Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

[Isfet]

Ensireaktio kun tarkastin tänään Finin: mitä, LOPPU?!? Missä välissä, en ollut henkisesti vielä valmis!! Eipähän tarvinnut kriiseillä aikanaan edellisistä cliffhangereista...

Mutta ihanaa, vähän vain sydän särkyi ❤️

Kommentoin sitten myöhemmin, kun jaksan/ehdin. Ja olen vähän toipunut tästä ❤️ 

[Okakettu]

Kaarne: Onnittelut ensimmäisenä kommentoijana olemisesta loppuun saakka. Kuten sanottu, ensimmäiset huomiosi ovat aina helpottaneet julkaisun aiheuttamaa stressiä, joten suurkiitos niistä! Olen tosi iloinen, että tämä oli mielestäsi tarinalle sopiva lopetus. Ja Muinaiset Ajat tosiaan, kieltämättä häkellyttää vieläkin, millainen suururakka tästä syntyi mutta lopulta myös valmistui. Kiitos paljon itsellesi lukemisesta! ❤️

Korpinkallo: Toki muistan sinut Wattpadista, olipa tosi mukava huomata, että olet päätynyt lukemaan Ævintýria tänne finiin ja että kommentoit, se merkitsee paljon! ❤️ Tätä loppua kirjoittaessa minulle olivat tärkeitä monenlaiset callbackit tarinan muihin vaiheisiin sekä useampi ympyrän sulkeutuminen, mahtavaa siis että nostit ne esiin. Erityisesti minua ilahdutti tuo sulkakynä kädessä nukahtamisen mainitseminen, koska aa, hienoa että huomasit sen! Ja jep, lopussa oli melko suora viittaus siihen, miten Alisa kokee Valven taikuuden Seremoniassa. Tykkään itse todella paljon merkityksellistä aikahypyistä tarinoissa, joten hienoa että se toimi. Huomiosi siitä, että tämä loppu on oikeammin uusi alku, oli myös todella hyvä - tuli itsellenikin oivallus, että aivan, juuri siten sitä pitäisi kutsua. Mahtavaa, että olet seurannut Ævintýria näin pitkän aikaa ja tulit vielä kertomaan ajatuksiasi, kiitos paljon! ❤️

Isfet: Heh, minustakin tuntuu, etten ole vieläkään henkisesti valmis tämän loppumiseen, kirjoitin viimeiset osat paljon odotettua nopeammin. Hienoa, ettei sydän sentään täysin särkynyt. ❤️ Eikä mitään kiirettä kommentoinnin kanssa, kirjoittele kunhan ehdit.  Minullakin odottaa vielä Hypotermian epilogi kommentoimista... mihin liittyen, tässä äsken juuri vähän haikeana mietin, että nyyh, olisi perjantai eli Hypotermia-päivä. :,) Kiitos, että olet seurannut Alisan ja Valven tarinaa loppuun saakka, kommenttisi ovat aina motivoineet ja ilahduttaneet paljon!

[Crys]

Pääsinpäs nyt viimein lukemaan tämän omaa aikaansaamattomuuttani kun se joskus jäi kesken ja sitten finissä käymiseni on ollut aika vaihtelevaa. Viime viikolla oli kuitenki lomalla pihalla istuskellessani niin ihana kesäsää että halusin lukea jotain tunnelmallista fantasiaa kauniilla kuvailulla ja sehän kuvaa tätä tarinaa täydellisesti joten luin tätä hiljalleen alusta loppuun. siis ah voihan miten osaat repiä sydämen rinnasta tää on ehdottomasti mun suosikkitarina koko finissä ja varmasti tulen palaamaan tähän joskus vielä tulevaisuudessakin. Itkin ja nauroin ja ihkutin monta kertaa tätä lukiessa eli oli hyvin tunteellinen kokemus. Myös vanhat kokemukset tämän lukemisesta palautuivat lämmöllä mieleen. Olet rakentanut erityisesti alisasta aivan mahtavan hahmon jonka kasvutarinaa on ollut ilo lukea. Ja ihanaa että alisa pääsi tapaamaan perhettään koska olin odottanut sitä koko tarinan ajan että pääsen lukemaan minkälaisia malva ja alisan äiti oikeasti ovat! Pidin heidän dynamiikastaan paljon! Tuo lopetus jossa alisa on elänyt noin pitkään ilman valvea herätti erityisesti monenlaisia tunteita: alisalla on ollut perhe pitkään ja siihen on varmasti liittynyt iloja mutta myös suruja kun muut kuolevat ja hän pysyy samana. Myös tuo miten malvan jälkeläinen sitten etäytyneesti suhtautuu alisaan lopulta heijastuu niin siihen käytökseen mitä valve kohtasi aina. On siis kiinnostava nähdä miten alisa vähän niinkun tulee valveksi lopulta, onhan heissä ollut paljon samaa jo aina mutta nyt alisa saa nähdä myös maagin puolen. Mutta ilman valvea nyyh julmaa!!! siksi onkin erityisen julmaa että lopetit tarinan noin että valve löytyy mutta tarina loppuu koska olisin halunnut lukea vielä viismiljoonaa sivua kun alisa ja valve puhuu tunteistaan ja jakaa elämää yhdessä!! Siis tosi hyvä lopetus tälle tarinalle mutta fanityttösydämeni kaihoaa lisää olin kyllä sillee että jos tälle ei tuu onnellista loppua ni haastan sut oikeuteen tai jotain mutta toisaalta oon myös katkeransuloisten lopetusten ikuisuusfani ja tää todella oli sellanen mitä parhaimmissa määrin, kiinnostava, kaiheutta herättävä mutta lopulta kuitenkin alisa ja valve saivat toisensa❤️ menenkin tästä lukemaan spinoffit mitä olet sarjasta kirjottanut koska sydäntäni kaihertaa:D kiitos todella paljon tästä tarinasta ja toivon itsekkäästi että jatkat kirjoittamista koska olet siinä uskomattoman hyvä ❤️❤️

Ps. jos oot miettiny koskaa et tarjoisit tätä kustannettavaks jonneki niin 100% kyllä! Mä ainakin ostaisin kirjahyllyyni!!

[Okakettu]

Crys: Heippa, olipa aivan hurjan ihana yllätys nähdä, että olit palannut Ævintýrin pariin ja päädyit lukemaan tekstin loppuun! ❤️ Olen parhaillaan (yhä vaan, heh) editoimassa uutta versiota, joten kommenttisi tuli kyllä mitä parhaimpaan mahdolliseen aikaan, nyt jaksaa taas ahertaa sekä tasapainoilla arjen ja kirjoittamisen välillä. Muutenkin olen tosi otettu, että tämä kohosi lempitekstikseksi finistä ja että Alisan ja Valven tarina herätti monenlaisia tunteita, siihen olen aivan ennen kaikkea pyrkinyt. Alisan kasvutarina etenkin on minulle tärkeä, joten ihanaa että se resonoi, ja hänen perheensä kohtaaminen on yhä omia lempiosiani tästä. Mahtavaa myös että huomioit tuon, että lopussa Alisasta tulee ikään kuin Valve, tai että hän ottaa tämän roolin ja manttelin. Se oli minulle olennainen asia niin ikään.

Heh, päätin heti tarinan alussa, miten kaikki päättyy, mutta kieltämättä vikana kirjoitusvuonna mietin aidosti, pystynkö siihen, koska hahmoista oli tullut niin rakkaita. Mutta toisaalta halusin myös juuri sellaisen lopun, joka jättää vähän haluamaan lisää, ja lukija voi halutessaan kuvitella, miten jatko menee. Minulla olisi kyllä paljon ajatuksia vikan luvun jälkeisistä tapahtumista myös, ei sillä.

Kiitos todella paljon ihanasta kommentistasi, se piristi hurjasti! Ja itse asiassa teen tämänhetkistä editointia erään kustantamon kommenttien pohjalta. Mistään ei ole vielä sovittu, mutta seuraava versio menee eteenpäin luettavaksi, ja pidän sormet ristissä, että he olisivat ehkä kiinnostuneita kässärin julkaisemaan, jos vaan saan hiottua sitä tarpeeksi.

(ja muuten, jos Niin kauan kuin tähdet loistavat vielä joskus jatkuu, niin olen ensimmäisenä lukemassa!)

[marieophelia]

Heippa! Tämän lukeminen jäi minulla aikoinaan kesken: olin ajatellut, että luen joitakin edeltäviä lukuja uudelleen ennen uuden luvun ilmestymistä, mutta se jäi, ja sitten ajattelin, että luenkin mieluiten koko tarinan alusta loppuun sitten, kun se on kokonaan julkaistu. Nyt vihdoin joululomalla huomasin, että minulla on liian vähän lomalukemista mukanani ja aloin lukea tätä. Lukemisessa meni lopulta neljä päivää (tein toki muutakin ).

Kannatti lukea loppuun! Loppu on mielestäni todella hyvä! Pidän erityisesti vaivihkaisesta Orfeus-Eurydike-asetelmasta (vaivihkaisella tarkoitan, että Alisa ei nouda Valvea, vaan lähettää tälle keinon palata itse), Rajankulkijasta ja loppukohtauksesta, jossa ei tule täysin selväksi elävätkö vai kuolevatko Alisa ja Valve yhdessä (ainakin itse haluan lukea sen niin). Pidän myös siitä, miten Alisa on tässä lopussa aikuistunut ja rauhoittunut ja miten se näkyy myös kerronnassa, joka on tyynempää ja varmempaa kuin Alisan nuoruusvuosina. (Välihuomio: Huomasin eräistä kirjoittajan sanoista, että olit pohtinut Alisan Tylypahkan tupaa. Minusta se on ilman muuta Rohkelikko! Hän säntäilee välillä ihan päättömästi ties mihin vaaroihin! ) Eddan haipuminen, Säihky ja veritaikuuden haurastuttama Kiira sopivat loppulukuihin myös todella hyvin. Hiukan jäin miettimään, miten valtakunnan kuninkuuden lopulta kävi, mutta Alisan näkökulmasta se ei toisaalta ole erityisen olennaista - ainakaan, kun kuninkaan ja maagin sopimus on purettu. Oli myös ihana lukea, miten Malvan elämä oli mennyt ja erityisesti, että hän oli perustanut kotikyläänsä koulun! Alisan kotikylää koskevissa osioissa tuli tosi vahvasti sellainen olo, että aika on kulkenut Alisan ohitse, ja keskustelu Virnan kanssa korosti hyvin, miten hän on kasvanut irralleen ihmismaailmasta.

Minusta tuntuu vähän hassulta antaa palautetta kokonaisrakenteesta, koska se mikä toimii Finissä - ja etenkin hitaasti etevässä jatkotarinassa -, ei välttämättä kirjamuodossa toimi samalla tavalla. Koska nyt kuitenkin luin tämän alusta loppuun, kerron hiukan lukukokemuksestani. Pidän nimittäin rakenteellisesti paljon noista lyhyistä alkuluvuista. Minusta lyhyt muoto korostaa Alisan jurohkoa päättäväisyyttä, jolla hän aluksi kohtaa Valven. Sitten myöhemmin hän alkaa itse avautua ja havainnoida enemmän ja sitä myötä vaikutelmat laajenevat ja myös luvut pitenevät. Totta kai sadan sanan raapalemuoto aiheuttaa sen, että luvut loppuvat välillä töksähtäen, enkä siis missään nimessä tarkoita, että se olisi paras muoto kertoa tätä tarinaa. Huomasin kuitenkin nyt - ja myös ensimmäisellä lukukerralla -, miten nopeasti tarinaan koukuttuu, kun haluaa tietää aina vain lisää. Sitten kun luvut alkavat pidetä, tulee sellainen "jes, toiveeni toteutui!" -olo. Pidän myös yleisesti ottaen juonen etenemisestä: sopivissa kohdin tapahtuu uutta - etenkin mätä-käänne () toimi minusta hirveän hyvin näin toisellakin lukukerralla, vaikka tiesin mitä on tulossa. Toisaalta tässä on kuitenkin aika paljon keskustelua ja hitaita kohtauksia - näin toisella lukukerralla koin etenkin Alisan oppitunnit paikoin hieman liiankin hitaina ja mietin, voisivatko asiat selvitä hänelle muutenkin kuin, että Valve niitä perinpohjin selittää. Toisaalta toki taikuuden herääminen ja sen olemuksen havainnoiminen on olennaista tarinan lopun kannalta. Samoin Alisan välillä yltiöpohdiskeleva tyyli asettuu uuteen valoon, kun lukee, miten hänen mielensä aikuistuessa rauhoittuu.

Minulle nousi mieleen pari kysymystä. (En lukenut mitään tekstiin kirjoitettuja kommentteja, en edes omiani, joten pahoittelen, jos näihin olet jo jollekulle vastannut!) Jäin siis miettimään, onko kalvaslinna Valven linnan nimi vai jokin linnatyyppi? Mietin tätä, koska se on läpi tekstin kirjoitettu pienellä, vaikka itse miellän sen paikannimeksi. Toinen juttu, mikä minua kummastutti on hovipalvelija Simon. Kun Alisa hovissa tapaa Simonin, hän ensiksi tuntuu havaitsevan tässä paljon epämiellyttäviä piirteitä. Minulle tuli molemmilla lukukerroilla sellainen olo, että Simon salaa jotain tai Reina on ehkä lumonnut hänet, ja odotin siksi, että Simonista paljastuisi jotain erikoista. Sen sijaan Alisa unohti kaikki alussa oudoksumansa piirteet ja kiintyi Simoniin nopeasti, ja ilmeisesti ihan syystä. Siirtymä epäluulosta luottamukseen tuntui minusta aika jyrkältä. Jäin siksi miettimään, olitko ehkä kirjoittaessasi ajatellut, että Simonissa voisi olla jotain hämärää ja sitten unohtanut sen.

Mietin muuten myös, olisiko Alisan isä voinut olla myös juurettoman taikuuden kantaja. Ehkä hän oli liian uupunut raskaista töistä, että taikuus olisi päässyt heräämään? Noh, tämä on tällainen välihuomio taas - ehkä sellainen, että jos kirjoittaisin itse ficin tämän tarinan pohjalta, kirjoittaisin varmaan Alisan isästä.

Lopuksi vielä kiitokset ja onnittelut! Mahtavaa, että olet saanut näin hienon ja rikkaan tarinan valmiiksi! Ihailen sitä, miten rakkaudella olet selvästi tämän maailman luonut.<3 Tätä on todellinen ilo lukea! Siispä valtavat kiitokset! Mukavaa vuodenvaihdetta!

[Okakettu]

Heippa marieophelia, olipa mahtava yllätys huomata, että Ævintýr oli päätynyt sinulla lomalukemiseksi ja olit jättänyt vielä näin perusteellisen kommentin! Oli ehdoton piristys päivään, varsinkin kun olen ollut edelleen tämän tarinan maailmassa mitä tiiviimmin kiinni editoidessani siitä romaanikässäriä. Juuri tänä aamuna tein korjailuja uuteen versioon esilukijoiden kommenttien pohjalta, ja toivon olevani valmis tammikuun puolella. Ajoituksesi oli siis mitä mainioin!

Tarinan lopetus on itselleni yhä tärkeä, joten oli tosi hienoa kuulla, että sen eri elementit tuntuivat sinusta onnistuneilta. Orfeus-Eurydike-asetelmaa hain juurikin, ja halusin tuoda tosiaan esiin erityisesti, miten pitkä aika on Alisaan vaikuttanut ja miten sen, taikuuden, hintana on tietty ihmiselämän menetys. Lopun voi tosiaan tulkita haluamallaan tavalla. Hyvä pointti myös tuo, että hoviasia jää aika mysteeriksi, taidetaan vain yhdellä lauseella todella, että Alisalla on jonkinlainen keskusteluyhteys kuninkaanlinnaan. Hovikuviot tulevat olemaan hiukan enemmän keskiössä uudessa versiossa (ainakin näillä näkymin), joten veikkaan että myös sitä asiaa tullaan kommentoimaan vahvemmin. Mutta tosiaan, tässä versiossa se jää aika hähmäiseksi.

Rakennepohdintasi oli myös tosi hyvää ihan jo editointiani ajatellen: todettakoon, että ensin olen mennyt tiukasti raapalemuodon pohjalta ja homma on siitä sitten paisunut vähän kerrallaan, ja loppupuolella taisin todeta itselleni, että mennään eikä meinata. Siitä olen aivan samaa mieltä, että mukana on turhankin hitaita osuuksia ja esimeriksi Alisan sisäistä ajattelua turhan paljon, nykyisin kirjoittaisin monta juttua eri tavalla.

Rehellisesti sanottuna muistan, että minulla oli aikoinaan joku ajatus kalvaslinnan pienellä kirjoittamisen taustalla, mutta ei enää aavistustakaan, mikä se oli. Uudessa versiossa Kalvaslinna kirjoitetaan ihan isolla. Ja jep, Simonin hahmossa on paljon sellaista, minkä kirjoittaisin tänä päivänä eri tavalla, hän jää hahmona tässä vähän kesken.

Ymmärrän hyvin, miksi tässä versiossa tulee tunne, että Alisan isä voisi olla juurettoman taikuuden kantaja! En ole asiaa itse varsinaisesti päättänyt suuntaan tai toiseen, joten kaikki tulkinnat (ja mahdolliset ficit, heh) ovat täysin valideja. Uudessa versiossa Alisan isän tiedot taikuudesta selittyvät vähän eri tavoin, joten vastaavaa vaikutelmaa ei ehkä synny.

Kiitos vielä suuresti kommentistasi, sydäntä lämmittää kuulla että tätä oli ilo lukea! ❤️ Toivottavasti pääsen esittelemään uuden version vielä joskus muodossa tai toisessa, jos se kiinnostaa. Siinä muun muassa Alisa on hiukan vanhempi ja mukana on sekä enemmän tarkempaa maailmanrakennusta että uusia hahmoja.