Aina (ikuisuuteen asti), K-11, Lorcan/Lysander

[LillaMyy]

Title: Aina (ikuisuuteen asti)
Author: LillaMyy
Rating: K-11
Pairing: Lorcan/Lysander
Beta: Saappaaton
Genre: fluffy, ehkä vähän romance
Warnings: sisältää insestiä
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Viidennessä raapaleessa esiintyvä repliikki on peräisin täältä (S), eikä päästäni.
Summary: Lorcan ja Lysander kasvavat yhdessä ja rinnakkain, alusta loppuun saakka.
Challenges: Kirjoitusterttu (epämukavuusterttu), Perspektiiviä parittamiseen (Kaksoset) ja Spurttiraapale III (kierros 16)
A/N: Koska tuo penteleen Perspektiiviä parittamiseen pitää saada valmiiksikin, oli pakko kirjoittaa jotain näistä kahdesta (koska en pysty kirjoittamaan Fred/Georgea ja muita kaksospareja on kamalan vaikea keksiä). Kronologinen järjestys on yliarvostettua, joten nämä ovat sitten sanojen mukaisessa järjestyksessä. P.S. Lorcan ja Lysander (S) erään fanin teorisoinnin mukaan, olkaatten hyvät! (Tässä versiossa tuo pojista isompi on Lysander.)

I, veli

Luna ja Rolf ovat luulleet saavansa tytön ja pojan, joten kun Lysander syntyy ensiksi he odottavat sitten toisen kaksosista olevan tämän sisko. Lorcan on kuitenkin Lysanderin veli, eikä Luna voisi olla tyytyväisempi suloisiin kaksospoikiinsa.

Kasvaessaan Lysanderista on todella ylpeä veljestään, sillä Lorcan oppii kaiken nopeammin kuin vanhempi kaksoisveljensä. He oppivat jo varhain, että Lorcan on kaksosten järki ja Lysander tunteet.

Kaksoset kasvavat rinta rinnan ja oppivat tuntemaan toisensa läpikotaisin. Kerran kun Lorcan ja Lysander näkevät isänsä pussaavan äitiään, he haluavat kokeilla miltä se tuntuu, joten illan pimeydessä huoneessaan he istuvat Lysanderin sängyllä vierekkäin.

Myöhemmin kaksoset huomaavat, että pussailuun jää koukkuun.

II, parta

Kun Lorcan ilmoittaa haluavansa kasvattaa parran, Lysander tuhahtaa kaksoisveljelleen. Sanoo Lorcanin puhuvan ihan hulluja, koska toisen kasvot ovat paljon kauniimmat ilman partaa, joka vain peittäisi tämän viehättävät piirteet.

Lorcan ei kuitenkaan jaksa piitata veljestään, vaan antaa sänkensä kasvaa, kunnes Lysander alkaa valittaa sen kutittavan liikaa, kun he suutelevat. Viimein kaksosista nuorempi luovuttaa jo heti alusta asti menetetyn taistelunsa ja suostuu ajamaan parranalkunsa pois.

Lysander palkitsee veljensä hukuttamalla tämän suudelmiin, ja Lorcan unohtaa kaikki ajatuksensakin parran kasvattamisesta. On paljon parempi vain pitää kaksoisveli tyytyväisenä, tai Lorcan jää ilman Lysanderin suudelmia, eikä mikään ole sen arvoista. Ei edes Lorcanin mukamas aikuisempi ulkonäkö.

III, himo

Himo on kaksosten isän mukaan kuvattu joissain uskonnoissa perisynniksi, mutta Lorcan ja Lysander eivät kuitenkaan ymmärrä miksi. Miten toisen ihmisen haluaminen voisi olla syntiä, sillä kahden ihmisen yhteenliittyminen on kauneinta, mitä veljekset ovat kuunaan kokeneet. Siinä hetkessä toinen on kaikki, mitä haluat, tarvitset tai pyydät.

Samana iltana, yön pimeinä tunteina, Lorcan hiipii Lysanderin syliin peiton alle ja suutelee veljensä huulia nälkäisenä. Lysander hivuttaa hiljalleen kätensä nuoremman housujen vyötärönauhan alle ja Lorcan inahtaa pehmeästi hänen huuliaan vasten. Lysander kiusaa veljeään liikuttaessaan kättään liian hitaasti, kunnes Lorcanin selkä taipuu kaarelle hänen sylissään. Sitten nuorempi vetää veljensä suudelmaan ja auttaa hänet reunan yli.

IV, pienikokoinen

Lorcan on kaksosista pienikokoisempi, joten Lysander on hänen suojakilpensä minne kaksoset ikinä menevätkään. Kun naapuruston jästilapset alkavat huomata Lorcanissa jotain taianomaista, Lysander ohjaa veljensä turvallisemmille vesille. Kun jästikoulun muut oppilaat pitävät Lorcanin nimeä hassuna, Lysander sanoo veljensä nimen olevan kaunein maailmassa. Kun Tylypahkan räyhähenki Riesu heittelee kävelykeppejä Lorcanin niskaan, Lysander työntää veljensä pois alta ja ottaa itse keppisateen vastaan.

Ja kun Lorcania surettaa, Lysander suukottaa veljeään niin monta kertaa, että tämä jaksaa taas hymyillä. Lysander tekisi mitä vain veljensä eteen, joten kun Lorcan hakee häneltä lämpöä ja rakkautta öisin, Lysander kuiskailee lempeitä sanoja veljensä korvaan, kunnes tämä nukahtaa hänen syliinsä.

V, jousi

”Viulu on jousisoitinperheen korkeaäänisin soitin”, tietää Lorcan, kun Lysander saa ensimmäisen ikioman viulunsa joululahjaksi Draco-sedältä. Kuuden vanhat kaksoset ovat itse saaneet valita harrastuksensa: Lorcan pitää maalaamisesta, mutta Lysander on kiinnostunut soittamisesta. Hän ei kuitenkaan ole valinnut itse soitintaan, koska hän haluaisi soittaa kaikkia, joten Draco on ostanut kummipojalleen viulun, jotta tämä pääsee viimein harrastuksensa alkuun.

Lysander nostaa pienen viulunsa lahjapaketista, asettaa jousen kielille ja kokeilee, millainen ääni soittimesta lähtee. Viulu narisee, ja Lorcan taputtaa pieniä käsiään innoissaan yhteen. Lysander narisuttaa uutta viuluaan vielä pari kertaa ja kiittää sitten kummisetäänsä lahjasta.

Myöhemmin Lysander harjoittelee huoneessaan ja saa Lorcanilta pusun palkinnoksi onnistumisesta.

VI, ikuisuus

Kun kaksoset aloittavat koulunsa jästien keskellä, Lorcanista tulee heti luokan tyttöjen suosikki pellavaisten kutriensa ja enkelimäisen hymynsä takia. Lysander ei pidä tytöistä, koska he vievät hänen veljensä hiekkalaatikon reunalle ja kisaavat siitä, kuka saa Lorcanin hymyilemään näteimmin.

Kun kaksoset sitten lähtevät koulusta, Lysander ei halua huomatakaan veljeään, vaikka Lorcan kuinka yrittää ottaa tätä kädestä. Vasta kotiin päästyään, kun Lorcan läksyjä tehdessä siirtää tuolinsa veljensä viereen, antaa Lysander toisen taas koskea. Lorcan silittää Lysanderin kättä oikealla ja tekee läksyjään väärällä kädellä.

Illalla on Lysanderin vuoro hiipiä Lorcanin luokse peiton alle. Luvata olevansa täällä aina, ikuisuuteen asti. Myöhemmin Lorcan nukahtaa Lysanderin kainaloon.

VII, uhka

Lorcan ja Lysander ovat yksikkö, olemassa vain toisilleen, ja ainoa uhka heidän olemassaololleen koittaa, kun Luna ja Rolf jo vanhoina ja harmaantuvina kysyvät lastenlasten kohtalosta. Kaksosista kumpikaan ei ole ikinä elämässään edes suudellut tyttöä, joten ajatuskin lasten tekemisestä tuntuu kammottavalta. He kuitenkin haluavat kunnioittaa vanhempiensa viimeistä toivetta, joten he tekevät parhaansa toteuttaakseen Lunan ja Rolfin viattoman pyynnön.

Lopulta, pitkän ja vaivalloisen etsinnän jälkeen, kaksoset löytävät kohtuaan vuokraavan jästinaisen, joka on valmis olemaan kahden miehen kanssa yhtä aikaa.

Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin Lorcan ja Lysander esittelevät vanhemmilleen ylpeinä kahta pientä tyttölasta, joista toisella on Lorcanin harmaat ja toisella Lysanderin siniset silmät.

[Lunalotta]

Oi ei, mitä tästäkään nyt pitäisi sitten osata sanoa? Erikoiset tai siis mulle tuntemattomat hahmot ja sikäli tää paritus oli vähän vieras myöskin. Mutta kuten aina, sä sait tän toimimaan Lysander ja Lorcan oli tosi suloisia, nyt ei ollutkaan kyse tavallistakin tavallisemmasta parisuhteesta, eikä ees tavallisesta homosuhteesta vaan veljessuhteesta. Jotenkin oon alkanu lämmetä näille veljessuhdetarinoille, vaik aiemmin pidin sitä ideaa vastenmielisenä
Mutta kuinka suloinen loppu olikaan, kun pojat saivat lapset (:
Jatkatko sä tätä vielä? Mä niin tahtoisin. Tai sitten kirjotat tarinan noista niiden lapsista!

[LillaMyy]

SparklingAngel: Kiitoos! (: Eipä näistä kahdesta kukaan tiedä juuri mitään, koska näistä ei taida olla mainintaa edes epilogissa, että nämä kaksi ovat nousseet tapetille vasta Rowlingin myöhempien puheiden/Pottermoren perusteella muistaakseni. (: Näissä tällaisissa on kyllä aina välillä se oma tietty twistinsä, joka toimii välillä ja välillä ei (sekin riippuu niin monesta asiasta). Lopusta voidaan olla montaa mieltä, ehkä se oli ihan suloinen, vaikka siinä onkin tietty melankolisuus mun mielestäni mukana tavallaan... En jatka tätä, enkä varmaan kirjoita niistä lapsistakaan, mutta katsotaan, katsotaan.

[haryu]

Auttakaa, sulin ihan totaalisesti <3 nää kaikki oli niin hirveän suloisia. Musta oli hyvä että heti alussa kävi ilmi mistä tää juttu oikein lähti. Ja eiväthän nää missään vaiheessa kyseenalaistaneet tätä näköjään.

Kivasti tuli myös esille vanhempien suhtautuminen tähän. En ois odottanutkaan sitä, että oisi mitenkään huudettu ja raivottu että hyi kamala pojat ei näin. Tai noh, eihän siitä toisaalta kunnolla mainittukaan mutta mä olin kovasti lopussa lukevinani rivien välistä sellaista hyväksyntää.

Ja nyt oikeesti miksi näin ihana loppu, en kestä tätä. En ees tiiä mikä siinä oli niin söpöä mut sain kylmät väreet noista silmistä, se oli hieno kohta.

Purr, tämä pallero lähtee lukemaan lisää fluffyhöpsötystä, oon iha koukussa.

[LillaMyy]

Otaku: Kiitoksia! (: Musta tuntuu, että nämä kaksi on opetettu niin suvaitsevaisiksi jo alusta lähtien, etteivät he näe tässäkään sitten oikein mitään vikaa. Kuten myös siellä lopussa rivien välissä oli se, että vanhemmat hiljaisesti hyväksyvät sen, koska eivät halua pakottaa lapsiaan olemaan jotain, mitä he eivät ole, vaikka siellä taustalla onkin se halu lastenlapsista. Ihanat loput on ihania, joten olen iloinen, että pidit siitä! (: Kiitoksia vielä kerran kommentista, fluffy on parasta!

[Saappaaton]

Vaihdokkaista hellurei!

En muistanut lainkaan betailleeni tämänkin, mutta jotenkin on kiva palata tällaisen tekstin pariin, joka on jo entuudestaan tuttu. Mä itse tykkään Lorcanista ja Lysanderista edelleen aivan vietävästi ja tämä kokonaisuus on täydellistä sokerihattaraa. Tässä on myös jotain sulle tyypillistä sillä viissiin, että olisin luultavasti tunnistanut tän sun tekstiksi, vaikka nimi olisi piilossa enkä olisi tätä aikanaan betannut. Se on siis kehu, että sulla on omaperäinen ja tunnistettava tyyli!

En varmaan naputtanut silloin betatessa tästä järjestyksestä, mutta nyt vähän naputan. Silmäsin siis alkutiedot aika huolimattomasti ja vähän hämäännyin tästä epäkronologisuudesta! Ei siis mitenkään iso juttu, mutta hiukan menin sekaisin ja palasin tarkistamaan, että olitko sanonut siitä jotain, ja olithan sinä. Mutta pikkuvikoja. Kovin sokerinen paketti oli, mitä en tiettykään muistanut, kun en muistanut mitään muutakaan, ja tämän hetkiselle mielentilalle tämä sokerimäärä oli ehkä vähän liikaa ja tänne olisi sopinut myös sellainen pieni tragedia-elementti, koska insesti kuitenkin on tabu yleisesti ottaen, mutta mutta. Tunnet minut, elän toisten kärsimyksestä.

Kiitos tästä throwbackistä, oli oikeen kiva paluu parin vuoden taakse. <3

[LillaMyy]

Saappaaton: Lorcan ja Lysander on mahtiksia ja sokerihattaraa ei voi olla koskaan liikaa! Oi, kiitoksia paljon! Siistiä kuulla, että mun tyylin tunnistaa, vaikken sitä ehkä tietoisesti käytäkään. En muista minäkään, että naputitko siitä betatessa vai et, mutta tällaiseksi se kuitenkin jäi. Olisin ehkä voinut vaihdella nuo sanat ja rapsut kronologiseen järjestykseen, mutta olen laiska. Kenties jotain synkempääkin tänne olisi voinut kirjoitella, mutta olin silloin hattarafiiliksissä, joten menin sitten höttöhattaralla. Kiitoksia kommentista! <3