Tiedän sen tunteen, kun jonain päivänä mikään ei suju, tunne hyvältä ja kaikki vain vituttaa, mutta että tuntea koko vuodenajan niin? No joo, enpä haluaisi olla Draco
Hyvä, että Blaise edes saa sen jotenkin kestämään, kun muut kerta ovat niin sietämättömiä. Melkoisen itsekästä ja kypsymätöntä Dracolta käyttäytyä koko talven tuolla tavalla, ettei siedä yhtikäs mitään. Hyvänen aika, miten ne muut siellä tuvassa kestää sitä? Loppu oli itselle turhan imelä kliseisellä romanttisuudellaan, takkatuli ja kaikki. Uhhuh. No, pääasia kuitenkin, että Draco kesti jälleen yhden talven ja Blaisekin saa kiitoksen siitä, että jaksaa toista, vaikka on vaikeaa. Eheä, sujuvakielinen raapale, jossa on selkeä alku ja loppu. Kiitos tästä :>
