Kirjoittaja Aihe: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]  (Luettu 6012 kertaa)

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« : 09.02.2016 00:16:35 »
Nimi: Ei paeta enää
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Draco
Varoitukset: -
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Harry Potterin ja siihen liittyvän muunkin, minä vain lainaan.

A/N: Osallistuu OTP10 vol. 3 -haasteeseen. Sijoittuu jonnekin muutamia vuosia kirjan tapahtumien jälkeen (jollei oteta lukuun 19 vuotta myöhemmin -osiota).

Ei paeta enää

Lomien alettua heillä on tapana lähteä piknikille. Valita paikka, johon muut eivät nähneet ja levittää punavalkoiselle, hieman nukkaantuneelle viltille laatikossa hölskyneet leivät ja mehu, jota Molly on kesällä keittänyt. Katsella taivaanrantaan kerääntyviä pilviä ja juosta sitten pois äkkiä, kun sade päättääkin alkaa sillä hetkellä. Draco tietysti nurisee kastuneesta villapaidastaan, mutta Ronin vetäessä nauraen kutittavaa vaatetta toisen päältä, apeamielisyys usein karisee ja johtaa aivan johonkin muuhun.

Lomalla he ovat aivan kuin kaikki muutkin. Tuo vaaleahiuksinen, kopean näköinen nuori mies ja tuo punapää, joka on aina rennommissa vaatteissa, kuin toinen olisi toivonut. Vaikka, eihän hän lopulta enää jaksanut kinastella, kun ne siniset silmät killittävät häntä lumoavasti pisamapisaroiden yläpuolelta. Sanat unohtuvat, mutta teot puhuvat entistä enemmän puolestaan. 

Lomien loputtua molempien on pakko jatkaa sitä, mihin on jääty. Ron lähtee aurorivirastoon ja työmatkoille ympäri maata, samalla kun Draco jatkaa työtään siellä, mihin on tällä kertaa päätynyt. Hän ei oikein ole vielä täysin varma, mikä työ hänelle eniten sopisi, joten hän kokeilee asioita. Nyt, kun pääsee jo itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Se, mikä heidän elämästään puuttuu, näkyy kaikilla muilla. Rakkaus toista kohtaan. Se ei saa näkyä julkisesti, sitä mieltä Draco on ollut. Ron ei ole varma, miten asiaan suhtauduttaisiin aurorivirastossa, joten asiaan ei ole varsinaisesti puututtu. Heille käy, että he kulkevat kaupungilla vierekkäin kuin ystävät. Ehkä joku joskus kuiskuttelee, arvaa, mutta mitään varsinaista ei paljasteta.

Kunnes tulee päivä, jolloin heistä toinen kyllästyy siihen. He ovat asuneet yhdessäkin jo melkein pari vuotta, seurustelleet yli neljä. Miksi pitää vieläkin olla suutelematta toista torin laidalla, mutta kotona voi täysin ilmaista tunteensa? Asiaa puidaan ja hampaita kiristellään. Toinen lähtee kotoa selventämään ajatuksiaan ja toinen mököttää nojatuolissa odottaen poikaystäväänsä takaisin. Hän haluaa sanoa, että antaa olla, tehdään niin. Hän ei halua enää paeta ajatuksiaan, hän haluaa olla kuin muutkin. Mutta, haluaa lisätä, ettei se ole niin helppoa. He ovat molemmat puhdasverisiä, kaikesta huolimatta, ja se on vaikeaa. Jos se olisi helppoa, tätä keskustelua ei tarvitsisi edes käydä.

Kun Ron palaa, hän löytää Dracon nuokkumasta nojatuolista. Siitä, johon hän itsekin on nukahtanut liian usein töistä tultuaan ja jäätyään lukemaan sanomalehteä. Tässä, katsoessaan unten mailla olevaa poikaystäväänsä, Ronin mielen valtaa ilo siitä, että juuri tämä mies on valinnut hänet. Että toinen on luvannut asua hänen kanssaan, kiistellä mitä kahvia kuuluu juoda ja miettiä kenelle tädille lähetetään joulutervehdykset.

Hän ei halua paeta, ei enää. Hän haluaa asettua, eikä se saisi olla liikaa vaadittua. Kun hän hellästi tökkää toista olkapäähän ja toinen avaa haparoiden silmänsä kohtaamaan siniset silmät, punapää tietää, että Draco on odottanut häntä tässä oman vastauksensa kanssa. Ja kun käsi kiertyy vyötärölle, hän kuulee sanan, joka on muodostunut hänelle itselleenkin. Yritetään. Eikä enää väistetä muiden katseita.
Hyppää lehtikasaan!

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 148
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #1 : 16.02.2016 09:17:16 »
Tämä on oikein söpö ja keveä, vaikka vakavaa asiaa tässä käsitelläänkin. :> Draco / Ron on parina jäänyt itselleni vähän vieraammaksi, mutta tykkäsin tässä siitä kyllä kovasti. :3

Tässä on tosi ihania yksityiskohtia, tuo piknik ja villapaidat ja torin laidalla suutelemisesta haaveilu, oi että. Dracon ja Ronin kodissa on myös jotenkin sellainen pitkään yhdessä asuneiden fiilis, just noissa mitä kahvia juodaan -jutuissa, ja varsinkin kun Draco jää odottamaan Ronin paluuta. Tässä on tosi hyvin tuo haikeus mikä tulee siitä kun joutuu haaveilemaan torin laidalla suutelusta, kun ei ole täysin vapaa tekemään niin. Hyvin tuot esiin jännitteitä ja pelkoja, mutta myös niitä hyviä hetkiä. :>

Loppu on hempeä ja toiveikas, mutta ei ylisiirappinen, mikä sopii tähän hyvin. Tässä on mukavassa suhteessa pehmeyttä ja rosoisuutta. :>

Kiitos tästä. <3


// Edittiä: Piti muistaa sanoa, mutta unohdin, että oot kyllä saanu mut houkuteltua Ron / Draco parituksen pariin :3 Kirjotat heistä hyvin. :>
« Viimeksi muokattu: 16.02.2016 10:52:17 kirjoittanut Frederica »
wooooop
Ava: Ingrid

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #2 : 20.02.2016 12:18:21 »
Frederica, jei, kiitos suuresti kommentistasi! ^^ Mahtavaa, että päätit lukaista, vaikka paritus onkin hieman oudompi ja vielä mahtavampaa, jos sain sut houkuteltua mukaan tähän paritukseen. Olen iloinen, että teksti ilmeni sulle sellaisena, jona sen halusin esittää, koska tietty rosoisuus sopii näille hieman vastakohtaisille kaveruksille. Olen iloinen muutenkin ihanasta kommentistasi. Kiitos <3
« Viimeksi muokattu: 20.02.2016 13:03:44 kirjoittanut Grenade »
Hyppää lehtikasaan!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #3 : 21.01.2018 13:22:32 »
Vaihdokkaista hyvää päivää! Sattuipa sopivasti, että minulle tuli juuri Ron/Dracoa, joka keikkui (ja keikkuu edelleen) suosikkiparituksieni kärjessä rareudestaan huolimatta. Tämä on aina voittanut Harry/Dracon, vaikka molemmat ovatkin vihamiesparituksia. Tässä kuitenkin on enemmän haastetta ja on kivaa nähdä, miten tämä on saatu toimimaan ja puhdasverisyysasepkti on kiva ja pidin siitä, miten se tässäkin tuli esille.

Oikeastaan oli kiva, että tämä kertoi ajasta, kun molemmat ovat olleet yhdessä jo kauemmin. Tietysti aina tällaisissa ficeissä ajattelee, että miksi miten mitä, kun kyseessä on kuitenkin niin haasteellinen ja erikoinen paritus. Yleensä annan sen ajatuksen kuitenkin soljua ohi ja mietin itse, millaisia vaihtoehtoja olisikaan tarjolla. Nyt en oikeastaan osaa keksiä, miten kaikki on alkanut, ja missä ajanjaksossa oikeastaan liikutaan, kun pari on mennyt yksiin. Se ei kuitenkaan haitannut, oli kivaa lukea, miten näiden suhde toimii ja mitä siihen sisältyy. Salailu oli vahvasti läsnä, mutta lopetuksen yrittäminen sai kyllä sydämen sulamaan.

Sujuva ja mukaansatempaava ficci oli kyllä, ilo oli saada tämä kommentoitavaksi! Ron/Draco on ihana ja yksityiskohdat esimerkiksi kummankin työstä toivat kivasti tähän väriä, kun sai maistaa noiden jopa etäistä arkea toisistaan. Kiitos!


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 437
  • ava by Rosmariini
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #4 : 15.07.2019 14:59:21 »
Tykkäsin tästä parituksesta hirvittävästi ja etenkin siitä, miten olit kirjoittanut heistä. Ronin ja Dracon erilaisuus tuli hyvin esille. Draco on pikkutarkempi ja siistimpi, Ron taas vähän boheeminpuoleinen. Ovatko Weasleyt hyväksyneet Dracon vai onko Dracolla Ronilta lainattu villapaita päällä piknikillä? (Oletin automaattisesti, että kyseessä on yksi niistä Mollyn joululahjapaidoista :).)

Kohta siitä kuinka Draco etsii itselleen sopivaa työtä nyt kun viimeinkin saa päättää itse, oli melkein sydäntä särkevä. Niin paljon sanottu yhdessä lauseessa. Samoin tuo, että he tunsivat, että heiltä puuttuu (niin kuin tietysti puuttuikin) näkyvä rakkaus toisin kuin kaikilta muilta, oli surullista.
Lopun nojatuoliepisodi jätti hyvän mielen. Se oli varmaan kummankin lempituoli, johon liittyy paljon muistoja. Mukavaa, että kumpikin haluaa yrittää lopettaa salailun, vaikka velhomaailma onkin varmaan aika vanhanaikainen näissä asioissa.

Koskettava ja sydäntä lämmittävä luettava tämä oli. Kiitos!
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #5 : 14.09.2022 01:44:40 »
Herranjestas, onko näistä kommenteista näin kauan, ei helkkari. :D Täällä ollaan ja tietäkää, että olen totisesti ilahtunut niistä, vaikka olenkin vähän etana tässä vastaamisessa!

Odo: RonDraco totisesti on vihamiesparitus, viha on erittäin molemminpuolista. :D Itsekin tässä lukiessa mietin, että mikäköhän on ollut suhteen historia, miten he ovat päässeet yhteen asti, mutta ehkä joskus sen voi jättää myös lukijalle itselleen mietittäväksi (eli olen varmaan ollut laiska, enkä ole keksinyt mitään, lol). Molemmat kuitenkin päättävät, että haluavat panostaa tähän suhteeseen, joten ehkä jotain toivoa vielä on! Kiitos paljon kommentistasi! <3

Kelsier: Hii, hyvä, että näiden kahden väliset erot tulivat esille! Tykkään, miten he tasapainottavat toisiaan, ja vaikka erojakin on, ei niitä kuitenkaan ole ihan niin paljon liikaa, että se kokonaan olisi liikaa. Minäkin oletan, että kyseessä oli Mollyn villapaita! Uskoisin, että vaikka Molly on voinut aluksi olla vähän epäuskoinen poikansa suhteesta, niin hän on lopulta ilahtunut, miten onnelliselta Ron vaikuttaa ja se on hänelle tärkeintä. Kiitos paljon kommentistasi! <3
Hyppää lehtikasaan!

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 346
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #6 : 18.10.2022 10:08:14 »
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Päätin tarttua johonkin Ron/Draco -ficeistäsi, koska huomasin sulla olevan niitä listauksessa ihanan paljon, ja minua kiinnostaa aina tosi suuresti, jos joku paritus on kirjoittajalleen erityisen rakas, jopa OTP, kuten sulla tuon haasteen perusteella tämä on.  :) Tämä on ihana OTP, varmaan erityisesti siksi, mitä tuolla aiemmissa kommenteissa Odo sanoi, että vaikka H/D on paljon yleisempi, niin tämä on samalla lailla enemies to lovers -paritus, mutta harvemmin vastaan tulevana se tarjoaa paljon tilaa sellaisillekin tulkinnoille, jotka ei ehkä H/D-maailmaan niinkään sopisi.

Niin kuin tässä esimerkiksi hienosti esiin tulleet Ronin ja Dracon valtavan isot luonne-erot, vastakohtaisuudet oikeastaan, kun Ron on viimeisen päälle huoleton ja rento esimerkiksi pukeutumisen ja kaikenlaisten yksityiskohtien suhteen, ja Draco taas helposti kuviteltavissa kovinkin pikkutarkaksi. Niin, että sitten toisen erilaisuus tavallaan voi ärsyttää ja harmittaa puolin ja toisin, mutta kun sitten kumminkin on vaan pakko rakastaa.  :) Ihana asetelma, ja upeasti olit tuonut juuri tällaista esiin tässä.

Lomalla he ovat aivan kuin kaikki muutkin. Tuo vaaleahiuksinen, kopean näköinen nuori mies ja tuo punapää, joka on aina rennommissa vaatteissa, kuin toinen olisi toivonut. Vaikka, eihän hän lopulta enää jaksanut kinastella, kun ne siniset silmät killittävät häntä lumoavasti pisamapisaroiden yläpuolelta. Sanat unohtuvat, mutta teot puhuvat entistä enemmän puolestaan.
Ihanasti kuvattu näiden kahden salaiset piknikit ja se, miten silloin voi vapaasti olla sitä, mitä haluaa, ja ilmaista miltä tuntuu. Vaikka ihan kauhean surullista ja raskasta toisaalta, että koskaan muulloin niin ei voi olla. Kun kaikille muille ihan itsestään selvät asiat ja perusoikeudet eivät näille olekaan edes mahdollisia, niin kuin suudella toista julkisesti, vaikka on jo asuttukin yhdessä pitkään. Tosi kuluttavaa, vaikka kertoo kyllä heidän välisestään rakkaudesta paljon, että silti jaksavat ja haluavat yrittää.

Lainaus
Lomien loputtua molempien on pakko jatkaa sitä, mihin on jääty. Ron lähtee aurorivirastoon ja työmatkoille ympäri maata, samalla kun Draco jatkaa työtään siellä, mihin on tällä kertaa päätynyt. Hän ei oikein ole vielä täysin varma, mikä työ hänelle eniten sopisi, joten hän kokeilee asioita. Nyt, kun pääsee jo itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Tämäkin oli niin hienosti sanottu, ja muutamalla lauseella onnistuit avaamaan nuorten miesten elämää tosi laajasti. Ronilla on selkeästi varmempi ja vakaampi asema velhomaailmassa sotien jälkeen, kun taas Draco on enemmän hukassa itsensä kanssa, ja niin tietysti onkin. Onhan hän tavallaan pudonnut ihan tyhjän päälle, kun aina on voinut nojata perheen maineeseen, joka toisaalta on vaatinut isosti veronsakin ja vaatinut noudattamaan tiettyjä tapoja. Nyt kun suvun maine on mennyt, sitä on vain itsensä varassa, mikä on varmaan pelottavaa, mutta vapauttavaa. Draco tässä varmaan ekoja kertoja pääsee edes kysymään itseltään, mitä se olisi, mitä hän ihan omana itsenään haluaisi. Vain Dracona, ei enää Malfoyn suvun perillisenä.

Lainaus
Rakkaus toista kohtaan. Se ei saa näkyä julkisesti, sitä mieltä Draco on ollut. Ron ei ole varma, miten asiaan suhtauduttaisiin aurorivirastossa, joten asiaan ei ole varsinaisesti puututtu. Heille käy, että he kulkevat kaupungilla vierekkäin kuin ystävät. Ehkä joku joskus kuiskuttelee, arvaa, mutta mitään varsinaista ei paljasteta.
Ihan ymmärrettävää, että juuri Draco on epävarmempi ihmisten suhtautumisesta ja noista selän takana kuiskutteluista. Ronilla on varmaan enemmän varaa ajatella, että mitä sitten. Mutta Dracosta on varmaan puhuttu jo niin paljon taustansakin vuoksi, että ymmärtää, että häntä pelottaa. Tuossa kohtaa varmaan pelkäisi menettävänsä sen vähäisenkin vakauden ja aseman, jota on onnistunut työelämässä saavuttamaan, kun Dracolla varmaan on jo valmiiksi muiden silmissä huono maine. Ihana Ron toisaalta, kun ei välitä siitä, vaikka ihmiset varmaan hänen osaltaan päivittelisivätkin, että hänen kaltaisensa hyvä tyyppi seurustelee pahan pojan kanssa. Tai jotain sinnepäin.  ;D Mutta helppo on nähdä, että Ron osaisi lopulta, ainakin aikuisena suhtautua ihmisten puheisiin hiukan olankohautuksella.

Lainaus
Jos se olisi helppoa, tätä keskustelua ei tarvitsisi edes käydä.
Niinpä, tämä on upeasti sanottu, ja osuu asioiden ytimeen monienkin juttujen kohdalla, joita sitä elämässä tulee pähkäiltyä.

Lainaus
Tässä, katsoessaan unten mailla olevaa poikaystäväänsä, Ronin mielen valtaa ilo siitä, että juuri tämä mies on valinnut hänet. Että toinen on luvannut asua hänen kanssaan, kiistellä mitä kahvia kuuluu juoda ja miettiä kenelle tädille lähetetään joulutervehdykset.
Aivan ihania nämä Ronin ajatukset nukkuvaa Dracoa katsellessaan. Noinhan se menee, tai noin ainakin pitäisi osata ajatella, kun niissä hyvissä ja rakastavissakin ihmissuhteissa tulee hetkensä, jolloin kaikki vaan ottaa aivoon. Että jos on löytänyt hyvän ihmisen rinnalleen, pitäisi osata olla onnellinen siitä, että saa vääntää arjen pikku jutuista juuri sen tyypin kanssa. :)

Kiitos tästä suloisesta, kauniisti kirjoitetusta lukuelämyksestä, joka herätti myös pohtimaan elämän isoja kysymyksiä! Ihailen todella, miten osaat tiivistää sanottavasi upeasti sellaiseen muotoon, että jo muutama lause kertoo ihan valtavan paljon. Tämä avasi minulle myös ihan uuden maailman Ron/Draco -parituksen mahdollisuuksiin. :)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #7 : 22.05.2023 18:34:58 »
Voiii, olipas tämä soma ♥ Vähän haikea, kun Ronilla ja Dracolla on tuo tilanne etteivät uskalla tuoda suhdettaan esiin muille (ja salailu on ikävää), mutta tunnelma oli kuitenkin samaan aikaan niin ihanan hellä ja rakastava. Semmoinen lämpöinen :3

Ronin ja Dracon suhteessa on varmasti hyvin näyttävästi esillä se "ongelma", että toisen suku on ollut vahvasti Voldemortin puolella ja toinen sitä vastaan, eikä sellaiset erot muutamassa vuodessa hälvene. Varmasti herättää monissa vähintäänkin kummastusta ja pahennustakin. Itselleni tuli tosin lisäksi vahvasti mieleen se, miten tosielämässäkin moni samaa sukupuolta keskenään oleva pari joutuu syystä tai toisesta pitämään suhteensa salassa (tai kertoo siitä vain hyvin harvoille), eikä sukupuoliasia varmaan ainakaan edesauta Dracon ja Roninkaan tilannetta. Ei velhot niin moderneilta vaikuta :D

Lainaus
Tässä, katsoessaan unten mailla olevaa poikaystäväänsä, Ronin mielen valtaa ilo siitä, että juuri tämä mies on valinnut hänet. Että toinen on luvannut asua hänen kanssaan, kiistellä mitä kahvia kuuluu juoda ja miettiä kenelle tädille lähetetään joulutervehdykset.
Ihanaa tämmöistä arkista rakkautta, niin aitoa ja puhdasta ♥ todella voimakasta. Ronin ja Dracon suhde vaikuttaa tässä muutenkin niin ihanalta, just semmoiselta joka sentään antaa molemmille paljon iloa vaikka piilottelu tuntuukin raskaalta. Mutta ihanaa rohkeutta heillä, kun ovat lopussa valmiita tuomaan suhteensa näkyväksi :3 Toivottavasti hyvä päätös loppujen lopuksikin (ei haluais aatella muuta kuin hyvän mielen hattaraa, mutta... 🙈 yritän silti keskittyä positiivisuuteen!)

Kiitos tästä suloisuudesta! Oli ihana lukea pitkästä aikaa Ron/Dracoa, hirveän aliarvostettu (vaikka tosi mielenkiintoinen) paritus.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #8 : 01.10.2023 15:32:12 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Tämän tekstin kiintoisa paritus ja jollakin tapaa lohdullinen nimi vetivät minua puoleensa.

Tässä on minusta tosi voimakas ja vivahteikas tunnelma! Monenlaisia eri fiiliksiä, jotka kietoutuvat yhteiseksi, elämänmakuiseksi kokonaisuudeksi. Alun kesälomahuolettomuus, pikniköinti ja levollinen yhdessäolo saavat taustalleen varjoja, kun selviää, että loman tarjoama vapaus olla ja rakastaa on jossain määrin tilapäistä. Arki tuokin tullessaan muun maailman, epävarmuuden muiden suhtautumisesta ja tarpeen hillitä ja piilotella. Ja sellaisen tarpeen olemassaolo on tosi inhimillistä, vaikkakin samalla surullista! Seurustelu saman sukupuolen edustajan kanssa voi tuottaa haasteita monenlaisissa ympäristöissä ja yhteisöissä vielä tänäkin päivänä, mutta ehkä aivan erityisen haastavaa on olla oma itsensä juuri konservatiivisessa velhomaailmassa. Tuo maininta puhdasverisyydestäkin jotenkin kolahtaa, koska tosiaan - ehkä sekin luo omanlaisiaan paineita ainakin Dracolle, jonka suku on sanellut hänen tähänastista elämäänsä niin paljon.

Dracoon liittyen haluankin lainata tämän kohdan:
Hän ei oikein ole vielä täysin varma, mikä työ hänelle eniten sopisi, joten hän kokeilee asioita. Nyt, kun pääsee jo itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Taustalta kuultaa vielä kipeä menneisyys, mutta on sydäntäni lämmittää niin, miten Dracolla on nyt enemmän vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä. ♥ Olipa kyse sitten työstä, asumismuodosta tai seurustelukumppanista. Tuntuu, että Dracon henkilökohtainen kasvutarina myös etenee aimo harppauksen tämän tekstin tapahtumien lomassa, kun vastassa on vaikea kysymys siitä, miten tulevaisuudessa toimitaan.

Sekin tuntuu tosi inhimilliseltä, että aluksi kumpikin on ihan okei sen suhteen, että ihmisten ilmoilla käyttäydytään kuin kaverukset eikä osoiteta parisuhteeseen viittaavaa hellyyttä, mutta ajan kanssa se kuitenkin alkaa kyllästyttää ja hiertää välejä. Kiistelystä ja mököttämisestä huolimatta on ehkä lopulta hyvä, että kissa nostetaan kunnolla pöydälle, koska mitä pidempään asioita hautoo, sitä isommiksi niiden mittasuhteet tuppaavat venymään. Minusta on ihanaa, miten kumpikaan ei jää vellomaan riidassa, vaan Ronin palatessa kotiin molemmat ovat tahollaan miettineet ja päätyneet samaan lopputulokseen. Tästä välittyy vahvasti se, miten hyvin miehet toisensa tuntevat ja miten samalla aaltopituudella he ovat:
Kun hän hellästi tökkää toista olkapäähän ja toinen avaa haparoiden silmänsä kohtaamaan siniset silmät, punapää tietää, että Draco on odottanut häntä tässä oman vastauksensa kanssa.

Lisäksi täytyy minunkin lainata vielä tämä kohta, jota muutkin ovat jo nostaneet esiin:
Tässä, katsoessaan unten mailla olevaa poikaystäväänsä, Ronin mielen valtaa ilo siitä, että juuri tämä mies on valinnut hänet. Että toinen on luvannut asua hänen kanssaan, kiistellä mitä kahvia kuuluu juoda ja miettiä kenelle tädille lähetetään joulutervehdykset.
Niin arkisia asioita, mutta niin merkityksellisiä! Siitä jos mistä tietää, että haluaa jakaa elämäänsä toisen kanssa, kun on kiitollinen myös kaiken maailman kahvikiistoista ja joulukorttihärdelleistä eikä pelkästään romanttisesta ruusunpunasta.

Ihanan elämänmakuinen tarina, joka sai hymyilemään jätti levolliselle mielelle - kiitos! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #9 : 01.10.2023 18:29:50 »
Olipa tämä suloinen tarina :) Tykkään siitä miten kirjotat tämän kaksikon yhteen, heissä on paljon samaa mutta myös isoja eroja. Jotenkin tämä paritus vaan toimii :D

Kipuilu sen kanssa kun ei voi olla avoimesti oma itsensä ja yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa on tosi kuluttavaa. Tykkäsin miten olit käsitellyt aihetta tässä ja miten kumpikin lopulta ymmärsi että rakkaus voittaa ❤️

Kiitos tästä, pidin kovasti!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!