Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[Isfet]

Olen ollut niin pitkän aikaa hiljaa että kirjoitan nyt edes tällaisen pienen kommentin ilmaistakseni ihastustani.

Juoni tiivistyy enkä osaa kuin pelätä miten tämä kaikki vielä kietoutuu yhteen nyt kun loppu on jo lähellä! Alisa ei näemmä voi välttää draamaa, niin ihanaa kuin omassa kuplassa olisikin elellä. Rakastan tapaa jolla kuvaat Alisan ja Valven hiljalleen rakentunutta suhdetta, luottamusta ja läheisyyttä, kaiken hellyyttä. Sulaisin lattialle ellei kuninkaan kohtaamista tarvitsisi jännittää!

Mitenköhän Alisa mahtaa sopeutua rooliinsa ja liekkö edes selvää millainen sen kannattaisi olla? Itse ainakin epäilen että jokainen ele tulkitaan jollakin tapaa, eikä yksikään niistä välttämättä ole "oikea" tai mieluinen. Jään odottelemaan jatkoa 

[Juuli]

Nyt on pakko kommentoida!

”Olen sinua vastassa, kun palaat kotiin.”

Minä painan sen mieleeni kuin talismaanin: hänen äänensä, kun hän sanoo sanan koti.

Lainaan tämän saman kohdan kuin Crys, koska sama tunne kuin kyseistä lukua lukiessani iski taas kun näin tämän pätkän kommentissa. Tämähän on tällainen vähän siirappinen söpöilykohta, kun Valve sanoo Kalvaslinnaa kodiksi ja se koskettaa Alisaa jne. Mutta. Minun reaktio ei ollut sydänsilmiä, vaan tämä kohta sai kuin jotain kylmää ja inhottavaa valumaan selkää pitkin. Aavistus, että jos kaikki menee hovissa hyvin, kaikki on liian hyvin. Aavistus, että jokin menee oikeasti tosi pahasti pieleen. Hassua tosiaan, että sama tunne palasi toiseenkin kertaan ja se tulee tosi vahvana. Taidan olla pahasti draamaa vailla. Tekeepähän lukukokemuksesta jännittävän.

Näitä vähän kerrallaan päivitettäviä tarinoita lukiessa tulee aina sellainen ylpeys, kun kirjoittajan vauhti ei tyssää tällaisiin kohtiin, jossa tarina selvästi muuttuu. Miljöö vaihtuu, ei ollakaan enää Kalvaslinnan tiluksilla jo tutulla alueella tai pienessä rantakaupungissa, vaan kyseessä on suuri kaupunki. Tulee uusia hahmoja ja paljon kehiteltävää. Juoni tiivistyy (kuten Isfet asian osuvasti ilmaisi) ja loppuhuipennus lähestyy.

Tuon Kiiran kanssa käydyn keskustelun jälkeen haluan ehdottomasti päästä "tapaamaan" Reinan. Uteliaisuus heräsi. Kuvailet noitia ja heidän luontoaan mielestäni mielenkiintoisesti ja sitten kun Reina on vielä puoliverinen niin en malta odottaa, että pääsen lukemaan, miten kirjoitat hänestä.

Toivottavasti en luo turhia paineita näillä höpinöilläni.

”Pitäkää huoli itsestänne, emäntä”, Edda vastaa. Hänen sanansa, niistä paistava rakkaus, on saada äkilliset kyyneleet kihoamaan silmiini.

Emäntä! Sieltä se tuli ensimmäistä kertaa. Ihanaa Edda!

[Kaarne]

No niin! Läpiluku on edennyt vähän yli 40. osan (olen todella, todella hidas -.- ) ja ajattelin tulla tässä välissä kommentoimaan pari täysin höpölöpöajatusta.

Ensinnäkin:

Tällä tarinalla on tosi hyvä uudelleenlukupotentiaali! Se johtuu osittain siitä, että hahmojen suhde kehittyy sellaista rauhaisaa tahtia, mutta sekä Valve että Alisa kulkevat tosi pitkän matkan päätyäkseen siihen pisteeseen, jossa tässä kohtaa ovat. Siksi Alisa, joka on hermostuneena seremoniassa, on tosi erilainen kuin Alisa, joka tietää Valven rakastavan häntä ja on herännyt hyväksymään oman taikuutensa. Se kasvu näkyy tosi hienosti alkua vasten. ❤️ Vaikka alkupuolessa olisikin sinun mielestäsi paljon uudelleenkirjoitettavaa, se on kyllä jo nyt tosi vahva alku. Vaikka tulikin tosi nostalginen olo, kun miettii sitä, mistä tämä tarina lähti liikkeelle. ❤️

Toinen juttu, jota olen tässä miettinyt, on se, että tulee kyllä olemaan tosi erilaista lukea tämä konkreettisesti alusta loppuun kerralla - ja sitten joskus se valmis kirja - kun prosessia on seurannut alusta alkaen. Sitä kautta tarinaan on syntynyt tosi syvä suhde, mutta juuri siksi on toisaalta ollut hauskaa astua takaisin alkupisteeseen. On paljon asioita ja etenkin yksityiskohtia, joita en muistanut kunnolla, mutta jotka tuntuvat nyt eri tavalla merkityksellisiltä. (Kirjoitan niistä myöhemmin tarkemmin sitten kun luen koko tämän tarinan läpi, kun sillä on loppukin. )

Joka tapauksessa: olen iloinen, että päädyin lukemaan tätä uudelleen nyt, koska tämä on edelleen tosi hyvä! Tulen höpisemään jotain tämän uudelleenlukumatkan varrelta aina silloin tällöin, mutta tuskin mitään tämän koherentimpaa, koska nyt luen tätä ihan vaan silleen "lohtutekstinä" silloin, kun en jaksa lukea mitään ahdistavaa tai surullista tai potentiaalisesti huonoa.

[Okakettu]

Vastailen tässä välissä kommentteihin, kiitos niistä hirmuisesti. Ovat piristäneet paljon töiden keskellä. ♥ Seuraavat osat eivät tule valitettavasti ilmestymään luultavasti vielä hetkeen – työmääräni kasvoi töissä huomattavasti tässä kuussa, eikä minulla ole ollut jaksamista luoviin projekteihin, varsinkin kun kyseessä on tämä viimeinen tarinakaari. Syyskuussa tilanne helpottaa, vaikka saattaa olla, että kirjoitan hoviosuuden kokonaisuudessaan valmiiksi ennen julkaisemista. Jatkoa tulee joka tapauksessa enemmin tai myöhemmin.

Crys: Todella mukava kuulla, että tykkäsit tuosta Alisan ja Valven yhteisestä aamusta ja etenkin myöhemmästä letitys-kohtauksesta – itsekin ajattelin nimenomaan noin, että siinä tavanomaiset roolit menevät hiukan päälaelleen, ja se oli hauska kirjoittaa. Valven hiusten punoksista ja muista on ollut mainintoja aina välillä, niin en voinut käyttää tilaisuutta käyttämättä. Jep, mitä jos -kuvitelmat ovat parhautta! Minua hymyilytti aikoinaan kun luin NKKTL-spinoffia, että me ollaan oltu taas selvästi samalla aaltopituudella, kun itsekin suunnittelin juuri tätä kohtausta niihin aikoihin (mistä tulikin mieleen, kun mainitsit silloin kommenttivastauksessa mahdollisesta NKKTL-AU:sta siihen liittyen, niin lukisin sellaisen enemmän kuin mielelläni ♥). Kiirasta oli hauska kirjoittaa pitkästä pitkästä aikaa, hienoa että tykkäät hänestä ja siitä miten verinoituus hänessä ilmenee. Tosiaan, Martin on Simonin sukunimi, eli kyseessä on yksi ja sama henkilö – tästä oli kyselyä muuallakin, joten kyseessä on ollut selvästi vähän epäselvä kohta, pahoittelut. Muutan sen selkeämmäksi kunhan ennätän taas tämän tekstin pariin kunnolla. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentistasi. ♥

Isfet: Ilahdutti paljon huomata sinun kommentoineen, hienoa että olet tätä yhä seuraamassa ja että olet pitänyt lukemastasi. Olen hyvilläni että juonen tiivistyminen välittyy, draamalta ei tosiaan voida tässä vaiheessa välttyä, vaikka pakko myöntää, että kalvaslinnan omasta kuplasta kirjoittaminen oli oikein mukavaa sekin. Ihanaa, että myös Alisan ja Valven suhteen kuvaus on ollut mieleesi, hellyyttä olen halunnut ehdottomasti korostaa (koska tämä postaus olen minä, heh).   Saas tosiaan nähdä miten tässä lopussa käy, kiitos paljon lukemisesta ja kommentistasi. ♥

Juuli: Olen pyrkinyt tuomaan näihin osiin mukaan myös omanlaistaan pahaenteisyyttä, joten moinen reaktio on ehdottomasti sopiva, sanoisin! Niin kyllä ehdottomasti sydänsilmätkin, heh. Ja hyvä vain, että reaktio on vahva, sen voinen nimittäin luvata, että draamaa on tulossa. Nuo aiemmat osat olivat haastavia juurikin siksi, että miljöö ja sen myötä tarinan sävy vaihtuu, joten ilahduin todella paljon, että huomioit sen – tämän tarinan kohdalla olen oppinut, että rimakauhu ja vaikeat kohdat ratkeavat vain kirjoittamalla. Harmi, että julkaisutahti nyt hidastui, mutta se johtuu töistäni. Todella hienoa kuulla, että Kiiran kohtaaminen sai odottamaan myös Reinan tapaamista, sitä toivoinkin. Ja ei huolta, en ota paineita. Ihanaa että nostit esiin tuon emäntä-kohdan, se oli minulle itselleni tärkeä yksityiskohta. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentistasi.  ♥

Vehka: Olen todella otettu, että päätit aloittaa tämän lukemisen alusta lähtien ja että tällä on mielestäsi uudelleenlukupotentiaalia – sellaiset tarinat ovat omasta mielestäni ehdottomasti parhaimpia. Merkitsee myös paljon kuulla, että alku on sinusta nykyiselläänkin vahva ja että esiin on noussut nyt eri tavalla merkityksellisiä yksityiskohtia. Se tsemppasi suuresti! Ymmärrän hyvin tuon nostalgian, kuten myös syvän suhteen; omani Kellopelisydämeen on varmasti hyvin samankaltainen, kun olen sen eri versioita seurannut alusta alkaen. ♥ Kiitos paljon lukemisesta ja kommentistasi. ♥

[zilah]

Pakko oli ottaa itseään niskasta kiinni ja kommentoida. Miten sitä aina niin laiskottaakin, vaikka kuinka olisi ihana tarina, joka todellakin kommenttinsa ansaitsee? 

Tämä on kyllä ollut huikea matka kaiken kaikkiaan. Aina siitä asti, kun tähän ensimmäisen kerran törmäsin aivan vahingossa kommenttikampanjan kautta. Vaikken normaalisti ota näin pitkiä tekstejä luettavaksi sitä kautta, niin tämä ei vain jättänyt rauhaan. Ja niiden parhaiden tarinoiden merkki onkin aina se, että ne imaisevat mukaansa heti kättelyssä.

Olet onnistunut rakentamaan todella ehjän ja uskottavan maailman, jossa kaikki osaset ja hahmot sopivat paikalleen, ja silti aina vain jätät lukijan janoamaan lisää. Alisan kehityskaari on hienoa luettavaa, mutta pidän todella paljon myös siitä, miten olet onnistunut tuomaan Valvenkin hahmoon haavoittuvuutta ja sitä kautta syvyyttä.

Kuningas Edmund kuulostaa todella puistattavalta tyypiltä, ja tällä hetkellä kauhistuttaa toden teolla se, mitä hän vielä keksii. Hyvin paljon on vielä langanpäitä, mitä pitää sitoa yhteen, mutta odotan innolla jatkoa.

Kauniiksi lopuksi, pakko kompata Kaarnea. Minä toden totta palan halusta lukea tämän uudelleen sitten, kun tämä on valmis. Ja aivan varmasti, jos joskus tämän julkaiset, kipitän kirjakauppaan ja ostan, vaikka siihen menisi viimeiset rahani!

Kiitos, kun olet jaksanut kirjoittaa tätä! <3 Se on ilahduttanut päiviäni suunnattomasti!



zilah

[Kaarne]

Olen tänään lukenut taas pari osaa eteenpäin, kun en ole jaksanut lukea mitään muuta, ja vaikka en nyt jaksa myöskään tähän kommenttiin kirjoittaa mitään kovin yksityiskohtaista (lue: oikein mitään, koska pää on tyhjä), halusin tulla sanomaan, että tämä on kyllä kerta toisensa jälkeen hyvin lohdullinen ja lempeä teksti. ❤️ Sellainen, joka toimii todella hyvin juuri väsyneinä päivinä, kun tekee mieli lukea jotakin tuttua, toiveikasta, lämmintä ja sopivasti haikeaa.

Etenen tämän kanssa taas aika hitaasti, mutta ainakin tulen aina takaisin, joten ennemmin tai myöhemmin pääsen taas nykyhetkeen kiinni. Siihen asti: paljon rohkeutta ja sitkeyttä ja kaikkea hyvää hoviosuuden viimeistelyyn. ❤️ Siitä tulee hyvä.

[Kaarne]

No niin! Siteeraan alkuun itseäni ja reaktioitani tämän tekstin kanssa:


!!!!!!!!

APUA EI!!!!

!!! Ihan hirveääääää!!!

😭😭😭 Voi Alisa-parka!


Sitten itse asiaan! Ensin suuren suuren kritiikki:

Kuningas Edmund on ehkä poikamaisen komea, mutta hän on myös vallanhimoinen ja vaarallinen. Muistan, mitä Simon Edmundista minulle hetki sitten kertoi. Hän on kyennyt julmuuteen jo kauan ennen kuninkuuttaan tai tavattuaan Reinan.

Muokkaisin tämän, että "jo kauan ennen kuninkuuttaan tai Reinan tapaamista", koska nyt se ei ehkä mene ihan oikein. Varma en ole!

Ja sitten kaikkeen muuhun. Ensinnäkin: Olipa ihanaa päästä taas lukemaan tätä! Olen läpiluvussani edelleen jossain alkupuolella, mutta odotan silti uusimpiakin käänteitä aina sydän syrjällään, ja tämä luku oli kyllä todella pysäyttävä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ennakoida, että Edmund on juuri noin hirveä (roskiin koko mies, ja sitten roskin palavaan pätsiin  ), mutta siis huhhuh. Siitä huolimatta tuo ehdotus ihan aidosti otti sydämestä. Ja olit kuvaillut tosi voimakkaasti noita Alisan tunteita koko keskusteluun liittyen, se oli aikamoinen tunnevuoristorata myös lukijalle. Siitä huomaa, että hahmot ovat käyneet itselle kovin rakkaiksi, kun lukiessa aidosti surustuu ja pelkää ja ahdistuu heidän puolestaan. (Ja sitten otti myös hyvällä tapaa sydämestä tämä kohta (ja toim. huom. en ikinä quottaa finikommenteissani mitään joten on Erityinen Arvostuksen Osoitus):

”Hän ei ole kohdellut minua huonosti, teidän korkeutenne. Ei varsinaisesti. Mutta… en näe häntä linnassa kovin paljon. Hän on hyvin etäinen, teidän korkeutenne, aina muualla.”

Totuus, valhe, valhe: ainakin nykyisin.

Tosi hienovarainen ja koruton kohta, mutta pysäyttävä! Otti myös hyvällä tavalla sydämestä. ❤️❤️❤️

Ja no, kun nyt tavoistani poikkean, niin lainaan hitto vie toisenkin kohdan!!!

Ennen kuin ehdin estää, Valven pohjoistornissa lausumat sanat palaavat mieleeni. Sinä katsoit minua. Ainoana kaikista niistä tytöistä sinä todella katsoit minua. Hänen käheä, salaisuuksista riisuttu äänensä. Kätken muiston kiireesti.

Takaumat best ja tämä on aina ❤️❤️❤️ sekä myöskin 😭😭😭. Varsinkin, kun olen itse lukenut alkupuolta uudelleen, ja suhteen alun hapuilu ja varovaisuus ja huolet ja murheet ja Valven sulkeutuneisuus ja kaikki, ja nyt tämä piste, ja ah. En kestä.

Tiiäks, juonipainotteiseksi luvuksi tämä aiheutti kyllä ihan hirveästi tunteita. Luulen, että se johtuu paljolti siitä, että tarinaa on rakennettu hyvin ja huolella, kärsivällisesti. Kun hahmojen kanssa on kulkenut näin pitkän matkan, niin kyllä heitä on valmis myös puolustamaan kynsin ja hampain sitten kun se on tarpeen.

En nyt osaa kyllä sanoa tästä luvusta kerrassaan mitään järkevää saati saa kriitikkolasejani nenälleni, mutta lupaan, että jos joskus tarvitset sitä puolta minusta, se on kyllä myös saatavilla. (Vaikka heh, en tiedä, että kuinka monta kertaa minun pitäisi tämäkin lukea, että pääsisin tunteiden ohi johonkin objektiivisuuteen. Mutta no, se kertoo siitä, että tämä on oikeasti erinomainen luku.)

Ja ai niin, se piti vielä sanoa, että tykkäsin erittäin paljon siitä, miten Alisan tunteita kuvailtiin myös visuaalisten ja tuntoaistielementtien kautta: hänen valonsa, käsiensä, suuttumuksen punan ja sen sellaisen avulla. Se konkretisoi niitä hyvin ja sai kuvittelemaan tilanteen elävämmin.

Onpas tyhmä loppukaneetti, joten totean tähän loppuun vielä, että:

a) kannatti odottaa, b) tämä oli upea, c) ai että, olen niin iloinen että kirjoitat tätä, d) itse olet mahtava ja e) !!!!!!!!! ja vaikka vielä f) ❤️❤️❤️

P. S. EKA!

[Crys]

Sori tällä kertaa en pysty jättämään hienoa kommenttia kun aivot on jossain muualla, mutta halusin kuitenkin jättää puumerkin että pidin ja onpas jännää ja onpas inha Edmund. Ei ihme että Alisan kädet tärisee vihasta ynnä muuta! (Toivoin salaa että Alisa vetäis jostain esiin puukon ja iskis Edmundin kaulaan mutta tämä ei ehkä juonellisesti olisi hyvä keino eikä kauhean alisamaista käytöstä tässä tilanteessa XD Mutta tämä siis todistaa että olit kirjottanut Edmundin hienosti tuommoiseksi ylimieliseksi kuninkaaksi.)
-Crys

[zilah]

Huu! Tämä oli valaiseva, mutta myös hyytävä jakso. Aiemmissa luvuissa  Edmundista on kuultu vielä verrattain vähän, mutta sekin vähä on saanut lukijan mietteliääksi. Tämä luku taasen ryöpsäytti sellaisen määrän tietoa, että tuli jo paha olo lukiessa.

Jo Simonin kertomus paljasti, ettei Edmund tulisi olemaan mikään mukava tuttavuus, mutta tuo tapaaminen antoi hänestä vielä sitäkin vastenmielisemmän kuvan. Pelkkä ajatus ihmisestä, jolla on rajattomasti valtaa ja joka on kasvanut pienestä pitäen niin, että on saanut kaiken haluamansa... sellaisesta tulee väistämättä hirviö. Ja sitä Edmund todella on. Kammottavinta on, että hän itse uskoo täysin siihen, että hänellä on oikeus tehdä aivan mitä haluaa. Totuuden hän on väännellyt mielensä mukaan ja taitaa uskoa itsekin juttuihinsa. Mutta toisaalta, ehkä tässä on juuri se pieni toivon kipinä, johon Alisan ja Valven pitää tarttua. Edmund ei taatusti hurjimmissa kuvitelmissaankaan osaa ennakoida sitä vaihtoehtoa, että Alisa ja Valve ovat rakastavaisia. Hyvä niin.

Pakko sanoa, että tätä lukua oli raskasta ja vastenmielistä lukea. Mutta juuri siksi tämä tarina on niin hieno. Vaikka puistattaakin ajatella, mitä kaikkea Alisa vielä Kuninkaan hovissa kohtaa, niin toivon että hän pääsee takaisin Valven luo ehjin nahoin. <3

Kiitos tästä, ja jatkoa todellakin odotan.




zilah

[Kaarne]

Vuosien jälkeen palasin Finiin ja mitäs täältä löytyikään? Kerrankin oikean mittainen slowburn, ah.

Totuushan on se, ettei koskaan voi kasvattaa jännitettä liian pitkään, ja tässä siinä totisesti kesti. Voi Alisa-rukka! Mutta onneksi Valve on kyllä sen verran ihana, että ei se mitään - hyvää kannattaa odottaa. Vähän niin kuin myös jatkoa tähän tarinaan. 

[Kaarne]

Ei voi tuollaiseen kohtaan lopettaa.

[Kaarne]

Olen erittäin samaa mieltä leidi Kaarneen kanssa.  Miten me nyt selviämme, kun emme tiedä, miten Alisan käy?

Jos olisin tämän tarinan maailmassa, haastaisin mokoman Valerian kaksintaisteluun. 

Tiesitkös muuten, että Valeria muistuttaa nimeltään valeriaanaa, joka on rohtovirmajuuren latinankielinen nimi? Se on mainio lääkekasvi, joten onkin viheliäistä, että noin oivallinen nimi on tuollaisella konnalla!


Noh, löpinät sikseen, tämä oli erittäin oivallinen luku! Jännitystä riitti ja loppu oli yllättävä ja siksi erittäin tehokas. Sydän syrjälläni täällä odottelen tietoa siitä, että miten Alisan käy. (Toivottavasti hän haastaa Valerian kaksintaisteluun.)

[Isfet]

Voi apua, nyt tämä taas käy jännäksi! 

Oli iloinen yllätys taas huomata uusia osia luettavaksi, mutta ymmärrän kyllä jos loppuvuodesta ei ehdi enää julkaista lisää. Ihana tätä on ollut kuitenkin seurailla koko pitkän vuoden ajan.

Kiitos kun olet jaksanut viedä tätä kohti loppua kaikesta huolimatta 

[Hopearausku]

Minun on pitänyt kommentoida tätä jo pitkään, mutten ole uskaltanut Ihan vain, koska en yksinkertaisesti tiedä, miten pukisin sanoiksi kaiken sen, mitä tämä tarina saa minut tuntemaan. Pahoittelut jo etukäteen sekavasta kommentista.

Simppelisti sanottuna tuntuu ihan sille, kuin olisin taas ala-asteella lukemassa Pottereita tai Sormusten herraa läpi ensimmäisiä kertoja. Luin noin kuukausi sitten läpi kaikki siihen mennessä ilmestyneet 382 osaa parissa päivässä, tuijotin kännykkää ja konetta varmaan 10 tuntia vuorokaudessa ihan vaan, koska en millään malttanut jättää tätä tarinaa kesken. Sitten luin lempilukujani uudestaan. Ja uudestaan. En kyllä ihan heti muista, milloin olisin viimeksi ollut näin täynnä fanityttöenergiaa fantasiakertomuksen vuoksi - tai ylipäätään minkään kirjan vuoksi. Ja ihan rehellisesti sanottuna Ævintýr on parempi kuin moni lukemani painettu kirja.

Koko maailma on luotu niin tajuttoman kauniisti ja elävän tuntuisesti. Kalvaslinnan ja sen ympäristön, kuninkaanlinnan ja kaikki tekstissä mainitut kaupungit ja kylät pystyy suorastaan näkemään omin silmin, niin hienosti kaikkea on kuvailtu. (Kuvailu noin ylipäätään on muuten ihan kuin jostain sadusta, niin upeaa ja jollain tavalla unenomaista kautta koko tarinan!) Hahmot ovat hirveän moniulotteisia, ja etenkin Alisa ja Valve tuntuvat luku luvulta todellisemmilta, heidän "yhteenkasvutarinaansa" on ollut huikeaa seurata. Myös taikajärjestelmä on aivan loistava, propsit mielikuvituksellesi - itse en olisi ikimaailmassa pystynyt vastaavaa kehittämään

Ne koristelevat meidät kuolleilla kukilla.

Enkä voi olla hehkuttamatta tätä koko sarjan ensimmäistä lausetta, joka on kertakaikkisen täydellinen aloitusvirke!! Heti herää lukijalle kysymys, ketä ovat "ne", "me" ja miksi "meidät" koristellaan kukilla (joiden kuolleuden (kuolevuuden? kuolleisuuden? apua, suomen kieli on vaikeaa) mainitseminen kertoo jo jotain kertojasta ja hänen suhteestaan elämään ja kasveihin <3). Itse ainakin tulin todella uteliaaksi heti tuosta ensimmäisestä virkkeestä, se on oikein nerokkaalla tavalla toimiva ja mukaansatempaava aloitus.

On ihan älyttömästi muitakin kohtia, joita haluaisin lainailla ja ihkuttaa, mutta ehkä yritän pitää tämän kommentin kohtuullisen mittaisena ja todeta vain, että tämän tekstin parissa on koettu tunteita. Olen ihan hirvittävän kiintynyt tähän päähenkilökaksikkoomme ja hihkunut ääneen aina, kun heidän suhteensa on mennyt jollain tasolla eteenpäin. En yleensä välitä romantiikasta kovinkaan paljoa, mutta pakko myöntää: tällainen slow burn ja höttöily on kyllä aivan IHANAA.

Mutta oi että, miten kamalaan kohtaan tämä viimeisin luku päättyi! Innolla ja jännityksellä odotan tulevia osia ja kauhulla ajattelen sitä, että tämäkin päättyy kohta En kyllä oikeasti tiedä, miten kestäisin sen, ettei tällä tarinalla olisikaan onnellista loppua. Koska sen Alisa ja Valve (ja Edda ja kaikki muutkin ihanat upeasti rakennetut hahmot, joita tämä tarina on täynnä) todella ansaitsisivat. <3

[Ricolette]

Hopearauskun kommentin jälkeen tekee mieli vain kirjoittaa, että joo, olen samaa mieltä kaikesta mitä hän kirjoitti!

Olin siirtänyt tähän tarttumista pitkään syistä joita en enää millään muista. Tämä tempaisi nimittäin mukaansa heti ensimmäisestä raapaleesta alkaen! Voi mikä ihana, kaunis tarina. Olet luonut aivan mielettömän rikkaan ja moniulotteisen maailman ja upeat henkilöhahmot. Alisa ja Valve, en kestä mitä tyyppejä. <3 Ja Edda! Noidat! Kirjoitat ihanasti taikuudesta, miten se toimii kenelläkin, ja erityisesti siitä miten se herää Alisassa. Myöskin tämän tarinan romanttisuus teki muhun vaikutuksen, mikä on hämmentävää, koska yleensä liiallinen höttöisyys ei toimi mulle. Mutta tämän kaiken slow burnin jälkeen kaikki romantiikka ja hempeily oli erittäin tervetullutta!

Luin tämän muutamassa päivässä ja oikeastaan nautin tosi kovasti siitä, että sain vain lukea eteenpäin, ahnehtia suorastaan! Ihan kuin olisin lukenut fantasiaromaania. Kiitos, että olet jaksanut kirjoittaa tätä. Tiesin taitavuutesi jo muiden lukemieni fantasiatekstien perusteella, ja tämä vahvisti käsitystäni kyllä entisestään. Niin hienoa työtä!

[Kaarne]

Olen tätä kaksintaisteluasiaa pohdiskellut ja todennut, että ehkä Alisan ei kannata haastaa Valeriaa kuitenkaan. Ei sitä tiedä, että millainen ketku Valeria on.  Itse en ainakaan häneen luota.

Alisaan sen sijaan luotan, ja siihen, että pian saamme jatkoa. 

[Kaarne]

Heipä hei, suosikkini kaikista maailman Okaketuista! ♥

Tulin kirjoittamaan tämän jalon kommentin kertoakseni, että

a) tekstisi toimii myös tässä viimeisimmässä luvussa vallan erinomaisesti rytmillisesti ja lauserakenteellisesti,
b) täällä on sydän kurkussa pelätty Alisan puolesta (jossain muinaisessa kommentissa muuten kirjoitin Aliisa, ripperino pepperoni)
c) tuo kylpykohtaus oli todella hienon intensiivinen, siinä nousi pala kurkkuun ja huhhuh tuo lopetus, en ole nukkunut joulukuun jälkeen öitäni rauhassa kun olen vaan ollut huolissani
d) joko kerroin, että lopun cliffhanger oli hirveän hurja?
e) mulla on jo ikävä Valvea, mutta...
f) ...vielä ikävämpi on ollut Ævintýriä, joten ihanaa, että saamme tänään uuden luvun.
g) alkaa mennä aakkoset sekaisin, mutta oonko kertonut, että tykkään tästä tarinasta tosi paljon?
h) keksin just, että tähän tulee kaikki aakkoset tähän kommenttiin, joten todettakoon, että mun mielestä oot parhaan originaalitarinan pikarin ansainnut
i)

Ah. Olet siis hänen tottelevainen lemmikkinsä.

Edmund roskiin.
j) Reina saman tien btw.
k) Mulle tulee tästä tarinasta aina välillä mieleen Anne Michaelsin runot, koska tässä on sellaista samanlaista kuulautta ja arkisuutta yhdessä.
l) enkä sano edellistä kevyesti, toim. huom.
m) M niin kuin MITÄ MITÄ MITÄ kun uusi luku tulee, best.
n) Tämä on vuoden paras päivä tähän mennessä. ♥
o) onneksi olkoon myös pikareista!
p) PARASTA!
q) Nyt en kyllä keksi enää kauheasti mitään eeppishienoja juttuja, mutta toivottavasti kommentista on jo käynyt ilmi, miten ilolla suhtaudun tähän tarinaan.
r) tässä kuva, joka kuvaa iloani kun tulee uusi luku
s) Alisa ja Valve voisivatkin hankkia vuoden.
t) Ja kanoja ♥
u) Ja muuttaa kauas Edmundista ja muusta ja elää onnellisina!
v) Alisasta tulee muuten mieleen myös Vasya, vaikka Alisa on kyllä pehmeämpi. Mutta silleen hyvällä tavalla!
w) Todettakoon vielä rohkaisuksi, että ottipa sitten loppukirja kuinka kauan tahansa, maltetaan kyllä odottaa.
x) ja uskon suhun 110%! ♥
y) Ja olen susta superylpeä!
z) Zeniitistä tulee mieleen, että lupaan huomenna julkaista uuden osan Taivaansyvyyttä sit.
å) Ja kerronpa vielä, että en ois vuosia sitten uskonut, että Ævintýr tulee olemaan näin suuren luokan projekti, mutta...
ä) olen hyvin onnellinen, että se on.
ö) Oot paras. ♥

[Kaarne]

EKA!

JEBOU! ♥♥♥

Suuri päivä on koittanut ja Alisa edelleen hengissä, hah! Saan taas nukkua yöni rauhassa.

Tämä oli intensiivinen luku! Ei tuntunut lainkaan filleriltä, vaan tässä kuitenkin pohdittiin jatkuvasti tapahtumia ja siirryttiin pisteestä A pisteeseen B, joten ihan turhaan murehdit. Lisäksi oli ilahduttavaa nähdä, miten luontevasti ja vaistomaisesti Alisa on alkanut käyttää taikuuttaan myös, vaikka toki vielä pieniin asioihin. Ja hei, vaatteiden ja kampausten kuvailua oli mukana ja oikein eloisasti, hyvä!

Palaan myöhemmin taas jonkun hienomman kommentin kanssa, mutta tämä oli jälleen kerran vahva ja toimiva kokonaisuus, jonka luin sydän jännityksestä tykyttäen. Luin kokonaisuuden ääneen ja se on edelleen sellaisena ihanaa luettavaa, kun kaikki soljuu ja tunnelma tihenee, ai että. ♥ Kiitos!

[Crys]

Onnea finipikaraista, olet pystisi ansainnut!! Moinen yleellinen kylpy aiheuttaa ymmärrettävästi ristiriitaisia tunteita Alisalle, tuntee olonsa suojattomaksi ja samalla lämmin ja tuoksuva kylpy on varmasti mukava kokemus, paitsi sitten kun ei enää olekaan kun taikuus tunnistaa uhan Oh nou Reinako se siellä Valerian kautta luimuilee ja nyt ei ole krafjaakaan kaulassa!! Huh, onneksi krafjoja ei kuitenkaan viety eikä Valeria yrittänyt hukuttaa Alisaa kylpyyn krafja on muuten hieno sana en tiiä oonko ennen maininnut siitä (vaikka mulla tuleekin pieni konnotaatio Kafkaan ) Joskus tulee törmättyä fantasiamaailmoihin sijoittuvissa tarinoissa sanoihin, jotka ei ole kovin hienoja tai vaikuttaa vaan teennäisiltä tai mielikuvituksettomilta mutta sä olet tosi hyvin onnistunut sanaston kanssa tämän tekstin puitteissa, pisteet siitä!!

Mahtaa olla Alisalle hankalaa joutua esittämään niin kuin hän pelkäisi ja inhoaisi Valvea, mutta onneksi hän suoriutuu roolistaan ja hänen varovaisuutensa ja epäilynsä kaikkea kohtaan tulee hyvin ilmi. Olit myös kuvannut Edithin ja Valerian hyvin uskottavasti tuohon maailmaan sopivasti palvelustyttöinä siis että heitä voidaan rankaista asioista, jotka eivät edes olisi heidän vikansa. Selitin huonosti mutta siis tarkotin että tuommoiset pienet jutut tekee heistä paljon syvempiä hahmoja roolistaan huolimatta ja saa lukijankin tajuamaan että nämä ovat henkilöitä joilla on oma elämänsä eikä vaan taustahahmoja.

Valerian salaisuus jäikin sitten vielä salaisuudeksi No eiköhän sekin salaisuus selvene aikanaan

Jee ihanaa jos seuraava luku tulee jo tän kuun aikana <3
-Crys

[Crys]

Noniin Valerian salaisuus tosiaan paljastui, Reinahan se siellä kuitenkin! Mahtavaa että nämä kaksi pääsevät viimein tapaamaan, vaikka kohtaaminen ei kovin mukava Alisalle olekaan. On aina kiva kohdata hahmoja, joista on pitkään ollut puhetta, mutta jotka eivät vielä ole kunnolla päässeet esille tarinaan. Jotenkin tykkään Reinasta, hän vaikuttaa sulavalla tavalla kierolta! Eli kaikin puolin mainio hahmo tarinankerronnallisesti! Olet kuvannut häntä muutenkin mielenkiintoisena hahmona, hänen repliikeistään oikein huokuu sulavat uhkaukset Oman lisänsä tuohon tuo tosiaan se että hän puhuttelee Valvea etunimellä niin tuttavallisesti, pidin siitä!

Also, mulla on vähän ikävä Valvea <3 En malta odottaa että Alisa (toivottavasti) pääsee takaisin Valven syleilyyn!
-Crys

(niin ja kiitos tsempeistä NKKTL:n kanssa <3 // lähdinpä jopa oikeasti kirjoittamaan sitä tästä inspiroituneena!)