Frozen, S, Dramione

[Lyn]

// Alaotsikko: Herm/Draco, songfic, angst, S, one-shot

Title: Frozen
Author: Lyn
Beta: zcuny
Genre: angst, songfic
Pairing: Draco/Hermione
Rating: S
Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat J.K.Rowlingille, enkä minä saa tästä mitään muuta kuin kirjoittamisen ilon.
A/N: Juu, tämä on siis lähtöisin Ideerin haasteesta

Vielä toinen toive kappaleen sanoihin perustuen. Eli siis Within Temptationin kappale Frozen. Juoni on vielä ihan auki, samoin genret ja ratingit. Se vain, että tahtoisin mahdollisessa parituksessa toisen osapuolen olevan kuolonsyöjä!Draco. (Paritus ei siis ole pakollinen, mutta tuo Draco olisi kuitenkin mukana.

Kyseessä on ensimmäinen ficcini, joten kaikenlainen palaute on erittäin tervetullutta. Suurkiitokset ihanalle betalleni!


I can't feel my senses
I just feel the cold
All colours seem to fade away
I can't reach my soul

Pidät minua tunteettomana, tämän jälkeen olen sinulle jäätä. Siltä minustakin nyt tuntuu, kun joudun jättämään sinut. Minulla on kylmä ja olen tukahduttanut kaikki tunteeni, sillä muuten sinä joudut katumaan. Ennen niin värikäs maailma on minulle nyt väritön, kaikki hauska menettänyt merkityksensä.

I would stop running
If I knew there was a chance
It tears me apart to sacrifice it all
But I'm forced to let go

En olisi ikinä aloittanutkaan tätä, jos olisin tiennyt että jonain päivänä minulla olisi joku jota rakastaa aidosti, joku joka välittää minusta kuten sinä. Minuun sattuu kun näen sinut nukkumassa, kasvoillasi on lempeä hymy ja ruskeat hiuksesi leviävät pitkin tyynyä. Aamulla kun heräät, en ole enää vierelläsi. Löydät kirjeen keittiön pöydältä, jossa sanon lähteneeni enkä enää koskaan palaa. En ikinä halunnut lähteä näin, en halunnut edes lähteä. Mutta minun on pakko mennä.

Tell me I'm frozen, but what can I do?
Can't tell the reasons, I did it for you.
When lies turn into truth, I sacrifice for you.
You say that I am frozen, but what can I do?

Minua paleltaa, ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Kumpa voisinkin kertoa sinulle syyni. Mutta hän kielsi, ja saatoin jättää sinulle vain tyhjänpäiväisen kirjeen. Kuitenkin tein sen sinun vuoksesi, ja olisin valmis tekemään sen kuinka monta kertaa tahansa. Näin voin vahtia sinua aina, katsoa ettei sinulle tapahdu mitään. Minä tiedän että luulet minun olevan kylmä, välinpitämätön, mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä?

I can feel your sorrow.
You won't forgive me
But I know you'll be alright
It tears me apart that you will never know
But I have to let go

Voin nähdä sieluni silmin kuinka heräät aamulla, ihmettelet ehkä, miksen nuku vierelläsi. Kävelet keittöön, kuten joka ikinen aamu aina ennenkin. Minä en ole sielläkään, mutta näet kirjeeni mahonkisella keittiön pöydällä. Sinua pelottaa kun katsot kirjettä sillä tiedät, etten ikinä jätä viestiä lähtiessäni jonnekkin. Varovasti otat pergamentin pöydältä ja avaat sen. Silmäsi laajenevat kun luet tekstiä, rivi riviltä. Jossain vaiheessa polvesi pettävät ja tipahdat lattialle. Enempää en kestä ajatella. Et anna minulle ikinä anteeksi, mutta olet niin vahva, että tiedän sinun selviävän. Vihaan itseäni koska laitan sinut kärsimään.

Tell me I'm frozen, but what can I do?
Can't tell the reasons, I did it for you
When lies turn into truth, I sacrifice for you
You say that I am frozen, but what can I do?

Minun on kuitenkin pakko tukahduttaa itseni, estää kyyneleet. Ottaa esille se ulkokuori, johon sinä niin hyvin tutustuit kouluaikoina. Sinulta vei kauan murtaa tuo kuori kokonaan, mutta teen työsi turhaksi. Naurahdan ivallisesti ohi kävelevälle miehelle. Sitten pudistan päätäni, tietäen, että kohta sinä heräät ja kävelet keittiöön. Mutta silloin minä olen jo kaukana.

Everything will slip away
Shattered pieces will remain
When memories fade into emptiness
Only time will tell its tale
If it all has been in vain

Joskus sinä jatkat elämääsi kuin minua ei olisi ollutkaan. Sisälläsi kannat aina sitä tuskaa jonka minä aiheutin, niitä murskattuja palasia, jotka olivat joskus ehjä sydän. Sitten joskus, pitkän ajan päästä, sinä vain unohdat, muistot haalistuvat pois. Mutta niistä palasista et koskaan pääse eroon, tai sitten löydät jonkun, jonka ansaitset, ja joka korjaa sinut, jonkun joka yhdistää palaset taas ehjäksi kokonaisuudeksi. Jos tämä kaikki osoittautuu turhaksi, jos jotakin menee pieleen, saat tietää kaiken. Silloin kun hetkeni tulee, en käytä voimiani puollustautumiseen, vaan loitsuun, joka paljastaa sinulle kaiken. Toivon että silloin ymmärrät.

Tell me I'm frozen, but what can I do?
Can't tell the reasons, I did it for you
When lies turn into truth, I sacrifice for you
You say that I am frozen, but what can I do?

Olen perillä, muut odottavat minua tuossa rakennuksessa. Käsivarttani kivistää kohdasta, jossa tiedän pimeän piirron olevan. Katsahdan taloon, se vaikutta kylmältä ja vaaralliselta, vaikka ikkunoissa palaa valoja ja sisältä kuuluu puheensorinaa. Huokaisen ja kokoan ilmeeni. Nyt minusta täytyy tulla se kymä ihminen, se jota sinä aina vihasit. Minun oli pakko uhrautua, sinun vuoksesi. Kun astun ovesta sisään tiedän silmieni olevan jäätä.

A/N: Kiitos myös kaikille, jotka jaksoivat lukea tähän asti.

[sugared]

Oi oi, hieno ficci! Mitenkäs tämä oli tänne hautautunut?

Keräilin materiaalia kommenttiini jo lukiessani, mutta ficin loppu vähän niin kuin käänsi kaiken päälaelleen. :---D No, lähdetään joka tapauksessa siitä, mitä ajattelin ennen kuin olin lukenut loppuun.

Hermione/Draco-ficeissä taitaa yleensä olla mukana tää kuvio, että Draco satuttaa Hermionea ja mahdollisesti jättää sen, ettei satuttais enää. En oo koskaan oikein tajunnut, että miksi näin, koska mun mielestä lähteminen on pelkurin valinta. Enkä muutenkaan ymmärrä, et miks Dracon rakkaus on aina jotenkin vahingollista... ei se nyt varmaan mikään maailman ihanin kumppani ole, mut ei se musta mikään sosiopaatti/narsisti/rakkausmahdoton ole. No, joka tapauksessa, aattelin ensin, että tässä on siis se perinteinen kuvio meneillään – hienosti toteutettuna, tietenkin.

Sitten luin ficin loppuun! Ja sitten luin ficin toiseen kertaan, ja se avautui ihan eri tavalla. Tykkäsin tästä todella paljon, siitä, miten Dracon on pakko lähteä (ja oikeastaan kuitenkaan ei ole), miten hän joutuu jättämään rakastamansa naisen saamatta mahdollisuutta selittää. Tekstistä välittyi kauniisti epätoivo ja katkeruus mutta myös rakkaus Hermionea kohtaan.

Voin nähdä sieluni silmin kuinka heräät aamulla, ihmettelet ehkä, miksen nuku vierelläsi. Kävelet keittöön, kuten joka ikinen aamu aina ennenkin. Minä en ole sielläkään, mutta näet kirjeeni mahonkisella keittiön pöydällä. Sinua pelottaa kun katsot kirjettä sillä tiedät, etten ikinä jätä viestiä lähtiessäni jonnekkin.

Tämä oli yksi suosikkikohdistani, erityisesti tuo viimeinen virke. (Jonnekin kirjoitetaan muuten yhdellä k:lla.)

Olen perillä, muut odottavat minua tuossa rakennuksessa. Käsivarttani kivistää kohdasta, jossa tiedän pimeän piirron olevan. Katsahdan taloon, se vaikutta kylmältä ja vaaralliselta, vaikka ikkunoissa palaa valoja ja sisältä kuuluu puheensorinaa. Huokaisen ja kokoan ilmeeni. Nyt minusta täytyy tulla se kymä ihminen, se jota sinä aina vihasit. Minun oli pakko uhrautua, sinun vuoksesi. Kun astun ovesta sisään tiedän silmieni olevan jäätä.

Loppu on todella tehokas, etenkin, kun siihen ei osaa valmistautua. Lukija on samassa tilanteessa kuin Hermione, Dracon kirje kädessä ja mielessä kysymyksiä siitä, miksi tämä lähti. Lukija tosin on tässä tapauksessa Hermione-parkaa onnekkaampi.

Hyvin kaunis ficci, kiitos lukukokemuksesta!

[Lyn]

Uu joku oli kommentoinut? Aww, kiitusta Ihanan pitkä kommentti *lähettää keksin* Kiitos <3