Citadels: Oman itsensä herroja, S, ficletsarja

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Oman itsensä herroja
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Citadels-korttipeli
Ikäraja: S
Genre: Sarja eeppisiä ficlettejä

A/N: En todellakaan tiedä mikä minuun iski. Tutustuin vähän aikaa sitten kyseiseen peliin ja siinä rattoisan illan jälkeen aloin sitten kelata höntissä pääkopassani yhtä sun toista. Kiehtova peli, kiehtovat hahmot ja ylivilkas mielikuvitus... tuloksena syntyi tällainen. :'D


***

1. Salamurhaaja

He eivät näe minua, tuskin tietävät minun olevan olemassa. Salamannopeasti, kuolettavasti iskevä käärme. Kohtaamani eivät jää kertomaan minusta eteenpäin. Naiivit hölmöt, kynteni yltävät yllättävän kauas. Ääneti, kuin puhaltava tuuli, pyyhin heidät olemassaolostaan kuin suloinen kuiskaus, joka iskee heidät maahan ja tuo mukanaan Kuoleman hyisen syleilyn. Miten kaunista.

2. Varas

Kullan kimallus verestävissä silmissään, moraaliltaan alhaisin mahdollinen. Sydämetön hedonisti, petollisen katala itsensätoteuttajapiru. Häijyydessään muita ylempänä, onnenonkija vailla vertaansa. Todelliset piirteet piiloon kätkettyinä, kasvoton. Monet kavahtavat kohdatessaan. Sormet vikkelämmät kuin ruttoa muassaan kantavat rotat. Ahneus kuolemansynneistä kaikista rakkain.

3. Taikuri

Silmänkääntötempuilla kansaa huijataan hämmentävän helposti. Taitoani, jota kai myös mahdiksi kutsutaan, ei kykene tavallinen talonpoika ymmärtämään. Äkkiä kaksi on kolme. Mahdoton on minulle tavallista, hulluus puhdasta neroutta. Minulla on voima luoda surkeuteen toivon pilkahdus, arvuutella mahdollisuuksia ja valaa uskoa eeppisiin ihmeisiin, joita tieteille omistautuneet pitävät pahaisena humpuukina.

4. Kuningas

Kun minä astun huoneeseen, muut nousevat istuimiltaan ja kumartavat maahan asti. Minä istun muita ylempänä, käskytän mieleni mukaan. Kenellekään ei jää epäselväksi valtani voimallisuus. Jumalallinen oikeus hallita on kyseenalaistamaton. Pidän ystävikseni kutsumiani lähellä ja silmäilen vihollisiani kahta säälimättömämmin. Minä hankkiudun eroon niistä joista en pidä, sillä maljani saavat täyttää vain valitut.

5. Piispa

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ankarasti on Hän nimittänyt minut vasallikseen, jaloon tehtävään omistautuneeksi sanansaattajaksi. Heikomman suojelu ei kysy rohkeutta, se kysyy tahtoa. Herran tiet eivät ole yhtä tutkimattomia kuin väitetään. Hän ei kallista korvaansa vanhurskaiden rukouksille.

6. Kauppias

Hölmöistä on helppo hyötyä, kun tietää oikeat toimintatavat. Maineen kasvattaminen on varsin yksinkertaista ja lopulta kaikki tuntevat nimesi ja vaikutusvaltasi kantaman. Syyttävät rosvoksi, vaikka vika piilee jossain muualla. Sokeat, mistään tietämättömät talonpojat eivät ymmärrä hullun olevan se joka maksaa, vaikka vain yhdenkin ylimääräistä.

7. Arkkitehti

Inspiraation saavuttaa tuulen huminasta ja ruskalehdistä. Luovuudelle ei voi koskaan asettaa rajoja. Mielen piirtämät suunnitelmat muuttuvat tosiksi korkeiden tornien hipoessa taivaita, ruokkivat alati kasvavaa kokeilunhalua saleilla, joiden pylväitä kiertää kullattu köynnösnuora. Uuden luominen on taidetta puhtaimmillaan.

8. Sotaherra

Toiset ovat vain pahaisia pelinappuloita laudalla. Miekka on aseena verraton, rikkumaton vallanosoittaja ja väline, joka antaa äänen sitä kantavalle valloittajalle. Rakennukset palavat tuhkaksi, kuolevien huudot kaikuvat surkeina pitkälle yöhön. Jonkun jalon sielun mukaan tarkoitus pyhittää keinot. Armollisuudesta ei suurimpia ruhtinaita tunneta.

[Parris]

Kommenttikampanjasta heips! Vendela lähetti mut etsimään jotain nollakommentoitua Rinnakkaistodellisuudesta, ja valitsin sattumanvaraisesti jonkin sivun vuosien takaa. Sinä ja umpiouto fandom kiinnititte huomion, ja voi että mitä herkkua täältä löytyikään! Vaikka tosiaan en tiedä yhtään mitään tästä Citadels-pelistä, onnistut välittämään jokaisen hahmon kohdalla ydinfiiliksen ihan uskomattoman nätillä tavalla tiivistettynä. Herätät myös kuvauksilla samanaikaisesti henkiin ihan älyttömän elävän miljöön, joka vie mut keskiaikatyylisen fantasiakaupungin ytimeen, aina kuninkaanlinnasta hämyisille sivukujille asti. Hahmot tuntuvat kaikkiaan jännällä tavalla "kolmiulotteisesti litteiltä", jos saat ajatuksesta kiinni - tarkoitan siis, että vaikka hahmot ovat sinänsä aika karikatyyrimaisesti titteliinsä ahdettuja (ylimielinen kuningas, ahne kauppias, sieluton sotaherra ja niin edespäin), kukaan heistä ei kuitenkaan jää tylsäksi stereotyypiksi, vaan olet toteuttanut kuvaukset vivahteikkaalla ja mielenkiinnon välittömästi nappaavalla tavalla. Kukaan ei ole mustavalkoinen, vaan kaikissa on harmaita sävyjä väliltä myös!

Kiitokset, tämä oli todella mielenkiintoinen tuttavuus tähän yöhön <3

[Kaarne]

Tää on roikkunut meikän kommenttilistalla vuosikaudet, koska Citadels oli aikoinaan yksi lempipelejäni ja itse asiassa liittyy mutkan kautta siihen, kuinka alun perin päädyin Finiin ylipäätään. Siksi tästä fandomista kirjoitetulla ficillä on automaattisesti oma paikkansa sydämessäni.

Tykkään tästä paljon! Tää on vähän kuin mikroficcejä lukisi, ja olet mainiosti saanut tiivistettyä jokaisen pelin luokan keskeiset piirteet. Musta tässä tekstissä on myös oivallisesti sama tunnelma kuin pelissä itsessään: vähän salaperäinen, tummasävyinen. Kun siirrytään hahmosta toiseen tällaisilla nopeilla leikkauksilla, tuntuu vähän siltä kuin jos liikuttaisiin pitkin kaupungin sokkeloisia, kapeita kujia. Ja tietty nuo siirtymät on yhtä teräviä kuin pelissä itsessäänkin, koska ovathan vaikka arkkitehti ja sotaherra tai taikuri ja kuningas kaukana toisistaan – mutta eivät sittenkään niin kaukana kuin ensin ajattelisi.

Tää on ihastuttava teksti, kiitos lukukokemuksesta! ❤️