Nimi: Rocky road
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Paritus: Destiel
Genre: fluff
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni enkä saa tästä mitään muuta kuin omaa hupia
A/N: Osallistuu haasteisiin
Aakkoshaaste III,
OTP10 #3,
Aina Eka Kerta III,
Aistihaaste aistilla maku,
Teelusikan tunneskaala tunteella himo ja ff100 sanalla ruskea. Huom julkasen tästä varmaan englanninkielisen version Tumblriin, eli kyse ei siis ole plagioinnista jos satutte törmäämään sillä puolella samanlaiseen tekstiin.
“Mitä tuo on, Dean?” Castiel kysyi tuijottaessaan omituista kartiota Deanin kädessä. Ruskea, epämuodostunut pallo kartion päällä näytti sulavan Deanin kädelle. Deanilla oli toinenkin samanlainen, jota tämä paraikaa ojensi Castielia kohti.
”Rocky roadia”, Dean sanoi ja virnisti enkelille. Hän oli sattunut huomaamaan jäätelökioskin tien reunassa joten miksi ei. Siitä olikin jo vähän aikaa kun hän oli viimeeksi ostanut jäätelöä jäätelökioskista. ”Tulet rakastamaan sitä, luota minuun.”
”Kehoni ei edellytä ravintoa”, Castiel vastasi, kurtistaen yhä kulmiaan erikoiselle kartiolle. ”Jos tuo on olevinaan ravintoa.”
”Se on jäätelöä, Cas. Tiedän, että enkelivoimasi huolehtii niinkin tylsästä asiasta kuin ruuan tarvitseminen, mutta tulet pitämään tämän mausta”, Dean sanoi ja pyöräytti silmiään epäluuloiselle enkelille. ”Ota se, se sulaa jo kädelleni”, hän sanoi ja nuolaisi jäätelövanan oikean kätensä sormilta. Castielin katse seurasi hänen kielensä reittiä vohvelin ympäri.
”C’moon, Cas, käteni menee ihan tahmaiseksi”, Dean valitti ja heilutti Castielin tötteröä kädessään ja melkein työnsi sen Castielin naamaan. Hän jatkoi oman jäätelötötterönsä nuolemista, jottei jäätelöä menisi yhtään enempää hukkaan kuin sitä jo oli mennyt.
Castiel tuijotti Deanin kättä, joka oli raidoittunut jäätelövanoista. Jäätelö suli jo niin nopeasti, että pisaroita tippui maahan heidän jalkojensa juureen.
Ruuantuhlausta, Castiel ajatteli. Hän ei ollut aivan varma mikä etiketti jäätelönsyönnissä oli, joten hän teki sen, mitä oli nähnyt Deanin tehneen. Hän tarttui Deanin ranteeseen pitääkseen sitä paikoillaan ja nuolaisi yhden jäätelövanan aloittaen vohvelin kyljestä ja lopettaen Deanin kämmenselkään. Se maistui erikoiselta, mutta hyvältä erikoiselta. Eniten suklaalta, mutta sillä oli erikoinen jälkimaku. Ehkä se oli Deanin käden maku, jos ihmisillä ylipäätänsä oli yksilöllistä makua. Joka tapauksessa, Dean oli ollut oikeassa maun suhteen.
Dean hengähti yllättyneesti.
Nuoleeko hän kättäni? hän ajatteli, nuolaisten omia huuliaan vaistonvaraisesti.
Kyllä, hän ehdottomasti nuolee kättäni, hän ajatteli kun Castiel aloitti toisen jäätelövanan poisnuolemisen.
Minun pitäisi kertoa, että tuo ei ollut mitä tarkoitin, mutta… hitto hän näyttää seksikkäältä. Castiel nosti katseensa Deaniin, antaen Deanille tilaisuuden pyytää Castielia lopettamaan, mutta hän ei saanut suutaan toimimaan. Jos edes mahdollista, tämä näytti vielä kuumemmalta tämän taivaansinisten silmiensä tuijottaessa häntä alaviistosta. Dean oli täysin unohtanut oman jäätelönsä, joka suli hänen kädelleen taas kesäisen kaupungin auringonpaisteessa. Nyt Castielin kieli nuoli hänen sormienvälejänsä. Dean päästi pidättelemänsä hengityksen äkkinäisesti ulos. Hänen housunsa tuntuivat epämukavan tiukilta tietystä kohtaa.
Kun Castiel vihdoin lopetti, hän otti jäätelön Deanin kädestä ja nuolaisi muutaman vanan vohvelista. ”Onko kätesi nyt parempi?” hän kysyi ja nyökkäsi puhtaaksi nuolemaansa kättä kohti.
”K-kyllä…” Dean vastasi nieleskellen ja toi oman jäätelönsä naamansa eteen piilottaakseen punastuksensa. He söivät loput jäätelöistään hiljaisuudessa, auringon lämmittäen heidän hiuksiaan. Syötyään viimeisen palan jäätelöään, Dean vilkaisi Castielia, joka oli syömässä viimeisiä muruja vohvelistaan. Hän tuijotti melkein lumottuna tämän vaaleanpunaisia huulia ja murusia, jotka olivat tarttuneet niihin. Hitto, jopa Castiel syömässä pelkkää vohvelia näytti Deanin mielestä kuumalta. Hän käänsi katseensa vihaisesti kengänkärkiinsä.
Ajattele jotain muuta, mitä tahansa muuta…”Sinulla on jäätelöä huulessasi”, Castiel huomautti, mutta Deanin huomio oli tämän kengänkärjissä. Castiel astui askeleen lähemmäs, huolimatta siitä, että hän tiesi astuneensa juuri Deanin henkilökohtaiseen tilaan. ”Dean, sinulla on jäätelöä huulessasi”, hän toisti kallistaen hieman päätään. Tällä kertaa Dean nosti katseensa ja hätkähti huomatessaan miten lähellä Castiel seisoi. Dean raotti huuliaan hänen katseensa pudotessa Castielin huulille.
Ehkä hän odottaa minun auttavan häntä tuossa, Castiel tuumi ja otti vielä yhden askeleen lähemmäs kunnes hän oli aivan kiinni miehessä ja painoi huulensa Deanin omille, nuolaisten jäätelön pois tämän ylähuulelta. Hän tunsi Deanin hengähtävän yllättyneesti vasten huuliaan. Castiel vetäytyi irti ja otti askeleen taaksepäin. Hänen suupielensä nousivat vaistomaisesti ylös tuijottaessaan Deanin omenanvihreisiin silmiin.
”H-hitto Cas”, Dean murahti ja nielaisi hermostuneesti, hänen silmiensä vaellellessa takaisin Castielin huulille. ”Sinä maistut hyvältä.”
Oikeasti? Tuon päätit sanoa?”Kiitä ’rocky roadia’”, Castiel sanoi hymyillen, tehden oikein lainausmerkit käsillään, vaikkei hän vieläkään oikein ymmärtänyt lainausmerkkien ideaa.
”Luulenpa, että sinullakin on hieman jäätelöä naamassasi”, Dean vitsaili ja vetäisi Castielin lähelleen tämän trenssitakin hihasta.
”Missä?” Castiel kysyi kurtistaen otsaansa.
”Anna kun autan sinua siinä”, Dean tarjoutui virnistäen ja suuteli enkeliä.
Castiel naurahti tajutessaan mitä Dean oli tarkoittanut. Kyllä vain. Jäätelö tosiaan maistui hyvältä, varsinkin Deanin huulilta.
