Kirjoittaja Aihe: Me tanssisimme ja New York olisi hiljaa | K-11  (Luettu 2688 kertaa)

Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Nimi: Me tanssisimme ja New York olisi hiljaa
Kirjoittaja: Wisteria
Ikäraja: K-11
Genre: melankolinen draama

Tiivistelmä: Moni antaisi mitä vain sulkeakseen aistinsa hetkeksi ja karatakseen suurkaupungin suruista.
Haasteet: Etydejä, inspiraationa New Yorkin noitia




Me tanssisimme ja New York olisi hiljaa

New York on vielä hereillä, neonvaloja ja pakokaasua. Savu täyttää tupakointihuoneet ja ihmiset kaduilla yskivät pölyisillä keuhkoillaan. Jossain huutaa auton varashälytin ja yläkerran naapuri soittaa kahdeksankymmentäluvun musiikkia, jonka tahtiin keinutan lantiotani tanssahdellen olohuoneen itämaisella matolla. Kynttilät kattohuoneistomme ikkunoilla valuttavat hiljalleen kuumaa steariinia ikkunalaudoille, niiden sytytyslankojen palaessa keltaisella liekillä kilpaa välkkyvien mainostaulujen ja tupakansätkien kanssa. Metrot syöksevät poistoputkistaan pakokaasua ja alhaalla katujen ihmisvilinässä katukauppias yrittää myydä lehtiään. Moni antaisi mitä vain sulkeakseen aistinsa hetkeksi ja karatakseen suurkaupungin suruista.

Rappukäytävä on pimennetty kun laskeudumme portaita, ja varjoissa näemme kaiken sen, mitä ihmiset eivät. Ulkona tuoksuvat hiekka ja asfaltti, hiki, paistinrasva ja liian laiha kahvi. Me pujottelemme ihmismassassa näkymättömiin, sivukujilta hylättyihin metrotunneleihin, joissa surulliset miehet unelmiensa ulottumattomissa yrittävät saada unta vieroitusoireilta. Eivätkä he koskaan tule muistamaan nähneensä meitä tai kulutusjuhlan pulskistamia viemärirottia. Ihmettelevät vain valonvälkettä ja mutisemiamme loitsuja, ehkä syyttävät niistä suonissa joskus virrannutta väliaikaista, synteettistä onnellisuutta.

Metron likaisissa sivutunneleissa maailma tuntuu hetken inhimillisemmältä kun ihmiset ovat kaikkea muuta kuin täydellisyyttä tavoittelevia muovikuoria. Eikä maan alla tarvitse kuunnella avoautoissa huudatettavaa tanssimusiikkia tai ambulanssien sireenejä. Tänä iltana hengestään taistelee useampi, mutta me pidämme loitsuilla sprinklerit hiljaa, paetessamme savun täyttämistä tunneleista, joihin sammuneille surullisille sieluillekin on parempi päästä pois.

Ja kuin pian perjantai-iltaan humaltuva nuoriso, uhmaamme viinanhajuista talonmiestä kiiveten harmaan kerrostalokompleksin katolle. Reuna on liian lähellä, mutta kiusauksen vastustaminen liian helppoa kun vaihtoehtona on tanssia kaupunkia korkeammalla, tähtien tuikkiessa näkymättömissä valosaasteen piilottamina. Tähdenlentojen puutteessa voi moni epätoivoinen kuiskia toiveita myös viimeisiään välkkyville neonvalotauluille. Suurkaupungin muurahaiset uskovat liian helposti ihmeisiin, mutta minäkin suljen silmäni hetkeksi ja toivon salaa, että seuraavassa elämässä metrotunneleiden itkusilmäiset nuoret miehet saisivat tuntea meidän onnemme.
« Viimeksi muokattu: 30.05.2016 17:02:17 kirjoittanut Wisteria »
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted

Wisteria

  • peilipallo
  • ***
  • Viestejä: 202
Vs: Me tanssisimme ja New York olisi hiljaa | K-11
« Vastaus #1 : 01.07.2016 14:23:52 »
Hui suunnaton kiitos kommentistasi kuuskidi! Ihan huippua kuulla että tykkäsit tästä tekstistä, ja että tartuit myös kohtiin jotka häiritsivät c:

Pohdin tuota vaikeaselkoisuutta tätä kirjoittaessa ja mietinkin että toivottavasti se ei aiheuta kenellekään liikaa päänvaivaa. Hyvä että nostit sen esille. Mä tavoittelin tässä tekstissä sellaista mystistä fiilistä vaikeasti tulkittavuuden avulla, mutta ehkä tästä loppujen lopuksi tuli sitten vähän liian vaikea, kun kirjoittajan vinkkelistä kaikki tekstin tuodut ajatukset avautuvat kuitenkin eri tavalla kuin lukijalle. Ja mitä tulee tuohon kiusauksen vastustamiskohtaan, niin siinäkin taisin kompastua vähän tuohon vaikeaselkoisuuteen! Oon itsekin vähän hämmentynyt :'D Mun logiikalla kiusauksen vastustaminen oli helppoa, koska kiusaus sivuutettiin nopeasti eikä sitä vastaan pitänyt erityisesti kamppailla. Hain sellaista kepeää fiilistä, että ei nyt tartuta siihen kiusaukseen vaan ollaan vain. Kiitos että kiinnitit huomiota tähän, palaute josta huomaa omia kehityskohtia on tosi arvokasta c:

Mahtavaa että näistä häiritsevistä jutuista huolimatta teksti herätti positiivisia fiiliksiä! Mun hymy ulottui korviin kun luin sun kommenttiasi. Nautin kovasti tän tekstin kirjoittamisesta ja on tosi palkitsevaa että oon onnistunut herättämään jossakussa toisessa samanlaisia fiiliksiä. En oo ikinä käynyt Nykissä niin kaikki tuo kuvailu on omilla mielikuvilla leikkimistä, ja mielikuvista lähti oikeastaan koko tuo ajatus, että tuollaisessa kaupungissa kauniin ja houkuttelevan kuoren alta paljastuu jotain raaempaa ja ehkä jopa aidompaa kuin ulkopuolisille muodostuva kiiltokuvamainen kuva.

Suurensuuri kiitos vielä! <3
- Wisteria
​det mørke vi har gør himlen klar, et andet sted

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 165
Vs: Me tanssisimme ja New York olisi hiljaa | K-11
« Vastaus #2 : 30.08.2016 00:59:16 »
Luin tämän aikoja sitten, mutta näin upea teksti ansaitsee kunnon kommentin, joten kommentointi hieman venähti. Nyt kuitenkin olen vihdoin täällä ja vau tämä on edelleen yhtä hieno!

Yksi suurimpia unelmiani olisi olla tanssijana New Yorkissa ja se houkutteli tämän tekstin pariin. Tässä tosin ei eletä sitä amerikkalaista unelmaa vaan kuvataan täysin toisenlainen kuva elämästä suurkaupungista. Moni varmasti pakenee onnetonta elämäänsä suurkaupunkeihin, mutta eivät nekään onnea tuo ja sitten tuntee tarvetta paeta niitäkin. Joskus tuntuu, että koko elämä on pakenemista, mutta se asiat joilta pakenee, ovat oman pään sisällä, eikä niitä pääse pakoon vaikka mitä tekisi.

Tässä ikään kuin luodaan mielikuva täydellisestä elämästä, joka ei kuitenkaan tyydytä tarinan hahmoja. Siitä huolimatta, en voi olla miettimättä kuinka mahtavalta kattohuoneisto New Yorkissa kuulostaa (ja itselläni on itämainen matto, jota rakastan hulluna). Toisaalta se varmasti kuulostaa paljon hienommalta silloin, kun sitä ei ole saavuttanut ja silloin kun se kaikki hienous on saatavilla, ei se enää tunnu niin ihmeelliseltä. Itse koen metrotunnelit todella pelottavina paikkoina, sillä oli maa mikä tahansa, niissä liikkuu hämärää porukkaa. Mutta ehkä joku kokee ne hyviksi pakopaikoiksi ja on itseäni rohkeampi. Kuitenkin likaiset tunnelit luovat tässä hienon kontrastin kauniisiin kattohuoneistoihin.

Sitten tässä tosi hauskasti siirrytään kaupungin alta sen yläpuolelle ja tykkään tästäkin kontrastista tosi paljon! Tässä tekstissä tuntuu muutenkin olevan hirveästi vastakohtia, myös yön pimeyden ja neon-valojen kanssa. Niistä tulee kivan ristiriitainen tunnelma. Jotenkin tässä luodaan kuva useista erilaisista paikoista, mutta mikään niistä ei silti tunnu olevan tarpeeksi hyvä. Tässä nousee taas esiin tunne siitä, että yritetään paeta jotain, joka ei ole paettavissa.

Tykkään älyttömästi siitä kuinka tässä kuvataan suurkaupunkien eri puolia. Toisaalta sitä ihanuutta, joka on ehkä hieman kulissia ja sitten taas niitä huonompia puolia.

Lainaus
Savu täyttää tupakointihuoneet ja ihmiset kaduilla yskivät pölyisillä keuhkoillaan.
Lainaus
Metrot syöksevät poistoputkistaan pakokaasua
Lainaus
Ulkona tuoksuvat hiekka ja asfaltti, hiki, paistinrasva ja liian laiha kahvi.

Näistä kohdista tykkään tosi paljon, sillä niissä heijastuu ne puolet, joista en itsekään pidä. Itse rakastan suurkaupunkeja ja vaikka asun Helsingissä silti usein haaveilen siitä, että pääsisin jonnekin, jossa on oikeasti paljon ihmisiä ja elämää, sillä tunnen oloni kotoisaksi sellaisissa paikoissa. Mutta suurkaupunkien ehdottomasti huonoin puoli on saasteet ja kaikki se epämäärinen lika ja pahat hajut. Niissä usein jää kaipaamaan raitista ilmaa ja tässä kuvastuu hyvin tuo kaupungin likaisuus. Ja kahviaddiktina rakastan tuota mainintaa liian laihasta kahvista, josta tulee heti pieleen pikakahvi, koska muutakaan ei ehdi kaupungin kiireessä valmistaa.

Itselleni kyllä aukesi heti tuo kuuskidin pohdiskelema kohta liian lähellä olevasta reunasta ja liian helposti vastuttevasta kiusauksesta. Itse en voi sille mitään, että lähes jokaisella sillalla ja muulla korkealla paikalla ajattelen alas hyppäämistä ja tiedän hyvin sen tunteen, kun kerrankin menee niin hyvin, ettei edes tahdo hypätä. Siksi tuo kohta puhutteli ja tykkäsin siitä aivan valtavasti. Muutenkin ajatus katolla tanssimisesta on aivan ihana ja tahtoisin itsekin karata nyt katolle tanssimaan.

Lainaus
Tähdenlentojen puutteessa voi moni epätoivoinen kuiskia toiveita myös viimeisiään välkkyville neonvalotauluille.

Tässäkin tulee aivan ihanasti esiin tuo suurkaupunkien onnettomampi puoli. Tähtien jääminen saasteverhon taa on todella sääli ja nuo korvikkeena toimivat neonvalotaulut ovat kyllä surullisia. Tykkään myös siitä ajatuksesta, että suurkaupungeissa on paljon onnettomia ihmisiä, jotka tarvitsevat osakseen tähdenlentoja, koska se on varmasti pitkälti totta.

Lainaus
Suurkaupungin muurahaiset uskovat liian helposti ihmeisiin

Tämä pieni pätkä viimeisen virkkeen alusta on ehkä suosikkini koko teksistä, sillä se on jollain tapaa pysäyttävä. Kun on esin kuvattu sitä kuinka onnettomia ihmiset ovat ja kuinka epätoivoisesti he etsivät onnea huumeista ja tähenlennoista, on karua, että silti moni jaksaa uskoa ihmeisiin. Ja siksi varmasti suurkaupungit vetävät ihmisiä puoleensa: vaikka unelmat eivät heti toteutuisi, ihmiset jaksavat uskoa, että kyllä suurkaupunki vielä tuo heille onnen. Todellisuus on varmasti monesti toinen. Pidän myös siitä ajatuksesta, että saatuaan etäisyyttä tapahtumiin, tekstin päähenkilö näkee asiat eri valossa ja nyt kun ihmiset ovat vain muurahaisia, heihin voi suhtautua eri tavalla.

Päähenkilö tuntuu myös osaltaan myötätuntoiselta ihmiseltä, joka ymmärtää muiden onnen tavoittelua. Onhan tämä luultavasti itsekin New Yorkissa samasta syystä. Kaikki ovat ikään kuin samassa hiirenloukussa, eikä kukaan enää osaa lähteä pois, vaikkei olekaan onnellinen. En tosiaan tiedä, kuinka paljon luen omiani rivien välistä, mutta ainakin sain tästä paljon tulkintaa irti! Ja pidän kyllä kovasti tämän tekstin päähenkilöstä!

Pidän koko tekstistä tosi paljon, tämä on erittäin puhuttelva näin lyhyeksi tekstiksi! Tässä on ihanaa kuvailua ja todella kaunista kielenkäyttöä. Tykkään hirmusti noista vastakohdista ja keinotekoisuuden korostamisesta. Sitten tykkäsin tosi paljon noista muutamaan kertaan mainituista loitsuista, joiden merkitys ei koskaan täysin minulle selvinnyt, mutta pidin siitä, että ne jäivät mysteeriksi. Ne olivat kuitenkin ihana yksityiskohta!

Voi voi, tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja voisin ylistää ja analysoida tätä tekstiä loputtomiin, mutta tämä on todella hieno ja kaunis ja karu ja tykkään kamalasti! Kiitos tästä helmestä!!

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Me tanssisimme ja New York olisi hiljaa | K-11
« Vastaus #3 : 13.10.2018 12:28:02 »
Oi, olenpa iloinen, että törmäsin tähän tekstiin! Ihastuttavaa, kutkuttavaa otsikkoa ei voinut ohittaa.

Tykkäsin tästä tosi tosi paljon! Viime aikoina "moderni noituus" on ollut jotenkin paljon esillä, ja jotenkin sekä ilmiön syvempi tausta että se pinnallisempi kuvamaailma viehättävät, ja sitä tämä teksti kyllä henki ennen kuin avasinkaan tuota inspiskuvasarjaa. New York on ihana kaupunki, ja pidin kovasti tästä rujommasta, rasvan ja pakokaasun hajuisesta kuvauksesta. (Olin juuri sopivasti katsonut The Deucen uusimman jakson, kun luin tän ekan kerran, ja sillain vielä ekstra-virittynyt rosoiseen ja likaiseen New Yorkiin.) Ja meni kyllä läpi, olin yllättynyt lukiessani tuosta aiemmasta kommenttivastauksesta, että et ole käynyt siellä! 80-luvun musiikki, tupakansavu ja kulutusjuhla toivat mulle mieleen myös Wolfen Turhuuksien rovion.

Tuntuu vähättelyltä sanoa, että kielesi on kaunista, kun tää on oikeastaan sanataidetta koko teksti. Ja onnistunutta sellaista! Tykkäsin kovasti kaupungin kuvauksesta ja siitä, miten ilmaisit asioita. Vaikea nostaa esiin mitään yksittäistä kokonaisuudesta, mutta nämä erityisesti sykähdyttivät:
Lainaus
surulliset miehet unelmiensa ulottumattomissa
Lainaus
Tähdenlentojen puutteessa voi moni epätoivoinen kuiskia toiveita myös viimeisiään välkkyville neonvalotauluille
Lainaus
Suurkaupungin muurahaiset uskovat liian helposti ihmeisiin
Joskus tällaisiin kuvallisempiin ilmauksiin kompastuu, mutta mielestäni tavoitit niillä olennaisen siitä, mitä halusit sanoa, ja pidin siitä, miten tekstin tarina tapahtui tavallaan rivien välissä, tai ehkä jopa takana. Loppu oli munkin mielestä hieman vaikeaselkoinen, ja jouduin palaamaan taaksepäin kootakseni itselleni jonkinlaisen luennan, mutta kyllä se sieltä kuitenkin löytyi (en tiedä sitten, onko se tarkoittamasi luenta, mutta ainakin ihan toimiva). Pääosin mielestäni kuitenkin tavoitit juuri tuon mystisen fiiliksen, mihin aiemmassa vastauksessa viittasit, eikä teksti tuntunut siltä, että se olisi jotenkin tarkoituksella kirjoitettu vaikeaselkoiseksi ja "ärsyttämään lukijaa".

Teksti virtasi suurimmaksi osaksi tosi sujuvasti ja vaivattomasti, mutta muutamaan kohtaan kiinnitin huomiota. Ensimmäisessä kappaleessa toistui tuo sana pakokaasu, ja toistaminen heikensi tuon yksityiskohdan tehokkuutta. Kun käyttää epätavallisempia sanoja tai nostaa esiin epätavallisempia yksityiskohtia (kuten pakokaasu), toisto syö mielestäni niiden oivaltavuutta. (Esim., jonkun ruman yksityiskohdan esiin nostaminen on ensimmäisellä kerralla kiinnostavaa ja uutta, toisella kerralla jo lukijalle tuttua ja kulunutta.) Lauseenvastiketta käytettiin mielestäni vähän liikaa, sen sijaan olisi pistänyt ihan rehellisen pisteen ja pätkinyt virkkeitä lyhyemmiksi, jolloin teksti olisi kulkenut jouhevammin. Kun asioita ei sano suoraan, lyhyet virkkeet myös antavat lukijalle aikaa prosessoida.
Ja nyt mun täytyy sanoa disclaimerina, että en mä tiedä, kuka mä olen tällä tavalla ketään neuvomaan. :'D

Kirjoitit musta tosi onnistuneesti tuon päähenkilön. Lukija ei saa hänestä juurikaan konkretiaa, mutta se vähä, mitä kirjoitat, on arvokasta ja merkityksellistä. Lanteiden keinuttaminen kasarimusan tahtiin; tapa, jolla hän katsoo metrotunnelista suojaa etsiviä kodittomia päihteidenkäyttäjiä, ja toiveikkuus siitä huolimatta, että tietää paremmin. Päähenkilön tietynlainen etäisyys ja ruumiittomuus myös vahvistavat mystistä tunnelmaa ja sitä, että hän on jotakin vierasta ja yli-inhimillistä.

Kaiken kaikkiaan tämä oli tosi kaunis, taianomainen ja melankolinen teksti, jonka lukeminen oli nautinto. Kiitos paljon lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones