Nimi: Lasillinen punaviiniä
Kynäilijä: Zoeve
Ikäraja: S
Fandom: Amour Sucré
Genre: Fluffy
Paritus: Candy/Nathaniel
Varoitukset: Surkeaa tekstiä
Vastuunvapaus: Amour Sucré kuuluu ChiNoMikolle ja Beemooville. Minä kirjoitan
Yhteenveto: Candy haluaa täydellisen illan ja ottaa epäonnistumiset liian raskaasti
A/N: Kirjoitin loppuun nyt joskus kauan sitten aloittamani ficin. Aluksi oli tarkoitus tulla hieman rankempaa tekstiä, mutta ajattelin tehdä ehkä jotain fluffympää, jota tämä ei kyllä lähentele mitenkään.
Tungen tänne tämän teksin, jota en ole vielä tarkastuttanut.
Tartuin kalliin näköiseen viinilasiin vapisevin käsin ja heiluttelin sen sisältämää nestettä lasissa, tuijottaen sitä epäillen.
”En ole myrkyttänyt sitä. Voit juoda sen ihan rohkeasti”, Nathaniel sanoi silmäillen minua lempeällä katseella.
Ongelma ei ollut siinä että epäilisin Nathanielia myrkyttäjäksi, huumaajaksi tai miksikään muuksikaan. Pelkäsin mitä viini saisi minussa aikaan. Viime kerralla olin juonut yhden pullollisen Castielin kanssa pienen maistiaisen jälkeen ja se oli saanut minut jo täysin sekaisin.
Suljin silmäni ja karkoitin muiston mielestäni. En halunnut muistella sitä juuri nyt, nyt kun kaiken piti sujua täydellisesti.
”Olisit sanonut ettet pidä viinistä. Olisin voinut ostaa jotain muuta”, Nathaniel ilmoitti hieman surullisen kuuloisena, kun laskin lasini pöydälle inhoavana.
Viini oli täsmälleen samaa, kuin viime pullolliseni. En pitänyt paljon viineistä, mutta tämä yksilö oli yksi harvoista hyvistä, ehkä jopa paras! Nyt olin aiheuttant Nathanielille pahaa mieltä! Vielä väärinkäsityksellä.
”Ei! Kyllä minä pidän viinistä. Tämä on itseasiassa yksi minun suosikeistani”, pulputin nopeasti ja pakottauduin nostamaan lasin taas huulilleni ja siemaisemaan huikan.
Nathaniel hymyili hiukan ja nousi ylös kävellen yhdelle lukuisista sivupöydistä, joita heidän kotonaan oli liiankin paljon. Pian alkoi kaijuttimista kuulua hiljaista musiikkia. Se oli hitaamman puoleista, mutta ei ollenkaan sellaista matelemista kuin klassisessa tai jossain. En ollut oikein jaksanut kuunnella koskaan muusiikin tunneilla.
Nathaniel käveli takaisin luokseni ja laski oman lasinsa pöydälle ojentanien minulle sitten kätensä kysyen: ”Saanko luvan?”
Punastuin hiukan ja tartuin Nathanielia ojennetusta kädestä turhankin innokkaasti, onnistuin läikyttämään punaviiniä hameelleni.
”Voi ei!” Parahdin ja laskin lasin äkkiä pöydälle.
”Oi ei! Anteeksi, ei olisi pitänyt hätiköidä tämän kanssa!” Nathaniel huudahti ”Se pitää pestä heti. Jos annat sen minulle voin viedä se heti pesukoneeseen.”
Olin jo riisumassa hamettani, kunnes tajusin että jäisin sitten alaosatta. Puna vahvistui kasvoillani ja rykäisin sitten.
Nyt oli Nathanielin vuoro punastua. ”Öh, voit lainata Amberilta varmasti jotain! Mene vain hänen huoneeseensa, etköhän löydä jotain muuta.”
Nyökkäsin ja lähdin nousemaan portaita Amberin huoneeseen. Sisällä etsin vaatekaapista nopeasti jotain muuta. Löysin hieman omaa hamettani lyhyemmän valkoisen hameen. Pujottauduin vanhasta pois ja puin Amberin hameen päälleni. Astelin sitten käytävään, jossa Nathaniel odottikin jo minua. Ojensin punaviinitahraisen hameeni hänelle ja lähdin sitten Nathanielin kanssa yhtä matkaa alaspäin.
”Olen pahoillani, tästä”, Nathaniel aloitti.
”Äh, eihän se sinun vikasi ollut”, keskeytin ”Minähän se tässä kömpelö olin. Olisi pitänyt vain olla huolellisempi. Sitä paitsi, nyt kaikki on hyvin”, jatkoin ja naurahdin sitten hieman väkinäisesti.
Olin jo pilannut täydellisen illan... Tai illan josta piti tulla täydellinen.
Kävelin takaisin sohvalle ja tuijotin lasiani. Tänään pidin vielä vähemmän viinistä kuin yleensä. Taas kerran viini oli sotkenut jotain pahasti! Päätin etten enää koskisi viinin, ellei olisi pakko.
Nathaniel palasi pian takaisin olohuoneeseen. Hän vilkaisi laseja ja sanoi sitten: ” Et varmaan enää halua juoda. En ole varma, mutta minusta tuntuu että sinulla oli jotain huonoja kokemuksia aiemmalta. Olen pahoillani että yllytin sinut juomaan.”
Huitaisin Nathanielin kommentin käden heilautuksella ja lähdin sitten Nathanielin luokse. Amberin hame tuntui minusta hieman turhan lyhyeltä ja se teki oloni epämukavaksi. Aioin kuitenkin ajatella näyttävi erityisen seksikkäältä se ylläni. Yritin kävellessäni kokeilla hieman heiluttaa lanteitani, mutta lopetin sen pian tuntien itseni pelleksi.
”No? Haluatko vielä tanssia?” Kysyin ja ojensin kättäni.
Nathaniel tarttui käteeni ja hymyili sitten hieman heikosti. ”Olin kyllä ajatellut että tämä ilta menee toisin, mutta...”
Vedin Nathanielin kuitenkin huoneen keskelle keskeyttäen hänen sanansa ja painauduin häneen kiinni.
En ollut erityisen hyvä tanssija, mutta halusin pelastaa edes osan tästä illasta ja aloin vallssata musiikin tahtiin.
Seuraavana aamuna heräsin leveä hymy huulillani Nathanielin sängystä hänen viereltään. Hymyilin. Eilisestä oli tullut sittenkin ikimuistoinen ja täydellinen ilta.
Käännyin Nathanieliin päin ja kuuntelin hetken hänen unista tuhinaansa. Lopulta hukutin hänet syvään halaukseen.
