Täältä et löydä kuin pimeyttä, K-11

[Saappaaton]

Nimi: Täältä et löydä kuin pimeyttä
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: K-11
Genre: darkfic
Paritus: Xenofilius/Severus
Beta: FractaAnima <3
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistatte Row-tädin omaksi kuuluu hänelle, enkä hyödy tästä taloudellisesti.

A/N: Tällaisen pienen kivan haasteen sain Kovanonnenpyörän kolmannelta kierrokselta, en vielä tiedä keneltä, mutta kiitokset! Ravisteli tosiaan tätä ficcaajaa ainakin pois omilta mukavuusalueiltaan kivasti.
Osallistun tällä myös Rare10 #2:een.

Täältä et löydä kuin pimeyttä

Se, mitä kirjastossa tapahtui, ei saa toistua.

Severus tuijotti kirjoittamaansa seitsemää sanaa sulkakynä yhä kädessään. Hänen mielensä oli samanaikaisesti niin turkasen täynnä ja niin ammottavan tyhjä, ettei hän saanut yhdestäkään ajatuksesta kiinni. Jossain rintakehän tienoilla tuttu tunne hiipi hänen tajuntaansa; kuin jokin kietoutuisi hänen sisimpänsä ympärille tuskallisen hitaasti ja silti niin varmasti. Kuin jokin haluaisi kuristaa viimeisen tunteen, inhimillisyyden hänen sisimmästään.

Siihen ei vaadittaisi paljoa.

Nuorukainen laski sulkakynän kädestään ja hieraisi silmiään. Hän ei huomannut, että etusormeen ilmestynyt mustetahra levisi hänen silmäkulmaansa ja otsalle hiusrajan tuntumaan, kun sama käsi siirtyi haromaan rasvaiset hiukset pois hänen silmiltään. Severus tuijotti kirjoittamiaan sanoja, nähden sivusilmällä viimeisimmän kirjastosta lainaamansa opuksen.

Hän oli kahlannut Tylypahkan kirjaston läpi etsien kaikki kirjat, joissa mainittiinkin pimeät voimat ja jotka vain sai lainattua ilman erityislupaa. Hän oli himoinnut Salaisten kirjojen osastolta jo pidemmän aikaa useampaakin teosta, mutta matami Prilli oli aina häätänyt hänet pois, kun hän oli eksynyt lähellekään kirjaston perälle eristettyä osastoa. Eikä edes professori Kuhnusarvio ollut tohtinut allekirjoittaa hänelle lupalappua mihinkään Salaisten kirjojen osaston kirjaan.

Severus sulki silmänsä hänen mielensä lähtiessä vastoin parempaa tietoa harhailemaan kuluvan päivän aiempiin tunteihin. Siihen hetkeen, jonka hän niin kipeästi halusi tapahtumattomaksi. Niin kipeästi, että se sai nuorukaisen hetkeksi muistamaan, ettei hänen sisimpänsä ollut vielä täysin turta. Unohtaminen ei riittänyt, se piti saada tapahtumattomaksi.

Kapea sormi hipaisi kirjan selkää kaipaavasti. Liemistä tenhoavimmat piti varmasti sisällään sellaisia salaisuuksia, joita Severus niin kovasti janosi, puhumattakaan muista Salaisten kirjojen osaston kirjoista. Nuorukainen hätkähti kuullessaan kaavun kahahduksen ja veti kätensä pois ollen varma saavansa jälleen yhden läksytyksen matami Prilliltä.

”Ei sydämesi halaja tätä, Severus. Täältä et löydä kuin pimeyttä.”

Ilmeettömästi nuorukainen katsoi puhujaa tunnistaen tämän vaivatta. Xenofilius Lovekiva.

”Mitä sinä minusta tiedät?” Severuksen kysymys oli halveksiva ja hän lähes sylkäisi sen, pitäen kuitenkin äänenvoimakkuutensa matalana. Hän ei kaivannut hullua kirjastonhoitajaa tähän väliin.

”Jokainen ihminen kaipaa vain hieman rakkautta, Severus.”

Nuorukainen ei ehtinyt vastata saati reagoida, kun toinen oli jo kirinyt heidän välisensä etäisyyden umpeen ja huulet koskettivat toisiaan kevyesti. Kosketus jäi hyvin lyhyeksi, ennen kuin Severus jo tönäisi toisen kauemmas itsestään inhon vallassa. Lähes yhtä nopeasti hän oli kaivanut taikasauvansa esiin ja painoi sen Xenofiliuksen kurkulle, pakottaen tämän selän kirjahyllyä vasten.

”Älä enää ikinä kuvittele tekeväsi mitään tuon kaltaistakaan!” Severus sihahti myrkyllisesti ja harppoi pitkin askelin pois paikalta. Hän oli törmätä paikalle kiiruhtavaan Prilliin, joka katsoi häntä paheksuen mennessään.

Severus värähti inhosta muistolleen. Oli pakko olla keino, jolla hän saisi pidettyä huolta, ettei Xenofilius saisi mitään yhtä typerää mieleensä enää ikinä. Hänen teki mieli kokeilla kehittelemäänsä loitsua toiseen, mutta se saattaisi vahingossa tappaa. James Potter tai Sirius Musta olisi ihanteellisempi koekaniini.

Hetkeksi nuorukainen unohtui nautiskelemaan sen ajatuksen kanssa, että saisi vahingoittaa verivihollisiaan. Miten hyvältä Mustan tai Potterin veren vuodattaminen tuntuisikaan. Tai vielä parempi olisi katsoa kaksikon vuotavan kuiviin, hitaasti, mutta varmasti. Sadistisen tyytyväinen hymy koreili Severuksen huulilla. Xenofiliuksen veren vuodattaminen ei voisi ikinä tuntua samalla tavalla hyvältä.

Vaikka tuskin se pahaltakaan tuntuisi…

Severus kurotti sulkakynän takaisin käteensä ja kirjoitti vielä yhden sanan lyhyen kirjeensä jatkoksi. Hän huomasi itsekin, että toisin kuin viimeinen sana, jonka hän kirjoitti syystä tai toisesta levollisin mielin, ensimmäisten sanojen käsialasta saattoi aistia sen, miten suunniltaan hän oli niitä kirjoittaessaan ollut.

Ikinä.

[LillaMyy]

No jopas, nytpäs tulikin taas rarea tavaraa nassun eteen. Jotenkin en osaa sitten yhtään yhdistää näitä kahta edes samaan huoneeseen, joten katsotaas, kuinka sä olet selvittänyt tämän parituksen.

Jossain rintakehän tienoilla tuttu hiipi hänen tajuntaansa; kuin jokin kietoutuisi hänen sisimpänsä ympärille tuskallisen hitaasti ja silti niin varmasti.

Tuota tuota, inhottaa aloittaa kommentti kritiikillä, mutta... Joko allekirjoittanut on todella blondi, hidas ja tyhmä, mutta mä en saa tuosta kursivoidusta kohdasta otetta sitten millään. Puuttuuko sieltä kenties joku yksittäinen sana (esim. tunne) vai onko siinä jotain muuta häikkää?

Kosketus jäi hyvin lyhyeksi, ennen kuin Severus jos tönäisi toisen kauemmas itsestään inhon vallassa.

Jo-sanaan oli livahtanut ylimääräinen s.

Jopas olikin... erilaista Saapasta, kuin mihin olen tottunut. Siis... wow, oikeasti... Takki on nyt kyllä ihan tyhjä kommentoinnin suhteen. Hyrr, darkfic tosiaankin, kovin paljoa pimeämmäksi ei varmaan tämän ikärajan alla voisi teksti mennäkään. Ei hyvää päivää, oikeasti, tämä oli liian hyvä ficci, kun multa lähti Saappaat suusta, eheheheh, pun intended. Oi voi, enpäs ole aikoihin jäänyt näin sanattomaksi tekstiä lukiessani, kiitos siis tämän linkkauksesta, ja pahoittelut typistetystä kommentista, mutta enempää et saa musta irti, koska mitähän hittoa tähän pitäisi muka sanoa? Tykkäsin ja ihan hitokseen, ja lempikohdakseni nousi ehkä tämä Xenon repla:
”Ei sydämesi halaja tätä, Severus. Täältä et löydä kuin pimeyttä.”

[Odo]

Mun on oltava samaa mieltä Lillan kanssa, että tuo Ksenon repla on ehdottomasti ihastuttava. Ja niin, siitä päästääkin siihen, että suomeksi Xenofilius on Ksenofilius. En nyt kuitenkaan laskisi sitä virheeksi, mutta suomennoksiin tottuneena X:n käyttö tuntui hassulta (toki myönnettävä on, että Xeno näyttää paremmalta).

Tää on tosiaan sulta erilaista matskua ja oot onnistunut hyvin mukavuusalueidesi ulkopuolella. Paritus on aika kutkuttava ja odotin hieman muuta, mutta tämä toimi näinkin. Ksenon saattaa jopa kuvitella tuollaiseksi ja Severus taas oli ihanan synkkä. Totuttuakin synkempi ja se kuvastui tästä hyvin. Sadistinen säväys toi tähän voimaa ja sen darkfic elementin. Muuten kyllä pystyn kuvittelemaan Severuksen ihan hyvin laittamassa sauvaa Ksenon kurkulle ilman sitä darkficciäkään. Sellaisen huomionosoituksen jälkeen varmasti Sev menettää hermonsa.

Oikein mainio fic ja hyvin olit onnistunut tuomaan esille rareparituksen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun luen Ksenoa paritettuna kuolonsyöjälle (oon rakastunut aikoinaan Ruskapojan Kseno/Rabastaneihin), mutta tässä oli taas uusi paritus, joka ei olisi tullut ensimmäisenä mun mieleen. Hienosti oot onnistunut KOPissa, pisteet siitä.

Ja muistelenko oikein, että oot Kerää kaikki hahmot haasteessa? Tällähän sä saat napattua Ksenon tai Severuksen.

[Saappaaton]

Lilla, hoho, olen edelleen ylpeä siitä, että olen jättänyt sut sanattomaksi. Noista kohdista pitää nyt täälläkin vielä sanoa, että betani kyllä huomautti niistä, mutta niin, Saaps oli fiksu ja laittoi korjaamattoman version julki. (Eli betani on kyllä osannut työnsä, vaikkei siltä äkkiseltään ehkä tuntunutkaan.)
Kiva kun tykkäsit ja kommentoit ja tui. <3

Odo, joo elikkäst tämän selitinkin jo sulle aiemmin, nimen kirjoitusasun kopioin suoraan annetusta haasteesta, mutta tokkopa tuo nyt hirmuisen paljon ihmisiä tuolla ahdistaa. (Lue: olen liian laiska korjatakseni.) On kiva kuulla, että Severuksen synkempi synkkyys tuli läpi asti, eikä se jäänyt tuonne jonnekin kirjoittajan toiveajatusten tienoille. Kiva kun kelpasi.
Ja hahmoja keräilen kyllä, mutta koska Severus minulta jo löytyy ja Kseno on kuitenkin omalta osaltaan sen verran pienemmässä roolissa, niin en minä sitten tällä kumpaakaan.

[Beelsebutt]

(Haha, laskin sanat! )

Mä niiiiin haluaisin uskoa, että Severuksen ajatukset kuitenkin, vaikka se halusikin poistaa ne mielestään! kiertelivät Xenofiliuksen kanssa tapahtunutta juuri siksi, että asia ei ehkä ollutkaan niin järkyttävä kuin mitä Severus tuppasi ajattelemaan. Ehkä oli kuitenkin ainakin tietyllä tavalla mukavaa, että joku oli ottanut aloitteen ja suonut Severukselle hetken hellyyttä <3 tietysti voi olla, että mun ylisokeriset aivot vain täydentävät ficin tällaiseksi, vaikka Sewwy todellisuudessa koki pelkkiä inhon väristyksiä

Enigeis, yhtä mieltä kaikki pääni sisäiset äänet ovat siitä, että tää ficci on simppelin monimutkainen moniulotteinen outo hämmentävä jotain noista tai sitten niitä kaikkia! Tai silleen, että täs on kuvattu hyvin suoraviivainen tapahtuma, joskin Xenofilius on aina varsin hämmentävä ja kiemuroitseva hahmo mutta kuitenkin tässä tapahtuu niin paljon asioita ympärillä ja piilossa, ettei niitä oikein kaikkea tajuakaan. Ja MONIULOTTEISUUS eli minusta tää ficci on täynnä kerroksia toistensa päällä ja lukija voi niistä sitten valita oman totuutensa.

Vai oliko se taasen oman sokerisen mieleni aikaansaama harha


Joka tapauksessa! Ficci pisti ajattelemaan ja miettimään (eikä vähiten Severuksen kapeita sormia tai sitä ohimoon jäänyttä mustetahraa ), suorastaan ankarasti pohdiskelemaan! Mieluisa kokemus siis, kiitos siitä



Niin, tämähän oli siis minun jättämäni haaste, joten otan kaiken vastuun Xenofiliuksen Ksenofiliuksen nimen väärinkirjoittamisesta! Keskityin niin kovasti kirjoittamaan filiuksen äffällä enkä phlla, että unohdin tsekata Xn noh, oppia ikä kaikki. Ja Xenonahan se olisi mennyt hienosti myös "Kerää kaikki hahmot" -haasteeseen



Kiitos <3
Bbuttis

[FractaAnima]

Töttöröö! Tämän olenkin (obviously) lukenut jo aiemmin, mutta kommentoidaanpa tätä täällä finin maailmassakin, kun kommiksesta tämänkin nappasin.

Minut saa aina puolelleen kirjoittamalla Severuksesta! Ja tässähän on taas yksi paritus, joka on ihan todella extremerare. Teksti alkaa tosi kutkuttavasti, koska välittömästi herää kysymyksiä! Mitä siellä kirjastossa sitten on tapahtunut, mitä hähä?

Hänen mielensä oli samanaikaisesti niin turkasen täynnä ja niin ammottavan tyhjä, ettei hän saanut yhdestäkään ajatuksesta kiinni.

Tässä lauseessa on jotain niin samaistuttavaa, että taisit juuri kuvailla sen fiiliksen, joka pörrää meikäläisen arkipäivissä turhankin usein, lähes aina. Samaistuttavuushan on lähes poikkeuksetta plussaa, kuten siis tässäkin.

Kuvailusi, kuristavuus, mielensisäinen ahdistus on kaikki on tosi severusmaista. Nuorukaisen (joka on muuten sana, joka aina pistää omaan silmääni, jostain syystä en pidä siitä tällä hetkellä lainkaan, mutta se on vain mun päässäni ) kiinnostus pimeisiin voimiin ja niiden etsiminen kirjoista, kertoo paljon canonmaista tarinaa Severuksesta. Myös se, että jonkun asian, tässä tilanteessa nöyryyttävän muiston, täytyy muuttu kokonaan tapahtumattomaksi, ei vain unohdetuksi, kertoo Severuksesta itsestään. Hän ei halua tyytyä kompromisseihin. Kaikki tai ei mitään. Useimmiten ei mitään.

Kseno on ihan Kseno. Minäkin tykkään valtavasti hänen replastaan: ”Ei sydämesi halaja tätä, Severus. Täältä et löydä kuin pimeyttä.” Se on helmi ja sopii sanojansa suuhun täydellisesti. Myös Ksenon (ilmeisesti periytyvä) naiivi olemus ja olettamus, että kaikki tarvitsevat vain vähän rakkautta on todella osuvaa. Sellainen maailmaa rakastava ja kaikkeen vastauksen löytävä mieshän tuo uskoakseni on. Haha, aika huippu tyyppi itseasiassa. Vain Kseno (tai Luna) saattaisi suudella yhtäkkiä toista ihan ilman tunteitakin, noin vain, jotta toisen ei tarvitsisi ottaa pimeyttä vaan huomaisi, että rakkautta riittää kaikille. Ksenofilius on varmasti hippi!

Kaikista hienoin oivallus tässä tekstissä on kuitenkin se rauhallisuus, minkä Severus saa ajatellessaan mitä pahuuksia voisikaan tehdä Jamesille ja Siriukselle. Severus on juuri niin koulukiusattu ja synkkä, että osaan kuvitella kuinka suurta mielihyvää hän saa jo siitä, kuinka kiusaajat anelevat häneltä armoa vain hänen mielessään. Tai sitten eivät anele, kuivuvat vain kokoon kuin rusinat. (Nohnoh, Fractan TeamSeverus täällä puskee taas läpi. )

Mutta siis, tunnelman muutos alun hysteriaa hipovasta inhosta sellaiseen rauhalliseen koston suloisuuteen on kutkuttava. Saa hymisemään hiljaa mielessään. Hmm. Nomnom.

Kiitos tästäkin lukukokemuksesta, tykkään sun teksteistä kovin.

- Frac

[Saappaaton]

Bbuttis, en suostu sen enempää ottamaan kansaan sokerikuorrutettujen aivojesi vaihtoehtoskenaarioihin, vaan jätän kaiken täysin lukijan tulkinnan varaan. Jos sieltä tällaisen (itseäsi miellyttävän) tulkinnan löysit, niin hienoa. (Jouduin muuten hetken pohtimaan, että mitä sanoja laskit!) En tiedä oliko kirjoittaessani tarkoitus kirjoittaa mitenkään moniulotteista, mutta se on aina kiva kuulla, että lukijalle jää sellainen olo. Ja hyvin onnellinen olen siitä, että yksittäiset kuvailut jäävät pörräämään mieleen. Ne on sinne ihan tarkoiuksellisesti istutettu.
Eipä tuo nimen väärinkirjoitus nyt niin iso ongelma ollut, päin vastoin. Oikein paljon kiitosta kivasta haasteesta, kyllähän tämän kanssa sitten hetki pähkäiltiinkin. Tuitui. <3

Frac, siis ensinnäkin ihana, että vaivauduit ihan kommentoimaankin vielä (ja sit kirjotit mulle pienen romaanin). <3 Tuo lainaamasi kohta on siis tosiaan hyvin omaelämänkerrallinen kokemus, jos niin voi sanoa. Ihan hyvä tietää, että se on samaistuttava, enkä ole sen tunteen kanssa yksin.
Olen sulle tainnut mainitakin, kun koen Severuksen haastavana hahmona kirjoittaa ja sitten sä olet tollanen Sevve-fani, niin se sun mielipide aina kuumottaa. Mutta jos olen saanut sinne canonmaista Severusta, olen enemmän kuin onnellinen. <3
Kseno taas, joo, voisin kuvitella että on etenkin nuorempana ollut jotenkin todella samanlainen kuin Luna on kirjoissa. (Onhan kirjojen Ksenossa jo synkkyyttä tulevasta sodasta imo.) Mutta nuoruudessaan kyllä, Kseno oli varmasti hippi! Tältä lähtökohdalta itseasiassa tätä ficiäkin lähdin rakentamaan.
Ihanaa, että tämä kelpasi tunnelmanmuutpoksineen kaikkineen. Tuitui. <3

[Hazyel]

Lupasin kommentoida sulta lisää, joten täältä pesee! Plus koska rarea ei voi koskaan kommentoida liikaa. Mielenkiintoinen paritus muutenkin, en koskaan olisi olettanut törmääväni tällaiseen (no okei, en myöskään moneen muuhun KOP haasteessa mainittuun paritukseen...

Luulin ensin hyvän aikaa tämän tekstin sijoittuvan aikuisiin Severukseen ja Xenofiliukseen, vaikken ollut edes lukenut, vaan tämä oli roikkunut tuolla välilehdissä about ikuisuuden. Mutta oli oikein mukava yllätys, että kyse olikin lopulta nuorista Severuksesta ja Xenofiliuksesta. Musta on vähän jopa pelottavaa, kuinka... tuota... verenhimoiseksi, tai ehkä hulluksi olet Severuksen tässä tehnyt, kun en koskaan ole ajatellut häntä sellaiseksi. Erityisesti se, kuinka hän haluaisi tappaa Jamesin tai Siriuksen. Ja vielä nauttisi siitä. Ja toisaalta taas Xenofilius on jäänyt tässä aika epämääräiseksi ja etäiseksi hahmoksi, sellaiseksi, joka vain käy sanomassa Severukselle, ettei hän tosissaan halua sitä pimeyttä, mitä on löytämässä. Olisin ehkä kaivannut enemmän Xenofiliusta tähän, vaikka toimi se näinkin. Ja selitystä sille, miksi Xenofilius tuolla tavalla koitti suudella Severusta. Ja kenties tehdä jotain muutakin.

Mutta! Tykkäsin erityisesti kuitenkin siitä, kuinka ensimmäinen ja viimeinen lause tavallaan sitoivat tämän ficin yhteen. Kun ficci alkoi kirjeen ensimmäisellä lauseella, ja samalla päättyi samaisen kirjeen viimeiseen lauseeseen. Tykkäsin!