Nimi: Outo pieni sydän
Kirjoittaja: Tulejo
Ikäraja: K11
Genre: Het, romantiikka, draama, huumorikin ehkäpä ja söpöstelyä.
Paritus: Lauchuo/Draco
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterit, Tylypahkan ja kaiken muunkin tunnistettavan, Lau taas ihan itse itsensä. Teen tätä huvikseni, enkä saa tästä korvausta (paitsi ehkä hyvän mielen).
A/N: Osallistuu yllättäen Fikkejä finiläisistä -haasteeseen ja uhrikseni joutui
Lau! Tosin mäkin tuun myöhemmässä vaiheessa esiintymään todennäköisesti... Siis ei, en ole yhtään suunnitellut tätä, oon aika fiiliksissä tästä ja mä oon ihan täysillä kirjottamassa koko ajan eteenpäin. En oo ikinä aikasemmin kirjottanut hettiä, en kuvitellut päätyväni siihen, mutta tässä ollaan. Ikäraja on nyt heitetty tuohon, koska en tiedä vielä lainkaan. Sitä korkeemmaksi ei tule menemään, se on varmaa. Yllättäen tää on nyt
Laulle omistettu, toivottavasti tykkäät <3
Outo pieni sydän
1.Lau katseli ympärilleen ihmeissään ja lähes täysin unohti pelätä lajittelua. Hän oli viettänyt pitkän junamatkan yksin, koska ei tiennyt yhtäkään nuorta noitaa tai velhoa. Hän oli vasta saanut tietää olevansa noita, joten hän katseli kaikkea ihmeissään ja kuunteli muutaman ensiluokkalaisen keskustelua tuvista ja siitä, millainen lajittelu on.
“Luihuiseen en haluaisi ikimaailmassa. He ovat julmia ja pahoja, kaikki kuolonsyöjät ovat tulleet sieltä. Mitä äitikin sanoisi, jos en pääsisi Rohkelikkoon, kuten koko muu suku?” vieras punahiuksinen poika puhui jollekin mustahiuksiselle.
Lau alkoi pelätä, että mihin hän menisi. Ilmeisesti Rohkelikossa kaikki olivat hyviä ja Luihuisessa pahoja, Korpinkynnessä taas fiksuja. Sinne hän ei menisi.
2.Lau painoi Lajitteluhatun päähänsä ja se sujahti hänen siniharmaiden silmiensä eteen. Hattu mumisi muutaman kerran ilman sanoja ennen kuin alkoi ääneen puhua:
“Sinussa olisi potentiaalia vaikka ja mihin… Kyllä, kyllä. Pystyt parhaiten siihen, jos olet
Luihuinen!” Hattu totesi ja huusi viimeisen sanan koko Suurelle salille. Lau riuhtaisi sen typerän hatun päästään ja tömisteli kiukkuisena oikeaan pöytään merkkien kiinnittyessä hänen kaapuunsa.
Alkajaispidot olivat silti mukavat, vaikka tyttö tunsi joutuneensa väärään tupaan. Ei hän halunnut olla paha. Hyvä ruoka kuitenkin karkoitti nälän, sai hänet piristymään ja puhumaan uusille tupaystävilleen. Pitojen jälkeen valvojaoppilaat johdattivat heidät oleskeluhuoneeseen ja omaan sänkyyn päästyään Lau nukahti heti.
3.Kun Lau tottui opiskelurytmiin, ensimmäiset viikot ja kuukaudet kuluivat hujauksessa. Yhtäkkiä oli toukokuu, lukuvuoden päätöskokeet odottivat tekijöitään ja oleskeluhuoneet täyttyivät ahkerista opiskelijoista.
Vaikka tyttö oli ensin ollut hyvin epävarma muiden tupalaisten kanssa, hän oli alkanut tulemaan erittäin hyvin toimeen varsinkin ensimmäisen luokan poikien kanssa. Heillä oli juuri mukava huumorintaju, jotta Laun oma kohtasi sen.
Joskus harvoin Lau kaipasi tyttöjenkin seuraa, jolloin hän etsiytyi makuusaliinsa aikaisemmin kuin normaalisti. Muut tytöt rakastivat juoruta hieman kaikesta, mutta erityisesti pojista ja muista tuvista. Lausta se oli suoraan sanottuna tylsää, mutta välillä tarvitsi sitä, että kuuli kikatusta ja hihitystä ja kevyitä vitsejä ilman polttavaa sarkasmia.
4.Ensimmäinen kesäloma Tylypahkasta alkoi. Lau oli varma, että tulisi ikävöimään uusia ystäviään, vaikka Draco olikin kutsunut heidät kaikki kartanoon viimeiseksi lomaviikoksi. Tytölle oli kuitenkin koko tylsä kesäloma kotonaan edessä, kun hän ei saisi edes taikoa. Draco ja Blaise olivat selittäneet kauheasti sitä, miten he saivat kodeissaan taikoa vapaasti, kunhan ketään ei satuttanut.
Laiturilla oli Laun äiti häntä vastassa. Nainen katsoi paheksuvasti kaapua, vaikka hänellä ei varsinaisesti ollut mitään taikuutta vastaan. Hän ei vain pitänyt siitä naurettavasta vaatetyylistä, jota kaikki velhot ja noidat tuntuivat pitävän.
Autossa matkalla junalta kotiin Lau katseli ikkunasta maisemaa. Ei suurta metsää, ei kylmää kivilinnaa tai kaapuja.
5.Heinäkuun Lau kulutti opiskellen, jottei hänen tarvitsisi Dracon luona tuhlata siihen aikaan. Hänen vanhempansa olivat ylpeitä siitä, että hieman rasavilli tyttö oli vihdoinkin innostunut opiskelusta.
“Äiti, saisinko mennä viimeiseksi lomaviikoksi Dracon luokse?” Lau kysyi heinäkuun lopussa. Nainen vilkuili lastaan mietteliäänä.
“Oletko aivan varma, että haluat mennä pojan luokse kokonaiseksi viikoksi?” hän vastasi lopulta. Lau hämmentyi pahoin ja tuijotti äitiään järkyttyneenä.
“Äiti, hän on minun
ystäväni. Totta kai minä haluan mennä hänen luokseen kokonaiseksi viikoksi”, tyttö pystyi lopulta vastaamaan. Hänen äitinsä mietti jälleen hetken.
“Hyvä on, saat luvan. Sillä ehdolla kuitenkin, että huoneesi on siisti ennen lähtöä”, nainen hyväksyi muistuttaen siivoamisesta.
