Kirjoittaja Aihe: Sekasin: Läpi osaston tunkkaisen ilman | S | Papillon/Satakieli  (Luettu 1649 kertaa)

inukii

  • ***
  • Viestejä: 240
Ficin nimi: Läpi osaston tunkkaisen ilman
Kirjoittaja: Inukii
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Sekasin
Paritus: Papillon/Satakieli
Vastuunvapaus Yle ja It's Alive Films omistavat hahmot.
Haasteet: Valloita fandom
A/N: Emanuelin ficistä inspiroituneena päätin itsekin kirjoittaa ficin Sekasin tv-sarjasta ja tällaisen sain sitten aikaan. Sijoittuu sarjan loppupuolelle.


Auringonsäteet tunkeutuivat ikkunoiden läpi jo valmiiksi valaistuun oleskeluhuoneeseen, jossa neljä nuorta istuivat pöydän ympärillä tappamassa aikaa. Heitä olisi saattanut luulla tuiki tavalliseksi kaveriporukaksi jossain nuorisotilan sohvalla, ellei rakennuksen lukittujen ovien yläpuolelle ripustettuun kylttiin olisi kirjoitettu suurin, kulunein tikkukirjaimin "Mielisairaalan suljettu osasto."

"Et taida koskaan saada noita sukkia valmiiksi", Papillon totesi kuivasti naurahtaen Satakielelle, joka istui häntä vastapäätä. Tapansa mukaan tytöllä oli päässään kuulokkeet ja käsissään vilkkaasti heiluvat puikot.
"Ne on lapaset", hän vastasi ärtyneesti huokaisten, "Ja nää on jo kolmannet, mitä mä teen täällä. Eli oon saanut valmiiksi jo aika montakin tällasta."
Satakieli ei ollut varma ärsyttikö Papillon häntä tahallaan, vai oliko tällä tosiaan niin huono muisti, ettei hän vieläkään tajunnut tytön neulovan lapasia, eikä sukkia. Hän oli kuitenkin kertonut sen pojalle ainakin seitsemään kertaan.

"Pitäiskö nää sohvat uusia? Noin 60% suomalaisista omistaa nykyään kangaspäällysteisen sohvan. Nahkaset mallit ei oo ollut muotia enää yli kymmeneen vuoteen", Hyde ehdotti puhuen niin nopeasti, että sanoista sai hädin tuskin selvää.
Hän oli ollut hiljaa ainakin kaksi minuuttia, mikä varmaankin lähenteli pojan henkilökohtaista ennätystä. Ilmeisesti hän oli pohtinut asiaa tarkkaan.
Jos Satakieli oli oppinut mitään aikana, jonka hän oli osastolla viettänyt, niin sen, että Hyde oli ylivoimaisesti mukavampi masentuneena kuin maanisena.
"Hyvä idea, herra Jakomielitautinen! Henkilökunta ilahtuu tosta sun uudistuksesta varmasti vähintäänkin yhtä paljon kuin niistä keltaisista seinistä, jotka tilasit pari päivää sitte", Papillon ilmoitti koettaen kuulostaa mahdollisimman totiselta, mutta jokainen pojan tunteva tiesi, ettei tämän sanomisia voinut ottaa todesta.
Hyde mulkaisi häntä vihaisena. "Te ootte masentavia. Mä lähden musiikkiluokkaan harjoittelemaan. En halua teidän tartuttavan minuun tuota alakuloisuutta nyt, kun olen vihdoin päässyt siitä eroon. Itse asiassa, en ymmärrä, miks mun pitää yhä olla täällä. Oon jo täysin terve."
"Just joo. Ihan normaali tapaus", Papillon naurahti kuivasti.
"Saanko tulla mukaan?" Lumikki kysyi Hydeltä.

Kaksikon häivyttyä, huoneessa oli enää tylsistyneen oloinen Papillon ja Satakieli, joka näytti olevan kiinnostunut vain käsitöistään. Musta lankakerä pieneni silminnähden, kun hänen sormensa liikuttivat puikkoja taukoamatta.
Papillon kumartui lähemmäs ja kysyi hiljaa: "Miks sä pidät kuulokkeita, kun et edes kuuntele niistä mitään?"
Nyt Satakieli irroitti ensimmäistä kertaa katseensa neulomastaan lapasesta ja vilkaisi nopeasti poikaa. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "Ehkä en jaksa turhanpäiväisiä jaarittelujasi. Yleensä ihmiset eivät edes yritä jutella, kun mulla on kuulokkeet."
"Miks sitte tulit tänne muiden seuraan, jos et halua jutella?" Papillon kysyi aidosti hämmentyneenä.
"Mistä tiesit, etten kuuntele musiikkia?" Satakieli vastasi sivuuttaen pojan kysymyksen.
"Mä kysyin eka, joten sä vastaat ensin", Papillon totesi omahyväisesti.
"Te oisitte kuitenkin raahannu mut tänne väkisin, jos en olis tullut", Satakieli sanoi mietittyään hetken vastaustaan.
Hän pudotti kuulokkeensa kaulalle roikkumaan nyt kun oli jäännyt kiinni teeskentelemisestä.
"Sulla on kuulokkeet aina niin isolla, että musiikin kyllä erottaa talon toiseen päähän asti, jos sä jotain kuuntelet. Sitä paitsi, valitit eilen, että paristosi ovat loppu."
Satakielen suupielet vääntyivät väkisinkin hymyyn.

"Arvaa mitä mä luulen?" Papillon kysyi tytöltä heidän istuttuaan muutaman minuutin ajan lähes täydellisessä hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain Satakielen yhteen kolahtelevat puikot hänen neuloessaan.
"No mitä?"
"Luulen, että salaa toivot jonkun tulevan juttelemaan. Ehkä et myönnä sitä itsellesikään, mutta et sä muuten olis tullut tänne meidän kans."
Satakieli katsahti taas nopeasti Papilloniin, mutta käänsi katseensa takaisin hiljattain valmistuvaan lapaseensa yhtä äkkiä, kuin oli sen siitä iroittanutkin. "Sä et tiedä musta mitään", hän totesi kylmästi ja jatkoi neulomista nopeuttaen tahtiaan sen verran, kuin se enää oli mahdollista.
Papillon kuitenkin keskeytti hänet laskemalla kätensä keskeneräisen lapasen päälle. Satakielen katsoessa häneen, heidän kasvonsa olivat niin lähekkäin, että hän saattoi haistaa pojan partaveden jopa osaston tunkkaisen ilman läpi, vaikka hän olikin aiemmin luullut, ettei yksikään tuoksu ollut kyllin vahva erottumaan sen seasta. Näköjään hän oli ollut väärässä.

"Tuu. Haluan näyttää sulle jotain", Papillon sanoi melkein kuiskaten ja nousi seisomaan.
Satakieli epäröi hetken, mutta jätti sitten käsityönsä pöydälle odottamaan ja lähti Papillonin mukaan. Tämä ohjasi hänet poikien makuusiipeen ja hänen ja Hyden huoneeseen. Satakielen täytyi vilkuilla alituisesti olkansa ylitse, sillä hänellä ei ollut lupaa olla siellä.

Poikien huone oli sotkuinen: vaatteita lojui pitkin lattiaa ja sängyt olivat petaamatta, mutta ei Satakielen ja Lumikinkaan huone ollut mikään siisteyden perikuva.
Papillon käveli sänkynsä ääreen ja tunnusteli jotain tyynynsä alta. Pian hän veti kätensä pois ja ojensi Satakielelle cd-levyä.
"Sillon, kun mä karkasin faijan luokse, löysin tän sen hyllystä, ku etin yhtä mun levyä. Faija ei sitä kuuntele, enkä kyllä mäkään ja muistin, että sulla oli ton saman bändin levy, joten aattelin tuoda sen sulle. Siellä se ois vaan pölyttynyt", Papillon totesi hieman nolona.
Ei hän oikeasti ollut sitä isältään löytänyt, vaan käynyt varta vasten ostamassa sen Satakielelle karkureissunsa aikana. Mutta ei tytön tarvinnut tietää koko totuutta.

Satakieli otti sen vastaa hieman hämillään. Hän ei ollut tottunut saamaan huomiota osakseen. Ainakaan positiivista sellaista, eikä varsinkaan pojalta.
"Kiitos. Tää on mun lempibändi. Enää multa puuttuu vaan patterit", hän vastasi lopulta ja taputti taskuaan, jossa cd-soitin oli.

Mutta Papillon ei kerennyt vastata mitään, kun Kasperin kasvot ilmestyivät ovessa olevaan pieneen ikkunaan ja tämä avasi oven agressiivisella työnnöllä.
"Eikö se mene jakeluun, että toisten huoneisiin ei mennä? Satakieli, heti ulos täältä!" Kasper huusi ja osoitti käytävälle päin vihainen katse suunattuna tyttöön päin.

Satakielen ei auttanut kuin totella.
"Nähdään!" hän sanoi Papillonille ja lähti huoneesta.
Kävellessään kohti tyttöjen makuusiipeä uusi cd-levy kädessään, hän kuuli, kuinka Kasper huusi vielä hänen peräänsä: "Hei, Satakieli! Sun sukat tais jäädä oleskeluhuoneeseen."
"Ne on lapaset!"
« Viimeksi muokattu: 06.06.2016 22:43:32 kirjoittanut inukii »
Maybe it's not about the happy ending. Maybe it's about the story.

Helyanwe

  • ***
  • Viestejä: 121
No mutta awwwws!

Ihanaa huomata että joku muukin parittaa näitä kahta (oikeesti, tota nelikkoa vois parittaa toisilleen miten päin tahansa aina vasemmalta oikeelle ja takasin eikä silti haittaisi). Se kohtaus, kun Papillon pyytää Satakieltä tanssimaan jäi mulle jotenkin erityisen hyvin mieleen, ja nämä kaksi sitten saikin mun silmissä sellasen pariskunnan sädekehän  ;D

No mutta, sitten itse ficciin. Tässä oli kivoja yksityiskohtia, kuten juuri tuo Papillonin partaveden tuoksu ja lapaset-läppä. Tykkäsin siitä, miten alussa koko porukka oli kasassa, noi neljä yhdessä on vaan jotain parasta. CD-levy oli hieno oivallus, ja osoitti sopivasti miten Papillon oikeesti kiinnittää huomiota Satakieleen ja sen tekemisiin, vaikka kävihän se jo aika selväksi tuossa kun he jäivät kahden oleskeluhuoneeseen. Okei, tästä tuli nyt aikamoinen hehkutus-kommentti, mutta en oikein keksi tästä mitään korjattavaakaan.  ::)

Lopulle naurahdin, nyt oikeesti, miten kukaan siellä ei erota sukkia lapasista? :D Kiitos tästä.
"Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta on velvollisuus huomauttaa."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 083
  • ava + bannu: Ingrid
Aww jee, lisää Sekasin-ficcejä! Ja tuplajee, Satakieltä mukana. Oon superilahtunut, koska hän on varmaan yks mun lempihahmoista sarjassa, heti Kasperin jälkeen. :D Ihana alkukohtaus, kun kaikki ovat paikalla ja juttelukin on kovin luontevaa. Naurahdin tuolle Hyden sohvakommentille ja vielä enemmän henkilökohtaiselle hiljaisuusennätykselle.

Mä en oikein lähtenyt sarjassa parittamaan ketään kenellekään sen suuremmin, mutta kyllähän Papillon ja Satakieli toisilleen sopivat, kun oikein lähtee katsomaan. Ja kun hyvä ficci kirjoitetaan, niin kaikki saadaan toimimaan, kuten tässä! ^^ Papillonin sukkaläppä jaksaa ilahduttaa aina ja oi jee, söpöä, että poika on jaksanut kiinnittää Satakielen sanomisiin sen verran huomiota, että muistaa toisen pattereiden loppuneen ja vielä lempibändinkin.

Kaiken kaikkiaan oikein kivan söpöisä teksti, kiitos tästä! ^^
Hyppää lehtikasaan!

inukii

  • ***
  • Viestejä: 240
Kiitos kommentista Helyanwe! Mä taas ihastuin tähän paritukseen jo silloin, kun Satakielen oli alunperin tarkoitus karata Papillonin kanssa.

Lainaus
oikeesti, tota nelikkoa vois parittaa toisilleen miten päin tahansa aina vasemmalta oikeelle ja takasin eikä silti haittaisi

Hah, tää on kyllä niin totta! ;D


Kiitos sinullekin Grenade palautteesta! Kasper on munkin lempihahmo, mutta Papillon ja Satakieli jakavat hyvin kakkossijan. ;)

Kiva kuulla, että piditte tästä!
Maybe it's not about the happy ending. Maybe it's about the story.

Puolimieli

  • Vieras
Aww, pidin tästä aivan hurjasti. Rehellisesti sanottuna en oikein löytänyt tästä mitään huonoa. Papillon ei oo tosiaan mun lempparihahmo, ihan kiva omalla tavallaan, mutta silti pidin tästä. Jotenkin osasit niin hyvin sijoittaa tapahtumat omille paikoilleen. Aivan, kuin olisi katsonut sarjaa mutta vain tekstimuodossa. Hahmojen persoonat tulivat aika selkeästi esiin, etenkin Hyden maanisuus (Hyde kiinnitti huomioni, heh) oli hurjan suloista. Ja se juoni! Ai että mikä tahti ja tempo ja kulku, kauhean tarkkaan mietitty juoni. Kadehdin. Tunnelman suhteen oltiin myös onnistuttu - harvemmin tunnelma ja juoni onnistuvat kumpikin näin hyvin ja pelaavat yhteen tällä tavalla. Ääsh, tästä on rakentava palaute kaukana, mutta kaikessa suloisuudessaan pidin aivan älyttömästi.

To be honest en missään vaiheessa oo ajatellut että Papillon ja Satakieli toimis - ne on ihan kuin eri maailmoista mutta haluan nyt vaan lisää näitä, kiitos. :D Tää on hyvä alku ja ois kiva jos tälle tulis "jatkoa" uuden tekstin muodossa, kun Papillonin ja Satakielen juttu syvenee. :D Plus juuri tuo, että Papillonin sisällä on kuitenkin sellainen herkkis, joka oikeasti välittää vaikka ei aina siltä näytä.

Awww kiitos paljon tästä. Ja nyt se klassinen: lisää!

inukii

  • ***
  • Viestejä: 240
Kiitos kommentista Emanuel!

Kiva, jos pidit ja oli onnistunut teksti. Olis kyllä mielenkiintosta kirjottaa tähän jatkoa, mutta ehkä kirjoitan ensin loppuun tuon ficletsarjan Papillon/Hyde parituksella. Sen jälkeen voisin kyllä harkita. Kiitos ideasta ja palautteesta!
Maybe it's not about the happy ending. Maybe it's about the story.