Kirjoittaja Aihe: Yksin erilainen, S, Regulus & Voldemort, LW13, oneshot  (Luettu 3126 kertaa)

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 785
  • Not killing people is really hard.
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst (deathfic)
Hahmot: Regulus & Voldemort
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Rowlingille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: Reguluksen ja Voldemortin ajatelmia medaljongista ja sen paljastumisesta.

A/N: Lyrics Wheel 13:sta sanat meinas tuottaa harmaita hiuksia enemmänkin, mutta sitten kun vihdoin sain idean niin tää syntyi kyllä aika nopeasti muutamassa tunnissa. Kiitos inspiraatioavusta LillaMyylle, tää on omistettu puoliksi sulle ja puoliksi sille, keneltä sainkaan nää sanat <3

Ainiin ja tää on myös osaltaan AU, koska Regulus ei kuole tässä niin kuin canonissa.

Teksti osallistuu haasteisiin Pahishaaste (Lordi Voldemort), Kerää kaikki hahmot-haaste (Regulus Musta) ja Lyrics Wheel 13 (Sonata Arctica - The Vice).



Yksin erilainen

Number nine out of eleven little littermates,
rotten apples all the way.
Littermates all with different fates,
taught them almost all I knew.


Kun ensimmäistä kertaa kuulin hirnyrkeistä, tiesin välittömästi, että minun pitäisi tehdä jotain. Kukaan muu ei tulisi ikinä tekemään mitään, kukaan muu ei tulisi koskaan kuulemaan asiasta, ei ainakaan jos se Voldemortista olisi kiinni. Tai kyllähän minä tiesin jo silloin, ettei Dumbledore voinut olla tietämättä asiasta, tai ainakaan aavistamatta sitä. Mutta hän oli vanha jo silloin, ei hän olisi voinut tehdä asialle mitään yksin. Sillä hetkellä koin, että valinta oli minun, eikä sen valinnan jälkeen ollut enää takaisin kääntymistä. Siitäkin huolimatta olin valmis uhraamaan oman henkeni yhteisen hyvän vuoksi.

***

And now the best, the primus,
number nine of eleven little littermates,
feeling almighty
is after my throne


Kyllähän minä hänestä huomasin jo ensimmäisten päivien jälkeen, että jokin oli hullusti. Siksihän pidin kuolonsyöjäni lähellä itseäni, jotta voisin helpommin lukea heidän käytöksestään asioita, joita vain minä saatoin heistä lukea. Juuri siksi sain aina tietää heti, mikäli joku heistä aikoi pettää minut. Regulus ei ollut mitenkään erilainen. Hänen käytöksensä muuttui tiukemmaksi, hän noudatti sääntöjä tarkemmin ja vaikka hän yritti piilottaa sen, hän selvästi pelkäsi joka kerran minut nähdessään. Siitäkin huolimatta annoin hänen jatkaa - halusin nähdä mitä hän oli saanut selville ja mitä hän aikoisi tehdä. Ja kertoisiko hän jollekulle. Sillä salaisuus ei saanut levitä. Annoin hänen tehdä tihutöitään, vaikkakin siitä lähtien pidin huolen, että hän oli mahdollisimman paljon kiireinen minun antamieni tehtävien kanssa. Eikä hän tietenkään ymmärtänyt, että minä tiesin hänestä.

In the bright daylight, little number nine,
dressed to kill, much like me.
Takes a look at the free world behind the gate,
of a castle and escapes

I leave the baits, the night awaits
Snare well hidden for the littermate
Evaded all but one, one by one.

Eleven little litter mates, annihilate
only number nine's not in sight.
Hiding for the moonlight eats the day
Kisses burn the paper-thin wings away.


Ei ainakaan ennen kuin sinä päivänä, kun hän ei enää palannut varjostuskierrokseltaan. Vuorokautta myöhemmin Marlene McKinnon perheineen löydettiin kuolleina kotoaan. En tiedä miksi, ilmeisesti Regulus kuvitteli hankkineensa siten lisäaikaa itselleen. Mutta siitä hetkestä lähtien hän varmasti myös tiesi, että tiesin hänen petturuudestaan. Eikä kukaan petä Pimeyden Lordia ilman seurauksia. Vielä ennen sitä olisin ehkä voinut suoda hänelle anteeksiannon. Sen jälkeen en. Mutta edelleenkään en tiennyt tärkeintä: mitä kaikkea hän olikaan saanut selville? En mitenkään pystynyt estämään häntä, jos en tiennyt mitä hän aikoi tai missä hän oli.

***

Don't love me, don't you dare,
I lie, I cheat and I don't care.
Don't you go telling me tales about fidelity
Truth ain't safe with me.


Lopulta sain selville viimeisenkin yksityiskohdan, tein suunnitelman ja laitoin sen käytäntöön. Tiesin, että hirnyrkki oli medaljonki, joten hankin sellaisen, kirjoitin viestin valmiiksi ja kehitin jopa itselleni muutaman tunnin ylimääräistä aikaa - ikävä kyllä tavalla, jota en olisi halunnut toteuttaa. Sain joka tapauksessa tarvitsemani ajan, löysin luolan ja medaljongin, sain sen jopa pois luolasta. Onnistuin piilottamaan sen sinne, mistä Voldemort sitä kaikista vähiten etsisi: Mustan sukukartanoon.

Someone got to know me well
drowned me in a wishing well,
making mistakes, we all do,
worst of mine was trusting in a stranger.


Kyllähän minä tiesin, että tiesit minusta ja aikeistani jo pitkään. Annoin sinun vain olla siinä luulossa, etten osaisi aavistaa mitään. Ainakin näin sain itselleni lisäaikaa, vaikka koko ajan elinkin pelossa, että pian aikani loppuisi. Ehdin kuitenkin tehdä sen, mitä tarvitsi, ja nyt voin kuolla onnellisena. Vaikka sinun käsissäsi. Ei minun koskaan olisi pitänyt luottaa sinuun, enhän edes tuntenut sinua.

***

For now I'm feeling fine,
drank poison liked the sign
Now touch the greatest fear,
impaired to look sincere.

One step behind you, turn around,
and I am gone with what I need.
The essence of timely death,
cold and dark, love less hard.


Palatessani takaisin Kalmanhanaukiolta hymyilen itsekseni. Tätä tehtävää en voinut luottaa kenenkään toisen käsiin. Tämä tehtävä minun piti hoitaa itse, sillä en pysty luottamaan enää kehenkään.

Mutta itseeni voin luottaa aina.
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Yksin erilainen, S, Regulus & Voldemort, LW13, oneshot
« Vastaus #1 : 24.08.2015 09:17:11 »
Jeeejeeee, kiitoksia puolikkaasta omistuksesta! <3 Mutta siis hitsit, että tähän oli oikeasti HAUSKA keksiä kaikkea inspiraatioapua sulle, koska taisin ehkä vahingossa vähän inspiroitua itsekin siinä metsästäessäni kaikkea kivaa. :D Alkutiedot sai kyllä mut vähän solmuun, koska genrejen kohdalla luki deathfic ja sitten kuitenkin sanoit, että tämä on AU, "koska Regulus ei kuole tässä niin kuin canonissa", mutta sitte tajusin sen viimein, että tarkoititkin varmaan, että Regulus ei kuole samalla tavalla kuin canonissa. Kyllä, äidinkieleni on suomi, enkä siltikään tajua sitä aina... xD

Tykkään tässä erityisesti siitä, että Voldemort luulee olevansa hyvin perillä Reguluksesta tämän tietämättä, vaikka todellisuus onkin aivan toinen, Regulus on selkeästi jo vähän liiankin ovela Voldemortille. Välillä tässä oli hankala pysyä kärryillä, kumpi hahmoista oli se, jonka kautta tarinaa kerrottiin, kunnes siihen pääsi todella sisään, mutta jotenkin kuitenkin tykkäsin siitä. Tämä olisi voinut tuntua kenties liian "lapsenomaiselta" tai jotain, jos joka kohdassa olisi heti ollut maininta (tavalla tai toisella), että tämä on Reguluksen näkökulmaa ja tämä taas Lordi Voldemortin. Tällä tavoin lukija pysyi jotenkin sopivan irrallisena tekstistä mun mielestäni, koska nyt joutui ihan oikeasti lukemaan tätä ajatuksen kanssa. (:

Nyt selvisi myös se, mihin sä tarvitsit sitä jonkun Kiltalaisen nimeä, koska mä illalla pohdin aika pitkäänkin, että mihin ihmeeseen sä sitä tarvitset. Se kyllä sopii tuohon varsin hyvin, koska totta kai Regulus tarvitsee jonkunlaisen keinon, jolla naamioida tekemisensä ja murha on siihen varmaan ihan sopiva, vaikka hän itse ei pitänytkään siitä, mikä kuvaa hahmoa mielestäni varsin osuvasti. Harmi vain Marlene McKinnonin ja hänen perheensä puolesta, mutta sitten taas toisaalta sodassa tulee aina uhreja no matter what, ja kenties heidän uhrauksensa oli kuitenkin hyvistenkin kannalta enemmän positiivinen asia, koska siten Regulus sai sen medaljongin pois sieltä luolasta, koska jotenkin musta tuntuu, että jos Harrylla/Dumbledorella olisi Puoliverisen prinssin lopussa ollut se aito hirnyrkki, niin siitä olisi noussut suurempi haloo. Joko niin että kuolonsyöjät olisivat jotenkin havainneet sen tai sitten se olisi aiheuttanut paljon enemmän harmeja ihan itse, en tiedä, mutta tuskinpa siitä oikeasta hirnyrkistä oltaisiin selvitty yhtä vähällä vaivalla kuin siitä Reguluksen medaljongista.

Lopetus oli mun mielestäni varsin vaikuttava, tuollainen lyhyt ja ytimekäs. Se muutenkin mun mielestäni kiteyttä Lordi Voldemortin aika hienosti, koska loppupeleissä hän kuitenkin luottaa vain itseensä, koska ihmiset ovat kieroja ja voivat pettää silmääkään räpäyttämättä. Plus, että jos hän olisi käskenyt jonkun toisen kuolonsyöjän tappamaan Reguluksen (niin kuin mä nyt oletan tässä tapahtuneen), niin sittenhän Voldemort olisi joutunut selittämään tälle kuolonsyöjälle, että MIKSI Regulus piti tappaa, kun taas hoitaessaan sen itse, sitä ei tarvitse selitellä yhtään kenellekään. Paljon helpompaa, kun voi vaan mennä sinne ja hoitaa hommansa.

Kaiken kaikkiaan täytyy kyllä sanoa, että tykkään ja valtavasti tykkäänkin! Regulus on muutenkin hahmona mielenkiintoinen, koska hänestä on niin pirun vähän canonissa, ja tuota biisiäni juntatessani eilen (soi muuten nyt päässä, että kiitoksia tästä! :D) tästä biisistä tuli ihan oikeasti aivan Regulus mieleen tuossa kohtaa, mikä saattaa kyllä johtua ihan siitäkin, että sitähän siellä koko ajan ideoitiin. Kuitenkin biisi sopii ficciin kuin nenä päähän, vai pitäisikö sanoa, että ficci sopii biisiin, kun tämä on LW-haasteeseen kirjoitettu... :D No, anygays, tykkään tästä ihan älyttömästi ja tykkään edelleenkin tuosta puolikkaasta omistuksesta! ((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid