Ensiaskeleita, S, Molly/Arthur

[LillaMyy]

Title: Ensiaskeleita
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Molly/Arthur
Beta: Saappaaton
Genre: fluffy!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Pieniä hetkiä erään pariskunnan alkuvaiheista.
Challenges: Salainen ystävä
A/N: Minusta tuli tuossa haasteessa Miss-schoolweekin salainen ystävä. Tuijotin todella pitkään hänen jättämiään toiveita, sillä musta ei hyvällä tahdollakaan irtoa pornoa, joten nappasin hänen toiveistaan sitten parituksen ja kirjoitin sen pohjalta jotain omiin taitoihini sopivampaa (pohjaan tämän sille, että hän mainitsi ilahtuvansa oikeastaan mistä vain!). Nyt sitten vain toivon, että tämä uppoaa edes jotenkin, koska tästä ei tosiaan tullut mitään kovin korkean ikärajan settiä, koska en vaan osaa. Inspiraatioavusta kiitokset SparklingAngelille, joka heitteli irkissä kauhean kasan sanoja tämän tueksi. (: Tätä oli aluksi vain kahden puolitoistaraapaleen verran, mutta sitten Saapas keksi tälle nimen ja totesi haluavansa vielä kolmannenkin, joten tämä venähti pidemmäksi kuin oli aluksi tarkoituskaan. Ymmärrätte sitten päästyänne tekstin loppuun asti.

I

Molly Prewett odotti hermostuneena oleskeluhuoneessa. Hän oli lupautunut lähtemään ulos Arthur Weasleyn kanssa, mutta poika oli pahasti myöhässä. Kerrankin Molly oli jopa laittautunut oikein kunnolla, sillä hän oli laittannut makuusalitoveriltaan lainaamaansa vaaleanpunaista huulipunaa. Nyt hän alkoi kuitenkin melkein panikoida, josko hän olisi ylireagoinut, ja Arthur olisikin pyytänyt häntä ulos vain ystävänä.

Molly pyöritteli punaisia hiuksiaan etusormensa ympärille, mutta irrotti otteensa hiuskiehkurasta heti nähdessään vuotta nuoremman, hieman homssuisen näköisen pojan laskeutuvan makuusalistaan. Tyttö hyppäsi tuolistaan ylös, mutta istahti kuitenkin nopeasti takaisin, ettei hän vain näyttäisi liian innokkaalta.

Arthur käveli tytön luokse ja pahoitteli myöhästymistään. Molly hymyili ja pudisti päätään, kun Arthur kysyi oliko hän odottanut kauan. Yhdessä he kävelivät muotokuva-aukosta ulos ja portaikkoa pitkin kohti eteisaulaa.

Matkalla Tylyahoon Molly mietti uskaltaisiko ottaa Arthuria kädestä vai ei, mutta vasta Kolmessa luudanvarressa lämmin kermakalja edessään hän kehtasi kokeilla onneaan. Arthur oli aluksi toisen hennosta kosketuksesta hämillään, mutta lopulta hän hymyili koko kasvojensa leveydeltä.

II

”Olet niin kaunis, Mollukkaiseni!” Arthur totesi, eikä Molly pystynyt estämään poskiaan punehtumasta.
”Voi Arthur!” tyttö hihkaisi halatessaan poikaa tiukasti. Arthur vastasi halaukseen ja hetken aikaa kesäyössä kaksi sydäntä sykkivät samaan tahtiin.

Sitten tuuli kantoi mukanaan pöllön, jonka nokassa kantama kirje toi muassaan yllätyksen, sillä Arthur oli saanut töitä Taikaministeriöstä Jästiesineiden väärinkäytön osastolta. Enää eivät Mollyn ja Arthurin perhehaaveet olleet pelkästään hattaraisia unelmia, koska kohta heillä olisi varaa ostaa oma koti.

Nuoren parin häitä juhlittiin pari viikkoa Arthurin ensimmäisen työpäivän jälkeen, joten heidän häämatkansa jäi pitämättä. Mollya se ei kuitenkaan haitannut, sillä hänellä oli kohta kädet täynnä töitä, kun perheeseen syntyi esikoispoika, joka sai nimekseen William Arthur Weasley.

Mollyn vielä opetellessa olemaan äiti, hän kirjoitteli kirjeitä kaikille tutuilleen päästäkseen harjoittelemaan uutta nimikirjoitustaan. Hänen mielestään Weasley näytti paljon kauniimmalta pergamentin lopussa kuin Prewett. Pieni William jokelteli tyytyväisenä seuratessaan äitinsä sulkakynän liikkeitä ja aina silloin tällöin Molly pysähtyi kutittamaan pojan nenää sulan kärjellä.

III

Kerran, kun Arthurilla oli vapaapäivä, koko pieni perhe istuskeli Kotikolon alakerrassa. Molly ja Arthur loikoivat sohvalla ja katselivat Williamin leikkejä lattialla. Pieni poika litisti pientä ja pehmeää hevoskotkaansa rintaansa vasten.

Yhtäkkiä William kuitenkin alkoi ähisten nousta huterille jaloilleen ottaen tukea sohvapöydästä. Molly oli jo nousemaisillaan sohvalta pojan avuksi, mutta Arthur istutti hänet takaisin alas. William seisoi hetken aikaa ihmetellen ympäristöään suurilla, sinisillä silmillään.

Pian pelkkä seisominen ei kuitenkaan enää riittänyt pikkupojalle ja tämä otti haparoivan askelen pitäen sohvapöytää edelleen tukenaan. Molly ja Arthur katsoivat esikoispoikansa ottavan toisenkin askelen ennen kuin tämä pyllähti irrotettuaan otteensa pöydästä.

Molly oli jälleen nousemassa sohvalta auttaakseen poikaa, mutta jälleen Arthur esti vaimoaan nousemasta, kun William nousi uudestaan seisomaan tukea vasten. Poika aloitti pienen töpsyttelynsä uudestaan ja tällä kertaa hän pääsi viisi askelta ennen pyllähdystään. William oli kuitenkin selkeästi päättänyt kävelevänsä tänään ilman apua tai tukea, sillä poika koetti niin kauan, että onnistui kävelemään isänsä luokse.

[DragonHeart58]

Olipas ihana :3

Tässä oli kivasti eritelty Mollyn ja Arthurin eri elämänvaiheita, aina sieltä seurusteluajoista vanhemmuuteen asti Tykkään kovasti Weasleyn perheestä, sekä siinä sivussa tietenkin Mollysta ja Arthurista. Molly on juuri sellainen pullantuoksuinen, omin käsin kudottuihin villapaitoihin kääriytyvä lempeä äitihahmo, ja Arthur on hupsu, hiukan homssuinen (kuten oivaltavasti mainitsitkin tuossa tekstissäsi ) ja sellainen kiltti isähahmo. Minusta nämä kaksi hahmoa sopivat toisilleen loistavasti, ja oli ihanaa lukea tällaista kevyttä, suloista ja viihdyttävää tekstiä heistä

Pidin tästä kovasti, oikein kovasti <3 Pystyin kovin samaistumaan Mollyyn tuossa ensimmäisessä osuudessa, jolloin hän nuorena teinityttönä miettii oliko vaaleanpunainen huulipuna liikaa, vaikuttaisiko hän liian innokkaalta noustessaan ylös nojatuolista Arthurin ilmestyessä näköpiiriin ja uskaltaisiko Arthuria pitää kädestä Sitä vain automaattisesti kannusti ja rohkaisi Mollya mielessään Mutta onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin

Hih, minusta tuo Mollukkainen on tavallaan söpö mutta toisaalta ihan kaamea lempinimi Se tuo mieleeni syystä tai toisesta kurpitsan tai pollomuhkun (kai se rakentaa mieleeni kuvan jostakin pyöreästä tai pulleasta):'D Mutta minusta sen käyttö sopii mainiosti Arthurin suuhun, koska hän on sellainen lempeä hupsu Oli suloista lukea Mollyn ja Arthurin tuoreista hetkistä avioparina; unelmoinnista omasta kodista (ja kyseisen unelman täyttymisestä), Mollyn uuden nimikirjoituksen harjoitustuokioista (ihanaa ja nerokasta, että Mollysta Weasley näytti pergamentin lopussa paljon kauniimmalta kuin Prewett :3) ja tietysti tuosta pikku-Williamista!

Bill oli ihan äärettömän suloinen, äwws <3 Minusta oli jotenkin kauhean söpöä, kuinka Bill kokeili seisomista ja ensimmäisiä askeliaan, ja kuinka Molly oli koko aika menossa auttamaan poikaa mutta sitten Arthur toppuutteli ja sai Mollyn istuutumaan takaisin alas. Kävelemisen harjoittelun kuvaus oli hirmuisen sööttiä, ja sitten tuo kuinka Bill harjoitteli niin kauan kunnes pääsi kävelemään pyllähtämättä Arthurin luokse :3

Tämä oli tosi söpö (montakohan kertaa olen sen jo sanonut ), ja kyllä sinä minusta onnistuit tässä tosi hyvin Tykkäsin myös tämän nimestä, se kuvasti hyvin sekä näitä Billin vauvanaskeleita sekä Arthurin ja Mollyn parisuhteen alkuvaiheita, nitoi nämä kaksi seikkaa mukavasti tohon otsikkoon Muutenkin nimi sopi tähän, se oli sellainen lupaavan suloinen :> Kirjoitat tosi hyvin, elävästi ja aidosti, ja tämä sai minut ehdottomasti paljon paremmalle tuulelle :3

Kiitos tästä, tykkäsin kovasti!

-DH58   

[LillaMyy]

DH58: Kiitoksia kovasti! (: Sain ajatuksen tähän googletellessani Molly/Arthur-kuvia, josta sitten bongasin nämä kaksi nuorena ja ajattelin kokeilla, mitä sieltä saisi aikaan, joten sen takia tässä on kuvattu noita ensimmäisiä asioita niin paljon. Molly ja Arthur ovat kyllä hahmoja, joita ei koskaan tule hehkutettua liikaa, koska nämä kaksi kuitenkin kävivät läpi kaksi sotaa ja kahdeksan lasta ja ovat edelleen yhdessä(!), mikä ei ole mikään kovin pieni saavutus! Alkuun halusin juuri tuoda sitä tietynlaista epävarmuutta, kun ei ole varma oikein mistään ja sitten se varmuus tulee myöhemmin, kun tajuaa, että se toinen oikeasti pitää minusta juuri tällaisena kuin olen.

Mollukkaisesta voi olla monta mieltä, mutta jokin selitys sillekin pitää olla, miksi Molly pitää siitä nimestä, joten miksei Arthur sitten olisi käyttänyt sitä hellittelynimenä alusta alkaen? (: Pikkulapset ovat heikkouteni, joten tungen niitä vähän joka paikkaan, eikä tämä selkeästikään ole mikään poikkeus sen suhteen. En jotenkin osaa kuvitella Mollyn istuvan rauhaa paikoillaan sillä välin, kun hänen lapsensa (etenkin esikoinen!) kompuroi, mutta Arthur taas on paljon rennompi tapaus, joten hän sitten yrittää rauhoitella vaimoaankin, että anna sen tenavan pyllähdellä, koska niin tämä oppii paremmin! (: Nimestä voimme yhdessä kiittää ja kumartaa Saappaatonta, minkä takia tuo viimeisinkin rapsutin piti sitten lisätä tänne, jotta ympyrä sulkeutuisi niin sanotusti.

Kiitoksia kovasti kommentista ja kehuista, piristit iltaani huomattavasti! ((:

[Hazyel]

En olekkaan lukenut paljon Molly/Arthuria, eikä se kyllä kuulu lempiparituksiini, mutta ei onneksi ole mikään inhokki myöskään. Ja sitäpaitsi, sun fluffy on aina kivaa luettavaa, joten mun odotukset on nyt korkealla!

Ihana, että tässä kerrotaan nuorista Mollysta ja Arthurista. Jotenkin odotin näistä jotain tekstiä vanhemmalla iällä (no, ehkä noissa myöhemmissä raapaleissa, mutta luen vasta ekaa!), joten oli ihan mukava yllätys, että saakin lukea, minkälaisia olet ajatellut näiden kahden olleen nuorina. On mun mielestä vähän hassua, kuinka jännittynyt Molly on, sillä mun mielessä Molly on aina hyvin itsevarma. Toisaalta ehkä vuodet ovat tuoneet hänelle sitä itsevarmuutta, eikä hän nuorena ole ollut aivan sellainen. Ja no, ilmiselvästi Molly on ollut rakastunut, joten... Ihana myös, miten hömelö Arthur on, koska, no, hän on hömelö.

Toinen raapale on myös kovin suloinen! Ihana, miten olet ottanut huomioon tuon, että Arthur kutsuu Mollya Mollukkaiseksi ja kuinka olet tuonut sen parin nuoruuteen asti mukaan. Ihmetystä tosin mulla herätti se, kuinka Molly synnyttää ilmeisesti esikoisensa jo vähän parin häiden jälkeen - voisin kuvitella näiden olevan niin vanhanaikaisia, että lapsia nyt ainakaan ei hankita ennen kuin ollaan naimisissa, ei edes laiteta sellaista alulle. Toisaalta, mistäs sitä tietää, jos onkin käynyt vahinko... Tykkään myös siitä, miten Molly harjoittelee uutta nimikirjoitustaan, kuinka hänen mielestään Weasley näyttää kauniimmalta kuin Prewett.

Kolmas raapale on niin suloinen että aaawwwwwww ;;____;; En ehkä oikeasti kestä, voiiiii niin suloinen pikku Biiiiiilllllll! Tosin vaikuttaa kyllä hassulta, kuinka nopeasti poika nousee seisomaan ja onnistuu kävelemään, mutta... sivuseikkoja! Söpö Bill!

// Ainiin ja voisin vielä sanoa, että onpas ihana nimi tällä! Sopii kyllä niin hyvin!

[LillaMyy]

Lauchuo: Kiitoos! (: Toivottavasti teksti vastasi odotuksiasi! (: Mollysta ja Arthurista kirjoittaminen nuorina on hauskaa, koska siitä ajasta ei tiedetä juuri mitään, mutta itse ajattelin tuon alun juuri niin, että Molly on myöhemmin saanut sitä itsevarmuuttaan enemmän, mitä hänellä on kirjoissa vaikka muille jakaa, mutta että alussa hän on ollut hieman epävarmempi. Arthur on kyllä ihan hömelö! Voihan se olla, että nämä kaksi ovat sen verran vanhanaikaisia, että haluavat olla naimisissa ennen lapsien syntymää, mutta että sitten kuitenkin on uteliaisuus vienyt voiton, ja sattunut vahinko, minkä takia sitten häitä on aikaistettu tai jotain, mene ja tiedä. (: Pikku-Bill on lutuinen! Perustelen tämän kävelyn opettelun nopeutta sillä, että hän on opetellut sitä jo aikaisemminkin, mutta nyt se vasta onnistuu kunnolla, sitä aikaisempaa harjoittelua ei vain ole kuvattu tässä. Tarpeeksi epäselvää? Kiitoksia vielä kerran kommentista, nimi tosiaan on Saappaattoman ajatus, joten kiitokset hänelle siitä! ((: <3

[Grenade]

Aww, tää oli herttainen! Molly ja Arthur on yksi Potter-sarjojen lupsakoimmista pariskunnista ja on aina ilo löytää heistäkin jotain tekstiä Finistä. Ja vielä heidän alkuajoistaan, tämä oli ilahduttava yllätys. Nimi oli ihana, niin moniulotteinen ja kuvasti hyvin tekstiä. Tässä oli montaa erilaista ensiaskelta. Kivaa, että heidän ensimmäisiä haparoivia askeliaan treffailun parissa oli kuvattu ja jotenkin en yhtään ihmettele, jos Molly on ollut lopulta se, joka teki lähestymisen.

Toisessa raapaleessa oli kivaa kuvailua näiden jo edistyneestä parisuhteesta.

Mollyn vielä opetellessa olemaan äiti, hän kirjoitteli kirjeitä kaikille tutuilleen päästäkseen harjoittelemaan uutta nimikirjoitustaan.

Voi miten herttainen ajatus! Kivaa, että nainen on noin mieltynyt uuteen sukunimeensä, ja voisin hyvin nähdä tämän toteutuvankin.

Kolmannessa rapsussa oli ihastuttava pikku-Bill. Todella lutuinen tapaus, tuitui. ^^ Oli mukavaa, että tässä tekstin nimikin periaatteessa konkretisoitui, kun ensin oli ollut tuollaisia abstraktimpia ensiaskeleita. Muutenkin teksti oli kiva hyvänmielentuoja, tästä jotenkin tuli kivasti esiin näiden kahden välinen kiintymys toisiaan kohtaan.

Kiitän tästä söpöläisestä! ^^

[LillaMyy]

Grenade: Molly ja Arthur on kyllä aika lupsakka ja rento parivaljakko, kun ottaa huomioon, mitä he ovat oikein käyneet elämänsä aikana läpi! Alkuaikojen fluffailu oli hauskaa, joten hienoa huomata, että tämäkin on löytänyt yleisönsä. (: Nimestä kaikki kiitos ja kunnia kuuluu Saappaattomalle, joten kumarran taas kerran siihen suuntaan. Voin vain kuvitella, että sitä uutta nimeä pitää oikeasti harjoitella, kun on ties kuinka pitkään allekirjoittanut tyttönimellään, niin ettei sitten vahingossa hairahdu. Mulla on joku outo fiksaatio kirjoittaa kaikkialle super-söpöjä taaperoita, joten Billkään ei sitten säästynyt siltä. Kiitoksia söpöstä kommentista! ((:

[Isfet]

Molly/Arthur <3

Minä tykkäsin tästä(kin) Weasleyistä kertovasta tarinasta, ne ovat vain niin omaa luokkaansa. Molly on helppo kuvitella tuollaisena, harjoittelemassa nimikirjoitustaan ja huolehtivana ja iih, taaperot on ihania! (Niin kuin lapset ylipäätään.) Ja tuo alun ujostelu on myös todella söpöä! Awws...

Sai kyllä hymyn huulille, kiitos siitä.

[Fiorella]

Oi miten suloista. Jotenkin todella herttaista lukea muutakin kuin omaa tekstiään Mollyn ja Arthurin yhteiselämän alkutaipaleelta, siitä ei ole turhan paljoa kirjoitettu.

Billin taaperovaihetta on kuvattu niin somasti, minusta oli erityisen ihana tuo kohta, jossa Molly kutittelee pikkuisen nenua sulkakynällään. Olisin mieluusti lukenut enemmänkin.

[LillaMyy]

Isfet: Molly/Arthur on kyllä harvinaisen söpö paritus! (: Tykkäsin muutenkin kirjoittaa näistä tällaisesta vähän uudemmasta näkökulmasta, kun heistä ei kovin usein kirjoiteta nuorina. Ja pienet muksut on söppäniä! <3 Kiitoksia kommentistasi, se sai hymyn mun huulille! <3

Fiorella: Kuten Isfetillekin jo totesin, niin näistä alkuajoista ei tosiaan ole kovin paljoa kirjoitettu, joten sitä näkökulmaa oli hauska kokeilla. (: Taaperot on mun mielestä ihan syötävän suloisia ja kun tekstin nimikin on jo ensiaskeleita, niin pitihän sinne sitten ne esikoisenkin ensiaskeleet laittaa mukaan! <3 Tästä nyt tuli tällainen lyhyt pätkä vain, mutta ehkä joskus voisi kirjoittaa enemmänkin näistä kahdesta nuorina. Kiitoksia sullekin kommentista! (:

[Dokumentti]

Vaihdokkaista hei alkuiltapäiväänkin!

Voi että!<3 Oon ihan fluffy hattarassa nyt!
Molly ja Artur on kyllä varsinainen hyvän mielen paritus. Tykkäsin kuinka kuvailtiin ekoja juttuja.

Ensitreffien jännitys oli ihana. Molly laittamassa huulipunaa Arturin takia ja miettimässä oliko poika sittenkin kutsunut hänet vain kaverina, oli sopivan teinimäistä, kun taas rohkaistuminen kosketukseen oli Mollya itseään. Tosi toimivaa siis!

Ensimmäinen työpaikka ja häät ja pieni Bill oli ihanaa luettavaa. Molly on kyllä niin äiti, ettei mitään rajaa. Se on kuin luotu äidiksi suuren sydämen kera! Ja tuo yksityiskohta, että Molly kirjoittaa paljon kirjeitä ystävilleen, ihan vain että saa kirjoittaa loppuun Molly Weasley, huomaa kuinka onnellinen Molly on liitosta!

Ja Billin ensiaskeleet! <3 Lapsen ekat askeleet on aina liikuttava asia! Muistan kuinka itse melkein itkin, kun omani lähti kävelemään ensimmäistä kertaa ja tuli muistot mieleen tätä lukiessa!<3
Ihana Artur, kun hillitsee Mollyn huolehtimista, voin samaistua Mollyyn, kun tekisi mieli auttaa, vaikka lapsi kyllä pärjäisi itse ja on parempikin antaa harjoitella kuin heti tunkeutua väliin. :'D Teen tätä edelleen lapselleni, vaikka vauva ja taaperoaika on jo taakse jäänyttä aikaa.

Voi ettien että tämän kanssa! Nyt on ihanan siirappinen olo, kun kaksi fluffyä sulta tuli luettua, mutta tämäkään ei ollut liian sokerinen, juuri sopiva makupala! Kiitoksia.<3

[LillaMyy]

Dokumentti: Fluffyhattara paras hattara! Musta on ihanaa kirjoittaa ihmisistä saman raapaleen sisällä erilaisia puolia, joten tykkään, että nostit tuosta ekasta nuo jutut esille! (: Molly on kyllä niiiin luotu äidiksi, ettei mitään rajaa! Uuden sukunimen kanssa pitää varmasti vähän totutella, joten senkin takia sitä pitää raapustaa mahdollisimman moneen paikkaan. Mulla itsellä ei ole lapsia, mutta voin vaan kuvitella, millaista on istua vieressä, kun tekisi mieli auttaa, vaikka tietääkin, ettei välttämättä pitäisi. Hienoa, ettei tämäkään ollut liian sokerinen, ja kiitoksia taas kommentista! (: <3