Kirjoittaja Aihe: Oneshotteja & raapaleita lasihiutaleelta [K-11]  (Luettu 1259 kertaa)

lasihiutale

  • ***
  • Viestejä: 24
Tänne siis ilmestyy oneshotteja multa. Oneshotit ovat asiasta riippuen S-K11, joissakin voi olla väkivaltaa tai kiroilua, jotkut ovat taas nuoremmillekkin lapsille sopivia. En mene K11-rajan ohi, en edes halua kirjoittaa mitään kauhean veristä väkivaltaa tms.

Oneshotit ovat sekalaisia, yksi voi olla kunnon angst kun taas toinen iloa pursuava pakkaus. Romantiikkaa en yleensä kirjoita, pääasiassa siksi koska itselläni ei sellaisesta ole kokemusta. Kauhua ei myöskään tulla näkemään, eikä mitään suolenpätkiä levällään tai aivoja pursuamassa päästä ulos, niinkuin aiemmin mainitsin. Myöskin, oneshotit ovat usein lyhyitä, en uskaltanut käyttää sanaa ficlet koska mulle se tuo ainakin mieleen tietyn fandomin lyhyet oneshotit, enkä googlella saanut sen enempää tietoa.

Tämä ensimmäinen, Pikkulintu, perustuu osin mun omiin kokemuksiin - tai siihen, mitä voisi tapahtua.

Otsikko: Pikkulintu
Kirjoittaja: lasihiutale
Ikäraja: K11
Genre: angst

Olipa kerran pieni lintu. Se ei osannut lentää, vaikka se yrittikin kovasti. Sitä haukuttiin, pilkattiin, sanottiin ettei se osaa tai tule koskaan osaamaan. Kerran se löysi ystävän, joka ymmärsi sitä. Sitten se ystäväkin hylkäsi pienen linnun. Lintu meni ja repi lentosulkansa pois, varmistaen ettei koskaan lentäisi.

Eikä se lentänytkään. Ikuisesti lintu katui päätöstään, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi. Lintu ei saanut enää koskaan olla niin kuin muut ja se oli yksin pikkulinnun syytä. Hän oli ollut heikko, eikä osannut käsitellä tunteitaan. Se ei ollut osannut hallita tunteitaan. Se vannoi pitkään, että käy ystävänsä kimppuun - vaikka tiesikin ettei siitä ole hyötyä.

Linnun elämä kirkastui hetkittäin, kunnes se taas palasi sinne pohjamutiin. Linnulla ei ollut helppoa - ei, ei läheskään. Lintu halusi luovuttaa, muttei pystynyt. Se oli siihenkin liian heikko. Tai siltä siitä tuntui.

Ikinä ei kumminkaan kannata luovuttaa, lintu hokee itselleen. Ehkä se joskus auttaa, pientä lintua joka halusi vain olla niinkuin muut.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2015 20:27:03 kirjoittanut lasihiutale »

lasihiutale

  • ***
  • Viestejä: 24
Vs: Oneshotteja & raapaleita lasihiutaleelta [K-11]
« Vastaus #1 : 10.11.2015 22:20:57 »
Tällä kertaa kaksi kappaletta raapaleita. :)

Otsikko: Mielikuvituksen tuotetta
Kirjoittaja: lasihiutale
Ikäraja: S
Genre: fantasia, mielikuvitus

Kuu valaisi kaiken Ayronin suuresta laaksosta. Kuun valo tunki joka nurkkaan ja soppeen, jättäen mitään valaisematta. Pieni tyttö, Hayo, seisoi kukkulalla ihaillen maisemaa. Tämä oli hänen oma valtakuntansa, hänen mielensä tuotos. Tyttö levitti hennot, vaaleansiniset siipensä, ravisti niitä vähän ja lähti lentoon. Hän tunsi olevansa vapaa. Vailla huolia. Hayo hymyili ja laskeutui kylän keskelle. ”Hayo! Hayo!” Hänen ystävänsä Ilé ja Mieme huusivat ja syöksyivät Hayon syliin. Hayo oli onnellinen, tämä oli ainoa paikka jossa hän oli oikeasti onnellinen.

Herätyskellon pirinä herätti Miriamin, hän venytteli ja nousi ylös. Esti kyyneleen, joka halusi valua hänen poskeaan pitkin. Ayron oli vain mielikuvituksen tuotetta.

Otsikko: Tik Tok
Kirjoittaja: lasihiutale
Ikäraja: K11
Genre: harhaisuus, tietynlainen hulluus

Tik. Tok. Tik. Tok. Tik. Tok. Kellon madellessa eteenpäin tunsin sen jokaisen sekunnin iskuna päässäni. Vartaloni nojasi seinään ja käteni olivat kietoutuneet hiusteni ympärille, pidellessäni korviani. Silti tikitys vain paheni. Tik. Tok. Lapset leikkivät pihalla, heidänkin vaimeat äänensä kaikuivat päässäni kovana huutona.  Tik. Tok. Kello kuului pitävän vain kovempaa ja kovempaa mekkalaa, minun teki vain mieli ottaa koko kello pois, heittää se lasten päälle. Kello oli kuitenkin isoäitini, joten en kehdannut, kunnioittaakseni edesmennyttä mummiani. Tik. Tok. ”Ole jo hiljaa!” karjaisin kellolle. Tikitys ei loppunut, koveni vain. Jokin minua vainosi. Joku, joka viritteli kellojani. Hullua? Kyllä. Sellainen minä olin. Hullu.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2015 20:28:58 kirjoittanut lasihiutale »