Kirjoittaja Aihe: Amour Sucré: Ne hetket elämästä... - raapalesarja, S, 5/5, Nathaniel/Candy, 15.3.-15  (Luettu 2574 kertaa)

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Ne hetket elämästä…
                                                               - Subbe93



Fandom:
Amour Sucré

Genre:
Draama, fluffia, ehkä hieman huumoriakin

Ikäraja:
S

Paritus:
Nathaniel/Candy

Summary:
On olemassa hetkiä, jotka ihmiset muistavat läpi elämänsä. Ne ovat hyviä muistoja, mutta myös niitä, jotka mielellään voisi unohtaa. Candylle näitä hetkiä on tullut useitakin, mutta merkittävimmät niistä ovat tulleet parisuhteessa.

Vastuunvapaus:
Amour Sucré kuuluu ChiNoMikolle ja Beemooville. Minä vain leikin, niin kuin aina…

Haaste:
Aina Eka Kerta II

A/N:
Koko hoito on omistettu ystävälleni Larjukselle <3 Toivottavasti tulet nauttimaan näistä raapaleista :3

« Viimeksi muokattu: 15.03.2015 12:16:57 kirjoittanut Subbe93 »

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
A/N: Osallistuu myös haasteeseen Spurttiraapale III sanalla: Harmaa



1. Ensisuudelma

Katuvalo valaisi harmaan kivetyksen kotioven edustalla. Sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta kiusalliselta tuntuvassa hiljaisuudessa se vahtiminen tuntui tärkeältä.

Oli niin paljon, mitä halusin sanoa, eikä silti ollut mitään sanottavaa.

”Kiitos vielä illasta.”

Nostin katseeni kivetyksestä vaaleanruskeisiin silmiin ja lempeään hymyyn. En voinut olla vastaamatta siihen.

”Kiitos itsellesi. Olit tanssiaisten paras tanssija.”

”Ja minä kun ajattelin sen johtuvan sinusta”, Nathaniel naurahti.

Hymähdin. ”En usko. En ole kovin häävi tanssimaan.”

”Minusta se meni hyvin.”

Tunsin, miten poskeni alkoivat hehkua. ”Kiitos.”

Nathaniel nyökkäsi. Sitten välillemme laskeutui uusi hiljaisuus. Liikahdin levottomana mekossani, josta oli illan mittaan tullut epämukava. Osa minusta halusi siitä eroon, mutta tiesin, mitä se tarkoittaisi: Minun pitäisi olla se, joka ehdottaisi lähtemistä, enkä todellakaan aikonut olla meistä kahdesta se ilonpilaaja. En vielä.

Koska salaa mielessäni toivoin, että tämä tulisi päättymään kuin elokuvissa. Nathaniel kertoisi rakastavansa minua tai antaisi hyvän yön suukon, tai… tai jotain romanttista…

”No… Kai minun on tästä… lähdettävä.”

Siirsin katseeni takaisin Nathanieliin. Hän katsoi minua.

Sitä romanttista osiota ei siis tulisi. Ei hänen osaltaan.

”Niin kai”, mumisin yrittäen pitää pettyneisyyteni piilossa. Loihdin kaikesta huolimatta kasvoilleni hymyn ja keräsin viimeisetkin rohkeuden rippeet, joita jäljellä oli. ”Hyviä öitä”, toivotin turhan reippaasti ennen kuin varvustin ja painoin suudelman hänen huulilleen.

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Awww, awww ja awwwww!! x3 *tanssii onnesta*
Ihanaa, että joku muukin kirjoittaa Amour Sucrésta täällä, ettei mun tartte olla ainoa (tosin me kaks varmaan ollaan nyt ja aina ne ainoat, jotka täällä kyseisestä fandomista kirjottelee XD). Ja Candy/Nathia, AAAAA, IHANAA. Ja mulle omistettuja! ;www; Iiih, oon niin otettu! Minä omistan sulle ne häröyden huipentumat, ja sinä omistat tällasta söpöilyä... Tasoissa ollaan XD

Iiiiih, voin niin kuvitella ton tilanteen mielessäni. Ihana Nathin komistus ja salaa haaveileva Candy. Tulee mieleen omat Candy/Nathit XD Punastelua, Nathin lumoavat meripihkasilmät, toiveajattelua... <3 Niistä on Nathin ja Candyn parisuhteen ensiaskeleet tehty. Aina. Onhan se käytännössä canoniakin :D

Lainaus
Sitä romanttista osiota ei siis tulisi. Ei hänen osaltaan.
Yyyyh ;___; Se perustunne kun pelaa Amour Sucréta ja toivoo, että joku muu kundi kuin Kentin tai Dake tekis aloitteen...
Onneks Candy hoitaa voiton kotiin! Ainakin ficeissä. Pelissä EI IKINÄ, valitettavasti.

Hyvänyönsuukko kirjoitetaan muuten yhteen :3 Mut joo, turhasta napisen.
Ihana raapale, jään odottamaan loppuja ^^ ;3;
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Larjus: Juuh, todella tasoissa ollaan :'D
Tällä kertaa Candy on vähän vaativampaa tekoa xD Ei jaksa enää odottaa toisen aloitetta :'D
Outs, mikä moka! Pitää korjata (ainoo vaan, et sit mun pitää kaks sanaa tunkee johonkin lisää xD (pepusta...)



A/N: Osallistuu myös Spurttiraapale III -haasteeseen sanalla: Olematon
Ja vähän selityksen makua: En oikein tiedä, onko Nathaniel nyt täysin IC, mutta muistakaa myös se, että rakas Candymme saattaa tuohtuneena hieman liioitella asioita :D



2. Ensimmäinen riita

”Sinun siskosi on täysi hirviö!”

Nathaniel pudisteli päätään tuiman näköisenä. ”En usko, että hän tarkoitti…”

”Vai ei tarkoittanut?” toistin epäuskoisena. Kaikkea minäkin olin saanut kestää, mutta sen lisäksi, että Amber oli ollut koko minun ja Nathanielin suhteen ajan piikkinä lihassani, en ollut selvästikään tottunut kaikkeen. Sitä paitsi Nathanielin vanhempien tuomio ei ollut lainkaan parantanut sitä. Se pirulaisen lapsi…

”Amber vain on sellainen”, Nathaniel yritti. ”Hän vain vahingossa…”

”Vai vahingossa?” toistin ja jouduin puremaan huultani, etten sanoisi ihan kaikkea, mitä sylki suuhun toisi. ”Ihan vahingossa hän kertoi vanhemmillesi kaiken minusta… Ei kun odotas… Hän päätti pyöristää asioita huonompaan suuntaan, kertoa, että olen surkea opiskelija, hänen mielestään pelkkä lutka, ja ettei minulla ole mitään muuta tulevaisuutta kuin olla loisena sinun jaloissasi.” Vedin kiivaasti henkeä. ”Sekö on sinusta ihan okei?”

”No ei se todellakaan ole okei!” Nathaniel kivahti. ”Mutta en minä voi sille mitään, että Amber ehti ensin, tai että he luottavat enemmän Amberin näkemyksiin…”

Tuhahdin turhautuneena ja käänsin Nathanielille selkäni. Näin minun poikaystäväni hoiti asiat. Olisi ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Antanut asian olla, antanut ajan kulua ja kokeillut sitten uudelleen, mikä olisi tilanne. Mitä väliä sillä oli, miltä minusta tuntui. Ei se mitään, vaikka hänen vanhempansa vihaisivat minua lopun elämäänsä. Mitä väliä sillä olisi?

”Kuule”, Nathaniel rikkoi lopulta hiljaisuuden. ”Tämä on ihan naurettavaa…”

Ja samaan aikaan hän kosketti olkapäätäni. Liikahdin hyvin nopeasti pois käden ulottuvilta ja käännyin raivoissani hänen puoleensa. ”Niin juuri, sinusta tämä on naurettavaa! Sinusta on ihan olematon syy riidellä siitä, että minä nyt satun olemaan vanhempiesi silmissä ’ei mitään’!”

”En minä niin sanonut!”

”Mutta siltä se vaikuttaa!” kivahdin takaisin ja käänsin uudelleen selkäni. ”Ja nyt, voisitko poistua? Minulla on läksyt tekemättä.”

Meni hetki ennen kuin hän edes liikahti. Lopulta hän poistui, ja minä pidättelin kyyneliäni kuunnellessani, miten askeleet kantautuivat eteiseen. Ja kun ulko-ovi kolahti kiinni, patoni murtui.

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
A/N: Osallistuu myös haasteeseen Spurttiraapale III sanalla: Lattia



3. Ensiasuntoon muuttaminen

”Oletko valmis?”

Hymyilin jännittyneenä katsoessani Nathanielin iloisia kasvoja, enkä saanut sanoja suustani. Puristin vain tiukasti kädessäni olevaa Juoru-kasvin ruukkua. Oli pakko tyytyä vain nyökkäämään.

Nathaniel väänsi avainta hyvin hitaasti pitäen minut jännityksessä loppuun asti. Sitten, hyvin hitaasti hän avasi oven ja antoi minun mennä ensin. Vilkaisin vielä Nathanielia ennen kuin astui hyvin pieneen eteiseen ja avasin välioven.

”Ooooh!” Se oli juuri niin upea kuin olin muistanutkin. Edellinen vuokralainen oli selvästi panostanut siivoukseen. ”Se on… niin kaunis”, henkäisin ääneen astellessani peremmälle meidän ensimmäiseen yhteiseen 31 neliöiseen yksiöömme. Olimme kumpikin pitäneet sitä kodikkaana, ja tilaa oli, koska se oli suunniteltu hyvin.

En osannut muuta kuin tuijottaa sitä onnellisena. En osannut edes laskea kasviruukkua lattialle odottamaan, että sille löydettäisiin paikka.

Käännyin Nathanielin puoleen leveästi hymyillen. ”Maltan tuskin odottaa, että saamme tavarat sisään ja sisustettua tämän”, hihkaisin innoissani. ”Tämä… Tämä on niin upeaa.”

”Hyvä, että pidät siitä”, Nathaniel vastasi kietoessaan kätensä ympärilleni. ”Koska täällä tulemme viettämään ainakin muutaman vuoden.”

”Sopii minulle”, vastasin ja kohotin hieman kasvojani valmiina ottamaan vastaan suukon, kun kuulin jotain outoa. Ihan kuin joku olisi maukunut.

”Mi-” aloitin, ja niin minä kuin Nathaniel käännyimme katsomaan ovelle… ja näimme kissan, joka kurkisteli välioven raosta.

”Leah? Kas, siellä sinä oletkin… Mitä sinä nyt sinne…”

Kissa naukaisi ja juoksi jalkoihimme. Väliovi puolestaan aukesi kokonaan, ja vanha nainen asteli sisään, nostaen katseensa meihin.

”Voi anteeksi”, hän pyyteli. ”Ei ollut tarkoitus tunkeilla… Leah on vain niin utelias, pääsi mokoma livahtamaan oven raosta…”

”Ei se mitään”, Nathaniel vastasi, kyykistyi ja alkoi silittää kissaa, joka alkoi heti kehrätä. ”Olimme tainneet jättää oven auki.”

”Niin, te taidattekin olla uudet asukkaat?” nainen uteli. Ja siitä lähti käyntiin keskustelu, joka liikkui muutostamme aina kissoihin asti. Kävi selväksi, että rouvan oli tarkoitus viedä kissa pois, koska ei vain yksinkertaisesti kyennyt pitämään siitä kunnolla huolta.

Eikä liene yllätys, että asuntoomme muutti myös Leah.

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Hihi, nääkin on ihania x3

Mä en kyllä tossa riidassa aatellut lainkaan, että Nath olis OoC. ihan IC:ltä se vaikutti. Kyllähän se on ennenkin vähätellyt Amberin tekoja ja jopa epäsuorasti puolustanut sitä. Sinällään ymmärrän, koska on se silti sisko, vaikkeivät toimeen ole koskaan tulleet :D Ja niin.
Uskon kyllä, että jos Nath riitelee, niin se riitelee just noin :D Ja Candysta tulee mieleen oma Candyni, et sekin on ihan IC XD Vaikka Candy on kyl melkein millaisena tahansa IC, kun omat valinnat (= hölmöilyt) vaikuttaa niin paljon. Tosin on se väkisinkin aika pöhlä :D Piiloudunpas poikien pukkarin vaatekaappiin, jotta voin tirkistellä, millainen tatuointi Lysandrella on! Ei päivää.

Jotenkin voin kuvitella, miten Nathanielkin suuttuu ja kivahtaa jotain Candylle. Seksikäs näky *-*


Hih, mua alko ton kolmannen raapaleen kohdalla naurattaa, ku luin aiheen XD Koska mikäs muukaan mulle tulee ensiasuntoon muuttamisesta mieleen kuin tämä. Muistat varmaan, ku sanoin, et jos kirjotat tosta aiheesta niin ton on pakko olla lopputulos XD Muita vaihtoehtoja ei ole!

Ja vähän siihen suuntaan se menikin. Sekä Candy että Nath oli varmaan sisimmissään yli-innokkaita tosta kissasta. Etenkin Nath. Nään mielessäni, miten sen silmät alkaa oikeen loistaa, kun se havaitsee kissan läheisyydessään... :D


Ja tuli sekin mieleen, että meillä on nyt ainakin kaksi yhteistä aihetta tossa Aina Eka Kerta -haasteessa :D Tosin mä taidan vetää vähän överimpänä (riita ja uusi kämppä, aijai :D).
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Kiitos kommentista! Oli mulla hauskaa, kun luin :'D
Ja joo, sä vedät kaiken överimpänä! Mut pitää jonkun kirjottaa vastapainona jotain kesyä :'D



A/N: Osallistuu myös Spurttiraapale III:seen sanalla: Nauraa



4. Naimisiinmeno

Viimeinkin, vuosien jälkeen, saapui se päivä, jota olin salaa mielessäni odottanut. Toki olin Nathanielin antanut ymmärtää, ettei minulla ollut mikään kiire. Ei minulla todellisuudessa ollutkaan. Minulle riitti, että hän jaksoi olla vierelläni, rakastaa minua vioistani huolimatta. Mutta kun hän lopulta polvistui eteeni kaivaen taskustaan kauniin sormuksen, se oli jotain, mistä olin vain haaveillut koko elämäni. Olin itkenyt ja nauranut, ripustautunut hänen kaulaansa ja hokenut haluavani hänen vaimokseen. Se oli lupaus siitä, että olisimme ikuisesti yhdessä välittämättä siitä, mitä muut ajattelisivat asiasta. Vain meillä oli väliä, ja se teki minusta onnellisen.

Sitten saapui se suuri päivä, kun lupaus sidottiin virallisesti. Sain pukeutua kauniin valkoiseen mekkoon, verhoutua hunnun taakse, olla päivän kuningatar. Koitti juuri se päivä, jota olin hehkuttanut kihlauksesta saakka, päivä, jonka eteen oli paljon nähty vaivaa. Päivä, jonka vuoksi äiti oli hössöttänyt enemmän kuin laki salli, ja josta isä oli vitsaillut paljon: Kuka tuollaista itsepäistä kakaraa kestäisi? Tuli juuri se päivä, kun isä saattoi minut alttarille ja luovutti miehelle, jota rakastin. Miehelle, jonka kanssa halusin viettää lopun elämääni. Tuli hetki, kun sain viimeinkin sanoa sen kauniin ja taianomaisen sanan, jolla tarkoitin kaikkea, mitä se tulisi merkitsemään: Tahdon.

Ja sitten tuli se hetki, kun itse paholaisen lapsi avasi suunsa:

”MINÄ VASTUSTAN!"

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Eiiiii toi loppu XD Ahhah, se oli Ambre, eikö ollutkin! Kukaan muu ei ole itse paholaisen lapsi. Eiku hetkinen, Ambre on Nathanielin kaksoissisko ---> niillä on samat vanhemmat ---> ne on molemmat paholaisen lapsia D: Mut Nath ei ole perinyt vanhempiensa kusipäisyyttä toisin kuin siskonsa. Onneksi. Kenen perään mä muuten kuolaisin? D: Okei, Arminin ja Daken ja Kentinin ja...

Mut joo XD Aaaaa voin kuvitella, miten Nathaniel polvistuu sormuksen kanssa ja tuuli pörröttää sen kultaisia kutreja ja sen silmät ja hymy säihkyy ja katseessa on pientä kainoa ja... *-*

*pyörtyy*

Ollapa Candy tässä raapaleessa! :D Kadehdin, ja paljon.

Lainaus
isä oli vitsaillut paljon: Kuka tuollaista itsepäistä kakaraa kestäisi?
Yks virkeenpätkä, ja silti musta Philippe oli niin IC kuin vain voi olla :D Mahtavaa, hienoa!
Tai sit vain mun headcanonit on valloillaan. Joka tapauksessa hienoa :D
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Larjus: Arvaa, miten paljon mä nauroin, kun näin ton yhtenä vaihtoehtona, ja näin heti mielessäni, miten Amber vastustaa liittoa xD Oli kyllä vähän julma olo, kun tein noin, mutta en kyennyt vastustamaan kiusausta :'D
Mutta ihanaa, että pidit! Tässä tulee viimeinen, sinulle omistettu <3 (kuten kaikki muutkin x) )



5. Esikoinen

”Minä en sitten halua olla missään tekemisissä sen kummajaisen kanssa, kun se syntyy”, oli Amber tehnyt selväksi ties moneenko kertaan, kun olin odottanut esikoistamme. En ollut puuttunut asiaan, Nathaniel oli saanut ihan itse ”keskustella” sisarensa kanssa aiheesta. Oikeasti olin salaa mielessäni vain onnellinen siitä, ettei minun tarvinnut nimetä Amberia lapsemme kummiksi. En tietenkään sanonut sitä Nathanielille, mutta kun lopulta tuli aika keskustella aiheesta, ei Amberia tarvinnut ottaa laskuihin lainkaan.

Mutta kaikki oli sen arvoista. Kun lopulta sain pienokaisemme ponnistettua tähän maailmaan, kaikki oli niin täydellistä.

"Hän on niin suloinen”, hihkaisin onnellisena, vaikkakin hieman uupuneena siitä, miten paljon esikoisemme oli tuottanut minulle hommia viimeisten tuntien aikana.

”Eikö?” Nathaniel vastasi ja silitti pikkuisen päälakea. ”Ihan äitinsä näköinen.”

Mulkaisin miestäni, vaikkakin hieman huvittuneena. ”Ja minä olin ihan varma, että hän on tullut isäänsä.”

”Olen eri mieltä.”

Siinä samassa ovi pamahti auki, saaden niin minut kuin Nathanielin säikähtämään, ja lapsen heräämään. Kukas muukaan ovella seisoi, kuin Amber.

”Kuulin juuri, ketä olette pyytäneet kummiksi!” nainen ärähti lapsen itkun yli. ”MIKSI? Miksi ette pyytäneet minua?!”

”Sinähän sanoit, ettet halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä”, Nathaniel muistutti hieman ärtyisänä.

”En minä niin sanonut!” Amber kiisti, ja minä suljin silmäni toivoen, että Amberin saapuminen olisi vain pahaa unta.

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Mä vähän mietinkin, kirjottaisitko vikan esikoisesta... :D Uijui, Natsun lapsi on varmasti supersöpö x3 Candysta ei puhuta mitään.
Jotenkin huvittaa, että Amber varasti tässä vikassa show'n olemalla oma bitch itsensä. Niin IC koko akka kyllä :D Oot saanut senkin olemuksen hyvin vangittua näinkin pieneen esilläoloon, oot hyvä.

Tästä herää paljon kysymyksiä. Miltä lapsi oikeasti näyttääkään, onko se tyttö vai poika, mikä sille tulee nimeksi, kuka oli sen kummi? :D Ei Melody, eihän.
Jotenki nään tän mielessäni sellaisena koomisena animena tai jotain, jossa Amber laukkaa paikalle oikeen dramaattisesti ja ampuu kaiken yli käytöksellään :D

Lainaus
Nathaniel muistutti hieman ärtyisänä.
Ihan vain hieman ärtyisä XD Ihana Natsu <3
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Kiitos, kiitos! Kiva kuulla, että onnistun saamaan pienessäkin teksteissä hahmot sopivan hyvin mukaan siten, että niistä kuitenkin paljolti välittyy kaikki tärkeimmät :3

Joops, no uskon, että herää. Itekin mietin ensin, onko lapsi tyttö vai poika. Päädyin hetkellisesti tyttöön, ajattelin, että siinähän vasta olisikin Amberilla oiva syy haluta sittenkin kummiksi: Hänhän antaisi ja vaatisi tytölle vain parasta, kunnes siitä tulisi samanlainen bitch kuin tädistään :'D Mutta mietin, että voihan tuo täti-kulta tehdä myös pojastakin aikamoisen bitchin. Joten en päättänyt kumpaakaan, ja ajattelin, että lukija voi sitten itse päättää, kumpi olisi kivempi kaksikon esikoisen sukupuoleksi :3
Nimi jääköön vielä toistaiseksi Candyn ja Nathanielin väliseksi asiaksi (lue: en tiedä, enkä ainakaan toistaiseksi tahdo tietääkään (koska olen himokranttu nimien suhteen, joten en löytäisi kaksikon lapselle ikinä sopivaa nimeä))
Mietin hetken itsekin, kuka raukka olisi saanut kummin hommat, mutta lopulta päätin, että sekin voi jäädä lukijan päätettäviin, kenestä kummi tulee :3 Mutta se tässä nyt oli pääasia, että tämä meidän ihana paholaisemme on kuitenkin loukkaantunut siitä, ettei häntä edes pyydetty kummiksi (niin, nimittäin voihan olla, että on pelkästä periaatteesta kiinni, että Amberia olisi pyydetty, että hän olisi voinut taas kieltäytyä? :'D Eihän tuosta meidän Amberistamme koskaan voi tietää...)

Eikä mulla sitten muuta ollutkaan :'D

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
No ni, eli kaikki jää mun päätettäväks XD Oota vaan niin mä kehittelen tolle muksulle sukupuolen ja kummin ja nimen ja keneltä sä nyt näyttääkään (Francisilta)! Ja sitten jaan sulle mun hienot päätökset. Ja sit ne lähetetään ChiNolle ja sen pitää tehdä niistä canonia!

Sä sait tosiaan hyvin Amberin tiivistettyä tähän tekstiin. Se tekis lapsesta kuin lapsesta varsinaisen bitchin. Ku mainitsit tosta poikavaihtoehdosta, mulle tuli heti mieleen Draco Malfoy :'''D Ja Adélaïde on muuten aika lailla narcissamainen... Mystinen sukupolven yli hyppääminen XD
Amberista ei voi koskaan tietää, ja sehän mua aina pelottaakin :D Niin ficeissä kuin ite pelissäkin. Sen päähänpistot on kyllä ihmeellisiä. Ja lapsellisia...

Ja mä jotenkin aloin miettii ja repesin, että salee Castiel on muksun kummisetä ja siksi Amberilla on hirvee hinku kummitädiksi XDVaikka toisaalta Nathaniel ei IKINÄ haluais Cassua lapsensa kummiksi, vaikka Candy saattaiskin...
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Subbe93

  • ***
  • Viestejä: 424
    • Aamusta yöhön... -blogi
Eiiih, hiukanko repesin kans tolle Castiel the kummisedälle x'D Voi apua :'D Mut Natsu varmasti tykkäis, vaiks ois siinä tosiaan Amberille syy niin kovasti haluta sitä kummitädin paikkaa :'D Mutta mulla on semmonen pieni kutina, ettei se joku oli Castiel :D

Candy ja Nathaniel synnyttivät Draco Malfoyn O_o Aika kova saavutus, muuta ei voi sanoa :'D Uuden ajan Draco Malfoy x3

Ja sä varmaan oot sit viel miettiny sille ammatin, harrastukset, koulunumerot ja kaikki muutkin :D Ei ChiNon tarvii kuin... öh... tuoda se julki :D

"Zero is where everything starts!
Nothing would ever be born if we didn't depart from there...
Nothing would ever be achieved!"

- Shinichi Kudo (Gosho Aoyama)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 777
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
ChiNon tarvitsee tuoda julki vain se, milloin Kentin ja Alexy menee naimisiin (ja missä), niin osaan olla paikalla  ;D

Uuden ajan Draco, tosiaan :D "My father will hear about this!" Vaikka toisaalta toi sopis paremmin, jos uhiteltais Francisilla. Nathaniel on liian söppänä semmoseen. Vaikka osaa sekin olla aggressiivinen...

Mä voin miettii niiden muksulle kaiken mahdollisen. Tai muksuille. Ei ne voi jäädä yhteen :D
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"