Title: Koti-ikävää ja kaakaota
Author: tomorowr
Beta: nope
Fandom: Originaali (Spinoff Kyynelvaltamerestä!!)
Rating: Sallittu
Pairings: Oliver/Matias
Genre: Hurt/Comfort, Fluff, slash
Warnings: Kirosana ja saksan kielisiä reploja. Mikäli joku osaa saksaa paremmin, ku mä, niin saa ehdottomasti korjata mun virheet, kieli on vähän päässyt unohtumaan, heh...
Disclaimer: Minun kaikki, ehken oo Saksan presidentti, mutta you guys know!
Summary: Suomipojan koti-ikävä
A/N: Koska mun vuoden 2012 Nano ei etene mihinkään (vieläkään), koska kohta on marraskuu ja alkaa uus nano. Ja etenkin koska nämä pojat on mun pikkuisia kultamussuja, enkä halua hylätä niitä. <3 Pojat siis tuttuja
täältäKoti-ikävää ja kaakaota
Talvi oli ehtinyt jo Saksan maaperälle ja jo hetken täysi-ikäisyydestään nauttinut Matias istui hupparissaan kattoterassilla tupakka sormien välissä, kaiteeseen nojaten. Olisi pitänyt ottaa se takki, kun käskettiin. Katolla sijaitseva baari oli jo laitettu kiinni lumen tieltä ja kirpeä pakkanen söi pojan sormia ja poskia.
Mä en itke. Mä en itke. Hiljalleen putoava lumi toi mieleen kodin, Suomen. Onkohan siellä jo satanut ensilumi, mitä sinne mahtaa kuulua? Kysymykset palloilivat Matiaksen mielessä ja vaikka poika nykyään ajatteli Berliinin kadut omikseen, yksi kyynel eksyi vaaleatukkaisen silmäkulmaan.
Vittu…Tupakka paloi loppuun ja sammutettuaan sen pieneen lumikinokseen kaiteen reunalla, heitti tuo tumpin pieneen peltiämpäriin muiden loppuunpalaneiden sekaan. Taka-alalta kuului hiljaisia askeleita ja lämmin viltti laskeutui Matiaksen harteille. “Alles okay?” kuului tuttu ääni ja Matias kääntyi sitä kohden hymyillen. “Ja… Heimweh...”
Oliver nyökkäsi ymmärtäen. Hän laski kaksi mukanaan tuonutta höyryävää mukillista kaakaota lähellä olevan pöydän kulmalle ja kietoi kätensä toisen ympärille kääriytyen samalla juuri tuomaansa vilttiin toisen kanssa. “Ich bin da, weinst du nicht, bitte”, Oliver mutisi Matiaksen korvaan.
Vaikka lumisateen takia taivas oli peittynyt pilvistä ja tuskinpa Berliinin kirkkaiden valojenkaan takia olisi pahemmin tähtiä taivaalla näkynyt, Matias muisti millainen taivas voisi olla Suomessa. Pienessä kyläpahasessa eivät kaupunkien valot häirinneet ja talvisin tähtien paljous sai hengen salpautumaan. “Mä niin vien sut joskus Suomeen”, Matias tokaisi suomeksi välittämättä tuon taivaallista ymmärsikö toinen osapuoli sanaakaan. Hän laski kätensä toisen kasvoille ja painoi pakkasesta jäiset huulensa toisen melkein yhtä kylmille.
Kaakaot jäähtyivät mukeihin, mutta koti-ikävä unohtui, eikä millään muulla ollut väliä kuin heillä kahdella.
A/N2: Venkslasin tässäkin lauseita about sata vuotta, mun lauseen muodostuskyky on ilmeisesti heikentynyt ihan tajuttomasti. :| Ja hei antakaa anteeks, kyl Kyynelvaltamerikin joskus saadaan päätökseensä… Haluisin tästä kovasti rakentavaa palautetta, koska en oo varma onko musta tullut itsekriittisempi vai onko tää vaan huono? :’D
KÄÄNNÖKSET:
Alles okay? = Kaikki hyvin?
Ja… Heimweh… = Joo… Koti-ikävä…
Ich bin da, weinst du nicht, bitte = Olen tässä, älä itke, kiltti (mahdollisesti ihan päin prinkkalaa haha)
