Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[LillaMyy]

Joku voisi vaikka potkia mua kommentoimaan tätäkin useammin, koska tämä on oikeasti ihan pirun hyvä tarina, sen takiahan tätä tuli äänestettyäkin pikareissa! Onnea siis niiden johdosta, menivät kyllä kaikki ihan oikeisiin osoitteisiin, olen superiloinen, että Valvekin nousi pikaristiksi, vaikka Alisa veikin voiton hänestä! (:

Siis, mä en oikeastikaan vain pääse nyt enää millään irti tästä Kiira muistuttaa vampyyria -fiksaatiostani. Etenkin nyt kun Valve vielä puhuu langettaneensa joitain loitsuja, ettei Kiira pääsisi 'kutsumatta sisälle', kun valtaosassa vampyyritarinoitahan se vampyyri pitää aina kutsua sisälle tai se ei pääse kotiisi. En tiedä ollenkaan, oletko sä tehnyt tuon konnotaation tarkoituksella, vai onko se vain mun korvieni välissä, mutta mä en vaan osaa irrottaa siitä enää.

Tuituituituitui. En tiedä, jotenkin tämä nyt tuntuu erittäin söpöltä, että Valvekin ryhtyy kitkemään rikkaruohoja! En tiedä, johtuuko se siitä, että juuri äsken hän oli vain korppiensa ympäröimänä kuin mikäkin kuningas ja nyt sitten yhtäkkiä päättikin ryhtyä auttamaan  Alisaa rikkaruohojen kanssa, vai mistä, mutta tuo oli todella söpö kohtaus! (: Pääsee Valvekin vähän inhimillistymään lukijalle, kun hän ei ole koko aikaa aivan niin etäinen. Jotenkin tästä kohdasta tuli myös hirveän weasleymäinen tunnelma, kun heillähän on menninkäisiä puutarhassa, jotka pitää kitkeä pois käsin. Alisa ja Valvehan tekevät tässä hieman samanlaista, mutta toki paljon tutumpaa työtä, kun he kitkevät rikkaruohoja, mutta jotenkin Valven ollessa maagi sitä ei olisi ihan odottanut häneltä, joten joten, en tiedä, jotenkin sen takia tuli yhtäkkiä Weasleyt mieleen.

Närri on kyllä ristiriitainen tapaus, jotenkin hänen ensiesiintymisensä antaa odottaa jotain todella lämminhenkistä tapausta kun Alisa vertaa häntä Eddaan, mutta sitten hän kuitenkin paljastuukin paljon epämiellyttävämmäksi tapaukseksi, kun hän kutsuu Alisaa ihmispalvelijaksi, vaikkei edes tiedä tästä mitään. Jotenkin Närristä tulee hirveän lipevä vaikutelma, kun tämä aloittaa todella kylmästi, mutta muuttuukin sitten heti hirveän mielisteleväksi, kun tajuaa Alisan olevankin Valven morsian (mikä muuten saa aikaan kysymyksen, että onko Valven ja Alisan häät kenties tulossa jossain kohtaa, kun sitä seremoniaa ei ehkä voi ihan laskea sellaiseksi? vai voiko sittenkin, en tiedä?).

Hii, nyt alkaa jo hieman jännittää, kun päästään käymään muuallakin kuin vain kalvaslinnassa ja sen ympäristössä. Etenkin, kun tätä Ýmissin vierailua on pedattu näin pitkään, niin mun odotukset sitä kohtaan vain nousevat nousemistaan. Onneksi nyt seuraavissa raapaleissa luulisi jo Alisan ja Valven pääsevän paikan päälle, niin lukijakin näkisi millaisessa paikassa maah-- anteeksi Väki asuu. (:

[minja]

En oo vieraillu tässä ketjussa vähään aikaan ja olipas tosi kiva löytää tää ja lukee monta osaa kerralla Tosi mielenkiintoiset hahmot ja teksti myös, pidän ihan hirveesti <3 Jatkoa! Nyt ei irtoo muuta, voin joskus yrittää selittää paremmin. Täst saa kivasti mielenrauhaa hautajaisten keskellä, ku aattelen näitä:) Tää siun maailma on rauhottava, just missä voisin iteki elää

P.S. Ups, en tarkottanu, et siun tekstit sopis hautajaisiin tai jotai, miulle vaan tuli rauha niistä. Toivottavast ymmärsit

[nauha]

Kuten mä viimeksi kommentoidessani kerroin, mulla on vakavia ongelmia jatkosarjojen kommentoinnin kanssa. Vähän hävettää. Oon seurannut tätä ahkerasti, pitänyt uusista osista kovin ja miettinyt että pitäisi varmaan sanoakin jotain, kun ne kommentit kuitenkin on ainut palkka jonka finissä kirjoittava saa. Nyt prokrastinoin muun elämäni kanssa useista syistä ja ajattelin että josko jotain sinulle sitten sanoisin, kun tähän maailmaan on aika hyvä sukeltaa omaa surkeuttaan pakoon.

Ei mulla silti ole mitään varsinaisesti uutta sanottavaa, kritiikin kanssa olin viimeksi jo varsin laiha ja samoin käynee tälläkin kertaa Tykkään edelleen tosi paljon siitä miten kuvailet Valven (ja muiden) taikuutta, sitä miltä se tuntuu ja tuoksuu ja vallan ritisee. Pidän myös Valvesta itsestään, ja Alisasta, vaikka tyttöön ehkä ottaisin mieluusti lisääkin sitä alun auringossa paahtunutta maalaisuutta. Toki rikkaruohoja kitketään edelleen, mutta tarkoitan ehkä sellaista ruumiillisuutta joka näkyy koko olemuksessa. Yhdistän Alisan taustoineen aika vahvasti sellaiseen eurooppalaisen agraariyhteiskunnan aikaiseen maalaistyöväkeen, vaikka hirveän tarkasti tarkkoja luokkarakenteita ei olla taidettu puida ja tulkinnat on tietenkin tulkintoja! Eikä tämä mikään moite ole, koska Alisa on minulle varsin mieleinen juuri tällaisena. Etenkin osan 93 letissä ja uhmakkaassa leuassa oli hurjan miellyttävää vahvuutta.

Närri tuntui herättävän monissa muissa kovasti erinäisiä tunteita, mutta itse pysynen sen suhteen melko neutraalina. Luokkaerot lienevät todellisuutta maailmassa kuin maailmassa, sitä miten epämiellyttävänä niiden mukaan eläviä ihmisiä ja olentoja voidaan pitää on toinen asia. Närri vaikutti aikansa ja maailmansa tuotokselta, hyvä siis niin. En muista sanoinko viimeksi, mutta nimet tässä tarinassasi ovat erityisen mieleisiä ja kekseliäitä. Sopivasti kirjoituskieleen istuvia, mutta kuitenkin vähän vieraita.

Ja korpit, ne korpit! Valvomassa kulloin kumpaakin, heistä pidän.

Myönnettäköön että olen hieman malttamaton Alisan ja Valven (suhteen) suhteen, vaikka maailma, koko tarina ja sivuhahmotkin kiinnostavat. Olen kai kuitenkin pohjimmiltani melkoinen romanttikko, vaikka muuta väitän ja luulen, se tulee toisinaan epämiellyttävän vahvasti läpi. Tai ehkä se liittyy omiin mielenliikkeisiini tällä hetkellä. Vähän onneksi näkyikin jo sellaista ymmärtämistä ja lähelle tulemista, oli

Silti minä voin tuntea hiuksissani hetken hänen hengityksensä.

ja

Sanomatta enempää Valve vetää minut lähelleen, kietoo käsivartensa ympärilleni: saatan tuntea hänen taikuutensa kulkevan lävitseni painaessani silmäni kiinni. Se on kuin aalto tai ehkä sittenkin tuuli, yhtäkkinen metsän hämärän maku suussani, enkä minä edes tiennyt että se voisi maistua miltään. Kaikki on selkeämpää pimeässä.

Se on viimeinen ajatukseni siirtoloitsun tarttuessa meihin.

Nyt menen, mutta yritän palata kommentoimaan taas pian. Luulen että ymmärrät senkin kun aina ei pysty ja elämä on sellaista. Lukemassa olen kuitenkin aina viipymättä kunhan uudet osat huomaan, ja sekin kertonee jotain.

Mutta vielä: onnea pikareista, olitte kaikki omanne ansainneet!

[Tuhisija]

Piipahdan jälleen kommentoimaan ja pahoittelen, etten ole kommentoinut pitkään aikaan (olin finitauolla jonkin aikaa).

Lukaisin nyt koko tarinan uudestaan alusta läpi, jotta pysyn taas kärryillä ja täytyy sanoa, että tykkäilen tästä entistä enemmän viimeisimpien osien perusteella. Tarina soljuu mukavan verkkaasti ja kivalla painolla eteenpäin ja uusia asioita ja kysymyksiä nousee pintaan ainakin miun mielestä hyvään tahtiin. Kirjoitat vieläkin oikein ihanasti ja tälle tarinalle sopivalla tyylillä. Huomasin myös, että kuvailet Valven taikaa aika usein aistien ja luonnon kautta ja se on yksi asia, josta erityisesti pidän. Luonto on tullut tässä aika paljon esille ja Valven taian kuvailu luonnon kautta vain sopii niin hyvin.

Tykkään Alisasta paljon ja hänen ajatuksenjuoksustaan myös. Hänen ja Valven hiljaisesta lähentymisestä myös tykkäilen, sitä tapahtuu oivan hyvässä tahdissa, ja Valvestakin alkaa kuoriutua enemmän nähtäväksi, hienoa. Ja Valven korpit, tykkään!

Jännitän nytten että miten heidän käyntinsä Ýmississä sujuu (kirjoitinhan sen oikein?). Kiitos paljon, jään odottamaan jatkoa

[Grenade]

Pakko aloittaa tämä kommentti heti alkuun lainauksella, koska:

Valve on painanut minut lujasti itseään vasten, niin lähelle, että kasvoni ovat lähes hautautuneet hänen kaapunsa pehmeään kankaaseen. Maagin kädet ovat ympärilläni lämpimät.

Awww, tuitui. ^^ Siitä se lähtee, eiköhän nämäkin vielä jossain vaiheessa totu kunnolla toisiinsa.

Muorin tapaaminen oli kiinnostavaa, toivottavasti Muori ja Alisa tulisivat hyvin toimeen keskenään, ettei Valve joudu ikävään välikäteen.

”Kohota katseesi, kalvaslinnan Valve. Tiedät kyllä, että sinä jos kuka voit puhutella minua oikealla nimelläni.”

Plus tää kohta! Valven suuri kunnioitus ja arvostus maagikkona tule entistä enemmän esiin ja mietin, joutuuko Alisa jossain vaiheessa pohtimaan, kuinka suureen rooliin onkaan astumassa. Olen ymmärtänyt, että Valve on kuitenkin yksi suurimmista maageista alueella, joten Alisalta tulevana maagin vaimonakin luultavasti tullaan olettamaan jotain tulevaisuudessa. (en kyllä tiedä mitä, musta tuntuu, että en nyt osaa selittää kunnolla sitä, mitä ajan takaa... )

Mutta siis, nämä osat olivat taas laadukasta luettavaa ja edelleen seurailen tarinan edistymistä mielenkiinnolla! Kiitos näistä ^^

[Orenji]

Voin taas helpotuksekseni sanoa olevani ajan tasalla tämän sarjan suhteen, kun sain kirittyä raapaleet kiinni. Julkaisutahtisi on edelleenkin kovin ihanteellinen! Arvostan suuresti myös viimeisimpiä juonenkäänteitä, kuten ympäristön vaihdosta, koska tästä on selkeästi alkamassa uudenlainen tapahtumajakso. Lisää hahmoja ja uusi paikka kuulostavat lupaavilta, viimeisimmät uutuudet on otettu mukaan lukijoita huomioiden. Eteneminen on selkeää, mutta tapahtuu juuri sopivassa tahdissa: tavallaan tulee sisäistettyä asiat samaan aikaan kuin Alisakin. Muut ovat askelen edellä ja ymmärtävät kaiken paremmin, mutta ehkä Alisa saa kirittyä tietenkin Valven suosiollisella avustuksella. Nyt jään odottelemaan seuraavia osia, kiitos!

[LaraLura]

Pitkästä aikaa lukemassa tätä. Niikuin aikaisemmin olen todennut, niin tätä tarinaa on kiva lukea. Tarpeeksi tilaa omalle mielikuvitukselle sekä tarinan eteneminen on loogista ja helposti seurattavaa.
Viimeisen luvun kohdalla jo odotin seuraavaa ja hieman harmitti, kun sitä ei sittenkään ollut.
Jatkoa odotellen
♥: Lara

[Chuva]

Onneksi LaraLura kommentoi tätä äsken, niin muistin nyt minäkin!

Tää on edelleen kaikin puolin älyttömän hyvä tarina! Maailma ja juoni on kiinnostavia, kerronta pelittää upeasti ja hahmot ovat keskinäisine kemioineen ihanan aitoja. Valve on toki edelleen aika hämärän peitossa, mutta jotenkin silti lähestyttävissä oleva, ja Alisa on edelleen miellyttävän selkeästi oma itsensä.
Mä oisin valmis maksamaan aika paljon siitä, että pystyisin luomaan hahmojen suhteista näin kiehtovia ihan ilman mitään jatkuvaa draamaa. Nostan siis sulle hattua!

Jatkoa jään toki aina janoamaan lisää, mutta kyllä hyvää maltyaa odottaa!

[Tuhisija]

Tämähän käy osa osalta jännemmäksi ja uteliaisuus sen kuin kasvaa. Olen varmasti sanonut aiemminkin, mutta olet saanut luotua tästä maailmasta oikein kiinnostavan ja uteliaisuutta ja mielenkiintoa herättävän ja se vaikuttaa kokonaisuudeltaan kovin ehjältä.

Ja olet aiemminkin kirjoittanut tätä juuri sellaisella otteella, mikä saa tekstiin hieman taianomaisen ja sellaisen muuhun maailmaan vievän olon. Jotenkin kuvailu ja käyttämäsi sanat tekevät luomastasi maailmasta entistä todellisemman ja käytät vähemmän arkisia sanoja ja kuvailet tälle maailmalle sopivin keinoin ja sanoin. Varsinkin näissä uusimmissa se taas loisti ja olin ihan vau, koska teksti vain imaisi miut tuonne paikanpäälle.

En osaa sen kummemmin nyt kommentoida, jäi mietityttämään puun kohtalo ja kuningas ja tämän motiivit ja muut kuningasta koskevat asiat sekä mitä mahtaa seurata Valvelle ja Alisalle, kun Valve auttaa maahisia puun kanssa. Kun Valvella tosiaan on jonkinmoinen sopimus hovin kanssa. Voi sun.

Tykkäsin hirvittävästi jälleen jatkosta ja odottelen täällä aina lisää, jään nytkin odottelemaan. Kiitos paljon

[Grenade]

No niin, vihdoin varmaan päästiin jonkinlaisiin kanssakäymisiin Muorinkin kanssa. Toivottavasti Valvella on jotain keinoja tätä mätäpuuta kohtaan, sillä hiukan epäilen, ettei se tule olemaan mikään helppo homma, jos hänen seuraava tehtävänsä jotenkin liittyy kyseiseen luonnonkappaleeseen.

Tunnen Valven katsahtavan suuntaani syrjäkarein, mutta mitä ikinä maagi vastauksestani ajatteleekin, hän ei lausu sitä ääneen

Ja nämä kaksi sen kun vain jatkavat toistensa lomitse kiertelyä, ei sanota sitä mitä pitäisi, tehdään vain se mitä pitää ja niin edelleen. Voi että, toivoisin niin, että pääpari saisi hetken aikaa hengähtää ihan keskenäänkin, vaikka on ihan ymmärrettävää, että maagin loitsuja kaivataan kuningaskunnan joka kolkassa.

Toisaalta myös Muorin mietteitä olisi mielenkiintoista kuulla. Mitä hän on mieltä tästä parista, miten hän näkee näiden tulevaisuuden? Varmasti matamilla on jonkinlainen mielipide asiasta, sen verran tarkkaan hän Alisaa syynää.

Varsin mielenkiintoisia asetelmia ladottiin jälleen, enkä malta odottaa, että kysymyksiin aletaan saada vastauksia jossain vaiheessa. Mikä onkaan Valven perimmäinen tehtävä Muorin luona? Miten heidän käy? Erittäin kiehtovaa, jälleen kerran! Kiitos tästä ja jään odottamaan seuraavaa raapalerypästä. ^^

[Grenade]

Ooh, vihdoin saatiin lisää tietoa Valveen ja Alisan avioliittoasiasta. Kerrassaan kutkuttavaa, enpä ihan ajatellut tällaisen, näinkin viekkaan ajatuksen olleen kuninkaan mielessä, kun nämä kaksi solmivat liittonsa. Alisa ei varmastikaan ole kovin iloissaan tästä uutisesta, hänellehän kerrotaan päin naamaa, ettei Valve olisi alunperin edes halunnut tätä. Se, mitä Valve tietysti jättää kertomatta on, mitä mies tällä hetkellä hänestä ajattelee. Voi Valve, kenties mietteesi ovat muuttuneet alun vastahakoisuuden jälkeen jo hieman lämpimämmiksi Alisaa kohtaa. Ainakin haluaisin uskoa näin, kun kerran pääpari kyseessä. ^^ (Vai onko, hmmh, ehkä yllätätkin meidät vielä jollain..., hahah)

Kysymys saa aikaan teräväreunaisen hiljaisuuden

Pakko nostaa tämä vielä erikseen, koska mielestäni tässä oli jotenkin tosi hyvä muotoilu. Ah, voin niin kuvitella, millainen tuo hiljaisuus on ollut!

Kiitos taas näistä raapaleista, todella mielenkiintoista edelleen! ^^

[saralin]

Mukava lukea lisää tästä maailmasta, kuningashuoneesta ja hahmojen suhteista toisiinsa! Vaikka nämä raapaleita ovatkin, olet silti onnistunut luomaan todella mielenkiintoisen, omaperäisen ja uskottavan maailman, josta tahdon vain lukea lisää ja lisää. Tästä saisi tehtyä loistavasti tv-sarjan

Ikitammi, Väki ja Muori ovat mielenkiintoisia aiheita, ja tulee olemaan jännittävää nähdä, kuinka heidän tarinansa jatkuu (tai kenties oppia lisää heidän menneisyydestäänkin).

Pahoittelen kommentin lyhykäisyyttä ja suppeutta - olen edelleen surkea kommentoimaan, vaikka kuinka rakastankin tätä tarinaa :C

[Siunsäe]

Oooh! Ihanaa, asioita selviää pikkuhiljaa.

Viimeisimmät pätkät ovat täynnä tosi hienoja kielikuvia ja adjektiiveja. Taidokkaita kirjoituksia. Lempikohtani on kun Alisa ei tiedä, mitä tehdä Valven lempeydellä. Upeasti muotoiltu. (Tosin minä kyllä tietäisin, mutta ei siitä sen enempää ;PP)

Erittäin hienosti keksittyjä ovat hoviin liittyvät kiemurat. Ja kaikki väärinkäsitykset, mitä Alisan ja Valven välillä on ollut. Tässä on taas todiste siitä, kuinka puhuminen usein auttaa.

Niin suuresti toivon, että juhla-aterian merkeissä tapahtuisi jotain lämminhenkistä. Ehkä pieni, intiimiin vivahtava valssihetki tai jotain....?

Parantumaton romantikko kiittää, odotan lisää innolla!

[Helyanwe]

Olen kyllä aina innoissani lukenut kaikki ilmestyneet osat, mutten sitten koskaan ole saanut aikaiseksi kommentoida. Todella kannattavaa näin jälkikäteen ajatellen, kun näitä on ehtinyt ilmestyä näin tiuhaan tahtiin, ja kaikkia tahtoisi kommentoida erikseen. En siis todellakaan valita vauhdista, vaikka se (pahaksi onneksi) sattuu olemaan nopeampi kuin vauhtini kommentoida.

Ihanaa, nyt saadaan jo tietää enemmän! Vihdoin eikunsiis. Hovi on siis vieläkin kierompi kuin mitä aluksi annettiin ymmärtää, ja tämä pakkoavioliitto-tilanne on vieläkin herkullisempi, kun kumpikaan ei sitä oikeasti alunperin tahtonut. Onneksi nyt näyttää siltä, että nämä kaksi alkavat hitaasti lähentyä. Jotenkin aistin Valvesta sellaisen, en tiedä, lievän syyllisyyden? Tämä nyt voi olla ihan perätöntä tulkintaa, mutta juuri tuo "Et ole kiitollisuudenvelassa" vähän antaa sellaisen kuvan. Lisäksi tieto siitä, että Valve todella pyytämättä (tai ainakin pakottamatta) suostui auttamaan Alisan perhettä, vahvistaa tätä ajatusta.

Ensimmäiseksi minä näen pimeän.

Aiemmin se on kaiketi ollut puu, korkeampi muita. Nyt sen irti revittyjen oksien tilalla kasvaa kuitenkin jotakin mustaa ja kuvottavaa, kalmanhajuista. Mätä pulppuaa puusta kuin veri syvästä haavasta, hitaasti mutta vääjäämättä. Maahan vuotaessaan se on muuttanut nurmen tuhkaksi ympäriltään.

Ikitammen ja mädän kuvailu (varsinkin tuo kohta) ansaitsevat myös kehuja. Harma (ja Saarto, mistä sä keksit näitä nimiä?) ovat ihanan mielenkiintoisia, uusia hahmoja. Tykkään muutenkin Väestä, varsinkin tuo Ista oli niin suloinen tapaus <3 Ja Valve osoittautui näköjään hyväksi lasten kanssa, se on piirre jota ihailen muissa, mutten itse omista sitä Hieman nyt kiinnostaisi tietää, mitä Ista Valvelle sanoi, mutta ehkä se selviää (tai sitten ei).

Lasten naurunpyrskähdykset täyttävät ilman kuin pienten lintujen sirkutus.

Tykkäsin tuostakin, en ole itse koskaan keksinyt verrata lapsia lintuihin tuolla tavoin, mutta nyt en pääse tuosta mielikuvasta eroon. Ihana yksityiskohta!

Valvekaan ei ollut silloin kuin vasta pahainen oppipoika, maistanut taikuutta ensi kerran.

Maistanut, aika ihana. Tuossakaan ei nyt varmaan ollut mitään kovin kummoista, mutta erottui silti jotenkin muun tekstin seasta :'D

Tosiaan, edelleen mielenkiintoinen ja upea tarina, joka tuntuu vain kehittyvän paremmaksi koko ajan. Toivottavasti jaksat kirjoittaa tämän loppuun asti, mielelläni kyllä luen kaiken vaikken aina muista/jaksa/ehdi kommentoida. Kiitos näistä viimeisistä luvuista.

[Chuva]

Eh, kuvitellaan nyt vaan kaikki, että mä oon tosi ahkera kommentoija... jooko.

Tää on ihana! Mulla ei nyt ihan rehellisesti tuu mieleen montakaan sellaista asiaa, joka tuottaisi mulle jatkuvasti niin paljon iloa kuin tämä tarina. Jotenkin sä onnistut raapale raapaleelta (raapale on muuten jotenkin rujo sana. Ainakin näille sun raapaleille pitäis olla ihan oma terminsä, joku taianomaisempi ja salaperäinen) koukuttamaan lukijan ja luomaan sellaisen maailman, että sinne hyppäis ilomielin itsekin.

Isla oli ihana uusi hahmo, joka toivottavasti esiintyy tarinassa vielä tulevaisuudessakin, ja muakin kiinnostais hirveesti tietää, että mitä se kuiskas Valvelle! Jotenkin mulla on sellainen kutina, että se sanoi sille jotain positiivista Alisasta, mutta voin toki olla väärässäkin.
Tykkäsin myös tosi paljon tosta Helyanwen mainitsemasta kohdasta, jossa lasten naurua verrattiin lintujen sirkutukseen. Sä osaat jotenkin luoda tosi eläväisiä ja todellisen tuntuisia mielikuvia, ja sitten ripotella niitä sopivissa määrin ympäri tarinaa.

Ehkä yks pysyvästi positiivisimmista seikoista tässä tarinassa on se miten Alisa suhtautuu kohtaloonsa. Tosi usein pakkoavioliittojutuissa se morsian haluaa häipyä ja suunnilleen vihaa tulevaa puolisoaan ja käyttäytyy viimeiseen asti kuin mikäkin kiukutteleva kakara, mutta Alisa ei oo sellainen. Ei se nyt heti mitenkään ilosta hyppinyt ja juossut Valven kaulaan (hehe se oiski itse asiassa ollut aika hauskaa), mutta se suhtautui koko juttuun jotenkin... uskottavasti. Että kaiketi mä tässä nyt vaan taas kiittelen Alisaa hahmona siitä, että se on Alisa ja niin selkeästi oma itsensä .

Tykkään edelleen myös Valvesta ihan hirveesti (ofc) ja tykkään siitä vaan enemmän jokaisen tiedonmurun myötä. Ruusujen kitkeminen ettei Alisan tarvi huolehtia niistä, kohteliaisuus, vastahakoisuus pakkoavioliittoon, Alisan perheen auttaminen, yllättävä lempeys, lapsirakkaus (tai ainakin lapsista pitäminen)... Hei nyt mulle oma Valve jostain, kiitos!

Pitää muuten vielä kommentoida siitä, että tykkään siitä miten Alisan ja Valven suhde kehittyy. Niille teki hyvää päästä uusiin maisemiin ja nyt on kiinnostavaa nähdä, että muuttuuko tän vierailun myötä jokin myös kotipuolessa, vai palataanko vanhoille urille. Odotan myös valtavalla mielenkiinnolla sitä kun lisää salaisuuksia paljastuu tai kun Valve tapaa Malvan tai kun pariskunta lähentyy entisestään tai kun Valve pelastaa taas Alisan tai Alisa tekee jotain Valven hyväksi (tai pelastaa sen, mistäs sen tietää mitä tarinaan mahtuu). Lyhyesti sanottuna vaan odotan jatkoa.

Kiitos näistä!

//minkä ihmeen takia mä kirjotin Alisan kahella i:llä...

[Grenade]

En näköjään tajunnut, että tähän tuli näin nopeaan vauhtiin uusia osia, joten kommentoinnissa vähän kesti, mutta täällä taas olen ilmoittamassa itsestäni ja ihailustani tätä tarinaa kohtaan. Mun sydän suli totaalisesti Valveelle ja tälle maahistytölle, jokin heidän kohtaamisessaan oli kirjoitettu hurjan suloisesti. Se, että Valve hymyilee aidosti lapselle, oli varsin hellyyttävää, enkä voinut olla miettimättä, mitä Valve mahtaa miettiä mahdollisesta omasta jälkikasvusta. Vaikka he eivät vielä ole Alisan kanssa sellaisella tasolla, toivon, että pariskunta pääsisi jossain vaiheessa eroon siitä muodollisuudesta, jota heillä selvästi hieman on vielä toisiinsa. Varsinkin sen jälkeen, kun Valve paljasti, että hänet oli suurinpiirtein pakotettu menemään naimisiin. Toivon vain kaikkea hyvää näille kahdelle, olisivat sen ansainneet.

Alkaa paineet kasvaa puun suhteen. Kuten Alisalla, alkaa lukijallakin hieman jäytää mielessä, että entä jos ei Valve onnistukaan. Melkoset panokset asetettu, kun nyt on juhlat jo käynnissä ja kaikkea. Olen koukussa tähän tekstiin, mutta se ei varmaan enää mikään suuri yllätys ole. En ymmärrä, miten saat lyhyessä tekstimitassa kerrottua niin paljon ja niin hienovaraisesti. Kiitos taas tästä ja jään odottelemaan, miten Valven mätäprojekti sujuu.

[Siunsäe]

Ooooh! Onpa nyt jännää. Et VOI pidätellä meitä jännityksessä kauaa, en kestä jos en saa tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. D::

Mielestäni yksi parhaista raapalepätkistä on tämä viimeisin; en yhtään osannut odottaa mitään noin dramaattista tapahtuvaksi. Ihan eri meininki ekoissa pätkissä verraten viimeisiin. Alisa alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan tunteitaan ja tuollainen järkyttävä tapahtuma oikein sysää häntä eteenpäin ajatustensa selvittämisessä - hänen on pakko tehdä ratkaisu, ja hän valitsi Valven (jeee!). Toivon, että hän onnistuu auttamaan jotenkin, kunpa ei ainakaan pahentaisi tilannetta...

''Metsänpimeän tuttu humina leikkaa -''

Voi että sinä olet taitava. Luin tätä aamulla juna-asemalla ja jotenkin ihanasti kävi juuri silloin tuulenvire kasvoille. Sairaan ihania kielikuvia. ❤️

[saralin]

Oih, jännittävää! Mielenkiintoista lukea vähän dramaattisempiakin käänteitä, sekä tietty siitä, miten hahmot toimivat sellaisten sattuessa - mukava nähdä, että Alisakin on voimakas ja rohkea (vaikka en minä häntä minään harmaana ovimattohiirulaisena koskaan olekaan pitänyt) ja kenties voi jopa puolestaan pelastaa Valven. Odotan innolla, miten heidän käy, ehkä jotain romanttista tiedossa, jos kumpainenkin vain selviää

Kuten Siunsäde tuossa sanoikin, minäkin pidän kirjoitustyylistäsi, kuvailuistasi sekä luomistasi kielikuvista ja tunnelmasta erittäin paljon. Olet kyllä todella taitava kirjoittaja

Tykkään myös siitä, kuinka tarinan mytologia on omalla tavallaan hyvin tuttua näin suomalaisesta kansantarusta kiinnostuneelle, vaikka paljon vieraitakin elementtäjä löytyy. Ei tarvitse lähteä googlettamaan, että mitähän tämäkin nyt mahtaa tarkoittaa tai selvittelemään suurempia taustatarinoita vaikkapa virvatulista. Ihan mahtavaa!

[Isfet]

Uusi lukija ilmoittautuu!

Tekstisi yleisilme on kuvaileva ja rikas kerrontatyyli imaisee mukaansa. Sekä tietysti hahmot, kärsivällinen ja päättäväinen Alisa sekä mystinen Valve. Hitaasti, hyvin hitaasti tämä alkaa hahmottua! Joskin juoni on vielä utuisen hämärän peitossa (pakko jatkaa lukemista!)

Hänen silmiensä harmaa on alkanut jo tummua taikuuden painosta.

Ihana lause! <3

Tämä oli tämmöinen pikku kommentti, mutta halusin kertoa että seurailen

[Grenade]

Mitääää, ethän sä nyt voi tällaiseen cliffhangeriin jättää...   Ei mutta, tämä käänne sai mut totisesti siirtymään koko ajan lähemmäs tuolin reunaa, kun jäin lukemaan tätä. Mene Alisa ja pelasta miehesi! Ah, tykkäsin tästä, miten koko tilannetta ollaan ensin rakennettu hiljaisesti kohti tätä kliimaksia, pohjustettu suhteita ja tilannetta, kunnes yhtäkkiä tapahtumat etenevät nopeasti ja lukija jätetään roikkumaan epävarmana, mikä lopulta on lopputulos.

Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi onkaan luvassa. Voiko Valve vielä voittaa pahan taian vai onko tämä vakava takaisku maagin voimille? Kiitos taas tästä, huikea juonenkäänne!