Heipparallaa kommenttikampanjasta!
Pakko myöntää, että yleensä välttelen angstin lukemista, mutta jokin tässä sai mun mielenkiintoni heräämään, että oli pakko lukea. Ja hyvä, että luin. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja tunteikas ficci!
Tonks oli tässä todella oma itsensä. Olit saanut vangittua tähän loistavasti hänen levottomuutensa, kun joutuu odottamaan jotain tapahtuvan ja aika vain matelee. Tonks on mun mielestä sellainen tyyppi, joka ei vain siedä sitä vaan hänellä pitää olla jotain tekemistä, sillä muuten hän todellakin käy rauhattomaksi. Ja juuri esim. pilailu on sellainen asia, joka saa hänen levottomuutensa aisoihin - harmi vain, että tässä pila meni täysin pieleen pienen mokan takia.
Luulin ensin, että tämä sijoittui seiskakirjan aikoihin, mutta olinkin väärässä. Tajusin vasta Siriuksen tullessa mukaan kuvaan, että tapahtumat sijoittuvatkin viitoskirjan aikoihin. Se selitti myös sen että miten Tonks ei huomannut vahinkoaan, hän kun ei ollut vielä tavannut Harrya kertaakaan.
Mulla meni ensin hieman aikaa, että tajusin miksi Lupin ja Sirius – varsinkin Sirius – reagoivat niin vahvasti Tonksin muodonmuutokseen. Sitten lopulta tajusin – ja loppu osoitti oletukseni oikeaksi siitä, mikä Tonksin pilassa oli mennyt pieleen. Pieni yksityiskohta, jolla oli suuret seuraukset.
Mun mielestä Siriuksen reaktio oli aivan odotettavissa, olisin ihmetellyt jos hän ei olisi reagoinut niin kuin tässä hän reagoi. Hänen vahva reagoiminen oli täysin ymmärrettävää – James oli hänelle todella tärkeä ihminen. Tärkein koko maailmassa. En voi kuin kuvitella mitä hänen mielessään liikkui juuri sillä hetkellä, kun hän näki Tonks-Jamesin.
Lupinin reaktio oli myös täysin lupinmainen. Samoin kuin Alastorkin reagoi hänelle tyypilliseen tapaan. Sillä hetkellä Tonksin piristykseksi tarkoitettu pila tuntui heistä varmastikin kauhealta ja mauttomalta, mutta ehkä he osaisivat myöhemmin nauraa sille, järkytyksen mentyä ohi ja kun heille selviäisi, että Tonksin oli pitänyt olla Harry eikä James. Paino kuitenkin sanalla ehkä.
Tonksin reaktio, kun hän tajusi virheensä, oli varmasti voimakas. Hän varmasti tunsi syyllisyyttä pilastaan ja olonsa todella kamalaksi. Sillä hetkellä hän varmasti piti itseään maailman kauheimpana ihmisenä. Mutta se oli kuitenkin puhdas vahinko, hän ei tarkoittanut sitä. Sirius ja Lupin (ja myös Alastor) tulevat varmasti ymmärtämään sen (ja olen aika varma, että Lupin mene lohduttamaan Tonksia jälkeenpäin). Toivottavasti Tonks pystyy antamaan itselleen anteeksi. Siinä vaiheessa ainakin, kun muut ovat antaneet anteeksi.
Tämän lopetus oli täydellinen. Juuri oikea lopetus tälle ficille. Se kiteytti koko ficin sisällön (ja otsikon) vahvasti, voimakkaasti ja tunteellisesti.
Pidin tästä todella paljon. Tämä oli aivan upea ficci ja se onnistui nousemaan yhdeksi suosikeikseni. Kiitos todella paljon sulle tästä tunteikkaasta lukukokemuksesta!
Ai niin. Melkein unohdin. Jostain syystä pidin siitä, että Tonks oli tässä koko ajan Nymfadora Tonksin sijasta.
-tirsu