Kirjoittaja Aihe: Lohtu, S, tuplaraapale  (Luettu 975 kertaa)

Randomdreamer

  • ***
  • Viestejä: 21
    • Kuolettava salaisuus
Lohtu, S, tuplaraapale
« : 30.09.2015 22:23:11 »
Nimi: Lohtu
Kirjoittaja: Randomdreamer
Ikäraja: Sallittu
Genre: Romance

A/N: Mun tekstit on tunnettuja surullisesta draamastaan, nyt teki mieli söpöillä.  Kommenttia saa heittää vapaasti.

Jos taas haluutte tutustua hiukan erilaisempaan tekstiin multa, käykää tsekkaamassa mun omakustanteena ilmestynyt fantasiadraama Kuolettava salaisuus (fb-sivuilta löytyy tilausohjeita ja kirjastoja, joista löytyy, sekä kirjaan perustuva 29.9.2015 ilmestynyt lyhäri Periksianto Youtubesta. (Molempien linkit on allekirjotuksessa.) Pitemmittä puheitta päästän teidät tämän uusimman tekstinpätkäni pariin. Nauttikaa!

   Lohtu

Heräsin tuskaiseen huutoon. Sama ääni oli herättänyt minut lukuisina öinä, mutta yhä sydämeni jätti lyönnin välistä. Käteni hapuili valokatkaisijaa. Suklaanruskeat silmät tuijottivat eteensä pelokkaina. Hän tärisi kauttaaltaan. Hengitys oli tiheää ja kyyneleet valuivat naisen poskilta kastellen lopulta silkkisen yöpaidan. Olento vieressäni näytti niin hauraalta ja haavoittuvaiselta, että minun teki mieleni vain sulkea hänet pieneen kuplaan ja suojella häntä iäti. Tätä tuskaa minäkään en pystynyt häneltä poistamaan. Kuinka voimakkaasti unet voivatkaan meihin vaikuttaa?
Ojensin kättäni toista kohti. Hän siirtyi värähtäen kauemmaksi kuin ei olisi minua tuntenut. Sydämessäni muljahti. Torjuvasta eleestä huolimatta kiedoin käsivarteni naisen ympärille ja vedin hänet tiukasti rintaani vasten. Tunsin lämpimät kyyneleet ihollani. Painoin suukon hänen hiuksiinsa ja tiukensin otettani.
- Se oli vain unta, kuiskasin tuskin kuuluvasti.
Suutelin naisen poskea käteni hivellessä hänen käsivarsiaan.

Hyvän tovin siinä istuimme, kumpikin aivan hiljaa. Joskus pelkästään se, että pitää toista lähellään saattoi merkata enemmän kuin tuhannet kauniit sanat. Lopulta itku laantui, hengitys tasaantui. Sydämenmuotoiset kasvot kääntyivät minuun päin, huulilla kareili mitä suloisin hymy.
- Rakastan sinua, nainen kuiskasi heleällä äänellään.
Suupieleni kaartuivat hymyyn. Hän oli niin herkkä ja viaton.
- Minäkin sinua, kuiskasin.
Varovasti kumarruin naista kohti, huuleni janosivat hänen huuliaan. Tunsin hengityksen kasvoillani omiessani samettiset huulet hellässä suudelmassa.                                   
I will live the life I choose ~
Tsekatkaa mun omakustanteena julkastun fantasiaromaanin sivut ja tykkäilkää: https://www.facebook.com/romaanikuolettavasalaisuus

Romaanin osasta on tehty nyt myös lyhäri mainosklipiksi: https://www.youtube.com/watch?v=WnY8S6B-_xM