Kirjoittaja Aihe: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6  (Luettu 4504 kertaa)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« : 17.11.2015 20:20:40 »
Title:Tarina kiitoksista
Author: LillaMyy
Rating: S
Pairing: Inka/Oona
Genre: angst, femslash, fluffyakin saattaa siellä täällä vilahtaa
Summary: Tämä on tarina siitä, kuinka eräs tyttö oppi kiittämään elämänsä tärkeistä asioista.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: femme)
A/N: No joo, tämä on vähän tällainen extempore teksti, jota ei ikinä ollut tarkoitus syntyä. Kirjoittelin tässä siis jokin aika sitten Kiitoksia-nimellä kulkevan runon (S), jonka oli tarkoitus olla raapalesarjan otsikoita alun perin, mutta päätyikin sitten ihan toiseen muotoon. FractaAnima sitten ilmoitti IRC:issä haluavansa lukea tuon runon ihan niinä otsikoina, jollaiseksi se oli tarkoitettu. Tämä on siis tavallaan se tarina, joka on sen runon takana.



1 – Kiitos siitä, että sait mut nauramaan.

Inka istui Oonan sylissä ja nauroi jollekin televisiossa vilahtaneelle outoudelle. Oona hymyili ja suuteli toisen niskaa tietäen Inkan kutiavan eniten juuri siitä. Toisen sylissä istuva tyttö alkoi kiemurrella ja sekös vasta innostikin Oonaa kiusaamaan tätä, koska Inkan nauru oli hänelle kuin huumetta, hän ei saanut siitä ikinä tarpeekseen.

Kun Inka ja Oona nousivat viimein sohvalta tuijottamasta komediasarjoja, Inkan olemattomia vatsalihaksia särki nauramisesta ja hänen kasvoilleen olivat uurtuneet naururypyt. Oona puolestaan oli saanut nauttia Inkan naurun kuuntelemisesta. Sen voimalla hän jaksaisi taas pari päivää ilman tytön läsnäoloa pienessä asunnossaan, joka tuntui tyhjältä ilman Inkaa.

Inkan nauru kaikui Oonan korvissa vielä unissakin.
« Viimeksi muokattu: 30.05.2016 13:41:45 kirjoittanut LillaMyy »

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 137
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 1/6
« Vastaus #1 : 17.11.2015 20:30:10 »
Jeejeejee, sä teit sen sittenkin. :) Mulla on nyt joku femmebuumi menossa, kun itsekin aloitin kirjoittaa yhtä femmesarjaa, joten mikäs sen parempaa kuin tägäillä itsensä lukemaan lisää femmeä ja etenkin tätä, kun oikeesti jäi itämään mielenkiinto näitä 'otsikoita' kohtaan. :)

Inka ja Oona on kivat nimet ja tytöt kuulostaa jo nyt kovin söpöiltä. Toisen nauru on usein erihuumaavaa, sen on varmaan huomannut elämässään jokainen, joka on joskus ollut ihastunut. :3 Haluan kuulla hirmuisesti jo lisää näistä ja tietää mikä esim. näiden elämäntilanne muutenkin on, kun kerta tytöt eivät ilmeisesti asu yhdessä.

Nönönönööö, yhtä ainoaa rapsua on hankala kommentoida, mutta halusin heti jättää puumerkkini, etteivät seuraavat osat pääse livahtamaan ohi. :)
Ei mulla nyt muuta.

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 2/6
« Vastaus #2 : 18.11.2015 16:08:49 »
FractaAnima: Apua, en mä nyt ihan näin nopeaa kommentointia odottanut! Ja, no, mä tuppaan olemaan siitä hassu, että aina jos joku pyytää multa jotain tekstiä x, niin sitä on sitten pakko edes kokeilla, joten, tässä ollaan. :D Näistä tytöistä tuli kyllä yllättävän nopeasti spesiaalitapauksia, joten näistä tullaan kuulemaan varmaan vielä paljon tulevaisuudessa, mutta tähän hätään saat lisää vain toisen raapaleen verran.


2 – Kiitos siitä, että sait mut itkemään.

Inka ei tiennyt enää itsekään, mistä kaikesta hänen itkunsa johtui, tai kuinka hänellä saattoi riittää kyyneliä vieläkin, mutta hän kuitenkin itki Oonan sohvaa vasten. Oona pyysi miljoona kertaa anteeksi satuttamistaan, mutta Inka ei kuullut pyyntöjä kyyneliensä taakse. Inka ei kuitenkaan osannut lähteä, vaan hän nukahti tutulle ja turvalliselle sohvalle. Oona peitteli itsensä uneen itkeneen tytön sohvalleen ja käpertyi sitten itse nojatuoliin ylisuuren villapaitansa suojiin.

Aamulla Inka heräsi niska jumissa keittiöstä lähtevään kahvin ja pannukakkujen tuoksuun. Oona odotti häntä ovella muki kädessä ja anteeksipyyntö huulilla, eikä Inka osannut olla enää vihainen. Sinä aamuna anteeksipyynnöt vaihtuivat suudelmiin ja jaettuihin pannukakkuihin ja kermavaahtoon.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 098
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 2/6
« Vastaus #3 : 18.11.2015 17:34:28 »
Voi ääww aawww mä rakastan femmeä jostain syystä (varmaan siks ku itellänikin on tyttöystävä :D) ja Inka ja Oona on ihanat nimet ja noi kaks ekaa rapsua on tosi sulosia. :D Mut mitä, et kirjota näistä nyt ku vaa nää kaks rapsua? Mitä. ;_; Minä tahtoo lukea lisää! Missä rapsussa Inka ja Oona tulee takasin?
-Sparkku
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 1 971
  • Sitruunafiksaatio
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 2/6
« Vastaus #4 : 19.11.2015 14:27:29 »
En oikeasti tiedä mitä tähän pitäisi sanoa, nämä kaksi ensimmäistä ovat ainakin varsin ihania pieniä hetkien kuvauksia. Ja kumpikin raapale huipentuu päättävään virkkeeseen.

Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tulet vielä kertomaan näistä kahdesta (oletettavasti myös näiden raapaleiden ulkopuolella?) ja mistä kaikesta heruu kiitosta. :D Ei, jäin sanattomaksi.

Kiitos, luen, tuitui. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 3/6
« Vastaus #5 : 19.11.2015 15:50:21 »
SparklingAngel: Sä ymmärsit mut nyt väärin, siis tähän tulee kyllä 6 raapaletta, mutta tuossa kohtaa julkaisin vain yhden uuden raapaleen. Tarina ei siis ole loppumassa kesken tai mitään, tämä vain tulee hitaasti ulos. ;) Ja kiitoksia palautteesta! (:

Saappaaton: Ääk, tui itsellesi! Näiden piti vain olla pieniä välipaloja, ei näistä ollut tarkoitus jäädä sanattomaksi, joten öö, apua. Kiitoksia!


3 – Kiitos siitä, että sait mut tuntemaan, ja tarttuun kiinni elämään.

Inka seisoi sillan reunalla ja katseli sieltä alas. Hänestä oli alkanut tuntua siltä, että mikään ei sujunut, eikä kukaan kaivannut häntä täällä. Hänestä tuntui välillä kuin häntä ei olisi olemassakaan, kuin hän olisi kummitus, jonka läpi kaikki katsoivat maailmaa. Aave, jota kukaan ei voinut nähdä tai tuntea. Inka oli jo valmis nousemaan kaiteelle kun hän kuuli tutun äänen huutavan nimeään. Hän kääntyi äänen suuntaan, ja huomasi Oonan juoksevan hänen suuntaansa.

Kun Oona viimeinkin pääsi Inkan luokse, hän lopetti juoksemisensa kuin seinään ja alkoi rukoilla, että toinen tulisi pois reunalta. Pitkällisten taivuttelujen jälkeen Inka viimein astui kauemmas reunalta, ja Oona uskalsi tarttua tähän. Hän veti tärisevän tytön kiinni itseensä ja halasi tiukasti.

Myöhemmin Inka ja Oona olivat käpertyneet Oonan peiton alle. Takertuneina toisiinsa he piirtelivät päämäärättömiä kuvioita toisen paljaalle iholle ja suutelivat pois pahan olon. Hengitys tiheni käsien eksyessä vaatteiden alle, ja aika pysähtyi paikoilleen. Mikään ei ollut sinä iltana liikaa.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 098
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 3/6
« Vastaus #6 : 19.11.2015 16:51:17 »
Oona the pelastava enkeli <3 <3 <3
Ei mulla muuta. :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Räntsäke

  • Vieras
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 3/6
« Vastaus #7 : 19.11.2015 20:25:39 »
Voi, nää on tosi kivoja ja sujosia... : )
Runoa en ole lukenut, enkä taidakaan lukea ennen kuin tämä on valmis, etten vain spoilaantuisi. Raapaleet ovat kauniisti kirjoitettuja ja hahmoista on saanut jonkin verran kiinni. Toisaalta kuvailu on myös jättänyt paljon tilaa lukijan mielikuvitukselle, joten heillä on esimerkiksi minun mielikuvissani ihan itse keksimäni ulkonäkö.. : )
Jään odottelemaan, mihin tämä vielä etenee. Havahduin joku aika sitten siihen, miten vähän luen femmeä, joten nyt olen ottanut asiakseni korjata sen tilanteen. Onneksi löysin hyvää sellaista... ^^

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 4/6
« Vastaus #8 : 20.11.2015 14:04:03 »
SparklingAngel: Oona on kyllä tämän tarinan pelastava enkeli koko matkan ajan!

Räntsäke: Voi kiitoksia! Runoa ei tosiaan kannata välttämättä lukea ensiksi, koska nämä otsikot ovat sieltä peräisin. Olen tarkoituksella jättänyt nämä hahmot lukijan oman mielikuvituksen varaan, koska halusin kokeilla vähän erilaista lähestymistapaa. Kiitoksia todella paljon kommentista! (:


4 – Kiitos siitä, että sait mut huomaamaan elämän pienet ilot ja surut,
nuo katoavat murut, ja tarttumaan hetkeen katoavaan.

Inka katseli pienen Maria-tytön hymyileviä kasvoja, ja jokin hänen sisällään hypähti. Hän ei edes muistanut, koska oli viimeksi nähnyt muutaman viikon ikäisiä lapsia, vai oliko edes nähnyt niin nuoria ikinä, mutta tämä yksilö oli niin syötävän suloinen vaaleankeltaisessa potkupuvussaan, että hän ei osannut käyttäytyä normaalisti. Inka oli aina inhonnut aikuisia, jotka alkoivat yllättäen lässyttää lapsen saapuessa paikalle, mutta nyt hän huomasi tekevänsä itse aivan täysin samaa.

Oonakin oli aivan täydellisesti Marian lumoissa, vaikka hän pystyikin estämään itseään lässyttämästä. Pikkutyttö paistatteli saamassaan huomiossa ja haukotteli makeasti. Inka ja Oona kisailivat, kumpi sai viedä Marian nukkumaan, ja lopulta he nukuttivat tytön yhdessä.

~♥~♥~

Myöhemmin samana päivänä, kun Inka ja Oona olivat taas Oonan asunnolla, he pohtivat kuinka hekin haluaisivat joskus saada oman pienen Mariansa. Sen ei tarvinnut olla juuri nyt, kunhan he vain joskus voisivat esitellä ystävilleen yhdessä pienen käärön, jota he voisivat kutsua omakseen.
”Inka, haluaisitko sä muuttaa mun luokse?” Oona kysyi kesken kaiken.
”Mutta mehän ollaan seurusteltukin vasta muutama vuosi?” Inka varmisti.
”Mutta eihän me haluta ottaa lasta kahteen eri kotiin”, Oona selitti.
”Ei, ei me haluta”, Inka myönsi, sillä hän muisteli omaa lapsuuttaan, jolloin hän ravasi isän ja äidin kotien välillä.

Niinpä muutamaa viikkoa myöhemmin Inka siirsi vähäiset tavaransa äitinsä luota Oonan asunnolle. Oven nimikylttiin ilmestyi Kuusiston kaveriksi myös Saaras, ja niin Inkakin oli virallisesti siirtynyt taas yhden kynnyksen ylitse. Enää hän ei ollut se kaveripiirin ainoa 20-vuotias, joka asui vielä kotona, sillä nyt hän oli 20-vuotias, joka asui tyttöystävänsä kanssa yhdessä. Inkan muuttoa juhlistettiin korkkaamalla viinipullo ja olohuoneen sohva.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2015 14:16:30 kirjoittanut LillaMyy »

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 5/6
« Vastaus #9 : 21.11.2015 19:06:07 »
5 – Kiitos siitä, että olit paikalla kun tarvitsin sua, ja jaksoit aina kuunnella ja auttaa mua.

Inka istui parvekkeella nojatuolissa halailemassa polviaan. Oona oli vielä töissä, joten hän oli yksin kotona. Inka oli asunut Oonan kanssa samassa asunnossa jo kohta kaksi kuukautta, mikä oli nyt saanut hänen sitoutumiskammonsa nostamaan rumaa päätään. Inka oli aina halunnut vakaan parisuhteen plussineen ja miinuksineen, mutta nyt kun hänellä oli sellainen, hänestä tuntui vain, että kohta jotain tapahtuisi ja se kaikki räjähtäisi vasten hänen kasvojaan. Yhden pienen väärinkäsityksen jälkeen Oona ei ollut ikinä antanut Inkalle mitään syytä epäillä toista mistään, mutta silti tyttö oli varma, että tämä ei kestäisi ikuisuutta.

Kun asunnon ulko-ovi kolahti, Inka havahtui ajatuksistaan. Hän nousi tuolilta ja käveli sisälle. Oona huomasi heti Inkan olemuksesta, että kaikki ei ollut kunnossa, joten hän istutti tämän sohvalle. Seuraavien hetkien ajan Inka selittikin Oonalle kaikkea toiveistaan ja peloistaan, ja kuinka hän oli epävarma tulevaisuuden suhteen. Oona kuunteli toisen kangertelevaa puhetta hiljaisena ja halasi tyttöä tiukasti. Inka tunsi murheidensa keventyvän vastatessaan halaukseen.

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #10 : 22.11.2015 18:33:55 »
6 – K I I T O S, kaikesta!

Inka katseli syvälle maan uumeniin katoavaa arkkua. Hän heitti hautajaissaattueesta ensimmäisenä viimeiset jäähyväisensä Oonalle vaaleanpunaisen ruusun merkeissä, kun arkku löysi tiensä kuopan pohjalle. Kaikkialla kuului hautajaisvieraiden itkua ja niiskutusta, mutta Inka oli itkunsa jo itkenyt. Oona oli siirtynyt eteenpäin, ja kohta olisi hänen vuoronsa. Kohta hän pääsisi takaisin Oonansa luokse.

Markus tuli Inkan taakse ja ojensi kätensä tälle. Inka tarttui tarjottuun käteen tiukasti, ja yhdessä he lähtivät Oonan haudan reunalta. Kun he olivat ehtineet ottaa vasta muutaman askeleen, juoksi kolmivuotias Natalia kaksikon luokse.
”Inka-mummi, miksi Oona-mummi jätettiin sinne yksin?” pikkutyttö kysyi hädissään, ja taaperon hätä oli niin suuri ja välitön, että Inkan tyhjiksi luullut kyynelkanavat aukesivat uudelleen. Markus ja Nico saivat auttaa itkevän äitinsä autoon, kun tämän omat jalat eivät tuntuneet enää kantavan.

Muistotilaisuudessa Inka istui synkkänä ja toivottomana pöydässään vastaanottamassa surunvalitteluita. Nico ja Markus seurasivat vierestä, kuinka heidän äitinsä nousi pitämään muistopuheensa, johon kuului vain kaksi sanaa: kiitos kaikesta!

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Räntsäke

  • Vieras
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #11 : 22.11.2015 19:24:40 »
Aww, voi että tää oli ihana!
Loppu sulki kivasti ympyrän, mutta koska naiset selvästikkin saivat elää kypsään ikään toistensa kanssa, se ei ollut liian surullista. Lopetus kertoi ihanasti kaiken olennaisen heidän elämästään. Oona nosti Inkan synkkyyden syövereistä, mutta lopulta tämä toinenkin pärjäsi omilla jaloillaan. Joten onhan siinä kiitoksen aihetta.
Pikkulapsen kommentti hautajaisissa oli suloinen, kuolema on pienelle vaikea käsittää. Mut, tää oli tosi kiva, kiitos! : )

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 137
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #12 : 22.11.2015 22:45:30 »
Aaaaaa, voi eiii. Tämä oli kyllä erityisen kaunis elämän kiitos-hetkistä kertova sarja. Tykkäsin hurjasti alun ja sitä myöten ehkäpä nuoruuden epävakaisuudesta, ja sitten elämä vakautui hieman. Jotenkin koko matkan oli tunne, että Oona oli vähän vanhempi, vähän kokeneempi ja vähän vahvempi. Inkan sitoutumispelko oli melkoisen realistista, ottaen huomioon, että tyttö muutti suoraan äidiltään jonkun toisen luo. Hän ei sellaista selkeää itsenäistymistä ehkä ehtinyt kokea. Lapsi idea oli söpö ja oli onnellista huomata, että jälkikasvua oli sitten vuosien varrella hankittukin.

Viidennessä Neljännessä osassa aikamuoto hyppeli imperfektin ja preesensin välillä, mikä häiritsi jokusen verran, mutta muuten varsin kaunis ja miellyttävä lukuinen tekstikokonaisuus.

Kiitos, että lähdit tähän. <3
-Frac

Ps. Tämä on varmasti pisin koskaan kirjoittamani kännykkä-kommentti. :D
« Viimeksi muokattu: 22.11.2015 22:48:18 kirjoittanut FractaAnima »


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #13 : 23.11.2015 14:14:43 »
Räntsäke: Kiitoksia kommentista! Oona oli tosiaan lopulta se Inkan elämän tukipilari, mutta molemmat pärjäisivät kyllä omillaankin, vaikka yhdessä he ovatkin ehkä vankempia. Kuolema on välillä vähän vanhemmillekin vaikea asia, joten Natalian kommentti oli ehkä vain lapsenomainen tapa ilmaista sitä vaikeutta. Kiitos, että kommentoit! (:

FractaAnima: Oona on kyllä näistä kahdesta ehkä tosiaan se vanhempi ja kokeneempi tapaus. Inkan sitoutumispelkoon kirjoitin itse asiassa puolivahingossa todella paljon itseäni, joten se kohta oli tässä mulle tosi henkilökohtainen. Krääh, mitäköhän mä olen taas ajatellut tuolla, käyn korjaamassa aikamuoto-pomput, koska niitä ei todellakaan ollut tarkoitettu sinne... Ja ole hyvä, kiitos että pyysit tätä, tai tämä olisi jäänyt ehkä tekemättä! <3 Kiitoksia kommentista, ja olen otettu pisimmästä kännykkä-kommentista! :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 371
  • Try me.
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #14 : 02.12.2015 00:32:00 »
Mun on pitänyt pidemmän aikaa jo lukea tää, mutta u know, stuff happened enkä oo ehtinyt. Mutta nyt sitten! Piti heti ensin mennä lukemaan tuo runo, että tiedän mistä nää otsikot tuleekaan, ja pakko sanoa, että se oli todella nätti! Tarvinnee jossain vaiheessa käydä kommentoimassa siis myös sitä.

Ensimmäinen raapale on ihan älysöpö, taidan hukkua tähän siirappiin, mutta ei se mitään! Tykkäsin kamalasti, tässä mielentilassa muutenkin tosi helppoa samaistua tyttöihin, jotka ovat noin ihanan rakastuneita. Ja lopussa on tuollainen ihanan söpö muistutus siitä, että sen toisen nauru kaikuu korvissa, vaikkei toinen olisikaan lähellä. Ääääääh miten suloista, saanko vain kieriytyä vaaleanpunaiseen hattaraan kun tykkään niin paljon?

Tän toisen osan otsikko enteilee pahaa, mutta toisaalta, koska se on kiitos, on siinä pakko olla jotain hyvääkin. On söpöä, kuinka Oona peittelee Inkan, tekee tytölle aamupalaa ja pyytää monesti anteeksi. Ja kuinka Inka antaa anteeksi, kuinka vaihdetaan suudelmia, jotka ikäänkuin sinetöivät anteeksipyynnön. Vaikka mua jäi silti häiritsemään, miten Oona on satuttanut Inkaa niin, että Inka jäi tuolla tavalla itkemään mitä ilmeisimmin pitkäksikin aikaa. Toisaalta näin lukija voi tehdä asiasta omat päätelmänsä - ja kyllä mulla heti nousi mieleen ajatus, mistä tuo voisi johtua. Vaikka tähän jäikin ilmaan leijumaan kysymys siitä, mitä oikein oli tapahtunut, ei sen selvittäminen lukijalle silti tunnu välttämättömältä.

Kolmannen osan otsikko taas kuulostaa jollain tapaa... en tiedä, pahaa enteilevältä? Jotenkin siltä, että nyt on tapahtunut jotain pahaa, mutta kuitenkin myös siltä, että siitä on selvitty. Oho, no enpä vissiin ollut paljon väärässä :D Ihana kuitenkin, että vaikka Inkasta tuntuu siltä, että peli on jo kokonaan menetetty, Oona saa hänen mielensä silti kääntymään. Siinä on jotain sellaista, että toinen saa aina valon syttymään siihen harmaaseen arkeen. Ja kun toinen selvästi välittää niin paljon, että ei selvästi halua enää päästää pois halauksesta.

Oho, tää neljäs osa onkin hämärä! Mulle heräsi heti kysymys, että kuinkakohan vanhoja nämä tytöt nyt ovat, onko tilanne muuttunut paljonkin tuosta ensimmäisestä raapaleesta, asuvatko yhdessä, ja ennen kaikkea kenen tuo lapsi on? Suloista, jos se on noiden yhteinen lapsi keinohedelmöityksellä / adoptiolla / younameit hankittu, mutta toisaalta vähänkö myös suloista, jos he ovatkin lapsenvahteina!
Hmm, okei, nyt kun luin eteenpäin, niin kävikin ilmi, että ei se ollut ainakaan niiden oma lapsi. Ihanan luonnollisesti tuosta aiheesta kuitenkin pääsit etenemään siihen, että Oona kysyi Inkaa muuttamaan luokseen! Sitäpaitsi onhan muutama vuosi seurustelua nyt pitkä aika, aikakin jo muuttaa yhteen ja kokeilla yhteistä elämää. Ja tuo loppu, viinipullon ja olkkarin sohvan korkkaus :---D

Viides raapale on myös suloinen, ja vaikka itse en ehkä osaakkaan sitoutumiskammoisuuteen samaistua, voin kyllä kuvitella sen tilanteen, kun alkaakin pelkäämään, että mitä jos jokin suhteessa meneekin pieleen, pitäisikö suhde lopettaa jo ennen kuin mikään menee pieleen. Ihana, että Oona kuuntelee ja tukee Inkaa suruissa ja murheissa ja vaikeinakin hetkinä ja ihanaa, että se auttaa Inkaa! Toivon, että seuraavassa raapaleessa nää tytöt saa onnellisen lopun, koska nää on kyllä vaikuttaneet niin syötävän suloisilta että sen ansaitsevat!

Öö, tää ei ehkä ollut nyt ihan se onnellinen loppu, jota mä odotin. En kohta enää lue sulta mitään, jos aiot kaikissa raapale/ficletsarjoissa tehdä jotain tällaista, koska tää on oikeasti ilkeää! :C Haluaisin pelkkiä onnellisia loppuja, ja vaikka tää tavallaan olikin sellainen, kun mitä ilmeisimmin tytöt saivat elää hyvän elämän toistensa seurassa, oli tää silti jotain ihan muuta kuin mitä odotin.

Tykkäsin kovasti kyllä koko tästä raapalesarjasta, kiitos siitä <3 Otsikot sopi oikein passelisti jokaiseen tekstinpätkään, vaikka mun mielestä tuo viimeinen oli kaikista osuvin. Äh, en nyt osaa enää sanoa mitään järkevää alkamatta kohta itkemään tän takia, joten KIITOS KAIKESTA! <3

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #15 : 02.12.2015 00:55:50 »
Lauchuo: Okei, hei oikeasti, MITEN on mahdollista kirjoittaa noin jumalattoman pitkä kommentti näin lyhyeen rapsusarjaan?! :D En vain ymmärrä! Onneksi et hukkunut alun siirappiin, vaikka sitä siellä olikin ihan älyttömästi! :D Tein heti alkuvaiheessa sen päätöksen, että lukija saa itse päättää, mitä noissa synkissä kiitoskohdissa on tapahtunut, koska en halunnut rajoittaa lukijoiden mielikuvitusta liikaa. Et kyllä tosiaan ollut kovin kaukana maalista pohdintoinesi.

Nelosessa on jo jonkun verran tilanne muuttunut ensimmäisestä raapaleesta, mutta tosiaan suurin osa vastauksista tulee myöhemmin raapaleessa. Viinipullon (ja olohuoneen sohvan) korkkaus tuntui sopivalta tavalta juhlistaa yhtä uutta askelta näiden kahden kohdalla, joten kiva, että kiinnitit siihen erityistä huomiota.

No, hupsis, jotenkin musta tuntuu, että nämä mun tarinat päättyvät (melkein) aina jotenkin surullisesti, mutta halusin lopettaa tämän tuolla tavalla. Haluan kuitenkin ajatella, että tuo oli tietyllä tapaa onnellinen loppu, koska Inka ja Oona kuitenkin elivät vanhoiksi yhdessä, Oona vain sitten lähti hieman aikaisemmin täältä, ja Inka jäi kaipaamaan tätä. Kiitoksia todella paljon todella pitkästä ja piristävästä kommentista! <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 098
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #16 : 05.12.2015 21:10:53 »
Oi miten suloinen tää koko tarina nyt ku luin viimesetkin rapsut! (Miten mä oon kehdannu olla lukematta näitä viimeisiä?)
Ääää, Lau sano kaiken niin tyhjentävästi kaikesta, että komppaan täysin häntä. Mä kerkesin rapsusarjan ajan rakastua Oonaan ja Inkaan, ne oli niin sulosia yhdessä ja ihana ja aww, ja sitten kun rupesin lukemaan kuudetta raapaletta niin mä rupesin vollottamaan. Ei ei en mä tällasta loppua osannut odottaa laisinkaan! ;___; Voi äääww, onhan se toki luonnollista ihmisen kuolla jossain vaiheessa, mutta silti :( Liikuttavaksi onnistuit kyllä tän tarinan lopun tekemään, kiitos siitä <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Sulka

  • sarkasmiprinsessa
  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #17 : 05.12.2015 23:31:06 »
Niin suloinen tarina! En oikein tiedä mitä sanoa, mutta vaikka nää olikin tälläsiä lyhyitä "välipaloja" joiksi näitä itse kutsuit, kuvasit silti noita hahmoja tosi upeesti.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 518
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #18 : 06.12.2015 14:33:30 »
SparklingAngel: Kiitoksia! Oona ja Inka onnistuivat kyllä tekemään itselleen kolon mun sydämeeni kirjoittaessani heistä, joten kiva, että heidän tarinansa liikutti muitakin. (: Kaikki kuolevat joskus, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja mun mielestäni se oli sopivin tapa lopettaa tämä siihen, miten heidän tarinansa loppuu. Kiitos! <3

Sulka: Kiitoksia kehuista, kiva että pidit näistä välipaloista! ;)

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 1 971
  • Sitruunafiksaatio
Vs: Tarina kiitoksista, S, Inka/Oona, 6/6
« Vastaus #19 : 03.01.2016 19:32:21 »
Saaps tuli suorittamaan rästikommentointia. :D
(Elin harhaluulossa, että olen kommentoinut näitä enemmän kuin ensimmäiset kaksi - hups.)

Kolmas oli ihana pätkä, joka käväisi epätoivon partaalla, mutta pääsi sieltä pois. Onneksi. Oona on aivan ihana ja se, miten Inka saa tukeutua tähän on tuitui. <3

Neljännessä tulee alkuun hivenen hämmennystä herättävä pieni ja suloinen Maria-neitokainen, jonka mielikuvalle hymyilin itsekseni. Suloinen Inka, kun alentui siihen, mitä itse inhosi: lässyttämään lapsille. :D <3
Kivasti tällainen iso asia johti kuitenkin pienempään päätökseen, vaikka sen taustalla olikin se, ettei lasta nyt voi kahteen kotiin hankkia. Ja tuo lopetus on niin nam.

Inkan muuttoa juhlistettiin korkkaamalla viinipullo ja olohuoneen sohva.

Toisiksi viimeisessä nousee taas se Oonan kypsyys ja tärkeys esille ihanasti. Se on hyvä, että saa toisen puhumaan peloistaankin avoimesti, ei aina todellakaan mikään itsestäänselvyys. Onneksi Inkalla on Oona. <3

Tää viimeinen oli kyllä, ah. Jos ei ensimmäisessä kappaleessa itkenyt, niin toisessa sitten viimeistään.
”Inka-mummi, miksi Oona-mummi jätettiin sinne yksin?”
En tiedä oletko kuullut lapsen esittävän tällaisia (hätäisiä) kysymyksiä hautajaisissa vai miten osaat sukeltaa sinne kolmivuotiaan mielenmaisemaan, mutta tämä. Tässä on vain sitä jotain niin täydellisen haikeaa ja todellista (jos näin voi sanoa).

Lopetus itsessään on vain täydellinen.

Kiitos näistä. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache