Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[Chuva]

Oijoi, miten sä onnistut koukuttamaan mut tähän raapale raapaleelta pahemmin?

Ensinnäkin pakko todeta, että mulle tuo lopullisen kappalemäärän muuttuminen kysymysmerkiksi oli ilouutinen, sillä sehän taitaa tarkoittaa sitä, että näitä tulee enemmän kuin sata! Hurraa!

Nää uudet raapaleet olivat taas kerran ihastuttavia ja kertakaikkiaan valloittavia. Uusia kysymyksiä tietty heräsi roppakaupalla, mutta luotan vakaasti siihen että asiat selviävät ajallaan. Ennen kaikkea nautin suuresti näissä kappaleissa vallitsevasta tunnelmasta ja jännitteestä, joka syntyi kolmen kovin erilaisen hahmon välille. Sanavalinnat meni taas kerran putkeen ja teksti oli ylipäätään todella kaunista.
Kiira vaikuttaa loistavalta, vaikka aloinkin heti inhota häntä, Alisa oli ihanan inhimillinen olematta kuitenkaan ressukka tai liian soturiprinsessa, ja Valve sai mut näkemään sydämiä. Miten yksi henkilöhahmo voikaan olla niin vakuuttava ja puolelleen voittava? Ja mä suorastaan kadehdin sun tapaa kuvata Alisan ja Valven kanssakäymistä yksinkertaisin, mutta silti monisävyisin tavoin.

En millään malttaisi odottaa jatkoa Kiitos näistä!

[LillaMyy]

Heps, hups, kommentoiminen on taas vähän lipsahdellut, mutta mä yritän kyllä petrata tässä koko ajan. Nyt tällä kertaa ei ainakaan mennyt yli kahtakymmentä osaa kommenttien välissä, melkein vain. :'D Ehkä mä siis vielä joku päivä pysyn kommenttieni kanssa ajan tasalla.

Edda on edelleen aivan yhtä ihana kuin ensitapaamisellakin. Tykkään muutenkin siitä, kuinka Alisan ja Eddan välinen vuoropuhelu tuntuu helpommalta ja luonnollisemmalta kuin Alisan ja Valven, koska se korostaa sitä, että Alisa on kotoisin erilaisesta paikasta kuin Valve. Tuo oli myös hieno lisä tähän tarinaan, että Valve itsekään ei ole halunnut tätä avioliittoa, koska nyt Alisa ei ole yksin sen kanssa, vaikka toki edelleen toivonkin, että näiden kahden välille kehittyy jotain. (: Nyt se kuitenkin tulee ehkä vielä luonnollisemmin, kun molemmilla on samat lähtökohdat avioliitolle. Kakkososion lopetus oli myös varsin vaikuttava, kun puhutaan Alisan käsien kovettumista yms, koska ne muistuttavat hyvin siitä, mistä tyttö on alun perin kotoisin ja että hänelle on kotoisampaa tehdä puutarhatöitä sun muita. (:

Tykkään myös siitä, että kolmososio alkaa tutulla ja turvallisella tyylillä, kun Alisa kiertelee puutarhassa, ja vasta sitten tarinaan tulee mutka matkaan Kiiran muodossa. Tässä kohdassa on kyllä ihan pakko sanoa, että toisaalta tykkään, kun tässä tarinassa on näitä erikoisempia nimityksiä (krummí ja itse ævintýrkin), koska ne muistuttavat lukijaa siitä, että tämä tosiaan on fantasiaa silloinkin kuin itse tarinassa ei vilahtele fantastisia elementtejä. Toisaalta sitten taas nuo hämäävät välillä, kun lukija pysähtyy pohtimaan, että mitähän ne oikein tarkoittavat, mutta ehkä niistä tulee jatkossa lisää. Ne kuitenkin tuovat tähän tarinaan niin paljon autenttisuutta, etten haluaisi sinun lopettavan niiden käyttökään. Ristiriitaista... : D

Kiira kiehtoo kyllä mun uteliaisuuttani aivan älyttömästi, koska jotenkin tästä tulee vampyyrimäinen vibatus mieleen, vaikka hän puhuukin noidankunniasta. Ellei sitten kyseessä olla vampyyri-noita, never know, mutta jotenkin kaikista verestä kiiltävistä kynsistä ynnä muista nousee mielikuva vampyyristä Kiiran kohdalla. Muutenkin koko tapauksesta kerrotaan hyvin vähän ja jätetään kaikki loppu sitten lukijan mielikuvituksen varaan. Tässä myös nousee kysymys mieleen, kun Kiira mainitsee Valven palaamisen ihmisten ilmoilta nuorikon kanssa tuovan muistoja mieleen, koska missään ei sanota mitä tai minkälaisia muistoja tämä nostaa. Kyseiset muistot eivät kuitenkaan taida olla Valven itsensä mieleen, koska hänen reaktionsa on varsin negatiivinen tähän huomioon. Tässä myös nousee ævintýr taas uudestaan esille, ja nyt mä vasta palankin halusta päässä tarinassa eteenpäin, koska tuo jätetään todella cliffhangerimaisesti ilmaan roikkumaan. Tykkään myös siitä, että täällä lopussa viitataan alkuun, koska tällaiset ympyrät ovat aina kiehtovia lukijalle.

Jään siis innolla odottamaan taas lisää jatkoa ja koitan ensi kerralla kommentoida taas vähän nopeammin.

[Mariaxoxo]

Aluksi on ihan pakko sanoa, etten ole pitkään aikaan lukenut mitään näin hyvää. Lueskelin pakkoavioliitto-ficcejä tuolta haasteesta ja onneksi avasin myös tämän. Luin kaikki osat kamalalla vauhdilla yhteen pötköön ja samalla pelkäsin koko ajan, että mikä on viimeinen osa. Rakastan fantasiaa ja tässä tarinassa kaikki on niin tarkkaan mietittyä. Oikeastaan en pahemmin tykkää raapaleista, ne kun jättävät niin paljon kertomatta. Tähän ne kuitenkin sopii täydellisesti. En voi olla ihmettelemättä, että miten jollain voi olla mielikuvitusta keksiä jotain näin mahtavaa. Tästä tuli nyt kaikkea muuta kuin rakentava kommentti, sillä oon yksinkertasesti aika sanaton tän lukukokemuksen jäljiltä. Samalla oon aika kauhuissani, sillä nyt on ilmesesti jo about puolet tarinasta tullu (ja puolet jäljellä mutta silti). Toivon siis jatkoa mahdollisimman pian, ja vielä kerran kiitos tästä mahtavasta ficistä.

[minja]

Tosi kivoja raapaleita, tykkään oikein paljon meikä ainaki oottaa jatkoa! <3 Tykkään just tämmösistä (en osaa selittää)

[Orenji]

Näitä on aina yhtä ihana palata lukemaan, etenkin kun uusia on ilmestynyt näinkin suurissa määrin! Tykkään tavattoman paljon kirjoitustyylistäsi, se on tavallaan kovin rauhoittavaa, ei ole kiire mihinkään. Tempossakaan ei ole valittamisen varaa, sulla on vieläkin vaan kaikki langat käsissäsi. ^^ Pidän tällaisista raapaleista, joissa ei liiemmin tapahdu mitään suurta, vaan missä keskustellaan ja ajatellaan paljon. Yleensä ne antavat paljon enemmän, kuin silkkaa toimintaa sisältävät! Sekoitat tyylikkäästi seikkailua ja arkea, mielenkiinto pysty yllä, mutta fantasiasta huolimatta tässä on jotain todella realistista. Hyvää työtä, kiitoksia!

[Hömöpöllö]

Olen kyllä seuraillut tätä vaikken ole kommentoinut. Tähän mennessä ei ole juuri saatu vastauksia kysymyksiin vaan pikemminkin saatu uusia, jotka pitävät yllä mielenkiintoa. Etenkin Kiiran ilmestyminen ja hänen puheensa häärituaalista ja Alisan kyvykkyydestä saada se onnistumaan olivat kutkuttavia. Muutenkin pidin Kiiran hahmosta, johtuen ehkä siitä että Alisa on ollut lähinnä Eddan kanssa tai yksikseen, Valve on vieläkin yhtä salaperäinen kuin alussa, mutta kai joskus hän alkaa huomioida morsiantaan (ja lukijoita) läsnäolollaan. Tää on kaikin puolin hyvä raapalesarja johon odottelen jatkoa kieli pitkällä♥

[saralin]

Uusi lukija täällä! Nimen perusteella lähdin lukemaan tätä (sekä myös siksi, että olen aiemminkin tekstejäsi lukenut ja pitänyt kovasti), enkä pettynyt lainkaan.

Heti alusta asti vallitsee mystinen ja tavallaan hämyinen tunnelma, kaikki tässä on niin satumaista miljööstä hahmojen nimiin ja paikkoihin. Malva, Valve, Kalhama, kalvaslinna.. kaikki elementit ovat kohdallaan. Tarinan kulku ja juoni ovat myös koukuttavat, paljon kysymyksiä ja tilaa yllätyksille riittää. Odotan innolla minua askarruttavien kysymyksien mahdollista ratkeamista - ja näitä kysymyksiä on siis paljon!

Erityisesti pidän nimenomaan miljööstä - erilaisia paikkoja on useita ja vaikka niitä ei ole kuvailtu kovinkaan paljon, välittyy kaikista aivan omanlaisensa tunnelma. Etelän ja pohjoisen erot, maaseutu ja rannikkokylän neuvosto sekä kuninkaan hovi... niin paljon kaikkea ei niinkään salamyhkäistä, mutta sellaista, joista ei saa kunnolla otetta - ainoastaan pieniä tiedonjyviä ympäröivästä maailmasta.

Ehdottomasti jään tätä seurailemaan, eikä haittaisi yhtään, jos tämä vähän venähtäisikin

[Orenji]

Oi, ihastuttavia nämä kolme uusinta osaa!

Yllättävää kahdenkeskistä aikaa Alisan ja Valven välillä, hauskaa huomata, kuinka hyvin he tulevat loppujen lopuksi juttuun keskenään. Erittäin hyvä ajatus pyhittää heille pari raapaletta, pysyy kärryillä että missä sitä milloinkin mennään. Tulevathan he ainakin hyvin toimeen keskenään, keskustelu vaikutti olevan aika luontevaa ja sellaista luottamuksellista. :> Sanoit olevasi hieman epävarma dialogin suhteen, mutta mun mielestäni sen kanssa ei ole ilmennyt ongelmia missään vaiheessa, ainakaan mitään silmiinpistävää. En ehdi havaita kaikkea tuollaista, kun keskityn muun muassa kerronnan hienoihin sanavalintoihin.

Valven läsnäolo tekee minut liian tietoiseksi omista ääriviivoistani.

Niin upeasti ilmaistu ja tällaisia kohtua löytyy niin paljon enemmänkin!

Kiitoksia näistä muutamasta, odottelen innolla jatkoa~

[recidivist]

Tämähän on loistava! Olen etäisesti pettynyt siihen, että huomasin tämän vasta nyt, mutta ainakin sain lukea kerralla sitten enemmän :-D
Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettu - Eddasta lukiessa tulee tavallaan lämmin olo, Valve herättää kysymyksiä ja ärsyttää paljastaessaan itsestään ei mitään ja Alisaan on ainakin itseni helppo jopa samaistua.
Sata raapaletta taitaa tosiaan olla vähän toiveajattelua, koska yli puolenvälin tultua tunnutaan olevan vielä vähän lähtökuopissa. Näin lukijan kannaltahan se on vain hyvä asia, että teksti venyy... Yllättävää tekstissä on myös se, että omat hermoni eivät juuri koskaan kestä ns. pitkiä alkuja ilman edes jonkinlaista toimintaa (jos Kiiraa ei lasketa), mutta tässä tapauksessa se tuntuu vain oikealta, eikä tapahtumien nopeuttamista kaipaa ollenkaan.
Odotan innolla jatkoa!!

[Bonniee]

Tää on ihana ja mielenkiintoinen tarina, haluun lukea lisää!

Kiirasta en oikee osaa sanoa, tykkäänkö vai enkö. Toisaalta Kiira on inhottava, mut toisaalta haluun tietää lisää hänen taustastaan. Valve on myös mielenkiintoinen hahmo.

Jatkoa pian!

[Orenji]

♥

Pidän kovasti siitä, kuinka julkaiset monta raapaletta kerralla, pääsee lukemaan pidempiä pätkiä kerrallaan! Ei muuten tarvitse laadusta huolehtia, mä en ainakaan huomannut mitään eroavaisuuksia verrattuna edellisiin osiin. Onhan näissä kaikissa tietenkin omanlaisensa tunnelma, mutta tarkoitan nyt jotain sellaista merkittävää, silmäänpistävää erotusta. Valven ja Alisan luottamuksellinen keskustelu jatkuu ja hyvä niin, tässä paljastuu uusia yksityiskohtia tuon tuostakin. Kiira alkaa vaikuttaa aikaisempaakin uhkaavammalta ja häiritsevämmältä, toivottavasti Valve osaa tehdä asialle jotain. Alisa alkaa jo luottaa häneen aavistuksen verran enemmän, Valven ei kannattaisi tuottaa pettymystä.

Kiitoksia mielenkiintoisista osista, näitä on palkitsevaa lukea.

[Kaarne]

Mulla on taas aivot jumissa, pitäisi oikeasti tehdä n. sata muuta asiaa ja vaikka mitä, mutta koska olen nyt taas yli kuukauden seurannut tätä kommentoimatta, pitää välillä kirjoittaakin. Varoitan kuitenkin, että tästä tulee taas jotain ihan kummallista löpinää - anteeksi!

Rakastan tätä tarinaa edelleen. ♥ Valve ja Alisa alkavat syventyä hahmoina ja olen kovasti pitänyt siitä, että Valvestakin on näkynyt nyt jo häivähdyksinä pintaa syvemmälle. Edelleenhän hän on aika etäinen ja vaikeasti tulkittavissa, mutta se nyt kuuluu tarinan luonteeseen ja hitaaseen tempoon. Maagistasi tulee kovasti mieleen Maameren tarinoiden Ged, joka on yksi lapsuuteni (ja kyllä aikuisuutenikin) suosikkihahmoja. (Ja Alisasta vähän Tenar, koska alun rituaali, mutta muutoin hän on kyllä tosi erilainen. Ja hyvä niin, koska pidän Alisastakin paljon.)

Kiirasta minulle jäi hyvin ellottava olo, mutta se taas kertoo siitä, että kohtaus oli kirjoitettu hyvin. Mielelläni lukisin noidan taustasta tietysti enemmänkin, koska pahat, ällöttävät hahmot ovat sellaisia, joista en juuri perusta - ellei heissä sitten ole enemmän syvyyttä, historiaa tai motivaatiota. Toisaalta on toki niinkin, että toisinaan tarinat kaipaavat yksiselitteisen kammottavaa ja ikävää "pahista" taustavoimaksi, mutta katsotaan, millaisen kertomuksen olet itse päättänyt kirjoittaa. (Ja siis ämmöm, pointtina ei ollut nyt tässä keskittyä siihen, että minua pahishahmot eivät helposti sytytä, vaan siihen, että kohtaus oli tehokkaasti kirjoitettu ja Kiira aidosti pelottava ja luotaantyöntävä - hyvin kirjoitettu, siis. )

Virmajuurijuoma ♥ Tykkään yrttijuomista (ehkä osittain, koska Neville ♥) ja tuon juoman kuvaus nosti hymyn huulille. Jotenkin suloista ja lämpöistä ja silti eittämättä voimakasta. Vähän niin kuin hyvyys on.

Erinomaista settiä edelleen, odotan aina innolla uusia osia. Toivottavasti jonain päivänä kommentointiaikaa löytyisi sellaisenakin päivänä, kun aivoni eivät ole aivan muussina, mutta yritän siihenkin asti tulla edes hehkuttamaan rakkauttani tätä tekstiä kohtaan säännöllisin väliajoin. Kiitos tähänastisesta! ♥

[VaahteranLehti]

Onneksi sain potkittua itseni avaamaan tän. En normaalisti lue finissä originaalifantasiaa, koska suuri osa ei oikeen mun mielestä toimi. Johtuu varmaan siitä, että koska omassa fantasiatekstissä on tosi paljon kehiteltävää, niin jotain jää helposti uupumaan. Otsikko on kuitenkin aina Pergamentinpalaa selaillessa osunut silmään tuon Æ kirjaimen takia. Ja aina oon vilkaissut genreä ja ollut silleen nääh. Mutta tämä kyllä rikkoi mun ennakkoluulot heti alusta asti (kunhan sain lukemisen typeryydeltäni aloitettua), enkä pystynyt lopettamaan tätä kesken sitten millään. Ehkä nyt sun avulla uskaltaudun lukemaan enemmänkin tän genren originaaleja.
 
  Nyt sitten itse tekstiin. Tykkääntykkääntykkääntykkään. PALJON. Oot saanut tällaisen tekstin toimimaan älyttömän hyvin lyhyillä raapaleilla, enkä ymmärrä, miten saat upotettua tuollaista kuvailua siihen sanamäärään, joka sulla on käytössä. Ja sen lisäksi vielä syventämään hahmoja sellaisilla pienillä asioilla, melkeen huomaamattomasti. Ei voi muuta kuin ihailla. Ja olla ehkä ihan vähän kateellinen.
   
   Haluaisin tietää enemmän Eddasta, sen lajista sekä menneisyydestä edellisen isännän kanssa ja sitä ennen. Myös Valvesta ja sen menneisyydestä haluan tietää paljon enemmän, mistä se tarkalleen on kotoisin, millainen perhe sillä on ollut ja kaikkea muuta mahdollista nippelitietoa. Sen lisäksi oon tositosi kiinnostunut kuulemaan lisää noidista ja siitä, millaisia noitia verinoitien lisäksi on olemassa. Oikeastaan haluan vaan kuulla kaikesta kaiken, ihan näin aluksi.  

   Sitten, yhden erityismaininnan ansaitsee ehdottomasti se, miten kuvailet Valven taikuutta. Se on kuvattu niin ihanan eri tavalla kuin magia yleensä (jokaisella ikäänkuin omantuntuinen magia, ihana idea. <3 Jos oon ees ymmärtäny oikein. :'D) Aah, voinko vaan kuolla tänne?

   Ehkä tuli jo selväksi, että todellakin seurailen jatkossakin, toivottavasti saan myös uudelleenilmoitettua olemassaolostani myöhemmin. Kiitos vielä ihanasta tarinasta ja siitä, että poistit ahdasmielisyyteni tällaisten tekstien suhteen. <3

~VL~

[LillaMyy]

Jotenkin mun mielessäni kuva Kiirasta jonkinlaisena vampyyrinoitana vahvistuu koko ajan, koska tämä yhdistetään niin usein vereen ja verenpunaiseen. En vain oikeastikaan suostu uskomaan, että se on puhdasta sattumaa, koska sitä tapahtuu niin hirvittävän paljon, joten sillä on ihan pakko olla jokin suurempikin merkitys. Jotenkin ihan alkuun Kiiran ilmaantuminen paikalle tuntui kauhean tuulesta temmatulta, mutta nyt tarinan edettyä näin pitkälle, huomaan, että sillä on paljon suurempikin merkitys tarinan kokonaisuuden kannalta kuin aluksi ajattelin. Nyt tuon tapauksen seurauksena Alisa ja Valve tuntuvat lähentyneen toisiaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, koska heillä on tavallaan 'yhteinen vihollinen' Kiiran muodossa. Ilman Kiiraa kyseistä lähentymistä ei olisi välttämättä tapahtunut ollenkaan, tai ainakin siinä olisi varmaan kestänyt paljon pidempään.

Tykkään edelleen kyllä ihan ylikovaa siitä, että tässä edetään sopivan hitaaseen tahtiin, koska nopeampi tuntuisi hirveän hätiköidyltä. Slow burn on välillä todella raivostuttavaa, mutta tässä mikään muu tyyli ei mielestäni toimisi kunnolla, koska Alisa tai Valve ei kumpikaan tunnu kovin innokkaalta ajatuksesta naimisiinmenosta sun muista siihen liittyvistä jutuista. Jos tähän yrittäisi nyt yhtäkkiä tunkea kauhean määrän romantiikkaa, se tuntuisi vain hirveän pakotetulta. Muutenkin tämä sun fantasiamaailmasi on aivan älyttömän ihana, koska kuten VaahteranLehtikin edelläni sanoi, niin ajatus siitä, että jokaisen taikuus on hitusen erilaista on aivan älyttömän kutkuttava, koska se liittää taikuuden jännästi henkilön persoonallisuuteenkin, kenties.

Harmillisesti Edda tipahti näistä uudemmista osista vähän taka-alalle, mutta toisaalta ihan ymmärrettävästi, koska näissä keskityttiin enemmän Alisan ja Valven kehittyvään... suhteeseen. Tuosta sanasta nyt lähtee vähän väärät vibatukset, mutta olkoon, kun en parempaakaan tähän hätään keksi. Toivon kuitenkin, että jatkossa Eddastakin tulee taas vähän enemmän kaikkea kivaa, koska hän on aivan ihana tapaus. (:

[Helyanwe]

Hui, ekaa kertaa kommentoin originaalia, saa nähdä miten käy. Lukaisin tämän eilen illalla kokonaan ja rakastuin <3 Onneksi päätin tänään kommentoida paremmalla ajalla, puhelimella siitä ei olisi tullut mitään, mutta pidemmittä puheitta...

Voisin aloittaa ihan alusta. Vau. Siis, vau. Kieli on uskomattoman kaunista, ja kuvailut todella tehokkaita. Tuolla oli paljon sellaisia pieniä yksityiskohtia, joihin rakastuin, kuten tapa jolla kuvailit Valven taikuutta. Valve muutenkin on mielestäni loistavasti kuvattu hahmo kaikin puolin, ja pidän siitä miten pakkoavioliitto ei ole pakollista vain Alisalle. Se tuo noiden kahden välille tasa-arvoisuutta, jos sellaista voi pakkoavioliitossa olla. Ero Alisan ja 'paremman väen' välillä on hyvin selkeä, ja ehkä siksi on hyvä ettei Valve itse vaatimalla vaatinut itselleen nuorta vaimoa. Se olisi tavallaan ollut jo liian epäreilua Alisalle.

Muutenkin pidän siitä, kuinka läheinen perhe on Alisalle, eikä sitä unohdettu heti, vaikka kaipaaminen tekeekin kipeää. Erityisesti Alisan isä jäi minulla hyvin mieleen. Kalvaslinnan kuvailu oli upeaa, kiitos kun olet käyttänyt sanasen siihenkin. Koti kertoo paljon siinä asujasta, ainakin siltä tuntuu Valven tapauksessa. Edda on myös aivan ihana hahmo, sellainen äitimäinen.

Argh, tässä on niin paljon mysteerejä joihin kaipaan ratkaisua! Hemmetin Valve, käy nyt joskus muutenkin kotonasi kuin kääntymässä ja selitä vähän asioita Haluan tietää lisää tuosta seremoniasta, Rahkosta (hehkutan vielä noita nimiä <3) ja Valvesta itsestäänkin. Uh, Kiira on myös hurjan mielenkiintoinen hahmo! Hänestä saamme varmasti myös kuulla myöhemminkin.

”Niinhän sinä luulet, krummí”, Kiira sanoo. Hänen suunsa hymyilee edelleen, mutta silmät eivät. ”Etkö muista, kuka korjasi heidät pois aina Rahkon kyllästyttyä? Siihen aikaan en ollut koskaan nälkäinen.”

”Minä en ole hän.”

asjklaklaksdf en kestä! Jatkoa kaipailen, ja multa nyt jäi varmaan puolet kaikista asioista sanomatta, mutta kuitenkin.

[Tuhisija]

Ajattelin nyt viimein tulla kommentoimaan, kun sitä lupailin ja jatkoakin on tullut

Aivan ensiksi täytyy sanoa, että ihailen sitä, miten saat niin lyhyeen sanamäärään mahtumaan tunnetta ja tapahtumia. Toisekseen, tykkäilen hirmuisesti tästä tarinan maailmasta ja mulla on herännyt kiinnostus monia asioita kohtaan. Ihan tavallisten ihmisten eloa kohtaan, taikuutta kohtaan ja niin edelleen. Kun Alisa muistelee menneitä, herää hirvittävä kiinnostus tietää lisää hänen lapsuudestaan, hänen perheestään ja muista hänen tuntemistaan ihmisistä. Myöskin Kalvaslinnan entisestä isännästä Rahkosta on kova halu tietää lisää, mutta hänestä varmaan selvennee jotain lisää jatkossa.

Kiira. Täytyy sanoa, että mullakin kävi taannoin lukiessa mielessä, että Kiira olisi jonkinmoinen vampyyrinoita, juurikin sen takia, että punainen yhdistettiin häneen niin paljon. Mutta Kiirankin taustat jäivät mietityttämään, samoin kaikki se mitä hän sanoi Rahkosta ja seremoniasta. Ilmeisesti siis seremonia ja häät liittyvät jotenkin yhteen. Pohdin sitäkin, että kun Valve sanoi, ettei Alisa ole valmis seremoniaan, ettei tämä kestäisi sitä, niin olisikohan Rahkon valitsimille käynyt niin, etteivät he olleet tarpeeksi vahvoja/valmiita seremoniaan ja heille sitten kävi jotain? Toisaalta Kiira sanoi Rahkon kyllästyneen heihin, mutta jäin vain tuota pohtimaan. Ehkä sekin selvinnee.

En saa nyt mitään fiksumpaa aikaiseksi. Pidän tästä tarinasta paljon, olet luonut hyvin mielenkiintoisen maailman ja hahmot ja saanut miut koukkuun. Nämä uusimmatkin raapaleet herättivät kysymyksiä Valvesta ja korpeista. Jäänkin siis odottelemaan malttamattomana jatkoa

Kiitos paljon.

[LaraLura]

Oooi...

Tähän oli tullutkin "muutama" luku uutta luettavaa.
Tykkäsin todella paljon. Tää on oikeesti hyvällä tavalla erilainen ja kun kaikkea ei kerrota perinteiseen pitkään kerronta tapaan, jääp vähän myös omalle mielikuvitukselle omaa tilaa.

Tykkään ja paljon. Jatkoa odottaen
♥: Lara

[Orenji]

Hienoja nämä viimeisimmät osat, olen täsmälleen samoilla linjoilla kuin edeltävät kommentoijat. Kuvailu oli tosiaankin onnistunutta, yhdistelmä herkkää, kaunista, sellaista rauhanomaista ja levollista. Jos osaisin kirjoittaa pitkiä tekstejä, tahtoisin saada niihin juuri tällaista tunnelmaa ja tulkittavuutta! Se on hienoa, kun kirjoittajan oma ote näkyy, etenkin, jos se näkyy jo ensimmäisestä lauseesta. "Aurinko paistaa" / "Minä herään aurinkoon kasvoillani." Onhan näissä eroa, lienee kai sanomattakin selvää, että pidän sinun versiostasi huomattavasti enemmän. Ei tarvitse yrittää liikoja, kun tietää mitä parhaiten osaa. :>

Luvut olivat taasen erittäin viihdyttäviä, odottelen seuraavia.

[Juuli]

Täytyy nyt heti alkuun tunnustaa, että odotan tähän jatkoa palavammin kuin mihinkään muuhun tekstiin. Koska fantasia ja tummanpuhuva maagi ja nuori maalaistyttö ja pakkoavioliitto. Eli kolahti ja kovaa heti kun huomasin tämän, vaikka mietinkin aluksi, onko asetelma liian ennalta arvattava (vielä edelleenkin, Kiiroineen kaikkineen). Tulevat rapsut sen todistaa, olinko väärässä vai en.

Aluksi vähän häiritsi tämä raapalemuoto, koska tarina jatkuu paikoin raapaleesta toiseen niin saumattomasti, että olisi voinut mennä myös ilman ”turhaa” pätkimistä. Kuitenkin ymmärrän, että tämän muotoisena pystyy tyylikkäästi jättämään monia asioita sanomatta, jolloin jännitys pysyy mukavasti yllä.

Valven salaperäisyys ja Alisan tietämättömyyshän on tämän tarinan juttu. Lukijalla on sata ja yksi kysymystä ja hän saa ihanan nautinnollisesti odottaa niihin vastauksia. Alisan näkökulma sopii tähän hyvin, lukijalle paljastuu Valvesta vain se, minkä Alisakin havaitsee. Vaikka Alisa on niin tarkkanäköinen, että huomaa Valven katseen kädessään jne., hänen kauttaan lukija ei saa kuitenkaan kovin paljoa tietoa esim. Valven kasvojen ilmeistä, joista voisi paljastua jotain muuten kovin hiljaisesta maagista. Pidän siitä myös siksi, koska se luo kuvaa Alisasta. ”Lopulta katson kaikkialle muualle paitsi työhönsä uppoutuneeseen maagiin. Valven läsnäolo tekee minut liian tietoiseksi omista ääriviivoistani.” Tässä se sanotaan suoraan, että Alisa ei koe helpoksi koko ajan tuijotella Valvetta, mutta myös muussa tekstissä on pieniä johtolankoja esim. siitä, missä Alisan katse menee. Näköaistin sijaan lukija saa tietää tällaista: ”Vaistoan Valven tarkastelevan minua - meripihkajuomasta punoittavia poskiani, olkapäille karkailevia hiussuortuvia.”  Ja nyt kun menin sanomaan Valven ilmeistä, niin onhan siellä ainakin yksi erittäin huomion arvoinen kohta: ”Jokin maagin ilmeessä saa hänet näyttämään hetken nuoremmalta kuin ennen.” Mutta nytkin ollaan Alisan pään sisällä eikä sanota mitään suoraan. Jes, hyvä!

Mutta mikä on erityisen hienoa, on se, että vaikka lukija seuraa tarinaa Alisan kautta, hänenkään ajatuksistaan ei aina ota selvää. Voi myös olla, että Alisa ei ota niistä itsekään selvää. Pointti kuitenkin oli, että niitäkään ei anneta lukijalle suoraan tarjottimella, jolloin Alisakin hahmona jaksaa kiinnostaa.

Teksti on hyvin kaunista kaikkine kielikuvineen. Kuitenkin olen erittäin vakuuttunut, että kirjoittajalla (tai vaihtoehtoisesti Alisalla) on jonkun sortin pakkomielle ääriviivoista, sillä kaikilla ja kaikella on ääriviivat. Esim. tässä se jopa jo häiritsi: ”’Ihan hyvin, kiitos’, vastaan aavistuksen hajamielisesti, kuljettaen katsettani keittiön ääriviivoissa.” Tuo aiemman lainaukseni ilmaus "tietoiseksi omista ääriviivoistani" taas oli mielestäni upea.

Tuli pitkä kommentti, mutta oli pakko, kun luin (taas) kokonaan alusta läpi oikeassa mielentilassa. Kiitos, jään ehdottomasti seuraamaan!

[Zarroc]

Hih, moi.

Lukaisin kaikki osat tuossa nopeasti putkeen. Aiemmin minua tämä vähän arvelutti enkä jaksanut edes aloittaa koko tekstin lukemista, koska en osaa jostain syystä lukea fantasiaa ficceinä. Ihan ihmeellinen fiksaatio sekin. Mutta en kadu tähän tarttumistani, vaikka nuo 66 osaa aluksi mietityttivät. Sitten älysin, että tosiaan, nehän ovat raapaleita niin ei mitään hätää.

Ja minkälaisia raapaleita olivatkaan. Loistavia, tunnelmallisia ja teknisesti oivaltavia. Todella mukaansatempaavaa tekstiä, ja kuten monen muunkin, Valve vei myös minun sydämeni 8'D tummanpuhuvat ja vähän pelottavankinoloiset maagit ovat aina viehättäneet minua myös kirjoissa. Vahva naispääosakin on suurta plussaa, joten tämähän on ihanteellinen teksti.

Propsit vielä Eddasta, aivan ihana hahmo :3 niin suojelevainen, mutta silti näkee Alisan potentiaalin.

Jes, kiitos tästä ja jään odottelemaan jatkoa innosta puhkuen ^^

~ Zarroc