Kirjoittaja Aihe: Silmarillion: Satakielten laulu, K11, Thingol/Melian  (Luettu 1682 kertaa)

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 151
Ikäraja: K11
Fandom: Silmarillion
Paritus: Thingol / Melian
Vastuuvapaus: En omista fandomia, enkä saa tästä rahaa, kaikki kunnia professori Tolkienille.
A/N: Osallistuu Vuosi raapalehtien Vseen. Hyvää ystävänpäivää. :>


Satakielten laulu


I (300)

Saliin lankesi hiljaisuus. Maljat laskettiin käsistä ja kaikki katsoivat Doriathin herraa ja hänen edessään olevaa Finrodia. Thingol nousi seisomaan, ja hän oli pitkä ja synkkä kansansa edessä. Galadriel näki ruhtinaan kasvoilla hurjan vihan. Kauan oli Doriathin valtakunta ollut Varjon ulottumattomissa.

Nyt pimeys kosketti sitä, ja sen varjon oli Galadriel väkensä kanssa tuonut ylittäessään Jäärauman ja tullessaan sukunsa luo.

Galadrielin veli seisoi Doriathin herran edessä ja odotti.

Noldorin pahat työt ovat kantaneet korviini, Thingol sanoi ja hänen sanoissaan oli tumma sävy.

‒ Mitä vääryyttä me olemme tehneet? Finrod kysyi.

‒ Vereni tähden kutsuin teidät valtakuntaani, Thingol sanoi. ‒ Ja sitä samaa verta te olette vuodattaneet. Äitisi suvun veri on käsissänne.

Finrod ei sanonut mitään, sillä se olisi johtanut vain syyttelyyn. Galadriel tiesi veljensä mielenliikkeet.

Mutta Angrod puhui. Hän syytti Fëanorin poikia ja kertoi Suvunsurmasta ja Mandosin Tuomiosta ja telerin kauniiden laivojen polttamisesta. Ja sanoi, että he Jäärauman ylittäneet olivat moisiin tekoihin syyttömiä, sillä heidätkin oli petetty.

Galadriel katsoi Meliania, sillä Thingolia hän ei uskaltanut katsoa. Melian katsoi noldoria ja vaikka hänen äänensä oli pehmeä, olivat sanat kovat ja ankarat.

‒ Mandosin varjo on kaikkien niiden päällä, jotka kuulivat hänen sanansa ja lähtivät.

Hetken Thingol seisoi vaiti, katsoi vaimoaan, ennen kuin sanoi: ‒ Vihassa en noldoria tuomitse, enkä riistä heiltä ystävyyttäni, sillä olen heidät vieraikseni kutsunut ja ottanut asumaan valtakuntaani. Mutta kansani ei enää koskaan puhu noldorin kieltä, eikä vastaa, jos heille sillä puhutaan. Jokaista joka käyttää sitä kieltä pidän häpeämättömänä sukunsa surmaajana.

Galadrielin ei tarvinnut katsoa Thingolin väen kasvoja tietääkseen, että hänen käskyään noudatettaisiin. Sindarin rakkaus ruhtinaaseensa oli ollut selvää siitä asti, kun Galadriel oli nähnyt heidän kasvonsa ensikerran.

Totisesti olemme Osattomia, emmekä voi koskaan enää palata. Galadriel tunsi Mandosin tuomion raskaana päällään. Sillä raskaaksi oli hänen väkensä polku ennustettu ja katsoessaan synkkyyttä, joka oli heidän myötään ylittänyt Melianin valtakunnan suojaksi punoman vyön, hän huokasi syvään.


II (200)

Thingol kulki Beleriandin puiden varjoon. Hän seisoi viilenevässä ilmassa ja hänen sydämensä oli kuuma. Mutta vihan hehkun alla oli syvempi tunne, kuin kastautuminen kylmään veteen. Tuore ja vanha suru nousivat pintaan.

Olisiko näin käynyt, jos hän olisi jatkanut matkaa veljensä ja heimonsa kanssa? Jos hän olisi ollut telerin satamassa, kun noldorin ruhtinaat tulivat vaatimaan laivoja.

Vaikka hän oli suuren kansan ruhtinas, oli hän kadonnut omalta väeltään, kulkenut metsään tulematta koskaan takaisin. Hän rakasti sindaria, mutta itki katkerasti henkiä, jotka oli Sukusurmassa riistetty. Oliko heidän joukossaan niitä, jotka olivat etsineet häntä ja ikävöineet?

‒ Millaisen tuhon olen tuonut kansallemme? Thingol kysyi. ‒ Tuomitsinko väärin?

Siitä asti kun he olivat kohdanneet metsässä ja Thingol oli kadonnut veljeltään ja heimoltaan, Thingol oli tuntenut Melianin askeleet, hengityksen, sydämen sykkeen.

‒ Et tuominnut vihassa, Melian sanoi. ‒ Mitä tästä seuraa, sitä en näe.

‒ Mikä on noldorin osana? Thingol kysyi.

‒ Suru, Melian sanoi. ‒ Syvempi ja suurempi kuin he itse ymmärtävät.

Thingol yritti katsoa tulevaisuuteen, mutta se oli häneltä salattu, eikä hänelle paljastettu oman surunsa mittaa, mutta hänen sydämensä kävi raskaaksi. Hän painoi päänsä, ja Melian laski kätensä hänen olkapäälleen.

Kuu nousi. Thingol oli nähnyt sen nousevan ensimmäisen kerran. ‒ Maailma on muuttunut. Pelkään päiviemme vähenevän.

Melian painoi päänsä Thingolin niskaan. ‒ Niin.


III (150)

Melian ja Thingol nojasivat toisiinsa. He jakoivat taakkansa, niin kuin aina ennenkin, mutta heidän eronsa alkoi näkyä. Melianin hengessä oli Amanin valo, sillä hän oli valarin huoneesta, eivätkä maailman murheet tarttuneet helposti häneen.

Thingol oli vähäisempi, vaikka oli nähnyt Puiden valon. Maailman paino oli asettua hänen sydämeensä.

Mutta surunsa syvetessä, Thingol kuuli heleän äänen laulavan. Vain kahdella hänen valtakunnassaan oli sellainen ääni. Kun Melian lauloi, satakielet kerääntyivät hänen ympärilleen, ja Thingolin taakat kevenivät.

Ja kun heidän tyttärensä lauloi, Thingolin kasvoille nousi valo.

Lúthien tuli metsästä ja hänen äänensä soi kauniina ilmassa. Hänen jäljessään niphredilin valkeat kukat aukesivat. Tähdet hohtivat kirkkaina taivaalla.

Thingol huokasi ja suoristi selkänsä. Hän puristi Melianin kättä, ja Melian piti hänestä lujasti kiinni.

Heidän päivänsä olivat pitkät vielä kauan aikaa.

Ja Thingol antoi Galadrielille ja tämän veljille monia lahjoja, sillä he olivat hänen veljensä sukua. Hänen ystävällisyytensä antoi Galadrielille toivoa, ja Thingolin väestä Galadriel löysi itselleen puolison.
« Viimeksi muokattu: 14.02.2016 19:57:31 kirjoittanut Frederica »
wooooop
Ava: Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 648
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Silmarillion: Satakielten laulu, K11, Thingol/Melian
« Vastaus #1 : 14.02.2016 19:27:15 »
HOHOHOHOHOHOHO!!! Mitä silmäni näkevätkään??!! Silmarillion-ficciä suomeksi Thingol/Melianilla!!!!!! JOOOOOOOOOOOOOOOOOOO! :D En seonnut... luulet väärin! :D Ei hitto, nyt yritän saada itseni rauhoittumaan tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta saan jonkinlaisen kommentin aikaiseksi, ja jatkan sitten riehumistani... paino sanalla YRITÄN. :D

En ymmärrä, miten kaikki muut osaavat hallita samantyylisen kielen kuin Tolkien Silmarillionissa, koska itse en edes uskalla yrittää sitä, koska tiedän epäonnistuvani sen kanssa ja pahasti sittenkin. Olet muutenkin onnistunut vangitsemaan Silmarillion tunnelman ja tapahtumat näinkin lyhykäisiin pieniin pätkiin, että nostan sulle  kyllä hattua sen johdosta! (: Sen verran täytyy kyllä sanoa, että sulla oli yhdessä kohdassa Doriathin t ja h kiepahtaneet nurin päin, mutta muutoin en oikeastaan huomannut kirjoitusvirheitä. (Mikä voi kyllä johtua ihan siitäkin, että ahmaisin nämä aika pirun nopeasti, koska Silmarillionia!! <3)

En muista yhtään, kuinka tuo kohtaus, kun Fingolfinin väki saapui Doriathiin meni tai oliko sitä kuvattu juuri ollenkaan itse Silmarillionissa, mutta mielestäni tämä oli varsin onnistunut kuvaus siitä. Tässä kuitenkin näkyy molempien puolien tunnetiloja, kun Jäärauman ylittäneet ovat täysin osattomia Sukusurmaan, mutta totta kai Thingol telerin sukulaisena on erittäin vihainen ja surullinen laivojen poltosta jne. Olet onnistunut mielestäni varsin osuvasti myös dialogissa, jota Silmarillionissa itsessään ei ole kovinkaan paljoa, mistä ottaa mallia. Toit näissä myös hienosti esille Thingolin ja Melianin suhteen, joka on yksi suosikeistani Tolkienin kirjoituksissa! Erikoispropsit myös Lúthienin esillenostosta, vaikka hän tekikin vain minimaalisen esiintymisen, koska Lúthien on paras, eikun siis... :D

Apua, en tiedä, tämä oli ihana, ja sä olet ihana kun kirjoitit tämän ja kääk! Ei tästä koko kommentista varmaan saa kukaan mitään tolkkua, mutta siis awwitus pawwitus! :D Tykkään tästä ihan liikaakin juuri nyt, toivottavasti kirjoittelet lisääkin Silmarillionista (tai muusta Tolkienin tuotannosta)! ((: Niin joo, ja hyvää ystävänpäivää! <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 151
Vs: Silmarillion: Satakielten laulu, K11, Thingol/Melian
« Vastaus #2 : 14.02.2016 20:28:08 »
LillaMyy: Ihanaa, kun siun kommentista huomaa, että tykkäsit tästä. :> Oon kauan pyöritellyt tätä ja on tosi kiva kuulla, että tää toimii! Ja iso kiitos virhebongauksesta. :> Awww, iso kiitos kommentistasi. <3
wooooop
Ava: Ingrid

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 622
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Silmarillion: Satakielten laulu, K11, Thingol/Melian
« Vastaus #3 : 16.02.2016 22:30:49 »
Oi, miten kaunis teksti! Thingol/Meliania en olekaan ennen tainnut lukea, mutta ovathan he kaunis pari. Silmarillion on Tolkienin teoksista suosikkini, eikä vähiten siksi, että se tarjoaa uskomattoman laajan leikkikentän ficcaajalle. On ilahduttavaa löytää näin laadukkaita ficcejä Finistä, varsinkin kun fandom on kauneudestaan huolimatta vaativaa kirjoittajalle. Tolkienin teksti on runollisuudessaan jotakin ylivertaista, eikä ole helppoa saavuttaa samaa henkeä ilman, että sortuu suoraan kopiointiin.

Sinä kuitenkin onnistuit siinä loistavasti ja tarinan tapahtumat näkee suoraan edessään. Sydämeni puristui kokoon kun Thingol kamppaili epäilystensä kanssa, mutta samalla kertaa iloitsin hänen ja Melianin välisestä suhteesta, niin epäsuhtainen kuin se monessa kohtaa toisaalta olikin. Kaiken läpi kuitenkin kuulsi syvä rakkaus, joka näiden kahden välillä vallitsi. Ehkä kaikkein eniten pidin siitä, miten Thingol iloitsi kauniista tyttärestään. Minä voin vallan mainiosti hänen edesottamuksensa Silmarillionissa, kun hän yritti pitää Lúthienin ja Berenin toisistaan erossa kaikin keinoin.

Kiitos tästä kauniista ficistä. Se ilahdutti iltaani kovasti.


zilah





Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 151
Vs: Silmarillion: Satakielten laulu, K11, Thingol/Melian
« Vastaus #4 : 18.02.2016 22:55:49 »
zilah: Ihanaa, että teksti ilahdutti ja että onnistuin välittämään Thingolin ja Melianin välisiä tunteita noin hyvin. :> Tosi iso kiitos ihanasta kommentistasi, piristit sillä puolestasi iltaani. <3
wooooop
Ava: Ingrid