Lumivalkeaa surua | K11 | angst | ficlet

[inukii]

Ficin nimi: Lumivalkeaa surua
Kirjoittaja: Inukii
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Varoitukset: Kuolema
Yhteenveto: Valkeaa lunta, valkeaa surua, valkeaa kaipuuta, mutta veresi on punaista kuin ympärillesi kiedottu kaulahuivi.
A/N: Osallistuu haasteeseen Kesäetydejä. Sain inspiraatioksi Fleet Foxesin kappaleen White winter hymnal ja kirjoitin tämän aikalailla sen pohjalta, miten itse nuo sanat tulkitsin, joten suosittelen kuuntelemaan tuon kappaleen samalla kun luet. Kirjoitin tämän vartissa, joten pituus ja laatu ovat sen mukaisia. Toivottavasti pidät!


Lumihiutaleet putosivat taivaalta kauniisti kimallellen. Oli vaikeaa löytää jotain niin valkeaa ja yksinkertaista, mutta silti niin kaunista.
Anna nosti kätensä ja hänen pienet suupielensä nousivat hymyyn, kun hän sai muutamia hiutaleita kiinni sormiansa lämmittävälle mustalle nahkakintaallensa.

"Michael, odota!" Anna huusi edellä kävelevän porukan mukana kulkevalle veljelleen, "Minäkin haluan pulkkamäkeen! Olkaa kilttejä ja ottakaa minut mukaan. Lupaan olla oikein kiltisti."
Michael kääntyi ympäri jättäen pulkkansa eräälle ystävälleen pidettäväksi ja käveli perässä laahustavan tytön luokse, joka kantoi sinistä liukuria kädessään.
"Ei nyt, Anna. Olet liian pieni, eivätkä äiti ja isäkään ole tulossa. Vien sinut toisella kertaa, aivan kahdestaan. Kävisikö vaikka huomenna?" hän kysyi siskoltaan hymyillen, mutta kyyneleet kihosivat Annan silmiin.
Hän pudotti liukurinsa maahan ja talloi tienreunaan kasvanutta lumikinosta jalallaan.
"Mutta kun minä tahdon nyt laskemaan mäkeä! En huomenna vaan nyt", Anna huusi itkuisella äänellään ja Michael nosti hänet syliinsä.
Hän pyörähti muutaman kierroksen ympäri saaden Annan jälleen nauramaan. Sitten hän sanoi: "Olen pahoillani, mutta en kerkeä vahtimaan sinua, kun olen ystävieni kanssa. Jos lupaan tuoda sinulle isoimman tikkarin, mitä kyläkaupasta löydän ja vien sinut huomenna mäkeen, lähtisitkö nyt kotiin äidin ja isän luokse? He ovat jo varmaan huolissaan sinusta."

Anna nyökkäsi haikeasti ja Michael laski hänet maahan pörrötettyään vielä nopeasti tämän tummanruskeita hiuksia. Sitten hän lähti kävelemään takaisin kavereidensa luokse ja Anna kääntyi toisessa suunnassa häämöttävään siniseen taloon päin. Hän nosti liukurinsa maasta ja lähti hitaasti kävelemään sitä kohti vetäen jalkojaan maata pitkin. Aina välillä hän vilkuili taaksensa nähdäkseen Michaelin vielä ennen kuin tuo katoaisi koko päiväksi pulkkamäkeen.

Hän oli kerennyt jo etupihalle saakka, kun hän taakse vilkaistessaan näki Michaelin liukastuvan jäisellä tiellä. Anna erotti niinkin kaukaa, kuinka hänen veljensä pää kolahti kovasti kävelytien reunaan, jota lumi ei ollut vielä kunnolla peittänyt.
Hän pudotti liukurinsa maahan ja lähti hysteerisenä huutaen juoksemaan Michaelin luokse.
Nopeasti hän saapui veljensä luokse, mutta eräs tämän kavereista ei päästänyt häntä Michaelin lähelle. Tämä peitti Annan silmät ja nosti hänet syliinsä. Anna koitti rimpuilla pois, mutta pojan ote oli vahva.
Hän oli kerennyt nähdä, kuinka lumi Michaelin ympärillä oli nopeasti vaihtanut väriä yhtä punaiseksi kuin pojan kaulan ympärille kiedottu kaulahuivi, jota Anna tapasi kutsua mansikkahuiviksi sen sävynsä vuoksi.
"Hän ei ole tulossa takaisin, Anna."

[Crys]

Katsoin tuosta tuon varoituksen, että kuolema, ja ajattelin aluksi, että miten tähän suloseen alkuun vois sopia kuolema ja sitten luin loppuun... Voi Anna parka Ei mitään traumoja tai mitään.

Mutta siis kuten sanoin toi ihan alku oli tosi sulonen ja hyvin kuvailtu. Sulosta, että Michael ei yhtään hermonstu Annalle, vaan on kiltti isoveli ja lupaa tuoda tikkarin kaupasta Tykkäsin siitä, että vaikka hahmojen ikiä ei kerrottu, ne tuli rivien välistä suunnilleen esiin. Anna on sulonen pikkunen, mutta ei Michaelikaan kovin vanha voi olla, päätellen siitä että pulkkamäkeen ollaan menossa.
Muutenkin toi Annan sinisen liukurin raahaaminen oli jotenkin tosi sulosta

Mutta sitten tuo vika kappale, ai kauhea :/ Onhan se jää aika petollista, mutta kuoleeko normaalisti vaan liukastumiseen? Eikös sillon yleensä vaistonvarasesti oteta käsillä vastaan, nimimerkki omakohtaista kokemusta, että korkeintaan käsi murtuu? Jotenkin ois vähän uskottavampi, jos Michael vaikka liukastuis alas jotain jyrkkää mäkeä ja lyö päänsä johonkin jäiseen kiveen.

Hän oli kerennyt nähdä, kuinka lumi Michaelin ympärillä oli nopeasti vaihtanut väriä yhtä punaiseksi kuin pojan kaulan ympärille kiedottu kaulahuivi, jota Anna tapasi kutsua mansikkahuiviksi sen sävynsä vuoksi.

Lisäisin tuonne tuon sanan yhtä, tai jonkin samantyyppisen sanan, jotta sen vastine kuin sopis paremmin. Mutta se minkä takia nostin tän kohdan esille alun perin oli, koska tää oli jotenkin niin nätisti sanottu niinkin kauheasta asiasta kun veri ja kuolema. Olet onnistunut tosi hyvin kuvaamaan tän koko ficletin lapsen näkökulmasta, jonka sanotaan yleensä olevan vaikeaa. Tai ehkä se on niin vaan pitemmissä teksteissä mutta, en tiedä kun en ole kokeillut.

Toi yhteenveto on muutes myös jotenkin tosi nätti vaikka verestä puhutaan. Ja tän nimi oli hyvin sopiva tähän

Kiitos tästä

[inukii]

Kiitos kommentista Crysted!

En tosiaan ajatellut tuota kuolemaa aivan loppuun saakka. Tajusin kyllä, että tuo on aika epätodennäköistä, mutta mietin, että jos hän luo päänsä kovaa katukivetyksen reunaan, niin onhan se teoriassa mahdollista. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että kädethän tosiaan tulevat kaatuessa automaattisesti eteen.

Mulle tuli tuon inspiraatioksi saamani kappaleen sanoja kuunnellessa ja hetken niiden merkitystä pohdittuani tarkka mielikuva siitä, mitä aion kirjoittaa, joten lapsen näkökulmasta kirjoittaminen ei tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömältä esteeltä, kun minulla oli jo päässäni visio tästä tarinasta, eikä tarvinnut kuin siirtää sanat paperille - tai siis koneelle. Mietin kyllä onnistuinko kuvaamaan tarpeeksi hyvin lapsen näkemyksen tästä ficistä, joten kiva kuulla, jos onnistuin!

Ai niin, ja kiitokset tuosta ehdotuksesta tuohon loppuun! Lisäänkin tuon sanan tuonne heti.

[Puffi]

Tosi nätti, vaikkaki vähä surullinen.
Mun mielestä Michael oli tosi kiltti isoveli ku se ei suuttunu.

Puffi kiittää, keittää ja kumartaa!

[inukii]

Kiitos paljon Puffi!

[DragonHeart58]

Nyyhkäisy 

Minusta tämä oli kivasti kirjoitettu ficci, joka oli sekä suloinen että haikea. Anna oli minusta söpö, Michael taas ihana isoveli. Ihanaa, kun hän ei ollut ikään kuin "liian cool" viettämään aikaa Annan kanssa, eikä hän vain töykeästi käskenyt häntä häipymään kotiin. Syy oli tietenkin ihan ymmärrettävä, ja Michael hoiti tilanteen tosi suloisesti tikkareineen päivineen

Loppu oli surullinen, kävi oikeasti sääliksi Vaikka tää oli lyhyt, ehdin tykästymään sekä Annaan että Michaeliin. Sanotaan, että välttämättä kyseisessä tilanteessa ei kävisi ihan noin pahasti. Tietenkin se riippuu esimerkiksi siitä miten kaatuu, mihin kaatuu, mihin kohtaan isku kohdistuu ja millä voimalla. Ei se minua kuitenkaan häirinnyt sen enempää, lähinnä sitä keskittyi vain kokemaan surua Annan kanssa

kun hän sai muutamia hiutaleita kiinni tuolle mustalle nahkakintaallensa.
En mä tätä virheeksi luokittele, enemmänkin vähän sellaiseksi "täytesanaksi". Tuo sana ikään kuin viittaa siihen, että esimerkiksi edellisessä lauseessa tai virkkeessä olisi mainittu tämä kyseinen hanska jotenkin tarkemmin. Mutta kuten sanoin, en minä tätä virheeksi laskisi

jota Anna tapasi kutsua mansikkahuiviksi sen sävynsä vuoksi.
Tuo oli minusta söpö kohta, vaikka se olikin osa muuten haikeaa ja murheellista virkettä. Jotenkin se, että pikkusisko kutsuu isoveljensä kaulahuivia mansikkahuiviksi, oli minusta suloista ja liikuttavaa :3

Tämä oli siis sekä söpö että surullinen pikku ficci, josta minä pidin kovasti

Kiitos hyvästä lukukokemuksesta!

-DragonHeart58

[inukii]

Kiitoksia rakentavasta palautteesta DragonHeart58! Mukavaa, että pidit haikeudesta huolimatta.

kun hän sai muutamia hiutaleita kiinni tuolle mustalle nahkakintaallensa.
En mä tätä virheeksi luokittele, enemmänkin vähän sellaiseksi "täytesanaksi". Tuo sana ikään kuin viittaa siihen, että esimerkiksi edellisessä lauseessa tai virkkeessä olisi mainittu tämä kyseinen hanska jotenkin tarkemmin. Mutta kuten sanoin, en minä tätä virheeksi laskisi

Ymmärrän pointtisi tässä. Mietinkin kirjoittaessa kuulostaako tuo kohta typerälle, mutta annoin sitten olla, joten kiva, että otit sen esille. Muistan ajatelleeni tuohon jotain toistakin sanaa silloin ja nyt taidan sen vihdoin toteuttaa tai poistaa tuon sanan kokonaan.

Kiitos vielä palautteesta!

[Räntsäke]

Jaahas, että tällainen. Oikein söpö pieni fiklet. Kaunista kuvailua, sujuvaa kieltä ja ihana pikkulapsi. Totta kai pikkutirriäiset vähän kiukuttelevat, kun eivät saakaan sitä mitä tahtovat, mutta hienosti isoveli osasi pienen tytön pään kääntää. Sisaruksilla oli selkeesti lämmin ja läheinen suhde, joskin mulle jäi sellainen tuntuma, niinku ikäeroa ois ollu melko roimasti. Michael vaikutti niin paljon vanhemmalta ja kypsemmältä. : )

Loppu jäi vähän hämäräksi. Jotenkin mulle jäi sellainen aika epäuskoinen fiilis tuosta, jos Michael kerta vain kaatui ja löi päänsä... Ei kai kuolemaa sillon pystyis noin nopeesti toteamaan? Ehkä veljen kaveri vain hätääntyi ja luuli toisen kuolleen? No, mä jään ajattelemaan niin. : )

Mut tietty tuossa on joku teoreettinen pieni mahdollisuus, et se oiskin onnistunu loukkaantumaan niin hyvin, että kuolikin... Niin oletan, että sä tarkotit tän tulkittavaksi, minä nyt vain olin tällainen vastarannankiiski tässä uskomisasiassa. : D Karsea tapaus. Sääli Annaa, joka pikkutytön silmin joutui tuon näkemään. Ja menetti veljen.

Kiitos tästä joka tapauksessa, tykkään traamtiikasta. : )

[inukii]

Kiitos kommentista Räntsäke!

Siitä kun kirjoitin tämän on jo sen verran aikaa, että en muista kyllä enää yhtään miten tuon kaatumisen silloin ajattelin. Tosin olen kyllä vastannut tuohon näemmä aiemminkin jotain, kun teksti on ollut vielä tuoreessa muistissa. Ilmeisesti en ollut ajatellut asiaa aivan loppuun saakka.

Annalla ja Michaelilla olin itsekin ajatellut olevan aika paljon ikäeroa.