Kirjoittaja Aihe: Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.  (Luettu 121677 kertaa)

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 33/100
« Vastaus #20 : 13.06.2015 23:57:10 »
Oih, tämä käy vain salaperäisemmäksi, vaikka asioiden pitäisi alkaa selvitä pikapuoliin. Eniten haluan lisää tietoa Valveesta ja tästä ihmismorsian-jutusta, Edda sekä Alisa alkavat jo käydä aika tutuiksi. Musta on hauskaa, miten nopeasti Edda otti tuollaisen asenteen Alisaa kohtaan, kantaa hänestä vastuuta ja pyrkii suojelemaan. Heidän kahden välinen suhteensa on jo nyt ihanan luottamuksellinen, se varmasti vain korostuu jatkon myötä, ellei eteen tule mitään kovin pahaa draaman aihetta tai jotain vastaavaa.

Tässä ovat fantasian tunnuspiirteet aikalailla kasassa, nyt odotellaan vain vastauksia kysymyksiin kuten miksi juuri Alisa? Luotan siihen, että tämä vielä selkiytyy tästä, odottelen siis seuraavia osasia!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 37/100
« Vastaus #21 : 14.06.2015 19:46:59 »
Orenji: Alisa on puolet ajasta sen verran hämmentynyt kaikesta, että halusin tosiaan tehdä Eddasta eräänlaisen turvasataman kaiken uuden ja oudon keskellä. Pidän itsekin kaksikosta suuresti, hienoa että joku muukin! Näiden uusien raapaleiden myötä (tai ainakin niiden jälkeen) Valve pääsee viimeinkin enemmän esille. Kiitos paljon kommentistasi!

**

34.

Vähän kerrallaan päiväni linnassa saavat muodon. Ne koostuvat hiljaisista aamiaisista, lukusalin kirjoista, Eddan keittiön lämmöstä auttaessani taloustöissä. Häneltä saan kuulla lähimetsän olennoista: suosikkini on tarina sokeasta näkistä, joka nuokkuu sateisina päivinä virvalammella.

Eniten vietän aikaa puutarhassa. Omenapuuhun en tohdi koskea, mutta huolehdin muusta parhaani mukaan. Kitken rikkaruohot, kastelen kukat, maanittelen kylmien öiden säikyttämiä ruusuja kasvamaan. Upottaessani sormeni viileään multaan tiedän paikkani maailmassa.
 
Päivilläni linnassa on muoto, mutta Valve ei niihin kuulu. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, hoitamassa kiireisenä maagintehtäviään. Se ei vaivaa minua. Valintaseremonia alkaa tuntua yhä enemmän pelkältä unelta.

Välillä huomaan silti miettiväni, voisiko jokin olla myös toisin.

35.

Auringonvalo paistaa kirkkaana silmiini astuessani sisään puutarhan portista. Edda on pyytänyt minua tuomaan yrttejä keittoa varten, mutten malta olla katsomatta, miten ruusut voivat. Sää on ollut aiempaa lämpimämpi, melkein kesäinen. Ehkä siksi kukat eivät näytä enää niin kurjilta.

Sivelen varovasti punaisia terälehtiä, kun äkkiä jokin kiinnittää huomioni. Se on paha aavistus, äkillinen levottomuuden tunne: kaikki ei ole kunnossa. Kasvit ympärilläni tuntuvat nekin pidättävän hengitystään, kuin peloissaan.

Käännyn kannoillani yrttejä muistamatta. Tiedän vain, että minun on löydettävä Edda.

En ehdi keittiöön asti. Linnaneteiseen päästessäni minut pysäyttää aloilleni nauru, joka tuntuu kumpuavan kaikkialta ja samalla ei mistään. Se särkee luitani kuin kylmä.

36.

”Kuinka suloinen ihmislapsi! Ei sinun tarvitse minua säikkyä.”

Nainen on ilmestynyt pimeästä eteeni vaivihkaa kuin varjo, valkoiseen pukeutuneena. Väri ei tunnu oikealta hänen yllään. Ehkä se johtuu silmistä, jotka ovat karmiininpunaiset, tai naurusta, joka on jäänyt kalvamaan mieltäni. Se muistuttaa tarinoiden räyhähengistä, jotka ajavat järjiltään.

Hän ei ole ihminen. Toisaalta olen varma, ettei hän ole myöskään maagi - ei ainakaan samalla tavalla kuin Valve.

Suoristaudun, saan sanottua jotenkuten:

”Linnan isäntä ei ole paikalla juuri nyt. Ehkä voisitte–”

”Voi, emme me sitä ilonpilaajakrummía kaipaa, emmehän?” Naisen hymy venyy venymistään. Siinä on jotakin melkein nälkäistä. ”Kultaseni, sinun vuoksesi minä olen tänne tullut.”

37.

Otan askeleen taaksepäin, jolloin olento seuraa välittömästi perässä. Tunnen pulssini tihenevän: pelko on terävä kipu rintakehässä. Etsin mielessäni pakotietä, mutta sellaista ei ole.

”Älä turhaan vastustele”, nainen hyrisee. Hän on niin lähellä, että voin haistaa hänen hengityksensä: se löyhkää jollekin mädänneelle. ”Lopulta suorastaan anelet lisää!”

Terävät kynnet kiertyvät olkapääni ympärille. Yrittäessäni riuhtaista itseni irti ne painuvat aina vain syvemmälle, repivät rikki tunikan kankaan ja ihon. En silti päästä kivuliasta hengähdystä ulos. Naisen silmät hehkuvat hänen nojautuessaan lähemmäs.

”Hiukan vain–”

”Tervehdys, Kiira.”

En pysty estämään helpottunutta nyyhkäystä. Valve hymyilee, mutta yötaivas hänen äänessään ei vielä koskaan ole ollut yhtä kylmä.
« Viimeksi muokattu: 06.11.2016 15:14:21 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 656
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 37/100
« Vastaus #22 : 15.06.2015 00:43:24 »
Voi kun tää on ihastuttava!

Tässä on ihana sadunomainen tuntu koko ajan, sellainen hämyisä ja jotenkin pehmeä. Hahmot on kaikki omalla tavallaan kiehtovia ja haluaisin kovasti kuulla etenkin Valveesta enemmän (sitä ilmeisesti on kohta tiedossa?). Tykkään kuitenkin siitä, että Alisa on saanut rauhassa asettua aloilleen ja tutustua vähän Eddaankin, etkä ole heti työntänyt Valvetta liikaa kuvioihin.

Oot myös onnistunut tän rakenteen kanssa hyvin. Raapaleet pysyy raapaleina, mutta taivaan kiitos niitä tulee usein enemmän kuin vain yksi! Mä en yleensä hirveästi perusta raapalejatkiksista (yhteen saa niin vähän tekstiä), mutta oot kyllä onnistunut voittamaan meikäläisen puolelles näillä raapaleilla!
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 37/100
« Vastaus #23 : 27.06.2015 11:25:57 »
Moi! Jäin koukkuun.
Idea on tosi hyvä ja omaperäinen, eikä juonen kulkua osaa arvata ennalta. Hahmot aitoja. Rakastan fantasiaa. <33 Tykkään kovasti myös Valve-nimestä.
Hirmu onnistunut ficci, toivon kovasti että jatkuu samanlaisena. ^^ Ja, että jatkoa tulisi PIAN! :D

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 37/100
« Vastaus #24 : 27.06.2015 23:59:38 »
Ja tarina senkun jatkuu...

Lainaus
Vähän kerrallaan päiväni linnassa saavat muodon. Ne koostuvat hiljaisista aamiaisista, lukusalin kirjoista, Eddan keittiön lämmöstä auttaessani taloustöissä.
Tähän ollaan jo päästy, vaikka osia ei ole edes neljääkymmentä! Raapaleiden määrästä on hauska katsella ajan kulumista, nyt ollaan jo asian ytimessä, siellä fantasian syvimmässä olemuksessa. Arkielämä sujuu ja Alisa on tavallaan löytänyt paikkansa, mutta sitten tulee tämä käänne, Kiira astui mukaan kuvioihin. Nyt mua lähinnä hämmentää, kuka hän on ja miten hän liittyy Valveeseen tai Alisaan... Tarvitsen vastauksia! Epätietoisuus kalvaa vähäsen, mutta ainakin nyt voi olla varma siitä, että asiat ovat alkaneet edetä. Odotan innolla mitä tuleman pitää, ei tällaiseen juonenkäänteeseen halua jäädä jumittamaan pidemmäksi aikaa.
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

LaraLura

  • ***
  • Viestejä: 161
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 37/100
« Vastaus #25 : 28.06.2015 01:14:56 »
Uusi lukija..
Nimi kiinnosti ja jäimpähän hyvin koukkuun.

Tykkään tarinan tyylistä ja etenemis vauhdista. Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia ja hyvin kuvailtuja.

Loput järkevästä kommentoinnista juoksi juuri ulos ikkunasta, kun vilkasin kelloa ja totesin työvuoron alkavan puolen tunnin päästä.

Jatkoa!
♥: Lara
Tofu the Tössötassu ♥ 2009-2022
Pippa aka Pipukka ❤️ 2014-

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 43/?
« Vastaus #26 : 28.06.2015 20:17:59 »
Chuva: Jee, uusi lukija, hienoa että päädyit tätä seuraamaan! Hämyisä ja pehmeä kuulostavat juuri sellaisilta, mitä yritän tätä tekstiä kirjoittaessani tavoitella tunnelman puolesta, joten ilahduin tuosta maininnasta erityisen paljon. Niin, ja tuo että kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kiehtovia - Valvesta toki kaikki tahtovat kuulla lisää ainakin näin kommenttien perusteella, mutta jospa tosiaan myös Alisassa ja Eddassa on se oma juttunsa. Kiitos kovasti myös rakennekehuista! Kuten olen tämän tekstin kohdalla hokenut, raapaleet ovat minulle ihan uusi aluevaltaus, ja olen jatkuvasti murehtimassa miten se minulta luonnistuu. Hyvä kuulla, että olen tähän mennessä siinä onnistunut. :> Kiitos hirmuisesti kommentistasi, toivottavasti tarina pysyy sinua kiinnostavana myös jatkossa!

Siunsäe: Olen tosi iloinen siitä, että tämä on tässä vaiheessa löytänyt vielä uusia lukijoita, kiitos siis suuresti kommentistasi! Hienoa kuulla, että idea on mielestäsi omaperäinen ja kokonaisuus on toiminut tähän asti. Pyrin pitämään laadun parhaani mukaan samanlaisena myös vastaisuudessa. (: (Jee, joku muukin pitää Valve-nimestä!)

Orenji: Tuolla "väliraapaleella" pyrin tosiaan kuvaamaan Alisan sopeutuvaista luonnetta, mutta toisaalta myös sitä, että Valven suhteet asiat eivät siitä huolimatta ole edenneet oikein mihinkään suuntaan. Tarina on nyt ehdottomasti lähtenyt kunnolla käyntiin Kiiran ilmestymisen myötä, vaikka pahoin pelkään, että joudut olemaan epätietoisuudessa vielä vähän aikaa! Toivottavasti nämä seuraavat raapaleet hiukan helpottavat tilannetta. Kiitos jälleen kommentistasi ja ylipäätään siitä, että kommentoit niin aktiivisesti!

LaraLura: Tervetuloa sinullekin Ævintýrin pariin, ihana kuulla että olet tykännyt! Tyyli- ja hahmokehut erityisesti ilahduttavat aina. Kiitos paljon kommentistasi!

A/N: Töissä on pitänyt kiirettä, joten jouduin vähän joustamaan laatimastani julkaisuaikataulusta. Tässä olisi kuitenkin taas jatkoa. Olin myös radikaali ja vaihdoin tuon lopullisen raapalemäärän sadan sijasta kysymysmerkkiin: haluan saattaa tämän tarinan loppuun huolella, ja siihen ei sata raapaletta yksinkertaisesti riitä. Toivottavasti ette pahastu asiasta hirveästi. Itselleni kyseessä on lähinnä positiivinen ongelma, kun on kerrankin tarina, jonka kirjoittaminen kiinnostaa pitkän kirjoitusblokin jälkeen. Tämän muutoksen myötä osat eivät välttämättä ole aina tasan sana sanaa, mutta raapaleina ne silti pysyvät edelleen tekstin tyylin ja rytmin säilyttääkseni.

**

38.

”Arvostaisin kovasti, ettet yrittäisi vahingoittaa ketään kodissani”, Valve sanoo astellessaan lähemmäs. Kevyesti lausutuista sanoista huolimatta pystyn erottamaan hiljaisen uhkan hänen liikkeistään. ”Etenkään häntä.”

Vahingoittaa?” punasilmäinen nainen toistaa, kuin ällistyneenä. ”Loukkaat noidankunniaani, maagi. Minähän halusin vain nähdä ihastuttavan morsiamesi paremmin.”

Tämä päästää kuitenkin irti ilmiselvän vastahakoisesti. Kompuroin kauemmas olkapäätäni pidellen, jolloin Valven katse viivähtää nopeasti minussa. En osaa tulkita hänen silmiensä ilmettä.

”No, nyt olet nähnyt hänet, Kiira, joten voit lähteä.”

”Aina yhtä vieraanvarainen”, Kiiraksi puhuteltu sanoo maireasti. ”Älä pelkää, en aio koskea häneen – enää. En vain voinut vastustaa kiusausta, ymmärräthän? Ihmiset alkavat olla harvinaisuuksia täälläpäin.”

Naisen kynnet kiiltävät punaisina verestäni.

39.

”Sinä se jaksat aina vain yllättää, krummí. Elät täydellisessä hiljaisuudessa vuosikymmeniä, kunnes yllättäen palaat ihmisten ilmoilta nuorikon kanssa! Tuo muistoja mieleen, eikö?”

Valven silmät kapenevat. Tunnen ilmassa hänen taikuutensa painavuuden, taivaan ennen ukkosta. Olen varma, ettei se jää huomaamatta myöskään Kiiralta, jonka hymy ei silti missään vaiheessa sammu.

”Milloinkas häät ovat?”

Kysymyksessä on selkeän ivallinen sävy, enkä voi olla sävähtämättä. Valven vastaus on kuitenkin väritön:

”Hän ei ole tarpeeksi vahva seremoniaan.”

Katson häneen epävarmana siitä, mitä hän tarkoittaa. Kiira tuhahtaa silmäillen minua arvioivasti.

”Väitätkö, ettei tyttö kestäisi ævintýria? Minusta hän vaikuttaa pystyvämmältä kuin ne, joita Rahkolla oli tapana valita.”

40.

Minun on kamppailtava ymmärtääkseni sananvaihdosta edes jotakin. Kiiran hymy on terävä viilto hänen seuratessaan, kuinka ilmeet vaihtuvat kasvoillani.

”Älä huoli, kultaseni – minun sylini on aina avoinna sinulle. Kutsu minua sitten, kun olet kyllästynyt ilonpilaajamaagiin.”

Naisen silmät hehkuvat suuntaani punaisina kuunsirppeinä. Ehkä vain kuvittelen, että se saa olkapäätäni jäytävän kivun yltymään. Kuulen Valven vetävän terävästi henkeä, kuin sanoakseen jotakin. Minä ehdin kuitenkin ennen häntä:

”Niin ei tapahdu.”

Sanoissani on varma kaiku, vaikken saakaan riisuttua kaikkea pelkoa äänestäni. Kiiran hämmästyneisyys peittyy hetken kuluttua kimakkaan nauruun, joka herättää kylmät väreet juoksemaan selkäpiissä.

”Varovasti, pikkuinen. Tuollaiset julistukset saavat minut haluamaan sinut itselleni kahta kauheammin.”

41.

”Ehkä minun pitäisi kuitenkin varastaa sinut itselleni”, Kiira sanoo pohtivaan sävyyn. Hän liikahtaa kuin tullakseen lähemmäs, mutta joutuu pysähtymään Valven tukkiessa hänen tiensä. Maagin ääni on vaarallisen pehmeä:

”Sinulle ei ole kalvaslinnassa mitään.”

”Niinhän sinä luulet, krummí”, Kiira sanoo. Hänen suunsa hymyilee edelleen, mutta silmät eivät. ”Etkö muista, kuka korjasi heidät pois aina Rahkon kyllästyttyä? Siihen aikaan en ollut koskaan nälkäinen.”

”Minä en ole hän.”

Jotain tapahtuu Valven hiljaa lausuttujen sanojen myötä: vaikka päivä on tyyni, tunnen tuulen yhtäkkiä yltyvän. Ilmaa pitkin kirskuu ääni, joka kuulostaa siltä kuin jokin olisi repeämäisillään.

Kiira hengähtää vihaisesti, ja tajuan, että jotakin mustaa valuu hänen suupielistään. Se näyttää aivan vereltä.

42.

”Lähde vielä kun voit, Kiira. ”

Valven silmät ovat melkein mustat äkillisessä tummuudessaan. Katson sanattomana, kuinka Kiiran kasvot vääntyvät sekä kivusta että raivosta.

”Khuinka uskhallat–”

”Tulit kotiini kutsumatta”, Valve sanoo yksinkertaisesti. ”Kai tiedät, että kalvaslinnassa sinä et voi voittaa minua? Häivy ennen kuin viillän kielesi kokonaan irti.”   

Kiira kavahtaa taaksepäin, jolloin mustia veripisaroita tipahtelee hänen valkoiselle mekolleen ja maahan. Myös naisen sanat ovat veren sotkemia tämän sammaltaessa:

”Lhuuletko vhoivashi phitää hänet turvssha ikhuisesti? Mhinä en ole ainnoa, jhoka on khiinnostunut thytöstä.”

”Voin tehdä sinusta varoittavan esimerkin, jos haluat.”

Kiira ei selvästikään halua. Naisen lävistää valkoinen valo tämän paetessa paikalta.

43.

”Kuinka olkapääsi voi?”

Tuijotan tummien veriläikkien täplittämää kohtaa, jossa punasilmäinen nainen vielä hetki sitten oli. Minun on hetken etsittävä ääntäni:

”Olen… olen ihan kunnossa.”

”Anna kun katson.”

Silmänräpäyksessä Valve seisoo aivan edessäni. Ennen kuin ehdin kunnolla tajuta, mitä tapahtuu, maagi on kumartunut puoleeni ja ottanut kasvoni käsiensä väliin. Sävähdän yllättyneenä, mutta tällä kertaa hän ei päästä irti.

”Mitä sinä…”

”Varmistan, ettei Kiira käyttänyt myrkkyä.”

Valve kuljettaa sormiaan tunnustellen leukapieliäni pitkin kaulavaltimolleni. Olemme niin lähellä, että otsamme melkein koskettavat toisiaan. En ole varma, mitä hän etsii: minä kuulen vain oman vereni levottoman kohinan.

Lopulta Valve sanoo vaimeasti:

”Tunnut olevan kunnossa. Tule, Edda odottaa."

**

A/N2: Olen vähän järkyttynyt siitä, että Valve teki näissä raapaleissa täsmälleen mitä itseään huvitti kirjoittajan toivomuksista välittämättä. :´D Lisäksi tuntuu, että aina kun lupailen vastauksia kysymyksiin, onnistun vain kehittämään muutaman arvoituksen lisää… Kerrottakoon kuitenkin, että kaikki liittyy kaikkeen, ainakin suurin piirtein. Viimeisimmän raapaleen 'tällä kertaa hän ei päästä irti' -kohta on muuten viittaus osaan 11. 
« Viimeksi muokattu: 11.04.2019 20:03:28 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 43/?
« Vastaus #27 : 28.06.2015 21:55:16 »
Uu, ihana ihana ihana. Kirjoita pian lisää, oikeasti! Kuolen, kun nää raapaleet on aina niin lyhyitä.  :D
Tykkään Valven lisäksi myös Kiiran ja Rahkon nimistä. Tosi omaperäisiä, en ole koskaan kuullut noita missään.
Valve vaikuttaa kaikesta huolimatta pohjimmiltaan hyvältä henkilöltä, vaikka hän salaileekin paljon asioita morsiameltaan (ja samalla meiltä poloisilta lukijoilta!). Toivon niin, että päästään pian tutustumaan paremmin häneen ja tietysti myös, että tämä hääseremonian tarkoitus selviää.
Tässä ois kyllä aineksia paljon pidempään, kuin sataan raapaleeseen, mutta siihen kai se on tyytyminen. *syvä huokaus* Tää on niin loistava. <3
Jatkoa pian!!

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 43/?
« Vastaus #28 : 30.06.2015 21:21:04 »
Tämähän kehittyy varsin hyvää vauhtia! Siitäkin huolimatta olen iloinen siitä, että osia tulee olemaan enemmän kuin sata, minusta on ihailtavaa, että haluat viedä asiat loppuunsa niiden vaatimalla tavalla. Eikä tämän sarjan lukeminen ole raskasta, jaksaisin lukea tästä aiheesta vaikka tuhatsivuisen kirjan, jos niikseen tulisi. Sä tosiaankin tiedät, kuinka saada koukutettua viaton lukijakunta, hah! :D Käyn täällä päivittäin kurkkimassa, joko jatkoa olisi tullut, en luota siihen, että tämä topa ilmestyy "edellisen käynnin jälkeen kirjoitettuihin viesteihin"... Hivenen säälittävää, mutta minkäs teet!

Kiira ja Valve ovat äärettömän kiehtovia hahmoja, haluan tietää mitä heidän välillään on tapahtunut aikaisemmin. Ylipäätään haluan tutustua kumpaankin paremmin, ties mitä heidän menneisyytensä pitää sisällään! Erityisesti mielenkiintoani herätteli tämä kohta:
Lainaus
”Väitätkö, ettei tyttö kestäisi ævintýria? Minusta hän vaikuttaa pystyvämmältä kuin ne, joita Rahkolla oli tapana valita.”
Tuo mystinen otsikon sana mainittu, mutta mitä se tarkoittaa? Mitä Alisasta tahdotaan? Kysymyksiä on edelleen ilmassa, vaikka teksti antaa vastauksia koko ajan. Kiitoksia siis näistä raapaleista, seuraavia odotellessa!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Chuva

  • Mursumarsu
  • ***
  • Viestejä: 656
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 43/?
« Vastaus #29 : 04.07.2015 22:31:48 »
Oijoi, miten sä onnistut koukuttamaan mut tähän raapale raapaleelta pahemmin? :D

Ensinnäkin pakko todeta, että mulle tuo lopullisen kappalemäärän muuttuminen kysymysmerkiksi oli ilouutinen, sillä sehän taitaa tarkoittaa sitä, että näitä tulee enemmän kuin sata! Hurraa! :D

Nää uudet raapaleet olivat taas kerran ihastuttavia ja kertakaikkiaan valloittavia. Uusia kysymyksiä tietty heräsi roppakaupalla, mutta luotan vakaasti siihen että asiat selviävät ajallaan. Ennen kaikkea nautin suuresti näissä kappaleissa vallitsevasta tunnelmasta ja jännitteestä, joka syntyi kolmen kovin erilaisen hahmon välille. Sanavalinnat meni taas kerran putkeen ja teksti oli ylipäätään todella kaunista.
Kiira vaikuttaa loistavalta, vaikka aloinkin heti inhota häntä, Alisa oli ihanan inhimillinen olematta kuitenkaan ressukka tai liian soturiprinsessa, ja Valve sai mut näkemään sydämiä. Miten yksi henkilöhahmo voikaan olla niin vakuuttava ja puolelleen voittava? Ja mä suorastaan kadehdin sun tapaa kuvata Alisan ja Valven kanssakäymistä yksinkertaisin, mutta silti monisävyisin tavoin.

En millään malttaisi odottaa jatkoa :D Kiitos näistä!
"I understand what you're saying, and your comments are valuable, but I'm gonna ignore your advice."
-Roald Dahl (Fantastic Mr. Fox)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 43/?
« Vastaus #30 : 10.07.2015 13:45:36 »
Heps, hups, kommentoiminen on taas vähän lipsahdellut, mutta mä yritän kyllä petrata tässä koko ajan. Nyt tällä kertaa ei ainakaan mennyt yli kahtakymmentä osaa kommenttien välissä, melkein vain. :'D Ehkä mä siis vielä joku päivä pysyn kommenttieni kanssa ajan tasalla.

Edda on edelleen aivan yhtä ihana kuin ensitapaamisellakin. Tykkään muutenkin siitä, kuinka Alisan ja Eddan välinen vuoropuhelu tuntuu helpommalta ja luonnollisemmalta kuin Alisan ja Valven, koska se korostaa sitä, että Alisa on kotoisin erilaisesta paikasta kuin Valve. Tuo oli myös hieno lisä tähän tarinaan, että Valve itsekään ei ole halunnut tätä avioliittoa, koska nyt Alisa ei ole yksin sen kanssa, vaikka toki edelleen toivonkin, että näiden kahden välille kehittyy jotain. (: Nyt se kuitenkin tulee ehkä vielä luonnollisemmin, kun molemmilla on samat lähtökohdat avioliitolle. Kakkososion lopetus oli myös varsin vaikuttava, kun puhutaan Alisan käsien kovettumista yms, koska ne muistuttavat hyvin siitä, mistä tyttö on alun perin kotoisin ja että hänelle on kotoisampaa tehdä puutarhatöitä sun muita. (:

Tykkään myös siitä, että kolmososio alkaa tutulla ja turvallisella tyylillä, kun Alisa kiertelee puutarhassa, ja vasta sitten tarinaan tulee mutka matkaan Kiiran muodossa. Tässä kohdassa on kyllä ihan pakko sanoa, että toisaalta tykkään, kun tässä tarinassa on näitä erikoisempia nimityksiä (krummí ja itse ævintýrkin), koska ne muistuttavat lukijaa siitä, että tämä tosiaan on fantasiaa silloinkin kuin itse tarinassa ei vilahtele fantastisia elementtejä. Toisaalta sitten taas nuo hämäävät välillä, kun lukija pysähtyy pohtimaan, että mitähän ne oikein tarkoittavat, mutta ehkä niistä tulee jatkossa lisää. Ne kuitenkin tuovat tähän tarinaan niin paljon autenttisuutta, etten haluaisi sinun lopettavan niiden käyttökään. Ristiriitaista... : D

Kiira kiehtoo kyllä mun uteliaisuuttani aivan älyttömästi, koska jotenkin tästä tulee vampyyrimäinen vibatus mieleen, vaikka hän puhuukin noidankunniasta. Ellei sitten kyseessä olla vampyyri-noita, never know, mutta jotenkin kaikista verestä kiiltävistä kynsistä ynnä muista nousee mielikuva vampyyristä Kiiran kohdalla. Muutenkin koko tapauksesta kerrotaan hyvin vähän ja jätetään kaikki loppu sitten lukijan mielikuvituksen varaan. Tässä myös nousee kysymys mieleen, kun Kiira mainitsee Valven palaamisen ihmisten ilmoilta nuorikon kanssa tuovan muistoja mieleen, koska missään ei sanota mitä tai minkälaisia muistoja tämä nostaa. Kyseiset muistot eivät kuitenkaan taida olla Valven itsensä mieleen, koska hänen reaktionsa on varsin negatiivinen tähän huomioon. Tässä myös nousee ævintýr taas uudestaan esille, ja nyt mä vasta palankin halusta päässä tarinassa eteenpäin, koska tuo jätetään todella cliffhangerimaisesti ilmaan roikkumaan. Tykkään myös siitä, että täällä lopussa viitataan alkuun, koska tällaiset ympyrät ovat aina kiehtovia lukijalle.

Jään siis innolla odottamaan taas lisää jatkoa ja koitan ensi kerralla kommentoida taas vähän nopeammin. :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 48/?
« Vastaus #31 : 13.07.2015 21:48:54 »
Siunsäe: Ei tarvitse tyytyä sataan raapaleeseen, näitä on tulossa kyllä enemmän. :> Ihana kuulla, että olet tykännyt tästä noinkin paljon, mikään ei voisi piristää enempää! Kiitos jälleen nimikehuista – olen napannut sekä Rahkon että Kiiran nimet suomalaisesta mytologiasta saadakseni tähän tietynlaista fiilistä. Valvella on tosiaan vielä tässä vaiheessa ongelmia avoimuuden suhteen, mutta ehkä se siitä pikku hiljaa. : D Kiitos hirmuisesti kommentistasi, toivottavasti saan pidettyä tämän kiinnostavana myös jatkossa!

Orenji:
Vaikka tuhatsivuisen kirjan, aa, olen otettu! Enkä nyt niin tiedä säälittävyydestä, minusta on ainakin vain hienoa, että olen onnistunut koukuttamaan lukijat noinkin hyvin – vaikka toki olen puolueellinen, haha. Koetin tuoda parhaani mukaan ilmi, että Kiiralla ja Valvella on takanaan värikäs menneisyys, joten hyvä siis kuulla, että heidän keskinäinen selkkauksensa herätti mielenkiinnon. Kiirasta saadaan (kaiken muun ohessa, öh) kuulla lisää kyllä myöhemmin. Kiitos jälleen kerran kommentistasi!

Chuva: Jep, lopullista raapalemäärää en osaa sanoa, mutta enemmän kuin sata ehdottomasti. :>  Olit poiminut kommentissasi esille paljon sellaisia asioita, joita itsekin painotin noita raapaleita kirjoittaessani, joten ilahduin huomioistasi todella paljon! Ihana kuulla, että tunnelma ja jännite olivat mielestäsi onnistuneita ja että pidit hahmoista. Etenkin mainintasi Alisasta ilahdutti - vaikka hän ehkä vähän taka-alalle jäikin, mietin myös hänen reaktionsa huolella. Hienoa että olit pistänyt juurikin inhimillisyyden merkille, siihen pyrinkin. :> Aa, luonnollisesti olen myös enemmän kuin iloinen, että Valve saa jonkun näkemään sydämiä! Valven ja Alisan kanssakäyminen on yksi suosikkijuttujani kirjoittaa tässä tekstissä, vaikka se on tähän mennessä melko vähäistä ollutkin, joten olen hirveän otettu että pidät siitä jo tässä vaiheessa. Kiitos suuresti kommentistasi!

LillaMyy: Ei joka kerta tarvitse toki kommentoida, varsinkin jos kommenttisi muuten ovat noin pitkiä ja perusteellisia! Huomiosi olivat jälleen hyviä, Eddan ja Alisan vuoropuhelussa olen tosiaan pyrkinyt tuomaan esille sitä, että heidän kanssakäymisensä on paljon helpompaa kuin Alisan ja Valven. Ymmärrän myös suhtautumisesi noihin vierasperäisiin sanoihin, itselläni on usein samankaltainen olo, jos niitä viljellään tekstissä paljon. Näillä näkymin erikoissanastolla ei kuitenkaan tule jatkossa olemaan suurta roolia tekstissä ævintýria lukuun ottamatta, ja pyrin sen käytön perustelemaan aina hyvin. Krummí esiintyy sanana noissa raapaleissa ennen kaikkea siksi, että se korostaa Alisalle Kiiran olevan jotakin hänelle tuntematonta, jonka käyttämää kieltäkään hän ei ymmärrä. Toisaalta on myös piittaamatonta Kiiralta sivuuttaa tämä seikka täysin ja puhua kuin Alisa ymmärtäisi, mikä taas kertoo paljon Kiirasta hahmona. Okei, nämä jutut eivät tulleet tekstistä hirveän hyvin esille, mutta kuitenkin… : D Heh, vampyyrinoita kuvaa Kiiraa kieltämättä ihan hyvin. Jätin tosiaan vielä paljon juttuja tulkinnanvaraiseksi, mutta aukot täydentyvät kyllä. Kiitos paljon kommentistasi!

A/N: Aa, tuskin voin sanoin kuvata, kuinka iloiseksi kommentit ovat minut taas tehneet, kiitos! Tässä olisi jälleen jatkoa, kolmannen osan toiseksi viimeiset raapaleet. Tarkoituksenani oli julkaista loppuosa kerralla, mutta se ei syystä x sitten onnistunutkaan. Siksi tämä 'väliosa' saattaa tuntua ehkä vähän sisältököyhältä, en tiedä.

Raapale numero 48 osallistuu Spurttiraapale-haasteeseen.

**

44.

”Voi, Alisa-neiti!”

Edda kiiruhtaa luoksemme järkyttyneen näköisenä. Taloudenhoitajan katse poukkoilee vertavuotavasta olkapäästäni Valveeseen, jonka silmissä on vielä jäljellä aavistus aiempaa mustaa. Maagin ääni on kuitenkin rauhallinen tämän sanoessa:

”Hänen haavansa pitää sitoa.”

Edda istuttaa minut tuolille tutkiakseen vammani. Annan hänen vetää tunikan kaulusta sivuun, jolloin näen ensimmäistä kertaa kunnolla Kiiran aikaansaamat vauriot. Kynnet näyttävät painuneeni ihoni läpi vaivattomasti kuin veitset.

”Se on syvä”, sanon toteavasti. Eddan huulet pusertuvat tiukasti yhteen hänen ryhtyessään asettelemaan viilentävää yrttiseosta puhkotun ihon ympärille: tunnistan heikon kuusenpihkan tuoksun. Taloudenhoitajat sanat ovat pelkkää vihaista mutinaa:

”Tulla nyt kalvaslinnaan kutsumatta… häpäistä Alisa-neiti ja isäntä tällä tavalla…”

”Se oli odotettavissa”, Valve hymähtää. ”Kiira ei ole koskaan välittänyt muodollisuuksista.”

45.

Edda sähähtää jotain kielellä, jota en ymmärrä. En ole koskaan nähnyt häntä niin poissa tolaltaan. Kosketan rauhoittavasti taloudenhoitajan kämmenselkää ja käännän sitten katseeni Valveeseen, joka seisoo taaempana kasvoillaan etäinen ilme. Minun on kerättävä hetken rohkeutta, ennen kun kysyn:

”Voiko kuka tahansa siis tulla tänne halutessaan?”

”Ei kuka tahansa”, Valve vastaa, ”mutta Kiira on minua satoja vuosia vanhempi ja noita. Ei ole paljoakaan, mitä voisin tehdä vastoin hänen tahtoaan.”

Noita. Myös Kiira itse puhui jotain noidankunniasta.

”Mutta… sinähän haavoitit häntä…”

Valve hymyilee ilottomasti. ”Niin tein, ja saan todennäköisesti vielä maksaa siitä. Mutta kutsumattomilla vierailuillakin on seuraamuksensa.”

Ei ole vaikea arvata, että hän tarkoittaa lopun välikohtausta.

46.

Odotan kuulevani enemmän Kiirasta ja noidista, mutta Valve pysyy vaiti. Edda taas on keskittynyt paikkaamaan varovaisin liikkein olkapäätäni kysyen vähän väliä, sattuuko se.

”Olen ihan kunnossa”, sanon huomatessani, että hän vilkuilee kasvojani kuin odottaisi minun särkyvän. Ymmärrän, ettei hän tarkoita niinkään haavaa kuin Kiiran kohtaamista. ”Säikähdin vain vähän.”

”Ei teidän tarvitse esittää rohkeaa”, Edda aloittaa, mutta pudistan lujasti päätäni.

”Ihan totta. Kotonakin joutui näkemään kaikenlaista.”

Taloudenhoitajan kasvoille kohoaa vielä aiempaa huolestuneempi ilme. ”Mitä oikein tarkoitatte, Alisa-neiti?”

Kohautan varoen tervettä olkapäätäni. ”Isän kuoleman jälkeen moni yritti hyötyä siitä, että paikalla oli vain naisväkeä. Harmi vain, että he aliarvioivat meidät pahasti.”

47.

Tunnen Valven vilkaisevan suuntaani syrjäkarein, mutta hänen sijastaan minä tuijotan tiukasti eteeni. Muistot siitä kaikesta ovat edelleen teräviä mielessäni, vaikka varsinaiset tapahtumat häilyvät.

”Joka tapauksessa”, sanon pakottaen itseni irti menneistä, ”tarkoitan vain, että minä pärjään kyllä. En säiky vähästä.”

Edda nyökkää aavistuksen vastahakoisesti. Hän on saanut pahimman verenvuodon lakkaamaan, sidos pitää hyvin kokeillessani liikuttaa kättäni: kipukin on enää vain vaimea. Jonkin ajan kuluttua kuulen Valven kysyvän:

”Edda, mikä on arviosi?”

”Alisa-neiti on vahva - pari päivää, ja olka on kuin uusi”, taloudenhoitaja vastaa ja taputtaa lempeästi käsivarttani minun hymyillessä kiitokseksi.

”Hyvä.” Tajuan, että Valve liikahtaa poistuakseen. ”Olen pahoillani, mutta minun on mentävä. Jouduin lähtemään tänne kiireellä.”

48.

Tunnen hymyni hiipuvan katsoessani maagin etääntyvää selkää.

”Odota, ole kiltti…”

Sanat karkaavat ilmoille ennen kuin ehdin estää: osa minusta haluaisi vetää ne välittömästi takaisin, mutta on jo myöhäistä. Valve pysähtyy kesken askeleen kääntyen puoleeni melkein yllättyneenä.

”Niin?” hän kysyy kaikesta huolimatta kohteliaasti. Välimatkankin päästä näen, ettei talvenharmaa ole vielä täysin palannut hänen silmiinsä. Se tuo väistämättä mieleeni kivun Kiiran kasvoilla, tutkivan kosketuksen Valven kuljettaessa sormiaan ihollani.

On niin paljon, mitä en ymmärrä. En mitenkään voi sanoa sitä. Hengähdän:

"Kiitos. Kaikesta aiemmasta. Jos et olisi –”

”On velvollisuuteni pitää sinut turvassa”, Valve vastaa katsomatta minua. ”Älä huoli - langetan rajalle aiempaa vahvemman suojan. Kukaan Kiiran kaltainen ei pääse hetkeen linnan muurien sisäpuolelle.”

Nyökkään vaiti.

**
« Viimeksi muokattu: 15.07.2015 21:11:13 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 54/?
« Vastaus #32 : 21.07.2015 22:54:08 »
49.

Edda jää katsomaan huolestuneena Valven perään minun noustessani tuolilta: äkillinen liike saa maailman hetkeksi huojumaan. Olen kai menettänyt enemmän verta kuin kuvittelin.

”Se johtuu noidan taikuudesta”, Edda sanoo otsa rypyssä lausuessani ajatuksen ääneen. ”Lepo auttaa - tulkaa, niin vien teidät huoneeseenne.”

”Mutta yrtit...”

”Ne voivat odottaa huomiseen. Mitä isäntäkin sanoisi, jos päästäisin teidät nyt vaeltamaan itseksenne!”

Ajattelen kaiholla puutarhan askareita, mutten vastustele, kun Edda lähtee johdattamaan minua tuttua käytävää kohti. Kiiran kynsien jäljet muistuttavat itsestään hiljaisena vihlontana olkapäässä.

”Noidat eivät olleet aivan tuollaisia niissä tarinoissa, joita meillä kotona kerrottiin.”

Koetan pitää sanojeni sävyn kevyenä, vaikka todellisuudessa haluan epätoivoisesti tietää enemmän. Edda äännähtää vihaisesti.

50.

”Veritaikuutta käyttävät noidat ovat viheliäisiä olentoja. On parempi, ettette sotkeudu siihen millään tavoin, Alisa-neiti.”

Sen enempää Edda ei suostu minulle kertomaan. Hän jää varmistamaan ovensuuhun, että pääsen varmasti turvassa huoneeseeni, ja sanoo sitten hiukan lempeämmin:

”Joistain asioista on parempi olla tietämättä.”

Mutta minä en tiedä mitään. Lausumattomat sanat kaikuvat päässäni hyödyttöminä Eddan sulkiessa oven perässään. Kiiran taikuus, tai jokin, tekee oloni äkkiä äärettömän uupuneeksi.

Hapuilen tieni sängylle vaivautumatta vaihtamaan vaatteita. Huoneeni tuntuu edelleen melkein vieraalta: nukkumista lukuun ottamatta en ole viettänyt siellä juurikaan aikaa. Olen siellä ehkä paremmassa turvassa kuin muualla linnassa, mutta samalla myös yksinäisempi.

Tällä kertaa se ei kuitenkaan vaivaa minua. Uni löytää minut melkein heti.

51.

Herään yöllä nauruun, joka särkee luitani. Tiedän heti silmäni avatessani, että se on pelkkä painajaisen kaiku, ei mitään todellista – ja silti olen hetken verran varma, että huoneeseeni vuotaa jostakin veren haju.

Tämä ei ole totta, ajattelen melkein raivokkaasti valveen ja uneni rajojen sekoittuessa. Tämä ei ole totta. Tämä ei ole totta.

Minun on toistettava lause monta kertaa, mutta lopulta tunnen pahimman paniikkini laantuvan. Hengitykseni on kuitenkin edelleen tiheää ja pinnallista, sydämeni hakkaa kuin jostakin kauhuissaan.

Se kaikki on kovin tuttua. Kuinka monta kertaa heräsinkään kotona vastaavanlaisista painajaisista? Niissä eivät nauraneet noidat vaan miehet, jotka luulivat voivansa isän kuoltua tehdä kodissamme mitä tahansa.

Asian ajatteleminen tuntuu muuttavan sydämeni kiveksi. Siihen verrattuna Kiiran kohtaaminen ei ollut mitään, ei yhtään mitään.

Mutta vaikka se olisikin totta, en silti halua enää sulkea silmiäni.

52.

Painajaisen jälkeen yö tuntuu loputtomalta. Kuuntelen katkonaista hengitystäni ja odotan uutta unta, aamua - mitä tahansa, joka veisi ajatukseni pois Kiirasta ja menneistä. Mitään ei tapahdu, vaikka väsymys painaa silmiäni kipeästi kuin suru.

Lopulta nousen, heilautan jalkani lattialle hädin tuskin tuntien sen viileyttä. Olen huoneeni ovella ennen kuin huomaankaan, punnitsen hetken vaihtoehtojani. Tiedän vain, että minun on hetkeksi päästävä pois huonettani ympäröivästä hiljaisuudesta.

Myös linnan käytävät ovat hiljaisia, mutta eri tavalla. Seuraan seinille kiinnitettyjä lyhtyjä kuin ne olisivat tienviittoja, vaikken tiedä tarkkaan, minne olen matkalla. Harhailuni tuo mieleeni ensimmäisen päiväni linnassa, Valven taikuudella minulta sulkemat ovet. Jos tällä kertaa kokeilisin, aukeaisivatko ne?

Toiveikkuuteni saa minut hymyilemään ilottomasti. Tiedän kyllä totuuden.

53.

Koleus hiipii paljaita nilkkojani pitkin muualle kehooni jatkaessani matkaa päämäärättä. Se, tai ehkä sittenkin väsymykseni, saa käteni tärisemään. Puhallan lämmintä ilmaa kämmeniini ja tulen ajatelleeksi, että ulkona taivas on kaiketi kylmänsininen. Puutarhan ruusut eivät välttämättä selviä jälleen yhdestä tällaisesta yöstä.

Kotikylässä kesä on varmasti jo kirkkaimmillaan, päivät auringonvalon ja lämmön täyttämiä. Malva rakasti kesää etenkin siksi, että sen myötä latoomme muutti aina asumaan pääskyspari. Hän seurasi hartaasti niiden pesäntekoa, sähisi naapurin kirjavalle kissalle, jos huomasi sen vaanivan lähistöllä. Hän itki, jos joku poikasista ei oppinutkaan lentämään.

Minun on suljettava silmät muistoilta, vaikka se onkin parempi kuin ajatella Kiiraa. Olen yrittänyt olla tuntematta koti-ikävää, jättää sen linnassa asumieni päivien varrelle. Silti tunne seuraa kannoillani kuin varjo.

Olisi pitänyt suojata ruusut kylmältä jotenkin.

54.

”Näytät surulliselta.”

Kohotan katseeni, ja näen hämmästyksekseni Valven seisovan vain muutaman askeleen päässä minusta. Hänen silmänsä ovat jälleen harmaat.

”Mitä oikein teet täällä tähän aikaan?”
 
Katson Valven olkapään yli ja huomaan saapuneeni linnan ylempään kerrokseen johtavan portaikon luo: sen saman, josta taikuus minua aikaisemmin esti kulkemasta. Häkellyksestäni huolimatta saan mutistua:

”Kaipasin raitista ilmaa.”

Lyhdyt luovat varjoja Valven kasvoille hänen tarkastellessaan minua. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka olla hänen seurassaan. Olen valmis kääntymään kannoillani, palaamaan takaisin ennen kuin tunnen hiljaisuuden välillämme syvenevän - tai ilmeeni paljastavan liikaa.

Ennen kuin ehdin tehdä sitä, kuulen Valven sanovan:

”Edda kertoi, ettet ole syönyt tänään mitään aamiaisen jälkeen. Tule – hänellä on keittiössä varmasti jotakin, mikä auttaa unettomuuteen.”
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Mariaxoxo

  • ***
  • Viestejä: 411
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 54/?
« Vastaus #33 : 26.07.2015 23:56:43 »
Aluksi on ihan pakko sanoa, etten ole pitkään aikaan lukenut mitään näin hyvää. Lueskelin pakkoavioliitto-ficcejä tuolta haasteesta ja onneksi avasin myös tämän. Luin kaikki osat kamalalla vauhdilla yhteen pötköön ja samalla pelkäsin koko ajan, että mikä on viimeinen osa. Rakastan fantasiaa ja tässä tarinassa kaikki on niin tarkkaan mietittyä. Oikeastaan en pahemmin tykkää raapaleista, ne kun jättävät niin paljon kertomatta. Tähän ne kuitenkin sopii täydellisesti. En voi olla ihmettelemättä, että miten jollain voi olla mielikuvitusta keksiä jotain näin mahtavaa. Tästä tuli nyt kaikkea muuta kuin rakentava kommentti, sillä oon yksinkertasesti aika sanaton tän lukukokemuksen jäljiltä. Samalla oon aika kauhuissani, sillä nyt on ilmesesti jo about puolet tarinasta tullu (ja puolet jäljellä mutta silti). Toivon siis jatkoa mahdollisimman pian, ja vielä kerran kiitos tästä mahtavasta ficistä.

minja

  • Ocean Soul
  • ***
  • Viestejä: 158
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 54/?
« Vastaus #34 : 30.07.2015 22:52:02 »
Tosi kivoja raapaleita, tykkään oikein paljon :) meikä ainaki oottaa jatkoa! <3 Tykkään just tämmösistä (en osaa selittää)
*Anteeksi, että olen olemassa.*
Time to rest and finish the show.
30.11.1939-13.3.1940 <3
Yksäröinti sallittu :) = yksinäinen ihminen
Virhe
Saatan myös olla Miriadell

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 54/?
« Vastaus #35 : 31.07.2015 23:56:02 »
Näitä on aina yhtä ihana palata lukemaan, etenkin kun uusia on ilmestynyt näinkin suurissa määrin! Tykkään tavattoman paljon kirjoitustyylistäsi, se on tavallaan kovin rauhoittavaa, ei ole kiire mihinkään. Tempossakaan ei ole valittamisen varaa, sulla on vieläkin vaan kaikki langat käsissäsi. ^^ Pidän tällaisista raapaleista, joissa ei liiemmin tapahdu mitään suurta, vaan missä keskustellaan ja ajatellaan paljon. Yleensä ne antavat paljon enemmän, kuin silkkaa toimintaa sisältävät! Sekoitat tyylikkäästi seikkailua ja arkea, mielenkiinto pysty yllä, mutta fantasiasta huolimatta tässä on jotain todella realistista. Hyvää työtä, kiitoksia!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Hömöpöllö

  • Hely
  • ***
  • Viestejä: 286
  • Herra merirosvo, köyteni ovat liian löysällä.
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 54/?
« Vastaus #36 : 02.08.2015 22:56:50 »
Olen kyllä seuraillut tätä vaikken ole kommentoinut. Tähän mennessä ei ole juuri saatu vastauksia kysymyksiin vaan pikemminkin saatu uusia, jotka pitävät yllä mielenkiintoa. Etenkin Kiiran ilmestyminen ja hänen puheensa häärituaalista ja Alisan kyvykkyydestä saada se onnistumaan olivat kutkuttavia. Muutenkin pidin Kiiran hahmosta, johtuen ehkä siitä että Alisa on ollut lähinnä Eddan kanssa tai yksikseen, Valve on vieläkin yhtä salaperäinen kuin alussa, mutta kai joskus hän alkaa huomioida morsiantaan (ja lukijoita) läsnäolollaan. ;D Tää on kaikin puolin hyvä raapalesarja johon odottelen jatkoa kieli pitkällä♥
Pöllökoto
Kansientakaiset maailmat viimeksi arvosteltu J.S. Meresmaan Keskilinnan ritarit 20.6.2016
avatar Ingridiltä ja banneri Ansalta

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 57/?
« Vastaus #37 : 05.08.2015 20:34:51 »
Mariaxoxo: Jee, mahtavaa saada uusi lukija! Hienoa kuulla että olet pitänyt tästä noinkin paljon, ilahduin kommentistasi hirmuisesti! Itsekään en raapaleista ole aiemmin perustanut tuosta samaisesta syystä, mutta ne ovat lopulta aika mielenkiintoinen tarinankerronan muoto, ja ilmeisesti olen tässä onnistunut tekemään niillä jotakin oikein. :,) Osien kokonaismäärästä minulla ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta sen verran uskallan sanoa, että vielä on jäljellä enemmän kuin puolet. Kiitos suuresti kommentistasi, toivottavasti tarina viehättää myös jatkossa.

minja: Jee, toinenkin uusi lukija! Kiitos hirmuisesti kommentistasi, mukava kuulla, että olet näistä raapaleista pitänyt. :>

Orenji: Koen itsekin olevani paljon parempi ns. "hiljaisissa hetkissä" kuin toiminnantäytteisissä kohtauksissa, vaikka toki koetan molempia kirjoittaa parhaani mukaan. Dialogi sen sijaan on  minulle aina hirveää tuskaa, varsinkin jos hahmoja on useampi kuin kaksi. Huojentavaa siis, että olet pitänyt myös keskusteluista, ehkäpä ne eivät sitten olleet aivan niin tönkköjä kuin itsestäni alusta tuntui. : D Kiitos jälleen hirmuisesti kommentistasi, ajatuksesi tästä tekstistä ilahduttavat aina!

Hömöpöllö: Joo, Kiiran tarkoituksena oli ennen kaikkea tulla vähän sekoittamaan pakkaa, kiva että joku muukin hänestä piti! On myös ennen kaikkea Kiiran syytä ansiota, että Valve on viimeinkin saatu kunnolla repäistyä osaksi tarinaa, kuten näistä seuraavista raapaleista varmaan käy jo vähän ilmi. Kyllä ne kysymykset siitä pikku hiljaa alkavat saada vastauksia... Oli mukava kuulla, että olet jatkanut lukemista aikaisemman kommentin jälkeenkin ja pitänyt tarinasta edelleen, kiitos paljon!

A/N: ♥ Kiitos vielä yhteisesti kaikille kommenteista!

**

55.

Olen pitänyt keittiötä Eddan valtakuntana. Siksi hämmästyn nähdessäni kuinka vaivattomasti Valve hyllyjen välissä liikkuu, aivan kuin paikka olisi hänelle hyvinkin tuttu. Sen sijaan, että kutsuisi taloudenhoitajaansa, hän kurottautuu ottamaan itse alakaapeista jotakin tottunein liikkein. Pian keittiön täyttää kuivattujen yrttien tuoksu.

Kaikki siinä hetkessä tuntuu aavistuksen epätodelliselta: huoneen vaalea hämärä, Valven keskittynyt hiljaisuus. Minä nojaan vasten keittiön tulisijaa, jossa kytee vielä heikko liekki Eddan illallisvalmistelujen jäljiltä. Iholleni hohkavasta lämmöstä huolimatta käteni ovat edelleen kylmät.

Näytät surulliselta. Muisto Valven sanoista saa minut hieromaan vaivihkaa kasvojani, aivan kuin voisin siten poistaa niiltä painajaisen ja koti-ikävän jäljet. En halua tietää, kuinka paljon hän ilmeestäni oikein luki.

Lopulta katson kaikkialle muualle paitsi työhönsä uppoutuneeseen maagiin. Valven läsnäolo tekee minut liian tietoiseksi omista ääriviivoistani.

56.

”Juo tämä.”

Havahdun väsyneistä mietteistäni, ja näen Valven ojentavan höyryävää mukia minua kohti. Tartun siihen empien, varoen huolellisesti koskettamasta häntä. Epäluuloni kuitenkin vaimenee erottaessani mukista kantautuvan tutun, hiukan pistävän hajun.

”Onko tässä virmajuurta?” Kääntelen kuppia käsissäni nähdäkseni paremmin siinä olevan meripihkanvärisen nesteen. Hetken verran pystyn kuulemaan päässäni äidin äänen: virmajuuri auttaa huolien painamaan sydämeen.

Kysymys saa Valven kohottamaan kulmiaan.

”Virmajuurta...? Ah. Sieltä, mistä minä tulen, sitä sanotaan valeriaanaksi.”

”Valeriaana”, toistan puoliääneen. Sana tuntuu suussani vieraalta. Olen silti oudon varma, että olen kuullut sen joskus jossakin, ehkä Kalhaman markkinoilla. Etelämpää tulleet kauppiaat kutsuivat kasveja toisinaan nimillä, jotka olivat tuntemattomia meille pohjoisen väelle.

Etelän väki oli rempseää ja äänekästä. En pysty kuvittelemaan Valvea yhdeksi heistä.

57.

Maistan varovasti juomaa. Se on makeampaa kuin odotin, melkein kuumaa. Tunnen kuinka lämpö alkaa hehkua sisälläni heti ensimmäisten siemausten jälkeen saaden poskeni punoittamaan. Räpäytän yllättyneesti silmiäni.

”Joko tuntuu paremmalta?” Valve tiedustelee. Minä nyökkään – en ymmärrä, miten se on mahdollista näin nopeasti, mutta on kuin rintakehääni puristanut pimeän tunne hiljalleen hellittäisi. Oloni kevenee jokaiselle uudella hengenvedolla.

”Tässä ei taida olla pelkkää virmajuurta”, sanon käheän hämmästyneellä äänellä. Juoman aiheuttama lämpö aaltoilee sormenpäihini, karkottaa kylmän tavalla johon tulisija ei pystynyt.

”Suomuuraimen kukat tekevät vaikutuksesta tehokkaamman.”

”Suomuuraimen kukat? Ei taikuus?”

”Ei taikuus”, Valve vastaa kuulostaen hetken melkein huvittuneelta. Maagin silmät ovat kuitenkin vakavat: tajuan hänen seuraavan kömpelöä tapaa, jolla liikutan Kiiran vahingoittamaa kättäni.

**
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

saralin

  • ***
  • Viestejä: 154
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 57/?
« Vastaus #38 : 06.08.2015 01:02:25 »
Uusi lukija täällä! Nimen perusteella lähdin lukemaan tätä (sekä myös siksi, että olen aiemminkin tekstejäsi lukenut ja pitänyt kovasti), enkä pettynyt lainkaan.

Heti alusta asti vallitsee mystinen ja tavallaan hämyinen tunnelma, kaikki tässä on niin satumaista miljööstä hahmojen nimiin ja paikkoihin. Malva, Valve, Kalhama, kalvaslinna.. kaikki elementit ovat kohdallaan. Tarinan kulku ja juoni ovat myös koukuttavat, paljon kysymyksiä ja tilaa yllätyksille riittää. Odotan innolla minua askarruttavien kysymyksien mahdollista ratkeamista - ja näitä kysymyksiä on siis paljon!

Erityisesti pidän nimenomaan miljööstä - erilaisia paikkoja on useita ja vaikka niitä ei ole kuvailtu kovinkaan paljon, välittyy kaikista aivan omanlaisensa tunnelma. Etelän ja pohjoisen erot, maaseutu ja rannikkokylän neuvosto sekä kuninkaan hovi... niin paljon kaikkea ei niinkään salamyhkäistä, mutta sellaista, joista ei saa kunnolla otetta - ainoastaan pieniä tiedonjyviä ympäröivästä maailmasta.

Ehdottomasti jään tätä seurailemaan, eikä haittaisi yhtään, jos tämä vähän venähtäisikin ;)
the universe is in your bones, the stars in your soul

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Ævintýr |K11| fantasia | raapalesarja, 57/?
« Vastaus #39 : 06.08.2015 22:34:46 »
Oi, ihastuttavia nämä kolme uusinta osaa!

Yllättävää kahdenkeskistä aikaa Alisan ja Valven välillä, hauskaa huomata, kuinka hyvin he tulevat loppujen lopuksi juttuun keskenään. Erittäin hyvä ajatus pyhittää heille pari raapaletta, pysyy kärryillä että missä sitä milloinkin mennään. Tulevathan he ainakin hyvin toimeen keskenään, keskustelu vaikutti olevan aika luontevaa ja sellaista luottamuksellista. :> Sanoit olevasi hieman epävarma dialogin suhteen, mutta mun mielestäni sen kanssa ei ole ilmennyt ongelmia missään vaiheessa, ainakaan mitään silmiinpistävää. En ehdi havaita kaikkea tuollaista, kun keskityn muun muassa kerronnan hienoihin sanavalintoihin.
Lainaus
Valven läsnäolo tekee minut liian tietoiseksi omista ääriviivoistani.
Niin upeasti ilmaistu ja tällaisia kohtua löytyy niin paljon enemmänkin!

Kiitoksia näistä muutamasta, odottelen innolla jatkoa~
« Viimeksi muokattu: 09.08.2015 10:12:24 kirjoittanut Orenji »
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."