Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot): Aamun auerta, S, Roope/Kultu, oneshot  (Luettu 3115 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Aamun auerta
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot)
Ikäraja: S
Genre: Draama
Paritus: Tulkinnanvarainen Roope/Kultu

Summary: ”Ehdin jo odottaa, milloin sulosävelesi piristäisivät aamuani.”

A/N: Tulin valloittaneeksi uuden fandomin viikonlopun kunniaksi. En ole ihan varma pitäisikö tuohon otsikon kohdalle laittaa vain Aku Ankka, mutta tarkensin sitä joka tapauksessa. Sisarfandomejahan AA ja RAE&T silti ovat. :P Tarina tosiaan sijoittuu White Agony Creekin vanki -aikaan.

Kiitoksia Finipikareiden 2016 pronssista!


***



Aamuyöllä alkanut viaton ripottelu on muuttunut täysimittaiseksi rankkasateeksi ja ilmaa halkovat pisarat sumentavat maiseman utuiseen verhoonsa. Ulos vilkaistessaan Roopen ajatukset erkaantuvat kahteen suuntaan. Vihaisessa kohinassa on jotain niin tuttua, että häntä hymyilyttää ja hetken heikkoudessaan hän ajautuu muistelemaan viattomia aikoja, jolloin kesäsateet olivat pauhanneet Skotlannin nummilla ja hän kirmannut pisaroiden seassa kuin ei olisi koskaan kokenut mitään niin mahtavaa.

Siitä tuntuu olevan jo kokonainen elinikä.

Samalla hän manailee sadetta ja tulee myöntäneeksi oman aikuisen kyynisyytensä, jolla on verrattain vähän yhteistä sen kirkassilmäisen poikasen kanssa. Hän on nykyään suorastaan piikivenkova realisti ja ajattelee asiat usein pessimistiseltä kannalta varmuudenkin vuoksi. Sateesta on riesaa, se on kylmä totuus. Tulvia aiheuttavat vesimassat ovat muuttaneet maankamaran liejuiseksi ja se hankaloittaa louhintaurakkaa. Ennen kaikkea sellaisessa myräkässä olisi työlästä nähdä käsivarttaan pidemmälle. Kyse on oikeastaan enemmän ympäristön vastustuksesta kuin henkilökohtaisesta mukavuudesta. Häntä ei ole sentään tehty sokerista.

Väkisin Roope ajattelee Kultuakin ja luo pöydän yli katseen muhkuraisella patjalla huovan alla nukkuvaan naiseen. Kultulla riittää vastaväitteitä asiasta kuin asiasta, eikä kaatosateessa hakun kanssa toikkarointi taatusti riemastuttaisi tätä sen enempää kuin jos hän kertoisi pyydystäneensä lounaaksi pari mehukasta rottaa.

Roope siemaisee kitkerää kahviaan kulmat kurtussa. Kultun työpanoksesta hän ei osaa sanoa juuri mitään positiivista saati ajatellut sallia jotain niin naurettavaa kuin vapaapäivä, mutta olosuhteiden pakottamana hänen kai täytyy vapauttaa heidät molemmat työteosta ainakin siihen asti, kunnes armottomat sumupilvet väistyisivät ja päästäisivät jälleen auringonvalon vuoristoon. Siitä tuskin tulisi järin miellyttävää sosiaalista kanssakäymistä ajatellen, mutta hän on selvinnyt pahemmastakin. Sään selkenemisen jälkeen Kultukin saisi kaikin mokomin tulla toimeen kuraiseksi mössöksi muuttuneen maaperän kanssa. Kallio oli yhä kallio ja odotti hakun iskuja kuin peukaloaan imeskelevä lapsi äitinsä halausta.

Unissaan Kultu ynähtää kuulostamatta yhtään vähemmän kipakalta kuin valveillakaan. Naisen kasvoilla Roope on silti havaitsevinaan eräänlaista haavoittuvaisuutta, johon sekoittuu häivä jotain inhimillistä. Loppujen lopuksi sellainen ei järin puolusta paikkaansa tosielämässä. Ruusussa on kaikesta kauneudesta ja ylväydestä huolimatta piikkejä, jotka saattavat kirpaista varomatonta erityisen napakasti. Hän sen tietää. Eikä hän ole koskaan välittänyt etenkään ruusuista.

Kultun siniset silmät tarkastelevat häntä pisteliäästi, kun nainen viimein havahtuu unimaailmasta.

”Mitä &%!@* sinä siinä toljotat?” Kultu kuulostaa vastaheränneenäkin tutun verenhimoiselta ja katsoo häntä kuin hän olisi torakka tai jokin sen lähisukulainen. Jokin sellainen, joka olisi kaikista tyydyttävintä liiskata koron alle.

”Ehdin jo odottaa, milloin sulosävelesi piristäisivät aamuani”, Roope toteaa muina miehinä. ”Tuokion kuluttua olisin kammennut sinut ylös korkeimman omakätisesti.”

Kultu pyöräyttää silmiään tuttuun, yllätyksettömään tapaansa ja ulkoa kantautuvan kohinan kuullessaan luo silmäyksen ikkunasta. ”Pyhä jysäys! Tuollahan sataa kissoja ja koiria saavista kaataen.”

”Entä sitten?”

”Pitääkö se vääntää rautalangasta?” Kultu istahtaa häntä vastapäätä koppavasti kuin olisi ottanut haasteen vastaan erässä pokeria. ”Kaivuuhommat ja kaiken maailman louhinta saa luvan odottaa. Terve ja syyhyinen maalaisjärkikin sen sanoo.”

”Siitä taas päätän minä”, Roope virkkoo tyynesti nautiskellen naisen kiukkuisesta läsnäolosta, joka aina pelasti pitkäveteisen hetken niin hyvässä kuin pahassa. ”Aloita aamusi kahvilla ja askel luistaa kuin tanssi.”

Kultu nyrpistää nokkaansa. ”Kahvisi on suorastaan laitonta.”

”Ymmärtäisit sinäkin jotain eräkonstein keitetyn sumpin päälle juotuasi sitä monta kuukautta yhtä soittoa”, Roope huomauttaa ja samalla jaksaa hämmästellä, miten he yhä silloin tällöin jaksavat käydä keskustelua hänen kahvinkeittotottumuksistaan. ”Helppohan se on vain täyttää kupponen tupakanhuuruisessa saluunassa mainareiden ja lainsuojattomien roikaleiden piikkiin.”

”Minulla on ylpeyteni.” Kultu tarkastelee välinpitämättömästi multaisia kynnenalusiaan.

”Miten vain", Roope sanoo ja nousee pöydästä. "Liity toki seuraan katsomaan auringonnousua.”

”Tokkopa mitään aurinkoa edes näkyy pilvien takaa, joten ei kiitos”, Kultu sanoo ja tarttuu kahvipannuun kaikista jupinoistaan huolimatta. Päivät oli syytä aloittaa kunnon energiapiikillä, oli se sitten miten karmean makuista tahansa. Tuskin kukaan olisi hänen kahvinsa kanssa ollutkaan tekemisissä yksinomaan maun vuoksi.

”Hm, se olisi tehnyt aamustani suorastaan täydellisen”, Roope tokaisee tietämättä itsekään, miksi vaivautuu vääntämään minkäänlaista mairittelevaa sävyä sanoihinsa.

”Ja #%/!&@ minä sinun täydellisestä aamustasi”, Kultu tuumaa pannua kohottaen ja katsoo varautuneesti, kuinka paksua tervaa muistuttava puro hiljalleen noruu nokasta kohti Roopen hetki sitten käyttämää kuppia. ”Anna sitä veistä.”



« Viimeksi muokattu: 05.02.2018 15:38:54 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Ei ole todellista! Iiiih, aivan mahtavaa. Don Rosan tuo teos on tullut kahlattua ties kuinka monta kertaa läpi ja taisin hiukan hyppiä tuolillani, kun luin, mistä fandomista oli uusi teksti ilmestynyt. Todellakin oli pakko lukea heti läpi ja aaah, tämä oli kyllä ihana. Roope oli oma äreä itsensä. Tai no oikeastaan molemmat olivat omia äreitä itsejään (ja siksi toisilleen niin luotuja, nyyh). Tekstin nimi oli kovin kaunis ja sopi tekstiin hyvin. Lopun hauska kahviviittaus sarjakuvaan sai mut naurahtamaan ja muutenkin sarjakuvan tunnelma oli hyvin toteutettu. Tämä pariskunta on yksi salaisista lemppareistani, koska kumpikin tietää, ettei siitä mitään tulisi, mutta silti...

Lainaus
Siitä tuskin tulisi järin miellyttävää sosiaalista kanssakäymistä ajatellen, mutta hän on selvinnyt pahemmastakin.
Hahah, tämä oli yksi lempilauseistani tekstissä. Varmasti hän on pahempaakin kokenut (koska salaa tietysti diggailee Kultun läsnäolosta), mutta eihän se siitä välttämättä edes siedettävää tee. :D

Ai että, olen iloinen, että päätit valloittaa uuden fandomin. Tämä teksti valloitti mut ainakin ihan kympillä! ^^ Kiitos tästä!

Hyppää lehtikasaan!

Sanderra

  • ***
  • Viestejä: 204
  • Höpsistä töppöseen
Tämähän on upea!

Aku Ankka -ficceihin en ole pahemmin ennen törmännyt, mutta nyt vihdoin se tapahtui. Tämä sopi aika täydellisesti aamun nostalgiafiilikseeni, kun olen pikkuipanasta saakka lukenut kyseisiä sarjiksia (ja myöhemmin hamstrannut mainittuja kokoelmateoksia) ihan kympillä. Don Rosan kuvitus- ja kerrontatyyli on kyllä ultimaattinen lempparini, ja Roope ja Kultu salainen Ankka-otp:ni.  :D

Tässä näkyy juuri sellainen Rosalle tyypillinen humoristinen ote ja hahmot ovat niin omia itsejään kuin olla vain voi. Kultun repliikit ovat yksi lempikohdistani tässäkin, tykkään siitä, että toteutit mahdolliset (useat) kirosanat samanlaiseen sarjistyyliin kuin alkuperäisteoksessa.  :D
Lainaus
”Tuokion kuluttua olisin kammennut sinut ylös korkeimman omakätisesti.”
Rakastan nuoren Roopen välinpitämätöntä asennetta ja puhetapaa. Ai että. Näitä lisää. Tämä oli melkein kuin suora lisäkohtaus White Agony Creekin vangin tarinaan, ja, siis, sanoinko jo, että tykkään tästä tosi paljon?

Lainaus
”Anna sitä veistä.”
Kaksikon kahvihetket ovat aina yhtä hulvatonta luettavaa, sekä itse sarjiksissa että nyt ficeissä, joten tässä on aivan täydellinen lopetus.  :D
Emme me peräänny, me etenemme käänteisesti.

Helyanwe

  • ***
  • Viestejä: 121
Luin tämän jo yöllä, mutta ajattelin jättää kommentoinnin aamuun. Samoja asioita kehuisin kuin kaksi edellistä kommentoijaa, enkä usko että mulla on kauheasti mitään uutta sanottavaa, mutta hyvin olet saanut tähän sarjakuvien tunnelman ja dialogi oli luontevaa. Voisi hyvin luulla, että tämä tosiaan on Rosan kirjoittamaa.

Lainaus
”Hm, se olisi tehnyt aamustani suorastaan täydellisen”, Roope tokaisee tietämättä itsekään, miksi vaivautuu vääntämään minkäänlaista mairittelevaa sävyä sanoihinsa.

”Ja #%/!&@ minä sinun täydellisestä aamustasi”, Kultu tuumaa pannua kohottaen ja katsoo varautuneesti, kuinka paksua tervaa muistuttava puro hiljalleen noruu nokasta kohti Roopen hetki sitten käyttämää kuppia. ”Anna sitä veistä.”

Tätä ei oltu vielä lainattu kokonaisuudessaan, joten nostan sen esille. Naurahdin erityisesti Kultun kommenteille, vaikka onhan Roopekin aika symppis  :D Voi mainari-raukkaa. En mitään kauhean syvällistä ruotimista tosiaan saanut nyt aikaiseksi, koska kaikki on jo oikeastaan ehditty sanoa. Halusin vaan tulla kertomaan että luin, tykkäsin, ja voisit kirjoittaa lisää ;)
"Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta on velvollisuus huomauttaa."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Miljoonat kiitokset ihanista kommenteistanne kaikille tasapuolisesti! <3 Mahtavaa huomata, että täällä on muitankin Rosan ja Roopen (ylipäätään AA:n) faneja paikalla ja että tämä tarinanpätkä ilahdutti. Erityisen paljon lämmittää, jos hahmot ja tunnelma ovat onnistuneet säilymään Rosan kaltaisena ja sitä kautta saaneet aikaan mukavaa pientä nostalgiaa.

Roope ja Kultu on kyllä aina ollut AA-fandomista eniten shippaamani - en tosin muksuna tiennyt tuota käsitettä - juurikin siksi, että siinä on mukana niin paljon katkeransuloisuutta ja kaikkea, joka ei tee parisuhdetta ajatellen ollenkaan kunniaa, mutta minulla nyt sattuu olemaan viehätys sellaisiin epäonnisiin pariskuntiin. Viharakkaus on elementtinä liian herkullinen ja näköjään minulla on ollut pieni thing siihen jo päälle vuosikymmen sitten. :P

Oli pakko ottaa tuo kahvi mukaan, koska, duhh, se vain on niin loistava elementti tuomaan oman pikantin lisänsä. :D Itse en kahvia osaa juoda, mutta mielenkiinnosta olisi kiva tietää, millaiselta Roopen keitos mahtaa maistua...

Kiitoksia vielä! <3

- Ayu

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Cheo

  • joan jett's slave
  • ***
  • Viestejä: 245
  • Ava by Vanilje
Olen huono kommentoimaan ficcejä vaikka niitä paljon luenkin. Tämän kohdalla on kuitenkin tehtävä poikkeus, koska Aku Ankka-ficcejä löytyy suomeksi kirjoitettuna harmittavan vähän, joten ilahduin suuresti huomatessani tämän! Ihmettelen aina miten ankkojen sielunelämä voi kiinnostaa minua näin paljon, mutta niiden kepeiden ja huumorillisten sarjakuvien alle kätkeytyy syvällisempikin ulottuvuus -- kiitos Don Rosalle sen kehittämisestä entisestään Carl Barksin jälkeen, mutta ficcejä tarvitaan sen ulottuvuuden paremmassa esiintuomisessa, kun se ei näköjään Ankka-tradition puitteissa ole mahdollista. Toivottavasti inhimillistetty duckverse on seuraava kova juttu Marvelin ja DC:n jälkeen :D

Vaikkakin ficci oli enimmäkseen miellyttävä tunnelmapalanen, jotenkin eniten kiinnitin huomiota siihen, kuinka tuossa samassa tilassa ja samassa hetkessä oli aistittavissa Roopen ja Kultun tulevat eri suuntiin vievät kohtalot.

Lainaus
Samalla hän manailee sadetta ja tulee myöntäneeksi oman aikuisen kyynisyytensä, jolla on verrattain vähän yhteistä sen kirkassilmäisen poikasen kanssa. Hän on nykyään suorastaan piikivenkova realisti ja ajattelee asiat usein pessimistiseltä kannalta varmuudenkin vuoksi. Sateesta on riesaa, se on kylmä totuus. Tulvia aiheuttavat vesimassat ovat muuttaneet maankamaran liejuiseksi ja se hankaloittaa louhintaurakkaa.
Iloisesta pojasta, joka joskus arvosti ympäristöä on tulossa kylmä ja katkera kapitalisti, joka näkee luonnon riiston kohteena. Enää sade ei merkitse leikkiä, se merkitsee sitä että työ jää tekemättä ja voitot saamatta.

Lainaus
”Minulla on ylpeyteni.” Kultu tarkastelee välinpitämättömästi multaisia kynnenalusiaan.
Ja ylpeä ja turhamainen varas ei enää välitä likaisista käsistään. Vaikka repliikki onkin viittaus edeltävään lauseeseen, on juuri tässä lauseessa mielestäni ihana jännite sanojen ja tekojen välillä! Hänellä on ylpeytensä, mutta hän ei enää välitä. Jotenkin muistelen, että Kultusta tuli myöhemmin köyhä (pre Takaisin Klondikeen), koska hän antoi rahansa hyväntekeväisyyteen, oliko se kaivosonnettomuudessa menehtyneiden lapsille? En tiedä miten se menee alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa, mutta pidän siitä kuinka entisestä varkaasta tuli rehellinen ja kuinka Kultu ja Roope muuttivat toisiaan.

Mutta silti heillä on eri suuntiin menevistä teistään huolimatta tämä yhteinen, vaikkakin ehkä nyrpeä hetki, jossa on havaittavissa myös se lämmin ja leikkisä sävy miksi he loppujen lopuksi sopivat niin hyvin yhteen.

Dialogi on muuten hauskan akuankkamaista tai no, pikemminkin don rosamaista, johon minä Kultun ja Roopen ensisijaisesti liitänkin. Viihdyttävää, sujuvaa tekstiä, tykkäsin tosi paljon ja kiitän tästä!
« Viimeksi muokattu: 28.07.2016 23:59:14 kirjoittanut Cheo »
"I've read this script and the costume fits
so I play my part."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Kiitos palautteesta, Cheo! :)

Ei hitsi, inhimillistetty duckverse... Tuosta taisi tulla uusi päiväuneni. Fanartitkin aiheesta ovat monet niin upeita, että olisi hankala sanoa, miten mahtava elokuvaulottuvuudesta tulisikaan. Aku Ankka kyllä tuntuisi tarvitsevan vähän uutta ponnetta ja ehkä senkaltainen lähestymistapa olisi juuri sellainen, mitä väki kaipaa. :P Eivät supersankaritkaan olleet cooleja kymmenen vuotta sitten kuin omissa fanipiireissään, mutta nyt ne nauttivat taas koko kansan suosiosta.

Lainaus
Iloisesta pojasta, joka joskus arvosti ympäristöä on tulossa kylmä ja katkera kapitalisti, joka näkee luonnon riiston kohteena.
Lainaus
Hänellä on ylpeytensä, mutta hän ei enää välitä.

Nämä ovat niin oivasti kiteytettyjä ajatuksia.

Ollakseni rehellinen en juuri nyt muista, mitä Kultulle tapahtui myöhemmissä vaiheissa, mutta jos se meni kuvailemallasi tavalla, on mukava huomata Kultunkin sittemmin oppineen jotain, epäilemättä juuri Roopelta. Voi tuota epäonnista ja tähtiin kirjoittamatonta kaksikkoa...

- Ayu

« Viimeksi muokattu: 31.07.2016 00:50:23 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Eiiiih mikä fandom!! Tää oli ihan kertakaikkisen pakko lukea! Vaikka täytyy kyllä myöntää, että itse olen lähinnä lukenut vain Aku Ankka -lehtiä, en oikein tykkää sarjakuvista kirjamuodossa. Niinpä Roopen ja Kultun kuviot ovat minulle jokseenkin pimennossa, mutta ei se kyllä lukemista haitannut.

Aluksi vähän ihmettelin, miten tällaisesta fandomista saa kirjoitettua ficin ylipäätään. Teksti oli tosi kuvailevaa ja sellaista aika herkkää, ei yhtään sarjakuvamaista, ja vaikka tykkäsinkin lukea sitä, olin vähän hämilläni siitä, että mitäs tämä nyt on. Ja sitten tuli tämä:

Lainaus
”Mitä &%!@* sinä siinä toljotat?”

Ja ahahahahaa repesin ääneen! En yhtään osannut odottaa tällaista sarjakuvatekstiä! Se sopi niiiiiiiin hyvin! Kaikki dialogit olivat ihan kuin suoraan sarjakuvista, ja muu teksti siinä välissä sopi kuitenkin niin hyvin dialogeihin, etten ehkä kestä. Hihittelin koko loppuficin ääneen, ihan huikea! Ihan kuin olisin lukenut laajennettua kokonaisuutta sarjakuvista, oijoijoi. Akkarien kieli on mitä mahtavinta, en ole ikinä törmännyt vastaavaan missään yhteydessä, ja olit onnistunut vangitsemaan sen ihan täydellisesti. Tämä oli kyllä aamupäivän ehdoton piristys, kiitos miljoonasti! (Ja anteeksi, että vain toistan muita kommentoijia :D)
Never regret something that once made you smile.

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Kiitoksia paljon, nominal! 8)

Joskus on hauska eksyä lukemaan jostain fandomista, josta ei ensimmäisenä ajattelisi löytävänsä ficcimuodossakin toimivaa tekstiä. Positiiviset yllätykset piristävät kummasti, ja vaikka sarjakuvista ficcien lukeminen kuulostaisikin yhä ajatuksena hieman hassulle, olen iloinen, että tulit lukeneeksi tämän. ^^

Kirosanat tosiaan päätin jättää alkuperäiseen sarjakuvatyyliinsä yksinomaan hulvattomuuden vuoksi. :D Sen lisäksi sillähän on se oma tarkoituksensa olla opettamatta muksuille rumia sanoja, mutta samalla tehdä selväksi, miten joku hahmoista saattaa reagoida johonkin perin kärkkäästikin. :D Sensuuria parhaimmillaan.

- Ayu

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Black rose

  • Romanttinen rosvotar
  • ***
  • Viestejä: 81
Eikä, tämähän on ihana! Kuten muutkin on tuossa edellä sanoneet, niin oli aivan pakko lukaista tämä läpi jo ihan parituksen ja fandomin takia, kun tämä silmien alle osui. Ankoista tosiaan kirjotetaan todella vähän -tämä taitaa muuten olla ensimmäinen, jonka olen koskaan lukenut- , joten oli jotenkin kivan piristävää törmätä tähän. Ja etenkin, kun Roopea ja Kultua oon shippaillut jo melko pitkään ::)

Sun teksti oli sujuvaa ja tunnelmaa pääsi hyvin sisälle. Sekä Roope että Kultu olivat tunnisttettavia itsejään. Tuo heille ominainen pisteliäs dialogi oli kivaa seurattavaa ja sai Rosan ankat piirtymään mieleen elävästi :)

Alan jo toistaa muita, joten parempi ehkä vain sanoa, että kiitos tosi paljon ja kirjoitahan lisää tällä parituksella! :)
Your silent whispers, silent tears...

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Kiitos Black rose ja mukavaa, kun jaoit mietteitäsi! (:

Harvinaisemmissa fandomeissa ja parituksissa on se hienous kyllä, että jos kerrankin törmää johonkin itseä kiinnostavaan, siitä riittää hyvää mieltä pitkäksi aikaa. Tässä kaksikossa on kyllä paljon inspiroivaa sykettä, joten en näkisi yhtään syytä, miksei tästä syntyisi lisää tekstiä. :)

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Ihana löytää sulta vielä Ankka-teksti, jota en oo ehtinyt lukea ♥ Ja tämäkö se nyt oli sitten niistäkin eka vai? No, ei kyllä yhtään huomaa mitään "uuden fandomin haparointia" joka on ainakin itselleni turhankin tuttu fiilis ja olotila kun jostain uudesta fandomista kirjoittaa (vaikka olis muuten miten tuttu lähdemateriaali kyseessä). Sä handlaat aina niin hienosti dialogit ja miljöön/tunnelman kuvaukset ♥

Tässähä melkee iha herkistyy, kun alussa on mukana palanen Roopea poikasena ja miten hän itsekin tiedostaa muuttuneensa niistä ajoista paljon. Voih, haikealla tavalla kaunista. Roope voi ajatella moisen miettimisen olevan heikko hetki, mutta musta sellainen on vain mukavaa. Ei aina tartte olla niin kova ja niin lujasti nykyhetkessä kiinni. Mukavasti tässä oli myös pientä huumoriakin mukana, etenkin lopun kahvin kaataminen ja "Anna sitä veistä" naurattivat ;D Voiko sitä ees sanoa, että semmosta kahvia juodaan... Haarukalle ja veitsen jatkokäytölle olis varmaa enemmän tarvetta.

Lainaus
Kultu tarkastelee välinpitämättömästi multaisia kynnenalusiaan.
Tämän luettuani jäin pohtimaan sitä, miten jännät noiden lintuhahmojen siivet/kädet kyllä onkaan Ankka-maailmassa :D Millaset ne ees olis sillee realistisesti. Onks ne kokonaan höyhenten peitossa? Onks niillä kynsiä? Mitä?? ;D Tiiän et tämmöset asiat on just niitä, mitä ei pitäis miettiä tosielämän kannalta, mutta... En mahda ajatuksilleni mitään 😅😅

Ihanaa luettavaa taas kerran ♥ Kiitos tästä aamupäiväni piristyksestä.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Kiitos, Larjus! ❤️ Aika hyvä että tämä oli vielä viimeinen (?), jota et ollut vielä ehtinyt lukea, tämä kun oli ensimmäinen ankkatekstini. 😀 Kiva kuulla kyllä, jos uuden fandomin haparointia ei huomaa! Jotenkin minulla on vähän väliä Roopen ja Kultun kanssa tunne, että sopisikohan näin ja noin, mutta etenkin dialogit kyllä vievät mennessään. Miljöön kuvauksesta en mene takuuseen, mutta kiitos. ❤️

Ja joo nuo nokat ja siivet ovat kyllä vähän hankalia, kun tavallaan hahmot ovat ihmisiin rinnastettavia mutta silti pienikokoisia eläimiä, tarkemmin sanoen lintuja. Eipä sitä silleen tule ajatelleeksi, mutta aina välissä sitä jää pohtimaan. Onneksi kuvista näkee paljon, esimerkiksi hiukset ja kynnet. ^^

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Marzzuu

  • Undómiel
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Tie vain jatkuu jatkumistaan.
Se ei ehkä Main idea ollut, mutta räkätin ääneen Roopen ja Kultun ärhentelyille. :D Voi velkavankeus, olivat liikuttavasti omia itsejään.
Á Elebereth!"