Mitään merkittävää ei oikeastaan tapahdu, ennen kuin tyttö saapuu. Elvar seisoo takarivissä, koko kylän kokoontuessa aukiolle. Tytöllä on pitkät, tummanruskeat hiukset, lyhyt nenä ja pyöreät kasvot. Huulet ovat puristuneet tiivisti yhteen, hermostuneessa hymyssä.
 
Aala näyttää vakavalta siisteissä vaatteissaan, rumpu lantiolle ripustettuna. Amuletit helähtelevät toisiaan vasten sauvan varressa riippuen. Otsassa komeilee hiilellä piirretty juova. Juuri hän toivottaa tytön -Eilven- virallisesti tervetulleeksi kylään.
 
Eilven vanhemmat astuvat tyttärensä rinnalle, laskien kätensä tämän olkapäille. Joretin vanhemmat kiittävät heitä, Ruvstel nojaten raskaasti miehensä käsivarteen. Hän yskii edelleen hieman.

Tämä on uusi alku, toivon pilkahdus. Elvar on huomaavinaan punan syvenemisen tytön poskilla, Joretin silmäillessä tätä hymyillen.
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
A/N: Hieman lisää näistä kahdesta, ennen kuin palaamme Jorettiin ja tämän nuorikkoon.

85.
100 sanaa

”Sinun olisi pitänyt valita hänet.”

Aalan sanat yllättävät Elvarin. Shamaani ei katso häneen, vaan ripustelee oksia ja pienempien kasvien kimppuja roikkumaan synkästä katosta. Kanervaa ja katajaa, puolukanvarpuja. Ne tuoksuvat tuntureille ja sateelle.

”Älä nyt sinäkin aloita.”

”Jos kuuntelisit minua paremmin”, Aala vastaa. Elvar ei ole varma, tärisevätkö hänen kätensä siksi, että ne ovat olleet liian kauan ylhäällä.

”Myöhäistä”, hän sanoo.

Aala pudistaa päätään ja pyyhkii kädet helmaansa. Hiljaisuus jatkuu liian pitkään, lopulta Elvar hiipii pois. Silmänurkastaan hän näkee, kuinka Aala kurkistaa hänen peräänsä ovenraosta. Ehkä tämäkin tietää sen, minkä Elvar jättää sanomatta; että hän valitsi Aalan. Ja niin on hyvä.
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 681
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Awww tää oli ihana! <3 Ensisuudelmaa joudumme varmaan odottamaan vielä aika kauan sun tahdistasi päätellen, mutta silti <3 <3 <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 518
Oi, nämä viimeisimmät raapaleet! Elvarin ja Aalan välit selkeytyvät hitaasti, hitaasti, joten jo se, että että Elvar edes ajatuksissaan myöntää valinneensa Aalan (ja että tämä itsekin tiedostanee sen jollain tavalla) tuntuu isolta askeleelta. Luin tämän raapalesarjan läpi nyt kokonaan muistin virkistämiseksi, ja voi että miten hyvin saatkaan tällaisen verkkaan tahdin ja vähäisen sanamäärän toimimaan. Tunnelma on käsinkosketeltavan talvinen, kaunis ja karu, ja samaan aikaan täynnä hienovaraista, maanläheistä taikuutta. Kuvailet miljöötä ja yksityiskohtia ja hahmojen kanssakäymistä hirmu kauniisti.

Hienosti hahmoistakin paljastuu uusia puolia vähän kerrallaan - Elvar tuntuu kasvaneen tietyllä tapaa paljon sitten ensimmäisten raapaleiden, hän on paljon jämäkämpi sen suhteen, mitä elämältään haluaa. Aalan herkkä haavoittuvaisuus oli myös aiemmissa raapaleissa sellaista, minkä kuvauksesta erityisesti pidin. Salamyhkäisestä shamaaninroolistaan huolimatta hän on hahmona tosi aito, kuten Elvarkin.

Pidän siis edelleen todella paljon! Kiitos, seuraavia raapaleita odotellessa. :)
sentimentaalista löpinää.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, ensisuudelmaa saadaan odottaa, mutta lähentymistä tapahtuu! <3

Okakettu, ihanaa että olet lukenut taas (ja vieläpä kaikki, huih). Mahtavaa, että tykkäät kuvailusta ja verkkaisuudesta ja hahmoista jajaja... Hienoa, että henkilöiden kehitys on ollut huoattavissa, ja että he ovat aitoja. Kommenttisi ilahdutti tosi paljon, kiitos <3

A/N: Seuraava tuntuu rakenteeltaan ja muotoilultaan hieman jännältä, mutta en jää vatvomaan tämän enempää.

86.
100 sanaa

Ilma värähtelee jännityksestä. Maassa on kukkasin rajattu polku, pöydillä riittävästi ruokaa jokaiselle. Aala seisoo seremonia-asussaan porontaljan takana, Elvar koettaa rohkaista tätä katseellaan.

Joretin päähän on sidottu miehisyyttä ilmaisevat sarvet, Eilven avonaisten hiusten päällä lepää kukkaseppele. Sormet kietoutuvat yhteen, tulevan parin iho on melkein samaa sävyä. Aalan kalpea käsi näyttää hauraalta niitä vasten, kun tämä laulaa loitsuja henkien suostutteluksi. Elvar hengittää samaan tahtiin.

Eilven kaulassa roikkuu hedelmällisyyden amuletti, jonka tämä sai edellisenä iltana valmistautumisriitissä. Sormet pyyhkäisevät olemattomia suortuvia kasvoilta. Joret näyttää vanhemmalta ja vahvemmalta, kykenevältä suojelemaan uutta perhettään, jonka tämä on perustamassa.

Ehkä he kaksi oppivat myös rakastamaan, toisiinsa kiinni kasvaen.

87.
100 sanaa

Nuoripari muuttaa asumaan vanhaan, Joretin kunnostamaan mökkiin. Elvar näkee Idunnan poskilla kiiltelevät kyyneljuovat, joita tämä pyyhki sormiensa syrjään. Hän kääntää katseena pois, yrittäen välttää syyllisyyden tunnetta. Tämä on parasta kaikille.

Aala koettaa poistua paikalta huomiota herättämättä, mutta pari naista estää hänen aikeensa valittamalla vaivoistaan, jotka shamaanin pitäisi parantaa. Eräs äiti pyytää painajaiset häätävää juomasekoitusta lapselleen, Aalan yrittäessä vielä sopia naisten kanssa.

”Milloin äiti paranee?”

Heleä lapsenääni saa kaikki jähmettymään. Aala kyykistyy Marin tasolle, silmät myötätuntoa tulvillaan. Elvar ei ole tosin varma, huomaako sitä kukaan muu, sillä kasvot olivat tavanmaisen vakavat. Aala nostaa kätensä silittämään kertaalleen pojan pieniä kasvoja.

”Pian, toivottavasti.”
« Viimeksi muokattu: 10.08.2017 19:42:32 kirjoittanut Isfet »
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
88.
100 sanaa

Elvar kyykistelee mustikkamättäällä. Marjojen ja sienten poiminta on perinteisesti naisten työtä, mutta hänen pitää huolehtia itse itsestään, jos haluaa syödä talvella muutakin, kuin savustettua tai kuivattua lihaa.

Sormenpäät ovat muuttuneet jo sinisen sekä violetin kirjaviksi. Puolukat ovat vielä raakoja, eikä sieniäkään ole juuri näkynyt. Tai ainakaan hän ei ole löytänyt, joillakin kylän naisilla on jo pienet varastot kuivattuja tatteja, jotka on kerätty salaisilta kantapaikoilta.

Jatkuva kyyristely särkee selkää ja povia, joten Elvar kellahtaa hetkeksi selälleen. Aurinko paistaa, mutta taivaanrannassa erottuu tummempia pilviä. Hän sulkee silmänsä nauttiakseen lämmöstä ihollaan, tuntee varpujen kaihertavan käsivarsia. Tuulenvire hyväilee kasvoja heinikon kahinan tuudittaessa hänet uneen.

89.
100 sanaa

Illalla alkaa ukkostaa. Elvar katsoo tummien pilvien vyöryä, valkean valon välähdyksiä. Kumea jyrähdys tuntuu tärisyttävän koko tannerta, ja täyttää hänet pelonsekaisella kunnioituksella. Kaikki täysjärkiset vetävät ikkunaluukut säppiin ja käpertyvät odottamaan myrskyn loppumista, aamua.

Elvar seisoo kotinsa edessä ja katselee taivasta. Ovenkolahdus kiinnittää hänen huomionsa – Aala astuu ulos. Shamaanilla on päällään vain kevyt mekko, jonka helma jää polvien yläpuolelle. Elvar ei voi liikahtaakaan sijoiltaan.

Aala lähtee juoksemaan, juoksee niin kauan kunnes on kaukana kukkulan laella. Sateen alkaessa Aala levittää kätensä kohti korkeuksia. Vesi on viileää ja ryöppyää voimalla, peittäen tanssahtelevan shamaaniin näkyvistä.

Vaatteet tarrautuvat kiinni Elvarin ihoon, jyrinä kuuluu taas lähempää.
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään

Lunalotta

  • ex-SparklingAngel
  • ***
  • Viestejä: 681
  • Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
    • Smaragdien säihke
Hyi, itse en tykkää ukkosesta (mutta tätä rapsusarjaa rakastan), mutta voin niin kuvitella Aalan tanssahtelemassa ukkosessa. :3 Ja LP täyttää muuten 22.9 vuoden, eli ei siihen mee enää ku reilu kuukausi niin on tasan vuosi siitä ku alotit tän rapsusarjan! :3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

Olen kaakaoholisti

Puuskupuh henkeen ja vereen

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 540
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, hui! Olet oikeassa, itse en ole edes ajatellut. Ja pian tulee satanenkin täyteen, oi voi.

A/N: Seuraava on aika sisältöpainoitteinen, mutta sitten eletään taas hetkessä :>

90.
100 sanaa

Porojen erottelu tehdään juuri ennen rykimäaikaa. Suurin osa teuraaksi joutuvista on saman kevään vasoja, jotka ovat saaneet kasvaa tunturikasveja syöden. Myöhemmin Elvarilla on vain hetkittäisiä muistikuvia: pöly ja mölinä, huudot ja lentelevät suopungit. Tanner tallautuu sorkkien alla.

Kylän miehet raahaavat ja kantavat rungoilla ruhot käsiteltäväksi. Naiset alkavat välittömästi puhdistaa nahkoja ja sisäelimiä, vahvempien miesten leikatessa lihaa. Elvar on mukana rakentamassa kuivatustelineitä notkeista oksista. Lisäksi hän hakkaa ja kantaa puita isoihin nuotioihin paistamista ja savustusta varten.

Lihaksia polttelee, seuraavana päivänä hartioita varmasti kivistää. Mutta raskas työ suo myös syvän unen, unen, jota Elvar kaipaa. Yön aikana vesitynnyriin kertyy ohut kerros riitettä.

91.
100 sanaa

Aala tanssii hiilloksen hehkussa. Tuliset kipinät näyttävät pyörteilevän hänen ympärillään, savu on yrteillä hajustettua. Punainen valo luo varjoja kasvoille ja vartalolle, iholla kiiltelee kalvo hikeä. Hiuksien päällä lepää huppu, johon on kiinnitetty naalin valkeaa korvaa. Elvar tietää Aalan löytäneen eläimen kuolleena, hän ei voisi surmata sisaruksiaan.

Rumpu pauhaa, sauvan amuletit kilisevät.

Koko esitys on ylistystä hengille, pian nautitaan teurastetuista eläimistä ja tämän vuoden marjoista rakennettu juhla-ateria. Saadusta hyvästä pitää kiittää. Elvar näkee shamaanin horjahduksen, vaikka tämä jatkaakin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Miksi hän ei voi mennä tukemaan Aalaa tanssin päätyttyä? Miksi se olisi kaikkien näiden ihmisten mielestä niin kamalaa?

92.
100 sanaa

Kostea maa painuu jalkojen alla. Maan muheva tuoksu leijuu ilmassa, Elvar tietää paikan olevan juuri otollista maastoa sienille. Hänen kasvonsa ovat täynnä pieniä oksien naarmuja ja hyttysen pistoja joissa kirvelee hiki, kengät kastuivat aikaa sitten heteikössä.

Elvarin tekisi mieli raastaa hirvikärpästen kansoittamia hiuksiaan. Koko puuha on todella turhauttavaa, mutta eihän sille mitään voinut. Hänhän ei edes halunnut vaimoa tekemään tätä puolestaan, toisin kuin Joret, joka katsoi hymyillen Eilven perään. He vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä, mikä heille annettiin.

Kun pienet torvet lopulta erottuvat kasvillisuudesta, Elvar huokaisee helpotuksesta. Tuoksu on raikas, eikä kokonaisen päivän tarpomisella ole enää väliä. Pienten onnistumisten voimalla jaksaa eteenpäin.
Jos päästän sut mun pään sisään
niin syvälle mun sisimpään
niin kuinka pitkälle oot valmis menemään
mun mieleen pimeään