Kirjoittaja Aihe: Neljä abiluuseria | K-11 | kaverihömppää, ripaus slashia | raapalesarja 7/7  (Luettu 6291 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Nimi: Neljä abiluuseria
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kaverihömppä, slash, huumori
Paritukset/hahmot: Eeli/Tino, Kalevi ja Heikki
Haasteet: Vuosi raapalehtien IV
Varoitukset: Ärränpäitä lentää
A/N: Njoo. Tuli kauhea ikävä näitä jätkiä ja varsinaista stooriakin olen kyllä jatkamassa, mutta kaipasin kepeää välipalaa ja päätin tehdä viikkokatsauksen poikien abivuoteen. Eli seitsemän osaa olisi tulossa ja ja ja. Noo, toivottavasti tyksitte :3

M A A N A N T A I

kun haluamme kuolla

350 sanaa


Tino

Vika vuosi lukiossa oli yhtä henkistä ja fyysistä tuskaa, mutta mikään ei ollut yhtä kamalaa kuin raahautua kouluun maanantaiaamuna kello kahdeksan. Tässä me nyt oltiin: neljä abiluuseria sohvilla, joilla oli koko ihana opiskeluntäytteinen viikko vasta edessä. Halusin ryömiä peiton alle, vetää Eelin sinne mua lämmittämään ja olla taju kankaalla perjantai-iltapäivään saakka. Turha toivo. Onneksi mun kaverit jakoi saman epätoivon ja toivottomuuden fiiliksen.

”Väsyttää”, Heikki huokaisi ja pilkki kättään vasten.

”Vituttaa”, Eeli murahti lattialla angstaten.

”Paleltaa”, mä valitin kädet hupparin sisällä, huppu päässä ja jalat Eelin selän alla. Hivuttauduin Heikin kylkeen kiinni, että osa sen ruumiinlämmöstä siirtyisi muhun. Kalevikin olisi kelvannut, mutta se oli liian kaukana.

”Tiedättekö, mulla on ihan hyvä fiilis”, sanoi Kalevi ja pilasi meidän yhteishengen. Se lekotteli sohvan toisessa päässä kahvimukeineen ja jätkä kehtasi virnuilla. Me haistateltiin kuorossa sille hetki, kunnes Heikki kysyi voipuneella äänellä:

”Mikä helvetti sua sit hymyilyttää?”

”Mulla on niin paljon univelkaa, että on vähän hassu fiilis”, Kalevi hymähti. ”Keskiviikkona mä kyl varmaan hyppään ikkunasta, joten saatte nauraa mulle silloin.”

”Me nauretaan kyllä, älä huoli”, Eeli sanoi. ”Oon aina aatellutkin, että asfaltti kaipais sun näköistä stailausta.”

Kalevi tönäisi sitä jalallaan. Eeli keinahti passiivisesti ja mä melkein menetin mun jalkapatterin, kun se keikahti lattiaa kohti. Viime hetkellä Eeli otti vastaan ja punnersi itsensä vaivalloisesti takaisin ylös. Heikki oli jo sulkenut silmänsä.

”Maanantai”, sanoin ääneen. ”Miksi olet olemassa?”

”Tino esittää oikeita kysymyksiä”, Heikki mumisi väsymyksestä raskaalla äänellä. ”Kuka haluaa vastata?”

”Koska me oltiin ekana vuonna niitä luusereita, jotka skippas lukion helpoimman kurssin”, Kalevi myhäili. ”Tämä on kuulkaa karma.”

”Haista paska”, tiuskaisin sille. ”Lyökää sitä.”

”Ei jaksa, ei pysty”, Heikki mutisi. Kalevi kehtasi nauraa meidän kärsimykselle. Se joi kahvinsa, vittuili jotain turhaa ja huolettomin askelin Kalevi käveli luokkaan ja vihelsikin mennessään.

”Tunti alkaa”, Eeli sanoi tylsistyneenä. Mun teki mieli nipistää sitä, kun alkoi masentaa niin rankasti.

”Kohta”, Heikki mumisi. Heilautin jalat pitkäksi sohvalle ja painoin pääni Heikin reidelle. Se ei edes reagoinut, tuhisi vain kättään vasten.

”No vitut”, Eeli murahti ja sekin kömpi sohvalle mun syliin. Huokaisin, kun tuli niin lämmintä.

Se oli aika mukava hetki, me kolme protestoimassa passiivis-aggressiivisesti maanantaita vastaan. Yhtä toivottomia me kaikki kuitenkin oltiin.
« Viimeksi muokattu: 27.06.2018 13:41:52 kirjoittanut Sokerisiipi »

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Itkettää, liian tuskallisen samaistuttavaa kaikin puolin. :'D Hyvä se on tätä näin lomalla lukea, mutta heti kun koulu taas maanantaina alkaa, niin luulen ajankohdankin olevan varsin sopiva... En vain käsitä millaisia supervoimia tarvitaan, että kykenee starttaamaan maanantai-aamuna kouluviikon ja vieläpä hyväntuulisesti! Kalevilta ilmeisesti löytyy noita kyseisiä voimia ja sekös masentaa entistä enemmän, onneksi sentään muu porukka oli samaistuttavassa olotilassa. Mä en ole ihan vielä abiluuseri, mutta kohtaloni luultavasti tulee olemaan jotain sen kaltaista, joten paras varautua jo näin ennakkoon.

Jollain lailla heti aloitus tiivisti mun viikkoni tunnelmat, väsyttää, vituttaa ja paleltaa hyvin usein kun pääsee ihastuttavaan koulurakennukseensa. Mahtavaa, että tämä tarina kerrottiin juuri näiden hahmojen kautta, heidät kun tietää ja tuntee jo aika hyvin. Tavallaan koko juttua on turhankin helppo verrata omaan arkeen ja kaveripiiriin, kuulostaa harvinaisen tutulta. :D
Lainaus
Se oli aika mukava hetki, me kolme protestoimassa passiivis-aggressiivisesti maanantaita vastaan.
Näinpä juuri, kaipa tuollainen tilanne tuo porukkaa harvinaisen hyvin yhteen!

Kiitokset tästä hienoudesta, jään odottelemaan innolla miten sarja jatkuu~
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Orenji: Kurjat maanantait ovat kaikin puolin samastuttavia :DD Kalevi on univelkainen ja siksi todellisuuden yläpuolella, mutta kyllä sekin jossain vaiheessa viikkoa sieltä romahtaa samalle tasolle kavereidensa kanssa ja sitten kaikilla on vielä kurjempaa. On tosiaan aika kivaa kertoa eri viikonpäivistä juuri näiden hahmojen kautta. Tämä on niin todellista, että tekee melkein kipeää, niinkö? Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että pidit :>

A/N: Ihan vaan sananen siitä, että tämä sarja ei kuvaa yhtä viikkoa. Ihan vain sen takia, että yhdessä viikossa ei olisi tarpeeksi kerrottavaa (eihän se olisi edes realistista, että joka päivä olisi jotain mielenkiintoista kerrottavaa) mutta koska raapaleet edustavat muutenkin itse itseään, en usko, että tämä hämmentää.

T I I S T A I

kun maailmankaikkeus on sua vastaan

300 sanaa


Eeli

Asettelin peilin edessä mun tummanturkoosia pipoa. Tänään se kiukutteli mulle. Vaikka miten sitä asettelin, käänsin ja väänsin, se ei silti asettunut silleen, miten olisin halunnut. Se turhautti mua. Aamut ei muutenkaan ollut mun juttu ja sitkun jokin asia tökki, mua alkoi armottomasti vituttaa. Pahimmillaan se saattoi kestää koko päivän. Se kuulosti säälittävältä. Antaa yhden pipon pilata sun päivä. Mitä mun elämä oikein oli? Oliko mulla edes sellaista?

”Vieläkö sä räpläät sen pipon kanssa?” Tino huokaisi, kun se löysi mut eteisen peilin edestä. Olin muuten lähtövalmis, mutta tämä helvetin pipo oli ainoa asia, josta en saanut otetta. Enkä enää osannut olla ilman. Se tuntui väärältä, ei multa. En olisi silloin ollut Eeli vaan jokin epäeeli, ihan niin kuin tiistai ei ollut oikea päivä. Se oli maanantain varjo, tyhjä tila sen ja keskiviikon välissä. Tiistai oli epäpäivä. Tiistai ja pipo olivat liittoutuneet mua vastaan.

Mä murahdin vastaukseksi. Tino kietaisi takaapäin kätensä mun vyötäisille ja piteli mua hetken niin. Mun pahantuulisuus höyrysi hetken yhtä sapekkaana kuin ennen Tinon ilmaantumista, mutta sitten helpotti. Jännitys, josta en ollut edes tietoinen, katosi mun hartioista. Tinon lämpö ja läheisyys muistuttivat kaikesta hyvästä ja kiukuttelu tuntui ihan turhalta.

”Annapa se pipo mulle”, Tino sanoi ja päästi irti. Mä ojensin sen sille. Näppärästi, yhtään epäröimättä Tino pani sen mun päähän, veti enemmän niskaan päin ja asetteli vauhdikkaasti mun hiuksia. Sitten se vetäytyi ja katsoi kädenjälkeään. Tino vaikutti tyytyväiseltä. Se käänsi mut peiliin päin. ”Tältä mun poikaystävä näyttää.”

Peilistä katsoi just se Eeli, jota olin etsinyt koko aamun. Vieressä oli hymyilevä Tino, johon viikonpäivien rajoitukset eivät ylettäneet. Ehkä se kaikki olikin vain mun päässä. Hymyilin ja suutelin Tinoa toivoen, että kokisin tiistain samalla tavalla kuin se. Olo oli kieltämättä hitusen aurinkoisempi, kun erkanin siitä.

”Valmis kouluun?” Tino kysyi silmissään kujeileva pilke.

”Never”, puuskahdin, mutta minne Tino meni, sinne mäkin menin.



A/N2: Jopa kouluun, Eeli. Kuinka radikaalia! sori, sori, oli ihan pakko :--D

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Allekirjoitan ihan vaan vaihteeksi kaiken sanomasi, jos vain sopii. :')

Tässä kohdassa tajusin tämän sarjan idean, raapale per viikonpäivä, luulisin! En vain tosiaankaan tiedä onko tiistai parempi vaihtoehto kuin maanantai, mun viikkoni kun kuluvat lähinnä näin. On silti kovin lohduttavaa, etten ole ainoa, joka tuskailee turhien pikkuasioiden ääressä arkiaamuina. Mulla ei vaan ole minkäänlaisia selviytymismahdollisuuksia, kun en ole mistään saanut vuokrattua mitään tinontapaistakaan, valitettavaa kyllä. Otsikon mukaisesti, maailmankaikkeus kantaa tosiaankin kaunaa aika monelle ihmiselle...

Äää, tykkään tällaisista helpoista ja arkisista tekstinpätkistä hiukan liikaa, haluan edes stopata ja jäädä roikkumaan tiettyihin kohtiin hiukan pidemmäksi aikaa. Kuten esimerkiksi tähän:
Lainaus
Tinon lämpö ja läheisyys muistuttivat kaikesta hyvästä ja kiukuttelu tuntui ihan turhalta.
No aww, Eelin päätä on ilmeisen helppo kääntää, kun tarve sitä vaatii. Tekisi mieli vaan hihkua tämän parituksen loistavuudelle tai jotain sensuuntaista, fangirling iskee kohtapuoliin, jos tämä tulee jatkumaan näin. Loppuviimeksi pääasia ei ollutkaan söpöily, vaan se, että kaksikko selvisi kouluun saakka, joten voin vain olla ylpeä. :D

Kiitoksia hauskasta osasta!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Orenji: Joo, sehän se on tän sarjan omaperäinen idea :> Haha, toi kuva kyl kuulostaa aika tutulta omassakin elämässä, mutta kyllä nämä hiukkasen eroavat toisistaan. Ehkä x) Awws, mäkin tykkään hirveästi arkisista pätkistä, niiden lukemisesta ja kirjoittamisesta. No pyh, Eeli on ihan tuuliviiri, kun Tino on maisemissa :D Kiitos kommentista! ^^

A/N: Ahah, nyt mua naurattaa, kun menin julistamaan tämän kaverihömpäksi. Hömpäksi! Voi kauhistus, eihän tämä ole sitä nähnytkään. Seuraavassakin osassa on niin angstinen alavire, ettei auta edes selitellä, miksi näin. Muutta, kyllä herrat silti pitää yhtä.

K E S K I V I I K K O

kun sä et tiedä mitä tarvitset

350 + 350 + 350 + 200 + 300 sanaa


Kalevi

Keskiviikko eli pikkulauantai oli tänään vetänyt paljon porukkaa baareihin. Musiikki oli lujalla, valot hämärät ja meno oli hyvä. Tyttöjä tanssitti ja kilpailevia poikia oli melko vähän. Parempi tietysti mulle, jolla oli sinne ihan asiaakin. Mukaani mä olin raahannut Tinon ja Eelin, jotka olivat käyttäneet koko illan siihen, että kävivät läpi baarin kaikki drinkit. Ne olivat ostaneet puoliksi kaikki ja siemailleet toistensa laseista. Siinä niiden baarihuvit taisi ollakin. Ne eivät iskeneet tyttöjä eivätkä välittäneet tanssimisesta. Onneksi ne eivät olleet julkisia nuoleskelijoita. Mä olin ihan okei niiden kanssa, mutta kaikki eivät olleet. Se vaan oli surullinen fakta. Lähinnä ne vaan siemailivat drinksuja, juttelivat ja nauroivat. Olin ottanut osaa, kun olin odotellut baarin täyttymistä, mutta nyt aloin olla valmis toimintaan.

Mun teki mieli lähteä kierrokselle, mutta yksin en halunnut sitä tehdä. Eeli ei ollut koskaan ollut mitenkään smooth tyttöjen kanssa, mutta Tino oli aika letkeää seuraa. Halusin sen mukaani. Ei sen tarvitsisi todellisuudessa tehdä mitään, olla vain kulissina, etten vaikuttaisi karmivalta, kun vaanin tyttöjä yksinäni. Jos ne jotain vaistoaa herkästi, niin sen, mikä joku on miehiään, oli se sitten totta tai ei. Tino oli niin suloinen ja viaton, että tytöt oli sulaa vahaa sen käsissä. Kun Eeli nousi hakeakseen ilmeisesti vielä yhden drinkin, mä vedin Tinoa hihasta ja selostin sille, mitä olisi suunnitelmissa seuraavaks. Tino kuunteli tarkkaan ja näytti olevan messissä mukana, mutta sitten se sanoi:

”Mä en aio tehdä mitään Eelin selän takana. Venaas hetki.”

Sitten se katosi ihmishumuun, ilmeisesti kertomaan Eelille, että mitä mä olin pyytänyt. Mua sapetti aikalailla, koska nyt en ikinä saisi Tinoa mukaani. Eeli oli siihen niin hulluna, ettei takuulla pystyisi kattomaan vierestä, jos Tino flirttailisi joidenkin misujen kanssa. Tinokin oli niin uskollinen, ettei sitä voinut enää edes houkutella tällaisiin juttuihin. Masentavaa.

Sitten mä näin jotain, mistä pidin. Oikein kovasti. Mustatukkainen mimmi tanssilattian reunalla. Vahvat silmärajaukset, tulisuutta katseessa ja timmi kroppa. Ton mä haluan, ajattelin.

Yhtäkkiä Tino oli kuitenkin siinä taas ja lupa Eeliltä oli näemmä siunaantunut. Mun onni oli selkeestikin kääntymässä.

”Ookkei, kenet me isketään?” se huusi melun ja musiikin yli. Mä virnistin ja nyökkäsin päälläni kohti mustatukkaista tyttöä ja sen tyttökavereita. Mä ja Tino lähdettiin liikkeelle.

Tino

Mun osio oli nimenomaan se, mitä Kalevi oli sanonutkin sen olevan. Jäänmurtaja, huuliveikko, herttainen naapurinpoika, söpö hulivili ja mitähän muuta. Kun mun ei tarvinnut oikeasti yrittää ketään niistä, se oli loppujen lopuksi aika helppoa ja hauskaa. Kalevinkaan ei tarvinnut edes yrittää sitä mustatukkaista mimmiä, yksi vilkaisu Kaleviin ja se tyttö tiesi, kenet haluaa tänä yönä. Ne erkani porukasta nopeasti ja katosivat tanssilattialle. Mäkin aattelin liueta paikalta ja etsiä Eelin, mutta yksi niistä tytöistä oli lämmennyt mun esitykselle vähän liikaa ja se liimautui mun kylkeen kiinni.

”Mä tykkään just sunkaltaisista pojista!” se huusi mulle musiikin yli. ”Niistä, joilla on pilke silmäkulmassa. Mikä sun nimi olikaan?”

”Tino!” mä huusin onnettomana ja mietin, miten pääsisin siitä eroon ilman, että loukkaisin sen tunteita sen pahemmin. Mun pää oli kaikista drinkeistä vähän sumea ja kun se tyttö kietoi kätensä mun kaulaan, mä nappasin niistä kiinni ja työnsin sen kauemmas. ”Sori, mä en voi!”

Tyttö joko ei kuullut tai välittänyt. Se nappasi mua leuasta ja yritti suudella, mutta siinä vaiheessa mä olin jo valmis hylkäämään sen kylmästi. Se kuitenkin ripustautui mun käsivarteen niin hanakasti, että mua alkoi jo vähän pelottaa. Sitten Eeli oli siinä vieressä ja mä melkein hyppäsin sen kaulaan, niin ilahtunut olin, kun näin sen.

”Morjens!” Eeli huusi. ”Tarviitko apua, hani?”

Se ei ollut edes mustis. Se nautti mun kärsimyksestä, oikein piruili mun kustannuksella. Mun vastausta odottamatta Eeli kampesi tytön sormet musta irti ja huusi sille:

”Sori, tätä jätkää sä et saa. Se on mun!”

”Mitä?” tyttö huusi. Se ei ollut joko kuullut tai sitten se ei tajunnut tai halunnut tajuta. En olisi yllättynyt, koska se näytti teeskennelleen olevansa valikoivan kuuro koko illan. Eeli virnisti leveästi. Se ei pelännyt todistaa asiaa. Taisi olla jo aika hyvässä humalassa sekin. Eeli kietoi kätensä mun niskaan ja suuteli mua omistavasti, ja mä totta kai vastasin siihen, en vain vakuuttaakseni sitä tyttöä, vaan koska Eelin käytös oli totta puhuen saanut mut aika kuumaksi. Suudellessaan mua Eeli käytti jopa kieltä. Se tuntui niin hyvältä, että mun polvet tutisivat. Vetäytyessään Eeli suuntasi omahyväisen silmäyksen tyttöön, joka tuijotti meitä suu auki ja sit se nauraen veti mut mukaansa suoraan kohti ulkoterassia.

Kalevi

Tanssiminen, valot, musiikki ja alkoholi saivat mut jännään olotilaan. Aluksi kaikki tuntui olevan just niinku pitikin. Iina – se mustatukkainen mimmi, jonka olin täksi illaksi pokannut itselleni – ei arastellut painautua mua vasten ja kietoa käsiään mun niskaan. Hymyilin sille ja suutelinkin. Se vastasi siihen rohkeasti ja hyvin halukkaasti. Siinä vaiheessa mua alkoi epäilyttää koko homma. Minkä takia? yritin tivata itseltäni, kun kaunis tyttö kiehnäsi mua vasten. Iina vaikutti täysin valmiilta lähtemään mun kanssa pois ja sitähän mä olin halunnutkin, eikö niin? Ja silti tässä kuviossa oli jotakin helvetin pahasti vialla. Se kiusasi mua niin piinallisesti, etten voinut ajatella mitään muuta. Mun oli pakko keksiä, mistä oikein kiikasti, jotta loppuilta ei menisi ihan täysin pilalle.

Niistä silmärajauksista mä lopulta sen keksin. Riialla oli tapana meikata samalla tavalla, yhtä vahvasti ja huomiota herättävästi. Iinan silmissäkin oli jotain samaa. Ne eivät olleet siniset, mutta niissä oli tulta ja kapinaa. Olin täällä varta vasten unohtaakseni Riian ja sit olin tiedostamattani valinnut sitä muistuttavan tytön. Se inhotti ja nolostutti mua. Mun poskia kuumotti, kun olin niin vihainen itselleni. Nyt kun olin selvittänyt yhtälöstä, mikä oli x ja mikä y, mun halu Iinaa kohtaan katosi. Se alkoi suorastaan iljettää mua, koska Iina ei ollut Riia eikä se ikinä voisikaan olla.

En selitellyt tai pyydellyt anteeksi, kun hylkäsin sen tanssilattialle ja lähdin etsimään Eeliä ja Tinoa. Jotain se jäi sinne kitisemään, mutta en tuntenut hippustakaan sääliä tai syyllisyyttä. Mun rintaa kivisti, mutta se ei johtunut Iinasta. Kukaan tyttö ei voisi mun oloa helpottaa. Siihen mä tarvitsin mun kavereita.

Löysin ne ulkoa, jossa oli helvetin kylmä – marraskuu kun oli ja taivaalta satoi jotakin räntävesisadetihkua. Tino ja Eeli olivat asettuneet sateensuojaan lämpölampun alle yhdessä joidenkin randomien kanssa, mutta kaikki olivat niin kännissä, ettei niitä kiinnostaneet muiden asiat tippaakaan. Eeli ja Tino hempeilivät toisilleen. Näin sen niiden naamasta, vaikka en kuullutkaan sanoja. Ne vain näyttivät niin ällöttävän rakastuneilta, ettei erehdyksen mahdollisuutta kertakaikkisesti ollut. Se sai mut entistä vihaisemmaksi ja siksi tungin tahallani niiden kahden väliin.

”Ei käynyt flaksi”, ilmoitin niille kepeästi. ”Mitäs sanoisitte, jos mentäis syömään? Hese on ihan vieressä.”

Ne ehtivät nipin napin myöntyä ja sitten mä olinkin jo menossa.

Eeli

Ei tarvinnut olla mikään Sherlock keksiäkseen, että mikä Kalevia oikein painoi. Se oli ollut aika sekaisin sen jälkeen, kun sillä ja Riialla oli mennyt poikki viime kuussa. Tiesin, että se oli mennyt baariin etsiäkseen korviketta. Kun Tino oli tullut mun luo selittämään, että Kalevi tahtoi sen mukaansa, olin suostunut heti Kalevin takia. En kuitenkaan voinut sanoa olevani yllättynyt, kun Kalevi oli lopettanut leikin kesken ja lähtenyt hyvissä ajoin ennen pilkkua pois. Sen ajatukset oli yhä kiinni Riiassa. En voinut puhua Kalevin puolesta, mutta mulla oli vahva fiilis siitä, että Riia oli ollut ainoa tyttö, josta Kalevi oli ihan oikeasti välittänyt. Tää baari-ilta oli todistanut ainakin sen, ettei Riia ollut korvattavissa. Sen tajuaminen sattui varmaan ihan vitusti, mutta loppupeleissä se kertoi, että Kalevi oli kasvanut ihmisenä.

Hese oli puolillaan, kun me mentiin sinne. Me vallattiin itsellemme nurkkaloosi. Järjestin vaivihkaa asian niin, että Tino ja Kalevi istui vierekkäin ja mä niitä vastapäätä. En halunnut mistään hinnasta, että Kalevi tuntisi itsensä kolmanneksi pyöräksi. Siitä huolimatta se lähinnä murjotti eikä koskenut ruokaansa. Tino ja mä katsottiin toisiimme ja tiesin, että sekin tiesi, mikä Kalevia painoi. Me ei kuitenkaan puhuttu siitä. Me tiedettiin, ettei asian vatvominen tuntunut Kalevista hyvältä, joten me jätettiin kipeä aihe rauhaan.

***

”Mitenkäs teillä meni ilta?” Kalevi lopulta murahti, kun me oltiin oltu hiljaa liian pitkään sen mielestä.

”Tino melkein raiskattiin tanssilattialla”, kerroin. Tino älähti ja potkaisi mua. Heitto oli kuitenkin saanut Kalevin tyrskähtämään, joten katsoin onnistuneen asiassani.

”Mitä helvettiä?” Kalevi kysyi virnuillen.

”Joku tyttö liimautui siihen eikä päästänyt irti. Mun piti mennä irrottamaan yksitellen sen sormet Tinosta”, selostin ja sain Kalevin purskahtamaan nauruun. Se läimi Tinon selkää ja sai sen melkein tukehtumaan ranskalaisiinsa.

”Tino, senkin kelmi! Iskit tytön, vaikket edes yrittänyt. Eikö ole kiva tietää, että taidot on tallella?” Kalevi nauroi ja kävi hampurilaisensa kimppuun.

”Se tyttö kyllä sanoi, että se on aina tykännyt just munkaltaisista pojista”, Tino tuumasi ja katsoi mua härnäävästi. ”Et kai mulla olisi ihan oma kohderyhmä valloitettavana. Ei puutu ottajia.”

Tiesin sen olevan kosto mun heitosta, mutta en silti tykännyt sellaisista puheista. Kyllä mä tiesin, että Tinossa oli hurjasti valloittavia ominaisuuksia, joista etenkin tytöt tykkäsivät. Senhän takia mäkin olin siihen rakastunut. Pidin kuitenkin pokerinaamani, koska Kalevi oli tässä tilanteessa tärkeämpi kuin meidän lapselliset kinat.

”Ja sit Eeli tuli ja julisti kaikille, kenelle mä kuulun”, Tino jatkoi mun juttua silmiään pyöräyttäen.

”Jessus teitä luolamiehiä”, Kalevi nauroi. ”Ja mä niin tiesin tän! Eeli on naurettavan mustasukkainen.”

”Mitä?” älähdin nyt aidosti loukkaantuneena. ”En ees oo!”

Ne vilkaisivat toisiaan ja tyrskivät mukeihinsa.

”Todellakin oot”, Tino huokaisi ja löi nyrkkinsä Kalevin nyrkkiä vasten ikään kuin faktan vahvistukseksi. Tuhahdin halveksuvasti, mutta se vaan nauratti niitä.

Puoli hampurilaista myöhemmin tunsin Tinon käden etsivän mun omaa pöydän alla. Yhtään epäröimättä tartuin siihen. Sovittelevasti se silitti peukalollaan mun kämmenselkää ja piti kiinni. Mun sydän heltyi heti. Tino viittoi silmillään Kalevia kohti ja hymyili. Kalevi tosiaan oli nyt paremmalla tuulella. Se nauroi ja heitti läppää.

Se tuntui hyvältä – nimittäin tietää, että kun kaveri tarvitsee sua, sä osaat hoitaa tilanteen just oikein ja antaa sille, mitä se tarvitseekin.

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Hömppää se on tarpeen vaatiessa angstikin!

Keskiviikko on juuri oikea valinta päiväksi, jolloin kaikki (mikään) ei mene putkeen ja jona hyvin monet asiat ärsyttävät. Baariin lähteminen oli siis mitä parhain ajatus, keskellä viikkoa on varmasti otollisin ajankohta. Eivät tainneet tapahtumat edetä niin miten oli alun perin tarkoitus, Kalevilla ja tytöllä ei oikein juttu sujunut ja Tino oli heti hätää kärsimässä. Olisi oikeastaan aika ikävää, jos Riialle ja Kaleville tulisi oikeasti ero, toivottavasti ESTTO ei muuta juontaan tähän suuntaan. Siitä olen sentään iloinen, että asiat kääntyivät roskaruoan ja kavereiden myötä parempaan päin, piristävää.
Lainaus
Se tuntui hyvältä – nimittäin tietää, että kun kaveri tarvitsee sua, sä osaat hoitaa tilanteen just oikein
Täsmälleen!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Orenji: Riippuu kaiketi, miten sen käsittää :'D mutta onneksi finissä genrejä voi aina vähän soveltaa. Keskiviikko on ärsyttävä viikonpäivä, joten sille kyllä sopii vähän paskemmat tapahtumat ja huonon tuurin. Noo, Riian ja Kalevin rakkauselämä on aika ailahtelevaa ja ne on vähän vaikeita seurustelemaan vakaasti. Mun toisessa spinnarissa, Hautaan asti hauskaa pidetään (K-18), Riia kertookin, että se ja Kalevi on eronnu ja palannut yhteen useamman kerran vuoden aikana, joten kyllä se juonijatkumo on valitettavasti menossa tähän suuntaan. En sit tiiä, tuleeko ESSTTO (jösses, siitä nimestä ei kyllä saa kivaa lyhennettä millään) menemään siihen suuntaan, ainakaan näkyvästi. Edellisen raapaleen aika sijoittuu kuitenkin marraskuuhun, josta on kesästä kuitenkin aika pitkä aika but we'll see. Kiva että pidit tästä(kin) ja kiitos kommentista! ^^

A/N: Halusin jotain kivaa Eelistä ja Heikistä, kun niillä kahdella ei oo juuri ollu kahdenkeskeisiä hetkiä. Pistin ne sit kärsimään ruotsin tunnille. Onko kenellekään muulle jäänyt traumoja? :D

T O R S T A I

kun sua aina kusetetaan — tavalla tai toisella

300 sanaa


Heikki

Kun ope saapui paikalle korot kopisten, mun henkilökohtainen tuskaantumisen tunne nousi huippuunsa. Tiesin kyllä mistä se johtui. Ruotsin tunnit olivat jo itsessään kidutusta, mutta todelliseksi helvetiksi ne muuttuivat silloin, kun kärsit niistä yksin. Mulla oli edessä kokonainen kaksoistunti – iltapäivätunnit vieläpä – eikä Eeliä näkynyt. Vähän pisti vituttamaan. Uskomatonta, että se oli kehdannut hylätä mut kärsimään vittu ruotsin tunneista. Se saisi kyllä kuulla tästä, ajattelin katkerana. Tällainen kusetus oli pahinta ikinä, kun ei se edes ollut ilmoittanut mulle, ettei ollut tulossa.

Istahdin luokan vasemmalle puolelle keskirivistä yhden taaemmas. Takarivi ei tullut kysymykseenkään, koska niitä oppilaita ope just piti eniten silmällä ja sinkoili niille pahimmat yllätyskysymykset. Ei ollut väliä, kuinka pieniksi siellä kyyristelevät yrittivät tekeytyä, Hiltunen kävi säälimättä kimppuun, kun havaitsi, että joku yritti vältellä sitä ja sen kielioppisääntöjä.

Me oltiin juuri otettu ne läksyt esille, jotka tavallisesti käytiin parin kanssa, ja mä jo tarkastelin nihkeänä vaihtoehtoja, kun ovelta kuului koputus ja sisään liisi – luojan kiitos – Eeli.

”Anteeks, että oon myöhässä”, se huikkasi rennosti Hiltuselle, joka vain naksautti paheksuvasti kieltään ja käski Eeliä ottamaan läksyt esille.

”Jumalauta, mä pelästyin jo, että olit feidannut mut”, mutisin Eelille, kun se istui mun viereen. Se lemahti vahvasti kloorille.

”En sentään”, Eeli hymähti. ”Sehän ois tosi paskamainen temppu. Varsinkin näillä tunneilla.”

”Nimenomaan”, myöntelin. ”Mitä kummaa sä meet uimaan keskellä päivää?”

”Koutsi se mun aikataulun kyhäs, en mä. Hyppytunnit menee lähinnä uidessa”, se selitti ja avasi kirjansa.

”Etkö sä oo ihan poikki, kun sulla on koulu, kirjoitukset ja vielä uimatreenit siihen päälle? Plus tietty sosiaalinen elämä”, ihmettelin.

”On se aika rankkaa”, Eeli myönsi. ”En kyl haluis lopettaa uimista, mutta kattoo nyt. Mitä vittua nää tehtävät oikein meinaa?”

Eeli kuulosti uskomattoman närkästyneeltä kuin sille olisi paljastunut lukuvuoden suurin kusetus. Sen reaktio oli niin riipaisevan samaistuttava, että mua alkoi väkisinkin naurattaa. Eikä edes Hiltusen viiltävä kuulustelukysymys saanut mun hymyä hyytymään.

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Ruotsia! D: / :D

Koulussa kärsiminen kaverin kanssa on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin yksin. Etenkin ruotsintunnilla samanhenkinen seura on elinehto, jolloin opettajan laatimat istumajärjestykset ovat kuolemaksi. Ehdin jo tuskastua Eelin poissaolon takia, mutta missäs muuallakaan hän olisi voinut olla kuin uimassa! Kyllä Heikkikin tarvitsee vertaistukea, että Hiltusen tunneilta selviää. Itse asiassa tuo Hiltunen oli paras ja pahin osa koko raapaleesta, hän oli liian vakuuttava ja juurikin kieltenopettajan prototyyppi.

Taas kerran osasin vain hymyillä poikien samaistuttavuudelle, olet tavoittanut erittäin hyvin jonkinlaisen koulunkäynnin ajatuksen.
Lainaus
Sen reaktio oli niin riipaisevan samaistuttava, että mua alkoi väkisinkin naurattaa.
Voin vain uskoa - ja itse asiassa tiedänkin - mitä tuolla haetaan takaa. :') Torstai sopii tällaiselle lievälle kujailulle, aivot eivät ole aina ihan mukana menossa, valitettavaa kyllä. Tutusta koomaolosta huolimatta minä tykkäsin, niin kuin aina.
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Orenji: Kaveri voi ja onkin tuollaisissa tilanteissa kultaakin kalliimpi ja uimassahan Eeli totta kai on. Lukiossa mun espanjan opettaja oli justiinsa tuollainen. Inhosin etenkin niitä yllätyskysymyksiä, yh. Kiitos kommentista!

A/N: Yläasteella (ja kai vielä lukiossakin) musta tuli perjantai-iltapäivisin tosi levoton ja hassunhilpeä. Me kutsuttiin kavereiden kanssa sellaista olotilaa (joka niillekin saattoi tarttua) perjantaihuumaksi. Sitä fiilistä näissäkin tavoittelin ^^


P E R J A N T A I

kun elämä on silkkaa huumaa

100 + 200 sanaa


Tino

Pinnaaminen ei ollut mun idea. Todennäköisesti ei. Tai no, se saattoi ollakin.

Pussailu poikien vessassa nyt ei ainakaan ollut mun idea, koska siinä oli niin yläastemeininki. Ei mulle olisi tullut mieleenkään ehdottaa sellaista, mutta mitenkäs kieltäytyä kun ehdottoman kuuma poikaystävä alkoi näykkiä kaulaa?

Jotta muut koulun pojat eivät saisi traumoja meistä hirmuisista homoista, me oltiin hakeuduttu yksityisempään paikkaan ja, no, jotenkin me sitten oltiin vaan jääty kiinni huulistamme.

Eeli oli helvetinmoinen suutelija ja se oli täynnä kuumankihisevää energiaa. Mä olin mennyttä miestä.

”Mikä sulla oikein on?” nauroin hengästyneenä sen suuta vasten.

”Perjantaihuuma”, Eeli huokaisi ja varasti mun huulet taas itselleen.

Kalevi

Tino saapui posket hehkuen ruokalaan. Ei tarvinnut kahdesti arvata, mitä se oli tehnyt ja kenen kanssa.

”Ootte tekin kanssa toivottomia tapauksia”, huokaisin sille, kun se laski tarjottimensa mun viereen. Tino vain hymyili typerästi ja suki harottavia hiuksiaan siistimmin. ”Jumalauta, on tammikuu. Luulisi teidän jo päässeen tuollaisen alkuhuuman ylitse.”

”Kun on tietty fiilis, milloin tahansa voi tuntea huumaa”, Tino sanoi ja sillä oli niin höttöinen olo, ettei siitä saanut muuta irti kuin rakastuneen lörpötyksiä. Yököttävää.

”Minne jätit sulhosi?” tiedustelin, mutta sitten Eeli läjäyttikin tarjottimensa meitä vastapäätä.

”Morjens!” se huikkasi ja oikein pursui energiaa. Tino vain hymyili uneksuvasti Eeliä katsellessaan.

”Talven pimeyskö sut on noin reippaaksi saanut?” vinoilin sille.

”Vaikka se”, Eeli hymähti. ”No eikun, on perjantai! Missä sun fiilis on?”

”Lumikinosten alla”, murahdin ja tyrkin Tinoa alas sen pilvilinnoista. ”Herää jo.”

”Enkä”, Tino marisi. ”Mulla on nyt oikein hyvä olo. Älä masenna mua.”

”Ehkä säkin kaipaat perusteellista käsittelyä”, Eeli vihjaili matalalla äänellä ja vinkkasi mulle silmää. ”Mitä saisi olla?”

”Eeli, lukion rattopoika. Sulla riittäis kyllä varmasti asiakkaita”, virnuilin.

”Aloitetaanko yhteinen bisnes? Sais vähän taskurahaa”, Eeli naureskeli.

”Olisitte varmaan kumpikin tosi seksikkäitä korkkareissa, sukkanauhoissa ja korseteissa”, Tino tuumasi. Eeli ja mä nähtiin kuva päässämme vastoin tahtoamme.

”Tino, jumalauta!”

Tietty se vaan nauroi.
« Viimeksi muokattu: 06.05.2015 23:18:22 kirjoittanut Sokerisiipi »

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Ihana! :'D Perjantaihuuma on mitä loistavin kuvaus juuri tuollaiselle olotilalle, se iskee muhun myös aina toisinaan. Huomenna jopa on se perjantai, josko saisi vaikka energiaa viimeisille tunneille kuten tässä raapaleessa ainakin tapahtui. Tinon ja Eelin toimintatavat ovat varsin hienoja, tuhahtelin heidän tempaukselleen hiukan, mutta en voi oikein moittiakaan, koska he ovat pahuksen suloisia. Kalevi ei tainnut olla aivan samaa mieltä, mutta ehkä se on ihan ymmärrettävää.
Lainaus
Ehkä säkin kaipaat perusteellista käsittelyä”, Eeli vihjaili matalalla äänellä ja vinkkasi mulle silmää.
Suosittelisin kyseistä käsittelyä Kaleville, ties vaikka se auttaisi! Oikeastaan mua vaan lohdutti se, että joillain toisillakin huumorin laatu hipoo tuota perjantaisin (ja aina muulloinkin).

Fiilis tosiaankin välittyi perille, kiitos!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Turkoosi topaasi

  • ***
  • Viestejä: 36
Nämä ovat kyllä aivan ihania pätkiä poitsujen elämästä. Ei voi muuta sanoa. Perjantain huuma ei ollut ilmeisesti aivan saavuttanut Kalevia, mutta Eeli ja Tino saivat ilmeisesti hänenkin osansa. Suloista, miten vastarakastuneita pojat yhä ovat, vaikka ovat seurustelleet niin kauan. Hyvä kuitenkin niin.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Orenji: Tino ja Eeli ottavat ilon irti kaikesta, mistä saavat :D Joo, en mäkään tarvitse mitään perjantaita heittääkseni jotain pimeää läppää. Don't ya worry. Se on ihan perus. Kiitos sulle kommentista!

Turkoosi topaasi: Aww, kiitos <3 No ne on varmaan vuosia ihan lovey-dovey :D Kiitos kommentista!

A/N: Mietin ihan kauheasti, millainen olisi kunnollinen lauantai-päivä näille ja sit se tuli. Yökylässä Tinon luona! Oi kyllä ^^


L A U A N T A I

kun kaipaan teitä unissanikin

300 sanaa


Heikki

Heräsin säpsähtäen, kun ovi pamahti. Etsin unenpöpperössä melun lähdettä. Huoneessa oli melko hämärää ja ekaksi mä hahmotin vaan tumman hahmon ovella.

”Sori”, Kalevi kuiskasi ja se laskeutui mun vieressä olevalle patjalle. ”Kävin vaan vessassa.”

”Mitä kello on?” rahisin ääni unesta käheänä.

”Puol kymmenen.”

”Aijaa”, huokaisin ja uskaltauduin rentoutua. Vilkaisin Tinon sängylle, jossa Tino tuhisi sikeässä unessa, mutta Eeli liikahteli levottomammin sen vieressä. Me oltiin valvottu aika myöhään eilen, joten en odottanut niiden heräävän ihan vielä. En mäkään ilman Kalevia olisi varmaan avannut silmiäni ennen yhtätoista.

”Puhuttiinko me jotain yöllä?” Kalevi kysyi. ”Niinku siis sen jälkeen, kun alettiin nukkuu? Mulla on jotenkin semmonen mielikuva.”

”Ei me kai”, ihmettelin. ”Tai siis en mä ainakaan muista.”

”Mä muistan”, Eeli huokaisi sängyltä. Se kohottautui kyynärpäidensä varaan ja mulkoili meitä. ”Te kaks puhuitte unissanne ja sit vielä vastasitte toisillenne.”

Me katsottiin yllättyneinä toisiimme.

”Eikä”, Kalevi naurahti, ”ihan tosiko?”

”No joo joo”, Eeli tuhahti ja pyöräytti silmiään. ”Eka sä kysyit, että saatko hirven ja sit Heikki vastasi, että se unohti jääkaapin kotiin. Sit te vielä jotain mölisitte ja mä käskin teitä tukkimaan turpanne.”

Sen kuullessamme mä ja Kalevi räjähdettiin nauruun. Eeli sätti meitä ärähtämällä, ettei se ollut hauskaa, mutta me naurettiin entistä kovempaa. Tino heräsi meidän ääniin.

”Mihänyh?” se mumisi ja tihrusti meitä silmät sirrillään.

”Huomenia”, Kalevi toivotti sille ällömakeilevalla äänellä ja vilkutti.

”Painu vittuun”, Tino huokaisi ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Sit se tökkäs Eeliä kyynärpäällään. ”Sä kans.”

”Mitä mä nyt muka tein?” Eeli älähti närkästyneenä.

”Puhuit”, Tino vastasi. ”Yllytit noita. Oot aina syyllinen johonkin.”

Eeli tönäisi Tinoa jalallaan ja se tipahti sängystä kiljaisten lujaa ja korkealta. Mä ja Kalevi kaaduttiin patjoillemme ja naurettiin niin, että tuntui kuin voitaisiin tukehtua. Eeli virnisti voitonriemuisena. Se loppui, kun mä, Kalevi ja Tino kiskaistiin Eeli käsistä ja jaloista meidän seuraks lattiatasolle, koska ei se jätkä ollut yhtään meitä parempi.

Turkoosi topaasi

  • ***
  • Viestejä: 36
Ihanaa, että jatkoit tätä <3
Voi, ei Kalevi ja Heikki. Olen kyllä kuullut, että ihmiset puhuvat unissaan, mutta vielä vastailevat toisilleen? Ei ihme, että Eeliä hieman ärsytti. Yksi yrittää nukkua ja toiset vain höpöttävät hirvistä ja jääkaapeista. :D

Tämä pätkä oli hyvä piristystuiske tähän päivään. Kiitos siitä. :)

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Voi ei, yökyläily altistaa juurikin tuollaisille (tahallisille) tapaturmille, unissaan puhumiselle ja hölmöille naurukohtauksille. :') Tuossa kyseisessä porukassa varmaan sattuu ja tapahtuu, onneksi pojat osaa suhtautua asioihin huumorilla! Tai no, mahtoi Eeliä ottaa päähän jääkaappi/hirvi -jutun jälkeen, mutta onneksi se oli varsin ohimenevää.
Lainaus
Mä ja Kalevi kaaduttiin patjoillemme ja naurettiin niin, että tuntui kuin voitaisiin tukehtua.
Tässä kohdassa mä totesin tahtovani yökyläilemään tosi pahasti, haluan valvoa koko yön ja pudotella ihmisiä sängystä, tai jotain. Tosiaan, kiitoksia tästä pätkästä, varsin hymyilyttävää luettavaa alusta loppuun!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Turkoosi topaasi: Joo, kyllä se vastaileminenkin on ihan mahdollista. Mä itse puhun unissani ja olen vastannut unissani, kun mulle on puhuttu ja suvussa on muitakin vastaavia tapauksia. Ehkä se on geeneissä :'D Sivullista voi tosiaan pistää vähän vituttamaan. Eeli parka :D Sun kommentti vastaavasti piristä mun päivää, kiitos siitä! ^^

Orenji: Näille sattuu ja tapahtuu ihan aina jotakin! ^^ Yökyläilyt on parasta ikinä <3 Kiitos kommentista!

A/N: Höttöinen päätös, koska tarvitsin sitä just tänään ♥

S U N N U N T A I

kun me ollaan vähän tällaisia

250 sanaa


Eeli

Oli ihan vitun kylmä sunnuntai-ilta. Mä ja Tino kumpikin paleltiin. Hampaat vaan kalisivat ja me lipsuttiin jäistä katua pitkin. Pidin tiukasti kiinni sen kädestä, koska Tinon tasapaino saattoi reistailla kesähelteilläkin. Tässäkin se oli yrittänyt kaatua jo viisi kertaa. Mä vain kaksi.

”Kyyti kelpaisi”, Tino sanoi surkeana.

”Mm. Paha vaan, että Kalevin äiti oli jossakin omissa riennoissaan ja sulta loppui akku ja mun kännykkä unohtui kätevästi kotiin.”

”Voiko meillä ihan totta olla näin paska tuuri?” Tino nauroi epätoivoissaan.

”Me ollaan vähän sellaisia”, hymähdin. ”Bussejakaan ei taida oikein tulla.”

”Tapa mut tähän paikkaan, pliis”, Tino ulisi.

”Sori, en voi. Tykkään susta liikaa”, pahoittelin ja seuraavalla askeleella Tino lensi parahtaen selälleen. Mun käteen jäi vaan sen musta lapanen. Se jotenkin kruunasi niin hyvin koko kurjuuden, että nauroin. Tino katsoi mua pahasti.

”Tykkäät ainakin nauraa mun kustannuksella”, se tuhahti.

”Aina”, sanoin, mutta autoin Tinon kuitenkin ylös. ”Ei kai suhun sattunut?”

”Ei”, se sanoi surkeasti huokaisten. ”Saanko kuitenkin halin? Ja anteeksipyynnön?”

Sillä hetkellä Tino oli laittoman suloinen. Sen posket olivat punaiset pakkasesta, pipo oli vinosti päässä ja alahuuli anovasti mutrussa.

”Haluutko suukonkin?” tarjosin.

”Mielellään.”

Naurahdin ja kiedoin käteni sen ympärille.

”Anteeksi”, kuiskasin ja suutelin sitä. Tinon huulet olivat kylmät, mutta pian ne lämpenivät, kun me suudeltiin siinä hyvä tovi. Ja vaikka oli pimeä, talvinen ja aivan helvetin kylmä sunnuntai-ilta, Tino teki siitä kokemisen arvoista.

”Hei muuten”, Tino ynähti, ”mehän voitaisiin käyttää Kalevin kännykkää.”

”Voi luoja, sä olet nero!” huokaisin ja suutelin riemuissani sitä uudestaan. Tino nauroi mun huulia vasten.

”Takaisin lähtöruutuun”, se hymähti silmät loistaen.

Turkoosi topaasi

  • ***
  • Viestejä: 36
Tämä oli suloinen päätös tälle raapalesarjalle. Uskomatonta, että tämä on nyt loppu, mutta onneksi voi aina lukea uudestaan.

Pidin tiukasti kiinni sen kädestä, koska Tinon tasapaino saattoi reistailla kesähelteilläkin. Tässäkin se oli yrittänyt kaatua jo viisi kertaa. Mä vain kaksi.

Tinolla on tosiaan huono tasapaino, joten hyvä, että poikaystävä piti kädestä kiinni. <3
Vaikka kyllä Eelikin meinasi kaatua kahdesti.

Aika huono tuuri, että Tinolta irtosi hanska hänen liukastuessaan. Eikä Eelin naurukaan piristänyt -ihme ja kumma :D Oli miten oli, olisin varmaan itsekin nauranut, jos olisin ollut Eelin paikalla.

~Kiitos raapalesarjasta! :)

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Mäkin tarvitsin ehdottomasti höttöistä lopetusta, onneksi toteutit sellaisen!

Nyt ei oikein irtoa mitään liiallisen älykästä, kun tahtoisin vain awwitella keskenäni tämän parituksen ihanuudelle. Se on kiva, kun talvipakkasissakin on jotain, joka lämmittää. ^^ Voi Eeli ja Tino sentään, kylmyydestä huolimatta juuri tällaiseen osaan on mukavaa lopettaa tämä sarja. Olisin ehkä odottanut, että koko kaveriporukka olisi ollut mukana, mutta toimi tämä näinkin oisin näppärästi. En missään nimessä aio valittaa, koska tämä:
Lainaus
Ja vaikka oli pimeä, talvinen ja aivan helvetin kylmä sunnuntai-ilta, Tino teki siitä kokemisen arvoista.
Oih, juuri tällaista söpöilyä ei vain kerta kaikkiaan voi vastustaa.

Kiitoksia ihastuttavasta, eläväisestä ja viihdyttävästä sarjasta, on ollut ilo seurailla tapahtumia! <3
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Turkoosi topaasi: Suloiset päätökset on parhaita. Sellaisia on kiva kirjoittaa. Tino kyllä varmaan tarttis jonkun kokopäiväiseksi kädestä pitelijäksi, jos haluaisi ennalta ehkäistä useimmat haaverinsa. Kyllä Eeli siitä huolen pitää ^^ Kiitos että luit ja kommentoit! ♥︎

Orenji: Jee, toinen höttöisien lopetuksien ystävä! <3 Nää kaksi on kyllä aina semmoinen höttöpommi, haha. Näin jälkikäteen mietin, että olisi ollut kyllä kiva, jos vikassakin olisi ollut kaikki mukana, mutta Eeli/Tino on vähän semmonen spottivalon omiva kaksikko :'D Kiitos siitä, että luit, pidit ja kommentoit tätä rapsusarjaa!! ♥︎

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Aww, olipas tässä kaverihöttöä! Rentoa lukiohengailua, tylsiä tunteja ja niiltä lintsaamista. Ah, nostalgia!

Oli jotenkin kiva lukea näiden lukioajoista taas pitkästä aikaa. Tuntuu että nämä alkaa tuntea jo sen verran hyvin että pitää näitä omina kavereinaan. Se on aina parasta. ^^


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 987
Arte: Kaverihöttö on ihan parasta <3 ja lukionostalgia indeed! Aww, niin ihana kuulla <3 Kiitos kommentista!