Ficin nimi: Maailmanalku
Kirjoittaja: Miss-schoolweek
Fandom: Fallout 3
Tyylilaji: tunnelmointi ja fluffy
Ikäraja: K-11
Paritus: Gob/Nova
Varoitukset: (ylimalkaisia) viittauksia hahmojen päihde- ja ihmiskauppataustaan.
A/N: Tämän voi lukea joko 50 Shades of Decayn täysin spin off -jatko-osana tai yksinkertaisesti Fallout 3 -fanfictionina, jossa Moriarty on päässyt päiviltä. Lukijoiden omat tulkinnat ovat paitsi sallittuja, myös suotavia. Hauskaa lukuhetkeä ja kiitos ajastasi!
MAAILMANALKU
Puhuvat maailmanlopusta.
Aivan, kuin se olisi joskus päättynyt, mennyt jonnekin, lakannut olemasta.
Haistaessaan Novan tuoksun t-paitansa harmaassa kauluksessa Gob ei voisi olla enempää eri mieltä.
Terassilla ulko-oven edessä, siellä missä Äijä ennen kävi tupakalla, kasvaa nykyään ruukussa appelsiinipuu. He eivät halua sanoa sitä nimeä enää, eivätkä haistaa sen tupakan hajua, joten puhutaan vain ohimennen Äijästä ja siitä, että nyt on hedelmiä.
Appelsiini on lapsen nyrkkiä pienempi. Sen sisältö on kuivakkaa ja sitkeää, kuin aurinkoon ripustettu liha. Gob pilkkoo sen pieniksi, kolmion muotoisiksi paloiksi ja kasaa palat kultareunaiseen kahvikuppiin, josta on lohjennut reuna.
Oltuaan kuivilla nyt viisi viikkoa Nova on alkanut syödä aamiaista.
Gob epäilee (toivoo), että ihottuma on johtunut kamasta ja huonosta ruuasta. Hän rukoilee joka kerta käsiä pestessään, ettei se johdu hänestä.
Ennen kuin maailma loppui, niin Gob on kuullut puhuttavan, oli enemmän ruokaa. Oli parempaa ruokaa. Oli terveitä ihmisiä, tavallisia koteja eikä kenenkään iho lohkeillut pestessä irti.
Kun appelsiinin pyramidihahmo leimahtaa auringossa keltaisena Novan huulia vasten Gob ei ajattele niin.
Mikä ruoka olisi parempaa kuin yhdessä istutettu hedelmä?
Millainen koti olisi parempi kuin tämä siunattu vapaus?
Jos, Gob tietää... Jos hän ei olisi sairas, jos hän ei olisi saanut säteilyä... Hän ei olisi milloinkaan elänyt kyllin kauan tavatakseen Novan, tai päästäkseen vapaaksi, tai auttaakseen Novaa toipumaan.
Jos maailma ei olisi loppunut, olisiko hänen maailmansa koskaan edes alkanut?
”... Gobbie?”
”Nova?”
”Minua oksettaa taas.”
Maailma loppuu.
Gob tietää, mitä se on tarkoittanut ennen. Hän pelkää, mitä se tarkoittaa tänään.
”Ehkä... Jos lääkäri antaisi sinulle lisää sitä vieroituslääkettä...?
Ehkä sinä et ole juonut tarpeeksi?
Haluatko vettä?
Anna minä haen vettä.”
”Gobbie, kultaseni... Ei, älä hae.
Tule tänne.
Itketkö sinä?”
Ehkä se ei ole paha. Ehkä asiat menevät eri tavalla tällä kertaa. Ehkä...
Se, mikä yhdestä näkökulmasta näyttää maailmanlopulta, saattaakin toisesta olla maailmanalku. Ainutlaatuinen tilaisuus johonkin ihmeelliseen.
Pidellessään Novan hiuksia niskan takana Gob huomaa, että kahvikupin pohjalle on jäänyt appelsiinin siemen. Ensimmäinen, jonka hän on koskaan nähnyt.