Illankorvalla, Sirius/Remus, S

[Kaira]

Nimi: Illankorvalla
Ikäraja:  S
Paritus: S/R
genre: Romantiikkaa ja draamaa. Ja "jouluisuus", joka on kyllä aika minimaalista.
Varoitukset: Ei ole. No. Paitsi yksi ruma sana.

A/N: Voi helkkarin helkkari, näin sitä itsekuri pettää ja S/R:sta pukkaa vaikka miten yritän "kirjoittaa välillä muuta". Öhm. Yritin myös kovasti kirjoittaa jouluista kamaa mutta taisin epäonnistua siinäkin. Ainakin nautin kirjoittamisesta >: ) Mikäli luet, kommentti ois ihan superb.


Illankorvalla


Sellaisina aikoina kuului tuntea vähän syyllisyyttä, jos sattui pamahtamaan paikalle yllättäen ihan vain kahvitteluaikeissa. Rouva Lupin kertoi heti ovensuussa kuka oli kuollut ja kuka kadonnut, huolehti niin paljon että teki pahaa katsoa, ja kysyi perään, että eihän tästä nyt koidu haittaa.

Ei koidu, Sirius lupasi välittömästi.

Sirius katseli Remuksen nukkaista paitaa, sinapinkeltaista, ja keikkui tuolin takajaloilla. Walburga oli sanonut kaksi vuotta sitten illallisella, että onneksi Regulus ei sentään keiku, Sirius oli sanonut että olisit saatana kerrankin hiljaa. Samana jouluna hän oli lyönyt Regulusta aika kovaa nyrkillä ja Regulus oli itkenyt, mutta ei sentään kannellut.

Remus pakkasi hitaasti ja huolellisesti. Kuin olisi lähdössä pois pitkäksi aikaa.

”Et ole tosissasi”, Sirius sanoi kun poika punnitsi saisiko vielä yhden kirjan mahdutettua matka-arkkuun.
”Tarvitsen taukoja sinusta ja Jamesista”, Remus sanoi ja painoi kantta kiinni.

Tapetti oli revennyt aika pahasti sängyn viereisestä seinästä. Sirius mietti, oliko se revitty kesken painajaisten vaiko kenties valveilla, kymmenen vuotta sitten vai eilen. Remus avasi ikkunan jotta ilma vaihtuisi, pakkanen puri ahnaasti kiinni Siriuksen keuhkoon.

”Harmittaako sinua”, Sirius kysyi.
”Ei oikeastaan”, Remus vastasi. ”Ei ole järkeä jäädä tänne. Isä ei pysty enää edes puhumaan ja äidillä on kädet täynnä töitä kun se - kun se pitää huolta.”

Talo tuntui kummallisen heikkorakenteiselta. Sirius kuuli herra Lupinin yskivän käytävän toisella puolella ja narahdukset portaikosta rouva Lupinin noustessa ylös. Tällaisessa talossa ei ollut salaisuuksia, ja koska kaikki tiesivät kaiken, ei ollut mitään puhuttavaakaan. Sirius työnsi päänsä ulos ikkunasta kuin kokeeksi, nähdäkseen onko maahan pitkä matka ja yltäisikö hän ottamaan kiinni omenapuun jäisestä oksasta jos oikein kurottaisi.

”Valmista.”
”Entä luudanvarsi?”
”Se viettää niin paljon oikealle että ei sitä kannata ottaa. Lainaan sitten Jamesilta.”
”Joopa joo.”

Remuksella oli tapana nykiä villapaidan hihoja alemmas, se oli joku alitajuinen juttu. Hän seisoi vanhempiensa makuuhuoneenoven takana ja nyki oikeaa hihaa uudestaan ja uudestaan sanomatta mitään. Sirius odotti. Remus meni sisään, ja Sirius toivoi kovasti, että seinät olisivat vähän paksummat.

Rouva Lupin halasi myös Siriusta ja toivotti heille oikein mukavaa joulua. Halaus tuoksui jollekin puhdistusaineelle ja perunamullalle, aivan erilaiselta kuin mausteinen Walburga, ja Sirius rutisti aika kovaa.

Jos Remus itkikin matkalla portinavaimelle, Sirius ei sitä huomannut. Hän katsoi suoraan eteensä, potkaisi kiven maasta, se lensi komeassa kaaressa ojaan.

Pottereiden kuistilla Sirius tarkisti huolellisesti, ettei kukaan ole oven takana eikä ikkunoissa ja suuteli sitten. Remuksen huulet olivat kylmät, nenä valui hieman, sinapinkeltainen villapaita kiusasi silmää avoimen takin alta. Remus työnsi hänet kaidetta vasten, matka-arkku kolahti sääriluuhun. Hiljaista oli, vain kuistin puut narisivat heidän omituisen askelluksensa alla ja pakkanen sai peltikaton paukahtelemaan. Sirius suuteli kunnes kylmä kaide alaselkää vasten oli liikaa.

*

Otatko sitruunaa, Sirius, rouva Potter kysyi tarjoillessaan teetä. Remus piirteli sormenpäällään pöydän pintaan. Sirius oli lukenut puolet siitä sosialismia käsittelevästä kirjasta, jonka hän oli varastanut Remuksen kirjahyllystä kesällä, mutta ei oikein uskaltanut keskustella aiheesta herra Potterin ollessa läsnä

James oli halannut Remusta pitkään, ja Sirius mietti haistoiko poika hänen tuoksunsa Remuksessa.


”Ehkä tästä tulee paras joulu tähän mennessä”, Sirius sanoi kun he nojailivat ulkovajaan ja polttivat.

James kysyi Remuksen isästä. Sirius ei uskaltanut taaskaan katsoa, joten katsoi sen sijaan taivaalle. Pakkanen sai tähdet näkymään aika kirkkaana. Tiedätkö, oli Remus sanonut heidän kävellessään Pottereiden talolle, ne sanovat, että egoa ei oikeasti ole. Että käsitys itsestä on vain evoluution luoma harha. Sirius yritti pyyhkiä käsiään hankeen, ettei rouva Potter haistaisi tupakanhajua. Lumi raapi kämmenselkää ja Sirius luovutti. Kai se kuitenkin tietää jo.

”Matohäntä tulee heti joulun jälkeen”, James sanoi, hyrisi ja hyppi kädet puuskassa. Sirius mietti mitä Remus mietti, mutta poika nykäisi hihansuuta kerran ja katsoi sitten maahan.

Rouva Potterin mielestä oli viisainta, että Remus nukkuisi Jamesin kanssa ja Peter majoittautuisi saapuessaan Siriuksen huoneeseen. Sitä ei oikein voinut vastustaa järkevästi, joten Sirius kiroili ja murjotti loppuillan Jamesin huoneen nurkassa.

Kuu piti Siriuksen hereillä aamuyöhön. Huomenna olisi joulu, he söisivät ja juhlisivat ja herra Potter pitäisi puheita ja sukulaiset joisivat itsensä sovinnaiseen hiprakkaan. Talo olisi täynnä väkeä.

Oli pakko nousta.

Matka Jamesin huoneen ovelle oli yllättävän pitkä silloin kun sen taittoi sydän hakaten. Ovi narisi avatessa vaikka Sirius kuinka varoi. Pimeästä huoneesta ei erottanut mitään.

”Remus?” Sirius kuiskasi.

Hän kuuli jonkun nousevan istumaan.

[Tippi]

Tartuin tähän tekstiin yksinkertaisesti kahdesta syystä: siitä, että tämä ei ollut saanut vielä ainuttakaan kommenttia, ja siitä, että tämän nimi on niin mieleenjäävä ja kaunis.

Minun täytyy rehellisesti myöntää, että ainakin minulle tämä teksti oli jotenkin vähän... hankala. (Tai no, minussahan se vika taitaa olla, tyhmä kun olen.) En ole varma tajusinko ihan kaikkea, mitä tässä tapahtui, mutta juonen sijaan päätinkin toisella lukukerralla keskittyä nautiskelemaan kielestä, joka tässä on aivan uskomattoman upeaa ja kaunista. Välillä oikein pysähdyin lukemaan hienoimpia kohtia useamman kerran.

Hirveän jouluinen tämä ei ollut, mutta talvinen kyllä ja se oli hyvä. Tunnelma tässä oli muutenkin ihana, pidin siitä, että tämä oli samaan aikaan jotenkin kauniin hauras ja silti täynnä kaikkia hienoja yksityiskohtia ja kokonainen. Tarkoitan siis, että tämä ei ollut pirstaleinen, vaikka olikin jaettu keskeltä kahtia. Ficci ei siis lähtenyt rönsyilemään, mutta ei myöskään ollut liian pelkistetty.

Mutta sitten niitä lempikohtia:

Walburga oli sanonut kaksi vuotta sitten illallisella, että onneksi Regulus ei sentään keiku, Sirius oli sanonut että olisit saatana kerrankin hiljaa.

Tämä sai minut jotenkin hyvälle tuulelle, ja luettuani tämän tiesin, että tämä teksti on pakko lukea.

- - pakkanen puri ahnaasti kiinni Siriuksen keuhkoon.

Upeasti ilmaistu.

Hiljaista oli, vain kuistin puut narisivat heidän omituisen askelluksensa alla ja pakkanen sai peltikaton paukahtelemaan.

Ehdoton suosikkikohtani tässä ficissä.

Sirius suuteli kunnes kylmä kaide alaselkää vasten oli liikaa.

Yksinkertaisesti kaunis kohta.

Sitä ei oikein voinut vastustaa järkevästi, joten Sirius kiroili ja murjotti loppuillan Jamesin huoneen nurkassa.

Tämä oli jotenkin huvittava kohtaus.

Matka Jamesin huoneen ovelle oli yllättävän pitkä silloin kun sen taittoi sydän hakaten.

Tämäkin oli yksinkertaisesti upea kohtaus, joka pisti ajattelemaan.

En tiedä, oliko tästä kommentista sinulle juurikaan iloa, mutta tahdoin kirjoittaa sinulle edes jonkinlaisen viestin, koska no, tämä teksti oli yksinkertaisesti niin hieno ettei tätä voinut ohittaa kommentoimatta. Suurkiitokset tästä, taidankin mennä seuraavaksi tutkimaan ficcilistaustasi.

[lurikko]

Ooooo!! Ihanaa että tähän oli tullut uusi kommentti, niin muistin että tämä oli vielä jäänyt multa lukematta.

Luin myös Hopeaketun kommentin, joten sanottakoon ensiksi, että minä kyllä tykkään kovasti siitä mikä tässä tarinassa varmaan tuntuu hankalalta: tuntuu että tässä ikään kuin välillä liikutaan vähän isommilla askelilla, asioita selitetään vähän tai ei ollenkaan ja annetaan lukijalle paljon tilaa tehdä tulkintoja. Toisaalta myös toki olen lukenut aika paljon R/S:ää ja varmaan yhdistelen aina lukijalle jätettyihin "aukkoihin" sitten sitä omaa käsitystä näistä tyypeistä ja tällaisesta tilanteesta Mutta siis, yksi hieno kohta missä tuo tavallaan minimalistinen kerronta toimii mielestäni tosi hienosti on tämä:

Rouva Lupin halasi myös Siriusta -

Edellisessä kappaleessahan Sirius vähän jännittää kun Remus menee hyvästelemään vanhempiaan. Ja tässä lainaamassani kohdassa tuo juuri aiemmin jännitetty tilanne onkin jo ohi ja ainoa mikä mielestäni vihjaa siihen, mitä siinä sitten itse asiassa tapahtui, on tuo myös ja toki myös yleisesti ystävällinen tunnelma. Tykkään kovasti siitä miten tässä annetaan ikään kuin vähän työkaluja lukijalle ja sitten kuitenkin jätetään myös paljon tilaa tehdä omia tulkintoja ja arvailuja, rakentaa omaa tarinaa sinne rivien väliin.

Ja sitten ihkutusmeininkeihin, voi että tätä R/S-fiilistelyä! Tässä on tosi ihania juttuja niin kuin vaikka Remuksen hihojen nykiminen ja sellainen yleinen epävarmuus, joka ehkä ainakin mun tulkinnassa kohdistuu aika moneenkin suuntaan, ehkä hieman myös Remuksen ja Siriuksen suhteeseen mutta ei pelkästään siihen.

Ja voi että tuo suudelma! Ah! Haluaisin lainata sen kokonaan mutta ehkä se on vähän liian pitkä Mutta tykkään erityisesti Remuksen kylmistä huulista ja valuvasta nenästä ja siitä miten sinapinkeltainen paita vähän häiritsee kun se vilkkuu takin alta, ja sitten myös siitä että ai että, näistä realistisista yksityiskohdista huolimatta suudelmassa on kuitenkin meininkiä kun Remus työntää Siriuksen kaidetta vasten, matkalaukkukin kolahtaa sääriluuhun, tuntuu siltä että epävarmuus konkretisoituu siinä että intoa riittää mutta silti jotenkin on vähän kömpelöä. Ja sitten vielä tuo että suutelu loppuu siihen että alaselkään painava kaide alkaa häiritä liikaa. Tykkään hurjasti siitä miten tässä suutelukohtauksessa on fiilistä ja intoa ja kömpelöyttä ja arkisia realiteetteja kaikkea yhdessä

Tykkään ihan erityisesti tämän tarinan lopusta! Sitä täytyy kehua vielä ihan asianmukaisesti lainauksen kera:

"Remus?” Sirius kuiskasi.

Hän kuuli jonkun nousevan istumaan."

Aaaaah miten ilahduin siitä että tuossa ei selviäkään kuka siellä nousee istumaan!! Ihan mahtavaa! Tulee sellainen fiilis että jotain vielä alkaa tästä, ehkä, kai se oli Remus joka heräsi, mutta entä jos ei ollutkaan, entä jos se olikin James, joutuuko Sirius nyt tekemään Jamesille tiliä suhteesta jota selvästi pidetään salassa, vai onko se sittenkin Remus joka siellä herää, ja miten Remuksen ja Siriuksen juttelu/pussailu sujuu ilman että James herää, pitääkö hiipiä käytävälle, mitä nyt tapahtuu, niin paljon kysymyksiä jotka loppu jättää avoimeksi! Tykkään!

Tämän tarinan tapa suhtautua jouluun on myös mulle just sopiva, joulu tapahtuu samaan aikaan tarinan kanssa mutta joulua ei kuitenkaan mitenkään sokerisesti fiilistellä. Just hyvä!

[Kaira]

Voi juku, tietäisittepä miten hirveästi ilahduin kun tähän oli tullut kommentteja! Tuntui suorastaan joululahjalta

Hopeakettu, kiitos paljon, että päätit tarttua tähän fikkiin ja jättää vielä kommentinkin, vaikka se tuntui hankalalta! Pelkäsin kirjoitettuani tämän, että tarina saattaa olla kerronnaltaan liian minimalistinen ja siksi vaikeaselkoinen, mutta halusin kokeilla tällaista tyyliä ja julkaista tämän jokatapauksessa, koska tätä oli vain niin todella mukava kirjoittaa ja tavallaan on siistiä koetella omiakin rajoja. Tiedänpähän jatkossa ehkä vähän lihottaa joitakin kohtia. Hauskaa, että sait jotakin irti kielestä, vaikkei juoni sitten avautunutkaan paikoitellen! kiitos vielä kun kommentoit!

toyhto joo, olin niin jossakin omituisessa S/R-pilvessä kirjoittaessani tätä, että taisin ajatella, että mahdolliset lukijat toivottavasti täyttävät aukot. On jotenkin vaikeaa löytää oikea aste sille, kuinka paljon tulisi antaa lukijan itse tulkita tekstiä ja kuinka paljon eväitä siihen tulkintaan tarvitaan. Mutta sitä kai tässä harjoitellaan.. ja tosi helpottavaa kuulla, että pidit tästä yrityksestä! Itse tykkään kamalasti lukea aukkoista ja tulkinnanvaraista tekstiä, mutta sen kirjoittaminen onkin sitten vaikeampi juttu Tosi kiva muuten, että tykkäsit lopusta, koska olin vähän epävarma siitä. Olin alunperin kirjoittanut pari lausetta vielä sen jälkeen ja sitten mietin, että entä jos lopettaisinkin sen vaan tuohon... ja sitten lopetin Mutta kiitos paljon kommentista!