Kirjoittaja Aihe: Lokakuinen | Luna Lovekiva/Pansy Parkinson | S  (Luettu 1607 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 408
Author Ingrid
Fandom Harry Potter
Rating S
Pairing Pansy Parkinson/Luna Lovekiva
Disclaimer Hahmot © J.K. Rowling

A/N Kirjoitin tämän tajunnanvirtana tänä aamuna, kun istuin sohvalla ja katselin harmaata ja sateista taivasta - olen tällä hetkellä paikassa, missä tammikuu totta vie muistuttaa enemmän lokakuuta ja se on tosi masentavaa. Tämä osallistuu 12+ virkettä XII -haasteeseen, jonka sanalista löytyy tuon linkin takaa.



L O K A K U I N E N


Lokakuinen aamu valkeni harmaana utuisen sumun kiertyessä viettelevästi kuuraisten heinien ja pakkasöiden paljaaksi nuolemien puunrunkojen ympärille. Viimeöinen viima oli pitänyt Lunan hereillä. Tuuli oli iskenyt puutarhan idänhopeapensaiden piikikkäitä oksia vasten makuuhuoneen ruutuikkunaa sadepisaroiden rytmittäessä niitä läpi yön.

Lunan taivaansiniset silmät kääntyvät katsomaan hänen vierelleen untuvavällyihin käpertynyttä naista, jonka musta polkkatukka laineilee tyynyllä. Pansy raottaa huuliaan ja avaa tummat silmänsä, joiden intensiivinen katse saa Lunan rakastamaan ja halajamaan toista yhä uudelleen ja uudelleen. Pansyn kalpeat sormet sivelevät pellavaisten hiussuortuvien peittämää siroa selkärankaa, joka muistuttaa kaunista saarijonoa maidonvalkeassa meressä.

Etäämmällä, kivisen ja mutkittelevan pyörätien varrella aamun tikka naputtaa vanhaa pyökkiä. Siihen Luna herää aamuisin ollessaan yksin, mutta nyt se rytmittää heidän kiihtyneiden hengitystensä poljentoa, jonka he piilottavat aamun hämärään ja kätkevät vällyjen alle. Pansyn kosketus kutittaa Lunan kyljen kaarta kuin pehmeä höyhen, ja hän hymyilee vienoa hymyään sadepilvien lipuessa jälleen ikkunaruutujen takana aukeavalle taivaankannelle.

”Sinun täytyy vain malttaa odottaa, Luna, vielä joskus lokakuu vaipuu historiaan ja me jätämme sen taaksemme, minä lupaan.”

Luna siirtää katseensa ikkunasta Pansyn silmiin toivoen, että nainen on oikeassa ja että jonakin päivänä he vielä heräisivät kullankeltaiseen aamuruskoon jos kaikkivaltias vain niin soisi.

Hiljaisuus laskeutuu heidän välilleen ja Pansy tietää sen kylvävän loppusyksyn mukanaan tuomaa ikävää Lunansa sisällä. Yksinkertaisesta, aamiaisleipänsä Lörpötyslitkun kera nauttivasta taikaluonnontieteilijästä oli odottamattomasti ja aivan silmänräpäyksessä tullut hänen koko maailmankaikkeutensa, joka piti sisällään kaiken äärellisen ja äärettömän.

Pansy tukistaa pellavaisia hiuksia kevyesti ja vetää Lunan tiukemmin itseään vasten. Tummien silmien katse lipuu ruusun punaa hehkuvilta huulilta kirkkaansinisiin sielunpeileihin, jotka katsovat takaisin. Seesteinen hetki päättyy Pansyn sisällä heräävään lempeään hurrikaaniin, kun hän vetää Lunansa aamun ensimmäiseen suudelmaan.

Aamun orastavassa hämärässä he kietoutuvat tiukemmin toisiaan vasten nauttien herkistä kosketuksista ja suupielille painetuista suudelmista aina siihen asti, kunnes lokakuun viimeinenkin lehti lakastui ja laskeutui sadepisaroiden saattelemana ruostuneelle ikkunalaudalle.



Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Vs: Lokakuinen | Luna Lovekiva/Pansy Parkinson | S
« Vastaus #1 : 13.01.2017 10:30:42 »
Minä taas en oikein saanut kiinni tämän ytimestä... Ficin nimi on mielestäni todella kiva, mutta jotenkin en saanut kiinni siitä, miksi tämän nimi oli juuri "Lokakuinen". Toisin sanoen Pansyn repliikki lokakuun vaipumisesta historiaan ei avautunut minulle: Oliko se jonkinlainen vertauskuva sille, että Lunan ja Pansyn suhde ei ole julkinen/hyväksytty? Viittasiko se Lunan melankolisuuteen? No, toisaalta virkehaasteessa on omat rajoituksensa, kun ylimääräisiä virkkeitä ei juuri sallita. Virkkeistä tulikin mieleen, että olet unohtanut käyttää viimeistä sanaa suora.

Luna/Pansy on ylipäänsä mielestäni hankala paritus (eikä pelkästään Hermansyn takia), mutta on silti mielenkiintoista lukea, miten muut asian näkevät. Virkehaaste nyt on sellainen, jossa ei todellakaan voi paneutua parituksen syntymiseen turhan tarkasti, silti aina pohdin, että miksi nämä ovat yhdessä! Teksti on lähinnä korukielistä kuvailua, josta en pahemmin välittänyt, koska olen jostain syystä allerginen adjektiiveille, joten sellainen kunnon koukku itselleni jäi puuttumaan. Tämä on kuitenkin itsessään varsin tunnelmallinen pätkä, juuri sellainen haikean kevyen romanttinen fiilistelyteksti. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

mursuhilleri

  • vihertumpelo
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 263
  • kahvia koneeseen
Vs: Lokakuinen | Luna Lovekiva/Pansy Parkinson | S
« Vastaus #2 : 17.01.2017 17:03:03 »
Mielenkiintoinen paritus toi minut tänne, en olekaan tätä ennen lukenut. Tämä oli aivan hirmuisen ihana pieni teksti, kuvailu oli tosi kaunista :) Lyhkäinen kommentti, mutta halusin kertoa, että luin ja pidin tästä kovasti!

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Lokakuinen | Luna Lovekiva/Pansy Parkinson | S
« Vastaus #3 : 17.01.2017 17:16:05 »
Uu, päätinpä minäkin mukavan otsikon, 12+ virkettä-haasteen ja etenkin (kaikkieen yllätykseksi) Lunan vuoksi avata tämän tekstin, vaikka Luna mielestäni Ginnylle kuuluukin. Sun tekstejä oon aina ihaillut ja en pety nytkään - sä osaat totisesti kirjoittaa kauniisti tekstejä, ja tämä kaikkine kuvailuineen ja muine ihanuuksineen oli juuri tosi ihana!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3