Kirjoittaja Aihe: Enhän minä ketään kaipaa, Harry/Draco, S, raapalesarja, 7/7 (20.5.2016)  (Luettu 2107 kertaa)

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 687
  • Try me.
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst (ehkä vähän romance), AU
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Varoitukset: itsetuhoisuutta
Tiivistelmä: Dracon maailma järkkyy sodassa, ja kun mikään ei enää kannusta elämään.

A/N: Koska Drarrya ei koskaan ole maailmassa liikaa. Tämä on aika lievästi AU, mutta tässä Dracon vanhemmat ovat kuolleet sodassa ja kun Harry pelasti Dracon tarvehuoneesta pirunpalolta, Draco alkoi ajatella Harrya Harryna, ei Potterina.

Teksti osallistuu haasteisiin Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus!, Perspektiiviä parittamiseen (Angst), Gotta love lokakuu! II (Toinen viikkohaaste: inspiraatiopala & teksti Perspektiiviä parittamiseen -haasteeseen), FanFic100 (008.   Viikot), Kirjoitusterttu (Slashterttu) ja Vuosi raapalehtien V.



Enhän minä ketään kaipaa

2.5.1998 (150 sanaa)

Katsoessani suuren salin ovelta taistelussa kaatuneita ja omaisia heidän ympärillään, pala nousee kurkkuuni. Nielaisen ja antaessani katseeni kiertää pitkin salia, kohtaan vihreät silmät, jotka katsovat suoraan minuun. Käännyn ja juoksen pois, en tahdo nähdä surua niissä silmissä. En tahdo nähdä enää mitään.

Istuudun puoliksi tuhoutuneelle sillalle ja annan jalkojeni roikkua sen reunan yli. En edes hätkähdä, kun käsi laskeutuu olkapäälleni ja puristaa sitä varovasti.

“Olen pahoillani, Draco”, Harry kuiskaa takanani, enkä käänny, sillä en tahdo hänen näkevän kyyneliäni. Enhän minä koskaan itke.

“Pahoillasi mistä? Ei se ollut sinun syysi”, vastaan koittaen pitää ääneni vakaana.

“Pahoillani äitisi ja isäsi puolesta. Tiedät, että he kuolivat minun vuokseni”, Harry toteaa ja tunnen käden puristavan olkaani rohkaisevasti. Ravistan sen pois. “Olet yhtä tervetullut kuin kuka tahansa muukin”, kuulen Harryn sanovan vielä ennen kuin askeleet loittonevat selkäni takana. Haluaisin kysyä, miksi hän sanoo niin, sillä tiedän, että kukaan muu suuressa salissa ei haluaisi minua sinne.


7.5.1998 (250 sanaa)

Päiviä ei kulu viittä enempää, kun kuulen kartanon ovelta koputuksen. Se kaikuu tyhjässä ja hiljaisessa talossa, enkä osaa päättää mennäkö avaamaan vai ei. Lopulta nousen kuitenkin sohvalta ja astelen ovelle. Avaan sen, katson hetken oven takana olevaa mustatukkaista velhoa ja yritän sitten lyödä oven kiinni. Sen väliin tungettu jalka kuitenkin estää aikeeni, Harry vetäisee oven uudestaan auki ja astelee sisään kyselemättä.

“Mitä sinä teet täällä”, kysyn vaikken edes halua kuulla vastausta. Haluan vain olla yksin, rauhassa. Käännän hänelle selkäni ja astelen kädet puuskassa pidemmälle eteiskäytävään.

“Tulin katsomaan miten voit”, Harry vastaa ja tunnen hänen kätensä olkapäälläni. Ravistan sen pois (taas) ja käännyn ympäri katsoen häntä tuimasti.

“No, nyt olet nähnyt. Voin ihan hyvin, ole hyvä ja poistu”, ärähdän, vaikka olen varma, että silmissäni kiiltelevät kyyneleet paljastavat todelliset ajatukseni. En minä kunnossa ole, mutten kaipaa kenenkään holhoamista. Olen aina ollut yksin, aina selvinnyt yksin, ja niin selviän nytkin. Luulisi Pojalla-Joka-Elää olevan muutakin tekemistä kuin entisten kuolonsyöjien holhous. Tai ehkä hän haluaakin pitää huolta, etten yritä horjuttaa rauhaa, joka alkoi viisi päivää sitten.

“Minä en ole lähdössä mihinkään. Tarjoatko teetä?” Harry kysyy. Päätän suostua hänen pyyntöönsä, sillä en jaksa vängätä vastaan. Astelen keittiöön ja laitan teeveden kiehumaan. Kotitontut ovat poissa, päästin ne vapaaksi, kun halusin olla yksin.

Juomme teen hiljaisuuden vallitessa, tunnen Harryn katseen päälaessani, omani olen luonut teeheni. Teen jälkeen Harry poistuu sen suurempia kyselemättä.

“Tulen käymään taas huomenna”, hän sanoo ennen kuin lähtee, vaikka minä en välitä. En tahdo hänen tulevan, sillä haluan olla yksin. Miksi hän ei voi ymmärtää?
« Viimeksi muokattu: 20.05.2016 10:45:24 kirjoittanut Lauchuo »

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 452
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
No niin, kauhean irkki-kiristyksen seurauksena täällä ollaan. :D Oikeasti, en ymmärrä, miten sä aina onnistut saamaan mut guilt-kommentoimaan sun uusimpia ficcejäs, koska tästä alkaa tulla jo tapa, että sä linkkaat irkissä ficcin ja pari minuuttia myöhemmin mä hipsin kommentoimaan sitä, että saan sut hiljaseksi edes hetkeksi aikaa. :D

“Pahoillasi mistä? Ei se ollut sinun syysi”, vastaan ja pitäen ääneni vakaana.
Nyt iskee neiti nipottaja, ja sanoo, että tuossa kohtaa pitäisi olla joko 'vastaan ja pidän' tai 'vastaan pitäen'.

“Mitä sinä teet täällä”, kysyn vaikken edes halua kuulla vastausta.
Joko sulla on loistava selitys tälle (missä tapauksessa mä haluan kuulla sen), tai sitten sulta on unohtunut tuolta kysymysmerkki. :D

Jotenkin ehkä yllättävä ratkaisu, että Dracon vanhemmat kuolivat, mutta toisaalta myös looginen sellainen, koska tämä aloitus ei olisi ehkä toiminut ihan samalla tavalla, jos Narcissa ja Lucius olisivat olleet elossa. Täytyy kyllä sanoa, että olen aina tykännyt sun Dracosta ja Harrysta (niin yhdessä kuin erikseenkin), koska he pysyvät jotenkin kerta toisensa jälkeen aivan yhtä IC:inä, vaikka kuinka muovaisit ja vääntäisit canonia miljoonalle mutkalle. Tässäkin Dracon ovien läimäyttämiset Harryn jalka oven välissä ja awkwardilta vaikuttavat teehetket sopivat näille kuin nenä päähän, vaikka mihinkään tällaiseen ei ole ikinä viitattu canonissa päinkään. Harry on muutenkin ihanan huolehtiva tässä, vaikkei hänen ehkä tarvitsisikaan olla, mikä viittaa kivasti canon-Harryn maailmanpelastamiskompleksiin.

Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän taustatietoa tähän, mutta kenties sitä tipahtelee sitten sarjan edetessä? Jotenkin vain tuntuu, että tämä alkoi jotenkin... keskeltä tarinaa, mikä tuntuu hieman jännittävältä tavalta aloittaa, mutta ehkä sillekin löytyy jokin todella loistava selitys, mitä mä vaan en näe vielä. Tykkäsin tässä erityisesti siitä, että tässä kivan paljon kuvailua kaikkien puoliksi tuhoutuneiden siltojen, tyhjien ja hiljaisten talojen sun muiden muodossa. Muutenkin osa sanavalinnoistasi, etenkin kuolonsyöjien holhous, olivat erittäin osuvia ja napakoita. (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Crysted

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 687
  • Try me.
LillaMyy, se on salainen taito ;) Eka kohta on kyllä hieno ajatusvirhe ja tuohon tokaan selitinkin sulle jo vastauksen irkissä, mutta selitetään vielä täällä  jos joku muukin ihmettelee: eli siis kysymys on tuossa tapauksessa retorinen eikä siihen varsinaisesti odotettu vastausta, joten jätin kysymysmerkin siksi laittamatta. Kiitän myös taas ihanasta ja kivasta kommentista ja siitä, että hahmot on sun mielestä omia itsejään, kun se on kuitenkin mulle näissä yleensä aika tärkeää! Toivottavasti nää seuraavatkin osat miellyttää sua!

14.5.1998 (100 sanaa)

Viikon ajan Harry on käynyt joka päivä. Hänen ilokseen hymyilen joka päivä enemmän, vaikka todellisuudessa ne hymyt eivät ulotu silmiin asti. Kyllähän Harrykin sen tietää, mutta ei hän silti sano mitään. Joka kerta hän myös lupaa tulla uudestaan huomenna.

Paitsi tänään. Tiedänhän minä, että hänellä on muutakin tekemistä, muitakin asioita hoidettavana, mutta petyn silti. Vielä saattaessani hänet ulko-ovelle toivon, että hän kääntyisi ympäri ja muistuttaisi tulevansa uudestaan huomenna, mutta ei hän tee sitä. Ei tietenkään tee. Enkä minä kysy sitä, sillä enhän minä häntä kaipaa. En minä kaipaa ketään, sillä haluan olla yksin, olenhan aina ollut yksin. Niiskaisen sulkiessani oven.


14.6.1998 (200 sanaa)

On kuukausi siitä, kun olen nähnyt Harryn viimeksi. Hän ei ole käynyt ovellani, eikä minulla ole ollut voimia käydä hänen ovellaan. Tai no, enhän edes tiedä missä hän asuu. Ei minulla silti ole voimia nousta edes sängystä ylös, saati poistua kartanosta.

Iltakahdeksalta joku koputtaa oveen ja pohdin, jaksanko käydä avaamassa. Olen jo menettänyt toivoni siihen, että Harry enää tulisi käymään, vaikka en tiedä kuka muukaan se voisi olla. Kun koputus kuuluu uudestaan yhä vaativammin, päätän mennä avaamaan.

Joudun pidättelemään haluani rutistaa Harrya. Sanaakaan sanomatta hän tunkeutuu sisään eteiseen ja sulkee oven perässään.

“Sinä olet laihtunut. Ja näytät sairaalta”, Harry toteaa silmäillessään minua päästä varpaisiin. Kohautan olkiani luoden katseeni maahan. “Mitä olet tehnyt itsellesi?” Harry tivaa ja astelee lähemmäs. Peräännyn muutaman askeleen ja pudistan päätäni. En halua kertoa hänelle, etten ole viikkoon syönyt mitään, en sen jälkeen kun loputkin säilykeruuat loppuivat.

“Draco, sinä et ole kunnossa”, Harry toteaa.

“Haluatko teetä?” kysyn kuin en olisi kuullut hänen sanojaan ja astelen jo keittiöön laittamaan teeveden kiehumaan. Juomme teen taas hiljaisuuden vallitessa, ihan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla, ja sen jälkeen hän nousee lähteäkseen.

“Tulethan huomennakin?” kysyn ennen kuin ehdin estää itseäni. Harry katsoo minuun surullisena, mutta hymyilee sitten ja nyökäyttää päätään. Hymyilen varovasti takaisin.

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 452
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Selkeästi onkin, koska mä lankean aina siihen samaan ansaan, mutta se ei ole vielä varmaan kertaakaan toiminut toisin päin... xD Eiköhän tämä jatkokin miellytä mua, koska sä et ole vielä kertaakaan onnistunut kirjoittamaan tekstiä, joka EI miellyttäisi mua. :D

Murmeli sentään, nyt jäi häiritsemään ihan pirusti, että miksi Harry ei tule seuraavana päivänä taas käymään! : D Kyllähän mä sen tiedän, että raapaleeseen ei mahdu ihan kaikkea, mutta nyt jäi oikeasti vaivaamaan tuo yksi pieni yksityiskohta. Etenkin, jos ensiksi toinen käy ihan joka päivä kylässä, niin sitten mä ainakin haluan tietää, että miksi se yksi päivä sitten jää puuttumaan. (Yritin myös googletella, sekä Potter-wikiä että normi-Wikiä, eikä kumpikaan keksinyt mitään erikoista 15.5.1998 >: !) Tykkäsin erityisen paljon tästä kohdasta: Enkä minä kysy sitä, sillä enhän minä häntä kaipaa. tuon hienoisen niiauksen otsikon suuntaan takia (tulipas ilmaistua vaikeasti tuo... :D).

Voi Draco, Draco, Draco, kyllä sinun mussukkaisen pitää syödä, tai kohta Harrystakaan ei ole mitään iloa sulle, kun kuihdut olemattomiin! >: En osaa itse kuvitellakaan, mikä voisi viedä voimat niin perusteellisesti, ettei jaksa tehdä mitään, mutta tiedän sen olevan mahdollista, en vain itse ole ikinä kokenut sellaista, mutta voin vain kuvitella, kuinka kamalalta se tuntuu ja kuinka vaikeaa siitä on sitten palata taas takaisin 'elävien kirjoihin' niin sanotusti. Teekutsusta tulee ihana viittaus tokaan raapaleeseen, vaikka nyt osat ovatkin vaihtuneet, kun Harry ei kutsu itseään teelle, vaan Draco kutsuu hänet.
“Tulethan huomennakin?” kysyn ennen kuin ehdin estää itseäni. Wäää, tui tui, olette söpöjä, ja Lau on söpö, kun kirjoittaa teistä näin söpösti! Kiitos, moi, olen vähän pilvilinnoissa just nyt, joten tämä jäi vähän hassuksi kommentiksi. :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Crysted

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 233
Mä en osaa oikein kommentoida näin hyviä tekstejä. Paljon helpompaa kommentoida nopeasti läpi lukaistuja tekstejä. Kommenttikampanja aiheuttaa paineita, miten en muistanut sen kautta luettujen tekstien kommentoimisen olevan näin painostavaa? Varsinkin kun tuossa edellä on tuollainen LillaMyyn kirjoittama, pitkä kommentti  :D

Lainaus
En minä kaipaa ketään, sillä haluan olla yksin, olenhan aina ollut yksin.
Miten Dracon pystyy tiivistämään noin hyvin yhteen virkkeeseen? Mulla tulee tällä hetkellä mieleen erittäin elävästi eri-ikäisiä kuvia Dracosta hokemassa lausetta mielessään, istuessaan sänkynsä reunalla tai nojaten suljettuun oveen pojan kotikartanossa.

Lainaus
En halua kertoa hänelle, etten ole viikkoon syönyt mitään, en sen jälkeen kun loputkin säilykeruuat loppuivat.
Luin LillaMyyn kommenttia ennen tekstin lukemista, selailin sivun loppuun ennen lukemisen aloittamista. Luin kommentista jotakin Dracon syömättömyydestä, ja voin sanoa hypänneeni aika nopeasti takaisin ylös tekstin alkutietoihin, kartan syömishäiriöitä käsitteleviä ficcejä kuin ruttoa, luulisin. Onneksi tekstin alkutiedoissa ei ollut mainintaa asiasta. Pelastuin   ;D

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 687
  • Try me.
LillaMyy, hihi, kiitos taas kehuista <3 15.5. ei tainnut käydä varsinaisesti mitään, mutta tähän vain oli saatava jonkinlainen aikahyppy, jolloin Harry on poissa. Jää sitten lukijan vastuulle, miten täyttää tuon kohdan :) Draco ja Harry on kyllä tosi söpöjä ja hihi kiva että tykkäät taas <33333

chitaur, huh, kiitos noin imartelevasta kommentista! Ihana, että joku pitää mun tekstejä erityisen hyvinä :D En oikein osaa sanoa mitään järkevää kommenttiisi, koska se oli niin superkiva! Mutta tosiaan, varsinaisesti syömishäiriötä tässä ei ole, Draco vain vähän vaipuu masennukseen ja unohtaa syödä, eli ei sen suhteen mitään pelättävää :D Eikä tässä sitä syömättömyyttä muutenkaan kuvata enempää, että ei hätää :)

A/N: Noniin, nyt viimeiset kolme osaa tästä sarjasta. Päätin tämän nyt tähän, koska ei tässä oikeastaan ollut enää muuta kerrottavaa. Toivottavasti loppu miellyttää!

15.6.1998 (200 sanaa)

Kun ovikello soi aamupäivästä, joudun hillitsemään haluani juosta avaamaan. Sen sijaan astelen eteiiseen rauhallisesti loihtien kasvoilleni tyynen mutta välinpitämättömän hymyn ennen kuin avaan oven.

“Huomenta”, tervehdin ja päästän Harryn sisään. Kurtistan kulmiani kahdelle kangaskassille, jotka hän raahaa mukanaan sisään. “MItä noissa on?” kysyn huolestuneena ja osoitan kangaskasseja. En osaa kuvitella, mitä Harry olisi voinut mukanaan tuoda. Mitä syytä hänellä olisi tuoda ylipäätään mitään?

“Vain vähän tarvikkeita”, Harry vastaa, astelee keittiöön ja nostaa kassit tiskipöydälle. Kurkin hänen olkansa yli kun hän purkaa pöydälle jonkin näköisiä pihvejä, tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja kananmunia sekä leipää ja marmeladia.

“Meneppäs pois siitä, saat tulla takaisin puolen tunnin kuluttua”, Harry toteaa ja työntää minut pois luotaan. Kurtistan taas kulmiani, mutta astelen kuitenkin pois keittiöstä. En odottanut, että Harry tulisi tekemään ruokaa.

Puolen tunnin kuluttua Harry tulee kutsumaan minut syömään ja astelen kiltisti ruokailuhuoneeseen. Hän on kattanut kahdelle, molemmille lautasille asetettuna pihvi ja sen viereen herkullisen näköisesti kasa keitettyjä kasviksia. Istuudun pöydän ääreen ja syömme hiljaisuuden vallitessa.

“Näytit siltä, että tarvitset kunnon aterian”, Harry toteaa ruokailun jälkeen. Nyökkään ja kiitän ja ennen kuin Harry lähtee, hän jättää loput tuomansa ruokatarvikkeet jääkaappiin. Saatan hänet ovelle ja hän hymyilee lähtiessään. Minäkin hymyilen, mutta samalla toivon, että hän ei lähtisi.


18.6.1998 (200 sanaa)

Sain kaksi päivää sitten Harrylta pöllön, ettei hän pääse käymään. Tänään hän lupasi käydä, mutta kun kello lähentelee kymmentä illalla, en enää jaksa uskoa, että hän olisi tulossa. Syön yksin iltapalaksi viimeiset leipäpalat. Halusin säästellä niitä, sillä toivoin, että olisin saanut Harrysta ruokailuseuraa. Täytyyhän minun kuitenkin ymmärtää, että hänellä on muitakin velvollisuuksia hoidettavanaan.

Vartin yli kymmenen kuulen kolkutuksen ovelta. Hypähdän sohvalta pystyyn ja riennän avaamaan oven. Tervehdin Harrya iloisemmin kuin yhtenäkään aikaisempana kertana, sillä en tosiaan odottanut hänen tulevan enää tänään. Hän tuo taas sisälle kaksi kangaskassia, joissa arvelen olevan ruokaa.

“Näytät terveemmältä tänään”, Harry toteaa ja hymyilee. Nyökkään varovasti ja astelen hänen perässään keittiöön. Harry valmistaa iltapalan kahdelle: paistettuja kananmunia, pekonia ja papuja. Lisäksi hän keittää teetä ja kattaa pöydän. Syömme taas hiljaisuuden vallitessa, mutta tällä kertaa hymyilemme molemmat.

“Mitä pidit?” Harry kysyy syötyämme, kun olen kiittänyt häntä kattauksesta.

“Se oli hyvää, kiitos”, vastaan ja vien astiat pois tiskatakseni ne myöhemmin. Käännyn ympäri katsoakseni Harryyn, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän painaa minut tiskipöytää vasten ja suutelee minua. Hämmentyneenä en edes ymmärrä vastata suudelmaan, kunnes Harry vetäytyy pois suudelmasta ja jää hetkeksi hymyilemään minulle.

“Hyvää yötä, Draco”, Harry sanoo ja rientää sitten ulos, jättäen minut katsomaan hämmentyneenä peräänsä.


20.6.1998 (250 sanaa)

Harry Potter - Poika-Joka-Elää kadonnut! kirkuvat iltapäivälehtien otsikot. Kiiruhdan Viistokujalta suoraan kotiin kirjoittaakseni kirjeen Harrylle, kysyäkseni missä hän on. Olen kaivannut häntä siitä suudelmasta asti, jonka hän antoi keittiössäni kaksi päivää sitten, ja toivon, ettei hänelle ole sattunut mitään.

Kurtistan kulmiani astuessani sisään kartanoon: tunnelma on jollain tapaa erilainen kuin lähtiessäni. Kävellessäni olohuoneen ohitse kuulen sieltä takkatulen ratinaa. En varmasti ole jättänyt tulta roihuamaan lähtiessäni pois kotoa. Kurkistan olohuoneeseen, jossa musta hiuspehko näkyy nojatuolin selkänojan ylitse, liekit takassa värjäävät hiuksia ruskeiksi.

“Harry”, sanon hiljaa ja astun edemmäs. “Sinua etsitään, lehdet kertovat sinun kadonneen”, lausun hiljaa ääneen ja näen Harryn nyökäyttävän päätään tuolissa.

“Tiedän. Tarvitsin hetken omaa aikaa. Ja sitten tarvitsin sinua. Ja sinäkin tarvitset minua”, Harry toteaa ja nielaisen palan kurkussani.

“En minä tarvitse sinua”, vastaan, vaikka tiedän itsekin sen olevan valetta. Mutta kaikesta tulisi niin vaikeaa, jos myöntyisin.

“Draco”, Harry toteaa ja nousee seisomaan, kääntyy katsomaan minuun. “Myönnä se”, hän painostaa.

“En”, totean ja hetken ajan hiljaisuuden rikkoo vain takkatulen räiskintä. Sitten Harry astelee luokseni ja hukuttaa minut suudelmaan. Lopulta vetäydyn pois ja haukon henkeäni. En vastaa edelleenkään mitään.

“Draco”, Harryn ääni on vaativa hänen lausuessaan nimeni uudelleen.

“Hyvä on. Sinä voitit. Minäkin tarvitsen, kaipaan sinua. En minä kaipaa koskaan ketään, mutta kaipaan sinua”, sanon lannistuneena nojautuen seinää vasten, painan katseeni lattiaan. “Tämä tekee kaikesta niin vaikeaa”, totean.

“Älä huoli siitä”, Harry vastaa ja sulkee minut uudelleen syleilyynsä, suutelee päälakeani ja rutistaa minut itseään vasten.

Harry Potter julkistanut seurustelusuhteensa entisen kuolonsyöjän Draco Malfoyn kanssa! iltapäivälehtien otsikot väläyttelevät kolme päivää myöhemmin.

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 452
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
Hupsis pupsis, tässä meni hiukkasen pitkään, mutta joskos nyt vaikka saisin aikaiseksi sanoakin jotain näistä uusista (ja viimeisistä) raapaleista. (:

Lainaus käyttäjältä: Lauchuo
“MItä noissa on?”
Sulla oli tässä vahingossa tullut i:kin isolla kirjaimella. (:

Aika söpöä, kuinka Harry huolehtii toisesta ja samalla myös NIIN IC:tä, koska eihän maailmanpelastaja!Harry vaan VOI olla huolehtimatta muista, vaikka tämä sitten olisikin hänen entinen 'arkkivihollisensa', kuten VK:ssa puhuttiin. Jotenkin se vaan on niin syvällä Harryn dna:ssa, ettei hän voi olla auttamatta ja huolehtimatta, kun näkee toisen voivan huonosti. Sitähän Pottereissakin koko ajan toitotetaan, että Harry on huolehtimassa aina ja kaikista, joten totta kai se jatkuu sodankin jälkeen, varmaan entistä isommalla volyymillä vieläpä, koska sodan jälkeen on varmaan triplasti enemmän autettaviakin.

Kerrankin Draco uskaltaa jopa näyttää sen, että oikeasti pitää siitä, että Harry käy kyläilemässä. Mutta onhan se kyllä varmasti ottanut aikansa, että entisistä vihollisista päädytäänkin joksikin muuksi. Ei tällainen tapahdu yhdessä yössä, vaikka toinen kuinka olisi auttamassa. Itse asiassa, se että entinen vihollinen auttaa ihmistä, saa hänet varmaan aluksi inhoamaan toista vieläkin enemmän, 'koska enhän minä ketään kaipaa' ja sitten kun se on vielä se entinen vihollinen eikä ystävä, niin ärsytys on varmaan kaksi kertaa isompi siinä kohtaa. Hienosti olet siis saanut tämän pysymään uskottavana tarinana, vaikka tämä heilahtaakin niin kauas canonista kun vaan olla ja voi. (:

Ihana lopetus! Mä muutenkin tykkään ihan älyttömästi onnellisista lopuista, mutta etenkin tällaisessa, joka on koko ajan ollut alavireinen tuo lopetus on tavallistakin lutuisempi. (: Jotenkin ehkä tuo aloitus iltapäivälehtien otsikoilla oli vähän yliampuva (tosin, iltapäivälehdet, joten onko mikään oikeasti yliampuvaa?), koska jos henkilö x on pari päivää teillä tietymättömillä, niin voiko sitä oikein kutsua vielä kunnon katoamiseksi, etenkin kun on kyse jostain sellaisesta henkilöstä kuin Harry Potter. Jostain lapsesta/lemmikistä puhuttaessa tuo olisi jo kriisin paikka, mutta aikuinen julkkis? Ehkä ei. Mutta tosiaan, iltapäivälehdistä kyse, joten maybe I'll let it slide. Aika suloista kuitenkin, että katoamisensa aikana/jälkeen Harry katoaakin vain Dracon luokse laittamaan takkaan tulen. <3 Ihan selkeästi hänellä on kylmä ilman sitä toista lämmittämässä häntä! <3

Tämä oli kyllä varsin suloinen pieni kokonaisuus, joten kiitoksia tästä! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Crysted

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 476
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Tämä on roikkunut jo jonkin aikaa kirjanmerkeissäni kun löysin tämän (muistaakseni) tuolta 'vuosi raapalehtien'-haasteen kautta :) Tänään ajattelin kuitenkin ficcimaratonin innoittamana käydä läpi kirjanmerkkejäni.

Pidin tästä pienestä tarinasta ja ennen kaikkea siitä, että nämä kaksi päätyivät yhteen. Minusta tämmöinen lievä h/c on ihanaa ja tässä se meni juuri oikein päin! Minusta Harry on se joka hoivaa Dracoa, koska Draco on niin pöhkö ettei ymmärrä huolehtia itsestään. Se, että Dracon vanhemmat olivat kuolleet sopi tähän hyvin ja antoi myös Dracolle hyvän syyn lukkiutua tuonne kartanoon ja unohtua sinne. Onneksi Harry on kuitenkin Harry, joka jaksaa ja haluaa huolehtia muista ja myös Dracosta <3

Rapsumitta toimi tässä kivasti ja pidin siitä, että olit selkeyttänyt tätä noilla päivämäärillä. Ne kertoivat lukijalle hyvin tuosta ajan kulumisesta. Hauskaa ehkä olisi ollut, jos tässä olisi ollut yksi rapsu vielä esim vuoden päästä, missä tuo seurustelu olisi vasta paljastunut. Mutta tämäkin oli kyllä varsin ihana loppuratkaisu :D

Kiitos,
Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!