Kirjoittaja Aihe: Mantelisilmät // K-11, draama // raapale-sarja, koira-arki // uutta 17.7.  (Luettu 3044 kertaa)

repa

  • ***
  • Viestejä: 551
Ficin nimi: Mantelisilmät
Kirjoittaja: repa
Beta: -
Genre: draama (huumori)
Ikäraja: K-11

Haasteet:  Arkifest

A/N: Arkifest innoitti mut miettimään omaa arkeani ja tajusin, etten ole vielä kirjoittanut mitään koiriin liittyvää vaikka oon fanaattinen koiraihminen. Ja siitä syntyikin idea, josta syntyi tää raapalesarja. Eli arkea koiran kanssa, olkaa hyvät! Yritin keskittyä myös niihin inhottaviin juttuihin, joita koiranomistajat monesti kohtaavat. En halunnu sellasta pelkkää ihkutusta, koska eihän se aina oo jeekivaa omistaa koira. Neljä ensimmäistä osaa on raapaleita ja viimeinen puolitoistaraapale.



I

Herään, kun tassu töksähtää poskeani vasten. Räväytän kiroillen silmäni auki. Kaksi mantelisilmää tuijottaa minua vaativasti. On aika nousta.

Istahdan väsyneenä keittiöön hörppimään mustaa myrkkyä. Minun tekisi mieli käpertyä pöytää vasten ja nukkua vielä viisi minuuttia. Lenkille olisi mentävä, mutta minua ei huvita. Katson koiraani, joka heiluttaa häntäänsä odottaen. En minä voi siltä lenkkiä evätä.

Ulkona Riimi vetää hihnassa kohti pientä metsikköä. Minua ärsyttää, joten ärähdän sille lujasti. Heti perään kadun kiukkuisuuttani.

Metsikön reunassa päästän Riimin vapaaksi. Se etsii kepin. Ylpeästi jolkotellen se tuo aarteensa minulle ja pudottaa sen jalkoihini. Noutaja katsoo minua odottavasti silmiin kuin sanoen; heitä.

Ja minä heitän.


II

”Tämähän on maailman yksinkertaisin asia”,

puuskahdan Riimille turhautuneena. Opettelemme naksutinkoulutusmenetelmällä uutta temppua. Koirani osaa tökätä kuonollaan kosketuslappua kädessäni. Ihmettelen, miksei se osaa tehdä samaa, kun lappu on kiinni valokatkaisijassa.

Hölmö koirani ei tunnu ymmärtävän mitään valojen sammuttamisen ja sytyttämisen päälle. Se tökkii toiveikkaasti kättäni ja ihmettelee, miksei saa palkkiota. Alamme kumpikin tympääntyä.

Tempputuokiomme on pohjanoteeraus. Riimi on välkky koira, mutta touhotukseltaan se ei aina ehdi keskittyä. Päätän oikaista ja antaa vihjeen. Napautan lappua sormellani kahdesti.

Riimi näyttää siltä kuin sen päässä syttyisi lamppu. Se tökkää kuonollaan lappua ja minä naksautan klikkeriä.

Annan Riimille lihapullan ja saan sen silmät loistamaan.


III

Syön hernekeittoa kolmatta päivää. Huomenna syön puuroa. Minulla meni omaisuus Riimin eläinlääkärikuluihin. Koiraparka sai tassuhaavansa surkeaan aikaan. Vaikka eipä moiselle onnettomuudelle hyvää aikaa ole olemassakaan.

Riiminkin tili on nyt nollilla. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ainoastaan sillä on väliä, että Riimi toipuu. En voi ymmärtää, miksi pullot pitää rikkoa kadulle ja lenkkipoluille. Vihaan ihmisten typerää ajattelemattomuutta!

Koiraparkani katsoo minuun surkeasti. Se ei ymmärrä, miksi tassu on paketissa ja siihen sattuu. Minua surettaa Riimin puolesta. Aarteeni on tuskissaan enkä minä voi muuten sitä auttaa kuin antamalla särkylääkettä. Sydämeni särkyy, kun katson surullisia mantelisilmiä.

Kunpa olisin mieluummin itse astunut siihen perhanan lasinsiruun!


IV

Röhnötän sohvalla televisiota katsellen, kun Riimi kömpii kainalooni. Sen jalat potkaisevat minua muutaman kerran, kun se etsii hyvää asentoa. Kun Riimi jää lötköttämään kainalooni, sen koiranhaju tunkee nenääni. Vedän tuoksua sieraimiini nautiskellen.

Kun rapsuttelen hajamielisesti Riimin turkkia, koira tuhisee tyytyväisenä. Kun siirrän sormeni sen silmien väliin ja hankaan kynttäni kevyesti ihoa vasten, Riimi sulkee mantelisilmänsä. Se haukottelee nautinnollisesti ja sen suusta karkaa hassua murmutusta.

Riimi nuolaisee poskeani ja tunkee vaalean kuononsa korvaani. Minua naurattaa.  Hieron Riimin korvia ja sitä alkaa väsyttämään, kuten aina. Pian se sulkee silmänsä ja rapsuttelen aarteeni uneen. 

Osaisinpa rakastaa koiraani samalla tavalla kuin se minua.


V

Riimillä on kolme ruokakuppia, viisi vesikuppia, kaksi lusikkaa ja oma kattila. Sillä on aktivointileluja, älypelejä, pehmoleluja, palloja, vetoleluja ja suuri valikoima luita.

Minun takkini ovat nuhjuisia; Riimin sporttisia ja uudenkarheita. Hukumme pantoihin, valjaisiin ja hihnoihin. Koiralle on kivaa shoppailla.

Jokaisessa huoneessa on peti tai kaksi, vaikka Riimi saa tulla sohvalle ja sänkyyn. Makuuhuoneessa on vanhasta sohvanrungosta tehty maja. Silti Riimi nukkuu mieluiten lattialla.

Koirani käy jäsenkorjaajalla ja hierojalla. Minä en tietenkään käy.  Riimillä on oma tili ja koirani on usein varakkaampi kuin minä. Sillä on kattava lääkekaappi ja asialliset ensiaputarvikkeet. Minulla ei ole kaapissa edes Buranaa.

Omistan perinteisen potkukelkan, Kicksparkin, polkupyörän, Kickbiken ja välineet sekä cannicrossiin että vetohiihtoon. Harrastamme myös tokoa ja koirafrisbeetä. Käytän paljon treenikamppeitani enkä jaksa käyttää siistejä vapaa-ajan vaatteita. Ne menisivät vain likaisiksi eikä niissä taskutkaan riitä.

Ruokakaupassa lasken tarkasti ostoksieni loppusumman. Eläinkaupassa riehaannun lihahyllyllä ja ostan pakastimen täyteen – koiralle.

Taidan ymmärtää, miksi meitä koiraihmisiä pidetään hulluina.   
« Viimeksi muokattu: 31.07.2017 15:22:44 kirjoittanut Herkkuoone »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 070
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #1 : 29.06.2016 02:37:24 »
Aww. Hellyttäviä koirarapsuja. Vielä puolitoista vuotta sitten olisin tuskin tänne eksynyt, mutta kun vanhemmat hankkivat toissa vappuna koiran, osaa itsekin suhtautua koirateksteihin aivan uudella tavalla. Itse en tosin ole aivan niin intona, koska olen iloinen, etten itse omista koiraa. On vaan kiva tulla käymään, kun koira ilahtuu joka kerta riemusta sekapäiseksi :D

Ihana nimivalinta tuo mantelisilmät, koska koiran silmäthän ovat eläimestä se kaikkein sympaattisin ja suloisin osa, kun niiden katse on niin ehdoton ja hellyttävä. Ja niin tuttua tuo, miten koira osaa vaatia sitä, mitä sille kuuluu eli lenkille ja heti kuin se olisi parasta maailmassa. Ja miten siltä voisikaan kieltää mitään, kun se katsoo ja uikuttaa? Ihmeellisiä tunteiden manipuloijia nuo koirat :D Riimi, aww, ihana nimi koiralle. Jotenkin yksilöllinen, mutta ei liian hienosteleva/outo. Henkkoht minusta on outoa, kun koiralle annetaan tavallinen ihmisen nimi. Riimi on myös kivan sukupuolineutraali, koska itse en ainakaan ajattele koirien sukupuolta sitten yhtään. Ne ovat vain koiria.

Sulin jo heti ensimmäisessä raapaleessa sille, miten Riimi tuo ylpeänä kepin ja tahtoo, että se heitetään. Ja samaistun tuohon, miten joskus uuden jutun oppiminen ei vaan suju, koska koira ei tajua millään, mitä haetaan ja sitten se hermostuu, kun tahtoo sen namin. Lasinsirurapsu sai sympatisoimaan, koska on se vaan niin surku, kun koira ei vaan ymmärrä, kun jokin on kipeä ja siihen sattuu. Ihminen sympatisoi sitä sitten liiankin kanssa, vaikka kyllä koira paranee eikä se muistele (yleensä) pahalla. Toi hyvää realistisuuden tuntua tähän, että otit esille myös koiranomistajien vähemmän kivoja puolia, vaikka lemmikin hyvinvointi menisikin kulujen edelle. Kirpaisee varmasti, kun tulee äkillisiä, odottamattomia menoja.

Hassu murmutus, aww ♥ en ihan tiedä, millaista ääntä tässä tarkoitetaan, mutta kuulostaa niin suloiselta. Ja koiran rapsutus ja hellittely on ehdottomasti kivoimpia juttuja eikä siihen ikinä kyllästy. Ja jos koira vielä on sellainen, ettei se pahastu kun lääpitään (ei meidän koira ainakaan. kun se saa tarpeekseen, se vaan lähtee eikä ikinä ole asiasta aggressiivinen), niin kyllä sitä on vaan niin kivaa helliä. Vähän kummastelin kertojan pohdintaa siitä, että kunpa hän osaisi rakastaa samalla tavalla kuin koira häntä, mutta hyvin kiintymyksentäytteiseltä tuo suhde minusta jo vaikuttaa. Ja koira niin kuin omistajakin vaikuttavat onnellsilta toistensa seurasta :>

Viimeisessä rapsussa minulta lähteekin jo samaistumispohja, koska no. En ole koiranomistaja :'D ja tuollainen kuulostaa vähän erikoiselta. Mutta mikäs siinä, jos se tekee onnelliseksi ja koiralle on kiva shoppailla. Ja hyvä näkökulma myös se, että mitä ei-koiraihmiset ajattelee koiraihmisistä. Tiedän, koska kuuluin itsekin heihin ja vähän jopa inhosinkin koiria. Onhan se aivan eri sitten kun on kokemusta jostakin vakituisemmasta koirasta.

Nää olivat oikein kivoja, samaistuttavia ja sympaattisia rapsuja! Kiitän :)

repa

  • ***
  • Viestejä: 551
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #2 : 30.06.2016 13:53:03 »
Sokerisiipi: Kivaa, että eksyit lukemaan vaikka aiemmin olisi linkki jäänyt avaamatta! Koirat on mulle henki ja elämä, ja musta on kummallista, miten vähän oon niistä kirjoitellut. Ehkä pitäisi skarpata : D

Tuon nimen kanssa mä hetken painin, mutta lopulta päädyin tuohon. Silmät on munkin mielestä se ihanin osa koiraa juurikin sen katseen takia. Oma koirani on varsinkin tosi ihana, kun sen silmät loistaa onnesta. Se on aina yhtä mahtavaa. Tuo tarinan koiran nimi on mun mielestä aika hieno ja olen sitä ihaillut aina, kun tulee tuon niminen koira jossain vastaan. Mä tykkään myös vähän persoonallisimmista koirien nimistä. Tässä tarinassa jätin näköjään vähän vahingossa kertomatta Riimin sukupuolen. Päätin sen kirjoittaessa, mutta eipä se ole oleellista, joten ehkä ihan hyväkin, että jäi mainitsematta ja lukija saa itse sen päättää.

Hauskaa, että rapsut miellytti ja tuntui realistisilta. Hainkin jotain muuta kuin yletöntä ihkutusta, joten kivaa, jos onnistuin. Pelkäsin, että lopputulos olisi toisaalta liian ankea, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan. Hienoa kuulla!  Nuo koirat on kyllä hassuja otuksia, kun ne saa ihmiset tekemään ja toivomaan mitä vaan...

Hassu murmutus on sellainen vähän matala örinämurina/murmutus, sellainen tyytyväinen. Niin mä sen ajattelin, mutta en keksinyt sille oikein mitään ilmaisua : D Tuohon kiintymys-asiaan tekstissä sanon sen, että koiranomistajat on monesti (ainakin mun tutut) sellaisia, että vaikka hoitaisivat koiran kuin hyvin, niin toivoisivat hoitavansa paremmin. Kun koiralle omistaja on kuitenkin se ihan ykkös-jeejee- asia, omistajalla on kaikkea muutakin elämässä. Koirat ansaitsis vaan parasta mahdollista, ja monesti ihmiset ei sitä pysty antamaan vaikka yrittäisivät. Ja kun koira kuitenkin usein omistautuu täysillä, ihminen hyvin harvoin. Koiran rakkaus on myös ihan uskomattoman ehdotonta. Ihmiset harvoin kykenee samaan. : )

Tuo viimeinen rapsu eroaa tyylillisesti aika paljon muista. Mietin tovin, että julkaisenko sitä samassa kokoelmassa ollenkaan, mutta päätin antaa mennä. Tuo oli arkifestin haasteeseen vastaus, teemalla; kun harrastus lähtee käsistä. Koiraharrastus menee helposti överiksi ja koiraihmiset on monesti niin hassuja, että ne on melkein jo ihan oma lajinsa XD

Suuri kiitos kommentista! <3

mursuhilleri

  • vihertumpelo
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 260
  • kahvia koneeseen
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #3 : 30.06.2016 14:47:09 »
Voi eeii miten suloisia pätkiä! Koirat on elämä ja tajusin etten oo koskaan ennen lukenu mitään koirista )): Tykkäsin siitä miten tää ei ollut just sitä pelkkää hehkutusta koiran kanssa elämisen iloista vaan tässä oli myös niitä ei-niin-mukavia puolia. Aamulenkit puoliunessa <3

Ooh voi ei sydän särkyi kolmannessa raapaleessa! Tekee tosiaan niin pahaa katsoa kun omaa haukkua sattuu.

Lainaus
Osaisinpa rakastaa koiraani samalla tavalla kuin se minua.
Tämä! Ei sitä koiran rakkautta mikään voita <3

En nyt osaa tämän kummoisempaa kommenttia vääntää tähän hätään, mutta nää oli kaikki aivan ihania! Nyt meen tästä halimaan omaa karvapalleroani <3

Kiitoksia näistä suloisista koira-arjen palasista!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #4 : 30.06.2016 15:48:09 »
// Heti mun kommentin alkuun kiilattiin toisella kommentilla, täällähän on ihan ruuhkaa! ;D

Joo, kuten sanoin niin tuolla sängyssä makoillessani luin tämän. Oli oikein maittavia aamupaloja, joita jaksoin unenpöpperössä lueskella. Arki koiran kanssa on nerokas ajatus Arkifestiin (joka on muuten loistava haaste, rakastan). Koiraihmisenä tällainen uppoaa todella hyvin, kun pystyy niin samaistumaan tilanteisiin.

Se oli hyvä, että tässä tosiaan käytiin läpi niitä hyviä ja huonojakin hetkiä sellaisella realistisella otteella. Ei lähdetty mässäilemään sillä, että kun joutuu syömään kolmatta päivää hernaria vaan se vain oli fakta siitä arjesta, jonka on itselleen valinnut, kun ne kovat eläinlääkärilaskut iski niskaan. Nimenomaan tällainen arkinen lähestymistapa toimi parhaiten, joissa ei tosiaan liikaa leikitty suurilla tunteilla. Tietysti koiran kanssa on niitäkin ja ne kuuluvat asiaan, mutta näissä tosiaan pidin siitä arkisemmasta lähestymistavasta.

Riimi on aivan ihana nimi ja tykkäsin siitäkin, että koiraa kutsuttiin omaksi aarteeksi. Se oli jotenkin todella suloista, koska sitähän koira on. (Vaikka itse käytän kyllä kaikkea muuta kuin noin herttaisia nimityksiä. : D)

Viimeinen oli mulle se, johon on vaikein samaistua. Tiedän kyllä koiranomistajat, joilla homma lähtee tosiana lapasesta. Myö ollaan Lukan (rekkuni) kanssa hieman eri maata. Silti se oli hauska lukea, koska tuollaisia tosiaan on, jotka shoppailee koiralleen kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Koiranpedistä olen kyllä itsekin haaveillut, vaikka ei tuo varmaan siihen menisi. Se joko makoilee lattialla, sohvalla (=sen valtakunta) tai sitten tulee yöksi sänkyyn viereen. Meillä oli oikeastaan sääntö, ettei sänkyyn saa tulla... Mutta oon ehkä vähän lepsunut sen suhteen. :D Ei se vieläkään ilman lupaa mene, mutta kyllä se varmasti hyppää innoissaan viekkuun, jos sille luvan antaa.

Oikein mainioita arkiraapaleita, joista tykkäsin. Hienoa, että keksit ottaa aiheeksi koiran! Jostain syystä itselle ei tullut edes mieleen, vaikka se on niin arkea. ;D Tuleekos tähän muuten jatkoa vielä vai oliko tässä nyt kaikki? Olisihan se hienoa lukea siitäkin, miten "hauskaa" on lenkkeillä kauheassa kaatosateessa, katsoa koiran telmivän koirakaverinsa kanssa, ja vaikka mitä! Pointti nyt on se, että näitä lukisi mielellään lisääkin. :)
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

repa

  • ***
  • Viestejä: 551
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #5 : 13.07.2016 17:14:43 »
mursuhilleri: Suuri kiitos kommentista ja pahoittelut, että vastaamiseen on mennyt hävyttömän kauan! Ihanaa kuulla, että tykkäsit. Mä oon itse henkeen ja vereen koiraihminen, mutta en ollu aiemmin kirjottanu koirista, mikä pisti hämmentämään. Oon aatellut, että tälle olis tulossa jatkoa vielä :)

Odo: Kiitos kommentista ja myös sulle pahoittelut hitaasta vastaamisesta! Koiraihmisiin nämä varmasti parhaiten uppoavatkin :D

Kivaa kuulla, että mun lähestymistapa toimi. Yritin nimenomaan välttää liikaa hehkutusta, mutta olla kuitenkin sortumatta ihan siihen katastrofi-päähänkään. Arkifestin teemaa kunnioittaen nimenomaan sitä arkea, joka ei aina koiran kanssa ole ihanaa, mutta silti se on aina palkitsevaa ja mukavaa kaikessa hankaluudessaankin... Jos ymmärrät :D

Riimi on nimenä yks mun suosikkeja koiralle, joten halusin sen tähän. Ja mulla on tapana kutsua omaa koiraa "mamman kulta-aarteeksi" niin tuo ilmaisu tuli suoraan sieltä : D (ja kyllä toi tottelee myös nimiä pikku paskiainen, pahvi, hölmöläinen jne...)

Tuo viimeinen oli tosiaan aika eri sarjaa muiden kanssa. Mä olen niitä hulluja koiraihmisiä, joiden elämä on yhtä koiraa vaan. Fanaattisuus on tullut tutuksi. Sieltä sitten ammentelin inspistä, että miten se voikaan mennä överiksi. Monillahan se tosiaan tuntuu menevän, mutta ei suinkaan kaikilla. Kai mä vaan tunnen näitä koirahulluja tavallista enemmän, kun tuntuu, että kaveripiiri on hyvin fanaattista : D

Ja tosiaan jatkoa olisi luvassa, kunhan saan inspiksen kirjoitella enemmänkin. Juuri nämä lenkit kaatosateessa, kuumeisena koiranhoidon järjestelyt, lomamatkan peruuntuminen kun hoitaja ei tuukaan jne mukavat tapahtumat. Ja toki myös niitä oikeasti ihania palasia koira-arjesta <3

Kiitos vielä!

Puolimieli

  • Vieras
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #6 : 16.07.2016 15:00:58 »
Apua, tää oli niin mahtava. :D Repesin jo siinä kohtaa, kun koiran nimeksi paljastui Riimi. Siis juuri niin stereotypinen mainstream-nimi kuin koiralla voi koskaan olla!! Ihan törkeän mahtava keksintö. Tää on muutenkin älyttömän kekseliäs teksti ja tässä on paljon sellaisia elementtejä jotka todella aukenevat truu koiraharrastajalle, mutta eivät jätä ei-koiraihmistäkään kylmäksi. Esimerkiksi kicksparkin kohdalla röhötin jo ihan sekopäisesti. En kestä, aivan mahtava. Puhumattakaan naksutinkoulutuksesta.

Toivottavasti Riimi omistajineen tapaa vielä muita kaltaisiaan koirahulluja ja löytää tiensä netin koirapalstoille. XD Puhumattakaan nuttura kireällä kärsityistä tokokokeista, agikisoista ja metsärämpimisestä. Ei vitsi, tää on niiiiin hyvä! Ensimmäinen sarja jolle sytyin ihan täysillä. Lisää! Jatkoa! XD <3

repa

  • ***
  • Viestejä: 551
Vs: Mantelisilmät // S, draama // raapale-sarja, koira-arki
« Vastaus #7 : 17.07.2016 00:09:50 »
Emanuel: Kiitos, kiitos! Hauskaa, että tykkäsit :D Sun ideoita tuun varmasti hyödyntämään, ja tässä seuraavassa kolmessa onkin jo tuo nettikeskustelujen ihanuus. Toivottavasti nää viihdyttää sua myös. : D


A/N: Pikainen rykäisy taas vaihteeksi, koska tuli inspiraatio. Laatua en takaa, mutta toivottavasti joku saa jotakin irti näistä. Keskimmäisestä en ota vastuuta, jos joku yrjöää tietokoneensa päälle. : D


VI

Olin valmiina lähtemään viikoksi mökille tyttöporukalla. Olin järjestänyt kaiken valmiiksi ja Riimin hoitopaikka ei varmempi olisi voinut olla.

Katselin Ikean pullistelevaa kassia, johon olin yrittänyt valikoida maltilla Riimin kamppeet.  Enempi oli yleensä parempi, mutta saatoin sortua liioitteluun pakatessani mukaan viisi kiloa paistijauhelihaa ja toisen mokoman luita.

Puhelimeni piippasi ja lukiessani saamaani tekstiviestiä olemukseni kiristyi.  Ystäväni perui sovitun koiranhoidon vedoten kiireelliseen menoon. En ymmärtänyt, mikä voisi olla tärkeämpää kuin lukkoon lyöty koiran lomahoito. Mieleni olisi tehnyt laittaa tulikivenkatkuinen vastaus, mutta hillitsin hermoni.

Minulla ei tietenkään ollut varasuunnitelmaa, koska hoitopaikan piti olla täysin varma. Aloin soittamaan ystäviäni läpi epätoivoisena ja päässäni jyskytti pessimistiset ajatukset. Murphyn laki huolehti, ettei kenelläkään ollut koirankokoista aukkoa suunnitelmissaan –  minulla taas oli Riimi-niminen lomaongelma.

Peruin osallistumiseni mökkireissuun, kun en muutakaan voinut. Potkaisin kiukkuisesti kengät jalastani ja olisin halunnut kiljua turhautumistani. Riimi seurasi minua mantelisilmillään huolestuneena tapittaen.

Hetken kiroilin pettyneenä, kunnes rauhoituin hengittelemään syvään. Yritin vakuutella itselleni, että kyseessä oli vain yksi loma. Siis sellainen loma, joita sain harvakseltaan ja jolle kerrankin olisin päässyt ilman koiraa.

Kesken pohdintojeni jalkoihini putosi kuolatahrainen pallo, joka oli joskus ollut vaaleanpunainen. Riimi katseli minua pää kallellaan ja heilutti kokeilevasti häntäänsä. Taputin vaaleaa päätä hellästi.

Oikeastaan loma ei olisi ollutkaan oikea loma ilman koiraa.



VII

En koskaan lakannut ihmettelemästä maanantaiaamujen kirousta. Aina maanantaisin olin tolkuttoman uuvuksissa, vaikka olin juuri saanut viettää vapaan viikonlopun. Maanantaisin myös tuntui sattuvan usein kaikenmaailman kommelluksia.

Raahauduin silmät puoliummessa vessan kautta keittiöön. Laitoin kahvin tippumaan ja melkein rikoin pannun kalauttamalla sen tiskiallasta vasten. Tyytyväisenä huomasin, ettei siihen tullut säröäkään.

Kahvinkeiton jälkeen tallustelin silmät sikkuralla olohuoneeseen. Siellä haisi karmealle, mutta aivoni olivat liian väsyneet yhdistääkseen kahta pistettä viivalla toisiinsa.

Tilanne hahmottui kuitenkin nopeasti, kun tunsin jalkani alla jotakin märkää ja haisevaa, joka tarttui kiinni varpaisiin. Meinasin oksentaa, kun ymmärsin astuneeni juuri olohuoneen matolla lojuneeseen kakkakasaan.

Riimi vain halusi toivottaa emännälleen hyvää maanantaita.





VIII (K-11, koska kiroilu)


Surffailin tieni netin koirapalstoille, joista luulin löytäväni rempseää juttuseuraa lempiaiheestani.  Rohkaistun avaamaan keskustelun kysymyksellä. Lopputulos sai minut hämmentymään:

~*~

Riimi: Mitä tehdä, kun koira ei enää reagoi naksuttimeen eikä ole kiinnostunut nameista? Temppukoulutuksesta ei tuu mitään, kun koira on asenteella EVVK

Justus: Ihan ensiksi heität sen naksuttimen niin kauas ku lentää. Tollaset keinot on ihan paskanjauhantaa

Fifi: Mun äidin kaiman siskon kissan serkun koiralla oli sama ongelma ja ne nipisti koiraa korvasta. Ei se kyllä ollu ihan samanlainen tilanne...

Yoda: Sulla on palkkiossa vikaa. Eli nyt lähdet etsimään KOIRAN MIELESTÄ parempaa palkkiota

Justus: Siihen ei paremmat namit auta, jos on johtajuusongelma

Heta: Soita kouluttajalle äläkä täällä netissä kysele.

Rekku: Ihan selkeä johtajuusongelma

Yoda: Johtajuusteoria on kumottu aikoja sitten sen keksijän toimesta. Googlettakaa, urpot.

Rekku: Koiralla pitää olla johtaja tai muuten se pyrkii itse johtajan pallille

Yoda: Toi on vanhan koulukunnan höpöhöpöä

Rekku: Kukahan tässä nyt puhuu höpöhöpöä?

Raato: Minkä helvetin takia sille koiralle pitää edes temppuja opettaa! Sirkuskoiraksiko aattelit?

Bella: Siis kai sitä nyt saa seurakoiraa pitää?!

Kelmi: Jos ei näin yksinkertaista asiaa osaa niin ei pitäis olla koiraa ollenkaan!!!

Yoda: Jos ei nakit toimi niin etsitään palkkio, mikä toimii!!

Justus: Heitä se palkkios jorpakkoon. Ei koiraa tarvi lahjomaan alkaa, jos johtajuus on kunnossa.

Yoda: Voi vitun idari koita jo tajuta, että johtajuusteoria on kumottu jo aikoja sitten!!!

Justus: Jollaki tais mennä hiekkaa pimppiin.

Donna:
Jee, popparit esiin!

Justus:  Kolinapurkki

Nova:
Voi vitun kolinapurkki! 

Justus:
Ihan vitun idioottia antaa koiran pompotella omistajaa

Nova: Ihan vitun idioottia mätkiä ja hutkia koiraansa ties millä kolinapurkeilla

Yoda: Lukekaa Tuire Kaimiota ja Tommy Wiréniä nyt alkuun!

Justus: Lukekaa Pertti Vilanderia ja Cesar Millania niin opittekin  jotain!

Yoda: NAKINPALASET!!!

Justus: KOLINAPURKKI!!!

Nova: POSITIIVINEN VAHVISTAMINEN!!!

Rekku: JOHTAJUUSONGELMA!!!

Yoda: Läski idiootti!!

Justus: Helvetin urpo!!

Nova: Saatanan käkipää!!

Rekku: Vitun puuropäät!!

--- yläpito poisti keskustelun asiattomien viestien vuoksi ---
« Viimeksi muokattu: 17.07.2016 10:37:32 kirjoittanut repa »

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Bongasin tämän Arkifestistä. Iik, koira-arkea!

Kivaa, että tässä oli tällaista ihanan realistista arjen kuvausta. Kaikki ei tosiaan aina ole ruusuilla tanssimista tai mene just niin kuin olisi halunnut. Tosi ihania vastoinkäymisiä, jotka ovat varmasti koiranomistajalle tuttu paikka. Erityisesti tuo syyllisyys siitä, että itseään vaan vituttaa eikä jaksa mitään, ja sitten sen purkaa koiraan vaikka huutamalla, vaikka koiraparka ei ole tehnyt mitään väärää, ollut vain koira. Eläimille ei kyllä voi olla kauaa vihainen, kun ne tapittavat viattomilla silmillään.

Tosi kiva rapsusarja. Erityisesti tuo vika raapale oli aika viihdyttävä. :D Netissä on liuta asioita, joista ei kannata kysyä saatikka seurata niiden kommentointia. Ihmiset on välillä niiiiiin fanaatikkoja.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

repa

  • ***
  • Viestejä: 551
Arte // Suuri kiitos kommentista! En osaa nyt mitään ihmeitä vastata, mutta kiva, että pidit tästä ja jätit puumerkkiä. Ja hauska huomata, että vikakin rapsu aukesi. Se ei ehkä kaikille aukea, mutta jos on kertaakaan koittanut netissä jutella koiraryhmissä niin... : DD

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 912
Ahahahaa nää oli mahtavia!! Just nimenomaan sitä koira-arkea, ihan jokainen pätkä näistä. En itsekään kauheasti hamstraile koiralle tavaraa, koska en ylipäätään tykkää ylimääräisestä tavarasta, mutta onhan mulla kyllä esimerkiksi valtava korillinen uusina ostettuja tyhjiä lasipurkkeja, ihan vaan jotta pystyin opettamaan purkkitreenillä yhden hajun...

Oli siis hyvin samastuttavia raapaleita joka ikinen! Kyllä ne mantelisilmät on vain kaiken sen arvoiset <3 Jopa noiden nettikeskustelujen seuraamisen XD Räkätin sille pää punaisena, koska se ei olisi voinut olla yhtään enempää totta, ja silti tuota näkee joka ikisessä vastaavassa keskustelussa, siis vieläpä ihan noin kärkkäänä! En tajua, mikä ihmisiä oikeasti vaivaa, eikö ne itse tajua sen koomisuutta :D
Never regret something that once made you smile.