Kirjoittaja Aihe: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]  (Luettu 1391 kertaa)

Grenade

  • Call me Grenu
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 724
  • Puuskupuhveli
Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« : 09.02.2016 00:16:35 »
Nimi: Ei paeta enää
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Draco
Varoitukset: -
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Harry Potterin ja siihen liittyvän muunkin, minä vain lainaan.

A/N: Osallistuu OTP10 vol. 3 -haasteeseen. Sijoittuu jonnekin muutamia vuosia kirjan tapahtumien jälkeen (jollei oteta lukuun 19 vuotta myöhemmin -osiota).

Ei paeta enää

Lomien alettua heillä on tapana lähteä piknikille. Valita paikka, johon muut eivät nähneet ja levittää punavalkoiselle, hieman nukkaantuneelle viltille laatikossa hölskyneet leivät ja mehu, jota Molly on kesällä keittänyt. Katsella taivaanrantaan kerääntyviä pilviä ja juosta sitten pois äkkiä, kun sade päättääkin alkaa sillä hetkellä. Draco tietysti nurisee kastuneesta villapaidastaan, mutta Ronin vetäessä nauraen kutittavaa vaatetta toisen päältä, apeamielisyys usein karisee ja johtaa aivan johonkin muuhun.

Lomalla he ovat aivan kuin kaikki muutkin. Tuo vaaleahiuksinen, kopean näköinen nuori mies ja tuo punapää, joka on aina rennommissa vaatteissa, kuin toinen olisi toivonut. Vaikka, eihän hän lopulta enää jaksanut kinastella, kun ne siniset silmät killittävät häntä lumoavasti pisamapisaroiden yläpuolelta. Sanat unohtuvat, mutta teot puhuvat entistä enemmän puolestaan. 

Lomien loputtua molempien on pakko jatkaa sitä, mihin on jääty. Ron lähtee aurorivirastoon ja työmatkoille ympäri maata, samalla kun Draco jatkaa työtään siellä, mihin on tällä kertaa päätynyt. Hän ei oikein ole vielä täysin varma, mikä työ hänelle eniten sopisi, joten hän kokeilee asioita. Nyt, kun pääsee jo itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Se, mikä heidän elämästään puuttuu, näkyy kaikilla muilla. Rakkaus toista kohtaan. Se ei saa näkyä julkisesti, sitä mieltä Draco on ollut. Ron ei ole varma, miten asiaan suhtauduttaisiin aurorivirastossa, joten asiaan ei ole varsinaisesti puututtu. Heille käy, että he kulkevat kaupungilla vierekkäin kuin ystävät. Ehkä joku joskus kuiskuttelee, arvaa, mutta mitään varsinaista ei paljasteta.

Kunnes tulee päivä, jolloin heistä toinen kyllästyy siihen. He ovat asuneet yhdessäkin jo melkein pari vuotta, seurustelleet yli neljä. Miksi pitää vieläkin olla suutelematta toista torin laidalla, mutta kotona voi täysin ilmaista tunteensa? Asiaa puidaan ja hampaita kiristellään. Toinen lähtee kotoa selventämään ajatuksiaan ja toinen mököttää nojatuolissa odottaen poikaystäväänsä takaisin. Hän haluaa sanoa, että antaa olla, tehdään niin. Hän ei halua enää paeta ajatuksiaan, hän haluaa olla kuin muutkin. Mutta, haluaa lisätä, ettei se ole niin helppoa. He ovat molemmat puhdasverisiä, kaikesta huolimatta, ja se on vaikeaa. Jos se olisi helppoa, tätä keskustelua ei tarvitsisi edes käydä.

Kun Ron palaa, hän löytää Dracon nuokkumasta nojatuolista. Siitä, johon hän itsekin on nukahtanut liian usein töistä tultuaan ja jäätyään lukemaan sanomalehteä. Tässä, katsoessaan unten mailla olevaa poikaystäväänsä, Ronin mielen valtaa ilo siitä, että juuri tämä mies on valinnut hänet. Että toinen on luvannut asua hänen kanssaan, kiistellä mitä kahvia kuuluu juoda ja miettiä kenelle tädille lähetetään joulutervehdykset.

Hän ei halua paeta, ei enää. Hän haluaa asettua, eikä se saisi olla liikaa vaadittua. Kun hän hellästi tökkää toista olkapäähän ja toinen avaa haparoiden silmänsä kohtaamaan siniset silmät, punapää tietää, että Draco on odottanut häntä tässä oman vastauksensa kanssa. Ja kun käsi kiertyy vyötärölle, hän kuulee sanan, joka on muodostunut hänelle itselleenkin. Yritetään. Eikä enää väistetä muiden katseita.

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 167
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #1 : 16.02.2016 09:17:16 »
Tämä on oikein söpö ja keveä, vaikka vakavaa asiaa tässä käsitelläänkin. :> Draco / Ron on parina jäänyt itselleni vähän vieraammaksi, mutta tykkäsin tässä siitä kyllä kovasti. :3

Tässä on tosi ihania yksityiskohtia, tuo piknik ja villapaidat ja torin laidalla suutelemisesta haaveilu, oi että. Dracon ja Ronin kodissa on myös jotenkin sellainen pitkään yhdessä asuneiden fiilis, just noissa mitä kahvia juodaan -jutuissa, ja varsinkin kun Draco jää odottamaan Ronin paluuta. Tässä on tosi hyvin tuo haikeus mikä tulee siitä kun joutuu haaveilemaan torin laidalla suutelusta, kun ei ole täysin vapaa tekemään niin. Hyvin tuot esiin jännitteitä ja pelkoja, mutta myös niitä hyviä hetkiä. :>

Loppu on hempeä ja toiveikas, mutta ei ylisiirappinen, mikä sopii tähän hyvin. Tässä on mukavassa suhteessa pehmeyttä ja rosoisuutta. :>

Kiitos tästä. <3


// Edittiä: Piti muistaa sanoa, mutta unohdin, että oot kyllä saanu mut houkuteltua Ron / Draco parituksen pariin :3 Kirjotat heistä hyvin. :>
« Viimeksi muokattu: 16.02.2016 10:52:17 kirjoittanut Frederica »
wooooop
Ava: Ingrid

Grenade

  • Call me Grenu
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 724
  • Puuskupuhveli
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #2 : 20.02.2016 12:18:21 »
Frederica, jei, kiitos suuresti kommentistasi! ^^ Mahtavaa, että päätit lukaista, vaikka paritus onkin hieman oudompi ja vielä mahtavampaa, jos sain sut houkuteltua mukaan tähän paritukseen. Olen iloinen, että teksti ilmeni sulle sellaisena, jona sen halusin esittää, koska tietty rosoisuus sopii näille hieman vastakohtaisille kaveruksille. Olen iloinen muutenkin ihanasta kommentistasi. Kiitos <3
« Viimeksi muokattu: 20.02.2016 13:03:44 kirjoittanut Grenade »

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 708
  • Ava by Sokru
    • Instagram @sonnjawrites
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #3 : 21.01.2018 13:22:32 »
Vaihdokkaista hyvää päivää! Sattuipa sopivasti, että minulle tuli juuri Ron/Dracoa, joka keikkui (ja keikkuu edelleen) suosikkiparituksieni kärjessä rareudestaan huolimatta. Tämä on aina voittanut Harry/Dracon, vaikka molemmat ovatkin vihamiesparituksia. Tässä kuitenkin on enemmän haastetta ja on kivaa nähdä, miten tämä on saatu toimimaan ja puhdasverisyysasepkti on kiva ja pidin siitä, miten se tässäkin tuli esille.

Oikeastaan oli kiva, että tämä kertoi ajasta, kun molemmat ovat olleet yhdessä jo kauemmin. Tietysti aina tällaisissa ficeissä ajattelee, että miksi miten mitä, kun kyseessä on kuitenkin niin haasteellinen ja erikoinen paritus. Yleensä annan sen ajatuksen kuitenkin soljua ohi ja mietin itse, millaisia vaihtoehtoja olisikaan tarjolla. Nyt en oikeastaan osaa keksiä, miten kaikki on alkanut, ja missä ajanjaksossa oikeastaan liikutaan, kun pari on mennyt yksiin. Se ei kuitenkaan haitannut, oli kivaa lukea, miten näiden suhde toimii ja mitä siihen sisältyy. Salailu oli vahvasti läsnä, mutta lopetuksen yrittäminen sai kyllä sydämen sulamaan.

Sujuva ja mukaansatempaava ficci oli kyllä, ilo oli saada tämä kommentoitavaksi! Ron/Draco on ihana ja yksityiskohdat esimerkiksi kummankin työstä toivat kivasti tähän väriä, kun sai maistaa noiden jopa etäistä arkea toisistaan. Kiitos!

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 477
  • ava by Vanilje
Vs: Ei paeta enää [Ron/Draco, S]
« Vastaus #4 : 15.07.2019 14:59:21 »
Tykkäsin tästä parituksesta hirvittävästi ja etenkin siitä, miten olit kirjoittanut heistä. Ronin ja Dracon erilaisuus tuli hyvin esille. Draco on pikkutarkempi ja siistimpi, Ron taas vähän boheeminpuoleinen. Ovatko Weasleyt hyväksyneet Dracon vai onko Dracolla Ronilta lainattu villapaita päällä piknikillä? (Oletin automaattisesti, että kyseessä on yksi niistä Mollyn joululahjapaidoista :).)

Kohta siitä kuinka Draco etsii itselleen sopivaa työtä nyt kun viimeinkin saa päättää itse, oli melkein sydäntä särkevä. Niin paljon sanottu yhdessä lauseessa. Samoin tuo, että he tunsivat, että heiltä puuttuu (niin kuin tietysti puuttuikin) näkyvä rakkaus toisin kuin kaikilta muilta, oli surullista.
Lopun nojatuoliepisodi jätti hyvän mielen. Se oli varmaan kummankin lempituoli, johon liittyy paljon muistoja. Mukavaa, että kumpikin haluaa yrittää lopettaa salailun, vaikka velhomaailma onkin varmaan aika vanhanaikainen näissä asioissa.

Koskettava ja sydäntä lämmittävä luettava tämä oli. Kiitos!
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)