Kirjoittaja Aihe: Ehkä vielä koittaa hetkemme || S, drama || Luna/Ginny || raapaleita 52/? [19.12.]  (Luettu 6142 kertaa)

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Ficin nimi: Ehkä vielä koittaa hetkemme
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, romance, angst
Paritus/Hahmot: Ginny/Luna, Harry
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, en minä.
Yhteenveto: Luna rakastaa Ginnya, Luna rakastaa maailmaa ja taikaolentoja.
A/N: En tiedä mitä teen. Halusin kirjoittaa femmeä. Oon innostunut taas raapaleista. Joten miksipä ei. Oon kirjoittanut tätä jo jonkun verran enemmän, enkä yhtään tiedä mitä tästä tulee!
Kiitos Ming, kun sanoit, ettei Luna kuulosta ooc:ltä vaikka pelkäsinkin

Ehkä vielä koittaa hetkemme

Kun rakastuimme,
maailma huusi meille ”juuri niin!”
ja me katsoimme sitä silmiin, sanoimme
”vaan vielä koittaa hetkemme”,
piilouduimme muiden katseilta
ja suutelimme toisiamme salaa.


I. Suudelma

Ginnyn huulet ovat rohtuneet. Luna lipaisee niitä kesken suudelman ja Ginny naurahtaa. Suudelma ei kuitenkaan katkea, vaan se jatkuu, kevyenä kosketuksena.

Kun Luna vetäytyy suudelmasta, hänen silmänsä ovat kiinni ja hän huokaisee syvään. Ginny tuijottaa hänen kasvojaan tietämättä mitä sanoa.

”Minä tiedän kyllä”, Luna sanoo, kun hän avaa silmänsä ja kohtaa Ginnyn katseen. Hän tarttuu Ginnya kädestä ja nostaa sen huulilleen, suutelee kevyesti, ennen kuin laskee yhteenliitetyt kädet alas.

Ginny nyökkää, puristaa Lunan kättä hetken. Hän ei edelleenkään sano mitään, ei kai hän tarvitsekaan sanoja. Hän nojautuu eteenpäin ja suukottaa Lunaa poskelle ennen kuin vetää kätensä pois ja lähtee.


II. Mustasukkaisuus

Harry nauraa jollekin, mitä Ginny kuiskaa tälle, ja Luna tuntee piston sydämessään. Luna tietää, ettei noilla kahdella ole mitään, hän on molempien ystävä ja toisen kanssa niin paljon enemmän, ja hän tietää, etteivät he tekisi sellaista hänelle, mutta Ginny ei halua kertoa suhteesta vielä muille.

Harryn käsi laskeutuu Ginnyn käsivarrelle ja hän kuiskaa puolestaan naiselle jotain ja Luna miettii, joutuisiko siitä vankilaan, jos kevyesti kiroaisi Harryn. Ihan vain pienesti. Ehkä loitsisi narksuja kulkemaan tämän mukana joka paikkaan.

Luna hengittää syvään ja kääntyy poispäin. Ottaa muutaman askeleen ovea kohti, poistuu kaupasta.

Miten hän edes sattui samaan aikaan samaan paikkaan heidän kanssaan?


III. Onni

Ginny ilmoittaa, että Harry tietää suhteesta. Sanoo tämän kysyneen häntä vielä ulos, että jos heidän välillään voisi vielä olla jotain, mutta Ginny sanoi, että ei. Että ei, koska hänellä oli jo hyvä suhde.

Luna kohottaa kulmiaan. ”Tarkoittaako tämä, että jonain päivänä haluat jotain vakavampaa?” hän kysyy, ja miettii, miksi hänen sydäntään särkee ajatus siitä, että Ginny tahtoisi kepeän suhteen. Mutta hän on antanut sydämensä toiselle kokonaan.

”Tämähän on vakavaa!” Ginny vastaa ja tarttuu Lunaa käsistä. ”Minä olen sinun ja vain sinun.”

Luna hymyilee ja vetää Ginnyn suudelmaan. Hän tietää, ettei Ginny valehtelisi, vaikka hänen petollinen sydämensä väittää joskus muuta.


IV. Hyväksyntä

Harry kutsuu Lunan kanssaan kahville ja Luna menee.

He juttelevat ensin niitä näitä, käyvät läpi säätä ja taikaolentoja ja Harry kertoo töistään, Luna puhuu tutkimuksistaan. He juovat kupilliset kahvia ja hakevat santsikupit ennen kuin Harry kääntää aiheen Ginnyyn.

”Kuulin, että sinä ja Ginny seurustelette”, Harry sanoo hymyillen. Hänen katseensa on ystävällinen, eikä vaikuta, että hän aikoisi sanoa mitään pahaa, eikä Luna niin oletakaan. Harry on hyvä ystävä.

”Niin”, Luna vastaa ja hänen ilmeensä muuttuu haaveksivaksi. ”Tiedät varmasti miten onnekas olen.”

”Kyllä. Ja hänkin, sinusta. Olen onnellinen teidän puolestanne”, Harry sanoo.

Luna hymyilee. ”Sinäkin löydät vielä oikean onnesi.”


V. Raivo

Ginny on tulta raivossaan. Luna tuijottaa häntä ja miettii, mitä on tapahtunut.

”Miten he kehtaavat! Maailma on niin kaunis paikka, jos ihmiset vain osaisivat olla yhtä kauniita! Mutta ei, pitää huutaa, pitää kirota toisia vain sen takia, että nämä ovat erilaisia. Minä en ymmärrä, minä en kerta kaikkiaan ymmärrä! Minä toivoisin, että Harry menisi politiikkaan, koska hän on kultapoika, koska he kuuntelisivat häntä, antaisivat hänen sanoilleen arvoa.”

Luna kietoo kätensä Ginnyn ympärille ja suutelee tätä niskaan.

Ginnyn silmistä vuotaa kyyneleitä.

”He ovat viattomia, mitä muuta he ovat tehneet kuin rakastaneet? Niin kuin minäkin sinua. Ei tämä ole väärin.”


VI. Lähtö

Luna tietää, ettei mikään ole pysyvää, tietää olevansa häilyväinen itsekin.

Hän jättää keittiön pöydälle lapun ja pakkaa laukun, miettii, tajuaako Ginny, ettei hän lähde kokonaan.

Ovella hän katsoo taakseen ja hymyilee, muistaa kaikki ne kerrat kun Ginny suuteli häntä keittiössä, tai olohuoneessa, tai makuuhuoneessa, ja kantaa muistonsa ylpeinä. Hän kuitenkin tarvitsee tätäkin, tarvitsee matkustamista, ja hänellä on kesken tutkimus Irlannin taikaolennoista, eikä hän voi kirjoittaa sitä ilman paikan päälle matkustamista.

Kun hän sulkee oven perässään, hän tietää, että hänen tulee ikävä Ginnya.

(Lapussa lukee: Lähden. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. En unohda sinua, mutten myöskään pidättele sinua. Rakkaudella, Luna.)
« Viimeksi muokattu: 19.12.2015 20:24:02 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
VII. Muualla

Irlanti on kaunis ja kiehtova. Luna kiertää maata ristiin rastiin ja majailee metsissä. Niillä taikaolennoilla, joita hän tutkii, on nimiä vain kansantarustoissa, ja niissäkin ne vaihtelevat.

Hän humaltuu niiden kauneudesta, luonnon kauneudesta, siitä, miten luonto on voinut luoda jotain niin upeaa, humaltuu useana iltana. Hän kirjaa ylös kaiken, mitä näkee, eikä keksi uusia nimiä vaan koettaa oppia keinon kysyä olennoilta itseltään mitä nämä ovat.

Toisinaan hän ajattelee Ginnya, muistelee tämän kasvoja, ja miettii, että olisi mukavaa, jos tämä olisi mukana. Kuitenkin hän nauttii yksinolostaan, nauttii tästä kaikesta. Mutta silti.

Hän vaeltaa ympäri Irlantia melkein vuoden ennen kuin päättää palata kotiin.


VIII. Paluu

Luna ei oleta Ginnyn odottaneen häntä. Luna ei oleta mitään. Ei hän edes oleta, että hänen avaimensa sopii asunnon oven lukkoon enää, onhan hän ollut kauan jo poissa.

Ja hän on oikeassa, ainakin siitä, ettei avain toimi. Ovi ei aukea, kun hän koettaa avata sitä, ja hän koputtaa oveen. Sitä ei avaa Ginny, vaan joku tuntematon, ja Luna katsoo postiluukusta nimeä. Ei siinä edes lue Weasley (eikä ainakaan Lovekiva).

”Anteeksi”, Luna sanoo ja hymyilee. ”Erehdyin ovesta.”

Mies katsoo häntä pöllämystyneenä, seuraa katseellaan rappusiin ennen kuin sulkee ovensa.

Ulkona Luna miettii, mitä nyt. Miettii, pitäisikö hänen antaa Ginnyn olla. Ehkä.


IX. Pyyntö

Vuotava Noidankattila toimii Lunan väliaikaisena majapaikkana. Hän on kertonut isälleen palanneensa, mutta sanoo tarvitsevansa vielä aikaa. (”En ole ihan vielä valmis tutkimukseni kanssa”, Luna sanoo, kun he tapaavat teen äärellä, ”enkä usko, että saisin sitä kotona valmiiksi, kun tahtoisin selittää sinulle niin paljon siitä kaikesta. Ja minä vielä selitänkin!”)

Luna lähettää viestin Harrylle, pyytää tätä kahville. Hän ei tiedä, uskooko saavansa vastausta vai ei, eikä siksi oikeastaan odota mitään.

Tai odottaa hän.

Mutta hän esittää, ettei odota ja alkaa kirjoittaa tutkimustaan puhtaaksi. Eikä hän suostu myöntämään miten iloiseksi tulee Harryn vastatessa, vaikka vastauksesta kaikuukin hämmennys. Ja jokin muu, Luna epäilee.


X. Toisin

Kaikki on toisin kuin viimeksi, kun he kahvittelivat. Viimeksi oli onni, oli rakkaus.

Kuitenkin tapaaminen alkaa samalla tavalla, jaarittelulla. Harry ei tiedä, miten kertoa, mitä ajattelee Lunan katoamisesta työn pariin, Luna ei ole varma, miten kysyä mitä Ginnylle kuuluu.

”Mitä Ginnylle kuuluu?” Luna pakottaa itsensä lopulta kysymään ja Harry huokaisee.

”Ginnylle kuuluu ihan hyvää. Hän pelaa Henkipään Harpyijoissa ja matkustelee paljon”, Harry vastaa ja se on niin mitäänsanomaton vastaus kuin voi olla.

”Oikeasti.”

”Hän oli hajalla kun lähdit. Hän kaipasi sinua ja halusi tietää miksi lähdit. Mekin halusimme”, Harry sanoo tuijottaen Lunaa pistävästi.

”Missä hän asuu?”


XI. Odotus

Harry ei suostu paljastamaan Ginnyn osoitetta mutta lupaa kertoa tälle, että Luna on palannut, missä majailee. Luna ymmärtää kyllä, palaa lopulta takaisin huoneelleen ja lukkiutuu sisään.

Hän kirjoittaa ahkerasti, koska tietää, että jos hän ei kirjoittaisi, ajattelisi hän vain Ginnya, ja se nyt vain ei auttaisi mitään. Luna pelkää, että Ginny ei tahdo nähdä häntä enää, ja toisaalta häntä kauhistuttaa ajatus, että tämä ilmestyy ovelle.

Kuluu viikko ilman että mitään kuuluu ja Luna päättää lähteä isänsä luokse muutamaksi päiväksi, epäillen, ettei Ginny kuitenkaan etsi häntä enää.

Sitä paitsi hänen on jo aika lähettää tutkimuksensa eteenpäin ja antaa kopio isälleen.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Aaw, nämä on tosi suloisia! <3 Ja siis en edes lue femmeä (paitsi nyt, koska tuli fiilis lukea rapsuja ja söpöyttä.) Pelkäsin koko ajan että Ginny antaa periksi ja takertuu Harryyn. Onneksi ei. Ja onneksi Harry pysyi omana kultaisena itsenään, eikä katkeroitunut, vaan hyväksyi ystäviensä rakkauden. Tämä jäi nyt vähän tin tin tin, jännään kohtaan, mutta luotan että jatkoa on tulossa. Kaikki raapaleet oli tosi kevyttä luettavaa. Tai siis. Tietynlaisesta suruisuudesta ja haikeudesta huolimatta teksti on tosi keveää. Sellaista keveää kun taidokkailla kirjoittajilla yleensä on. Kaikki osat tuntuivat liukuvan yhteen töksähtelemättä, ja oikeasti olen yhä hieman hämmentynyt faktaan että luin 11 raapaletta. 11, ja silti tuntuu että kaikki oli yhtä, niin hienosti ja sulavasti olet osat rakentanut. Hitto, en edes shippaa tätä paria, mutta toivon kuitenkin että Lunan levottomuus ja epävarmuus laantuu, seestyy, ja että Ginny ymmärtäisi miksi Lunan piti lähteä, antaisi anteeksi ja uskaltaisi taas antaa itsensä toiselle. Samaa toivon myös Lunalta. Otsikko ei kyllä paljon toivoa anna, mutta toivon silti ikuisena romantikkona onellista loppua. Kunhan ei vielä, koska haluan lukea näitä paljon paljon paljon. Kiitos. <3

-Ansa

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Ansa: Tänks hei. Oon tosi hymyileväinen kommentistasi, jee. Musta on kiva että uskaltauduit tän avaamaan haha. Itsehän oon päätynyt siihen tulokseen että haluan kirjoittaa enemmän femmeä, paljon femmeä, koska sitä on niin vähän joten on ihan kiva että joku uskaltautuu vähän omalle epämukavuusalueelleen tutustumaan siihenkin puoleen :D
Joo ei ei! Ei mitään Harry/Ginnya tähän (se on ihan hyvä paritus, en sitä sano, mutta en haluu mitään semmosta kolmiodraamaa tähän tuoda!), sitä ei kannata pelätä tulevaisuudessakaan (vai paljastinko liikaa? en. musta kolmiodraamailu on ihan tyhmää.)

Tbh olin ehtinyt antaa tän vaipua vähän mielen syövereihin jo vaikka oon kyllä kirjoittanut muutaman raapaleen enemmän mutta kun en oo saanut jatkettua niin tää on vähän jäänyt. Ehkä vois yrittää. Mutta tässä kolme raapaletta lisää!



XII. Perhe

Ksenofilius rakastaa tytärtään yli kaiken. Luna merkitsee hänelle aivan kaikkea, nimensä mukaisesti on Ksenofiliuksen toivoma kuu taivaalta.

Kun Luna tulee kotiin, hymyillen ja tanssahdellen, Ksenofilius naurahtaa ja halaa tätä tervehdykseksi.

”Olet ollut poissa kovin kauan”, Ksenofilius sanoo, kun päästää Lunan otteestaan.

”Maailma on täynnä kauneutta, ja minä en voi elää tutkimatta sitä.”

”Eikö sitä löytyisi lähempääkin?”

”Mutta minähän löysin! Vahingossa. Ja sitten kai päästin sen karkuun, onnen”, Luna vastaa ja ojentaa isälleen painoksen tutkimuksestaan.

Ksenofilius ottaa tutkimuksen vastaan ja tuijottaa tytärtään. ”Löysitkö?”

”Mutta hän tahtoi juosta maailmaa piiloon. Nyt selvitän, voinko löytää hänet vielä uudelleen.”


XIII. Ikävä

Luna jättää isänsä lukemaan ja kiitää huoneeseensa matkalaukkunsa kanssa. Hän otti kaiken mukaan Vuotavasta Noidankattilasta, koska hän ei tiennyt kauanko olisi isänsä luona, palaisiko edes vai etsisikö jonkun muun asunnon.

Hänen huoneensa on ennallaan. Vaikkei hän ehtinyt asua tässä uudessa talossa niin kovin kauaa, ehti hän kuitenkin tehdä uudet kuvat ystävistään ja laittaa ne seinille. Hän oli ollut hieman surullinen, kun edelliset olivat tuhoutuneet talon hajotessa.

Hän laskee laukkunsa oven viereen ja istuu sängylleen tuijottelemaan kuvia ja miettimään, millaiset suhteet hänellä olisi ystäviinsä nyt. Tiesivätkö muutkin, että hän oli jättänyt Ginnyn vuodeksi? Ymmärtäisikö kukaan?

Hän ei edes huomaa alkaneensa itkeä.



XIV. Toivonpilkahdus

Harry ilmestyy ovelle toisena päivänä siitä, kun Luna on tullut kotiin. Hänen katseensa harhailee Lunan ohitse tämän isään ja ympäri huonetta. Ksenofiliuksen katse on tiukka ja Harry tuntee sen sisimmässään, mutta sanoo kuitenkin: ”Minulla on asiaa sinulle.”

Luna nyökkää ja johdattaa Harryn huoneeseensa.

”Ginny lähetti minut.”

”Niinkö?” Luna tuntee äänensä kohoavan liiankin korkeaksi loppua kohden.

”Käski sanoa, että hän ei ole enää vihainen, että hän haluaisi toki nähdä. Haluaisi kuulla kuulumisesi. Hän olisi tullut itse, mutta hän on vielä muualla, palaa vasta ensi viikolla”, Harry kertoo ja Luna puree huulta.

”Kiitos”, Luna sanoo ja Harry hymyilee.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Aaw, ihania nämä uudetkin. Olen ennen jostakin syystä inhonnut Harrya hahmona erittäin suuresti, mutta nykyään tykkään lujaa, joten en voi olla tykkäämättä tästäkään Harrysta. <3 Luna on ihanan höpsö. Saisi silti laittaa prioriteettinsa kondikseen, eli Ginny ykköseksi. :) Ksenofilius on aika random, mutta silti rakastettava. (: Kiitos että laitoit jatkoa näin nopeasti. Näitä on oikeasti kivaa lukea. <3

-Ansa

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Ansa: oot ihana kun kommentoit! Musta on ihanaa että tykkäät Harrysta tässä, ja Lunalla nyt aina välillä on vähän ongelmia prioriteettien kanssa. Enivei, here's more ja sillee.


XV. Väärinkäsitys

Luna joutuu selittämään isälleen, että ei, Harry ei ole se, joka olisi onni lähempää. Että Harry on vain ystävä ja ”itse asiassa, isä, hän on ihan väärää sukupuoltakin”. Ksenofilius nyökkää ymmärtäväisenä ja toivoo, että Luna saa selvitettyä mitä ikinä hänellä onkaan kenen tahansa välillä.

”Kunhan se nyt vain ei ole sellainen ihminen, joka ei ymmärrä sinua”, Ksenofilius lisää. ”Sinä olet hyvä juuri tuollaisena ja minusta olisi ikävää, jos muuttuisit sen takia, että joku ei ymmärrä sinua.”

Luna nyökkää. Hän ei sano ääneen, mutta ajattelee, toivoo, että ehkä Ginny on ymmärtänyt häntä edes jonkin verran. Voisi vielä oppia ymmärtämään häntä.


XVI. Tarinoita

Luna hymyilee taas enemmän ja päättää vihdoin kysyä isänsä mielipidettä tutkimuksesta. Ksenofilius sanoo olevansa ylpeä, ja että monet voivat vain kadehtia naista.

Luna kertoo ajastaan Irlannissa, kertoo asioita, joita hän ei pistänyt tutkimukseensa, joka olisi paisunut varmasti yli tuhatsivuiseksi kirjaksi, jos hän olisi kirjoittanut siihen kaiken. Hän kertoo tarinoita olennoista, jotka kutsuivat itseään metsien hengiksi, mutteivät olleet samoja metsänhenkiä kuin monissa kirjoissa. Henget olivat kauniita ja luontoa rakastavia.

Ne ottivat Lunan hyvin vastaan, tarjosivat tälle omistaan ja olivat jotenkin unenomaisia ilmestyksiä. Ne pyysivät, ettei Luna kirjoittaisi niistä, koska ne eivät halunneet ihmisten ryntäävän luokseen.

Luna kunnioitti pyyntöä, käski isänkin kunnioittaa.


XVII. Viesti

Ginny lähettää kirjeen. Tai kirje on ehkä aika suuri sana sille, että nainen on kirjoittanut muutaman sanan paperille ja lähettänyt sen Lunalle. Ehkä ennemmin viestin.

Luna lukee viestin, lukee vielä toisenkin kerran, ja hymyilee.

Palaan huomenna. Nähtäisiinkö ylihuomenna Kolmessa Luudanvarressa? Vaikka kolmelta. Odotan sinua siellä, ellet laita viestiä pöllön mukana. Ginny.

Ainakin Luna tuntee saavansa mahdollisuuden. Ehkä. Ellei Ginny halua vain kertoa hänelle, miten väärin hän teki, lähtiessään niin, että jätti vain lapun.

Ja kyllä Luna ymmärtäisi senkin. Olisi hänen ehkä pitänyt puhua Ginnylle ennen lähtöään.

Mutta vielä oli turha miettiä asiaa. Pian he tapaisivat ja voisivat keskustella kunnolla, kasvotusten.
« Viimeksi muokattu: 22.10.2015 15:47:42 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Voi Winga, sinä ihana olento, kun linkkasit tämän minulle!

Nämä pätkät ovat kauniita, suloisia ja niihin jäi aivan liian helposti kiinni vain lukemaan, kunnes luettavaa ei enää ollut. Tekisi mieli lainailla jokaisesta pätkästä jotain, mutta se saattaisi olla hieman liikaa. :D Tämä on ihanalla tavalla haikea, sillä vaikka Luna jättää Ginnyn, voi silti edelleen hymyillä, koska maailma on täynnä kauniita asioita.

Luna on oikein Luna, häälyvä ja rakkaudensa perässä kulkeva. Ei lainkaan ooc. (: Ja se oli todellakin helpotus, että Ginny halusi vielä tavata, eikä ollut enää vihainen! :D En ole aiemmin lukenut hirveästi Luna-ficcejä, koska se on jotenkin vaikeasti lähestyttävä omalla tavallaan, mutta viimeistään tämän myötä olen kyllä aivan täysin rakastunut. :-*

Kiitos näistä ja jatkelehan pian. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 896
  • rakastettu
Nämä raapaleet on todella herttaista luettavaa. <3

Lainaus
Luna joutuu selittämään isälleen, että ei, Harry ei ole se, joka olisi onni lähempää. Että Harry on vain ystävä ja ”itse asiassa, isä, hän on ihan väärää sukupuoltakin”. Ksenofilius nyökkää ymmärtäväisenä ja toivoo, että Luna saa selvitettyä mitä ikinä hänellä onkaan kenen tahansa välillä.
Kunpa kaikkien kaapista ulos tuloon suhtauduttaisiin näin. :) Isi on ihana. <3 Ja Ginny, koska suostui tavata vielä. Kiitos jatkosta.  :-*

-Ansa

kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Saappaaton: Hyvä että tykkäsit :D Linkkasin tän vähän sen takia, että saisin itseni jatkamaan tän kirjoittamista and that did happen.
Ihanaa että tykkäsit hahmoista. Mä taas rakastan Lunaa ihan ylipaljon, ahh <33 Mut jee, toivottavasti tykkäät jatkostakin!

Ansa: Hihi <3 Joo, niinpä. En vaan usko, että Ksenofilius ainakaan voisi suhtautua kauheen eri tavalla Lunaan!

A/N: Päätin, että en enää nimeä näitä raapaleita muuten kuin numeroilla. Joten tässä lisää. Eka on tuplaraapale, muut on yksittäisiä.


XVIII.

Kun Ginny astuu Kolmeen Luudanvarteen, Luna on ehtinyt huolestua kerran ja kahdesti ja kolmesti, epäillä, että ehkä Ginny ei tulekaan, ehkä tämä haluaa vain särkeä hänen sydämensä kuten hän varmaan särki tämän sydämen. Mutta kun Luna näkee Ginnyn, hänen henkensä meinaa salpautua ja hän hymyilee leveästi.

”Hei”, Ginny sanoo, hymyilee kepeästi ja istuu pöydän ääreen.

Luna nyökkää. ”Hei.”

He istuvat hiljaa ja tuijottavat toisiaan jonkin aikaa ennen kuin Luna puhuu.

”Kuule, minä olen pahoillani.”

Ginny pudistaa päätään ja vakavoituu. ”Ja minä ymmärrän kyllä. Olin vain niin unohtunut siihen ajatukseen, silloin, että sinä pysyisit paikallasi, unohtanut, ettei se ole sinun kaltaistasi.”

”Olen silti pahoillani”, Luna toteaa ja ojentaa kätensä kohti Ginnya.

”Ja minä olisin anteeksiantavaisempi, jos sinä olisit keskustellut asiasta kanssani. Vaikka ymmärrän miksi lähdit, ja ymmärrän, että uskoit tekeväsi oikein, mutta minusta se oli epäreilua minua kohtaan. Ja ehkä minä olen itsekäs, mutta en välitä.” Ginny vetää henkeä ja Luna avaa suunsa, muttei ehdi sanoa mitään kun Ginny nostaa sormen pystyyn. ”En lopettanut vielä. Minä olen antanut sinulle anteeksi.”

”Mutta tarkoitatko sillä mitä?” Luna kysyy, peläten vastausta. Vaikkei hänellä ole oikeutta pyytää mitään.

”Sitä, että minä en tiedä mitä nyt tapahtuu”, Ginny vastaa ja huokaisee. ”Mutta ainakin voimme aloittaa teellä.”


XIX.

Teen lomassa Lunan ja Ginnyn keskustelu kääntyy menneeseen vuoteen, siihen mitä he ovat tahoillaan tehneet, mutta kumpikaan ei mainitse sanallakaan niitä hetkiä, jolloin he ikävöivät toisiaan, koska kumpikaan ei halua tehdä tästä liian vakavaa, palauttaa niitä hetkiä mieleen.

He hymyilevät toisilleen, ja Ginny lupaa lukea Lunan tutkimuksen tai kirjan, missä muodossa se ilmestyykään, ja Luna lupaa tulla seuraavaan Ginnyn huispausotteluun kannustamaan tätä. Ja kun he viimein päättävät erota, Luna halaa Ginnya, ehkä liian pitkään ja ehkä liian tiukasti, mutta Ginny halaa takaisin aivan yhtä lujasti. Hetken Lunasta tuntuu, että tulevaisuus saattaa tuoda vielä jotain takaisin. Ehkä heillä vielä on mahdollisuus.



XX.

Luna unohtaa mahdollisen mahdollisuuden heti kun hän astuu sisään isänsä taloon, kotiinsa, ja hän melkein lysähtää ovea vasten. Mutta hän huokaisee, yrittää ajatella, ettei elämä ole niin vakavaa, koska eihän se ole, ja jos hänestä ja Ginnysta ei enää tule mitään, niin sitten ei tule. Hän teki itse omat valintansa, hän voi syyttää vain itseään siitä, jos Ginny ei enää tahdo muuta kuin ystävyyttä. Eihän hän edes tiedä, onko Ginny vapaa vai vakavassa suhteessa. Miksei hän edes kysynyt?

Huokaisten Luna kävelee huoneeseensa, huomaamatta isäänsä, joka hymyilee hetken ennen kuin näkee Lunan ilmeen ja päättää pysyä hiljaa, antaa tälle tilaa ajatella.



XXI.

Luna kirjoittaa raivoisasti, kirjoittaa ylös niitä kokemuksia, joita hän ei voinut kirjoittaa ylös aiemmin, kirjoittaa niistä tarinoita ja miettii, että ehkä hän voisi kirjoittaa matkastaan artikkeleita Saivartelijaan. Hän ei heti nouse kysymään isältään, ei ennen kuin saa kirjoitettua siitä hetkestä, jonka hän jakoi yhden narksun sukulaisolennon kanssa, mutta kun hän on valmis, hän astelee olohuoneeseen.

Kun Luna on avaamaisillaan suunsa, Ksenofilius kysyy: ”Eilen kai tapasit onnesi?”

Luna huokaisee, mutta tietää, että isä on huolissaan hänestä, ei tiedä ajatuksen satuttavan. ”Niin”, hän vastaa nyökäten, ”enkä ole ihan varma mihin se on menossa. Mutta olin tulossa kysymään voinko kirjoittaa artikkeleita Saivartelijaan matkastani?”



XXII.

Paria päivää myöhemmin ensimmäinen artikkeli julkaistaan lehdessä ja samana iltana Luna saa viestin Ginnylta. Hän hymyilee ajatukselle ennen kuin edes lukee viestiä, ja kun hän on lukenut viestin, hän hymyilee vielä enemmän.

Hei. Luin artikkelisi ja hymyilin sille. Minusta olisi mukava taas tavata ja jutella. Voit kertoa minulle niistä seikkailuistasi, joista vannot vaikenevasi suurelle yleisöllesi. Ainakin minusta se olisi oikein mukavaa. Mitä teet huomenna?

Pöllö vaikuttaa odottavan vastausta ja Luna raapustaa vastaukseksi vain: Minusta se olisi ihanaa. Missä tavataan?

Kun pöllö katoaa ulos, Lunasta tuntuu, että jotain putoaa hänen sydämeltään, vaikka hän ei vieläkään tiedä, missä hän menee Ginnyn kanssa.
« Viimeksi muokattu: 24.10.2015 15:59:53 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oioi, miten ihana tarina!
Oon aika uus kirjottelija ja kommentoija täällä, ja mulla oli tässä joku ihmeen pitkä taukokin täällä oleskelussa, mutta nyt oon palannut tänne taas ja muiden (myös sun) ficcejä luettuani oon innostunut taas kirjottamaan omia tuotoksia! (Joita ei vissiin oo vielä kertaakaan kommentoitu, no jaa.)
Palataampa tähän sun ficciisi... Rakastan Lunaa yli kaiken, se on yks mun lempihahmoistani, ellei jopa parhain kaikista, ja siks tykkään lukea kaikenlaisia parituksia, myös femmeä Lunasta. Ja jotenkin Luna/Ginny-paritus kuulostaa musta niin suloiselta, ja tää tyyli millä sä näitä raapaleita kirjoitat, tekee heistä vielä söpömmän parin. :3 Ootan jatkoa innolla, luin kaikki 22 raapaletta putkeen ja olen aivan in love. ;_; Ihana ficci kertakaikkiaan! Ja kuten joku täällä jo sanoikin niin raapaleet liukuvat toisiinsa hyvin eikä ne lopu töksähtäen. Itelläni on vielä raapaleiden kirjoitus hakusessa, mutta enköhän mäkin kehity! Sun ficin ansiosta innostuin kirjoittamaan omaa femmeraapaletarinaa, ja paritan siinä Luna/Hermionea. :3 Ehkä mun raapaletarinat jotenkin onnistuisi.. Mutta kiitos joka tapauksessa tästä ihanasta lukukokemuksesta <3 Lisäälisää. :3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Tui tui, tykkäsin. <3

Mä en nyt osaa sanoa mitään järkevää, oon ihan team Luna, ja vähän epäluuloinen Ginnyä kohtaan. :D Mutta sentään Ginny antoi anteeksi. Koska Lunalle ei voi olla ikuisesti vihainen. <3

Lainaus
Ja kun he viimein päättävät erota, Luna halaa Ginnya, ehkä liian pitkään ja ehkä liian tiukasti, mutta Ginny halaa takaisin aivan yhtä lujasti.
Tää oli jotenkin aivan ylisuloinen, näiden pätkien ihanin kohta.

Jatkoa odotellessa. :D <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
SparklingAngel: Voi kiitos kaunis kommentistasi! Hyvä, että oot kanssa innostunut kirjoittamisesta, koska se on hauskaa! Ja parasta jos tää on innostanut kirjottamaan femmeraapaleita! Onnea sille tielle!

Saappaaton: Jee! Noooh vähän saa olla epäluuloinen. Katsotaan mitä tästä vielä tulee!

A/N: Päätin että tätäkin tarinaa kirjoitan nanossa joten olettakaa että marraskuun aikana ja mahdollisesti sen jälkeen tulee aika paljon lisää osia :D



XXIII.

Kahvila on pieni ja hiljainen. Ginny raahaa Lunan istumaan nurkkapöytään ja katoaa tilaamaan heille juotavaa. Luna hymyilee itsekseen ja tuijottaa Ginnyn perään. Jos hän haluaisi, voisi hän upota kuvitelmaan siitä, että kaikki on niin kuin ennen. Mutta hän ei tee sitä, koska hän on melko varma, ettei Ginny arvostaisi sitä.

Kun Ginny palaa, Luna on saanut itsensä aisoihin ja vain hymyilee Ginnylle, ja kertoo tälle tarinoita Irlannista, vaikka epäilee, ettei toista oikeasti kiinnosta. Ginny naurahtelee välillä, lisäilee välihuomautuksia, ja Luna nauttii huomiosta. Kun hän hiljenee, hän olettaa Ginnyn kertovan omista kommelluksistaan.

Ginny kertookin, kunnes katsoo kelloaan ja sanoo: ”Nähdään taas.”



XXIV.

Ginny lähettää Lunalle taas viestin ja he tapaavat uudelleen samassa kahvilassa, ja Luna nauraa Ginnyn tarinoille, Ginny Lunan. He osaavat taas jutella toisilleen, mutta he eivät puhu vakavia, he keskustelevat niitä näitä, puhuvat siitä mitä ovat tehneet, kokeneet, eikä kumpikaan aloita kertomalla siitä, millaista se oli. Olla vuosi erossa. Miten paljon se sattui. Ei enää.

Luna uskottelee itselleen, että he voivat ihan hyvin päästä sen yli. Ginny uskottelee itselleen, että hän todella ymmärtää miksi Luna teki miten teki, ja kyllä hän ymmärtääkin koska kyllä hän kuitenkin tuntee Lunan aika hyvin, ehtivät he asua pitkään yhdessä.

Kumpikin tietää, että pitäisi keskustella.



XXV.

Ginny lähtee taas otteluun vähän kauemmas, sanoo, että ei ehdi tavata pariin viikkoon, ja Luna huokailee, kirjoittaa artikkelin isälleen, saa palautetta kirjoitelmastaan Irlannin reissultaan. Saa julkaistua sen ja Hermione ottaa häneen yhteyttä ja kysyy hänen mielipidettään siitä, miten Britanniassa pitäisi hoitaa asioita eri tavoin taikaeläinten kanssa.

Lunan isä kertoo olevansa iloinen siitä, että nainen on kotona, mutta huolissaan kuitenkin, koska eikö isien pidäkin olla vähän huolissaan tyttäristään. Luna nyökkäilee ja sanoo, että aikoo yrittää tavata muitakin ystäviään kuin vain sitä, jonka kanssa haluaisi asioiden palaavan ennalleen.

Hermione lupaa tavata Lunan kahvilassa, ja Luna miettii, tietääkö tämä suhteesta. Onko kaikki ennallaan?



XXVI.

Hermione on sitä mitä Luna muisteleekin tämän olleen. Asiallinen nuori nainen, joka tietää mitä haluaa ja miten aikoo sen saada. Tietää, miten aikoo toimia asioiden suhteen ja tietää, keneltä kysyä, jos tarvitsee jotain. Ei ehkä apua, koska Hermione uskoo siihen, miksi kaikki häntä kutsuivat jo kouluaikoina. Uskoo olevansa kaikkitietävä, melkein aina oikeassa, ja se tulee esille siinäkin kun Luna esittää omia mielipiteitään ja Hermione nyrpistelee nenäänsä.

Luna ei ota siitä itseensä, hän tietää, että Hermione on mitä on, ja välittää tästä kuitenkin.

Lopulta keskustelu kääntyy taikaeläimistä tavalliseen elämään, ystäviin. Rakkauteen.

”Kuulin miten toimit Ginnyn kanssa”, Hermione sanoo, ja kaikki särkyy.
« Viimeksi muokattu: 19.12.2015 23:59:47 kirjoittanut Winga »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Jahast, nanoilet raapaleilla. :D Minä arvostan, tulee luettavaa (ja unohtuu se oma kirjoittaminen, köh köh). <3

Edelleen olen epäluuloinen Ginnyä kohtaan. :D Vähän pelkään miten siinä käy, jos ne keskustelee ja sit taas, jos ei keskustelekaan. Olen täällä ihan veitsen terällä. x)

Hermyn lisääminen soppaan oli hauska ajatus.
Lainaus
Hermione on sitä mitä Luna muisteleekin tämän olleen.
Tämä eritoten hymyilytti. :D

Aamulla ensimmäiseksi kommentointi ei ole ikinä tuottanut tämän järkevämpää sisältöä, joten lisään vain, että ihania ovat, jatkoa odotan ja kiitos näistä taas. Tui tui. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Saappaaton: nuunuu. Sitä en tiiä jaksanko julkaista näitä joka päivä, mutta jos jaksan, niin ainakin tätä tekstiä riittää kyllä luettavaksi huhhuhhuh.
Totta kai lisään lisää hahmoja soppaan, koska eihän olis tarpeeks, että olis vain Luna ja Ginny ja Harry.

Ainakin tänään jaksan lisäillä näitä woopwoop. Aika montakin näköjään kun aloin miettii että mistä katkasen. Here u go!
Huom: Sanat kursiiveilla on sanalistalta jonka sain SparklingAngelilta kun pyysin jotain inspiroimaan kirjoittamista.

XXVII.

Hermione ei kuitenkaan kovistele Lunaa, ei kerro tälle, että näin ei pitäisi toimia, tai ehkä kertookin, kertoo sen eleillään ja ilmeillään. Luna nyökkäilee, onhan hän samaa mieltä Hermionen eleiden kanssa.

Suullaan Hermione sanoo: ”Mutta se on sinun luonteesi. Silti. Parisuhde ei voi toimia jos ei toisen kanssa keskustele.”

Luna on melko varma että sekä Harry että Ginny ovat kertoneet tälle, miten tässä tilanteessa pitää toimia ja miten tässä tilanteessa ei todellakaan pidä toimia, koska hän voi nähdä miten paljon Hermione pidättelee itseään ja miten paljon tämä haluaisi kertoa Lunalle, mitä todella ajattelee.

Luna ei tiedä onko kiitollinen tästä vai eikö.



XXVIII.

Seuraavat pari päivää Luna miettii, miten voisi osoittaa Ginnylle, ettei enää tekisi niin, että hän on oppinut, että asioista pitää keskustella, koska miten mikään suhde voisi toimia jos asioista ei keskustelisi. Miettii, miten voisi ottaa lähtönsä puheeksi niin, että Ginny ei vain sanoisi: ”Ei jutella tästä” vaan ymmärtäisi, että asia on Lunalle tärkeä, että Luna haluaisi yrittää vielä.

Aina kun Lunan tekee mieli lyödä päätään seinään, hän siirtää ajatuksensa Irlantiin ja lukee kirjeitä, joita saa kirjansa takia. Hän on lisännyt tutkimukseensa vähän tarinoita ennen kuin lähetti sen julkaistavaksi, ja ilmeisesti lukijat ovat ihan tyytyväisiä, vaikka osa onkin aika epäileväisen oloisia.



XXIX.

Kun Ginny palaa, hän lähettää jo edellispäivänä lyhyen viestin ja Luna miettii, onko hänellä ollut ikävä vai onko hänellä jotain tärkeää asiaa, mistä hänen pitää heti saada puhua Lunan kanssa. Luna vastaa kuitenkin, että totta kai hän on valmis ja innokas tapaamaan Ginnyn ja he sopivat tapaavansa toisessa kahvilassa, tällä kertaa jästimaailmassa, koska, kuten Ginny sanoo, häntä seurataan tällä hetkellä joka paikkaan.

(Luna ei yhtään ihmettele asiaa, näkihän hänkin lehdestä millaisen syöksyn Ginny oli siepin perään tehnyt. Ei hän ehkä aina välitä huispauksen perään, mutta osaa hänkin arvostaa taidokasta lentämistä.)

Luna ajattelee, ettei häntä haittaisi, jos hänet kuvattaisiin Ginnyn seurassa.


XXX. Juosta

He tapaavat kaupungilla, koska Ginny sanoo, että ei heidän aina tarvitse istua jossain kahvilassa, ja Luna vastaa, että hänelle on tärkeintä, että hän saa viettää aikaa Ginnyn kanssa. Tai ei ehkä juuri noilla sanoilla, koska Luna ei halua säikyttää Ginnya luotaan.

Ei mene kauaa ennen kuin Ginny tuntuu juoksevan suuntaan jos toiseen, katoavan kauppoihin ja odottavan Lunan seuraavan, ja Luna nauraa aina, kun Ginny palaa hänen luokseen.

”Sinulla on aina niin kiire”, Luna sanoo ja tarttuu Ginnya käsivarresta. ”Tämän takia varmaan istuimme kahvilassa.”

Ginny säpsähtää ja Luna päästää irti. ”Ei minulla kiire ole. En vain tiedä mitä haluan ja mistä.”



XXXI. Paleltaa

Luna ei kysy tarkoittaako Ginny muutakin kuin ostoksia, eikä Ginny sano asiasta enempää. He käyvät vielä parissa kaupassa ja Ginny kertoo etsivänsä lahjaa jollekulle, jonka nimeä Luna ei muista aiemmin kuulleensa. Heidän keskustelunsa on jotenkin jäykempää kuin se on ollut ensimmäisen tapaamisen jälkeen, eikä se yllätä Lunaa. Tai yllättää muttei.

”Haluatko vielä kahville?” Ginny kysyy ja Luna ehdottaa lounasta, koska juostessa tulee nälkä. Ginny nyökkää ja he etsivät paikan, josta saa jotain syötävääkin.

Luna ei kysele liikoja eikä Ginny kerro liikoja. Lunan mieltä paleltaa ajatus siitä, että he ovat tuhonneet nyt jotain, mutta Ginny kuitenkin kysyy tulisiko Luna illalla pubiin.


XXXII. Hämärä

Ulkona on hämärää, kun Luna astuu pubiin. Hän ei tiedä, ketä kaikkia siellä on, saati miksi he ovat kokoontuneet, mutta hän päättää kuitenkin unohtaa ajatukset siitä, että ehkä häntä ei kaivata. Hän avaa oven ja muistuttaa itseään siitä, ettei hän ole pelkuri.

Sisällä on hiljaista, ei yhtään niin täyttä kuin Luna oli odottanut, eikä mene niin kauaa löytää Ginnya. Hän kulkee tämän luo ja katsoo ympärilleen, tunnistaa Seamuksen, Harryn tietenkin, joitain muita entisiä Tylypahkan oppilaita. Kaikki tervehtivät häntä innoissaan ja kun hän näkee Nevillen, hän hymyilee leveästi.

Luna on niin onnellinen nähdessään niin paljon tuttuja, niin monia ystäviä pitkästä aikaa.


XXXIII.

Nevillen vieressä on tilaa, ja Luna eksyy juttelemaan miehelle, kysymään, miten tällä menee, miten tällä on mennyt sen jälkeen, kun he viimeksi tapasivat. Neville virnistää ja esittelee Lunalle sormustaan, ja Luna muistaa, että tämä seurusteli Hannahin kanssa jo silloin, kun he viimeksi tapasivat.

”Ei me vielä ihan naimisissa olla, mutta kihloissa kuitenkin”, Neville sanoo, ja hänen silmiinsä tulee niin rakastunut katse, ettei Luna meinaa kyetä edes katsomaan. Luna muistaa sen ajan, kun tuo katse oli tarkoitettu hänelle, vaikka he erosivatkin ystävinä, ja sen jälkeen hän oppi ymmärtämään itseään paremmin. ”Mutta häät eivät ole kaukana. Sinutkin on kutsuttu. Tietenkin, olethan ystäväni.”


XXXIV.

Illan aikana Luna oppii muistakin ihmisistä, kuulee miten näillä menee, ja hän on yllättävän onnellinen, ja etsii aina välillä Ginnyn katsetta, kohtaakin sen. He vaihtavat hymyjä, mutteivät oikeastaan juttele, koska heidän välissään istuu muita ihmisiä.

Ilta etenee ja muuttuu vähitellen yöksi, ja kun Dean on kertonut Lunalle tulevasta näyttelystään, kutsunut tämänkin avajaisiin, Ginny tulee heidän luokseen ja laskee kätensä Lunan olalle. Dean hymyilee ja kääntyy juttelemaan naiselle, jonka esitteli naisystävänään. Nimi taisi olla Chloe.

”Minusta on erittäin mukavaa, että tulit”, Ginny sanoo katsoen Lunaa silmiin. ”Ajattelin, että haluaisit nähdä muitakin kuin minua ja Harrya.”

Luna nyökkää, estää itseään nojaamasta eteenpäin.



XXXV.

Ginny ehtii huomata Lunan ajatukset ja puree huultaan. Sulkee silmänsä. Avaa ne uudelleen.

”Sinä tulit takaisin”, Ginny sanoo ja katsoo Lunaa silmiin. Luna nyökkää. ”Mutta minä en tiedä tulitko pysyäksesi.”

Luna nyökkää uudelleen ja katsoo ympärilleen. ”Ja minä tiedän, että meidän pitää keskustella. Mutta luuletko sinä, että tämä on paras paikka sille keskustelulle?”

Ginny pudistaa päätään. ”Ei tietenkään. Ei mikään ole paras paikka, mutta olet oikeassa siinä, että tämä on vielä huonompi.”

Heidän keskustelunsa on laskenut kuiskauksiksi, koska kumpikaan ei tahdo muiden kuulevan. Luna huokaisee ja kysyy: ”Keskustellaanko huomenna?”

Ginny pudistaa päätään. ”Mutta ylihuomenna käy kyllä. Voisit tulla minun luokseni.”


XXXVI. Aamu

Seuraavan tunnin Ginny välttelee Lunan katsetta ja Luna toteaa jossain vaiheessa, että hänen pitäisi ehkä mennä kotiin, koska vaikka hän olisi ollut valmis perumaan seuraavan päivän menonsa Ginnyn takia, hänellä kuitenkin on menoa, eikä hän halua olla täysin väsynyt herätessään aamulla. Ne, joiden kanssa Luna on keskustellut, ehdottavat, että heidän pitäisi tavata taas, joskus kahden kesken, tai useamman, ja Luna lupaa palata asiaan, ellei toinen osapuoli sano lähettävänsä viestiä hänelle.

Kotona, isänsä luona, Luna tajuaa olevansa väsynyt tähän, väsynyt siihen, ettei tiedä, mitä hänen ja Ginnyn välillä voi enää tapahtua, mutta työntää sen vielä mielestään. Ylihuomenna, hän ajattelee, silloin keskustelemme.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 122
  • Sateenvarjounelmia
Äh, en tiedä mitä tähän sanoisin. Tapahtui niin paljon, vaikkei varsinaisesti tapahtunut mitään. Ja huomasin vertailevani sun Lunia keskenään.

Taidan pitää tästä Lunasta kuitenkin enemmän, ehkä siksi, että tässä on syvyyttä, mitä ei ainakaan vielä siinä toisessa niin ole.

Sulla oli näissä taas paljon kivoja sanankäänteitä ja kielikuvia, niin kuin sulla yleensä on. Musta Neville oli eritoten hyvin suloinen puhuessaan häistä ja miten Luna tietenkin ystävänä on kutsuttu. Siitä tuli vaan jotenki hyvä mieli.

Tunteeni Ginnyä kohtaan eivät ole järin muuttuneet. Pelkään vähän, että Lunaan sattuu. :( Ja jotenkin odottavan aika on pitkä, ja vaikka on ehdottomasti hyvä asia, ettet kiirehdi tässä suotta, mutta silti on vähän sellainen.. Samaistuu siihen, että kestää ja kestää, ja mikään ei etene. Ehkä ymmärrät, ehkä et. :D

Jään taas odottelemaan, että saat jatkeltua. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Minä Saapsin tavoin sanon että tapahtui niin paljon muttei sitten kuitenkaan. :D Hyvä, että Ginny ja Luna keskustelevat "ylihuomenna", ehkä sitten jutut selviää. Ja koska rakastan Lunaa, ja ehkä myös pikkuhiljaa alan rakastamaan Luna/Ginny-paritusta juurikin, niin toivon että näiden suhteestaa voisi tullakin vielä jotain. Mutta mun tuurilla tulee vielä lisää mutkia matkaan :D Saas nähdä. Odotan jatkoa! <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Saappaaton: Nuunuu. Nevillen ja Lunan välinen ystävyys forever hei! Kahtotaan. Ehkä teenkin tästä tosi surullisen ja särjen Lunan sydämen vielä O_O En tiiä yhtään mitä tulee tapahtumaan eikä siis kukaan muukaan!

SparklingAngel: Tietenkin pitää olla paljon mutkia matkassa. Mutta tässä ne alkaa jutella jo!

A/N: Sanat taas SparklingAngelin listalta. Enjoy!

XXXVII. Kipu

Aamulla Lunan päätä särkee, vaikkei hän edes juonut illalla. Kipu kuitenkin hellittää liemen avulla ja siinä vaiheessa, kun hän syö aamiaista isänsä kanssa, hän on unohtanut koko kivun.

”Mitä teet tänään?” Ksenofilius kysyy lehtensä yli ja Luna kurtistaa kulmiaan tajutessaan tämän lukevan Päivän profeettaa.

”Enkö kertonut sinulle? Menen katsomaan asuntoa, enhän minä täällä voi asua koko loppuikääni.”

Ksenofilius hymähtää. ”Minun puolestani voisit, mutta ymmärrän kyllä, että tarvitset tilaa itsellesi. Tiesitkö, että Profeetassa puhutaan Irlannin tutkimuksestasi?”

”Olen yllättynyt”, Luna vastaa ja syö leipänsä loppuun. ”En ajatellut, että ketään kiinnostaisi, enintään taikaeläintutkijoiden julkaisua. Ja sinua, tietenkin.”

Ksenofilius hymyilee ja jatkaa lehtensä lukemista.


XXXVIII. Värikäs

Asunto on yllättävän värikäs. Luna ei ollut uskonut ilmoitusta, jossa puhuttiin monivärisestä asunnosta, epäillyt sen tarkoittavan huoneiden olevan eriasteisia valkoisen ja harmaan sävyjä, mutta yksi huone on maalattu violetiksi, toinen vihreäksi. Asuntoa esittelevä vanhempi noita nyrpistelee nenäänsä värivalinnoille, mutta koettaa olla kommentoimatta niitä, kun Luna kyselee asunnosta ja siitä, miten se on niin halvalla tarjolla.

”Minä luulen, että otan tämän”, Luna toteaa, kun nainen on kertonut hänelle, että kylpyhuonekin on vasta remontoitu.

Nainen tuijottaa häntä yllättyneenä. ”Todellako? Voitko kuvitella itsesi asumaan tänne?”

”Erittäin hyvin”, Luna vastaa. ”Mihin kirjoitan nimeni?”

Ei hän ollut ajatellut saavansa asuntoa näin helposti, mutta parempi näin.


XXXIX.

Asunto oli tyhjillään jo esittelyn aikana, ja sen esitellyt noita sanoi, että Luna voisi muuttaa vaikka samana iltana, jos niin haluaisi. Ja Luna melkein haluaa. Ei häntä haittaa asua isänsä kanssa, mutta hänestä on silti mukavaa asua omillaankin. Hän pystyy todennäköisesti myös ehdottamaan Ginnylle, että tämä auttaisi häntä ostamaan huonekaluja, koska hän ei todellakaan pahemmin omista huonekaluja. Kaikki oli ollut hänen ja Ginnyn yhteistä, ja Ginny oli saanut pitää kaiken hänen lähdettyään Irlantiin.

Luna päättää, että hän muuttaa vasta sitten, kun on ehtinyt ostaa jotain huonekaluja edes. Ei tyhjä koti oikein kutsuvalta kuulosta. Sitä paitsi, Ksenofilius on luvannut kokata illalla.


XL.

Illalla Luna kertoo isälleen vuokranneensa asunnon ja Ksenofilius huokaisee mutta kertoo kuitenkin olevansa iloinen Lunan puolesta. He syövät melko rauhallisissa olosuhteissa ja Ksenofilius kysyy, onko Lunalla suunnitelmia seuraavan artikkelin suhteen. Luna toteaa, että voisi ehkä kirjoittaa jonkin tarinan taas Irlannin matkastaan ja alkaa samalla miettiä seuraavaa tutkimuskohdettaan. Hän saattaa haluta Ginnyn takaisin elämäänsä muttei hän tahdo uhrata uraansa. Ksenofilius sanoo ymmärtävänsä, mutta toteaa, että tämä on niitä asioita, joista Lunan pitää ymmärtää puhua tästä sille, jonka kanssa tahtoo elämäänsä viettää. Luna nyökkää mutta vajoaa hiljaisuuteen. Hän alkaa jo miettiä, miten huominen tulee menemään, koska hänellä ja Ginnylla on paljon keskusteltavaa.


XLI.

Seuraava päivä suorastaan hyökkää päälle. Vaikka Luna on valmistautunut, ei hän kuitenkaan ole, eikä hän tiedä miten keskustelu tulee sujumaan tai tapaaminen ylipäätään. Ginny lähettää viestin aamupäivällä ja ehdottaa lounasta puoliltapäivin, koska hänen päivänsä on tyhjillään. Lunallakaan ei ole mitään tekemistä, joten hän hyväksyy kutsun ja kellon lähestyessä kahtatoista hän on jo valmis ja ilmiintyy Ginnyn antamaan osoitteeseen.

Ginny avaa oven ensimmäisestä koputuksesta ja hymyilee Lunalle. Hänen hiuksensa ovat sekaisin ja hän näyttää juuri siltä, että on ollut leipomassa. Luna on melkein ehtinyt unohtaa, että Ginny innostuu leipomaan, kun jokin painaa tämän mieltä, ja ajatus saa hänet pelkäämään koko keskustelua.



XLII.

”Haluatko teetä?” Ginny kysyy, kun Luna on saanut takin pois päältään ja päässyt keittiöön. Luna pudistaa päätään, koska tietää Ginnyn pian tarjoavan ihan syötävää. ”Istu ihmeessä alas, maista vaikka keksiä. Tai älä, ensin pitää syödä kunnon ruokaa, niinhän se menee.”

Luna istuu alas ja katsoo Ginnya tarkkaan. ”Ehkä sinunkin pitäisi istua alas. Ja rauhoittua vähän. Meidän pitää kuitenkin keskustella.”

Ginny nyökkää ja huokaisee, kaivaa kuitenkin ensin lautaset esiin ennen kuin istuu Lunaa vastapäätä.

”Ota piirasta. Laitoin siihen nokkosia tuomaan makua.”

”Minä tiedän, että sinä olet huolissasi siitä, miten otan jotain, mitä aiot sanoa. Tai vaihtoehtoisesti siitä, mitä minä aion sanoa.”


XLIII.
tuplaraapale

He tuijottavat toisiaan jonkun aikaa. Ginny nyökkää jälleen, sanoo: ”Tiedän kyllä. En edes tiedä mitä haluan sanoa sinulle, en edes tiedä, mihin olemme menossa saati mitä olemme tekemässä. Sen tiedän, että meinasit suudella minua pubissa.”

Luna puree huultaan ja katsoo muualle. ”Niin kai. Tai niin. Kyllä minä meinasin. Olisin halunnut.”

”Missä me olemme, mitä me teemme?”

”Minä kaipaan sinua yhä, jos et ole sitä käsittänyt.”

”Kuitenkin hylkäsit minut. Vaikka tiedän, että olet vaeltava sielu, en silti tiedä luotanko sinuun”, Ginny toteaa, ottaa lautaselleen piirakkaa.

Luna kääntää katseensa takaisin Ginnyyn. ”Mutta nyt minä tiedän, että haluan sinut. Ja lupaan olla rehellinen. Minä lupaan, että kerron sinulle, mikäli aion lähteä johonkin, minä lupaan, etten enää jätä sinulle vain viestiä, jonka saatat huomata seuraavana päivänä, tai sitten et.”

Ginny kääntää katseensa lautaselleen ja tuijottaa piirakan palaa.

”Vuokrasin asunnonkin. Muutan siihen, kun saan ostettua itselleni huonekaluja. Ajattelin, että voisit auttaa minua etsimään itselleni tarvittavia. Ehkä voisimme aloittaa siitä. Tästä ystävyyden uudelleen rakentamisesta. Luottamuksen uudelleen löytämisestä”, Luna sanoo, puhuu rauhallisella äänellään, ja saa Ginnyn kääntämään katseensa takaisin häneen.

”Ehkä voimme tehdä niin. Ehkä voimme siirtyä eteenpäinkin. Haluan luottaa sinuun, haluan tuntea sinut taas. Haluan rakastua sinuun uudelleen.”

Luna häkeltyy. ”Minä taas olen vieläkin rakastunut sinuun.”
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
A/N: Sanat taas SparklingAngelilta

XLIV.

Tunnustusten jälkeen tunnelma on jännittynyt. Hämmentynyt. Ilma tuntuu tiheämmältä ja painostavammalta ja Luna miettii, miksi tämä tapahtuu näin. Vaikka hän onkin iloinen, että Ginny tahtoo rakastua häneen uudelleen, on hän silti vähän pettynyt siihen, että tämä on kadottanut rakkautensa johonkin. Vaikka tietenkin se on ymmärrettävää, olihan hän poissa yli vuoden, ja sinä aikana Ginnylla on ollut aikaa unohtaa ja rakastua johonkuhun muuhun, menettää sydämensä ja saada se takaisin.

Luna noudattaa Ginnyn esimerkkiä ja ottaa itselleen palan nokkospiirakkaa ja maistaa sitä, eikä pysty hillitsemään itsestään pääsevää ääntä.

Ginny säpsähtää. ”Mikä on?”

”Olin vain ehtinyt unohtaa miten hyvä sinä olet laittamaan ruokaa.”


XLV. Laiha

Tilanne raukeaa, mutta se tuntuu laihalta lohdulta nyt, kun kaikki on selvillä, nyt kun he tietävät, tavallaan, missä ovat, mutta eivät kuitenkaan. Luna kertoo Ginnylle tulevasta asunnostaan ja ehdottaa, että kun tällä on taas vapaapäivä, tai edes vapaita tunteja, he voisivat mennä katsomaan asuntoa yhdessä, ja samalla yhdessä miettiä, mitä kaikkea Luna sinne tarvitsee. Ginny vastaa olevansa innoissaan uuden asunnon näkemisestä ja Luna hymyilee säteilevästi.

”Tuo hymy oli yksi niistä syistä, joiden takia alunperin rakastuin sinuun”, Ginny toteaa ja läimäisee kätensä suulleen.

Luna nauraa. ”Ainakin tiedän jotain, mitä voin käyttää voittaakseni sinut takaisin.”

Ginny pyörittää silmiään, muttei kiellä sanojen totuudenmukaisuutta.



XLVI. Hengittää

He keskustelevat keskenään innoissaan ja Luna muistaa, miten monia iltoja ja päiviä he viettivät näin yhdessä. Hän hymyilee paljon, ehkä enemmänkin, ja nauraa. Ginny näyttää iloiselta, näyttää unohtavan ainakin osan niistä murheista, joita tällä oli siinä vaiheessa, kun he eivät vielä olleet puhuneet mitään. Ilma ei ole enää niin painostava ja hengittäminen tuntuu paljon helpommalta.

Kun he eroavat, kun Luna päättää lähteä kotiin, he ovat ehtineet juoda pannullisen teetä ja syödä Ginnyn tekemiä keksejä ja pannukakkua, ja Lunasta tuntuu, että hänen vatsansa on täysi, ja hänen mielensä on paljon kevyempi kuin mitä se on ollut moneen päivään, ehkä moneen viikkoon.


XLVII.

Loppupäivän Luna on kuin seitsemännessä taivaassa, tai ainakin niin hän itselleen uskottelee, vaikka epävarmuus yhä koputtelee mielensä ovilla. Ksenofilius kommentoi asiaa jotenkin, sanoo, että hän näyttää samanaikaisesti paljon rennommalta mutta myös kireämmältä. Luna kohauttaa vain olkiaan ja kertoo, että muuttaa todennäköisesti kuukauden sisään, vaikka lupaa tulla käymään muuttonsakin jälkeen vähintään kerran viikossa. Ksenofilius nyökkää eikä kommentoi enempää, antaa Lunan olla ja kirjoittaa.

Luna kirjoittaa vimmatusti näkemyksiään Irlannin taikaeläimistä, yrittää hyötyä siitä, että matkasta on jo jonkin aikaa. Hän kirjoittaa valmiiksi artikkelin tai kaksi Saivartelijaa varten. Kun hän on valmis, hän on rauhallinen ja alkaa suunnitella miten saisi Ginnyn takaisin elämäänsä.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
XLVIII.

Seuraavana päivänä pöllö tuo tullessaan kutsun Nevillen häihin ja viestin Nevilleltä itseltään.

Luna,

Ajattelin, että voisimme tavata joku päivä. Oli toki kiva jutella sinulle pubissa mutta siinä ei ollut sitä tunnetta mikä välillämme yleensä on. Tuntui, että raavimme vain pintoja, mutta toisaalta, mitä sitä voi odottaa, jos tapaa isossa joukossa.

Haluaisin kuulla, miten sinulla oikeasti menee. Haluaisin kertoa sinulle kaikenlaista mitä olen oppinut, jutella taas niin kuin juttelimme ennen kuin katosit Irlantiin.

Mitä teet tänään?

Neville


Luna hymyilee viestille ja miettii, miten paljon he ennen olivat jutelleet, vaikka se oli vähentynyt silloin, kun hän oli löytänyt Ginnyn ja Neville Hannahin.


IL.

Lunan vastaus Nevillelle on lyhyt. Minäkin ikävöin ystävyyttämme. Eipä minulla kai mitään ole, haluatko mennä kahville vai oliko mielessäsi jotain muuta? Hän ei tiedä odottaako vastausta kuinka nopeasti, mutta pian Ksenofilius ilmoitta Nevillen odottavan takassa ja Luna naurahtaa mennessään juttelemaan tälle.

”En tiennyt, että tulisit näin pian.”

Neville pyörittää silmiään. ”Minun pitää näyttää sinulle eräs kasvi ja se sulkeutuu pian, joten pidä kiirettä!”

Luna nyökkää. Nevillen näyttämät kasvit olivat aina upeita, joten hänen ei edes tarvinnut harkita vastaustaan. ”Mihin tulen?” hän kysyy ja pian Neville katoaa takasta ja Luna huutaa isälleen lähtevänsä. Hän heittää hormipulveria takkaan ja lausuu osoitteen huolellisesti.



L. (kiitos Odo kasvin nimestä)

Neville seisoo takan vieressä innokkaana ja kun Luna pääsee paikalle, hänen jalkansa naputtaa tahtia. ”Tulithan sinä. Mennään, se on takapihalla”, hän sanoo ja lähtee jo kävelemään ovia kohti. Luna nauraa seuratessaan miestä.

He kävelevät ripeään tahtiin ja pääsevät takapihalla olevan puutarhan keskukseen aika nopeasti.

Keskellä kasvaa ruusu, jonka terälehtien värit vaihtelevat sateenkaaren väreissä jatkuvassa kierrossa, ja se näyttää miltei liikkuvalta sateenkaarelta. Luna henkäisee. ”Onpa se kaunis.”

”Loin sen Hannahia varten. Halusin sinunkin näkevän sen.”

”Mikä sen nimi on?”

”Sateenkaariruusu.”

Luna nauraa. ”No hyvä että päätit mennä helpolla nimellä etkä keksiä sille jotain erittäin epäkuvaavaa nimeä.”

Neville kohauttaa olkiaan ja hymyilee.


LI.

Ruusun terälehdet vaihtavat värinsä lopulta mustaan.

”En ole vielä keksinyt miten saisin kasvista pitkäikäisemmän. Uskon, että taikuuden käyttäminen sen kasvattamisessa rokotti sen elinikää, mutta yritän tutkia asiaa eräiden muiden kasvitieteilijöiden kanssa, ja olemme melko varmoja, että kun sitä lannoittaa oikeilla aineilla, se kestää pitempään”, Neville selittää ja Luna nyökkää.

”Se on silti kaunis. Kehititkö sen sinä aikana kun olin Irlannissa?”

Neville nyökkää. ”Olin kyllä alkanut miettiä sen mahdollisuutta jo aiemmin, mutta vasta eilen sain sen elämään”, hän vastaa ja hymyilee. ”Hannahkin piti siitä.”

Luna hymyilee myös. ”Minä olen onnellinen, että sinä olet onnellinen. Minä todella olen, koska ansaitset vain parasta.”


LII.

Luna ja Neville keskustelevat monta tuntia, kertovat toisilleen, mitä ovat tehneet viimeisen vuoden, tai kahden, ajan. Neville kertoo, että Ginny avautui suhteesta sen loputtua, että Ginny tuli puhumaan hänellekin, kysymään oliko tehnyt jotain mahdollisesti väärin. Luna kuuntelee, yllättyy uudesta tiedosta ja painaa sen muistiinsa mutta yrittää olla kyselemättä liikaa, koska hän tahtoo kuulla myös Nevillen omasta elämästä, hän kuitenkin pitää miehestä, ja hän haluaa heidän ystävyytensä palaavan entiselle tasolleen.

Neville kertoo tarinoita kasveistaan ja Luna kertoo tarinoita eläimistä, ja Luna kyselee Nevillen tulevista häistä. Heidän säröille mennyt ystävyytensä saa liimaa pintaansa ja Lunasta alkaa tuntua, että elämä on palaamassa raiteilleen.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 318
  • Puu © SuklaaKissa
Oih, tykkään kovasti. Ensinnäkin Luna ja hänen ajatuksensa, tunteensa ja ratkaisunsa tuntuvat samaisuttavilta ja uskottavilta ja toiseksi samaa voi sanoa hahmojen välisistä suhteista.

Ksenofiliuksen ja Lunan välillä on ihanan helppoa. He ymmärtävät toisiaan, tuntevat toisensa hyvin ja rakastavat toisiaan ehdoitta. Tämä jotenkin tuo tosi paljon tasapainoa verrattuna kaikkiin muihin ficin suhteisiin, koska Lunalla on se yksi "turvasatama", joku, joka on joka tapauksessa paikalla ja jonka kanssa ei synny draamaa, vaikka välillä toimisi itsekkäämmin tai ajattelematta.

Ginnyn ja Lunan suhde on kuvattu todella hyvin, sekä se, mistä he pitävät toisissaan, että se, mitä Lunan lähtö aiheutti heidän välilleen. Esim. sekin mitä Neville mainitsi, se, miten he suhtautuvat toisiinsa ja se, miten muut suhtautuvat heihin (ja Lunaan ja siihen mitä Luna teki), tuntuu realistiselta ja on mielenkiintoista seurattavaa. Väkisinkin toivoo, että he saavat asiansa paikattua, vaikkakaan en pettyisi toisenlaiseenkaan ratkaisuun, jos se vain olisi onnellinen kummallekin. Tuntuu, että näistä kahdesta on vielä niin paljon kerrottavaa, ja heidän välillään niin paljon selvitettävää ja juteltavaa, että todella toivon jatkoa tälle.

Hermione Lunalle muistutti minua eräästä omasta ystävästäni. Näkökulma on vähän toisentyyppinen kuin mitä yleensä näkee ficeissä, mutta minusta tuntuu, että tämäkin on erittäin osuva. Uskoisin, että juuri näin Luna oikeasti näkee Hermionen.

Luna ja Neville taas olivat ihanan suloisia, koska Nevillekin on kärsinyt niin paljon, ja näiden kahden luonteissa on jotain hyvin samantapaista, joka saa heidän välisensä suhteen tuntumaan avoimelta ja vaivattomalta. Mielenkiinnon kohteissakin on samankaltaisuuksia, joten he pystyvät nörtteilemään tuolla tavalla yhdessä. ;D Tämäkin tuntuu jotenkin keventävän ficciä, kun on se ystävä, joka ei vaadi Lunaa tilille mistään vaan ihan vain haluaa viettää aikaa yhdessä taas ja asiat korjaantuvat ikään kuin itsestään heidän välillään.

Nimi tuntuu vähän turhan... haikealta? Tai jotenkin sitä klikatessa odottaa angstahtavampaa ficciä, se tuntuu viittaamaan enemmän siihen, että Ginny ja Luna eroavat etäisinä, ja jäävät haikailemaan mutta mahdollisuuksia mihinkään ei näytä olevan. Toisaalta se kuitenkin kuvaa ficciä hyvin, kun on lukenut. Eli vähän ristiriitaisia tuntemuksia siitä.

Olisi ihan superkiva saada jatkoa <3
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus