Kirjoittaja Aihe: Minä, Johnny ja Amerikka | S | road trip -raapalesarja | 2/48  (Luettu 1028 kertaa)

Moray

  • Whippitie Stourie
  • ***
  • Viestejä: 149
Kirjoittaja Moray
Nimi Minä, Johnny ja Amerikka
Ikäraja Tällä hetkellä sallittu, saattaa muuttua
Varoitukset Rakastan amerikkakliseitä (mutten osaa tehdä taustatyötä).
Genre Road trip -adventuredraama
Henkilöt(/paritus) Minä, Johnny
Yhteenveto Johnny ei väittänyt vastaan kun sanoin haluavani pistoolin.

A/N Jos jaksan näitä tulee 48. En osaa kirjoittaa juonia, enkä ole koskaan ollut Yhdysvalloissa, joten sen tasosta juttua. En tiedä miksi kirjoitan näitä, pitäis varmaan lähteä johonki. Osallistuu Vuosi raapalehtien V -haasteeseen. Nimi luultavasti muuttuu jossain vaiheessa.

Minä, Johnny ja Amerikka

1/50: New York/Johnny

Minä odotan hotellin aulassa, kamera on pöydällä ja kuvaa. En puhu mitään, istun hiljaa paikoillani, kumartuneena jokseenkin outoon asentoon ja katson näyttöä. Ihmisiä kävelee ohi, heistä näkyy jalat, lantio, selkä. Jalkani naputtaa lattiaa.

Johnny vetää tuolin pöydän alta ja istuu viereeni. Hän katsoo kameraani ja hymyilee. Punastun ja vedän kameran syliini. Se kuvaa pöydänjalkaa.

“Halusit auton”, hän sanoo. Nyökkään, hymyilen varmuuden vuoksi vaikka en haluaisi. Johnny nousee rauhassa ja työntää tuolin takaisin pöydän alle. Sen jalat hankaavat mattoa vasten. Johnny nojaa tuolin selkänojaan, katsoo kun yritän nousta vikkelästi. Kamerani kolahtaa pöydänreunaan. Sammutan sen äkkiä, suoristan hameenhelmani ja seuraan häntä ulos.

***

2/50: New Jersey/Pistooli

Haluaisin pysähtyä, mutta emme ole ajaneet kuin tunnin. Olin ajatellut lähteväni yksin. Johnny ei väittänyt vastaan kun sanoin haluavani pistoolin.

Nojaan taaksepäin ja yritän rentoutua. Johnny säätää toisella kädellään radiota. Katson ulos ikkunasta ja minua kaduttaa. Haluaisin kotiin. Tiedän sen olevan typerä ajatus, mutta tällä hetkellä olisin valmis perumaan kaikki päätökseni ja lähtemään niin nopeasti kuin mahdollista. Niin ei kuitenkaan käy. En koskaan sanoisi haluavani kotiin.

“Kelpaako tämä?” Johnny kysyy. Oikeastaan se on enemmän toteamus kuin kysymys. En usko, että hän oikeasti välittää siitä, pidänkö minä tästä musiikista vai en.

“Mikä sinun nimesi on?” minä kysyn vähän rohkaistuneena.

Johnny nauraa.

« Viimeksi muokattu: 22.11.2015 22:44:04 kirjoittanut Moray »
looks like freedom but it feels like death
it's something in between, i guess