Kirjoittaja Aihe: Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 413/? 31.10.  (Luettu 92962 kertaa)

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 773
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 92/?, 5.2
« Vastaus #80 : 15.02.2016 01:23:05 »
Aa, vitsi, oon taas kauheasti myöhässä oman kommenttini kanssa! Luin nämä jo aikaisemmin, mutta silloin oli jotain muuta ja sitten se jäi. Täytyy parantaa tapani! Mutta nyt vihdoin muistin tulla heittämään jotain sanottavaa, vaikkei mulla sitä pahemmin olekaan. Tätä on vaan jotenkin niin luontevaa lukea. Hienoa, miten tällainen taikamaailma on jotenkin saatu näin arkiseksi, eikä se kaikki taika vaikuta mitenkään päälleliimatulta, kuten se joskus saattaa jossain olla (varsinkin, jos on lukenut paljon fantasiakirjallisuutta).

Lainaus
En ole kertonut kenellekään epämääräisestä levottomuudestani, mutta totta kai hän tietää siitä.
Aww, tää näiden kahden luonteva suhde jotenkin on niin herttainen, vaikka molemmat tietyllä tapaa vielä vierastaakin toisiaan. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsevät taas tutustumaan toisiinsa hieman paremmin. Ehkäpä juhlat ovat hyvä paikka sille...? Jutustelua tanssin lomassa ja niin pois päin. :D

Kommentin pääpointti varmaan katosi, mutta olen edelleen koukuttunut tähän ja toivottavasti jossain vaiheessa ilahdutat meitä taas jatkolla! ^^
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 097
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #81 : 21.03.2016 16:15:49 »
Chuva: Voi, ei tuollaista tarvitse ollenkaan pahoitella, mukavaa vain, että tulit jälleen kommentoimaan! On aina hienoa saada tietää, että lukijat ovat pysyneet tarinan matkassa ja siitä yhä pitävät, sen kuuleminen motivoi todella paljon, kiitos!  :> Kiitos myös eritoten kehuista maailman suhteen, olen siitä todella otettu. Haha, tuo Valven lausahdus 89. raapaleessa oli minulta kyllä suoraan sanottuna arviointivirhe, olisi pitänyt muotoilla kokonaisuus vähän eri tavalla, ettei mielleyhtymiä ruotsiin olisi päässyt syntymään (asiasta mainitsi nääs eräs toinenkin, ei tosin finissä oleva lukija… huomannee, että omista ruotsin opinnoistani on jo aikaa, kun en itse asiaa tullut ajatelleeksi : D). Joka tapauksessa, ihanaa että pidät edelleen, kiitos todella paljon kommentistasi!

Nevilla: Jee, hienoa että sinäkin olet yhä mukana, kiitos todella paljon kommentistasi! Nämä kommenttivastaukseni tuppaavat vähän toistamaan itseään, mutta kuitenkin, olen hirmu iloinen että pidät tästä edelleen. Mukavaa myös, että verkkainen tahti miellyttää – sanamäärällisestihän tämä ei tosiaan loppujen lopuksi ole vielä kovinkaan pitkä teksti, tällä hetkellä vähän päälle 10 000 sanaa. Haha, Närrin oli tosiaan tarkoituskin olla vähän ärsyttävä hahmo, reaktiosi häneen olisi siis oikein sopiva. : D

Minun on pitänytkin puhua tuosta kieli-asiasta jo aiemmin, koska kyllä, se ehdottomasti ansaitsee kritiikin. Olen tosiaan käyttänyt Alisalle vieraan kielen pohjana tässä lähestulkoon suoraan muinaisnorjaa, ja paikoitellen myös siitä sittemmin kehittynyttä islantia. Muinaisnorjan sopivuutta olen perustellut itselleni muun muassa sen vanhuudella ja kytköksellä pohjoiseen mytologiaan, mutta silti, myönnän että sen käyttö tällaisessa yhteydessä on laiskaa ja kyseenalaista.  Kielen ei alun perin pitänyt olla esillä niin paljon kuin se nyt on ollut, ja jälkiviisaana voin sanoa, että esimerkiksi tuo Valven lausahdus olisi pitänyt muotoilla eri tavalla suoran lainauksen sijaan. Aion ottaa asian paremmin huomioon jatkossa. :> Kiitos vielä kerran kommentistasi!

Grenade: Ihanaa, että jaksat kommentoida näin aktiivisesti, et missään nimessä ollut myöhässä tai mitään! Kiitos ihan hirmuisesti, oli mahtavaa kuulla myös sinulta, että taikamaailma miellyttää tietynlaisella arkisuudellaan, siihen olen pyrkinytkin. :> Alisan ja Valven suhteen kuvaamiseen käytän myös sen verran paljon aikaa ja ajatusta, että positiivinen palaute siitä ilahduttaa sekin aina. Tanssiaisista olisi kieltämättä mukava kirjoittaa, saas nähdä, järjestävätkö maahiset sellaisia… Kiitos jälleen todella paljon kommentistasi!

A/ N: Kiitos äärimmäisen paljon kaikille teille, jotka äänestitte Ævintýrin finipikareissa vuoden originaalitarinaksi sekä Alisan ja Valven kullalle ja hopealle vuoden originaalihahmo –kategoriassa!! Olen noista sijoituksista vieläkin ihan häkeltynyt, ja ennen kaikkea äärimmäisen onnellinen, äähh. Kiitos. ;_; Niin, ja kiitos ehdottomasti myös kaikille matkan varrella kommentoineille, toivottavasti kerrotte jatkossakin, mitä mieltä olette! Tässäpä olisi viimeinkin jatkoa.

**

93.

Ýmissin vierailun aamuna minä letitän hiukseni tiukaksi palmikoksi.

Kampaus ei ole erityisen kaunis, ei samalla tavalla kuin se, jonka valmistelijat tekivät minulle Seremoniassa - vailla ylimääräisiä koristeita, kukkia. Se on kuitenkin siisti ja huolellinen. Sellainen, joka yllään voi esittäytyä Väelle vailla katumusta, ajattelen katsellessani peilikuvaani.

Ilmeeni on aavistuksen uhmakas, leukani koholla. Kaksi päivää olen väittänyt itselleni, ettei metsänpeitto hermostuta minua, mutta silti nukuin edellisenä yönä kaikkea muuta kuin hyvin. Helpotuksekseni väsymys ei silti näy katseestani: en halua Valven saavan päähänsä, että hänen on sittenkin parempi lähteä matkaan yksin.

Emme ole olleet tekemisissä juurikaan Närrin käynnin jälkeen, sillä matkan valmistelut ovat pitäneet Valven tavallistakin kiireisempänä.  Niinä harvoina kertoina kun olemme nähneet, hän on kuitenkin kertonut minulle kaikenlaista tärkeää Ýmissistä ja Väestä – nyt esimerkiksi tiedän, että Muori on heidän johtajansa, ja että he eivät pidä nimityksestä maahinen.

”Väellä on omat oikkunsa, mutta he kohtelevat vieraitaan hyvin. Sinulla ei tule olemaan hätää.”

Valven sanat kaikuvat päässäni noustessani peilipöydän äärestä. Varmistan vielä kerran, että minulla on kaikki tarvittava matkaa varten, ja lähden etsimään häntä.

94.

Löydän Valven kirjaston perältä, tutkimasta nahkakantista teosta, jota olen nähnyt hänen lukevan aiemminkin. Askeleeni kuullessaan maagi sulkee kirjan ja asettaa sen omalle paikalleen hyllyllä, kääntyen puoleeni.

Me tarkastelemme toisiamme hetken ääneti. Valven tummanpuhuva vaatetus tuntuu sulautuvan lähes kokonaan huoneen syviin varjoihin, mutten silti voi olla huomaamatta, että hänen asunsa on hyvin samankaltainen kuin Seremoniassa. Väki odottaa selvästi tapaavansa voimakkaan ja korean Kalvaslinnan maagin, korppikuninkaan.

Tai, oikeammin korppikuninkaan ja hänen morsiamensa. Minulla ei ole ylläni valkoista mekkoa, mutta olen silti pukeutunut hienommin kuin tavallisesti. Vartaloani kevyesti myötäilevässä, ruskeansävyisessä tunikassa on kuitenkin helppo liikkua, eivätkä edes puvun koristeellinen nyöritys tai hihansuiden kauniit kirjailut saa minua tuntemaan oloani pyntätyksi muukalaiseksi.

”Vaikutat olevan valmis”, Valve toteaa katseidemme kohdatessa. Vaikka yritän, en osaa päätellä, mitä mieltä hän on ulkoasustani. ”Kerroin Eddalle, että palaamme takaisin pimeään mennessä. Sopiiko se sinulle?”

Nyökkään, jolloin Valve viittoo minua seuraamaan itseään.

95.

”Edda ei taida pitää siitä, että lähden mukaasi”, sanon kävellessäni Valven perässä pitkin kalvaslinnan hämärää pohjoiskäytävää. En ole varma, mitä teemme siellä: käytävän huoneet ovat niitä, joihin minulla ei ollut pääsyä tutkiessani linnaa ensimmäisen kerran. Muistan yhä selkeästi, miltä taikuuden yhtäkkinen paino tuntui yrittäessäni painaa perimmäisen huoneen ovenkahvaa alas.

Nyt Valve kuitenkin avaa sen samaisen oven vaivatta, aivan kuin mitään suojaloitsua ei olisi koskaan ollutkaan. Huomaan, etteivät sanani yllätä häntä. ”Sanoiko hän sinulle jotakin?”

”Ei varsinaisesti. Hän vain… vaikutti aika apealta.”

Rypistän otsaani muistellessani, kuinka vaitonainen Edda oli ollut edellisenä iltana. Hän oli auttanut minua valitsemaan sopivaa pukua matkaa varten, mutta ei vaikuttanut missään vaiheessa erityisen innostuneelta. Kun olin yrittänyt kysyä häneltä Väestä, Edda oli vain pudistanut päätään ja sanonut kireällä äänellä, ettei hänellä ollut mitään tekemistä metsänpeitossa asuvien kanssa.

Valvea kertomani ei kuitenkaan tunnu huolettavan. Hän toteaa rauhalliseen sävyyn:

”Eddalla on omat henkilökohtaiset syynsä olla luottamatta Väkeen. Se ei liity mitenkään sinuun tai tähän matkaan. Hän piristyy kyllä kunhan palaamme.”

Kun en heti vastaa, maagi vilkaisee suuntaani syrjäsilmällä. ”Vai oletko kenties tullut toisiin ajatuksiin? Etkö haluakaan lähteä?”

”Haluan tietenkin”, vastaan kiireesti.

96.

Sanojeni vakuudeksi astun Valven perässä huoneeseen, vaikka muisto suojaloitsusta tekeekin liikkeistäni aavistuksen hitaita ja epäröiviä. Päällimmäinen tunteeni on silti uteliaisuus: mikä huoneessa on niin tärkeää, ettei minua ole haluttu aiemmin päästää sisään?

En keksi arvoitukseen ratkaisua, vaikka mittailen paikkaa huolellisesti katseellani. Huone on pelkistetty ja vaatimaton, sen ainoat huonekalut ovat syväntummasta puusta tehty kirjoituspöytä sekä katonrajaan kiinnitetty hylly, jolle on aseteltu summittaisesti erilaisia esineitä. Kulmani kurtistuvat huomatessani, että yksi niistä on selvästi jonkin pienen petoeläimen, ehkä ketun, kallo.

Valve ohittaa hyllykön esineiden suuntaan katsomatta, suunnaten sen sijaan kirjoituspöydän luo.

”On eräs asia, jonka haluan antaa sinulle ennen matkaa”, maagi sanoo minulle kumartuessaan ottamaan jotakin pöydänlaatikosta. Hän avaa lukon kaiketi taikuudella, sillä luokseni hiipii kuin vaivihkaa metsäpimeän tuoksu. Kuulen hiljaisen helähdyksen Valven nostaessa esineen varovasti käsiinsä, mutten silti osaa arvata, mikä se on.

”Mitä oikein -” Vaikenen Valven pysähtyessä eteeni, lähemmäs kuin yleensä. Hän nostaa kättään niin, että näen mitä hän pitelee kämmenellään - hopeista riipusta, jonka päässä on soikea medaljonki. Sen ääriviivat hohkavat vaimeaa valoa, punertavaa mutta heikkoa, aivan kuin kotelon sisään olisi kätketty laskevan auringon hiipuva hehku.

97.

”Tämä on krafja”, Valve sanoo minun tuijottaessani riipusta, ”tähän medaljonkiin suljettu loitsu, joka tuo sinut tarpeen tullen Ýmissistä takaisin kalvaslinnaan. Sen merkitys tällä matkalla on tosin enemmänkin symbolinen. Mikäli kaikki menee kuten pitääkin, sinun ei tarvitse käyttää sitä.”

Valve heilauttaa kevyesti korua, jolloin medaljongin sisällä oleva jokin hohtaa aiempaa kirkkaammin. Pian se kuitenkin vaimenee, sammuen lopulta kokonaan: silmänräpäyksen verran en ole varma, oliko kaikki sittenkin pelkkää kuvitelmaani.

”Symbolinen?” toistan hämmentyneenä, siirtäen katseeni korusta maagiin. Hän on niin lähellä, että minun on kohotettava päätäni yltääkseni katsomaan häntä kasvoihin.

”Väki on viehtynyt tämänpuoleiseen taikuuteen ja kunnioittaa sitä. Se merkitsee heille enemmän kuin koreat vaatteet tai mahdolliset arvonimet. Kun sinulla on tämä mukanasi, kukaan Ýmississä ei voi käsittää asemaasi väärin.”

Eikä kukaan siis tee samaa virhettä kuin Närri. Valve ei sano ajatusta ääneen, mutta minusta tuntuu, että voin silti lukea sen hänen katseestaan, nähdä kireiksi muuttuneista leukapielistä. Hetki on kuitenkin nopeasti ohi - kun maagi kohtaa uudelleen katseeni, on hänen ilmeensä tutun tyyni, vailla minkäänlaista säröä itsehillinnässä.

”Voinko?” hän tiedustelee muodollisesti, ojentaen riipusta minua kohti.

98.

Punnitsen mielessäni kuulemaani. En ole kovin ilahtunut siitä, että taikuus määrittää Ýmississä arvoani, mutten toisaalta halua myöskään perääntyä. Kun lopulta nyökkään, Valve kiertää taakseni kiinnittääkseen medaljongin kaulalleni. Hän tekee sen harkitun hitaasti, varovasti, pitäen huolen siitä, ettei riipuksen lukko tartu hiussuortuviini tai hänen sormensa kosketa niskaani.

Silti minä voin tuntea hiuksissani hetken hänen hengityksensä.

”Onko se sinun taikuuttasi?” kysyn saadakseni ajatukseni toisaalle.

”Hmm? Ah, ei. Tämänkaltaiset loitsut eivät ole maagien keskuudessa kovinkaan yleisiä – me emme pysty tarjoamaan taikuuttamme muiden käytettäväksi noin vain. Eräs noita langetti sen pyynnöstäni.”

”Noita?”

”Niin. Muttei sellainen kuin Kiira.” Varmistettuaan, että lukko on varmasti kiinni kunnolla, Valve asettuu jälleen kasvotusten kanssani. ”En usko, että hänenlaisensa edes pystyisivät luomaan krafjaa.”

Riipus on kaulallani painavampi kuin odotin. Hipaisen sormenpäilläni ohimennen medaljonkia, kuin yrittäen tavoittaa kannen sisällä olevan taikuuden. Aiemman valohehkun sijasta sen pinta on nyt kuitenkin pelkästään viileä ja mykkä.

”Joten, krafja”, sanon, maistellen sanaa suussani. ”Kuinka se toimii?”

”Kuten sanoin, en usko, että tarvitset sitä. Jos niin kuitenkin käy - jos jotakin odottamatonta tapahtuu, sinun tarvitsee vain avata medaljonki ja muodostaa mielessäsi kuva kalvaslinnasta, mieluiten tästä huoneesta, koska se on siirtoloitsuille jo valmiiksi altis. Krafja pitää huolen lopusta.”

”Eikö muuta? Ei taikasanoja?”

”Ei tällä kertaa. Tärkeintä on, että mielikuva määränpäästäsi on kirkas, etkä taistele loitsua vastaan.”

99.

Valven sanat saavat minut kierrättämään katsettani vielä kerran huoneessa, sen vähäisissä yksityiskohdissa: ketunkallon tyhjissä silmissä ja muissa hyllykön esineissä, kirjoituspöydän tummassa pinnassa. Tulen ajatelleeksi, että huone on sillä tavalla paljas kaiketi juuri siirtoloitsun käytön takia – mitä ikinä se tarkoittaakaan.

”Me emme taida matkustaa Ýmissiin vaunuilla”, sanon.

”Väki ei hyväksyisi sitä. Heidän mielestään maaginkunniaan kuuluu käyttää vahvaa taikuutta silmänkääntötemppujen sijasta. Siirtoloitsu on sitä paitsi kaikkein nopein tapa. Olemme perillä ennen kuin huomaatkaan.”

Puhuessaan Valve kääntyy hetkeksi selin minuun ottaakseen jotakin kirjoituspöydän laatikosta, samasta jossa hän piti medaljonkia. Näen maagin sulkevan nyrkkinsä sisälle jotakin korpinsulkaa muistuttavaa, mutta takaisin palatessaan hänen kätensä ovat tyhjät. Voin silti aistia taikuuden väreilevän aiempaa voimakkaammin hänen ympärillään.

”Mitä minun tulee tehdä?” kysyn.

”Sinun on tultava lähemmäs. Minun on pystyttävä sitomaan loitsu meihin molempiin”, Valve sanoo hiljaisella äänellä, tarkastellen kasvojani kuin etsien niiltä jotakin – ehkä viimeisiä merkkejä epäröinnistä? Minä kohtaan hänen katseensa kuitenkin vakaasti, kuron umpeen meitä erottavan etäisyyden niin, että olemme lopulta vain muutaman henkäyksen päässä.

Mikäli tekoni yllättää maagin, hän ei näytä sitä.

”Sinun kannattaa sulkea silmäsi.”

Sanomatta enempää Valve vetää minut lähelleen, kietoo käsivartensa ympärilleni: saatan tuntea hänen taikuutensa kulkevan lävitseni painaessani silmäni kiinni. Se on kuin aalto tai ehkä sittenkin tuuli, yhtäkkinen metsän hämärän maku suussani, enkä minä edes tiennyt että se voisi maistua miltään. Kaikki on selkeämpää pimeässä.

Se on viimeinen ajatukseni siirtoloitsun tarttuessa meihin.

**

A/N2: Kuten näkyy, viimeiset osat vähän venähtivät, mutta menen mieluummin tarinan kuin raapalemuotoisuuden ehdolla. Toivottavasti se ei vaivaa hirveästi.
« Viimeksi muokattu: 21.03.2016 16:19:20 kirjoittanut Okakettu »

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 773
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #82 : 23.03.2016 23:39:46 »
Aivan ensiksi suuret onnittelut pystien pokkaamisesta! Tämä ansaitsi jokaisen saamansa. ^^ Ja toisekseen: Jee, jatkoa (ja meikä on ensimmäisenä kommentoimassa, haha, kerrankin näin päin)!

Ei mulla taaskaan ole kovin paljon mitään sanottavaa, mutta pakko tulla vain hehkuttamaan, että tää oli kyllä taas oikein hienosti kirjoitettu. Ihastuttavaa, että Valve suojelee tällä tavalla vaimoaan ja korun kiinnittämiskohtaus oli lumoava. Ah, nämä kaksi on jotenkin niin kaukana mutta lähellä toisiaan samaan aikaan.
En myöskään ole varma, olenko maininnut tästä aikaisemmin, mutta on jotenkin todella mielenkiintoista, että tässä tarinassa magia on jotain todellista. Tai siis, että Alisa tuntee sen ilmassa ja kaikessa, kun yleensä se jotenkin vain sivuutetaan, ja se vain on, mutta tässä se on jotain konreettista. Todella ihastuttava yksityiskohta!

Kiitän taasen näistä ja jään mielenkiinnolla odottelemaan seuraavia osia. ^^
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 306
  • Never Settle
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #83 : 24.03.2016 08:29:54 »
Kiitos uusista pätkistä!

Ja onnea paljon pikareista. Äänestin sinua ja ficciä kaikkiin originaaliosioihin, tämä on niin superhyvä. <3<3

Minusta tuntuu, että tarina muuttuu aina vain paremmaksi. Alisan hahmo kehittyy ja Valven syventyy. Valve on kuin sipuli, josta kuoritaan hitaasti kerroksia päältä. Heh. Olipas hyvä vertaus. :D

Kiva, että päästään vähän linnan seinien ulkopuolelle. Toivon, että Ymississä tapahtuu jotain pariskunnan välillä. Tai ylipäätään jännään sitä koko ajan! Mutta ehkä joudun vain tyytymään kiltisti odottelemaan... Juoni on erittäin hyvä, ja tarina kulkee sopivassa tahdissa eteenpäin. En malta odottaa, mitä salaisuuksia tulee vielä paljastumaan. Oon maalaillut vähän kaikkea mielessäni. Ehkä Valve on homo ja on vain joutunut ottamaan vaimon pakon edessä?  ;D

Okei, lähden tästä duuniin parempien höpötysten puutteessa. Oot huippu, ficci on huippu, toivottavasti saadaan jatkoa pian. <3

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 563
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #84 : 04.04.2016 15:23:38 »
Joku voisi vaikka potkia mua kommentoimaan tätäkin useammin, koska tämä on oikeasti ihan pirun hyvä tarina, sen takiahan tätä tuli äänestettyäkin pikareissa! Onnea siis niiden johdosta, menivät kyllä kaikki ihan oikeisiin osoitteisiin, olen superiloinen, että Valvekin nousi pikaristiksi, vaikka Alisa veikin voiton hänestä! (:

Siis, mä en oikeastikaan vain pääse nyt enää millään irti tästä Kiira muistuttaa vampyyria -fiksaatiostani. :D Etenkin nyt kun Valve vielä puhuu langettaneensa joitain loitsuja, ettei Kiira pääsisi 'kutsumatta sisälle', kun valtaosassa vampyyritarinoitahan se vampyyri pitää aina kutsua sisälle tai se ei pääse kotiisi. :D En tiedä ollenkaan, oletko sä tehnyt tuon konnotaation tarkoituksella, vai onko se vain mun korvieni välissä, mutta mä en vaan osaa irrottaa siitä enää.

Tuituituituitui. En tiedä, jotenkin tämä nyt tuntuu erittäin söpöltä, että Valvekin ryhtyy kitkemään rikkaruohoja! En tiedä, johtuuko se siitä, että juuri äsken hän oli vain korppiensa ympäröimänä kuin mikäkin kuningas ja nyt sitten yhtäkkiä päättikin ryhtyä auttamaan  Alisaa rikkaruohojen kanssa, vai mistä, mutta tuo oli todella söpö kohtaus! (: Pääsee Valvekin vähän inhimillistymään lukijalle, kun hän ei ole koko aikaa aivan niin etäinen. Jotenkin tästä kohdasta tuli myös hirveän weasleymäinen tunnelma, kun heillähän on menninkäisiä puutarhassa, jotka pitää kitkeä pois käsin. Alisa ja Valvehan tekevät tässä hieman samanlaista, mutta toki paljon tutumpaa työtä, kun he kitkevät rikkaruohoja, mutta jotenkin Valven ollessa maagi sitä ei olisi ihan odottanut häneltä, joten joten, en tiedä, jotenkin sen takia tuli yhtäkkiä Weasleyt mieleen. :D

Närri on kyllä ristiriitainen tapaus, jotenkin hänen ensiesiintymisensä antaa odottaa jotain todella lämminhenkistä tapausta kun Alisa vertaa häntä Eddaan, mutta sitten hän kuitenkin paljastuukin paljon epämiellyttävämmäksi tapaukseksi, kun hän kutsuu Alisaa ihmispalvelijaksi, vaikkei edes tiedä tästä mitään. Jotenkin Närristä tulee hirveän lipevä vaikutelma, kun tämä aloittaa todella kylmästi, mutta muuttuukin sitten heti hirveän mielisteleväksi, kun tajuaa Alisan olevankin Valven morsian (mikä muuten saa aikaan kysymyksen, että onko Valven ja Alisan häät kenties tulossa jossain kohtaa, kun sitä seremoniaa ei ehkä voi ihan laskea sellaiseksi? vai voiko sittenkin, en tiedä?).

Hii, nyt alkaa jo hieman jännittää, kun päästään käymään muuallakin kuin vain kalvaslinnassa ja sen ympäristössä. Etenkin, kun tätä Ýmissin vierailua on pedattu näin pitkään, niin mun odotukset sitä kohtaan vain nousevat nousemistaan. Onneksi nyt seuraavissa raapaleissa luulisi jo Alisan ja Valven pääsevän paikan päälle, niin lukijakin näkisi millaisessa paikassa maah-- anteeksi Väki asuu. (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 158
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #85 : 06.04.2016 21:34:15 »
En oo vieraillu tässä ketjussa vähään aikaan ja olipas tosi kiva löytää tää ja lukee monta osaa kerralla :D Tosi mielenkiintoiset hahmot ja teksti myös, pidän ihan hirveesti <3 Jatkoa! Nyt ei irtoo muuta, voin joskus yrittää selittää paremmin. Täst saa kivasti mielenrauhaa hautajaisten keskellä, ku aattelen näitä:) Tää siun maailma on rauhottava, just missä voisin iteki elää :)

P.S. Ups, en tarkottanu, et siun tekstit sopis hautajaisiin tai jotai, miulle vaan tuli rauha niistä. Toivottavast ymmärsit :)
« Viimeksi muokattu: 06.04.2016 21:37:53 kirjoittanut minja »
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #86 : 08.04.2016 18:58:53 »
Kuten mä viimeksi kommentoidessani kerroin, mulla on vakavia ongelmia jatkosarjojen kommentoinnin kanssa. Vähän hävettää. Oon seurannut tätä ahkerasti, pitänyt uusista osista kovin ja miettinyt että pitäisi varmaan sanoakin jotain, kun ne kommentit kuitenkin on ainut palkka jonka finissä kirjoittava saa. Nyt prokrastinoin muun elämäni kanssa useista syistä ja ajattelin että josko jotain sinulle sitten sanoisin, kun tähän maailmaan on aika hyvä sukeltaa omaa surkeuttaan pakoon.

Ei mulla silti ole mitään varsinaisesti uutta sanottavaa, kritiikin kanssa olin viimeksi jo varsin laiha ja samoin käynee tälläkin kertaa :) Tykkään edelleen tosi paljon siitä miten kuvailet Valven (ja muiden) taikuutta, sitä miltä se tuntuu ja tuoksuu ja vallan ritisee. Pidän myös Valvesta itsestään, ja Alisasta, vaikka tyttöön ehkä ottaisin mieluusti lisääkin sitä alun auringossa paahtunutta maalaisuutta. Toki rikkaruohoja kitketään edelleen, mutta tarkoitan ehkä sellaista ruumiillisuutta joka näkyy koko olemuksessa. Yhdistän Alisan taustoineen aika vahvasti sellaiseen eurooppalaisen agraariyhteiskunnan aikaiseen maalaistyöväkeen, vaikka hirveän tarkasti tarkkoja luokkarakenteita ei olla taidettu puida ja tulkinnat on tietenkin tulkintoja! Eikä tämä mikään moite ole, koska Alisa on minulle varsin mieleinen juuri tällaisena. Etenkin osan 93 letissä ja uhmakkaassa leuassa oli hurjan miellyttävää vahvuutta.

Närri tuntui herättävän monissa muissa kovasti erinäisiä tunteita, mutta itse pysynen sen suhteen melko neutraalina. Luokkaerot lienevät todellisuutta maailmassa kuin maailmassa, sitä miten epämiellyttävänä niiden mukaan eläviä ihmisiä ja olentoja voidaan pitää on toinen asia. Närri vaikutti aikansa ja maailmansa tuotokselta, hyvä siis niin. En muista sanoinko viimeksi, mutta nimet tässä tarinassasi ovat erityisen mieleisiä ja kekseliäitä. Sopivasti kirjoituskieleen istuvia, mutta kuitenkin vähän vieraita.

Ja korpit, ne korpit! Valvomassa kulloin kumpaakin, heistä pidän.

Myönnettäköön että olen hieman malttamaton Alisan ja Valven (suhteen) suhteen, vaikka maailma, koko tarina ja sivuhahmotkin kiinnostavat. Olen kai kuitenkin pohjimmiltani melkoinen romanttikko, vaikka muuta väitän ja luulen, se tulee toisinaan epämiellyttävän vahvasti läpi. Tai ehkä se liittyy omiin mielenliikkeisiini tällä hetkellä. Vähän onneksi näkyikin jo sellaista ymmärtämistä ja lähelle tulemista, oli
Lainaus
Silti minä voin tuntea hiuksissani hetken hänen hengityksensä.
ja
Lainaus
Sanomatta enempää Valve vetää minut lähelleen, kietoo käsivartensa ympärilleni: saatan tuntea hänen taikuutensa kulkevan lävitseni painaessani silmäni kiinni. Se on kuin aalto tai ehkä sittenkin tuuli, yhtäkkinen metsän hämärän maku suussani, enkä minä edes tiennyt että se voisi maistua miltään. Kaikki on selkeämpää pimeässä.

Se on viimeinen ajatukseni siirtoloitsun tarttuessa meihin.

Nyt menen, mutta yritän palata kommentoimaan taas pian. Luulen että ymmärrät senkin kun aina ei pysty ja elämä on sellaista. Lukemassa olen kuitenkin aina viipymättä kunhan uudet osat huomaan, ja sekin kertonee jotain.

Mutta vielä: onnea pikareista, olitte kaikki omanne ansainneet!
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 99/?, 21.3
« Vastaus #87 : 08.04.2016 20:56:13 »
Piipahdan jälleen kommentoimaan ja pahoittelen, etten ole kommentoinut pitkään aikaan (olin finitauolla jonkin aikaa).

Lukaisin nyt koko tarinan uudestaan alusta läpi, jotta pysyn taas kärryillä ja täytyy sanoa, että tykkäilen tästä entistä enemmän viimeisimpien osien perusteella. Tarina soljuu mukavan verkkaasti ja kivalla painolla eteenpäin ja uusia asioita ja kysymyksiä nousee pintaan ainakin miun mielestä hyvään tahtiin. Kirjoitat vieläkin oikein ihanasti ja tälle tarinalle sopivalla tyylillä. Huomasin myös, että kuvailet Valven taikaa aika usein aistien ja luonnon kautta ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän. Luonto on tullut tässä aika paljon esille ja Valven taian kuvailu luonnon kautta vain sopii niin hyvin.

Tykkään Alisasta paljon ja hänen ajatuksenjuoksustaan myös. Hänen ja Valven hiljaisesta lähentymisestä myös tykkäilen, sitä tapahtuu oivan hyvässä tahdissa, ja Valvestakin alkaa kuoriutua enemmän nähtäväksi, hienoa. Ja Valven korpit, tykkään!

Jännitän nytten että miten heidän käyntinsä Ýmississä sujuu (kirjoitinhan sen oikein?). Kiitos paljon, jään odottamaan jatkoa :D

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 097
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 103/? 21.4
« Vastaus #88 : 21.04.2016 19:49:55 »
Grenade: Suuret kiitokset onnitteluista ja kommentista, kuten aina! ’Niin kaukana mutta lähellä toisiaan samaan aikaan’ kuvaa kyllä todella hyvin Valven ja Alisan tämänhetkistä tilannetta, todella hyvä huomio siis! Korun kiinnittämiskohtaus aiheutti minulle melkoisesti päänvaivaa, koska halusin sen tosiaan olevan vähän lumoava (tai jotain muuta vastaavaa) asiaa kuitenkaan hirveästi alleviivaamatta, hienoa että sen tuolta poimit! Mahtavaa myös, että tarinan magia miellyttää, minusta kun tällaisesta konkreettisemmasta taikuudesta on todella hauska kirjoittaa. Hyvä, että sen parissa viihtyvät lukijatkin. :>

Siunsäe: Oli tosi mukava kuulla, että luet ja pidät tästä tarinasta edelleen! Kiitos sinulle hirmuisen paljon kommentistasi, onnitteluista ja ehdottomasti myös pikareissa äänestämisestä, arvostan paljon!  Jatkiksen kirjoittaminen on väliin todella stressaavaa, kun tulee pohtineeksi, laskeeko tarinan laatu jotenkin salakavalasti uusien lukujen myötä, joten hyvä ettei näin mielestäsi ole. Haha, sipulivertaus oli minusta oikein osuva, juuri noinhan asia on. : D Tarinassa raahustetaan hitaasti mutta varmasti(?) kohti salaisuuksien paljastumista - ihan kohta saadaan siis kuulla, onko Valve homo vai ei, heh. Mahtavaa kuulla, että tämän juonikuviot ovat saaneet spekuloimaan eri vaihtoehtoja!

LillaMyy: Jee, on aina yhtä hienoa huomata, että lukijat ovat pysyneet tarinan matkassa, kiitos siis suuresti kommentistasi ja pikareissa äänestämisestä! Haha, kuten aiemmin muistaakseni sanoin, Kiirasta ja muista veritaikuutta harjoittavista noidista saadaan kuulla kyllä vielä lisää. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, miksi hän saattaa vaikuttaa paljon vampyyrilta… mutta noh, siitä lisää aikanaan. : D Rikkaruohojen kitkennällä sun muulla pyrin juurikin inhimillistämään Valvea Alisan (ja lukijoiden) silmissä, hienoo että sen tuolta poimit! Alisan ja Valven häistä en voi vielä oikein sanoa mitään, siitäkin kuullaan kyllä vielä (voi kauheata, olen hokenut tätä samaa kohta vuoden…). Jepjep, ensi raapaleissa päästään jo Ýmissiin! Toivottavasti se vastaa odotuksiasi – itse olen todella innoissani siitä, että pääsen viimeinkin kirjoittamaan tätä osiota tarinassa, vaikka näissä uusissa raapaleissa ei vielä hirveän pitkälle päästäkään.

minja: Älä huoli, ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat! Kiitos hirmuisen paljon kommentistasi, hienoa että löysit jälleen tämän tarinan pariin – se, että sait tämän lukemisesta mielenrauhaa, merkitsee minulle kirjoittajana paljon, ja olen todella iloinen siitä, että tämä tarina on siihen pystynyt. Kiitos, toivon sinulle paljon tsemppiä!

nauha: Voi, ei tarvitse hävetä yhtään, ymmärrän kyllä oikein hyvin, vaikkei tätä joka välissä olisikaan kommentoimassa! Siitä ei siis kannata ottaa stressiä tai mitään. Oli yhtäkaikki todella mukava jälleen kuulla ajatuksiasi tästä, kiitos todella paljon! Pointtisi Alisasta oli oikein hyvä, pyrinpä jatkossa tuomaan hänen taustaansa nykyistä enemmän esille.  Kiitos paljon nimikehuista, johonkin tuollaiseen olen pyrkinytkin. Eriäviä mielipiteitä Närristä on ollut myös antoisa lukea. :>  Aa, hienoa, että sinäkin pidät korpeista! Heh, mitä romantiikkaan tulee, tunnustan olevani itse aivan samanlainen, joten ymmärrän todella hyvin mahdollisen kärsimättömyyden (mutta samaan aikaan olen toisaalta silleen ’äärimmilleen venytetty slow burn on parasta!!!’, joten, hmm, kaikki sensuuntainen tuppaa tapahtumaan tarinoissani aika hitaasti) . Mutta tosiaan, lähentymistä on jo havaittavissa, kuten totesitkin. :>

Tuhisija: Oli hirmu kiva huomata sinun taasen kommentoineen, kiitos hirmuisesti! Mukavaa, että tarinan tahti miellyttää, ja että pidit näistä uusista osista – niiden kirjoittaminen oli taas vaihteeksi hankalaa, joten tällainen palaute tuntuu siksi kaikin puolin palkitsevalta. ’Valven ja Alisan hiljainen lähentyminen’, aa, juurikin näin!


A/N: Mielettömän suuri kiitos jälleen kaikille kommentoineille, olette parhaita! En välttämättä saa sitä aina ilmaistua selkeästi varsinaisissa kommenttivastauksissa, mutta ajatuksianne tästä tekstistä on aina äärimmäisen mukava lukea, ja olen noin ylipäätään hirmu kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta. Tässäpä olisi taasen jatkoa. :>

**

100.

”…lisa. Alisa. Olemme perillä.”

Valven ääni tuntuu kantautuvan luokseni jostakin kaukaa, usvan tai unen seasta. Vähän kerrallaan minä kuitenkin tajuan, että todellisuudessa välissämme ei vielä koskaan ole ollut näin vähän etäisyyttä. Valve on painanut minut lujasti itseään vasten, niin lähelle, että kasvoni ovat lähes hautautuneet hänen kaapunsa pehmeään kankaaseen. Maagin kädet ovat ympärilläni lämpimät.

Hengähdän syvään. En tiedä, soivatko korvissani tiheinä minun vai hänen sydämenlyöntinsä.

”Alisa?”

”Olen ihan kunnossa”, sanon, vaikkakin vaimeasti, ja kohotan katseeni maagiin. Valven silmät ovat samalla tavalla tummat kuin silloin, kun hän karkotti Kiiran mailtaan – korpintummat, ajattelen nyt. Se saa ilmeen hänen kasvoillaan näyttämään hetken oudon paljaalta, vähemmän suojatulta kuin yleensä.

”Oletko varma?” Valve kysyy minulta otsa hienoisessa rypyssä. ”Ýmissiin saapuminen taikuuden avulla voi toisinaan tehdä olon heikoksi.”

”Ei minulla ole hätää.” Rauhoittelevista sanoista huolimatta otan varovaisen askeleen taaksepäin, kokeillakseni kantavatko jalkani. Valve irrottaa otteensa harteistani vasta kun on vakuuttunut, että pystyn seisomaan omin avuin.

Hänen taikuutensa ei kuitenkaan päästä irti, ei täysin. Voin tuntea sen vaimeana kaikuna sisälläni, jos suljen silmäni.

101.

Siirtoloitsuun liittyvät muistikuvani ovat kaikki hahmottomia, epäselviä. En edes yritä saada niitä järjestykseen pääni sisällä, vaan katson sen sijaan ympärilleni. Tajuan meidän seisovan keskellä tummaa niittyä, hämärän värjäämää: lähtiessämme kalvaslinnassa oli aamupäivä, mutta nyt maisema näyttää siltä kuin aurinko olisi juuri laskenut.

”Ýmississä valoa on vain vähän”, Valve sanoo huomatessaan hämmennykseni. ”Väki on tottunut elämään ilman sitä.”

Nyökkään, vaikka ajatus jatkuvasta hämärästä kuulostaa minusta jollain tapaa yksinäiseltä. Niityn reunoja kehystää lähestulkoon sysimustalta vaikuttava, tiheä metsä. Se tuntuu sulkevan koko ruohoaukean syleilyynsä, peittäen samalla myös taivaan – kohottaessani päätäni näen siitä vain ohuita kaistaleita, jotka erottuvat sieltä täältä puidenoksien lomasta kuin repaleinen kuva.

Askeleeni painuvat lähes äänettöminä pehmeään maahan kulkiessani pitkävartisten ruohonkorsien lomassa. Silmieni totuttua hämärään huomaan, että niitty on myös täynnä erilaisia kukkia. Ne ovat siroja mutta näyttäviä, yönvärisiä. Valon vähyys ei selvästikään vaivaa niitä.

Kumarrun tutkimaan kukista yhtä, kun äkkiä Valve asettuu eteeni, selkä minuun päin.

”Mitä nyt?” kysyn yllättyneenä.

”Tulomme huomattiin. Vaikuttaa sitä, että Harma haluaa ottaa meidät vastaan itse.”

102.

He saapuvat luoksemme metsän siimeksestä, mukanaan lasinkirkas ääni, joka muistuttaa etäisesti tiukujen tai tuulikellojen helinää.

Huomaan pian, ettei ääni ole peräisin kelloista, vaan valkoisina hohtavista pienistä luista, jotka on kiinnitetty etummaisena kulkevan maahisen pitelemän sauvan päähän. Tämä nojaa siihen liikkuessaan aavistuksen raskaasti, kuin kävelykeppiin, vaikka minulla on tunne, että sauva on pikemminkin loitsujen luomista kuin kävelemistä varten.

Kukaan paikalle saapuneista ei juuri muistuta Närriä. Näyttävien hovivaatteiden sijasta ýmissiläiset ovat pukeutuneet kuin minkä tahansa pohjoisen kylän väki, koruttoman käytännöllisesti. Samaan aikaan heissä on silti myös jotakin levotonta ja kesytöntä, tavalla jota en osaa selittää. Hämärä ympäröi heitä kuin vanha ystävä.

Luiden helähtely tuntuu olevan niityn ainoa ääni Muorin saattueineen pysähtyessä lopulta lyhyen välimatkan päähän. Minä hillitsen vain vaivoin haluni vilkaista Valvea epäilevästi syrjäsilmällä. Ennen matkaa hän puhui ýmissiläisten vieraanvaraisuudesta, ystävällisyydestäkin, mutten näe siitä nyt pienintäkään merkkiä. Pikemminkin Väki tarkastelee meitä melkein epäluuloisesti lukuun ottamatta sauvaansa nojaavaa Muoria, jonka kasvot eivät paljasta mitään.

Hetken verran koko niitty vaikuttaa pidättävän hengitystään. Se on Valve, joka rikkoo hiljaisuuden ensimmäisenä:

”Olen kuullut avunpyyntönne, Muori. Toivottavasti sallitte minun auttaa teitä ongelmassanne. Lupaan tehdä kaiken minkä voin.”

Sanojensa päätteeksi maagi kumartaa syvään.

103.

Väki vaihtaa keskenään merkitseviä silmäyksiä. Valven ele ilmeisesti miellyttää heitä, sillä voin nähdä, kuinka vielä hetki sitten niin selkeä varautuneisuus muuttuu joksikin tyytyväisyyttä muistuttavaksi. Ainoastaan Muorin kasvot pysyvät täysin ilmeettöminä tämän astellessa verkkaisin askelin lähemmäs.

”Kohota katseesi, kalvaslinnan Valve. Tiedät kyllä, että sinä jos kuka voit puhutella minua oikealla nimelläni.”

Ýmissin johtajan ääni on käheä, kuin ajan saatossa haalistunut. Mustien silmien katse on kuitenkin valpas ja terävä. Sen siirtyessä Valvesta minuun tunnen jonkin sisälläni kiristyvän, vaikka en ole varma, minkä vuoksi. Muori on olemukseltaan lähempänä tarinoiden Väkeä kuin kukaan muu saattueestaan, täynnä jotakin iätöntä, metsänkaltaista.

Minä niiaan hänen suuntaansa kohteliaasti, mutten paina päätäni alas.

”Tässä on siis nuorikkosi, josta toinen puoli niin tohkeissaan kuiskii.” Muori osoittaa sanansa Valvelle, mutta katsoo maagin sijasta minua, kaulallani olevaa medaljonkia. Hän naksauttaa kieltään miettivästi. ”Huomaan, ettette ole vielä vahvistaneet liittoanne.”

”Haluan antaa morsiameni tottua rauhassa uuteen kotiinsa, Harma”, Valve sanoo, suoristautuen vierelläni täyteen pituuteensa. Sulavasti lausutuista sanoista huolimatta hänen äänessään on lopullinen, lisäkysymykset estävä sävy. ”Uskon, että niin on parempi molemmille osapuolille.”

Minä yritän parhaani mukaan olla näyttämättä, etten ole täysin varma, mitä Valve sillä tarkoittaa. Vastaamisen sijasta Muori vain tarkastelee meitä pää aavistuksen kallellaan. Lopulta tämän kasvoille hiipii hidas hymy, joka tuo silmänräpäyksen verran mieleeni Eddan.

”Siinä tapauksessa kunnioitan päätöstäsi. Tervetuloa Ýmissiin, toisen puolen matkalaiset - on ilo saada teidät viimein luoksemme.”

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 773
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 103/? 21.4
« Vastaus #89 : 28.04.2016 16:45:34 »
Pakko aloittaa tämä kommentti heti alkuun lainauksella, koska:
Lainaus
Valve on painanut minut lujasti itseään vasten, niin lähelle, että kasvoni ovat lähes hautautuneet hänen kaapunsa pehmeään kankaaseen. Maagin kädet ovat ympärilläni lämpimät.
Awww, tuitui. ^^ Siitä se lähtee, eiköhän nämäkin vielä jossain vaiheessa totu kunnolla toisiinsa.

Muorin tapaaminen oli kiinnostavaa, toivottavasti Muori ja Alisa tulisivat hyvin toimeen keskenään, ettei Valve joudu ikävään välikäteen.
Lainaus
”Kohota katseesi, kalvaslinnan Valve. Tiedät kyllä, että sinä jos kuka voit puhutella minua oikealla nimelläni.”
Plus tää kohta! Valven suuri kunnioitus ja arvostus maagikkona tule entistä enemmän esiin ja mietin, joutuuko Alisa jossain vaiheessa pohtimaan, kuinka suureen rooliin onkaan astumassa. Olen ymmärtänyt, että Valve on kuitenkin yksi suurimmista maageista alueella, joten Alisalta tulevana maagin vaimonakin luultavasti tullaan olettamaan jotain tulevaisuudessa. (en kyllä tiedä mitä, musta tuntuu, että en nyt osaa selittää kunnolla sitä, mitä ajan takaa... :D)

Mutta siis, nämä osat olivat taas laadukasta luettavaa ja edelleen seurailen tarinan edistymistä mielenkiinnolla! Kiitos näistä ^^
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 420
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 103/? 21.4
« Vastaus #90 : 05.05.2016 23:21:33 »
Voin taas helpotuksekseni sanoa olevani ajan tasalla tämän sarjan suhteen, kun sain kirittyä raapaleet kiinni. Julkaisutahtisi on edelleenkin kovin ihanteellinen! Arvostan suuresti myös viimeisimpiä juonenkäänteitä, kuten ympäristön vaihdosta, koska tästä on selkeästi alkamassa uudenlainen tapahtumajakso. Lisää hahmoja ja uusi paikka kuulostavat lupaavilta, viimeisimmät uutuudet on otettu mukaan lukijoita huomioiden. Eteneminen on selkeää, mutta tapahtuu juuri sopivassa tahdissa: tavallaan tulee sisäistettyä asiat samaan aikaan kuin Alisakin. Muut ovat askelen edellä ja ymmärtävät kaiken paremmin, mutta ehkä Alisa saa kirittyä tietenkin Valven suosiollisella avustuksella. Nyt jään odottelemaan seuraavia osia, kiitos!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

LaraLura

  • ***
  • Viestejä: 161
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 103/? 21.4
« Vastaus #91 : 27.05.2016 00:29:00 »
Pitkästä aikaa lukemassa tätä. Niikuin aikaisemmin olen todennut, niin tätä tarinaa on kiva lukea. :) Tarpeeksi tilaa omalle mielikuvitukselle sekä tarinan eteneminen on loogista ja helposti seurattavaa.
Viimeisen luvun kohdalla jo odotin seuraavaa ja hieman harmitti, kun sitä ei sittenkään ollut.
Jatkoa odotellen
♥: Lara
Tofu the Tössötassu ♥

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 686
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 103/? 21.4
« Vastaus #92 : 27.05.2016 00:47:55 »
Onneksi LaraLura kommentoi tätä äsken, niin muistin nyt minäkin!

Tää on edelleen kaikin puolin älyttömän hyvä tarina! Maailma ja juoni on kiinnostavia, kerronta pelittää upeasti ja hahmot ovat keskinäisine kemioineen ihanan aitoja. Valve on toki edelleen aika hämärän peitossa, mutta jotenkin silti lähestyttävissä oleva, ja Alisa on edelleen miellyttävän selkeästi oma itsensä.
Mä oisin valmis maksamaan aika paljon siitä, että pystyisin luomaan hahmojen suhteista näin kiehtovia ihan ilman mitään jatkuvaa draamaa. Nostan siis sulle hattua!

Jatkoa jään toki aina janoamaan lisää, mutta kyllä hyvää maltyaa odottaa! :)
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 097
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 107/? 12.6
« Vastaus #93 : 12.06.2016 13:16:39 »
Kiitos jälleen hirmuisen paljon kommenteistanne, Grenade, Orenji, LaraLura ja Chuva! En nyt valitettavasti ehdi vastaamaan niihin tämän syvällisemmin, koska kirjoitan tätä kiireessä veljen lainaamalla läppärillä, mutta tehköön jälleen tiettäväksi, että kommenttinne ovat ilahduttaneet suuresti ja motivoineet jatkamaan tarinaa eteenpäin – mikä olikin näiden osien tapauksessa taas suuresti tarpeen, huah. :´)

A/N: Eli, jatkoa pitkästä aikaa, pahoittelen pitkähköä taukoa!

**

104.

Valve ja minä liitymme Väen saattueeseen Harman lähtiessä johdattamaan meitä peremmälle valtakuntaansa. Matka kohti metsää on vaitonainen, vaikka vierellämme kulkevat maahiset suhtautuvatkin meihin vähemmän kylmäkiskoisesti kuin luoksemme saapuessaan. Huomaan muutaman tarkastelevan uteliaasti minua ja kaulallani riippuvaa medaljonkia, mutta he pysyttelevät vaiti kuin yhteisestä sopimuksesta.

Heidän johtajaansa hiljaisuus ei kuitenkaan velvoita. Harman sauvaan kiinnitettyjen luiden kirkas helähtely ympäröi meitä siinä missä hämäräkin hänen puhuessaan Valven kanssa Ýmissistä ja toisesta puolesta. Minä kuuntelen keskustelua vain puolittain, keskittyneenä tarkkailemaan vähitellen lähestyvää metsänpeittoa.

Siksi en ole valmistautunut, kun Harma äkkiä kääntyy puoleeni.

”Siitä on aikaa, kun yksikään maagi on viimeksi astellut maillamme – ja vielä kauemmin siitä, kun hänellä on ollut mukanaan kaltaisesi seuralainen. Miten olet sopeutunut uuteen elämääsi taikuuden keskellä, tyttö?”

Räpäytän yllättyneesti silmiäni. Vaikka Harma esittää kysymyksensä kuin ohimennen, se kuulostaa korvissani aivan liian painavalta tähän hetkeen.

”Hyvin, kiitos”, sanon lopulta lyhyen hiljaisuuden jälkeen, hidastamatta askeleitani. Tunnen Valven katsahtavan suuntaani syrjäkarein, mutta mitä ikinä maagi vastauksestani ajatteleekin, hän ei lausu sitä ääneen. Harma sen sijaan kallistaa päätään, aivan kuin hän olisi kiinnostunut kuulemaan aiheesta lisää.

Onnekseni vältyn siltä, sillä samassa puheillemme pyrkii miespuolinen, parrakas maahinen.

”Olen pahoillani häiriöstä, Muori”, tämä sanoo kumartaen kevyesti, ”mutta saimme juuri viestin vartiolta. Ikitammi on loitsujen ansiosta tällä hetkellä vakaampi kuin pitkään aikaan. Luulen, että nyt olisi oikea hetki viedä vieraat sen luo.”

Harma nyökkää. ”Näytä meille tietä, Saarto. Muista asioista ehdimme keskustella myöhemmin.”

105.

Vankkarunkoisten puiden lomassa on yllättävän helppoa liikkua. En ole varma, mitä odotin metsästä löytäväni, mutta hämmästyn silti erilaisten yönsävyisten värien paljoudesta: niityltä tuttuja kukkia tuntuu kasvavan kaikkialla. Ilmassa on himmeä sateen tuoksu, sama joka peitti Närrin mukanaan tuomaa kirjettä muutama päivä sitten.

Saarto kulkee edellämme ripein askelin, huudellen samalla lyhytsanaisia ohjeita muille. Vähän kerrallaan saattue alkaa hajaantua, niin että meidän seuraamme jää Harman lisäksi vain muutama maahinen. Loput heistä lähtevät vastakkaiseen suuntaan, kohti jotakin, joka näyttää kaukaisen kylän tai kaupungin valoilta. Niityltä sitä oli mahdotonta huomata.

”Liitymme heidän seuraansa aivan pian”, Harma lupaa. ”Ennen sitä minun on kuitenkin esiteltävä teille syy tuloonne.”

Me jatkamme matkaa syvemmälle metsän siimekseen. Kukat kehystävät polkua, jolla kuljemme, mutta muutoin havupuiden katve on yllättävän hiljainen. En näe merkkejä eläimistä missään, vaikka muistan Valven kertoneen Ýmississä elävistä vaaleaturkkisista kauriista, jotka tulevat helposti luokse. Linnunlauluakaan, edes korppien tai varisten käheitä huutoja, ei ole.

Kauriiden ja lintujen sijasta minä huomaan jonkin ajan kuluttua horisontissa häilyvän, vihertävän tulen. Siinä on jotakin melkein epätodellista, aivan kuin yrittäisin tarkentaa katsettani katoavaan unikuvaan. Ehkä juuri sen vuoksi väräjävien liekkien kajoa on vaikea olla tuijottamatta.

”Virvatulia”, tajuan.

”Aivan niin”, Harma sanoo minulle. ”Ne suojelevat kansaani valollaan, pitävät loitolla vääränlaisen pimeyden. Mätä on kuitenkin tuhonnut paljon. Edes virvatulemme eivät loista kuten ennen.”

Mätä? Olen kysymäisilläni, mitä hän tarkoittaa sillä, kun äkkiä Saarto kohottaa kätensä hiljaisuuden merkiksi. Parrakas maahinen tähyilee edessämme olevia puurivistöjä valppaan näköisenä, viittoen meitä kävelemään hitaammin. Minä seuraan hänen katsettaan äänettömän maiseman poikki, mutten erota virvatulia lukuun ottamatta mitään erityistä - en heti.

106.

Ensimmäiseksi minä näen pimeän.

Aiemmin se on kaiketi ollut puu, korkeampi muita. Nyt sen irti revittyjen oksien tilalla kasvaa kuitenkin jotakin mustaa ja kuvottavaa, kalmanhajuista. Mätä pulppuaa puusta kuin veri syvästä haavasta, hitaasti mutta vääjäämättä. Maahan vuotaessaan se on muuttanut nurmen tuhkaksi ympäriltään.

Mikäli täällä on ollut joskus kukkia, ne ovat kuihtuneet kauan sitten.

Virvatulet tanssivat puun ja pimeän reunamilla, menemättä kuitenkaan liian lähelle. Myös minun sisintäni raapii terävä, melkein pakokauhuinen tunne, ettei meidän pitäisi lähestyä paikkaa yhtään enempää. Olen nähnyt sairastuneita puita ennenkin, mutten koskaan mitään tällaista. Mätä peittää puuta irvokkaan suruvaatteen lailla, ja silti siinä on myös jotakin kammottavalla tavalla elävää. Voin melkein kuulla sen hengittävän.

”Väen suojaloitsujen ansiosta se on vaaraton”, Valve sanoo minulle hiljaisella äänellä, kai vaistoten kauhuni. ”Pysyttele silti lähelläni.”

Käännyn katsomaan häntä. Valve tarkastelee puuta vierelläni arvioivasti, kasvoillaan etäinen inhon ilme.  Minulla on tunne, ettei se johdu niinkään mädästä vaan siitä, mikä sen on aiheuttanut. Se, mitä puulle on tehty.

”Ikitammen lehvän leikkaaja saa haltuunsa iäisen onnen, oksan taittaja taas iäisen voiman”, maagi lausuu pehmeästi. ”Ne vanhat tarinathan Edmundin tähän tekoon ajoivat, eikö totta? Vallanhimo on todella sokaissut hänet.”

107.

Puheet kuninkaasta saavat silmäni kapenemaan. Koko tämän ajan olen tiennyt asian koskevan häntä jollain tapaa, mutten silti halunnut uskoa että edes hovi kykenisi johonkin tällaiseen, johonkin näin rumaan.

Harma naurahtaa Valven sanoille aavistuksen ilottomasti, irrottamatta katsettaan turmellusta puusta. Minulle on selvää, että sen näkeminen tällaisena satuttaa häntä, vaikka Väen johtajan kasvot ovatkin ilmeettömät.

”Kuningas Edmundin kaltaisten miesten typeryydelle vetää vertoja vain heidän ahneutensa, vaikka senhän sinä jo tiedät. Ikitammi on meille pyhä, mutta hovin havittelemaa voimaa siinä ei ole ollut maailmojen luomisen jälkeen. Nyt he ovat myrkyttäneet sen vuoksi metsämme sydämen. Ennen pitkää kaikki sen ympärillä kuolee.”

Harman puhuessa Saarto ja muut mukanamme saapuneet maahiset kiertävät varovasti puuta, pysytellen turvallisen välimatkan päässä mädästä. Luusauvan helähtely säestää heidän liikkeitään, samoin kuin heikko sateen tuoksu: tajuan, että he luultavasti vahvistavat suojaloitsuja sen ympärillä. Kuinka pitkälle mädän olisi mahdollista päästä ilman niitä?

”He väittivät tätä oikeudekseen”, Harma sanoo, kuulostaen hetken melkein väsyneeltä. ”Tiedän oman sopimuksesi hovin kanssa velvoittavan sinua, mutta kansani taikuus ei yksin riitä vahinkojen korjaamiseen. Toivon, että pystyt auttamaan meitä, Valve.”

Valve ainoastaan nyökkää – hän on selvästi tehnyt päätöksensä asiasta jo kauan sitten.

Minä haluaisin tuntea oloni yhtä varmaksi, mutten voi lakata tuijottamasta eteemme levittäytyvää pimeää. On kuin se seuraisi askeleitamme nälkäisenä.

**


A/N2: Seuraavissa osissa saadaankin sitten joitain kauan kaivattuja vastauksia. Ehkä. Toivottavasti.
« Viimeksi muokattu: 12.06.2016 13:19:45 kirjoittanut Okakettu »

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 107/? 12.6
« Vastaus #94 : 12.06.2016 22:20:35 »
Tämähän käy osa osalta jännemmäksi ja uteliaisuus sen kuin kasvaa. Olen varmasti sanonut aiemminkin, mutta olet saanut luotua tästä maailmasta oikein kiinnostavan ja uteliaisuutta ja mielenkiintoa herättävän ja se vaikuttaa kokonaisuudeltaan kovin ehjältä.

Ja olet aiemminkin kirjoittanut tätä juuri sellaisella otteella, mikä saa tekstiin hieman taianomaisen ja sellaisen muuhun maailmaan vievän olon. Jotenkin kuvailu ja käyttämäsi sanat tekevät luomastasi maailmasta entistä todellisemman ja käytät vähemmän arkisia sanoja ja kuvailet tälle maailmalle sopivin keinoin ja sanoin. Varsinkin näissä uusimmissa se taas loisti ja olin ihan vau, koska teksti vain imaisi miut tuonne paikanpäälle.

En osaa sen kummemmin nyt kommentoida, jäi mietityttämään puun kohtalo ja kuningas ja tämän motiivit ja muut kuningasta koskevat asiat sekä mitä mahtaa seurata Valvelle ja Alisalle, kun Valve auttaa maahisia puun kanssa. Kun Valvella tosiaan on jonkinmoinen sopimus hovin kanssa. Voi sun.

Tykkäsin hirvittävästi jälleen jatkosta ja odottelen täällä aina lisää, jään nytkin odottelemaan. Kiitos paljon :D

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 773
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 107/? 12.6
« Vastaus #95 : 21.06.2016 01:56:03 »
No niin, vihdoin varmaan päästiin jonkinlaisiin kanssakäymisiin Muorinkin kanssa. Toivottavasti Valvella on jotain keinoja tätä mätäpuuta kohtaan, sillä hiukan epäilen, ettei se tule olemaan mikään helppo homma, jos hänen seuraava tehtävänsä jotenkin liittyy kyseiseen luonnonkappaleeseen.

Lainaus
Tunnen Valven katsahtavan suuntaani syrjäkarein, mutta mitä ikinä maagi vastauksestani ajatteleekin, hän ei lausu sitä ääneen
Ja nämä kaksi sen kun vain jatkavat toistensa lomitse kiertelyä, ei sanota sitä mitä pitäisi, tehdään vain se mitä pitää ja niin edelleen. Voi että, toivoisin niin, että pääpari saisi hetken aikaa hengähtää ihan keskenäänkin, vaikka on ihan ymmärrettävää, että maagin loitsuja kaivataan kuningaskunnan joka kolkassa.

Toisaalta myös Muorin mietteitä olisi mielenkiintoista kuulla. Mitä hän on mieltä tästä parista, miten hän näkee näiden tulevaisuuden? Varmasti matamilla on jonkinlainen mielipide asiasta, sen verran tarkkaan hän Alisaa syynää.

Varsin mielenkiintoisia asetelmia ladottiin jälleen, enkä malta odottaa, että kysymyksiin aletaan saada vastauksia jossain vaiheessa. Mikä onkaan Valven perimmäinen tehtävä Muorin luona? Miten heidän käy? Erittäin kiehtovaa, jälleen kerran! Kiitos tästä ja jään odottamaan seuraavaa raapalerypästä. ^^
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 097
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 112/? 13.7
« Vastaus #96 : 13.07.2016 21:02:18 »
Tuhisija: Ihanaa, että kommentoit taasen, ilahduin siitä paljon! Nykyään tuntuu, että uusien raapaleiden julkaisu hermostuttaa minua aina ihan hirveästi, joten oli huojentavaa päästä lukemaan ajatuksiasi niistä ja kuulla, että pidit. Kiitos suuresti, kehut miljöön ja kuvailun suhteen lämmittävät aina mieltä, varsinkin kun koetan etenkin viimeksi mainittuun panostaa paljon. Kuninkaan motiiveista sun muusta saadaankin kuulla enemmän näissä uusisa raapaleissa. :>

Grenade: Tämä kommentti piristi aikoinaan hirmuisen paljon työaamuani, kiitos jälleen kerran pohdinnoistasi, niitä on aina yhtä mukava lukea! Näissä uusissa raapaleissa Valvelle ja Alisalle on luvassa pieni hengähdystauko, ja muutamaan kysymykseenkin saadaan ehkäkenties vastaus. Muoriin ja hänen ajatuksiinsa palataan niihinkin tulevaisuudessa - oikeassa olet, hänellä on kaksikosta ehdottomasti mielipiteensä.

**

108.

En saa mielestäni mädän tuhoamaa puuta. Sulkiessani silmäni voin yhä nähdä tammen sisuksista pulppuavan verenkaltaisen mustan, kuulla, kuinka maailma sen ympärillä hiljalleen lahoaa. Vielä kauan jälkeenpäinkin epämääräistä kauhun tunnetta on vaikea pitää poissa.

Tuijotan kädessäni olevaa juomalasia kuin ihmetellen, mistä se on siihen ilmestynyt. Pohjalla on läpinäkyvää, vaimean makealta maistuvaa nestettä – haavemettä, naispuolinen maahinen kertoi minulle juomaa kaataessaan. Jo pienikin siemaus muuttuu vatsassani miellyttäväksi kuplinnaksi, mutta juuri sen takia en halua juoda sitä liikaa. Tahdon pitää ajatukseni kirkkaina.

Valve seisoo minusta hiukan sivummalla, ulos ikkunasta melkein hajamielisesti tuijottaen. Maahisten poistuttua olemme jääneet kaksin huoneeseen, joka on tarkoitettu jonkinlaiseksi seurustelutilaksi Harman vieraille. Välillämme vallitsevassa hiljaisuudessa ei ole vaikea kuulla, että jossain oven takana valmistellaan parhaillaan juhla-ateriaa. Kalvaslinnan maagin ja tämän morsiamen tuoman onnen kunniaksi, Harma sanoi väelleen samalla kun jakeli ohjeita siitä, millaisia ruokalajeja päivällisellä kuuluisi tarjota.

”Kuinka he voivat ajatella juhlimista juuri nyt?”

Ääneni on kireämpi kuin haluaisin. Kysymys saa Valven kääntymään ikkunan luota minua kohti.

”Se on Väen tapa – kai muistat Närrin ja omenat? He haluavat tehdä tällaiset asiat ennen mitään muuta. Tunnin tai kahden viivästys ei vaikuta mädän tuhoamiseen millään tavoin.”

109.

Nyökkään maagin sanoille, vaikka ne eivät minua juuri rauhoitakaan. Ikkunan takaa avautuu lyhtyjen valaisema piha-aukea, jolla leikkii joukko maahislapsia. Näkymä on kaukaa katsottuna kuin minkä tahansa ihmiskylän kaduilta: naarmuiset polvet, naurusta siristyneet silmät ilkikurisilla kasvoilla. Käynnissä on ilmeisesti jonkinlainen piiloleikki, jonka säännöt vaihtuvat kaiken aikaa.

Ajattelen sitä, jotta minun ei tarvitsisi ajatella Valvea loitsimassa pois aiemmin näkemäämme pimeää. Voin tuntea hänen tutkivan katseensa ihollani.

”Onko kaikki kunnossa, Alisa?”

Maagin ääni on hiljainen, pehmeä. Minun on käännettävä päätäni, jotta Valve ei näkisi kasvoillani häilähtävää ilmettä. Vielä kaiken tämän ajan jälkeenkin olen tottuneempi etäiseen kohteliaisuuteen: en tiedä, mitä tehdä hänen lempeydellään.

Siksi sanon:

”Mitä Harma oikein tarkoitti sinun ja hovin välisellä sopimuksella?”

Kysymys saa aikaan teräväreunaisen hiljaisuuden, jonka vain kaukaa oven takaa kantautuva askelten ääni rikkoo. Valven suupieliin on ilmestynyt kireä juonne, mutta minä olen päättänyt olla perääntymättä. En tahdo enää olla meistä se, joka ei ymmärrä mistään mitään. Jos jätän kysymättä asiasta nyt, toista tilaisuutta ei ehkä tule.

Hetken me vain tuijotamme toisiamme. Juuri kun alan epäillä, että Valve aikoo sivuuttaa sanani kuin ei olisi kuullutkaan niitä, hän huokaa syvään.

”Oletan Eddan kertoneen sinulle, että sinä ja minä olemme tässä tilanteessa mestarini ja hovin tekemän sopimuksen takia.”

110.

Hätkähdän, yllättyneenä siitä, että hän tietää kauan sitten käymästäni keskustelusta Eddan kanssa, että hän todella aikoo puhua asiasta minulle. Kun nyökkään, Valven kasvoilla viivähtää aavistuksen alakuloinen hymy.

”Siksi katseesi siis vaikutti silloin niin erilaiselta.” Nähdessään hämmentyneen ilmeeni maagi vain pudistaa päätään kevyesti, kuin sanoen, ettei se ole tärkeää.  Hän kurottautuu ottamaan lasinsa pöydältä ja siemaisee siinä olevaa haavemettä ajatuksiinsa vaipuneen näköisenä.

”Minun ei koskaan ollut tarkoitus… En aikonut jatkaa sitä, minkä mestarini kauan sitten aloitti. Myös hovi oli tyytyväinen siihen, ettei heidän tarvinnut enää luovuttaa nuoria tyttöjä maagin valittavaksi. Vuosikymmenten ajan välini pohjoiseen kuningaskuntaan olivat kohteliaat mutta etäiset, ja se riitti molemmille hyvin.”

Valve vaikenee hetkeksi, kuin kuunnellakseen sanojensa jättämää kaikua. Lopulta hän jatkaa:

”Kaikki kuitenkin muuttui, kun Rikhard kuoli ja hänen poikansa kruunattiin. Pian sen jälkeen hovi lähestyi minua vaatimuksella, jonka mukaan minun tuli kunnioittaa sopimusta maaginkunniani takia. Edmund tiesi, että maaginkunnia on meille pyhä. Minun ei yksinkertaisesti ollut mahdollista kieltäytyä.”

Valve lausuu nykyisen kuninkaan nimen kuin se olisi jotakin myrkyllistä. Vaikka hänen äänensä on tutun tyyni, hän joutuu aina välillä etsimään sanoja, punnitsemaan niitä. Maaginkunnian mainitseminen saa väsymyksenkaltaisen häivähtämään hänen harmaissa silmissään.

Jollain tapaa se tuo mieleeni yön kalvaslinnan keittiössä.

111.

”Miksi?” toistan kysymyksen, jonka esitin aikoinaan Eddalle. ”Mitä kuningas sopimuksesta saa?”

”Kysymys kuuluu pikemminkin, mitä minä menetän sen takia.” Valven kasvoille hiipii vino, iloton hymy. ”Edmund inhoaa taikuudenkäyttäjiä enemmän kuin mitään muuta. Hän kuvittelee kaltaisteni, ihmisten kanssa tekemisissä olevien ja heitä auttavien maagien, heikentävän omaa valtaansa. Virallisesti sopimus velvoittaa minua pysymään erossa hovin asioista, mutta olennaisempaa on, että tieto valintaseremoniasta käänsi monet minua vastaan – ihmistytön vaimokseen vaativa maagi ei herätä monessakaan kovin lämpimiä tunteita. Ne, jotka ennen kunnioittivat minua, suhtautuvat palveluksiini nyt varauksella. Ne, jotka eivät luottaneet maageihin alun perinkään, vihaavat kaikkea mitä edustan. Olen yrittänyt viimeiset viikot korjata tilannetta, mutta se on… vaikeaa.”

Ja vastineeksi sait itsellesi vaimon, jota et edes tahdo. Ei ihme, että ensimmäisinä päivinä Valve halusi pysytellä mahdollisimman kaukana luotani.

Jostakin syystä asian ajatteleminen tekee oloni ontoksi. Pitkän aikaa minä pidin itseäni ja muita Seremonian tyttöjä Valvelle ojennettuna uhrilahjana – maagi tahtoo ihmismorsiamen, niinhän tarinat kertoivat. Todellisuudessa olin hänelle kukilla ja valkoisella kankaalla kauniiksi koristeltu umpikuja.

Me olemme pelkkiä kuninkaan pelinappuloita, molemmat.

112.

”Jos et kerran saa puuttua hovin asioihin, kuinka voit nyt auttaa Harmaa? Sopimuksen mukaan perheeni… Mitä jos he…”

Etäisesti tajuan, että olen puhunut Valvelle äidistä ja Malvasta viimeksi silloin, kun vaadin häntä pitämään heitä koskevan lupauksensa. Siitä tuntuu olevan kamalan, kamalan kauan.

”En ikinä saattaisi heitä vaaraan”, Valve sanoo hiljaa. ”Edmund on saanut täältä haluamansa - se, mitä Ikitammelle jälkeenpäin tapahtuu, ei kiinnosta häntä. Sitä paitsi perhettäsi koskeva sopimus on yksin sinun ja minun välinen. Edmundilla tai hovilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, vaikka kyseinen ehto onkin kirjattu virallisesti sopimukseen.”

Rypistän otsaani. ”Tarkoitatko, ettei hovi vaatinut sinulta sitä?”

Valve kallistaa päätään. ”Niinkö he teille kertoivat? Pahoin pelkään, että se osa sopimuksesta on yksin minun aikaansaannostani. Hovia seremoniassa kiinnosti vain, että veisin jonkun tytöistä mukanani ilman, että katsoisin taakseni.”

Rintakehääni kalvaa sen kuullessani tunne, joka muistuttaa katkeransuloista huojennusta. Minun olisi pitänyt ymmärtää jo kauan sitten, ettei hovilla voinut olla mitään tekemistä perheeni pelastamisen kanssa. Tieto siitä, että Valve on kaiken takana, tekee asiasta jostakin syystä helpomman kantaa.

”Kiitos”, sanon niin vaimeasti, että se kuulostaa pelkältä kuiskaukselta. Valven ilme on melkein tuskallisen myötätuntoinen hänen katsoessaan minua.

Myötätuntoinen, ja silti siinä on myös jotakin äärettömän surullista.

”Tiedät kyllä, ettet sinä ole minulle kiitollisuudenvelassa mistään, Alisa.”
« Viimeksi muokattu: 23.03.2020 10:51:40 kirjoittanut Okakettu »

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 773
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 112/? 13.7
« Vastaus #97 : 20.07.2016 00:10:22 »
Ooh, vihdoin saatiin lisää tietoa Valveen ja Alisan avioliittoasiasta. Kerrassaan kutkuttavaa, enpä ihan ajatellut tällaisen, näinkin viekkaan ajatuksen olleen kuninkaan mielessä, kun nämä kaksi solmivat liittonsa. Alisa ei varmastikaan ole kovin iloissaan tästä uutisesta, hänellehän kerrotaan päin naamaa, ettei Valve olisi alunperin edes halunnut tätä. Se, mitä Valve tietysti jättää kertomatta on, mitä mies tällä hetkellä hänestä ajattelee. Voi Valve, kenties mietteesi ovat muuttuneet alun vastahakoisuuden jälkeen jo hieman lämpimämmiksi Alisaa kohtaa. Ainakin haluaisin uskoa näin, kun kerran pääpari kyseessä. ^^ (Vai onko, hmmh, ehkä yllätätkin meidät vielä jollain..., hahah)

Lainaus
Kysymys saa aikaan teräväreunaisen hiljaisuuden
Pakko nostaa tämä vielä erikseen, koska mielestäni tässä oli jotenkin tosi hyvä muotoilu. Ah, voin niin kuvitella, millainen tuo hiljaisuus on ollut!

Kiitos taas näistä raapaleista, todella mielenkiintoista edelleen! ^^
Hyppää mukaan!


(Ava by Sokerisiipi / bannu by Ansa)

saralin

  • ***
  • Viestejä: 155
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 112/? 13.7
« Vastaus #98 : 20.07.2016 15:09:58 »
Mukava lukea lisää tästä maailmasta, kuningashuoneesta ja hahmojen suhteista toisiinsa! Vaikka nämä raapaleita ovatkin, olet silti onnistunut luomaan todella mielenkiintoisen, omaperäisen ja uskottavan maailman, josta tahdon vain lukea lisää ja lisää. Tästä saisi tehtyä loistavasti tv-sarjan ;)

Ikitammi, Väki ja Muori ovat mielenkiintoisia aiheita, ja tulee olemaan jännittävää nähdä, kuinka heidän tarinansa jatkuu (tai kenties oppia lisää heidän menneisyydestäänkin).

Pahoittelen kommentin lyhykäisyyttä ja suppeutta - olen edelleen surkea kommentoimaan, vaikka kuinka rakastankin tätä tarinaa :C
« Viimeksi muokattu: 20.07.2016 15:11:34 kirjoittanut saralin »
the universe is in your bones, the stars in your soul

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 306
  • Never Settle
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 112/? 13.7
« Vastaus #99 : 23.07.2016 12:27:45 »
Oooh! Ihanaa, asioita selviää pikkuhiljaa.

Viimeisimmät pätkät ovat täynnä tosi hienoja kielikuvia ja adjektiiveja. Taidokkaita kirjoituksia. Lempikohtani on kun Alisa ei tiedä, mitä tehdä Valven lempeydellä. Upeasti muotoiltu. (Tosin minä kyllä tietäisin, mutta ei siitä sen enempää ;PP)

Erittäin hienosti keksittyjä ovat hoviin liittyvät kiemurat. Ja kaikki väärinkäsitykset, mitä Alisan ja Valven välillä on ollut. Tässä on taas todiste siitä, kuinka puhuminen usein auttaa.

Niin suuresti toivon, että juhla-aterian merkeissä tapahtuisi jotain lämminhenkistä. Ehkä pieni, intiimiin vivahtava valssihetki tai jotain....?

Parantumaton romantikko kiittää, odotan lisää innolla!