Okei, aika päästä viimeinkin asiaan.
Mitään hyvää kommenttia tästä ei kyllä tule vieläkään, mutta oh well, koskapa minä mitään järkevää osaisin sanoa muutenkaan.
Näissä viimeisissä luvuissa sitten edellisen kahta sanaa pidemmän kommenttini on tapahtunut todella paljon ja pidän kovasti siitä, miten juoni etenee. Tässä heijastuvat hienosti toisiaan vasten Valven ja Alisan pehmeä, mutta kiivas rakkaus, ja sitten tuo pelko siitä, mitä vierailu hoviin tuo tullessaan. Kontrasti on tosi onnistunut ja saa lukijankin odottamaan tulevaa kauhulla. Silti tässä viimeisessä luvussa se jää hetkeksi taustalle, mutta kummittelee kuitenkin siellä sopivasti niin, että entisestään vahvistaa luvun kirkasta ja lämmintä tunnelmaa. Tykkään itse todella paljon tällaisista "pian voi tapahtua jotain pelottavaa, mutta juuri nyt meillä on vielä toisemme" -tyylisistä käänteistä tarinoissa, eikä tämä ollut poikkeus. ❤️
Pidin myös aiemmissa luvuissa todella paljon tuosta seremonian muistelusta ja siitä, miten olit kirjoittanut viestinviejän ja kaksikkomme kohtaamisen. Siinäkin oli paljon sellaista jännitettä ja myös upeita sanavalintoja, jotka korostivat niitä tunteita ja tunnelmaa, joka ilmassa risteili. Ylipäätään näissä on ollut tunnelma todella kohdallaan aina liekkien värien heijastuksista iltaruskon väreihin, valon ja hämärän vaihteluun ja pölyyn iholla. Käytät kuvailussa sanoja hyvin taidokkaasti ja siksi tekstin pystyy selkeästi näkemään mielessään.
Sitä olen kehunut ennenkin, mutta kehunpa uudelleen, koska tarina ansaitsee sen!
(Yksi lauserakenteellinen trooppi sinulla toistuu vähän turhan paljon, mutta palaan siihen joskus myöhemmin, kun ehdin lukea läpi koko tarinan ja antaa siitä tarpeeksi esimerkkejä. Varmaan sitten, kun se on kokonaisuudessaan valmis. Olen sen verran intuitiivinen lukija, että en kuitenkaan osaisi juuri nyt mössöpäänä muotoilla mitään järkevää rakennekommenttia, ja haluaisin tehdä sen kunnolla, koska se on harvoja kriittisiä juttuja, joita minulla olisi sanottavana.
Kyse ei silti ole isosta asiasta, eli älä pelästy tai ala stressata sitä. Nyt mietin, että oisko tämäkin pitänyt jättää kirjoittamatta tähän, mutta koska tiedän, että teksti on sinulle tärkeä ja haluat hioa siitä mahdollisimman hyvän, niin kirjoitan silti. Vähintäänkin siksi, että voit sitten lopullista editointia aloittaessasi muistuttaa mua tästä, niin saan aikaiseksi antaa sen muotopalautteen.)
Eddan rooli on näissä osissa ollut myös ihana! On ollut lohdullista kuvitella hänet leipomassa leivoksia ja pitämässä huolta kaksikosta juuri sellaisella lempeällä tavalla, jonka hän parhaiten osaa.
Pidin myös kovasti siitä, miten Valve ja Alisa huolehtivat toistensa syömisestä ja jaksamisesta ylipäätään. Heidän välisensä suhde on edelleen ihanan tasapainoinen ja terve, ja pidän paljon siitä, että valta-asetelmakin on tarinan myötä lieventynyt ja muuttunut kahden toisiaan rakastavan ihmisen väliseksi kunnioitukseksi, kiintymykseksi ja toinen toistensa tukemiseksi. Sellaista on virkistävää lukea ja olet myös kirjoittanut sen kehityksen huolellisesti ja hyvin.
Ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei trooppia toisen hahmon käsien hoitamisesta voi käyttää ikinä liikaa.
Odottelen jälleen kerran innolla jatkoa, mutta toivon, että kesällä et joudu turhaan stressaamaan kirjoittamisesta. ❤️ Omassa aikataulussa. Lempeitä, valoisia päiviä ja inspiraatiota sinne, ja kiitos paljon tästä tarinasta ja uusista luvuista!
