Kirjoittaja Aihe: Ikävää [S, George]  (Luettu 10937 kertaa)

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Ikävää [S, George]
« : 06.01.2016 21:19:59 »
Nimi: Ikävää
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Genre: Deathfic, angst
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa Potterit ja kaiken niihin liittyvän.
Yhteenveto: Kun oma veli kuolee, menee hautajaisiin.

A/N: George purkaa tuntojaan puoltoistaraapaleessa

Ikävää

Se voi olla huudahdus kaupassa. Se voi olla kahvilan sanojen sekamelskan keskeltä erotettu sana. Se voi olla jotain, johon en osaa varautua. Kuulen äänesi, vaikka tiedän, ettei sitä enää ole. Ja silloin en tiedä, miten unohtaa. Enkä edes, haluanko. Osaanko.

Kun sukulainen kuolee, menee hautajaisiin. Itkee siellä, mutta seuraavalla viikolla on unohtanut. Kun oma veli kuolee, menee hautajaisiin. Itkee siellä, seuraavalla viikolla itkee vähän jopa enemmän. Kuukauden päästä ei välttämättä enää itke, mutta silti surettaa. Vuoden kuluttua se tekee edelleen pahaa.

Kun muut menevät eteenpäin, pitäisi itsekin. Mutta samalla kun ottaa askeleen uuteen, lipuu kauemmas muistoista. Ristiriita vetää selän kumaraan. Kuinka kauas uskallan mennä, ennen kuin rajani tulevat vastaan? Kuinka kauas on liian kauas, mutta tarpeeksi lähelle?

Olen saanut olalletaputuksia, sääliviä katseita. He luulevat tietävänsä, mitä tuskani on, mutta onnistuvat vain raapaisemaan pintaa. Enkä aio näyttää kaikkea heille, hukuttaa omaan suruuni.

Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.
« Viimeksi muokattu: 07.01.2016 22:14:36 kirjoittanut Grenade »
Hyppää lehtikasaan!

Sindarin lapsi

  • ***
  • Viestejä: 62
  • hirvee hirvi-fani
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #1 : 13.01.2016 17:24:40 »
Aaws miten ihana  :-* Aivan loistava idea (miksei tässä ole kommentteja!!!) ja osasit toteuttaa sen juuri niin hyvin kun odotinkin  ;) Kielesi on korutonta mutta täynnä riipaisevaa surua, jtn tykkäsin valtavasti!!(tähän saattoi vaikuttaa että rakastuin kaksosiin uudelleen) Hyvin tervettä ja kaunista tekstiä, loppu kiteytti surun yhtee  lauseeseen.

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #2 : 14.01.2016 22:17:54 »
Sindarin lapsi: Awws, ihana kommentti ^^ Kaksosiin voi aina rakastua uudelleen, heissä on niin monta eri puolta. Kiitos kommentistasi! :)
Hyppää lehtikasaan!

Pheebs

  • Kohtalon oma
  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #3 : 15.01.2016 12:11:34 »
Voi miten lyhyt ja kaunis kirjoitus. Tämän voisi kuvitella jonkun lausuvan hautajaisissa, oli niin tunteikkaasti kirjoitettu ja ihan tässä meni roska silmään lukiessa. Rakastin varsinkin
tuota loppua, kaksi peukkua ylös.  :)

Lainaus
Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.
新しい道を探せ、他人の地図を広げるな!

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #4 : 16.01.2016 17:04:00 »
Pheebs: Oi, kiitos kommentistasi, piristi paljon iltaani! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Iloinen Sipuli

  • Potterhead forever
  • ***
  • Viestejä: 435
  • Olen jälleen takaisin!
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #5 : 16.01.2016 19:51:17 »
Jes, tästä minä tykkäsin! Fredin ja Georgen traaginen kohtalo on yleinen mutta vaikea ficciaihe, mutta tämä ficci vältti kompastuskivet ja säilyi juuri hyvänä. Lyhyt mutta kaunis, ei turhaa vatvomista. Etenkin loppu, loppua rakastin, loppu tiivistää täydellisesti koko tragedian.¨

Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.

Ihan sikahyvä, ihan kauhee!

Lainaus
Olen saanut olalletaputuksia, sääliviä katseita. He luulevat tietävänsä, mitä tuskani on, mutta onnistuvat vain raapaisemaan pintaa.

Aa, ja tämäkin kohta oli ihana. Olalletaputuksia, juuri sellaista voivoivoivottelua, sitä että ollaan olevinaan ymmärtäväisiä... Toi on niin totta, mahtavaa kun se mainittiin!

Lainaus
Kun sukulainen kuolee, menee hautajaisiin. Itkee siellä, mutta seuraavalla viikolla on unohtanut. Kun oma veli kuolee, menee hautajaisiin. Itkee siellä, seuraavalla viikolla itkee vähän jopa enemmän. Kuukauden päästä ei välttämättä enää itke, mutta silti surettaa. Vuoden kuluttua se tekee edelleen pahaa.

Pakko mainita vielä tästä kohdasta tekemäni tulkinta, joka oli yksi niistä asioista joista tässä erityisesti nimenomaan pidin. "Sukulainen" on tuossa toki kuka tahansa, ja "oma veli" sitten joku, esimerkiksi Ron tai Charlie, joille Fred todella oli sellainen "oma veli". Juuri he varmasti näyttävät suruaan juuri tuolla tavalla arkisesti: itkevät. Yhyy, yhyy. Mutta George, hänet näen jätetyksi kokonaan pois tuosta luettelosta. Sillä häneltä ei kuollut vain "omaa veljeä" vaan paljon enemmän, enkä todellakaan usko hänen itkeä vollottavan. Menetys oli jotenkin niin suuri ja kokonaisvaltainen, että säästettäköön itku äideille ja isille ja veljille.

En tiedä miten alun perin oli tarkoitettu, mutta hitsi, ite tulkitsin sen automaattisesti juuri noin, ajattelematta edes muuta. Ja voi, juuri se jotenkin kosketti tosi paljon.

Loistavaa anyway :)

-Iloinen Sipuli
Fanfiction: all the stories live forever

Welcome to the Island - there's no coming back (Ei hätää, tämä ficci tullaan kirjoittamaan valmiiksi!)

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #6 : 16.01.2016 20:17:19 »
Voi George  :'(

Olen samaa mieltä Iloisen Sipulin kanssa siitä, että tämä aihe on melko haastava kirjoittaa, koska Fred ja George tunnetaan läpi kirjojen juuri sellaisina veikeinä ja hyväntuulisina jekkuilijoina. Olet kuitenkin onnistunut tässä minusta kunnioitettavan hyvin, vieläpä melko pieneen sanamäärään. Tunnelmaa oli juuri sopivasti kauniilla sanoilla säestettynä. Georgelle Fredin menetys oli varmasti vaikeinta, he kun tekivät kaiken yhdessä. Georgea käy niin sääliksi, niin kuin tietysti muutakin Weasleyn perhettä, mutta Georgea kuitenkin eniten :<.

Kirjoitat kauniisti, ja yksinkertaisilla sanavalinnoilla olet saanut tästä tekstistä kovin koskettavan ja riipaisevan. Georgen ajatukset olivat haikeaa luettavaa, niissä tulee niin vahvasti esille Fredin menehtymisen jättämä jälki. Loppua rakastin, ensinnäkin siksi että se oli nerokas ja toiseksi siinä tuli pieni häivähdys siitä, millaisia Fred ja George yhdessä olivat: huolettoman rentoja hauskuttajia, jotka keskenään naureskelivat aikuisten vakavuudelle.

Kiitos kauniista tekstistä :>

-DH58

Gothmog

  • Vieras
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #7 : 17.01.2016 04:41:18 »
Hieno teksti! :)

Kaksosena on kammottavan helppo samaistua Georgen tuntemuksiin tässä ficissä. Siihen, että piinaava ikävä ei meinaa jättää rauhaan ja elämä on liimaantunut aloilleen oman toisen puoliskon kuoleman jälkeen. Ficciaiheena Georgen selviytyminen Fredin kuoleman jälkeen taitaa tosiaan olla kohtalaisen yleinen, mutta minusta kirjoitit siitä raikkaasti etkä sortunut kliseisiin. Tykkäsin etenkin siitä, että veit tarinaa eteenpäin yksinkertaisilla ja lyhyillä virkkeillä, antaen keskeiselle teemalle eli surulle elintilaa lukijan silmissä.

Kun sukulainen kuolee, menee hautajaisiin. Itkee siellä, mutta seuraavalla viikolla on unohtanut. Kun oma veli kuolee, menee hautajaisiin. Itkee siellä, seuraavalla viikolla itkee vähän jopa enemmän. Kuukauden päästä ei välttämättä enää itke, mutta silti surettaa. Vuoden kuluttua se tekee edelleen pahaa.

Tuo oli ainut minua vähän mietityttänyt kohta, joka pomppasi silmään. Kohta oli muuten hyvä, mutta kolmannen persoonan käyttö vähän häiritsi omalla kohdalla, koska se tuntui puhekielisemmältä kuin muu osa tekstistä.

Mutta, mutta. Kiitos kaunis, tykkäsin! :-*

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #8 : 18.01.2016 22:47:02 »
Iloinen Sipuli, DragonHeart58 ja Gothmog  Olen iloinen, että joku on löytänyt tämän ficin ja jaksanut heittää kommentilla. Lyhyeksihän tämä sinänsä jäi, mutta toisaalta ajattelen, että jos olisin venyttänyt tätä liikaa, alkuperäinen tunne olisi kärsinyt. Kiitos paljon kauniista kommenteistanne! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Quibbler

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 168
  • Potterhead? Always.
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #9 : 28.01.2016 09:00:13 »
Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.

Paras kohta.

Kaunis ja surullinen pikku tarina. R.I.P Fred ):

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #10 : 06.02.2016 00:29:47 »
Quibbler: Luulen, että George ei oikein koskaan selvinnyt siitä, että hänen jäynäkumppaninsa lähti hänen luotaan. /: Kiitos kommentistasi! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Pipe

  • ***
  • Viestejä: 970
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #11 : 09.02.2016 15:00:01 »
No auts... Mä harvemmin luen ficcejä Wesleyden kaksosista (ne ei nyt mun lemppareita olleet, pidin kelmeistä enemmän), mut joo asiaan. Mä en ite ole kaksonen, (mut suvussa kyllä niitä on ollut muutamia.) mut jotenkin musta on aina tuntenut et musta puuttuu osa. En tiedä mistä se johtuu.. en tiedä olisko musta pitänyt tulla kaksonen vai mikä on? Joskus kyllä tuntuu et mulla on ollut kaksonen, joka ei koskaan syntynyt. Mut siis joo asiaan kaksosuus on ollu mulle aina sellanen mielenkiintonen asia (varsinkin jos puhutaan identtisistä) ja mä uskon tähän "yksi sielu kahdessa kropassa" tyyliseen lausahdukseen jos puhutaan identtisistä kaksosista ja nii mä tavallaan kässään tän jutun siis et kun Fred kuoli niin George ei ollut enää George, vain se oli vaan puolikas siitä mitä se oli ollut, koska Fred oli Georgen puolikas ja kun Fred kuoli niin puolet Georgesta kuoli myös.

Lainaus
Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.

Jestas  kun pysäytti! Siis hui elämä! Hyi... ihan oikeasti se tunne mitä tunsin kun luin ton niin... ei, en halua ajatella tätä. Siis ehkä huonoin Potter idea IKINÄ oli tappaa Fred ja jättää George henkiin!! Koska kaksoset on kaksoset, eikä muuksi muutu, kun toinen kuolee, niin puolikas ihminen jää jäljelle..

Pidin tekstistä, (vai voiko niin sanoa?) sillä tämä pysäytti niin pahasti että huh heijaa. :)

Kiitos! En oikein osaa sanoa muuta!
Yritän vain hymyillä, vaikka olen jo kuollut sisältä <3
♥Polseres Vermelles- Polseres amunt♥

Tuuli Lumi<3Draco Malfoy
Drarry♥
Wilmon♥
Edmar♥ *bromance*

♥Twc♥

Ava by: Ingrid

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #12 : 09.02.2016 17:43:33 »
Tänään ei ole kirjoittaminen tai edes kommentoiminen oikein onnistunut, joten aloitetaan kommentti heti alkuunsa lainauksella, jotta se näyttäisi edes vähän muulta kuin yksiriviseltä.

Lainaus
Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.
Wow. Tämä oli todella... upea kohta. Tällä hetkellä lähes kiroilen Rowlingin suuntaan, koska Pottereita lukiessa Fredin kuolema oli ainoa asia, joka todella järkytti. Pitikö hänet todella tappaa? Kaksosista jäi vain puolet jäljelle, puolikas persoona. (Eli Pipe vei edellisessä kommentissa sanat suustani!)

En pysty kuvittelemaan Georgea ilman Frediä, mutta voisin tämän raapaleen ollen täydellinen kuvaus siitä, miltä Georgesta tuntui kaksosen kuoleman jälkeen.

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #13 : 16.02.2016 10:21:33 »
Pipe ja chitaur suuret kiitokset kommenteistanne! <3 Hyvä, että teksti kolahti, Georgen suru on kuitenkin jotenkin itselle hieman haikeaa kirjoitettavaa varsinkin, kun hän on niin rassu, eikä haluaisi kirjoittaa kaksosista kovin surullista juttua. Mutta elämään kuuluu myös nämä surulliset jutut, joten ei kai niitä voi välttääkään. :/   
Hyppää lehtikasaan!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #14 : 27.09.2020 01:08:57 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! 8)

Luin A/N:n vahingossa ensin siten, että George purkaa tuntojaan puolitoistaraapaleeseen ja olin jo vähän että aa, hahmo itse kirjoittelee jotain. Sekin toki kävisi järkeen, etenkin jos hahmon ajatuksia on tarkoitettu suoraan kerrottavaksi toiselle hahmolle. Georgen kirjoittamaton tai kirjoitettu kirje Fredille. 🤔

Mutta joo, deathficit ovat aina surkuja, ja vieläpä kun kyseessä oli Fredin kaltainen nuori hahmo, jota jäi kaipaamaan ennen kaikkea kaksoisveli. Ei ollut kiva ratkaisu canonissa, mutta ainakin ficcareille jäi kasoittain ammennettavaa. Etenkin viimeinen kappale oli niin haikea. Ehkä nyt kun Georgen ykköspelko oli toteutunut, toteutui myös toinen ajan kuluessa. :<

- Mai
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #15 : 05.10.2020 23:21:10 »
Rowlingin suuntaan on helppo kiroilla, nykyisin vielä muistakin aiheista, mutta kyllähän Fredin kuolema on yksi isoista HP-rikkeistä. Miksi tämä hahmo piti tappaa? Ynh. Luultavasti Georgestakin tuli jossain vaiheessa jäyhä aikuinen, kun ei ollut enää sitä toista puolta, joka olisi lähtenyt mukaan huimiin ideoiihin. Oi että. :/ Kiitos paljon kommentistasi! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 764
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #16 : 31.08.2021 22:19:15 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :-* Kun selailin listaustasi, tämä teksti pysäytti matkani, sillä jotenkin teki mieli lukea tästä traagisesta ajanjaksosta Georgen elämässä. Oi ja voi, miten täynnä tunnetta voikin olla puolitoistaraapale! Tämä välittää Georgen näkökulman aidosti ja uskottavasti, turhia kaunistelematta, ja käy sen myötä suoraan sydämeen. Näin ulkopuolisena voi korkeintaan kuvitella, millaista on menettää traagisesti ja ennenaikaisesti hyvin samanhenkinen kaksosveli, jonka kanssa on elänyt tietynlaisessa symbioosissa koko elämän ajan, mutta tämä teksti tuntuu ainakin minusta maalaavan tosi realistisen kuvan tilanteesta. Itsekin olen kaksonen, mutta en identtinen ja eri sukupuolta, ja silti ajatus oman veljen menettämisestä olisi kyllä aika kauhea. Puhumattakaan sitten Fredistä ja Georgesta, joilla on tosi samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja jotka ovat eläessään kuin paita ja peppu... :'(

Tuntuu tosi uskottavalta, että pienetkin ympäristön yksityiskohdat voivat muistuttaa veljestä jopa hätkähdyttävällä tavalla, niin että konkreettisesti kuulee tämän äänen tai aistii tämän läsnäolon. Se on kouriintuntuvan raadollista ja riipaisevaa. Muistan kuinka äitini vielä vuosia isäni kuoleman jälkeen kertoi, kuinka hän pienenpienen hetken aina puhelimen soidessa ajatteli automaattisesti, että soittaja on isä, koska isällä oli tapana soitella hänelle joskus päivisin töistä. On varmasti todella vaikeaa päästä irti siitä kokemusmaailmasta, jossa on elänyt niin pitkään. Sitä kuulee ja muutenkin aistii toista kaikkialla.

Minusta tuo on tosi koskettava ja puhutteleva ajatuskulku ja pohdinta, että miten kauas kannattaa tai ylipäätään voi mennä ilman, että menettää toisen entistä kokonaisvaltaisemmin. Aina eteenpäin suuntautuvan askeleen myötä tuntuu olevan kauempana yhteisestä menneisyydestä ja muistoista, vaikka eihän se todellisuudessa välttämättä niin mene - todellisuudessa edesmennyt osapuoli varmasti toivoisi toisen eteenpäin jatkamista eikä menneessä roikkumista, minkä voisi ajatella niin, että toinen kulkee mukana rinnalla myös tulevaisuudessa, ehkä vahvemminkin kuin menneisyydessä, sillä kaipaamaan jäänyt kantaa varmasti aina sydämessään sitä kaikkea yhdessä koettua ja elettyä, mikä vaikuttaa väkisinkin myös edessä siintävillä poluilla. On ehkä tavallaan siis turhaakin juuttua menneeseen niin, että unohtaisi kokonaan elää nykyhetkeä.

Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.
Lainaan näköjään saman kohdan kuin useampi muukin, mutta tämä lopetus on vain niin pysäyttävä. Se on suoraan Fredille kohdistettu, mikä osoittaa Fredin merkityksen ja läsnäolon Georgin elämässä astetta konkreettisemmin, ja lisäksi se linkittyy kaksosten yhteisiin näkemyksiin ja yhteiseen elämänpolkuun. Voi että.

Lämpimät kiitokset tästä hienosta, koskettavasta lukukokemuksesta! :-* Tämä osuu ja uppoaa jotenkin tosi syvälle, ja se on ihanaa. Tuli sellainen fiilis, että tulin lukeneeksi juuri oikean tekstin oikeassa ajassa ja paikassa! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #17 : 05.09.2021 13:48:09 »
Arpajaisista hello ♥ Päätin tarttua tähän, vaikka tottakai tiesin jo valmiiksi sen tekevän kipeää, mutta kun... Georgesta lukeminen Fredin kuoleman jälkeen on kovin mielenkiintosta - kivuliasta ja kamalaa, mutta mielenkiintoista.

Oot mun mielestä tuonut hienosti tässä esiin sen muutoksen, joka Georgessa on väistämättäkin tapahtunut. Puolet hänestä on poissa, joten miten hän voisikaan olla lainkaan samanlainen kuin aiemmin? Varmasti totta myös tuo, että hautajaisten jälkeen voi tehdä vielä enemmän kipeää ja vaikka myöhemmin ei koko aikaa enää itkisi, niin kipu ja tuska ei kuitenkaan katoa mihinkään. Kaikki Weasleyn lapset menettivät veljen, mutta Georgelle se on kaikista kamalinta :< Musta koko Fredin kuolema oli ihan kauhea juurikin tuon vuoksi mitä Wallekin sanoi, että he olivat niiiiin paita ja peppu, aina yhdessä ja päättivät toistensa lauseet - miten sellaisesta voi edes yrittää päästä yli? Samalla Fredin kuolema oli ihan kamala myös siksi, että hän oli yksi mun suosikkihahmoista, enkä ehkä koskaan voi antaa sitä anteeksi :''D (terv. Angie, jonka suosikkihahmot olivat Sirius ja Fred...)

Lainaus
Fred, minusta on tullut sellainen, joille nauroimme. Aikuinen. Vakava.

Quottaan saman minkä muutkin, mutta kun! Tää sattui </3 Tässä kuvastuu samaan aikaan niin hyvin Georgessa tapahtunut muutos, kuten myös se tuska mitä hän aina vaan kokee, koska edelleen miettii Frediä ja mielessään puhuu tälle.

Siis auts. Tää sattui, mutta oli sen arvosta. Kiitos ♥


ava & bannu © Inkku

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #18 : 14.09.2022 14:12:37 »
Kiitos Waulish ja Angelina kommenteistanne! Tämäkin on jo vanhempi teksti, mutta hienoa, että se oli silti pysäyttänyt ja tuottanut tunnetta. Tämän lopetus on kyllä yksi lemppareitani, siinä pääsee muutamalla sanalla kiinni hahmoihin ja siihen, mitä he tuntevat. Kiitos vielä teille! <3
Hyppää lehtikasaan!

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Ikävää [S, George]
« Vastaus #19 : 01.10.2023 16:49:32 »
Fredin kohtalo Pottereissa oli kyllä yksi niitä surullisimpia 😭 Kirjoissakin häntä jäi kaipaamaan niin moni... Sanoisin, että George suree häntä kaikista eniten, koska olihan heillä ihan erityinen yhteys, olivathan he kuitenkin identtisiä kaksosia ja muutenkin lähes aina yhdessä. Yksikkö. Täysin ymmärrettävää, että sellaisella menetyksellä on pysyviä muutoksia Georgeen.

Lainaus
He luulevat tietävänsä, mitä tuskani on, mutta onnistuvat vain raapaisemaan pintaa.
En usko minäkään, että moni pystyy täysin tietämään ja tuntemaan Georgen kokemaa tuskaa. Jotenkin myös surullista, ettei George aio sitä kaikkea muille näyttää :< Vaikka ymmärrettävää, ettei hän halua muidenkin kärsivän siitä. Sekin on mielestäni aika aikuismainen päätös, mikä ei ole lainkaan pahasta, vaikka Georgesta aikuisuus ainakin aiemmin tuntui ei-haluttavalta asialta.

Lainaus
Ja silloin en tiedä, miten unohtaa. Enkä edes, haluanko. Osaanko.
En usko, että George voi koskaan unohtaa eikä loppujen lopuksi edes halua. Olisihan se omalla tavallaan helpompi jatkaa elämää, jos ei muistaisi menetettyä veljeään, mutta olisi se myös kamalaa. Yhdessä eletty aika ja kaikki jaetut muistot ovat kuitenkin niin tärkeitä, ja missä Fred sitten eläisi, jos ei edes kaksoisveljensä muistoissa?

Tätä lukiessa tuli kyllä surku itsellekin, mutta samaan aikaan tämä oli myös kaunis... Hienosti kirjoitettu, juuri sellaisella hyvällä tavalla riipaiseva ja lohduton, ihan niin kuin aiheeseen sopiikin. Kiitos tästä!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中