LillaMyy, olet ihana <3 Joo, vähän kikkailin noiden kääntämisien kanssa, koska iiri näyttää hienolta ainakin! Apua, en osaa vastata tähän mitään, hymyilen vaan ja sydämiää <3
Odo, sinäkin olet ihana <3 Ja tosiaan, käännösliemi on saatavilla vain harvoille ja valituille (kuten tästä tulee ehkä ilmi?). Huoneisiinkin tulee ehkä tieto, miksi on vain yksi. Ehkä, en oo vielä ihan kartalla muttamutta. Nauti päivistäsi!
Saappaaton, haha ihanaa että käännökset kelpasivat (ja olet sinäkin ihana<3). Apua, selitän bansheen tuossa a/n:ssä, sillä se jotenkin flippahti päästä kun käsittelin tätä aihetta...
Mariaxoxo, kiitos kommentista <3 Paritus ei tosiaan ole mikään hirveän suosittu tai yleinen, mutta söpö kertakaikkiaan. Onneksi uskaltauduit llukemaan, sillä itse ainakin tykkään tästä hirmuisesti!
Vlad, iihana sinä <3 Minun mielestä taruolennot pitäisi olla niillä nimillä ku niille on annettukin. Eli siis banshee on banshee ja ulvoja on sitten joku ihmissusi tai jsti otain muuta vastaavaa. Ja hei, miten ois uusi ohjelma, Haluatko Bansheeksi? Kiitos kommentista <3
FractaAnima, sinä kerkesit vihdoinkin lukemaan! Mitä, löytyykö sinulta viittaus? Pittääkö minun käydä siun tuotanto läpi ja etsiä se sieltä?
Taustatyötä tulee joo tehtyä, koska eihän se olisi hauskaa seikkailla vieraissa maissa ilman, että tulee olo oikeasti vieraasta maasta! Kiitos kommentista <3
A/N: Eli siis neljäs luukku on täällä, vielä ajoissa! Tämä luukku tosiaan meinasi paisua ja jouduin valitettavasti tekemään päätöksen siitä, että itse druideja ei tavattu tai banshee-ongelmasta keskusteltu. Banshee on tosiaan olento, jonka kiljunan/kirkunan kuullessa sinä itse kuolet tai joku läheisesi. Jos taas on monta bansheeta niin sitten tulee iso katastrofi.
Toivottavasti silti tykkäätte tästä luukusta, vaikka nyt jäi hieman piiloon nuo tarujutut vaikka kovasti koetinkin ympätä niitä! Sillä tuossa alun keskustelussa piilee viittaus tulevaisuuden juonikuvioihin, joten en voinut jättää poieskaan.
Huomenna sitten Kingsley shoppailee Hermionen kanssa, haha ja toivottavasti saan sen luukun tänne hieman aikaisemmin!
(mua muuten huvittaa näin btw ku kaikki kommentit on ihmisiltä, joiden nimimerkit eivät ole kaksiosaisia (kuten Neiti Syksy). helpottaa boldauksien laittamista, ku kirjotan nää viestit aina etukäteen!!)
_____________________________________________________________
Neljäs luukkuHermione haukotteli ruokapöydässä, kun he söivät aamiaista. Pian olisi lähtö druidien asuttamalle seudulle ja vaikka nainen ei sitä ikinä myöntäisi ääneen, häntä hieman pelotti. Tietenkin häntä kiinnosti perehtyä druidien kulttuuriin, historiaan ja käytöstapoihin lähemmin mutta se banshee oli se, mikä häntä häiritsi. Ei hän suinkaan ollut menettänyt yöuniaan sen takia, ehkä vain hieman murehtinut.
”Hyvää huomenta, Hermione!” Kingsley oli tervehtinyt heti, kun nainen oli istahtanut hänen seurakseen aamiaiselle. He olivat keskustelleet hetken aikaa, miten oli nukuttanut (erittäin hyvin) mutta molemmat huomasivat, että öisin oli hiveän viileää. He olivat pyytäneet majatalon pitäjiltä lisäviltit seuraavaksi yöksi.
Hermione katsoi itseänsä peilistä, koettaen sukia hiuksiansa järjestykseen. Irlannin ilmasto sai hiukset kähertymään normaalia enemmän ja suoraan sanoen nainen ei enää vain jaksanut kamppailla niiden kanssa. Toisaalta ei olisi siistiä mennä rehottavalla tukallakaan, mutta onneksi nainen oli ottanut mukaansa haikamman, jolla saada siistin näköinen sotkuinen nuttura.
Tyytyväisenä ulkonäköönsä Hermione palasi takaisin olohuoneeseen, missä Kingsley laittoi solmiota paremmin. Nainen tuhahti ja tarttui miehen solmioon.
”Anna kun minä”, nainen mutisi ja kielen kärki näkyi suupielestä, kun hän keskittyi tehtäväänsä saada solmion solmuke hyvännäköiseksi.
Kingsley vain hymyili hämillisenä, silmät tuikkien. Hermione punastui hieman, tajutessaan kuinka omapäisesti oli tehnyt. Kuitenkin, hän päätti pysyä tiukemmin asialinjalla ja vaihtoi aiheen eilispäivään ja käännösliemeen, kysyen minkä ihmeen takia he sellaista käyttivät. Kingsley hyssytti häntä hieman, varmistaen taikasauvallaan, ettei kyyditsijät olleet vielä tulleet.
”Käännösliemi on erittäin harvinainen, itseasiassa suurin osa velhoista ja noidista ei edes tiedä sen olemassaolosta. Se on tarkoitettu lähinnä valtion päämiehille sekä ihmisille, jotka työskentelevät kansainvälisissä tehtävissä ja tarvitsevat välitöntä kielitaitoa. Sen valmistaminen ja kypsyminen kestää muutaman vuoden, joten sitä ei ole edes saatavana noin vain”, Kingsley selitti ja arvasi jo Hermionen seuraavan kysymyksen, vaikkei lukilitista käyttänytkään. ”Kyllä, liemen voisi saada käytettäväksi myös aiemmin mutta silloin se ei välttämättä tunnista harvinaisimpia kieliä. Ja kyllä, ennen kuin ehdit edes kysyä. Liemen avulla voisi saada selville jopa kuolleita kieliä mutta kukaan ei tiedä, kuinka kauan sitä pitäisi kypsyttää siihen mennessä.”
Hermione tuhahti, hieman ärsyyntyneenä. Oliko hän noin ennalta-arvattava? Sitä paitsi, kuinka mies oli voinut mahdollisesti tietää, että hän kysyisisi juuri liemen kestosta tai kuolleista kielistä?
Kenties Kingsleyn onneksi juuri näiden mietteiden hetkellä koputus kuului ovesta, jolloin mies säästyi luennolta.
* * *
”Mitä luulet, ymmärsivätkö he, mitä selitit?” Hermione kysyi paljon, paljon myöhemmin mieheltä. He olivat jo takaisin druidien asuinmaalta, takaisin majatalossa ja istuivat vieretysten sohvalla. Molemmilla oli kädessään kuppi lämmintä glögiä, jonka Hermione oli löytänyt irlantilaisesta kaupasta. Pelkkä glögin tuoksu oli aikamatka menneisyyteen, jolloin Hermione oli pelkkä jästilapsi kotonaan vanhempien luona, odottamassa joulun tuloa.
”En usko, valitettavasti”, Kingsley vastasi pienen hiljaisuuden jälkeen. He molemmat katsoivat ajatuksissaan takkaa, jossa rätisi pari kuivaa puuta. Se toi lämpöä huoneseeen ja tunnelmakin keveni. ”Bansheet ovat hyvin harvinaisia, jos niitä on enää ollenkaan. Heitä vetää puoleensa varsinkin kyläyhteisöt, joissa on epidemiatartunta. Tietenkin bansheen ääni ennustaa kuolemaa, sillä kyseinen henkilö, jolle banshee kiljuu, on jo kuolemassa.”
”Mutta mitä bansheelle sitten tapahtuu, kun epidemia on poissa?” Hermione kysyi.
He olivat saaneet druideilta selville, että varsinkin pienet lapset olivat kuolleet lyhyen ajan sisällä. Nyt myös vanhemmat ihmiset (,jotka olivat kuulleet kiljunan) tunsivat olonsa heikoksi ja heitä ymmärrettävästi pelotti. Heille oli muodostunut myyräkuume-epidemia, mutta kun Kingsley koetti selittää epidemian syntyä, druidit vain hokivat bansheeta. Eli ei hirveän edistyksellinen reissu.
”Se varmaankin katoaa, menee piiloon muiden kaltaistensa kanssa, jos niitä vielä on. Ties vaikka olisi ollut yksi viimeisistä.”
”Mutta mikseivät druidit ole pystyneet parantumaan siitä? Myyräkuumeestahan on hyvät edellytykset parantua”, Hermione selitti, otsa hienoisella mutrulla. Kingsleyn teki mieli silittää rypyt pois, mutta esti kättänsä liikkumasta.
”He ovat syrjässä ja ovat valinneet muista ihmisistä eristäytymisen, oman kulttuurinsa säilyttämisen vuoksi”, Kingsley vastasi lyhyesti ennen kuin vaihtoi aihetta. ”Meidän pitäisi mennä jo nukkumaan, sillä huomenna on meidän vapaapäivämme Irlannissa ja se on täynnä shoppailua!”
Hermione päästi pienen kikatuksen ja yritti näyttää vakavalta. Hän ei osannut kuvitella Kingsleyltä monet ostoskassit käsivarsillaan, ei niin ollenkaan!
