Ei mulla varmaan ole taaskaan mitään kauhean fiksua sanottavaa, mutta koska en ole ikuisuuksiin kommentoinut (ja silti luen uudet osat heti niiden ilmestyttyä, jos vain Finiin eksyn), ajattelin, että pitää oikeasti taas ryhdistäytyä. Koska kyllä, tämä on edelleen yksi suosikkiteksteistäni Finissä, ja jos se kerran on sellainen, tietysti siitä pitäisi tulla silloin tällöin kiittämään.

Pidän siitä, miten asiat tässä paljastuvat (ja yleensä eivät paljastu, vaan herättävät pikemminkin lisää kysymyksiä

) verkkaista tahtia. Toisaalta on vähän hassua puhua verkkaisesta tahdista, koska tekstimäärältään tämä teksti ei toki vielä ole kovinkaan pitkä, vaikka osia onkin 92, ne kun ovat kukin hyvin lyhyitä - mutta jatkotarinoiden verkkainen päivitystahti (tämä ei siis ole kritiikkiä!) ja tapasi kertoa tarinaa pienin askelin aiheuttavat sen, että vaikuttaa siltä, ettei juoni ole vielä kauheasti edes alkanut. Ja se on hirveän kivaa, koska yleensä tarinoita lukiessa tuntuu siltä, että niille ei oikeasti anneta liikaa tilaa, kun kirjoittajalla on kiire päästä kirjoittamaan niitä "suosikkikohtauksiaan" tai toimintaa. Tässä sellaista fiilistä ei ole, vaan hahmojen ja maailman luomiseen käytetään oikeasti aikaa. Kiitos siitä!
Närri on minusta hahmona vähän ärsyttävä, mutta se on ehkä tarkoituskin.

Pidän maahisista kovasti, koska heitä näkee teksteissä harvoin, ja tuo Närrin mieltymys hedelmiin ja olemus muutenkin on minusta hauskassa kontrastissa Valveen viileään tyyneyteen ja Alisan epävarmuuteen ja levottomuuteen. Onnistunut hahmo ja kohtausjoukko, siispä, koska juuri tuon kontrastin avulla lukijan kuva muistakin hahmoista syvenee. Ja oi että, odotan kyllä kovasti vierailua maahisten kaupungissa ja sitä, millaiseksi sen kuvaat.

Hauskaa myös nähdä mahdollisesti vielä vähän lisää vuorovaikutusta Valveen ja Alisan välillä.
Chuva jo sanoikin tuosta islanninkielisestä lauseesta. Sen suhteen en ihan osaa sanoa, että mitä ajattelen. Toisaalta tykkäsin siitä, että kieli on tuntematon, mutta kuitenkin merkitys hahmotettavissa, koska yhtymäkohtia on ruotsiin - toisaalta taas tuntuu hassulta, että fantasiamaailmassa käytetään kielenä jotakin sellaista, mikä on olemassa myös oikeasti. (Ja kuitenkin, miksipä ei: onhan maailmassa muutenkin samoja asioita ja tuttuja elementtejä.) No, ehkä osaan sanoa siitä enemmän, jos kieltä ilmenee lisää tarinan edetessä.

Varsinkin, kun merkityssisältö ei ehkä ole yleensä niin helposti arvattavissa kuin tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Odotan taas innolla seuraavia osia ja sitä, mitä kaikkea matka tuo tullessaan.

Juttu muuttuu jatkuvasti jännittävämmäksi ja pidän hahmoista todella paljon. Ihanaa, että kirjoitat tätä!