Kirjoittaja Aihe: Lautan minä itselleni rakentaisin | Korkeintaan K-11, slice of life?, 1/?, ficlet-mittaisia  (Luettu 706 kertaa)

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 358
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Author: Neiti Syksy
Title: Lautan minä itselleni rakentaisin
Genre: Haluaisin käyttää "slice of depression" mutta lähinnä sekametelidraama ficlettien (ja raapalaiden) muodossa.
Rating: Korkeimmillaan K11
Varoitukset: Itsetuhoisuus ja masentuneisuus. Ei sisällä graafista sisältöä vaan lähinnä henkinen kokemus.
Disclaimer: Minun tuottamia tunteita sanallisesti.

A/N: Mielenterveysongelmat koetaan hirviöinä, jotka pitää laittaa piiloon näkyviltä. Olen koonnut omia tunteitani tällaiseksi sarjaksi, johon voi samaistua tai sitten ei. En tiedä, kuinka monta näitä tulee olemaan mutta valmiina on neljä ja lisää tulee. Nämä ovat hyvät henkilökohtaisia ja koska käyn juuri nyt pitkää ja syvää prosessia itseni kanssa, nämä voivat olla hyvinkin syvääluotaavia.

Toivottavasti sinulle, joka tunnistat kenties itsesi, on jotain apua. Sillä vaikka ensimmäisessä raapaleessa ollaankin avomerellä, et ole silti kokonaan yksin.

Ja kiitos FractaAnimalle suuresta henkisestä tuesta, olet hyvin ihana  :-*


_______________________________________

A/N2: Tämä on teille kaikille, jotka ajelehditte. Lähdetään yhdessä rakentamaan lauttaa niistä aineksista, mitä meillä on.


Avomerellä, sallittu

Vettä. Ainoastaan vesi ympäröi sinut (minut). Välillä mustaa, välillä kirkasta. Yhdistävä tekijä eri vesien välillä on se, ettei jaksa enää uida. Ei näe ihmisiä, ei saaria, ei mitään levähdyspaikkaa. Ja silti pitää jaksaa liikuttaa käsiänsä ja jalkojansa, vaikka ei jaksa. Se on rutiininomaista, tiedät että niin on tehtävä. Ei saa luovuttaa, niin ne äänet sanovat.

Mutta mitä sitten tapahtuu, jos luovuttaa? Jos nyt jo tuntuu hukkuvan avomerelle, ilman mahdollisuutta huutaa, onko sillä eroa?

Ehkä ei, mutta vesi on kylmää. Kylmää ja syvää. Välillä vajoaa veden alle, vesi syrjäyttää hapen ja usein hukuttaa.

Mutta jokainen hetki veden päällä on elossa olemista.

Ronen

  • prickly and in bloom
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 143
Henkilökohtaiset tekstit voivat olla raskaita luettavia, mutta ne ovat myös mielenkiintoisia siinä, että antavat pienen vilkaisun kirjoittajansa pääkopan sisään. Etenkin kiinnostuin mainintaasi mielenterveysongelmista; ne jos jotkin koetaan hyvin henkilökohtaisesti ja kukaan ei samalla tavalla, joten ajatus siitä, miten tämä on yksi näkökulma niihin vetosi. Tässä ekassa osassa vesi on selvästi ydinroolissa, ja oon aina pitänyt veteen liittyvästä kuvallisesta kielestä. Tunnistan kohdan "Ei näe ihmisiä, ei saaria, ei mitään levähdyspaikkaa." tuntemukset hyvin - se, kun on oman pahan olonsa syövereissä (ha, taas vesi-kielenkäyttöä), mutta luovuttaakaan ei oikein voi. Pitää jatkaa uimista (just keep swimming... eikös Nemoa etsimässä -leffan Dorykin sanonut samaa?).

Mutta kuten kertojakin toteaa, kun on veden päällä, on elossa. Siksi kannattaa yrittää uida pintaan. Kiitokset tästä ja tsemppiä <3


the memories fade
like looking through a fogged mirror

telephone wires above are
sizzlin' like a snare