Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[Diinuli]

Öö taisin käyttää tämän vuorokauden kaikki liikenevät hetket ja lukea KAKSISATAASEITSEMÄNKYMMENTÄNELJÄ osaa??? Oho.

Joo tää oli tosi koukuttava ja nyt pitäis oikeesti jo mennä nukkumaan. En pysty millään kommentoimaan kaikkee, ois tietty pitäny tehdä muistiinpanoja.

Sanon vaan pari asiaa. Kaipasin jotain lempeää, ja juuri silloin löysin tämän tarinan. Kiitos. <3

Kaikki tuntuu odottavan sitä ensisuudelmaa ja niin toki minäkin, mutta huomasin, etten odota enää mitään siinä vaiheessa kun Valve alkoi opettaa Alisaa lukemaan. Se oli täydellistä, ja tuntui, että he olivat päässeet perille. Kertonee enemmän mun suhtautumisesta oppimiseen/opiskeluun/opettajiin kuin mistään muusta.  Sääli sinänsä, että välit siitä viilenivät, mutta se lienee suhteen kehittelyn kannalta tarpeellinen vaihe...

Kieli on tosi kaunista ja rakastan kaikkea mikä liittyy metsään 

Pitkässä tarinassa on myös kiva huomata, että sisäinen logiikka säilyy ja tosiaan joku huoneen suojaloitsu osasta 16 ilmestyy uudestaan osassa 274.

Eipä mulla muuta, jatkoa innolla odotellen.

[Valanya]

Oho! Anteeksi, etten ole kommentoinut tätä pitkään aikaan. Johtunee siitä, että olen pyörinyt finissä aikaisempaa vähemmän. Tulen silti säännöllisen epäsäännöllisesti lukemaan uusia lukuja näistä parista lempijatkiksestani.

Minäkin pidin näiden uusien osien alusta. On aina mielenkiintoista kuulla lisää Seremoniasta ja muusta Alisan ja Valven menneisyyteen liittyvästä. Ja oli hauska lukea siitä, kuinka jotkut olivat ihastuneita maagiimme. Tietenkään se ei tullut yllätyksenä -kuka nyt ei ihastuisi Valveen? Uskon kuitenkin muiden kommentoijien tavoin, että hän saattoi hieman vältellä niitä hulluimpia fanityttöjä.

Pian olemme molemmat poistuneet omille tahoillemme, toisistamme kauas. Pelkurit, Agnes epäilemättä sanoisi.

Rakkaat pienet pelkurimme, suudelkaa jo

Nyt sateisena päivänä minun tekisi kovasti mieli syödä niitä Eddan tekemiä piiraita. Ja Eddasta puheen ollen, olen varma, että hänkin on yksi meistä, jotka vain kärsivällisesti odottavat, että Alisa ja Valve tajuavat paljastaa tunteensa.

Lopun kohtaus oli suosikkini. Kyllähän samankaltaisia kohtauksia löytyy muualtakin, mutta se on myös takuuvarman hyvä juonenkäänne tarinassa kuin tarinassa, eli siitä sinulle pelkkää positiivista palautetta. Etenkin Valve oli todella söpö ja tavallaan poikamaisen ujo.

Valven sänky on suuri kuin saari. Sille mahtuisi helposti kaksi ihmistä.

Voi Alisa, Alisa... Sinun olisi pitänyt sanoa tuo ääneen Valvelle.

Kiitos päivän piristyksestä!
 

[Isfet]

Oi voi, olivatpas nämä ihania <3 Eritelläänpäs fiiliksiä vähän!

On kivaa että tässä sarjassa palataan välillä menneisyyteen, niin kuin nyt ensimmäisen osan kanssa. Näin pitkässä xjatkiksessa asiat tahtovat unohtua, ja Aliisan pohdinnat ovat herkullisia luettavia. Seuraava osa tekeekin sitten enemmän kipeää, voi rakkaat, miksi? Mikä siinä on niin vaikeaa? (Vaikka tiedänhän minä että kaikki, tunteiden tunnustaminen tekee haavoittuvaiseksi.)

Edda, rakas tarkkanäköinen Edda. Aliisa itse on ainoa joka ei tajua omaa parastaan, ei edes olevansa kipeä. Ei ihem jos tehtävät eivät oikein suju tokkuraisena, mutta hienosti hän sai satuja jo luettua! Toki kieli on helpompaa ja muutenkin viihdyttävämpää, se auttaa keskittymisessä. Hiisiprinsessan tarina kuulostaa oudosti tutulta... Harmi ettei Aliisa päässyt loppuun ;>

En ole nähnyt minkään tekstin tapahtumia mielessäni aiemmin näin selvästi: prinsessan rohkeutta täynnä olevan ilmeen hänen kohdatessaan virvatulen, aukion, jolla hän kurkottaa kohti putoavaa tähdenlentoa. Hiisikuninkaan synkänsurullisen katseen.

Ehkä Aliisa sai jostain inspiraatiota tuohon viimeiseen? ;3

Ja tuo Hiisiprinsessan tarina, aivan ihana! Keksitkö sen ihan itse vai onko se jostain? (jos se on sun oma sun täytyy kirjottaa siitä joskus ihan kunnon satu tähän niiku spinoff jooko :3 )

Jep jep, olisiko vähän ihana!

Ja lopusta tulee aivan ihanan pakahduttava tunne! Ja hah hah olin tosiaan väärässä punastelun suhteen, mutta olipas namia! Kauhean söpöjä ja viattomia nämä kullanmurut <3 On ihan rakastunut, enkä tiedä mitä muuta sanoa.

Valve on aidosti tuohtunut. Näen hänen pudistavan päätään, kuin jo pelkkä ajatus hänestä rikkomassa omia periaatteitaan olisi täysin järjetön.

Tietysti se on järjetön, Valve on kunniallinen aina tuskaisuuteen saakka.

Ja loppu!!! Ihanaa jos jatkuu samoista tunnelmista, jään odottelemaan innostuksesta pomppien :'>

[Crys]

Ääääkkkk!!! Apuaa ihana Valve!!! Joudun taas hetken aikaa kokoamaan ajatuksia että saan jotain muutakin kun ihkutusfiilistä irti XD Älä suotta hermoile julkaisua, nää on kaikki aina niin ihania lukuja, ei ollenkaan raskaita! Kuule kyllä tätä voi lukea vaikka kuinka monta tuhatta sanaa putkeen

Voi Alisa parka, varmasti on ollut rankkaa elämä isän kuoleman jälkeen Ja varmaan Alisaa kuitenkin syvällä sisimmässä mietityttää miten äiti ja Malva pärjää kahdestaan vaikka Valve auttaa Hän on kuitenkin tottunut olemaan paljon vastuussa sen jälkeen kun isä kuoli

Ihana kuitenkin kun Alisa löytää turvaa Valvesta ja Valve pehmentyy ja auttaa Vaikka on toki harmi että Alisa kärsii, näin juonellisesti kuume oli loistava keksintö, koska tosiaan nyt asiat kääntyi toisinpäin kun silloin aikaisemmin Alisa auttoi Valvea toipumaan. Ja että Valve pyysi Alisaa jäämään omaan huoneeseensa! Mahtoiko olla syynä se, että tämä ei sitten voisi käydä katsomassa Alisaa sen huoneessa

Nyyhkäisen, ja käperryn entistä lähemmäs häntä. Valve ei vastustele. Hän silittää hiuksiani varovaisin sormin, kosketus täynnä hiljaista hellyyttä, hiukan kömpelöä. Kuin kyseessä olisi jotakin, johon hän ei ole tottunut.

Tämä tämä tämä <3 Ja muutenkin koko loppu asdfggjklkl (((((: <3

Toistanko liikaa itteäni jos sanon että tykkäsin taas paljon XD
-Crys

[zilah]

Ihan turhaan murehdit julkaisua. Tämä on ihana! <3 Vaikka Alisan menneisyydestä onkin raskasta lukea, niin Valven läsnäolo ja hiljainen tuki ovat myös lohdullisia. Kaiken jälkeen tästä jää hyvä ja lämmin olo. Jollakin tapaa minusta tuntuu, että Alisaa vaivaa kaikkein eniten se, että tällä kertaa se onkin hän itse, joka on avuton ja hoivan tarpeessa. Ja ymmärränkin sen tavallaan. Jos on aina joutunut olemaan se vahvin, on vaikea hyväksyä voimattomuutensa ja ottaa vastaan toisen apu.

Jatkahan ihmeessä! <3


zilah

[Valanya]

Olipa ihania lukuja! Ei ollenkaan liian raskaita, itse tykkäsin tunnelmasta erittäin paljon. Itse asiassa, nämä osat taisivat nousta suosikkieni joukkoon.

Tällaiset vaikeat asiat tuovat taas lisää syvyyttä hahmoihin. Etenkin Alisaan, tällä kerralla. Silmäni olivat kyllä tippua päästä, kun lukiessani huomasin, miten paljon hän on joutunut kokemaan. Ei riitä, että isä kuoli, kun kaiken maailman roistot tulivat pelottelemaan ja koiraparkakin tapettiin. Nyyh. Alisan menneisyys lisää tarinan uskottavuutta, sillä valitettavasti hänenkin kokemuksensa ovat realistisia. En voi muuta kuin ihailla tytön rohkeutta ja kestävyyttä! Jos mahdollista, pidän hänestä entistäkin enemmän nyt.

Valve oli niin huolehtiva ja ihana. Hän selvästi välittää Alisasta. Paljon.

Lopun kohtaus oli jälleen niin suloinen. Siinä huomaa (tai ainakin haluan huomata ), kuinka Alisa ja Valve todella tarvitsevat toinen toisiaan.

En malta odottaa jatkoa!

[Juuli]

Tulen vähän taas avautumaan tänne. Luin viimeisiä osia ihastuksen sijaan lähinnä surun ja ahdistuksen vallassa.

Huojennukseni keskelle hiipii kuitenkin tahtomattani myös epäilys. Valve on luonani nyt, koska olen surkea ja peloissani ja tarvitse häntä, mutta entä sen jälkeen? Kun kuumeeni laskee, palaako etäisyys jälleen hänen silmiinsä?

Minuakin vähän epäilyttää. Mieleni teki sanoa Valvelle, että mene nyt ********** siitä huolestumasta, kun ei ole ennenkään kiinnostanut. Ja kuinka syvään tällainen Alisan epävarmuus ja epäluottamus Valven tunteita kohtaan juurtuukaan? Vähän aikaa sitten tuli itsekin mietittyä tällaisia samoja ajatuksia: Miksi se muka nyt välittäisi, kun ei se oikeasti edes välitä? Sanat ja jotkut teot ovat ristiriidassa. Kun tätä ristiriitaa ja sitä, että ei voi luottaa, että mikään kestää, jatkuu riittävän kauan, menee tunnelukkojen korjaamiseen yllättävän paljon aikaa. Voi olla, ettei tule enää koskaan luottamaan sen ihmisen tunteisiin, vaikka kuinka vakuuttelisi.

Joten Valven pitäisi alkaa antamaan vähän selityksiä käytökselleen, muuten tästä ei päästä yli eikä ympäri! Räyh!

Noniin, ja sitten rauhoitutaan. Tässä on tapauhtunut paljon sen jälkeen, kun viimeksi kommentoin. Olen kuitenkin lukenut kaikki osat edelleen ajallaan.

Alisan ja Valven suhteen kehittymisen vuoksi on tapahtunut joitain turhan helppoja ja siirappisia juonenkäänteitä, joista en niin välitä. Kuten Alisan kantaminen ah niin ritarillisesti lukusalista, ja Alisan saaminen kuumeen verukkeella Valven huoneeseen ja ylipäätään Valven läheisyyteen. Mutta ei se mitään. Tässä vaiheessa myös Valven yltiösyyllisyys, -vaatimattomuus ja -velvollisuudentunto alkaa vähän ärsyttää (huono itsetunto nyt ei aina ole niin viehättävää). Kaiketi Valvella on omat syynsä. Jälleen kerran, yllätä minut.

Mutta jotain hyvääkin: pidin Angnesista omine metkuineen ja Mariasta. Erityisesti Mariasta ja toivon, että noidasta kuullaan vielä lisää. Vaikuttaa siltä, että hahmosta saatiin vain pieni maistiainen siitä, mitä Maria oikeasti on ja voi olla. Ja siitä, mitä Maria taikuuden maailmassa edustaa.

Olisi jotenkin paljon enemmänkin sanottavaa. Kirjoitin tätä kommenttia pitkään, mutta en nyt osaa kirjoittaa ajatuksiani auki niin että muutkin ymmärtäisivät, mitä selitän. No, joka tapauksessa, tästä voi päätellä, että tämä on paljon tunteita ja ajatuksia herättävä teksti.

[Piitu]

Päässyt jotenkin ihan täysin unohtumaan koko fini tässä muutamaksi kuukaudeksi, joten uudemman kerran nyt taas pahoittelut siitä etten ole ilmaantunut pitkään aikaan kommentoimaan tästä mitään. Tämän kanssa on toisaalta ihan kivakin kyllä edetä tällä tavalla rysäyksittäin, että kun palaa parin kuukauden mittaisilta tauoiltaan takaisin niin on aina roppakaupalla uutta tekstiä odottamassa. Saa upota sitten aina tavallaan niinkö ihan luvan kanssa tekstissä syvemmällekin, kun sen läpikäymiselle varaa kunnolla aikaa.

Tällä kertaa tuo uppoutuminen aiheutti tosin sen, että tekstin läpi kahlaamisen lomassa oli välillä pakko ihan vetää henkeä ja pakottaa itsensä rauhoittumaan kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa kaiken sen lukiessa heränneen turhautumisen tunteen takia. Tämän kertaisissa osissa tuntui nyt jotenkin olevan esillä paljon sellaisia aavistuksen verran ahdistavamman oloisia elementtejä kuin mihin aikaisemmin on totuttu. Iloiset ja söpöt kohtaukset loistivat poissaolollaan. Alisaa kävi ihan todella kovasti sääliksi lukiessa tästä Valven yhtäkkiä niin kovin kylmäksi muuttuneesta käytöksestä ja siitä, miten yksinäiseksi tyttö itsensä tunsi maagin matkatessa ympäriämpäri työtehtäviensä perässä. Todella pahalta tuntui myös se, miten Alisa vaikutti hiljalleen hyväksyvän tämän kaiken. Hän tunnisti Valven harjoittaman etäisyyden samanlaiseksi kuin mitä se oli heti silloin alussa seremonian jälkeen, eikä silti missään vaiheessa uskaltanut ottaa asiaa kunnolla puheeksi Valven kanssa. Myös Valve toimi todella väärin siinä, miten hän kotiin paluunsa jälkeen linnoittautui aina työhuoneeseensa ja jätti Alisan murehtimaan ja huolehtimaan yksin. Kommunikaatio-ongelmat senkun vaan kasaantuu kasaantumistaan.
Kun ottaa huomioon sen miten lupaavasti näiden kahden välinen suhde on nyt viime aikoina lähtenyt lämpenemään niin voi argh ihmiset, ei voi oikeesti olla niin vaikeeta koittaa vähän avautua!

Eddan olisi pitänyt kalauttaa paistinpannulla takaraivoon näitä molempia, sekä Alisaa että Valvea. Useampaan kertaan.   

En osaa nyt jotenkin ihan täysin jäsennellä ajatuksiani niin, että saisin aikaan mitään tämän syvällisempää ja selkeämpää kommentointia, anteeksi kovasti! Mutta siis, vaikka nyt saatoinkin suht kärkkäästi asiani ilmaista niin älä silti ota tätä pahalla, älä missään nimessä. Miusta on päinvastoin vain hienoa (joskin lukijana myös todella häkellyttävää) päästä aina silloin tällöin huomaamaan, että joku jossain on kykenevä luomaan näin voimallista tekstiä. Aavistuksen lisää rauhoituttuani nostan siis hattua ja kehotan jatkamaan samaa rataa, hyvin sujuu! Muista myös, että vaikka olenkin pitkiä välejä kommentoimatta näihin mitään niin todennäköisesti olen silti jossain takavasemmalla varjoissa, luen ja tykkään vastaisuudessakin yhä edelleenkin tasaisesti kaikesta.  

[Isfet]

En kommentoinut tätä heti, koska oloni oli silloin ihan iiihjkgstk!!!!! ja aaaaaaaahhhh!!! <33  Sitten unohdin, etten ollut kommentoinut. Ja nyt, kun luin tämän näin pitkän tauon jälkeen uudestaan, olen uudestaan ihan hyperaktiivisessa ja sekavassa mielentilassa. Kuin toivottoman rakastunut <3

Aavistelin jotain ikävää kokemusta kun Alisa oli niin huolehtunut sairaudestaan, mutta tuo isän tunnistamattomaksi riutuminen on varmasti ollut erityisen kauhea kokemus!  Ei ihme että Alisa on jatkuvasti kantamassa huolta äidistään ja sikostaan, kun on joutunut noin rankalla tavalla pitämään heistä huolta. Onneksi Valve on lähellä ja ymmärtää kerrankin toimia kuten pitää. Niin kuin haluaa. Voi rakkaat, olette niin suloisia etten ehkä kestä! <3

Kirjoitustyylissäsi ja hamojen ja maailman syvyydessä täytyy vain olla jotain, kun saat lukijan elämään niin vahvasti mukana. Syke nousee ja tekee mieli pomppia ympäriinsä vuoroin turhautumisesta, vuoroin ihastuksesta. Minä todella tunnen eläväni näiden kanssa, ja se on upeaa. Ei ole paljon kirjoja, jotka saavat tekemään näin, aikoinaan ensimmäisiä kertoja Pottereita lukiessa ehkä hetkittäin. (Viimeksi taisin haluta hakata päätäni seinään kun luin Kristiina Vuoren Näkijän tytärtä. Osasikin olla tietyllä tavalla raivostuttava kirja, vaikka niin hyvä!)

Kiitos näistä, toivottavasti saat jostain voimia julkaista tätä lisää piakkoin! <3

[Crys]

Oon varmaan jokaisen kommenttini aloittanut ihkutusfiiliksillä asdfghjklö ja niin täytyy varmaan alottaa tääkin koska se on aina ekä fiilis joka jää luettua Tiedän kyllä sen tunteen kun jää teksti tauolle niin on yllättävän vaikea palata, mutta mukavaa että tuli jatkoa, kaipalinkin jo tän lukemista Mukavaa, että Valven ja Aliisan välillä asiat on sillee suht hyvin, eikä Valve ainakaan vielä (eikä toivottavasti ollenkaan) vetäydy omiin oloihinsa piiloon. Nyt kun ajattelen, nää kaks on monessa suhteessa aika samanlaisia, luottaminen on vaikeeta, mutta ihanaa että pikku hiljaa he kuitenkin pystyvät luottamaan toisiinsa Tässä luvussa kuitenkin vielä oli ihanasti tuota jännitettä, että mitäs se kuumeinen hetki sängyssä nyt olikaan

Jotenkin ihanaa, että Aliisa tuntee noin vahvasti, että Valven taikuus tuoksuu metsän hämärältä ja virtaavalta vedeltä. Ilmeisesti se, että hänen taikuutensa tuoksui siltä jo ihan heti oli jotenkin epätyypillistä, ääk haluan tietää vastaukset heti kaikkeen, mutta samalla tykkään hirmuisesti tästä hitaasta tyylistä ja slow burnista Mitä minä sinulle oikeastaan olen? Fiilaan Aliisa, fiilaan

Ai niin muuten yks hassu sattuma kävi, että töissä tuli kerran vastaan tyyppi, jonka sukunimi oli Valve, joten oli vähän siinä pokassa pidättelemistä

Kiitoksia kivasta luvusta!
-Crys

[Valanya]

Hyvä, että Alisa voi paremmin.<3

Pidemmässä tauossa etenkin tähän aikaan vuodessa ei ole mitään pahoiteltavaa . Kyllä me jaksamme odottaa kärsivällisesti, kun tiedämme, että sitä jatkoa tulee omalla ajallaan. 

Alisan ja Valven suhde on edennyt jo paljon. Nythän ollaan jo niin hyvissä väleissä, että ihan hirvittää, mitä kapuloita oot vielä keksinyt rattaisiin työnnettäväksi! Näissä uusissa osissa huomasin, kuinka molemmat ovat tietoisia uudenlaisista väleistä ja varovaisia, haluamatta rikkoa mitään (tai siis, näin minä sen toivottomana romantikkona tulkitsin ). Etenkin kohtaus, jossa Alisa tuli Valven (työ)huoneeseen ja molemmat vain katsoivat toisiaan oli kauniisti kuvailtu. Alisa on todella suloinen ujoutensa kanssa, pidän hänestä koko ajan enemmän. Mielestäni hän on kasvanut ja vahvistunut huomattavasti tarinan edetessä.

Oli pakko ottaa tähän pari lainausta:

Nukuin hänen sängyssään yksin.

Mikäli toivoin jotakin muuta, en kykene myöntämään sitä itselleni.

Mä von myöntää sun puolesta.

Nielaisen. En äkisti tiedä, mitä tehdä käsilläni. Nykäisen hermostuksissani palmikkoani, ja näen Valven seuraavan elettä katseellaan.

Tiedän tunteen, Alisa.

On vain harvinaista, että kukaan muu kuin maagi osaisi kuvailla taikuutta tuolla tavalla, noin tarkasti. Selkeästi. On kuin sinä –"

Okei nyt heräsi kiinnostus. Mitäköhän Valve mahtaa tarkoittaa? Hän kyllä jättää aina tälläisiä mysteereitä ilmoille. Mietin edelleen, että mitäköhän se vheínirkin tarkoittaa.

Edda on taas oma kultainen itsensä. Voin tuntea tänne asti, kuinka hän levittää ympärilleen rauhallista ja kotoisaa ilmapiiriä. Oon yhä sitä mieltä, että saat hänen ruokansa kuulostamaan erittäin hyvältä. Haha, tätä lukiessa tulee aina nälkä.
 
Tuli mieleen, onko sulla vielä tiedossa kuinka pitkä Ævintýristä on tulossa? Ja sitäkin mietin, että oonko jo maininnut, että myös vastauksesi kommentteihin ovat aina todella kauniita ja mieltä lämmittäviä?

Sen verran kauan olen tätä jo kirjoitellut, että on pakko lopettaa, vaikka kauhean paljon "asiaa" olisi. Sen sanon vielä, että lopetus oli jälleen erityisen hyvä! Kiitos taas kerran, tekstistäsi tulee aina hymy naamalle.

[Crys]

Onnea pikareista, ne on hyvin ansaitut Kikattelin tuolle ajatukselle että Alisa ja Valve saisivat tietää tuosta parituspystistä XD Siinähän muuttuisivat naamat varmaan punaisiksi.

Ihanaa että Valve pistäytyi Alisan unessa Tykkäsin varsinkin tästä Miksi siis se tuntuu nyt niin erilaiselta? Paremmalta. Pahemmalta. se kuvastaa hyvin Alisan sisäistä ristiriitaisuutta.

Osa minusta toivoo, etten olisi lainkaan herännyt.

Same

Ihana Valve kun ei halua, että Alisa lukee kylmällä lattialla jottei sairastu mutta jää sitten siihen seuraksi eikä Alisan peloista huolimatta lähde pois heti Tykkään siitä, että Alisa tuntee ja huomaa Valven taikuuden muutokset ja pienet viestit niin vahvasti, vaikka ehkä edes Valve ei tiedosta oman taikuutensa muutoksia aina yhtä vahvasti.

Aws tuo kohta missä Valve jää tuijottamaan Alisan hymyä ja se katse tuntuu Alisasta melkein kosketukselta :3

Mitä minä sinulle oikein olen. Se ei ole pelkkä epävarma kysymys, joka käy mielessäni toisinaan, vaan jatkuva aavekipu sydämessä. Mahdoton kadottaa.

Tuo aavekipu on jotenkin ihana sana, en oo ennen kuullu käytettävän sellaista, mutta tykästyin siihen paljon Ja se kuvaa myös hyvin tuota Alisan pohdintaa. Tykkäsin myös siitä, että Alisan ajatuksissa tuo etäisyys saa tosi vahvan merkityksen, siitä melkein tulee jo melkein näkymätön antagonisti, joka on tunkenut itsensä näiden välille

Voi tuo Hiisiprinsessa-satu sai vielä tälläisen ihanan syvän merkityksen! Onpa tosiaan osuva vertaus näiden kahden suhteelle. Ihan käy sääliksi Valvea kun hän ei koe ansaitsevansa rakkautta Haluun tulla halaamaan ja sanomaan kyllä ansaitset! You go Alisa, kyllä prinsessalla pitää olla mahdollisuus saada oma äänensä asiasta kuuluville! Ihanaa että Alisa ei anna etäisyyden voittaa vaan lähtee Valven perään

Seuraavaa lukua innolla odottaessa
-Crys

[Juuli]

Näitä osia oli kiva lukea. Valottavat vähän Valven sielunelämää. Tästä saa jo punottua villejä veikkauksia.

Valve siis pitää Alisaa paljon parempana ihmisenä kuin itseään saman ikäisenä saati nykyään. Tai ainakaan hän ei halua, että Alisa lukee vanhoja muistiinpanoja ja vertaa itseään siihen nuoreen Valveen, josta saa pieniä palasia muistiinpanoista. Hyvin todennäköisesti tuolloin tapahtui jotain, mihin Valve mm. mielipiteensä perustaa. Onko se jotain, mitä Valve teki vai kenties jotain mitä jätti tekemättä? Liittyisiköhän siihen mahdollisesti jotenkin Moira, Rowan ja Nessa? Tai Rahkon morsiamet?

Hänen jyrkkyytensä hämmentää minua: en ymmärrä, miksi hän suhtautuu tällä tavoin johonkin, jonka on tehnyt ollessaan kokematon ja nuori.

Miksiköhän niin? Asialla ei taida kuitenkaan olla tekemistä varsinaisesti itse muistinpanojen kanssa? Ehkä muistiinpanot ei nolotakaan Valvea, vaan se mitä ne edustavat ja mistä ne muistuttavat?

Kaikki se poikamainen into ja tiedonjano muuntuneena horjuviksi kirjaimiksi, niin kovin erilaisiksi kuin hänen nykyinen tietämyksensä ja käsialansa.

Sisälläni ailahtaa hellyys. Puren huultani, mutten lopulta voi mitään hymylle, joka hiipii esiin.

”Eivät minun kirjoitusharjoitukseni ole tämän parempia. Kai muistat, että mustetta on aina kaikkialla?”

Haluan jääräpäisesti uskoa, että tämä on vain Alisan väärä tulkinta Valven käytöksestä. Eiks vaan?

Meneeköhän mun teoriat liian pitkälle?

Silloin minä en seurannut häntä. En tee samaa virhettä enää.

Kohotan leukaani ja lähden Valven perään.

Hyvä Alisa! Go, girl, go! Ja Valve, juokset karkuun, sinä munaton pelkuri! Nyt viimeistään on selvää, että molemmilla on tunteita. Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että vähän aikaa sitten epäilin Valven tunteita.

Kiitos näistä lukukokemuksista. Vaikka melkein kyllä kuolin tuon joulutauon aikana.

[Juuli]

No niin, tulihan se pusu sieltä. Ja oikein kunnon pusu! 
Nyt alkaa olla jo aika huvittavaa, että asiaa käydään läpi vieläkin Hiisiprinsessan kautta, kun kumpikaan ei uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. No pelottaahan se, ymmärrettävää.

Valve ei kumarru puoleeni, tule minua vastaan millään tavoin, joten yletyn ainoastaan sipaisemaan hänen suupieliään. --

Hämmennys ja epävarmuus valtaavat minut. Olen jo perääntymässä, sydämessäni kammottava, korventava häpeä –

Tää oli kauhea hetki. Alisan häpeän ja kauhun pystyy tuntemaan niin elävästi. Tämähän nimenomaan on se, mikä eniten pelottaa. Että toinen ei vastaakaan. Hyvä, että hetki jäi vain lyhyeksi. Olisin niin nylkenyt Valven, jos hän olisi jättänyt Alisan vain seisomaan tuossa vaiheessa.

Kiitos näistä osista! Jään odottamaan malttamattomana jatkoa.

[Crys]

Noniin nyt vasta ehdin lukemaan uuden luvun, parempi myöhään kuin ei milloinkaan Tää on sellanen teksti jota ei viiti nopeasti puhelimella lukasta vaan nautiskella koneen ääressä sitten kun on kunnolla aikaa

Musta on kiva, että tossa alussa Alisa tajuaa, että Valve ei ole se, joka aikoo ylittää etäisyyden. Jotenkin se "mies tekee ensimmäisen aloitteen" on niin yleinen tropee (ei toiki välttämättä huono kaikissa tapauksissa), että on kiva, että Alisa päättää taistella haluamastaan En tiedä olenko ikinä kehunut Alisaa hahmona, mutta hän on kyllä hyvin kirjoitettu vahva naishahmo

Valven taikuuden kaiku erottuu sekin, kuin jalanjäljet lumessa.

Tää oli jotenkin ihana vertaus

Alisa huomaa ihanasti tuon Valven hiljaisen hermostuneisuuden edellisen luvun keskustelusta johtuen, vaikka Valve ei juuri teekään muuta kuin seiso tuolla huoneen perällä Siinä oli taas paljon sitä ihanaa kuvailua josta niin tykkään tässä tarinassa

Voi Valve luota nyt vaan Alisaan! Hän kantaa selvästi niin paljon sydämellään, jota ei uskalla syystä tai toisesta huojentaa. Mutta yees you go Alisa älä anna Valven taas vetäytyä kuoreensa.

APUVANESUUTELEE! jos oisin tiennyt mitä tässä luvussa tapahtuu oisin kiiruhtanut lukemaan tän jo paljon aikasemmin (toisaalta hyvä että odotin niin on aikaa purkaa ajatuksia kunnolla ) aloin kirjottaa tätä kommenttia sillee samalla kun luin jotta ei taas jäis sanattomaks niin kuin yleensä ja varmaan hyvä, koska nyt oon taas ihkutusfiiliksissä Yllätyin hyvällä tavalla, sillä en osannut odottaa että se tapahtuu vihdoin! Tykkäsin kauheasti siitä että alussa Valve ei kumartunut Alisan puoleen eli ei ollu ns "täydellinen satusuudelma" (vaikka empatisoin Alisan hermoilua siinä ), mutta sitten hetken päästä päästiinkin kunnon suudelmaan melkein ehdin pelätä, että Valve ei ollenkaan aio vastata mutta jee hän vastasi! Vaikka myöhemmin lähtikin pois No toisaalta tykkään siitäkin, koska olis outoa jos pelkkä suudelma riittäis Valven kuoren rikkomiseen. Mutta hei nyt kun on vihdoin kissa nostettu pöydälle, ehkäpä Alisa saa Valven avautumaan kunnolla siitä mikä mättää

Vähän kerrallaan me kuromme umpeen viimeisenkin etäisyyden väliltämme – eikä se ole silti tarpeeksi.

Tämä! Jotenkin se, että se etäisyys hiipi siellä takana vaikka he olivatkin fyysisesti noin lähekkäin toisiaan on hieno yksityiskohta, koska fyysisyydestä huolimatta Valve ei ole pudottanut kaikkia muurejaan yltään. Voin vain arvailla mitä hänen päässään on meneillään tuolloin, varmasti melko ristiriitaista Vaikka hän on hetken ajan suudelmassa yhtä mukana kuin Alisa, hänen alitajuntansa yrittää varmaan hieman estellä häntä. Samalla tuo kohta on hienoa foreshadowingia tuohon loppuun jossa Valve lähtee pois.

Turhaa jännität osien julkaisua, en muista että missään vaiheessa olisin joutunut olee sillee "öö mitä ihmettä ei tää sovi" Oot hienosti osannut rakentaa tätä tarinaa ja kehittää näiden kahden suhdetta pikku hiljaa ja vaikka sinäänsä yllätyin suudelmasta, ei se mistään puskien takaa tullut, vaan sopii täydellisesti tähän kohtaa tarinaa ihan varmasti tulen lukemaan tän tarinan moneen kertaan uudestaan sitten kun tää joskus valmistuu

-Crys

[Lunalotta]

SUUDELMA!!!!!!!!! Rakkaudentäyteinen romantiikkahöpsöni luki tuon lopun ahnain silmin (tai no korvin, koska puheohjelma luki sen ) ja äää. Jotenkin osasin silti odottaa, että Valve tekee jotain tuollaista. Mutta hänkin selkeästi rakastaa tai ainakin välittää Alisasta, mutta miksi hän käyttäytyi noin? Onneks seuraavassa osassa toivottavasti tosiaan niitä syitä aletaan käymään! Mutta vihdoin, 293 osan jälkeen, se tapahtui mitä toivoin jo ihan alusta lähtien Kiitos näistä osista ja pahoittelen pitkää kommentoimattomuuttani, tuntuu vaan että on vaikeaa pukea ajatuksiaan sanalliseen muotoon. :3

[Crys]

Voi Alisa, i feel you tollanen hetki saa epäilemättä yliajattelemaan kaikkea. Sitä, että halusiko Valve häntä vai ei ja että Edda tietäisi suudelmasta. Tuo huono omatunto sen takia, että Valve rasittuisi tuosta työmatkasta enemmän hänen takiaan on myös uskottavaa. Ihanaa että hän kuitenkin saa rohkeutta mennä Valven luo, vaikka aikaisemmin hän pohtikin sitä että hän ei uskalla pettyä uudestaan.

En välitä. En välitä vaikka minuun sattuisi, vaikka Valve pitäisi minua tämän takia ärsyttävänä maanvaivana. Ehkä kuvittelen itsestäni liikaa – ajatellessani, että minusta voisi olla jotakin apua. Mutta pohjimmiltani olen jälleen samassa tilanteessa kuin ennen Valven työhuoneeseen saapumista: olipa minulla toivoa tai ei, se olen minä jonka on otettava ensimmäinen askel, jos tahdon haluamani asioiden muuttuvan. Ehkä tämä on oma henkilökohtainen tehtäväni, jotta noidan kirous viimein murtuisi.

Pakko lainata tää kohta kokonaan koska tää kiteyttää kaiken tosi hyvin!

Minä tiedän täsmällisen tarkkaan, milloin niin tapahtuu. On kuin kaikki – pysähtyisi. Sateen vaimea ääni, korppien huudot. Jäljelle jää pelkkä painava hiljaisuus meidän katsoessa toisiamme.

Pakko nyt lainata tääkin kohta, koska tykkäsin tästä paljon tästä kuvailusta

Ihana Alisa kun se suorastaan vaatii päästä mukaan! Siinä näkyy taas se Alisan vahvuus Mahtaakohan Alisa joutua ongelmiin kyläläisten kanssa erillaisista mielipiteistä Valvesta? En ihmettelisi kun kyseessä on Alisa

Ääää kihisen jännityksestä että mistä Valve oikein haluaa puhua! Sitä odotellessa
-Crys

[Crys]

Heh niin Alisan kaltaista, että Valve täyttää hänen ajatuksensa niin, ettei hän muista ollenkaan ajatella itseään ja läsnäoloaan kylässä Tuo kalliin viitan ajatteleminen kiteyttää hyvin muutoksen, joka Alisan elämässä on käynyt Valven luo muuttamisen jälkeen ja kaipailinkin jo vähän sitä, että Alisan ajatukset harhautui entiseen elämään. Tässä luvussa/luvuissa (miten sen nyt sanois ) läsnä oleva koti-ikävä on luonnollista ja saa mut toivomaan, että jonain päivänä Alisa saa tavata vielä äitinsä ja siskonsa (mieluiten Valven läsnäolossa että saadaan draamailua )

Alisahan keksi hyvän hätävalheen kylään saapumiselleen, on aina kiinnostava lukea siitä miten hän kommunikoi muiden kanssa, kun nykyään hänen elämänsä koostuu hyvin paljon pelkästään Valven ja Eddan kanssa seurustelemisesta. Voi hänellä on epäilemättä hankala pitää ajatukset itsellään, kun tuo mies ja nuo kyläläiset eivät yritä peitellä vastenmielisyyttään Valvea kohtaan. Harmittaa Valven puolesta, että hän on saanut syyttä tuollaisen maineen edeltäjänsä tekosien takia, mutta toisaalta se on uskottavaa, ihmiset tuppaavat pelkäämään ja halveksumaan sellaista jota eivät tunne ja niputtamaan saman joukon samanlaisiksi antamatta ajatusta yksilölle.

Paljastuihan se Alisa lopulta Arvelinkin, että hän ei pystyisi olla puolustamatta Valvea loputtomiin Kiinnostava juonenkäänne muuten tuo että Alisa lähti seuraamaan tuota muoria ja sai kuulla muorin ja hänen siskonsa tarinan. Ja voi että Valve tuli paikalle juuri tuona hetkenä kun Else päästi suustaan sammakoita En haluaisi olla hänen tilallaan. Jotenkin herttaista (en tiedä onko sopiva sanavalinta mutta) kuitenkin, että Valve katseli noin kuolettavasti Elseä kun tämä haukkui Alisaa, mutta sitten pakotti itsensä rauhalliseksi.

Kääk, Alisan tavoin en muistanut kuka tuo Nessa oli, mutta apuva nyt alan epäilemään, että Valvella ja Nessalla oli aikoinaan jokin romanssi! Ehkä Alisa veti saman johtopäätöksen kun hän äkkiä tunsi kipua sisimmässään. Ehkä siksi Valve suhtautuu Alisaan ja heidän tunteisiinsa epävarmasti ja torjuvasti, koska tuolle Nessalle kävi jotain pahaa. (vaikka jos hän tappoi tuon edellisen maagin, mikäs hänet tappoi?? I need answers ) Hui tuo aikaisempi maagi oli näköjään vielä hurjempi kuin aikaisemmin saikaan kuvan jos hän kerran kaikki morsiammensa surmasi!

Ääh oon taas ihan fiiliksissä tän tarinan suhteen en kestä Kiitti vaan Tuota menneisyyden puimista odotellessa! Niin ja kiva vaan että nää on pitkiä, mitä enempi lukemista sen parempi!
-Crys

[Juuli]

Tässä ei varsinaisesti tullut mitään uutta tietoa, paitsi Nessan sisko. On sydäntä raastavaa ajatella, että hän on vieläkin hengissä ja kantanut taakkaa mukanaan kaikki vuodet. Omituista, ettei Alisa ole laskenut yhteen 1+1, että kyllähän se Rahko ne morsiamet tappoi. Kiirakin sanoi, että korjasi heidät aina pois kun Rahko kyllästyi. Eikä Valve kiistänyt. Valve kyllä suhtautuu jotenkin omituisesti mestarinsa tekemisiin. Ei se maailma siihen kaadu, että Alisa saa tietää kauheuksista, joita Rahko on tehnyt. Eikö se ole kuitenkin tullut jo selväksi, ettei hän ollut mitenkään miellyttävä persoona?

Minuakin kiinnostaa tietää, miten Nessa lopulta kuoli, jos hän kerran tappoi Rahkon. Rahko tuskin antoi morsiamiensa kuljeskella yhtä vapaasti kun Valve antaa Alisan. Ehkä sidos, jolla hän sitoi morsiamet itseensä tappoi myös Nessan Rahkon kuollessa?

Olisi myös mukava tietää, oliko Valvella koskaan mitään tunteita ketään morsiamia kohtaan. On se kumma jos Valve ei yhteenkään yhdeksästä epätoivoisesta neidosta rakastu. Tai ehkä tarvittiin vaan vielä se kymmenes <3

Jotenkin aina odotan, että tulee sellainen Alisa-rage kohtaus, jossa Alisa kaikkeen epävarmuuteen kyllästyneenä sitoo vaikka Valven tuoliin kiinni ja pakottaa kaiken mahdollisen tiedon ulos eikä anna Valven livistää enää mihinkään. Aiemminkin hoitunut nämä hommat Alisan aloitteesta.

[zilah]

Minä olen paha ja laiska, kun en ole tätä kommentoinut, vaikka lukenut kyllä suurella mielenkiinnolla. Tarina jatkuu yhtä omaleimaisena ja kiehtovana kuin aiemminkin, ja viimeiset raapaleet ovat olleet todella hengästyttävän intensiivisiä.  Tuo suudelma, huhhuh! Harvoin, jos koskaan olen päässyt näin fiiliksiin näin matalalla ratingilla. Ja ihan yhtä lailla kiehtoo Valven menneisyyden paljastuminen. Minulla on sellainen tunne, että Valvekin on jollakin tapaa traumatisoitunut entisen mestarinsa pahuudesta. Millä tavoin, se jää nähtäväksi. Tulee kyllä mieleen, että tästä saisi kirjoitettua ihka oikean romaanin. Minä ainakin ostaisin! <3

zilah