Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[zilah]

Voi luoja! Voi Alisa! Voi Edda! Ja voi Valve- raukkaa!

Pakko myöntää, että minullekin tuli kyyneleet silmiin tätä lukiessa ja sydämeni tuntuu pakahtuvan.

Alisalla on nyt paljon sulattelemista. Minä toivon sydämeni pohjasta, että hän kykenee siihen, vaikka helppoa siitä ei varmasti tule. Ja voin vain kuvitella mielessäni, miltä Valvesta täytyy nyt tuntua. Hän kertoi kaiken itseään säästelemättä ja teki itsensä haavoittuvaiseksi, ja nyt hän joutuu miettimään, menettikö Alisan.

Pakko sanoa, että se tunnelataus mikä tästä tekstistä huokuu, on kerta kaikkiaan jotain maagista. Kestää kyllä hetken, ennen kuin toivun. Mutta janoan lisää! <3

Kiitos tästä,


zilah

[Crys]

Tuollaisen keskustelun jälkeen ei ihme, että takaisinmenomatka oli hivenen epämiellyttävä Hyvä että Alisa sentään antoi Valven kertoa tarinansa, ettei jouduttu jäämään jännittämään

Voi Edda, hänen uskollisuutensa Valvea kohtaan on niin suloista ja sitten saatiin nähdä taas hieman Valven lempeämpää puolta, kun hän oli huolissaan siitä, että Edda joutuisi kantamaan kaikkia niitä tunteita sisällään, aws Ja että Edda on aina ollut tuollainen lempeä ja huolehtivainen, vaikka olikin sidoksissa julmaan Rahkoon!

Tuo Valven tarina nuoruudestaan on tavallaan kovin symppis, siinä tulee esiin se miten hyvin rakennettu hahmo hänkin on. Hänessä on virheensä ja hän on tehnyt asioita (tai ollut tekemättä ehkä enemmänkin), joista ei ole ylpeä, mutta on kasvanut ja muuttunut paremmaksi.

Ääääkk viimein saatiin tietää mikä tuo Ævintýr on!!! Jee, tätä on odotettu!! Onpa tosiaan karmivaa, että Rahko keksi käyttää tuollaista asiaa, joka vaikuttaa oikein käytettynä kauniilta kahden maagin väliseltä liitolta johonkin noin itsekkääseen Ja nytpä selvisi kunnolla myös tuo Nessan osuus tarinaan. Voi Valve varmasti tuntee syyllisyyttä kaikesta tuosta, ehkä eniten juuri Nessasta, mietti varmaan, että jos hän olisi tappanut Rahkon itse aikaisemmin, Nessa saattaisi olla selvinnyt

”Loitsun suurin merkitys on kuitenkin yhteydessä, jonka se maagien välille luo. Kyseessä on… taikuudella solmittava liitto. Molemminpuolinen lupaus olla [/]yhdessä[/i] niin kauan

Tuonne oli livahtanut tuollainen rikkonainen kursivointi

Tykkäsin tuosta, että tarina päättyi siihen, että Valve mainitsi sen Seremonian, johon Edmund pakotti hänet osalliseksi, se toi heti kovin vahvasti tietoisuuden tuosta muistelusta nykyisyyteen.

Voi, tuossa on varmasti Alisalla paljon mietittävään, mutta toivottavasti hän lopulta tajuaa, että Valvella ei sinäänsä ollut osaa Rahkon julmuuksiin ja että Valve on muuttunut ja varmasti nyt tekisi toisin, jos saisi tilaisuuden. On se varmaan hankala olla miettimättä, että edelliset morsiammet ovat ehkä kuolleet samoilla käytävillä tai huoneissa, joissa Alisa kävelee.

-Crys

[Kaarne]

Olipa mukavaa palata tämän tekstin pariin nyt, kun siihen oli ehtinyt ilmestyä niin paljon uusia osia. Olen pahoillani, että tauko tarkoitti myös sitä, että en ole kommentoinut ikuisuuteen, koska kyllä tämä teksti olisi sen ansainnut. Mutta toisaalta lukusi jäävät usein niin kutkuttaviin kohtiin, että mieluummin niitä lukee näin ryppäinä.

Valven ja Alisan suhteen vähittäinen kehittyminen on ollut minusta ihanaa seurattavaa, ja sitäkin paremmalta kärsivällisen odotuksen jälkeen saatu suudelma tuntui. Ah! ♥ Tykkäsin siitä, miten Alisa oli lopulta se, joka teki varsinaisen aloitteen, eikä perääntynyt. Muutenkin pidän siitä, että hänestä on selvästi kasvamassa itsenäisempi ja päättäväisempi, vaikka hän on edelleen myös tunteellinen ja herkkä. (Ne eivät tietenkään ole heikkoja ominaisuuksia!)

Pidin myös kovasti tuosta kohtauksesta kylässä ja siitä, miten se avasi tietä Valven kertomukselle menneestä. Ennakkoluulot ja surullinen historia kietoutuivat uskottavasti yhteen, ja Nessan siskoa kävi kyllä kovasti sääliksi. Samalla se(kin) taas havainnollisti hienosti sitä vuosien määrää ja taakkaa, mitä Valvekin kantaa mukanaan. (Nyt kyl haluaisin spin-off-tarinan Valven nuoruudesta. )

Rahko ja paljastukset hänestä olivat myös kiinnostavia. Olin toki aiemman pohjustuksen vuoksi arvellutkin, ettei Valven vanha Mestari välttämättä ollut mikään maailman kivoin tyyppi, mutta yhtä kaikki oli jees saada tarkempia tietoja. Samoin oli mukavaa saada viimein selville, mistä koko tämän kertomuksen nimi on tullut.

En näemmä osaa vieläkään kommentoida mitään järkevää, eli tauko ei siinä suhteessa auttanut pätkääkään, mutta jään odottelemaan innolla jatkoa.

[Crys]

Mukavaa, että Alisa löysi lohtua puutarhasta, muistan miettineenkin Alisan ja Valven hetkiä puutarhassa joskus viime lukuja lukiessa, joten oli kiva että Alisa tiedosti viimein itselleen mitä puutarha hänelle ja Valvelle merkitsee. Ja samalla hän sai ajateltua etäisyyttä ja sitä että he olivat molemmat syyllisiä siihen, vaikka onhan Alisalla syytä ollakin vihainen Valvelle. Suloista että hän ajatteli tuota mitä äiti neuvoisi, vaikka siitä ei ollutkaan hänelle paljon apua. Ja tuolla lopussa sitten Alisa oli varma siitä, että hän ei aio lähteä, vaikka niin kaikki häntä neuvoisivat

Myös Eddaa ympäröi sama lämpö ja turvallisuus, kotoisuus, kuin aina.

Tää <3 Keittiön täyttävä hunajan tuoksu ja Eddan ja Alisan bonding-moment on <3 Ihanaa että nämä kaksi saavat tukea toisistaan Vaikka Alisa tavallaan menetti äitinsä, Eddasta on ehkä tullut tälläinen äitihahmo hänelle Ihanaa myös tuo yksityiskohta, joka Edda kertoi, että Valve keksi aina tekosyitä sille miksi se opiskelis keittiössä

Ää jotenkin toi että Alisa kutsui Valvea sulhasekseen oli <3 Selvästi toiveikkaampaan suuntaan ollaan menossa, selvittäkäähän asianne jo kuntoon te kaks! Ja vielä hunajakakkujen äärellä

Kiitos taas ihanasta luvusta
-Crys

[zilah]

No huhhuh! Hetken olin jo todella huolissani kun luulin, että Alisa aikoo lähteä. Onneksi sentään hän on sen verran vahva, että jää, vaikka tilanne onkin vaikea. Heillä tulee olemaan vielä pitkä ja kivinen tie edessään, mutta tahdon uskoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Edda on kyllä aivan ihana, ja minä olen onnellinen, että hän on sidottuna Valveen, joka on hänen arvoisensa isäntä. Tuo Rahko oli kerrassaan kamala tapaus ja saa mädäntyä helvetissä minun puolestani.

Pakko sanoa, että tämä tarina herättää minussa vahvoja tuntemuksia ja se jos mikä on hyvän tarinan merkki. Kyllä toden totta olen ihan kaupasta ostanut huomattavasti huonompia romaaneja kuin tämä. Innolla odotan jatkoakin.


zilah

[Kaarne]

Toisiksi viimeisen? Apuaaaa, mitä minä sitten teen kun tämä loppuu?! Ævintýr on alkanut jo vuosia sitten, ja sitä on aina palannut lukemaan silloinkin, kun on ollut Finistä pois vaikka puolikin vuotta, ja... Miten se voi vaan loppua? (No joo, tietenkin tiedän, että tarinoilla pitää olla loppu [I'm looking at you, George R. R. Martin], mutta onhan se hurjaa, että tämäkin sitä hitaasti ja varmasti lähestyy.)

Tykkäsin tästäkin luvusta. Minusta on kivaa ajatella, että keittiö on Kalvaslinnan sydän, ja Alisakin ehkä ajattelee niin. (Tai no, ehkä hänelle linnan sydän on Valve, mut... voihan sitä olla kaksi erilaista sydäntä. ) Ja hunajakakut aina lukiessa kuulostaa herkullisilta, vaikka minä en täällä reaalimaailman puolella varmaan niistä perustaisikaan, kun en ole perso hunajalle. Mutta lukiessa asiat vaan kuulostaa siltä, ja se on hauskaa.

Tykkäsin noista Alisan mietteistä ja siitä, miten hän pääsi mutkien kautta päätökseensä. Siinä käsiteltiin tietyllä tapaa myös koko hahmon tähänastista kaarta pienoiskoossa ja varsin uskottavalla tavalla. Kyse on kyllä tosi isoista ja kipeistä asioista Alisan kohdattavaksi, mutta uskon, että hän siitä selviää. Herkkyytensä alla Alisa on kuitenkin tosi vahva. ♥ You go, girl!

Ja Valveakin kyllä käy sääliksi, koska vaikka Alisa on ymmärrettävästi tälle vihainen, niin kyllähän hänkin on joutunut kokemaan kaikkea hirveää. Koeta siinä sitten vielä antaa tilaa rakkaudelle ja muuta, eihän sellaisesta mitään tule! (Tai no, toivottavasti tulee. Vähän myöhemmin. Mutta siis.)

Ja tämän sekavan kommentin päätän paitsi kiitokseen taas kerran, myös zilahin toteamukseen siitä, että joo, Rahko mädätköön helvetissä. 

[Crys]

Heheh kiva että Alisakin jäi miettimään tota hän on minun sulhaseni -kohtaa koska itsekin sitä niin fiilistelin viime luvussa kuten kommentissani sanoin Ja että hän vielä miettii tota noin syvästi, miten sanan merkitys muuttui hänelle noin nopeasti. (kirjotan muuten joka kommentissani Alisan nimen pari kertaa kahella iillä ennen kun äkkään ja korjaan XD millonkahan oppisin)

Kirjotan yleensä kommenttia tällee samalla kun luen tekstiä, mutta nyt kommentinkirjottaminen jäi kun teksti imaisi mut mukaansa niin etten pystynyt vaihtamaan välilehteä kommenttia kirjottaekseni! Mutta siis jee vihdoin nää kaksi puhuvat toisilleen avoimesti! Ja viimein päästiin tuohon miksi Valve valitsi juuri Alisan Seremoniasta!! Kerrot Valven tunteet niin hienosti, jotenkin niin sydäntäsärkevästi kuten just tää: Päätin jonkun toisen kohtalosta omien päähänpistojeni mukaan, vain koska pystyin tekemään niin. Aivan kuten mestarini.

Jankkaan varmaan itseäni, mutta sun kerrontatyyli ja kuvailu ja kaikki nää Alisan ja Valven salassa tihkuvat tunteet (jotka viimein pääsi pinnalle tässä osassa jee!!) on niin mahdottoman hienosti kirjotettu etten voi muuta kun ihkuttaa ja olla hieman katellinen Samalla pienesti pelkään että nyt kun päästiin totuuksien puhumiseen (ja mainitsit tuolla jossain aikasemmin että toisiksiviimeisin tarinakaari alkoi) että eikai tää lopu kohtapuolin koska en halua tän loppuvan

Kääk nyt oli kyllä todellinen cliffhanger En malta odottaa jatkoa, mutta odotetaan nyt kuitenkin
-Crys

[Valanya]

Eikää, oon tosi pahoillani, että mun kommentointi on jäänyt pidemmälle tauolle, vaikka tää tarina vaan paranee paranemistaan! Kommentointitaukoa voin selitellä jälleen kerran vain laiskuudella... Kyllä mä luin osat heti niiden ilmestyttyä, mutta kirjoittelu ei oikeen napannut. Okei, jätetäänpä jaarittelu!

Suudelma! Vaikka kohtaus loppuikin surullisesti, sain kyllä kunnon fanitus-hykertely-kohtauksia sitä lukiessani. Seuraavaa kertaa odotellessa...

Tuo taustatarina Valven isännästä oli kyllä paljon järkyttävämpi, kuin olin osannut odottaa. Tykkäsin siitä todella paljon, sillä se antoi paljon lisää syvyyttä Valven hahmoon ja sai meidät ymmärtämään tuota monimutkaista maagiamme paremmin. Alisan reaktiot olivat myös todella todentuntuisia.

Oon oppinut pitämään Alisasta vielä entistä enemmän viimeisten lukujen myötä, jos mahdollista. Tunnut aina yllättävän mut Alisan kohdalla. Hänessä on mielestäni tapahtunut huimaa hahmonkehitystä verratessa ekojen osien ujoa tyttöä siihen nuoreen naiseen, joka kertoo Valvelle, kuinka tämän mielipiteillä on väliä. Hyvä Alisa!!

Tykkäsin todella paljon viimeisistä osista ja Alisan ja Valven välisistä kohtauksista. Olen kyllä varma, että jos Edda olisi yhtään kärsimättömämpi, häneltä menisi hermot noiden kahden kanssa. Molempien tunteen ovat jo niin ilmiselviä, että he taitavat olla ainoat pitkällä säteellä, jotka eivät niitä tiedosta (tai uskalla tiedostaa). Klassista.

Lukiessani noita viimeisimpiä osia tuli mieleen, kuinka elävästi näen luomasi miljöön päässäni. Mulla on selvä kuva linnasta, puutarhasta ja keittiöstä mielessäni, joten sulla on kyllä todella hyvää kuvailua tässä tarinassa.

Kiitos jälleen kerran 

[Crys]

Ei ihme, että tuossa on paljon sulateltavaa Alisalle, kun ottaa huomioon minkälaisen matkan nämä kaksi ovat kulkeneet yhdessä

Suostumukseni saatuaan Valve sulkee molemmat käteni omiensa sisään. Niin tehdessään hän nojautuu väistämättä hiukan lähemmäs, antaa huurtuvan hengityksensä hipaista hiusrajaani. Tähdenvalo lankeaa yllemme kauniina ja kylmänä. Valve pitelee käsistäni kiinni tavalla, joka on enemmän vakuutus kuin anteeksipyyntö. Olen tässä, jos vain tahdot. En häviä.   Sama tunne huokuu hänen taikuudestaan: siitä osasta häntä, jonka minä aistin hänen mukaansa selvemmin kuin kukaan muu.

asfgjfdghkjl oon jostain syystä ihan fiiliksissä, että Valve kerrankin kurottautuu Alisan puoleen ja koskettaa sen käsiä, ihan pieni elehän se on, mutta jotenkin tuntuu näille kahdelle isolta jutulta Ja tuo hengitys hipaisee Alisan hiusrajaa se on taas sitä ihanan nättiä kuvailua joka niin elävöittää tätä tekstiä

Hänen otteensa käsistäni on kuitenkin aavistuksenomaisen lujempi. Tajuan, ettei se miellytä häntä lainkaan, ajatus minusta jonkun toisen vaimona.

hehehhh mustasukkanen Valve on söpö

Alisa on niin ihanan varma luetellassaan syitä Valvelle miksi se valitsi Valven yhtä lailla kuin toisinpäin

”Sinut. Vain sinut. Että pysyt luonani.”

Tunnustus tekee minusta hetkeksi sanattoman.

No kuule samoin! Jee, vihdoin sai Valve sen sanottua Ja sitten Alisa sanoi sen takasin ja sitten Valve oli sanaton ja aw

Se on tuttua ja vierasta samalla kertaa, uuden kipeän rehellisyyden väreillessä välillämme. Kaikki ei ole vielä selvää, mutta juuri nyt vain tällä on merkitystä: Valven kehon lämmöllä, minun käsilläni hänen niskassaan.

Tää! Nyt kun kaikki salassa pidetyt tunteet ja epävarmuudet on saatu selvitettyä, tilanne on epäilemättä silti vieras, vaikka molemmat on salaisesti toivonut pääsevänsä tähän hetkeen

Voi miten herttainen loppu tällä luvulla on! Toisin kuin aika monella aikaisemmalla osalla kun on ollut vain konfliktia tarvitsin tätä, ja varmasti myös nuo kaksi tosin epäilyttää mitä se Valve jää sinne torniin yksin puuhaamaan, ettei vaan kuitenkin alkais huolehtimaan? :< (tällä kertaa en muute kirjottanu Alisan nimeä kahella iillä ollenkaan? just kun menin edellisessä kommentissa sanomaan ni sit opin )

Eihän tässä kommentissa ookkaa juuri muuta kuin quoteja, mutta en voinut mitään
-Crys

[Kaarne]

No niin, no niin. Pitää vetää syvään henkeä. Olen lukenut nämä uusimmat osat varmaan jonkun kahdeksan kertaa, koska tykkään niistä niin paljon, enkä varmaan saa mitään koherenttia kommenttia aikaiseksi kuitenkaan, koska koskapa minä saisin. Oikeasti pitäisi joskus lukea koko tämä teksti uudelleen läpi ja kommentoida kokonaisuutta paremmin, mutta kun senkin kanssa tahtoisi oikeastaan odottaa siihen asti, että kokonaisuus on valmis. (Tätä ei sitten ole tarkoitettu kiirehtimiseksi. Tarinat ottavat aikansa. )

Pitkä molemminpuolinen odotus ja pidättäytyminen ja kaipuu on kyllä lempityylilajejani/motiivejani teksteissä ja tässä sitä oli kyllä riittämiin, ai että! Tykkäsin (ja tykkään) hirveän paljon siitä, miten lempeästi ja huolella tämä suhde on rakennettu solmuineen ja ratkaisuineen ja sitten uusine solmuineen. Minusta on hienoa, että kummallakin on mennyt aikaa pohtia asioita ja kerätä luottamusta ja päästä yli salaisuuksista sitten, kun niitä on paljastunut. Pidän myös siitä, että yhdistäväksi tekijäksi tässä ei ole noussut Alisan taikuus, vaikka se olisi ollut helppo tapa tehdä heistä ns. tasavertaisia, vaan tyttö itsessään ja tämän luonne riittävät.

Crysted lainasikin edellä jo ison osan omia suosikkikohtiani. Minusta tässä oli läpi osien sellainen seesteinen, rauhallinen ja kuitenkin kiihkeä tunnelma, jossa joutui välillä ihan pidättelemään hengitystä. Pidin siitä, että toisaalta se pahin myrsky oli tavallaan jo ohi, ja nyt oli sitten sen ratkaisun aika. Epävarmuus ja varmuus samassa hetkessä, rakkaus ja pelko, ja kysymys siitä, että miten ne loput askeleet sitten lopulta otetaan.

Mutta kaikista eniten pidin siitä, miten Alisa kertoi Valvelle tuosta valinnastaan. Tosi harvoin tällaisissa teksteissä loppujen lopuksi käsitellään sitä valintaa tuolla tavalla, siis että (varsinkin nais)hahmolla oli jo itsessään sananvaltaa (pakko)avioliiton suhteen. Voimadynamiikka nähdään alusta alkaen sellaisena, että mies tai näennäisesti vahvempi pitää niitä lankoja käsissään, ja oli upeaa, että tässä sitäkin kaavaa rikottiin! Feministinä tietty tykkään erityisesti. Mutta olihan se nyt myös hurjan romanttista. ♥ Ja Alisa on muutenkin ollut luonteeltaan itsepäinen ja vahva, joten tietysti tässäkin on hänen vuoronsa osoittaa se ja pitää päänsä.

6/5, ihanaa että olemme päässeet tähän pisteeseen. Odotan jännityksellä sitä, miten näiden kahden tarina jatkuu, ja terästäydyn myös tulevia vaikeita asioita varten. Kiitos matkasta tähän asti, se on kyllä ollut aivan upeaa luettavaa! ♥ ♥ ♥

[Crys]

Jee uusi osa! Oon aina jo fiiliksissä kun huomaan uuden luvun On tavallaan hauskaa miten Alisa hermoilee vieläkin Valven oven takana, vaikka ahdistus onkin jo häipynyt ja nyt tunnelma on enemmän iloisen hermostunut. Hän taitaa yhä epäillä onneaan että näinkö siinä todella kävi

Valven katse on tutkiva sen kulkiessa hitaasti ylitseni – ja aavistuksen epävarma. On varmasti vaikea luottaa, että asiat ovat viimein paremmin.

Jep juuri tämä

Ihastuin yksityiskohtana Valven hätäisesti sidottuihin hiuksiin! Tuo on kovin realistista tuollaisen pohditessa käytetyn yön jälkeen, samoin kuin tuo kohta jossa he hetkeen eivät keksi sanottavaa ja sitten puhuvat toistensa päälle. Tässä uudessa tilanteessa on varmasti opeteltavaa.

Kuulen hänen äänestään, että olipa totuus hänen todellisesta työmäärästään mikä hyvänsä, hän ei tahdo minun lähtevän. Rintakehässäni läikkyy lämpö.

Tässähän ihan omaakin sydäntä lämmitää, im so prod of you, you smol children!

Mukavaa että kaikesta tästä uudesta tilanteesta huolimatta he löysivät tutun työskentelyrytmin, jossa on kuitenkin jotain hieman uutta, jotain parempaa Ja nuo vilkaisut, oih, en ihmettele Muita kivoja yksityiskohtia on tuo kaipauden tiedostaminen yhä, vaikka he ovat noin lähellä ja tuo Alisan selkäpiitä pitkin kulkeva värähdys.

Vai että tuollaista siellä hovissakin sitten tapahtuu! Voi Edmund Edmund kun Reina noin osaa naruista vedellä :/

Vaikka en tiedä tarinan kaikkia yksityiskohtia, tajuan inhoavani Reinaa vielä hiukan enemmän kuin hetki sitten.

Same

Aws käsistäpitelyä Sinäänsähän pieni elehän se on, mutta se oli kuvattu hienon hitaasti ja näille kahdelle mikä tahansa fyysinen kontakti tuntuu isolta

”Sinä saat minut kuulostamaan kauhealta pirttihirmulta”, huomautan, tarkoittamatta sitä kuitenkaan täysin tosissani.

”Hmm. Minusta itsepäisyytesi on varsin usein pikemminkin äärimmäisen viehättävää.”

Aaaawwsss Tekis mieli lainata myös seuraavat kolme kappaletta, mutta tiivistän sanomalla että Alisan ajatukset asiasta ovat <3

-Crys

[Crys]

No hui melkein unohdin lukea uuden osan kun en ehtinyt sen ilmestyessä koneen ääreen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Oi, ihanaa, että Alisa ja Valve eivät enää yritä keksiä tekosyitä yhdessä vietetylle ajalle vaan he uskaltavat rennosti kävellä yhdessä pihalla (ja korpitkin ovat mielissään! taitaa Eddan lisäksi Kalvaslinnan mailla asua muitakin tän pariskunnan shippareita heheh). Noi korpit on ihania, on hienoa, miten olet saanut eläimistäkin noin persoonallisia, että nuoret kilpailevat Valven huomiosta ja vanhat katselevat lähes silmiään pyöritellen

”Ei. Kalvaslinnan talvet olivat minulle aikoinaan kauhea järkytys. En taida olla tottunut niihin vieläkään. Eddan mielestä osaan olla toisinaan viluisempi kuin turkistaan luopunut peikko.”

Minä nauran ääneen, yllättyneenä: en osaa kuvitella Valvea hytisemässä kylmästä. Hän katsahtaa suuntaani, kätkemättä mielihyvää silmissään. Minut valtaa hyvä olo tajutessani, että se on minun nauruni, joka ilahduttaa häntä niin paljon.

Tämä koko kohta on varsinaisen ihana! Tuo viluisempi kuin turkistaan luopunut peikko on hauska vertaus munkin on vaikea kuvitella Valvea tärisemään kylmästä, koska hänessä on sellainen maagisen koskematon fiilis, mutta tälläiset hetket muistuttaa aina mukavasti että hänkin on kuitenkin ihminen Ja sitten vielä tuo että Valvea hymyilyttää Alisan nauru, ah!

Ihana tuo Alisan reippaus, että hän ei anna tästä talvesta tulla sellaista, josta Valve ei pidä, vaan haluaa juhlistaa Valven syntymäpäivää ja tekee jo suunnitelmia seuraavalle keväälle. Valvelle varmasti merkitsee paljon, että Alisa näkee heillä tulevaisuutta yhdessä :') Ja että tuo käsistä pitely alkaa jo muuttua vaivattomaksi

Mukavaa, että Alisan perheellä menee hyvin, toivottavasti hän vielä joskus saisi tavata perheensä. Tuossa lukemiskohtauksessa varsinkin tämä kohta oli ihana:

Valve, ääni pääni sisällä sanoo. Valve uskoi sinuun alusta asti.

Lausumieni sanojen silkka mahdottomuus polttaa kieltäni, kuin olisin juuri kertonut haluavani koskettaa tähtiä.

Tää kiteyttää mielestäni hyvin Alisan ajatukset taikuudesta, hän on utelias sen suhteen, muttei kuitenkaan luota taitoihinsa tai itsenssä vielä niin paljon, että uskoisi pystyvänsä oikeaan taikuuteen, vaikka haluaakin auttaa Valvea noiden ongelmien kanssa, kuten Valve myöhemmin huomauttaa.

Ja apua tuo loppu, että Valve kutsuu Alisaa morsiammekseen!! Ja että Alisa haluaa oikeasti kokeilla taikuuttaan! En osaa muuta sanoa kuin jee!

-Crys

[Kaarne]

Aloitanpa siitä, että mulla on jotenkin tosi vahva headcanon siitä, miltä Valve näyttää, ja sitten on hassua, kun tästä tehty fanart ei näytä yhtään siltä, vaikka onkin supernättiä! Ja hauskaa on myös se, että yleensä fanartkuvan tulkinta hiljalleen korvaa mulle sen oman, mutta siitäkin huolimatta, että olen nyt nähnyt sen yhden kuvan (missä on Valve ja Alisa) ehkä neljästi ja aina ihastellut sitä, se oma visuaalinen mielikuva ei muutu tippaakaan. Ajattelen, että se kertoo tähän tekstiin liittyvästä tunnelatauksesta ja kiintymyksestä: hahmo on tullut itselle niin tutuksi ja rakkaaksi, että visuaalinen mielikuva ja muistijälki ei enää hevillä lähde muuttumaan. (Lisäksi ajattelen aina, että Valven pitkiin hiuksiin on solmittu korpinsulkia, vaikkei niin tässä tekstissä ehkä sanotakaan. Kaikkea sitä.)

Nämä kaksi on kyllä nyt niin söpöjä, etten ehkä kestä. Ihanaa, että heillä on tällaisia lempeitä ja pehmeitäkin hetkiä, ja että tuo taikuuden pohtiminen ja Alisan valinta punoutuvat yhteen juuri niiden kanssa. Vähän ounastelin, että Alisa päätyisi maagiksi vähän vasten tahtoaan ja pakosta, mutta tämä on kivempi ratkaisu, koska se ei ole niin perinteinen. Minusta on ihanaa, että kerrankin päähenkilö saa oikeasti rauhassa pohtia omia motiivejaan ja keskustella niistä luotettavan ja lempeän ihmisen kanssa! (Ja Valve on kyllä siihen omiaan. ♥ ♥ ♥ )

Fiilistelen myös sitä, että avioliitosta on nyt alkanut tulla totta näille kahdelle myös sellaisella positiivisella tasolla, koska se kertoo kyllä paljon suhteen vahvistumisesta. Pidän myös siitä, että tässä tämän kertomuksen aikana tuo ihastus ja lämpö ja rakkaus ovat ihan oikeasti kehittyneet vähitellen, koska vaikka monet tekstit ovatkin tyypillisesti slow burnia, tosi usein niissä on sellainen seksuaalisen vetovoiman vivahde. (Ja vaikka itsekin tykkään niistä(kin), musta tässä tekstissä on jätetty paljon tavallista slow burnia enemmän tilaa noille tunteille ja niiden havahtumiselle, ja se fyysinen puoli on siellä taustalla tukemassa niitä tunteita, jotka sitten pääsevät lopulta kukkimaan. Tää on siis oikeasti sellaista emotional slow burnia, mitä on vielä kivempaa lukea kuin sellaista "NO NIIN KOSKA NE PUSSAA, jännite on ollut mukana jo satamiljoonaa lukua". (Mikä sekin on toki kivaa.))

En nyt näemmä ehdi kirjoittaa tätä vuodatusta enempää, koska pitää lähteä elokuviin (elokuva ei edes kauheasti kiinnosta, plääh), mutta tulipahan ainakin viimein kommentoitua. Jatkoa odotellessa! ♥

[Crys]

Oih, olet kuvannut tuota taikuuden harjoittelemista tosi näteillä sanoilla! On myös uskottavaa, että asiassa on Alisalla hankaluuksia, uuden asian opetteleminen on aina hankalaa, varsinkin kun hänellä on edistymisestään vain Valven sana. Onhan se hankala uskoa esityneensä kun ei näe konkreettisiä tuloksia. Mutta Valve on ihanan kärsivällinen ja Edda ihanan utelias. Hauskaa myös, että Edda ei ole piilotellut sitä, että on hyvillään Alisan taikuudenopinnoista vaikka Valve yrittää Ja voi, ihanaa että Valve (ja sen myötä myös Edda) on onnellinen ja avoimempi

Tuo tulikettu ja revontuli oli ihana yksityiskohta! En nyt muista tarkalleen mikä se mytologia revontulien takana oli (tulee mieleen että oisko se syntynyt siitä että kettu lyö lumeen hännällään ja siitä syntyy revontulia) mutta tuo sun versio on nätti, en tiedä oletko löytänyt sitä jostain vai keksinyt kokonaan itse. //noniin luinpas loppuun asti ja näköjään mainitsitkin että se on suomalaisesta mytologiasta en sitten tiedä mistä olen tuon oman versioni kuullut. Joka tapauksessa se on myös hivenen surullinen, kun kettuja salametsästetään

Iih, tuo loppu Ihanaa tavallaan, että tässä on vieläkin läsnä sellainen kaipuu ja haikeus, vaikka Alisan ja Valven asiat on jo paljon paremmin ja he luottavat toisiinsa eikä ole enää salaisuuksia. Silti tuntuu että näiden välillä on isoja jakamattomia sanoja ja ehkä molemmilla on vieläkin totuttelemista tilanteessa. Eli tavallaan tuo jännite on yhä hauskasti läsnä, että lukija koko ajan odottaa innolla enemmän

-Crys

[Fairy tale]

Heipä hei. Tulenpa tässä vaiheessa kertomaan, että olen tätä nyt lukenut viikon sisään tuohon osaan 99 asti. Ajattelin sen osan olevan sellainen sopiva taitekohta, sillä päähenkilöt ovat juuri menossa Väen luokse metsänpeittoon. Jatkan siitä sitten.

Tässä on sellainen alku, joka herättää lukijassa mielenkiintoa ja paljon paljon kysymyksiä ja uteliaisuutta. Pidän siitä, että lukija on tässä vaiheessa yhtä pihalla kuin Alisa kaikesta mitä tapahtuu kun asiat ovat vielä uusia ja vieraita. Asioihin annetaan pieniä vihjeitä ja viittauksia, seremonioita, vanhoja tapoja, erilaista taikaa eri henkilöillä, Närri ja Väki. Korppikuninkaan korpeista oli kiva lukea.

Tämä tarina on kuin olisi astunut johonkin uuteen maailmaan. Tässä vaiheessa kaikki tuntuu vielä olevan melko turvallista. Ainoana tietysti tuo Kiira, jonka kynnet Alisan ihoon painuneina saivatkin ikävää jälkeä aikaiseksi. Mutta jokin tumma varjo häälyy jossain, mutta lukija ja Alisahan eivät sitä tässä vaiheessa tarinaa tiedä onko se vielä kaukana vai lähellä.

Kiitän lukukokemuksesta ja jatkan seikkailuani tämän parissa. 

[Crys]

Tulinpa nyt lukemaan tän heti tänään, vaikka on sellanen fiilsi etten jaksa tehdä yhtään mitään, mutta en kadu, koska tää teksti saa mut aina innostumaan ja nyt muukin maailma näyttää vähän valoisammalta Voi että, työpöydän ääreen nukahtanut Valve on lutuinen!!! Vaikka tuossa unessa onkin tuollainen jännittynyt sävy Valven ilmeistä päätellen. Tuota alkutalven kuvailua oli myös hauska lukea tähän aikaa vuodesta, kun limassa alkaa olla jo ripaus talvea, varsinkin kun olet kuvaillut sitä niin nätisti

Suloista, että he ovat molemmat noin itsepäisiä toistensa hyvinvoinnista, tuota keskusteluväittelyä ja hymyjä oli kiva lukea

”Nämä oppitunnit kanssasi ovat yksiä päiväni parhaita hetkiä. Et kai kieltäisi minulta niitä?”

asdfghjkl <3

Ei mitä tahansa tuohta ¬– sen on oltava

Nyt kun minun ei tarvitse kaiken aikaa yrittää tavoittaa valoa sisäl¬¬täni

täältä löyty pari tämmöstä merkkiä (en tiiä näkyykö nää sitten vaan tällä mun selaimella vai vai), oliko näillä jok virka?

Jotenkin hauskaa, että Valven mielestä on itsekästä haluta Alisa mukaan tuolle metsäretkelle Kertoo kyseisestä hahmosta paljon.

Onko se säälittävää, kaivata häntä näin, vaikka hän on vain muutaman askeleen päässä?

heheh tuo kaipaus sieltä tosiaan yhä kumpuaa, voi kun näille kahdelle on niin hankalaa ottaa askelia eteenpäin

Ja oiii tuo talventuoja on ihana ja se että se toi lumisateen mukanaan!! Ah, kaunista ja talvista! Ja asdfghjk suudelma jee!! Hymyilen täällä ihan hölmösti, vaikka eihän tuo edes ole kaksikon ensisuudelma Tulipa nyt sentään otettua niitä askeleita, hyvä te höpsöt söpöläiset!

-Crys

[zilah]

Minä olen laiminlyönyt tämän ihananihanan tarinan aivan liian pitkäksi aikaa. Siitä pahoittelut. Nyt kuitenkin oli pakko ryhdistäytyä ja kommentoida edes jotakin, vaikka tuntuu siltä etten löydä oikeita sanoja kertomaan, kuinka paljon tästä pidän.

Valve ja Alisa ovat ihana pari ja heidän välisensä kemia on hengästyttävän vahva. Jo se yksinkin riittäisi pitämään lukijan mielenkiinnon yllä, mutta oman lisänsä tarinan lumovoimaan tuo kutomasi maailma, joka on kiehtova sekoitus totta ja taikuutta. Todellakin, jos joku päivä pääätät kirjoittaa tästä kirjan, niin varmasti ostaisin! <3 Ja jatkossa aion yrittää kommentoida edes hiukkasen useammin. Kiitos tästä!


zilah

[Isfet]

Ajattelin aina, että kommentoin sitten paremmalla aikaa. Että laitan pidemmän viestin, tavallaan korvauksena siitä että olen ollut niin pitkään hiljaa.

Mutta sitten totesin, että en saa ikinä tehdyksi sitä, otetuksi kylliksi aikaa kunnolliseen kommentointiin. Joten nyt teen tämän matalalla knnyksellä, että kuitenkin saat tietää minun roikkuvan yhä mukana (ja MITEN NIIN tämä joskus loppuu??! eikö tämän pitänyt olla ikuisuusprojekti jossa Aliisa ja Valve venkoilevat punastellen loputtomiin?!?)

Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea jännää sen jälkeen kun olen viimeksi kommentoinut, että huh! Kalvaslinnan ja Valven menneisyys, tiukka Aliisa, Reina ja Edmund, taikuuden oppitunnit... En tiedä edes mistä pidän eniten. Tai no, ehkä sittenkin.

Päivä päivältä sormemme kietoutuvat toistensa lomaan helpommin, itseensä selvästi. Kuin niin olisi tarkoitettu.

Ihiiiiiii <3 En tiedä onko vain kamalaa, että kun toinen käyttää kamalasti vaivaa luodakseen upean maailman, syvät hahmot ja kiinnostavan juonen taustatarinoineen, lukija hymyilee kuitenkin typerästi päähenkilöiden käsille. Mutta on ne vaan ihania.

Vaikka sanon niin, en pysty sulkemaan hänen taikuuttaan ja omaa valoani täysin mielestäni. Sitä, miltä hänen sydämenlyöntinsä tuntuivat käteni alla. On kuin ne olisivat alkaneet punoutua yhteen, taikuus ja kaipaus, kaikki mitä tässä uudessa elämässäni haluan.

Oi voi <3 Mutta rehellisesti sanottuna olen hieman huolissani. Loppu lähenee ja Valve yrittää yhä varoa suutelemasta Aliisaa (tosin siinä aina onnistumatta). Mutta ehtiikö tässä muodostua mikään täydellinen "ja niin he elivät onnellisena yhdessä pitkän elämänsä loppuun asti" -kuvio? Eihän meitä odota onneton loppu ja sydäntä raastava suru? Eihän?

Tästä ei tosiaan nyt tullut pitkää ja tutkiskelevaa, mutta ehkä parempi onni ensikerralla? Tsemppiä, oikeasti on hienoa saattaa tarinoita loppuun. Lupaan että en vingu ja volise.

Ehkä nyyhkin hiljaa ;>

[Kaarne]

En varmaan saa tänään sanottua mitään järkevää, koska olen flunssassa ja aivoni ovat puuroa, mutta yritetään nyt kuitenkin!

Ensinnäkin: älä hyvä nainen stressaa siitä, milloin tarinasi etenee! Se on sinun kertomuksesi ja vaikka me varmasti iloitsemmekin jokaisesta uudesta murusta, ei sitä tarvitse pahoitella, jos välillä menee pidempään. Kyllä me ymmärrämme, ja tärkeintä on, että saat itse jatkettua tarinaa silloin kun siltä tuntuu ja se onnistuu. ♥

Pidin tästäkin osasta. Närrin asenne pännii - mokomakin! - ja ylipäätään olen harmissani siitä, että Väki suhtautuu Valveen tuolla tavalla, mutta toisaalta ymmärrän sen, että he ovat ihan syystäkin ihmisten suhteen epäluuloisia, ja että näkökulma on heillä varmasti tosi toisenlainen. Mutta onneksi Purha oli mukavampi. (Tai ainakin vaikutti siltä. Mistäpä näistä koskaan tietää...)

Valvea ja Alisaa on ihana katsella noin onnellisina yhdessä! Olet myös kirjoittanut tämän ja edeltävän luvun tosi kauniisti. Talven ja kylmän ja lämpimän välinen vaihtelu toimii ja tunnelma on aivan upea. Kohtaukset pystyi selkeästi näkemään mielessään ja ne mielikuvat olivat jotenkin pysäyttäviä. Luin tätä viimeisintä edeltävän luvun useaan otteeseen, mutta en sitten saanut mitään järkevää sanottua, vaikka pidinkin siitä niin paljon. (Moneen kertaan kyllä piti. Äh.)

Odotan suurella mielenkiinnolla sekä Valven että Alisan toimia Osmassa ja toivon, että kaikki sujuu lopulta hyvin. Olen kyllä itse sen verran karaistunut lukija, että katkeransuloiset tai surullisetkaan loput eivät minua pelota, mutta toki toivon, että näille kahdelle kävisi hyvin. Ovat he sen kaiken jahkailunsa ja varovaisuutensa jälkeen ansainneet. ♥

Kiitos taas kerran ja paljon voimia opintoihin!

[Crys]

No niin vihdoin ehdin tämän pariin! Ei hätiä mitiä julkaisun kanssa, tätä jaksaa kyllä odottaan :3 Jee talvea <3 punaisia poskia, kipristeteleviä varpaita, käsistä kiinni pitämistä, ajatuksia suudelmista + jopa pusu poskelle joka sai molemmat hymyilemään, ah niin nättiä kuvailua taas jälleen kerran <3

Valve tarkkailee minua tovin syrjäsilmällä, kunnes hänen suupielensä kohoavat pieneen hymyyn. Voin vain kuvitella, mikä sen on aiheuttanut. Hän näyttää lähes sietämättömän kauniilta lunta hiuksissaan, talven maisemaa vasten.

asdfghj, ihanaa, molemmilla varmasti samat ajatukset mielessä

Närri on sitten tuollainen XD Vaikuttaa tyypiltä, joka ilolla ottaa itse apua vastaan, mutta ei katso että joutuisi itse maksamaan mitään takaisin, kun noin kovasti huomauttelee, että Valve ei mukamas ansaitsisi apua :/

Kiinnostava tuo peitelumous, että ihmiset kyllä näkee Alisan, mutta ei kiinnitä huomiota häneen, toivottavasti se pitää Alisan turvassa, eikä joudu pulaan niin kuin viime kerralla

-Crys